Sivu 12 – Hidasta elämää

Itseäkin saa rohkeasti rakastaa, se on itsesi puolella olemista – Näillä vinkeillä rakastut itseesi

Ajattelin kirjoittaa suuresta aiheesta: rakkaudesta! Oletko koskaan pysähtynyt pohtimaan, mitä itserakkaus sinulle tarkoittaa? Tuntuuko se jotenkin vaikealta tai väärältä? Entä, jos kysyisin sinulta, rakastatko sinä itseäsi, mitä vastaisit? Haastan sinua lempeästi pohtimaan suhdettasi itseesi ja sitä, miten voisit kasvattaa tervettä itserakkautta.

Terve itserakkaus ei ole keneltäkään pois

Itsesi rakastaminen on keskeisessä roolissa matkallasi itsesi puolelle. Sen myötä opin itse olemaan hyvä keholleni, en egolleni. Monesti itserakkauteen liitetään lempeyden ja itsensä puolella olemisen tavoin ajatus, että se on itsekästä ja sama asia kuin itsekkyys. Tästä ei kuitenkaan ole kyse.

Mitä minä sitten tarkoitan terveellä itserakkaudella? Tarkoitan tervettä omanarvon tuntemista: itsesi arvostamista, hyväksymistä, välittämistä ja rakastamista. Itsesi puolella olemista ja lempeyttä itseäsi kohtaan. Kiitollisuutta siitä, että sinä olet sinä. Sitä, että hyväksyt itsesi juuri sellaisena kuin olet.

Itsesi rakastamiseen liittyy myös itsesi kuuntelemista ja itseäsi vastaan tulemista. Sitä, että ojennat välillä auttavan kätesi tai annat välittävän halauksen itsellesi. Terve itserakkaus on myös sitä, että teet töitä itsesi kanssa, kehität itseäsi ja teet hyvää itsellesi.

Se on itselle kauniisti ja kannustavasti puhumista. Sitä, että kohtelet itseäsi vähintään yhtä hyvin kuin parhaita ystäviäsi. Sitä, että uskot itseesi ja siihen, että sinä ansaitset vain parasta.

Itsesi rakastamiseen kuuluu olennaisesti itsestäsi, rajoistasi ja hyvinvoinnistasi huolehtimista, itsesi toteuttamista ja unelmiesi arvostusta sekä rohkeutta elää omannäköistä elämää ja olla juuri se, joka aidosti olet. Siihen liittyy positiivinen suhtautuminen itseen ja omaan kehoosi sekä niiden lempeää kuulemista sekä arvostamista.

Itserakkaus on tietoisuutta omista tunteista, ajatuksista ja hankaluuksista sekä itsesi ymmärrystä ja hyväksyvää läsnäoloa. Kun rakastat itseäsi, suuntaat myös sisäisen puheesi kohti hyväksyntää ja lempeyttä. Ja suojelet itseäsi asioilta, jotka vahingoittavat sinua.

Huomaathan, että terve itserakkaus ei ole:

itsekästä
välinpitämättömyyttä
itsesi korostamista
paremmuuden ajattelua
muiden vähättelyä
itsekeskeisessä maailmassa elämistä

Miksi itsensä rakastaminen on tärkeää?

Kun opettelin olemaan itseni paras ystävä ja puoliso, lakkasin etsimästä hyväksyntää vääristä paikoista ja yksinolo alkoi tuntua vihdoin hyvältä. Kun opettelin rakastamaan itseäni aidosti, ymmärsin, että ansaitsen vain parasta ja kävi, miten kävi – olen itseni puolella.

Kun opettelin hyväksymään itseni sellaisen kuin olen, en enää pakottanut itseäni sellaiseen elämään, joka ei tehnyt minulle hyvää. Kun aloin kohdella itseäni rakastavasti, kunnioittavasti ja arvostavasti, en antanut enää muidenkaan kohdella minua huonosti.

Kun aloin pitämään itsestäni kokonaisvaltaisesti parempaa huolta, aloin olemaan kiitollinen pienistäkin arjen hetkistä ja näkemään hyvää siellä, missä ennen en sitä nähnyt. Kun aloin olemaan kiitollinen elämästä, opin olemaan kiitollinen myös niistä kasvoista, jotka katsoivat aamulla peilistä takaisin.

Kun opin rakastamaan itseäni, itsetuntoni, minäkuvani sekä itseluottamukseni selkeytyivät ja paranivat. Kun aloin olemaan lempeämpi itseäni kohtaan, aloin rakentaa omannäköistä elämää ja seurata omannäköisiä unelmia. Kun aloin olla itseni puolella, löysin kauan etsimäni onnellisuuden: se löytyi minusta itsestäni!

7 vinkkiä itsensä rakastamiseen:

Tee sovinto menneisyyden kanssa sekä uskalla kohdata traumat ja haavat päästäksesi eteenpäin.
Lakkaa ohjautumasta elämään ulkoapäin. Vain sinä tiedät, mikä tekee sinulle hyvää ja mitä haluat elämältäsi.
Kohtele itseäsi niin, miten toivoisit toisten kohtelevan sinua: ole itsesi paras ystävä ja puoliso.
Puhu itsellesi, kuten toivoisit toisten puhuvan sinulle: muuta ankara sisäinen puhe lempeämmäksi ja sallivammaksi.
Tule tietoiseksi haasteitasi, kompastuskivistäsi ja eri puolistasi. Opettele hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet.
Älä yritä sopeutua johonkin sellaiseen malliin, muottiin tai rooliin, joka ei sinua palvele.
Opettele olemaan yksin ja viettämään laatuaikaa itsesi kanssa.

Ota ensiaskeleet itsesi puolelle ja lataa itsellesi Annukan maksuton työkirja täältä.

5 keinoa pitää hyvää huolta aivoista – Rakkaus, riemu ja rauha löytyvät kehoa kuuntelemalla

Kirjoittaja Tupu Nordström on Tampereella sijaitsevan Varalan Urheiluopiston liikunnan ja hyvinvoinnin asiantuntija ja aivoterveyden edistämisen luennoitsija.

Ihminen tarvitsee jotain, mikä koskettaa, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Jotain mikä saa aivot lomalle, kehon rentoutumaan ja vapautumaan, liitelemään vapaana kaiken yllä.

En itse aina tiedä, mitä tarvitsen tai mitä pidän sisälläni, mutta kun liikun, vapautuu jotain. Samalla syntyy jotain, mitä kutsun iloksi ja onnellisuudeksi, syväksi henkäykseksi ja siksi joksikin mikä saa minut taas haaveilemaan ja olemaan rohkea.

Liikunnan kosketus kaappasi minut turvallisen peittonsa alle, kun synnyin, kuten se tekee meille kaikille. Osalla tuo ihana peitto pysyy kainalossa läpi elämän, mutta osalla ote peitosta hiipuu ja häviää, jostain syystä. Itsellä tämä lämmin ja lohduttava peitto on edelleen vahvasti harteilla, josta voin nostaa sen päälleni suojaksi tuomaan rauhaa ja rohkeutta.

Liikunta on koskettanut minua niin vahvasti koko lapsuuteni ja nuoruuteni, että siitä on tähän ikääni mennessä kehittynyt keino palautua ja purkaa, kehittyä ja kasvaa, nauttia ja nauraa sekä vapautua. On uskomatonta, mitä kaikkea liike meille tekee, miten paljon hyvää se saa aikaiseksi ja miten syvälle, kuin meren uumeniin asti, se meissä sukeltaa.

Tunnistan myös liikkeen yhteyden aivojeni toimintaan ja terveyteen. Tunnistan sen, miten liike tekee aivojeni karusellista rauhallisemman ja selkeän, vahvistaa tunnetaitojani sekä luo ikään kuin yhteyden maailmaan. Vaikka elämä tuo rasittuneisuutta ja surua, pitää liike minut pystyvänä ja kykenevänä. Tunnen saavani koko potentiaalini käyttöön ja kykeneväni säilyttämään merkityksellisiä ihmissuhteita, kohtaamaan vastoinkäymisiä ja hankalia tilanteita sekä olemaan tuottelias. Kehoni kokonaisvaltainen tiedostaminen ja toiminta parantuu liikkeen avulla.

5 tapaa helliä aivoja, mieltä ja kehoa

Nämä viisi liikkumisen tapaa tekevät hyvää aivoille ja tuntuvat niin kehossa kuin mielessä.

1. Suosi välillä ristikkäisliikkeitä

Ristikkäisliike on esimerkiksi se, kun oikea käsi heilahtaa eteenpäin samalla kun vasen jalka astuu eteen tai kun seistessä oikea kyynärpää kurottaa koskettamaan vasenta polvea samalla kun polvi nousee kohti kyynärpäätä. Ristikkäisliikkeet tukevat rauhoittumista ja opettavat kehoamme toimimaan käskystämme. Ristikkäisliikkeillä luomme aivopuoliskojen välille uusia yhteyksiä ja vahvistamme jo olemassa olevia yhteyksiä. Tuloksena muun muassa oppiminen ja uusien asioiden hahmottaminen helpottuvat.

2. Hanki ilometrejä, älä kilometrejä

Kun liikut, liiku itseäsi ja oloasi kuunnellen. Liikuta kehoasi tavoilla, joista tulee hyvä mieli ja joka nostaa hymyn kasvoille. Tutkimusten mukaan liikunta voi kaksinkertaistaa uusien aivosolujen muodostumisnopeuden. Liikkuminen saa aikaan muutoksia aivojen niillä alueilla, jotka vastaavat muistista, mielialasta sekä kyvystä suunnitella omaa tekemistä.

3. Opeta itsesi liikkumaan yksin ja yhdessä

Aivomme tarvitsevat sekä yksinoloa että yhteyttä toisiimme. Aivomme tarvitsevat sekä omaa tilaa että ruuhkaa ihmisjoukossa. Lisäksi tarvitsemme erilaisuutta. Muiden kanssa toimiminen haastaa ajatuksiamme, persoonaamme ja vuorovaikutustaitojamme sekä antaa aivosolujen välisille yhteyksille pähkinöitä purtavaksi. Yhdessä liikkuminen, vaikkapa yhteinen kävely ystävän kanssa, vahvistaa yhteenkuuluvuden kokemusta. Yhteenkuulumisen tunne on tärkeä osa ihmisen hyvinvointia, sillä se liittyy vahvasti turvallisuuden tunteeseen, itsetuntoon ja sosiaaliseen tukeen.

4. Löydä itsellesi fyysisesti kevyitä liikunnan muotoja

Liikkumisen ei tarvitse tuntua raskaalta. Kevyt liike auttaa pääsemään flow-tilaan, jossa olo on kevyt ja keskittynyt, eikä mikään ulkoinen pääse vaivaamaan mieltä. Olemukseen tulee iloa ja tyyneyttä. Lisäksi hengityksen tietoinen ohjaaminen ja säätely parantaa luovuutta ja opettaa keskittymään.

Liikunta vaikuttaa heti aivoihin, hermostoon, lihaksiin, aineenvaihduntaan, hengitys- ja verenkiertoelimistöön sekä niveliin. Muutaman kuukauden jälkeen aivojen toiminta ja hyvinvointi kohentuvat, kun myönteiset vaikutukset hermostossa ja verisuonissa jatkuvat. Puolen vuoden jälkeen toiminnalliset yhteydet aivorakenteiden välillä vahvistuvat. Kun liikkumisesta kehittyy säännöllinen tapa, ajattelu ja muistitoiminnot kohentuvat ja muistisairauksien riski pienenee.

5. Hidasta aivojen karusellia voimaharjoittelulla

Raskas voimaharjoittelu auttaa kehoa rauhoittumaan tai virkistymään. Aivomme saavat ikään kuin tukipilarin, joka auttaa tarpeen mukaan joko nostamaan vireystasoa tai hidastamaan liian hurjana pyörivää ajatusten karusellia. Raskas vaste vie voimiamme eli kuluttaa energiavarastojamme, jolloin myös aivot säätävät kehoa säästölinjalle. Aivojen liikenne ikään kuin rauhoittuu ja jäsentyy.

Löydä rakkaus ja riemu kehoa kuuntelemalla

Kiitän kehoani nykyään, näin keski-iän äärellä, aivan liian harvoin. Tarkoitan kiittämisellä sitä, että olen valppaana sille, mitä kehoni viestii minulle ja että toimin sen mukaan mitä viestin merkkiääni tarvitsee. Viesti voi olla sumea mieli, särkevä selkä tai tarve olla yksin.

Huomaan ja tunnistan nämä merkit nykyään melko hyvin, mutta edelleenkin joudun tökkäämään itseäni olkapäähän, jotta teen tekoja tasoittaakseni merkkiäänien voimakkuuksia. Itselleni vaikuttavin teko on liikkeen synnyttäminen.

Ikiside ihmisen ja liikkeen välillä on meissä jokaisessa. Tarvitsemme liikettä ja toivoisin meistä jokaisen löytävän sen kaipuun ja kuuman vetovoiman, rakkauden ja riemun, jonka liike saa aikaan.

Tupu vastaa Tampereella Varalan HyväOlo-tuoteperheen viikonlopuista, joissa voit hidastaa ja palautua, saada uutta energiaa ja inspiroitua tai helliä kehoa ja mieltä.

Tutustu aivoja, mieltä ja kehoa ilahduttaviin ja inspiroiviin viikonloppukursseihin Varalassa.

Kun huomaat murehtivasi jotain asiaa, kysy sen sijaan itseltäsi tämä kysymys

Ihmisyyteen kuuluu varautumisen taito, me tarvitsemme sitä selviytyäksemme elämässä. Meidän pitää ottaa huomioon lukemattomia asioita, jotta pääsisimme tiettyyn lopputulokseen ja meidän pitää varautua myös erilaisiin haasteisiin. Kaikista tärkein tavoite lienee useimmille meistä on olla suojassa vaaroilta. Tätä vielä tärkeämpi asia monille on, että läheisemme olisivat turvassa.

Vaikka voi olla vaikeaa uskoa uutisia seuraamalla, niin nykymaailma on turvallisempi paikka elää kuin menneet vuosikymmenet. Ainakin meille suomalaisille tässä ajassa. Moni asia on paremmin tässä hetkessä, mutta isot uhat kuten ilmastonmuutos ja luonnonkatastrofit ovat lähempänä kuin isovanhemmillamme. Pandemiasta meillä on jo kokemusta, ja sotaakin käydään ihan vieressä. Mielenterveysongelmien määrä kasvaa, joka toinen kärsii niistä jossain vaiheessa elämää.

Kaikilla ihmisillä on välillä vaikeaa. Emme pysty arvioimaan toistemme kärsimyksen määrää päältäpäin. Vaikka eläisimme läpi haastavaa vaihetta, on tärkeää pitää mielessä, että vaikeassa paikassa on merkityksellistä keskittyä myös hyviin asioihin. Pelko, viha, häpeä tai suru kokemuksina eivät sulje pois sitä, että voimme kokea myös myönteisiä tunteita, itse asiassa saamme niistä voimaa kestää vaikeat ajat paremmin. Hyvän huomaamisen taitoa voi kehittää ja pitää yllä.

Murehtiminen aiheuttaa ahdistusta

Murehtiminen lisää murehtimista, koska se on aivojen toimimaton yritys ratkaista ahdistava tai muulla tavoin vaikea tilanne. Olin itse murehtija monia vuosia. Vieläkin kompastun toisinaan siihen, mutta pyrin pääsemään kuopasta ylös muistuttamalla itseäni, ettei tuon kuopan kaivamiselle löydy pohjaa. Murehtiminen on siis yhdenlainen tapa mielelle varmistella sitä, että uhkaavat asiat eivät unohtuisi muistilistalta. Ikävä kyllä monet niistä asioista ovat sellaisia, joille emme pysty tässä hetkessä tekemään muuta kuin lisäämään niitä kohtaan pelkoa veivaamalla niitä ajatuksissamme.

Mietit ehkä, mitä tehdä, jotta murehtimisesta pääsisi eroon? Vastaus tähän on paradoksi, kuten moni muukin mielen hyvinvointiin liittyvä asia. Sinun pitää pyrkiä suostumaan ja avautumaan mielesi maisemalle. Hyväksymään se, etteivät kaikki asiat ole sinun käsissäsi.

Voit kysyä itseltäsi, voitko tehdä jotain konkreettista tilanteen parantamiseksi juuri nyt? Jos voit, niin tee. Jos et voi, niin sano itsellesi: Se on mitä se on. Voin suostua olemaan tämän epävarmuuden kanssa.

Ajatuksia ei voi hallita, mutta suhtautumista omiin ajatuksiin voi. Et voi siis päättää laittaa sivuun sinua piinaavia murheita, mutta voit päättää, minkä asenteen otat niitä kohtaan. Tämä ei ole temppu tai päätös, vaan vaatii harjoittelua. Huomaat ajan kuluessa, että mielesi alkaa rauhoittua ja olosi kevenee.

Marikan uutuuskirjassa käsitellään murehtimisesta ja muunlaisesta varmistelusta hellittämistä. Tutustu kirjaan Hidasta elämää -puodissa TÄÄLLÄ.

Mikä lisää erityisherkän turvattomuutta ja ahdistusta – ja mikä auttaa lempeästi?

Erityisen herkkien ja empaatikkojen kasvuvaiheissa toteutuu usein jaettu ja universaali kokemus. Koska kyky lukea, aistia ja tuntea ympäristöä, energioita, muiden tunnetiloja ja kuulumisia sanattomalla, ei-älyllisellä ja hienovaraisella tasolla, ympäristön palautteen ja omien tuntemusten välille kehkeytyy usein ristiriita. Saatamme varhaisissa vaiheissa jo huomata, että luemme toisia kuin avointa kirjaa ja ihmettelemme, miksi aikuiset puhuvat muuta kuin tuntevat. Tai kun ilmaisemme ääneen sisäisyyttämme tai esimerkiksi ”yliaistillisia” kokemuksia, vaikkapa enkelihavaintoja, emmekä tule ymmärretyiksi.

Erityisherkät ja empaatikot ovat usein oppineet varhaisten kokemustensa vuoksi usein epäilemään sisäisiä tuntemuksiaan ja aistejaan ja sen vuoksi ”tsekkautumaan ulos” kehostaan, eli dissosioitumaan lievästi tai vahvasti. Järkeilemme, selitämme itseämme ulos tunteistamme ja kokemuksistamme – ja olemme siksi alttiita esimerkiksi narsistisille dynamiikoille ihmissuhteissa. Meidät voi olla helppo ”selittää ulos” omasta kokemuksestamme, koska olemme oppineet itsekin mitätöimään ja sivuuttamaan sitä. Empaattisuuden vuoksi näin saattaa tapahtua, vaikka sisäistä turvaa olisi jo löytynytkin.

Sen vuoksi kehoyhteyden vahvistaminen ja maadoitus ovat avainasemassa, että herkkä voi alkaa kokea oloaan turvalliseksi maailmassa, joka usein tuntuu rajulta, mölyävältä, epäsensitiiviseltä, surettavalta tai raskaalta. Kun kehoyhteys ja maadoitus vahvistuvat, herkkyydestä muotoutuu voimavara eikä itseään tarvitse enää epäillä. Ei tarvitse yrittää sopuetua maailmaan vaan voi luoda maailmastaan omanlaisensa. Kehoyhteyden myötä oppii kunnioittavasti kuuntelemaan, kenen kanssa on oikeasti hyvä olla ja kenen kanssa haluaisi olevan hyvän olon.

Erityisherkät ja empaatikot jäävät usein jo varhain kokemusmaailmansa kanssa yksin ja alkavat uskoa olevansa viallisia ja kokevat ulkopuolisuutta. Se vahvistaa turvattomuuden kokemusta omana itsenään. Ei ole turvallista säkenöidä kaikissa väreissään, lahjoissaan, kyvyissään, herkkyydessään ja syvän tunnemaailmansa kautta. On saattanut joutua kiusatuksi, vähätellyksi tai sivuutetuksi. On voinut myös olla hyvin rakastettu, mutta ei välttämättä ymmärretty.

Nyt aikuisina voimme oppia validoimaan turvassa omia erityispiirteitämme. Se mahdollistuu, kun sisäinen turva vahvistuu. Kun emme enää tiedostamattamme hakeudu tuttuihin emotionaalisiin / hermostollisiin maastoihin sellaisten ihmisten ja olosuhteiden luo, jotka eivät näe tai ymmärrä meitä, ja joiden kanssa hermostomme joutuu tuttuun pinnistelyn tilaan. Sisäinen lapsi ohjaa meitä toistopakkona, kunnes aikuinen meissä vahvistuu riittävän turvalliseksi ja alkaa tehdä uusia valintoja.

Se tarkoittaa, että aivomme ja systeemimme joutuu tekemään töitä muodostaakseen uusia hermoratoja. Vanhan, tutun tunnemaaston tai kurjuuden valitseminen on systeemillemme helpompaa kuin uuden turvan opettelu. Se kuulostaa ehkä hullulta ja käänteisintuitiiviselta, mutta syvän hyvän olon eteen joutuu tekemään töitä. Se on kuitenkin eri asia kuin ponnistelu ja turvattomuuspäissään erinäisten vuoristoratojen ajelu.

Kun alamme ITSE ravita ja ruokkia eritysiherkkyytemme piirteitä: luovuutta, herkkä-aistisuutta, henkisyyttä, parantamistaipumuksiamme, hoivaavuutta ja empatiaa ITSEÄMME kohtaan. Alamme validoida herkkyyttämme, rajojamme ja tarpeitamme odottamatta enää ymmärrystä ja validaatiota muilta. Ja kun näin teemme, alamme tunnistaa ja voimme vastaanottaa elämäämme myös heitä, joilla on kykyä nähdä ja ymmärtää meitä. Hyvin usein toisia herkkiä.

Syvästi nähdyksi (tai ystäväni sanoin ”läpivalaistuksi”) tuleminen voi olla pelottavaa ja uhkaavaa ja herättää toisissa pikemminkin defenssin kuin turvan kokemuksen jos sisäinen turva ei vielä ole vahvistunut. Kollektiivisesti emme välttämättä ole tottuneet tulemaan tunteissamme, oloissamme ja elossamme syvästi kuulluksi. Kun kehiin astuu herkkä tai empaatikko, voi olo käydä kuumottavaksi (myös vaikka olisi herkkä itsekin). Erityisherkille ja empaatikoille on olennaista oppia valitsemaan sellaista seuraa, jossa omalle herkkyydelle, syvälle havainnointikyvylle ja hienosti virittyneelle intuitiivisuudelle on tilaa.

Herkkien on olennaista vahvistaa turvaa ja rajoja, koska ilman niitä herkkyys saattaa ohjautua läheisriippuvuuteen, epäsuoraan kommunikaatioon ja esimerkiksi oletusten tekemiseen oman intuition pohjalta. Siinä mennään ihmissuhteissa usein pieleen. Vaikka oma intuitio olisi miten hioutunut, emme voi tietää toisten ajatuksia, tunteita tai tarkoitusperiä ilman vastavuoroista kommunikaatiota ja keskustelua. Herkkien ihmissuhteita alkaa helpottaa kyky sanoittaa rajojaan ja oppia kuulemaan toisen kokemusta johtopäätösten ja tulkintojen tekemisen sijaan.

Herkän elämästä ei koskaan poistu elämän ajoittainen karuus tai joidenkin tilanteiden / kohtaamisten epäsensitiivisyyden kuormittavuus. Siltä ei tarvitse defensiivisesti suojautua, kun turva vahvistuu vaan oppii valitsemaan suojaavia rajoja. Ei tarvitse vaatia tai odottaa toisten muuttuvan tai piiloutua poteroihin, vaan oppii esimerkiksi säätelemään, minkä verran haluaa turvallisten rajojen puitteissa olla missäkin seurassa tai tilanteissa.

Erityisen herkille ja empaatikoille turvan vahvistumisen merkki on usein relaaminen, ilo omista lahjoista ja niiden kehittäminen, uskallus alkaa tulla niiden kanssa näkyväksi ja kokemus siitä, että oma herkkyys on ihana, uniikki tapa kokea maailmaa eikä rasittava risti.

Kuva: Unsplash

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Mindfulness on hyvä keino vähentää ahdistusta ja rauhoittaa hermostoa

Mindfulnessin hyödyistä puhutaan paljon, ja moni on saanut läsnäoloharjoitteista apua vaikeiden tunteiden kohtaamiseen. Olen saanut omaan varmistelukäyttäytymiseeni paljon helpotusta mindfulnessista ja siksi suosittelenkin lämpimästi kokeilemaan olisiko harjoittelusta sinullekin apua vaikeiden tunteiden kohtaamisessa.

Mindfulness on meneillään olevan hetken kokemista ja havainnointia ystävällisellä ja myötätuntoisella asenteella ja pyrkimystä hyväksyä nykyhetki sellaisena kuin se on, silloinkin kun se ei ole toivomamme kaltainen. Se on huomion suuntaamista itseen ja ympäristöön samalla kun olemme tietoisia siitä, minkälaisia ajatuksia, tunteita tai tuntemuksia meissä on. Apuna harjoituksessa voidaan käyttää hengitystä, aisteja, niihin liittyviä tuntemuksia ja ajatusten havainnointia.

Mindfulnessia on tutkittu laajasti, ja tiedetään, että sillä on paljon hyviä terveysvaikutuksia. Mindfulnessin harjoittaminen vaikuttaa myönteisesti vireystilaan, alentaa korkeaa verenpainetta sekä vähentää stressiä ja siihen liittyviä sairauksia. Mindfulnessista on saatu apua myös fibromyalgiaan, psoriakseen, ahdistuneisuuteen ja kiputiloihin. Sen harjoittaminen parantaa vastustuskykyä ja unen laatua.

Mindfulness ei poista vastoinkäymisiä mutta antaa vahvuutta kohdata ne

Elämän vastoinkäymiset eivät poistu mindfulnessin avulla, mutta harjoitus antaa vahvuutta kohdata niitä jumittumatta hankaliin tunteisiin. Kun kykenet kohtaamaan tapahtumia ja kokemaan tunteita ilman tarvetta jakaa niitä hyviin ja huonoihin, myös kokemuksesi asioista muuttuu. Se taas lisää levollisuutta ja laskee stressiä, vähentää vaikeiden tunteiden tuottamaa masennusta ja ahdistusta sekä lisää psyykkistä hyvinvointia.

Mindfulness MBSR -menetelmän kehittäjä ja Massachusettsin yliopiston emeritusprofessori Jon Kabat-Zinn määrittelee mindfulnessin seuraavasti: ”Mindfulness eli hyväksyvä tietoinen läsnäolo on kykymme olla ja havaita, tässä hetkessä, tiedostaen, ilman arvostelua ja hyväksyen.” Kabat-Zinn korostaa opetuksessaan heartfulnessia (sydämellisyys, sydäntietoisuus) osana mindfulness-harjoitusta. Kabat Zinn on huomauttanut, että mindfulness olisi voitu kääntää sydämellisyydeksi, koska monissa muinaisissa aasialaisissa kielissä mieli ja sydän tarkoittavat samaa asiaa. Hänen mukaansa mindfulnessia ei ole ilman heartfulnessia, sydänyhteyden vahvistamista.

Yksikään harjoitus ei tuota tulosta ilman toistoja. Yksittäinen mindfulness-tuokio silloin tällöin voi antaa mukavan tauon päivääsi, mutta saadaksesi harjoituksesta paremman hyödyn, sinun kannattaa sitoutua säännölliseen harjoitteluun. Harjoitteluun voi olla vaikea motivoitua varsinkin, jos sinulla on tarkkaavaisuuden haasteita tai olet ahdistunut tai masentunut.

Moni kokee myös ohjatun ryhmässä tapahtuvan harjoittelun helpommaksi kuin harjoittelurutiinin ylläpitämisen yksin. Monilla paikkakunnilla on ryhmiä aloittelijoille ja edistyneille. Voit kokeilla, mikä toimii sinulle parhaiten.

Kun jokin edessä oleva asia ahdistaa tai jännittää, huomion siirtäminen hetkeen auttaa

Jos varmistelu varjostaa elämääsi, on mindfulnessista varmasti hyötyä. Varmistelijan levoton mieli laukkaa helposti tulevassa, ja varmistelulla pyritään hankalia tunteita aiheuttavien asioiden poistamiseen. Mitä paremmin opit siis keskittämään huomiosi tässä hetkessä tapahtuvaan elämään, sitä vähemmän koet varmistelun tarvetta. Tämä johtuu kahdesta asiasta. Olemalla tietoinen ja läsnä omassa elämässäsi alat hyväksyä todellisuuden sellaisena kuin se on. Toiseksi, pysähtyminen ja harjoittelu itsessään auttavat hermostoasi rauhoittumaan, eikä se enää lähetä vääriä hälytyksiä. Se lisää luottamusta ja turvan tunnetta. Näin hallinnan tarve omaa tai muiden elämää kohtaa vähenee. Läsnäolo mahdollistaa omien ajatusten ja tunteiden havainnoimisen, mikä johtaa reaktiivisuuden vähenemiseen (jota varmistelukin omalla tavallaan on).

Olen opiskellut mindfulnessia jo vuosien ajan: kahdessa vuoden pituisessa ohjaajakoulutuksessa, osana nelivuotista terapiaani sekä pitämieni kurssien avulla. Tunnetaitoryhmien ihana puoli näin ohjaajan näkökulmasta on se, että niissä saa olla yhtenä osallistujana muun ryhmän mukana. Saan jakaa kokemuksia omasta elämästäni ja tehdä mindfulness-harjoitteet ryhmän mukana, koska se kuuluu olennaisesti kurssin sisältöön. Minun ei tarvitse piiloutua opettajaroolin taakse, vaan saan olla haavoittuvainen ja tuoda omaa elämääni näkyväksi.

Olen saanut oppia valtavan paljon kurssilaisiltani ja yhdessä tehdyistä mindfulness-harjoituksista. Tätä kirjoittaessani olen juuri aloittanut mindfulnessiin perustuvan kaksivuotisen työnohjaajakoulutuksen. Uuden vaiheen myötä pääsen tulevaisuudessa hyödyntämään mindfulnessia vielä vahvemmin työssäni.

Mindfulness voi auttaa esimerkiksi epävarmuuden sietämisessä, kontrolloinnin tarpeesta hellittämisessä ja täydellisyyden tavoittelusta luopumisessa.

Lue lisää Marikan uutuuskirjasta Varmistelusta vapauteen.

Parisuhteessa toisen ahdistus on molempien asia – Terapeutti kertoo, miten ahdistusta kannattaa käsitellä

Tunteet – myös ne ahtaaksi pakatut tunteet – ovat osa parisuhdetta. Kun toisen olo parisuhteessa alkaa käpertyä ahtaaksi, se vaikuttaa myös parisuhteen toiseen osapuoleen ja koko parisuhteeseen.

Mistä tietää, että toinen on ahdistunut, vaikka hän ei osaisi itse sitä tunnistaakaan?
Miten toisen mahdollisen ahdistuksen voisi ottaa puheeksi?
Entä miten käsitellä puolison kanssa omaa ahdistusta?

Entä jos -podcastin viidennessä jaksossa (Entä jos ahdistuksesta osattaisiin puhua parisuhteessa?) käsitellään parisuhdetta hiertävää ahdistusta ja sen purkamisesta.

Podcastia voi kuunnella ILMAISEKSI Hidasta elämää -sovelluksessa. Lataa sovellus TÄÄLTÄ.

Houstina Sanna Wikström. Vieraana Marika Rosenborg, joka on parisuhde- ja seksuaaliterapeutti ja tietokirjailija. Marika on kirjoittanut mm. Tunnekarttakirjan ja tehnyt keskustelukortteja, joiden avulla voi oppia puhumaan tunteista.

Kuuntele kaikki Entä jos -podcastin jaksot ilmaisesta Hidasta elämää -sovelluksesta.

Riippumatta elämäntilanteestasi, sinulla on yksi väkevä keino lisätä onnellisuuden tunnetta

Meillä on taipumus ajatella, että jossain tietyssä elämäntilanteessa oleva ihminen ei voi olla onnellinen. Harva on valmis puoltamaan, että ruokaa kaatopaikalta etsivä lapsi tai pitkäaikaisen sairauden tai työttömyyden piinaava aikuinen voisi tuntea onnellisuutta.

Samoin latelemme myös itsellemme skenaarioita elämäntilanteista, jotka saavutettuamme voimme olla vihdoin onnellisia.

Sitten kun saan riittävästi rahaa.
Kunhan ensin löydän itselleni kumppanin.
Kun hallitus vaihtuu.
Sitten kun koittaa taas kesä.
Heti kun tämä sade lakkaa.

Onnellisuutemme esteenä (sekä meidän että muiden) tuntuu olevan lukematon määrä eri tekijöitä. Todellisuudessa niitä on vain yksi: oma taipumuksemme tulkita asioita ja asennoitua niihin.

Onnellisuudelle on yhteisesti sovitut vaateet

Joku saattaa ajatella, että on julmaa penätä asennetta ihmiseltä, jonka elämässä palaset ovat jo lähtökohtaisesti kohtuuttoman raskaat. Harvat syntyvät kultalusikka suussa. Läheskään kaikilla ole tasavertaista alustaa ponnistaa.

Tarkemmin ajatellen, ei yhdelläkään.

Meillä on monin paikoin yhteisesti sovittu käsitys siitä, mitä onnellisuus pitää sisällään. Kyse on ulkoisista puitteista, joiden täyttyminen on vaade onnelle. Tätä mantraa toistetaan jatkuvasti ja kaikkialla. Valtaosa yhteiskuntamme toimivuudesta tällaisenaan nojaa siihen, että ihmiset tavoittelevat pääosin samankaltaisia päämääriä. Täten voimme edistää kollektiivisesti matkaa onneen ja autuuteen. Se kuitenkin lepää aina askeleen päässä meistä.

Joka toisaalle kurottaa, pärjätköön yksin. Mokoma hippi!

Tie onnellisuuteen on päällystetty suhteellisuudentajulla

Isoa kuvaa tarkkaillessa, emme näytä kovinkaan onnellisilta kulkiessamme kohti yhteisiä pyrkimyksiä. Pelko ja tyytymättömyys tulvivat viesteistä, joita ympäristö suoltaa alvariinsa median ja somen kautta. Ne liimautuvat lähes salakavalasti alitajuntaamme, jonka myötä emme salli koettavan onnea, ennen kuin olemme luoneet täydellisen ympäristön sille.

Mutta tiedätkö mitä?

Sinulla on lupa olla onnellinen siinä, missä olet juuri nyt. Elämäsi voi mennä suomalaisittain päin hevonpersettä, mutta voit silti pistää serotoniinin virtaamaan. Vieläpä ilman, että moista tarvitsee pakottaa tai teeskennellä.

Elämän laatu riippuu paljolti suhteellisuudentajusta. Siitä, minkälaiseksi olemassa olevan tilanteen tulkitsemme.

Se voi olla katteetonta positiivisuutta tai väkevintä mahdollista läsnäolon voimaa.

Sinä valitset.

Menettämisen pelko kirkastaa tulkintamme onnellisuudesta

Jokainen meistä kuuroutuu ajoittain arjen kohinassa niille asioille, jotka ovat elämämme tärkeitä yksityiskohtia. Tiedäthän, ne jutut, jotka tekevät elämästä elämisen arvoista.

Saatat esimerkiksi juoda kiireessä välinpitämättömät sumpit lentokentällä ennen lentosi lähtöä. Tunteja myöhemmin, voimakkaan turbulenssin keskellä, hartain toiveesi on, että saisit vielä joskus istua rauhassa kahvilaan ja tuntea paahteisten papujen maustaman juoman suussasi.

Viimeistään menettämisen pelko kirkastaa sen, kuinka paljon ja usein meillä onkaan varaa onnellisuuteen.

Ulkoisia tekijöitä emme voi aina muuttaa. Taipumuksemme asennoitua elämään ja tulkita sitä määrittää silti enemmän, kuin yksikään istuvan hallituksen päätös tai yksittäisen ihmisen sinuun kohdistuva vääryys.

Vilkaise siis hihaasi, siellä on ässä.

Heräsitkö aamulla jo valmiiksi väsyneenä? – Unilääkäri kertoo, miten iltavirkkukin voi herätä virkeänä

Mainosyhteistyössä Tammi.

Maailman johtaviin unilääkäreihin kuuluva dosentti Henri Tuomilehto on kohdannut vastaanotollaan 15 000 unihäiriöpotilasta. Tuoreessa kirjassaan Nukkumisen taito (Tammi, 2024) Tuomilehto jakaa osaamistaan yli 20 vuoden ajalta ja valmentaa kehittämällään 5T-menetelmällä jokaista meistä nukkumaan, palautumaan ja jaksamaan paremmin. Uni on supervoima, joka luo perustan sille, mitä teemme ja miten voimme.

Kuvittele mielessäsi tavallinen arkinen aamu. Herätyskello soi. Havahdut uuteen päivään ja kuulostelet oloasi. Miltä tuntuu? Tekeekö mieli torkuttaa kelloa ja kiskoa peitto pään yli, vai avaatko silmäsi pirteänä?

Jos heräät väsyneenä, et ole yksin. Yli puolet suomalaisista aikuisista herää väsyneenä aamusta toiseen. Viikonloppuisin ja lomapäivinä korjataan univajetta ja nukutaan 3–4 tuntia normaalia pidempään. Niinä aamuina olo on todennäköisesti ihan hyvä ja levännyt, mutta ongelma ei ole poistunut, se on vain siirtynyt iltaan. Kun kello tulee yksitoista, uni ei ole lähimaillakaan, sillä aivot ovat eri aikavyöhykkeellä – niiden mielestä kello on vasta kahdeksan. Sinä iltana nukkumaanmeno saattaa venyä pikkutunneille ja aamu saapua taas turhan pian.

Tartu siihen, mihin voit vaikuttaa

Näin unilääkärin näkökulmasta kuvio muistuttaa soutamista ja huopaamista ilman, että vene liikkuu järvellä oikein mihinkään. Ehdotankin, että mietimme asiaa toisesta näkökulmasta. Entäs jos heräisimme aina suunnilleen samaan aikaan? Mitä elimistömme siitä tykkäisi?

Tiedän, että moni meistä tekee vuorotöitä tai työskentelee epäsäännöllisiin aikoihin ja että erilaiset elämäntilanteet haastavat. Silloin hyvinvoinnissa korostuu muiden elämäntapojen merkitys. Ajatellaan kuitenkin hetki sellaista elämänvaihetta, jossa voimme itse vaikuttaa heräämisemme ajankohtaan. On hyvä tiedostaa, että nukkumista säätelevä fysiologinen järjestelmä on yksi elimistömme monimutkaisimmista järjestelmistä, emmekä voi vaikuttaa kaikkeen omalla tekemisellämme. On kuitenkin huomattava määrä asioita, joihin voimme tarttua. Uni-valverytmi on yksi niistä.

Iltavirkkukin voi herätä aamulla virkeänä

Säännönmukainen uni-valverytmi on yksi hyvän nukkumisen peruspilareista. Uni-valverytmiämme säätelevät sisäinen kello ja unipaine. Mitä kauemmin valvomme, sitä enemmän kertyy unipainetta. Mitä enemmän unipainetta kertyy, sitä varmemmin nukahdamme. Sisäiseen kelloon puolestaan vaikuttaa esimerkiksi se, oletko aamu- tai iltavirkku. Suurin osa ihmisistä on jotain tältä väliltä, eikä aamu- tai iltavirkkukaan ole geeniensä vanki: perimän merkitys elämäntapoihin linkittyvissä asioissa on korkeintaan 30–40 prosenttia.

Itse olen itse perimältäni iltavirkku, mutta minulla on kuitenkin 60–70 prosentin mahdollisuus vaikuttaa lopputulokseen. Se on merkittävä mahdollisuus, jota olen käyttänyt hyväkseni. Olen entinen yökukkuja, joka on laittanut iltavirkkuuden aisoihin sekä oppinut hyödyntämään unipainetta ja hallitsemaan vireystilaa päivisin. Tärkeintä kaikessa on se, että herään joka aamu samaan aikaan – arkisin, viikonloppuisin ja lomilla, kotona ja matkoilla, aina kun herääminen suinkin on omissa hyppysissä.

Nukkuminen vaikuttaa meissä kaikkeen

Mitä muutos on tuottanut? Olen saanut päiviin ihan uudenlaista energiaa, jaksamista ja hyvää sykettä jo kahden vuosikymmenen ajan. Aamuäreys on tiessään, se liukeni jonnekin järvenselän toiselle puolen. Heräämisen ajankohtaan voimme vaikuttaa aivan eri tavoin kuin nukahtamisen ajankohtaan. Kukaan ei voi pakottaa itseään nukkumaan, ei edes unilääkäri. Kannattaa siis keskittyä niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa.

Unella on valtava vaikutus kaikkeen. Meissä ei ole mitään, mihin nukkuminen ei vaikuttaisi. Käytämme elämässämme enemmän aikaa vain hengittämiseen kuin nukkumiseen. Uni on myös valtavan positiivinen asia, sillä uni on ominaisuus ja ominaisuutta voi kehittää, muuttaa, parantaa. Jokainen meistä pystyy kehittämään ja vahvistamaan omaa nukkumisen taitoaan ja saada energiaa juuri niitä asioita varten, jotka ovat itselle tärkeitä.

Jos haluat muuttaa tai parantaa mitä tahansa asiaa elämässäsi, kannattaa panostaa nukkumiseen.

Nukkumisen taito – parempaa unta unilääkärin neuvoilla (Tammi, 2024) antaa tutkittuja ja testattuja käytännön keinoja unen ja jaksamisen parantamiseen sekä parempien valintojen tekemiseen.

Hidasta elämää -lukijoille Nukkumisen taito -kirja nyt -20% TÄSTÄ. Alennettu hinta tulee näkyviin ostoskoriin.

Kurkkaa kirja ja hyödynnä Hidasta elämää -lukijan erikoishinta TÄÄLLÄ.

Kohdellaanko sinua töissä kuin ilmaa? – Kokeile näitä keinoja, jos sinut sivuutetaan

Oletko tuntenut olosi joskus työpaikallasi näkymättömäksi? Keskustelivatko muut kuin et olisi ollut paikalla? Ehkä työtoverit ohittivat kommenttisi tai kritiikkisi. Tai ehkä he osoittivat elein tai muilla keinoin, ettet kuulu joukkoon.

Näkymättömäksi tekeminen on yksi seitsemästä vähättelevästä herruustekniikasta. Alun perin viisi erilaista herruustekniikkaa nimesi norjalainen psykologi ja filosofi Ingjald Nissen 1940-luvulla. Sosiaalipsykologi Berit Åsin teki tekniikat tunnetuksi 1970-luvulla ja lisäsi mukaan kaksi muuta tekniikkaa.

Herruustekniikat ovat ikivanhaa vallankäyttöä, joita ihmiset ovat hyödyntäneet oman asemansa pönkittämiseen todennäköisesti koko ihmishistorian ajan. Voit siis olla varma, että herruustekniikoita on käytetty työelämässä jo ennen sinua, ja niitä tullaan käyttämään myös sinun jälkeesi. Et siis ole yksin tämän ilmiön kanssa, vaikka näkymättömäksi tekeminen voi saada sinut kokemaan olosi yksinäiseksi.

Mitä voit tehdä tilanteessa?

Se, miten voit vastustaa herruustekniikoita, on kiinnostanut Tukholman yliopiston tutkijoita. He ideoivat 2000-luvun alussa erilaisia tapoja, joiden avulla on mahdollista haastaa herruustekniikka ja viedä tilannetta rakentavaan suuntaan. Voit kokeilla seuraavia tutkijoiden ehdottamia keinoja, jos joku yrittää tehdä sinut näkymättömäksi:

Reagoi nopeasti ja ota tilaa itsellesi. Pyydä muita kuuntelemaan ja toista tarvittaessa sanottavasi. Kerro rauhallisesti, että sinulla on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi.
Älä syytä, vaan mieluummin kysy. Voit muotoilla kysymyksesi esimerkiksi: ”kuulinko oikein, että”, ”tarkoitatko oikeasti” tai ”sanoitko niin”.
Pysy ystävällisenä. Älä näytä keskustelijoille, jos olet vihainen tai turhautunut. (Tästä kirjoituksestani saat tukea ystävällisenä pysymiseen.)
Jos mahdollista, hyödynnä huumoria tilanteessa.

Vai tarvitsetko enemmän aikaa pohtia?

Ymmärrän oikein hyvin, jos tilan ottaminen tutkijoiden ehdottamalla tavalla tuntuu sinusta hyvin haastavalta. Ehdotan lisäksi seuraavia tapoja edetä haastavassa tilanteessa:

Pohdi rauhassa, miten sinun kannattaisi toimia, ja toimi vasta myöhemmin. Voit keksiä keinoja yhdessä esimerkiksi työkaverisi tai työterveyshuollon kanssa.
Ota ohitetut kommenttisi uudelleen esille toisessa palaverissa ja huomauta, ettei kukaan kommentoinut aiemmin ehdotuksiasi ja mielipiteitäsi.
Pyydä esihenkilöä tai kollegaa tukemaan sinua seuraavalla kerralla.

Lue myös muut blogikirjoitukseni

Käsittelen seuraavissa blogikirjoituksissani kuutta muuta herruustekniikkaa. Seuraavassa kirjoituksessani annan vinkkejä, miten voit vastustaa naurettavaksi tekemistä ja ohjata tilannetta rakentavampaan suuntaan.

Jos kohtaat työpaikallasi henkistä väkivaltaa, ehkä myös muut blogikirjoitukseni kiinnostavat sinua. Esimerkiksi tässä kirjoituksessa käsittelen vähättelyn tunnistamista ja tässä kirjoituksessa työpaikkakiusaamisen pahenemista. Toivottavasti kirjoituksistani on apua haastavassa tilanteessa.

Mietitkö usein, miten saisit asiat järjestymään? – Tässä menee terveellisen pohdinnan raja

Tiedätkö sen tunteen, kun jotain asiaa tai ongelmaa kääntelee ja vääntelee tuloksetta mielessään? Ajatukset palaavat asiaan yhä uudelleen, mutta ratkaisua ei synny eikä asia suostu poistumaan mielestä.

Tällainen menneiden tai mahdollisesti tulevien asioiden miettiminen, varmistelu, on yksi mielen selviytymiskeinoista, joilla pyrimme ratkaisemaan asioita, helpottamaan omaa oloa ja vahvistamaan turvallisuuden tunnetta. Usein teemme myös suunnitelmia, joiden tarkoitus on pitää tilanne hallinnassa tai estää jotain ikävää tapahtumasta. Kokenut terapeutti Marika Rosenborg kirjoittaa uutuuskirjassaan Varmistelusta vapauteen (Bazar, 2024) siitä, mitä voit tehdä, jos tällainen varmistelu on sinulle tyypillinen selviytymiskeino.

Marika Rosenborg. Kuvaaja: Emma Ronkainen.

– On täysin ymmärrettävää ja inhimillistä toivoa, että kaikki menisi hyvin. Tietysti haluamme, että me ja meille rakkaat ihmiset, eläimet ja asiat ovat turvassa. Jos mieli on usein täynnä uhkakuvia ja Mitä jos? -kysymyksiä tai jos vaikkapa huomaat vältteleväsi tiettyjä tilanteita, voi olla vaikea keskittyä nykyhetkeen ja huomata kaikki se, mikä elämässä on hyvin. Olennaista on huomata oma tarve huolehtia siitä, etteivät uhkakuvat toteudu ja ymmärtää, että varmistelun ja kontrolloinnin tarve perustuu yleensä pelkoon. Varmistelu on siis eräänlaista turvakäyttäytymistä, Marika Rosenborg kertoo.

Mikä sitten on ”terveellistä” pohdintaa?

– Hedelmällistä pohdintaa on sellainen, jossa päästään johonkin lopputulokseen. Ei välttämättä heti tai huomenna, mutta johon liittyy jonkinlainen prosessi. Voi myös olla, että joskus joutuu hyväksymään, että vastausta tai ratkaisua löydy ja siitä huolimatta pystyy jatkamaan eteenpäin ilman että jää jumittamaan asiaan. Haluan muistuttaa, että jos nämä olisivat tahdon asioita, ei varmistelusta kärsisi niin moni ihminen. Jotta kehästä voisi irrottautua, tarvitaan harjoittelua.

Näin varmistelu näkyy eri elämänalueilla

Varmistelu liittyy yleensä asioihin, jotka koemme erityisen tärkeiksi. Esimerkit on poimittu Varmistelusta vapauteen -kirjasta.

Ihmissuhteissa

Jatkuvana kyseenalaistamisena muun muassa tällaisten kysymysten kautta: Pidetäänkö minusta? Rakastaako kumppanini varmasti minua? Rakastanko minä häntä? Olisinko onnellisempi jonkun muun kanssa? Olenkohan ihastunut enemmän työkaveriini kuin vaimooni, koska viihdyn paremmin hänen seurassaan? Pitääkö minun nyt erota? Mistä tiedän, että kumppanini on se oikea? Mitä ystäväni ajattelevat minusta? Olenko pettymys vanhemmilleni?

Työssä

Minä olen eniten vastuussa, ja siksi minun pitää ponnistella parhaan tuloksen saavuttamiseksi. Se ilmenee muun muassa kyseenalaistamisena: Teinkö tarpeeksi hyvän esityksen koulutuspäivään, ehkä vielä hieman parannan sitä ennen kuin menen nukkumaan? Olenko tarpeeksi pätevä tähän työhön? Pitäisikö minun hakea parempaa paikkaa? Hukkaanko elämäni tässä tehtävässä? Mitäköhän tiimini ajattelee minusta? Onkohan pomoni minuun tyytymätön, koska ei ole pitkään aikaan keskustellut kanssani?

Opiskelussa

Jatkuvaa pohdintaa siitä, valitsinko oikean alan ja onnistunko opiskelussani. Mistä tiedän, että tämä ammatti on minulle oikea? Mitä jos en haluakaan tehdä tätä työtä? Petytäänkö minuun, jos valitsen mitä itse haluan?

Päätöksenteossa

Valinnanvaikeus useamman vaihtoehdon välillä voi johtaa lopulta kokonaan vaille jäämiseen, sillä tilaisuus menee ohi. Taustauskomuksena on, että toinen tai jokin vaihtoehdoista on väärä ja jokin oikea. Murehtimisen herättämä ahdistus huonon valinnan tekemisestä saa aikaan viivyttelyä.

Omassa kehonkuvassa

Hyväksynnän hakeminen omaan kehoon liittyvillä teoilla tai toimenpiteillä, kuten laihduttamalla, treenaamalla tai muilla kehon paranteluun tähtäävillä toimenpiteillä. Oman rakastettavuuden liittäminen omiin ulkoisiin ominaisuuksiin.

Kohtaamattomuudessa

Minkä tahansa pelottavan asian, ihmisen, paikan tai tekemisen välttely sen tähden, että pelkää sen herättämiä tunteita. Välttely voi kohdistua myös ajatuksiin. Tämä saa aikaan pelon vahvistumista.

Tulevaisuuskuvissa

Kaikenlainen tulevaisuuteen liittyvä murehtiminen, joka voi kohdistua itseen, läheisiin, lemmikkeihin, luontoon, maailmantilanteeseen, ilmastoon tai lähes mihin tahansa.

Terveydessä ja siisteydessä

Omaan tai muiden terveyteen ja kehoon liittyvä liiallinen, aikaa ja rahaa vievä tarkkailu ja sairaudenpelko. Ylenmääräinen tarve huolehtia siisteydestä, koska lika ja epäjärjestys tuottavat hankalia tunteita.

Sukupuoli-identiteetissä ja seksuaalisuudessa

Ahdistava huoli omasta sukupuoli-identiteetistä tai seksuaalisesta suuntautumisesta.

Uskonnoissa ja ideologioissa

Elämäntarkoitukseen, henkisyyteen tai uskontoihin liittyvä pohdinta ja niihin liittyvät kysymykset ja valinnat.

Miksi varmistelusta kannattaa pyrkiä irti?

Varmistelun ja murehtimisen ongelmana on, että siihen voi jäädä koukkuun – vaikkei se edes auta. Pahimmillaan varmistelukäytös vain vahvistaa huolehtimista, ajatuskehän kiertämistä ja kontrollin tarvetta. Silloin voi päätyä kiertämään kehää, jossa ahdistus vain kasvaa.

Varmistelusta vapauteen (Bazar, 2024) on sinulle, joka huomaat palaavasi huolestuneena samoihin asioihin yhä uudelleen. Kirja autttaa hellittämään henkisestä mailanpuristuksesta ja kohtaamaan epävarmuutta aiheuttavia asioita ja tilanteita. Se antaa eväitä omien rajojen selkeyttämiseen ja rohkeutta kohdata elämän epävarmuus. Hankalien tunteiden käsittely voi tuntua pelottavalta, mutta lopputulos todella palkitsee. Kirja on antoisaa luettavaa esimerkiksi täydellisyyden tavoittelijalle, ylivastuulliselle huolehtijalle tai ahdistuksen tunnetta välttelevälle.

Löydät kirjan ja sen lukunäytteen TÄÄLTÄ.

Uuden äärellä luonto on tuttu ja turvallinen lohduntuoja

Elämä muuttuu kaiken aikaa. Muutamme uuteen asuntoon, uudelle paikkakunnalle, aloitamme uudet opinnot, uuden työn. Muutumme ihmisinä, kasvamme ja opimme. Ihmissuhteemme muuttuvat ja muotoutuvat uusien elämäntilanteiden myötä. Jotkin ihmissuhteet päättyvät, tulee uusia. Elämä on luonteeltaan muuttuvaa.

Muutokset aiheuttavat monenlaisia tunteita ja tuntemuksia. Saatamme kokea iloa, innostumista, jännittyneisyyttä, toisaalta myös surua, kaihoa tai kaipausta. Saatamme kokea uuden äärellä ehkä epävarmuutta tai jopa pelkoa. Tai mitä tahansa muuta tunnetta.

Kaiken muuttuvuuden ja muutoksen keskellä kaipaamme jotain pysyvää, tuttua, turvallista ja lohdullista. Jos olemme jo lapsena oppineet olemaan luonnossa, voi se myöhemmin elämässä tuntua tutulta ja turvalliselta paikalta. Sellaiselta, jossa voi hengähtää elämän muutosten keskellä. Toisaalta, vaikkemme olisi lapsena tottuneet olemaan luonnossa, voi omaa luontosuhdettaan kehittää myös aikuisena. Konkreettisia esimerkkejä siitä, miten omaan lähiluontoon voisi lähteä tutustumaan, löydät mm. tästä aiemmasta postauksestani.

Luonnossa saa olla sellainen kuin on

Luonto ei vaadi tiettyä mielentilaa eikä asioita tiettyyn järjestykseen ennen luontoon menemistä. Luontoon saa mennä sellaisena kuin on, niine tunteineen, tuntemisineen ja ajatuksineen, mitä milloinkin on. Luonnossa on tilaa olla, tuntea ja ajatella tai olla ajattelematta. Luontoon voi mennä vain olemaan ja hengähtämään hetkeksi. Toisaalta luonto myös kuuntelee, jos haluaa purkaa sisintään. Luonto tukee ja kannattelee: puita saa halata ja kalliot kestävät vaikka laskisit niille kaikki taakkasi.

Luonto auttaa tutkimaan omia sisäisiä tunteita ja tuntemuksia

Luonnossa on tilaa kaikelle. Luonto ei kysele eikä pakota, se on lempeästi läsnä ja kuuntelee. Rauhoittava luontoympäristö tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä omien tunteiden ja tuntemusten äärelle. Kun pysähtyy ja rauhoittuu, voi mielen sopukoista nousta jotain tärkeää pintaan. Tunteet, ajatukset, toiveet ja kaipaukset, jotka usein jäävät huomaamatta arjen kiireissä ja älylaitteiden ärsyketulvassa, voivat luontoympäristössä päästä nousemaan esiin.

Luonnon seuraaminen voi auttaa elämän jäsentelemisessä ja syklisyyden ymmärtämisessä

Luonto muuttuu jatkuvasti, mistä vuodenajat ovat yksi selkeästi havaittava esimerkki. Syksyllä lehtipuut päästävät irti lehdistä, samoin ihmisillä on joskus aika luopua. Vastaavasti kevät on uusien alkujen aikaa, aivan kuten ihmiselämässäkin on luopumisen jälkeen tilaa jollekin uudelle. Luonto muistuttaa, että muutos on tarpeellinen ja tärkeä osa elämää.

Luonnosta voi löytää monia muitakin seikkoja, joiden kautta peilata ja pohtia ihmiselämää. Luonnossa jokaisella eläimellä on oma tehtävänsä ja paikkansa. Pienimmillä hyönteisilläkin on tärkeä rooli ekosysteemissä, samoin jokaisella ihmisellä on oma tärkeä tehtävänsä. Kasvit tarvitsevat suotuisat olosuhteet kukoistaakseen, niin myös ihmiset. Ja toisaalta; luonnossa kasvua voi löytää sellaisistakin paikoista, joissa sen ajattelisi olevan mahdotonta, esimerkiksi kallioiden koloista. Samanlaista sinnikkyyttä löytyy myös ihmisistä, me selviämme kyllä, vaikka se joskus tuntuisi mahdottomalta.

Luonnon suuruuden, avaran taivaan, jylhien vuorten, valtamerien ja avaruuden rinnalla ihminen voi hyvällä tavalla huomata oman pienuutensa. Puut elävät kymmeniä, satoja vuosia. Kalliot muotoutuvat vuosituhansien aikana. Valtavan laajaan ja pitkäikäiseen luontoon verrattuna ihmisen huolet ja murheet asettuvat sopivampiin mittasuhteisiin.

Luonto muistuttaa elämän ihmeellisyydestä

Ihminen koettaa usein järkeistää tapahtumia, tunteita ja asioita. Luonnontutkijat ovat pystyneet selittämään monia monimutkaisiakin luonnon prosesseja, mutta silti yhä edelleen moni asia luonnossa hämmästyttää ihmistä. Voimme huomata luonnon ihmeellisyyden lähiluonnossammekin. Miten sateenkaari muodostuu, miten linnun tietävät minne lentää talvehtimaan, miten hämähäkki kutoo verkkonsa. Ihmiselämän muutosten keskellä luonnon pienet ihmeet ovat hyvä muistutus siitä, että elämässä on aina jotain hyvää ja kaunista. Jos muutos on vaikea, kauneutta ja hyvyyttä ei ehkä aina näe. Mutta on se yhä olemassa, se vain odottaa, että löytäisit sen.

Luonto kannattelee

Vaikka muutos veisi ihmisen kokonaan uudenlaiseen ympäristöön, luonnosta voi löytyä samoja tuttuja ja turvallisia asioita sielläkin. Olen itse muuttanut useamman kerran aivan uuteen paikkaan, joskus vieraaseen maahankin. Sielläkin etsiydyin luonnon äärelle. Vaikka luonto oli ehkä erilaista kuin lapsuuden ympäristöissäni, löysin sieltäkin jotain tuttua. Tuulen humina, puiden vihreät sävyt, hiekkatie, perhoset, vesi, kivet. Ne tuntuivat turvallisilta kaiken muun ollessa uutta.

Kirjoitin joskus näin: ”Aina olen palannut metsään. Tunteakseni kannattelevan maan ja ollakseni paikassa, jossa on aina lohtua ja rauhaa, vaikka muu maailma tuntuisi olevan ylösalaisin.” Muutostenkin keskellä luonnosta löytyy pysyvyyttä. Kalliot, merien aallot, tuulet, maa. Anna niiden lohduttaa ja kannatella, ne kestävät kyllä. Ne olivat jo ennen tätä muutosten aikaa, ja ne ovat sen jälkeen.

Tutustu myös täytettävään tehtäväkirjaan Minun luontoseikkailuni, joka kannustaa luontoon kaikkina vuodenaikoina 💚.

Löydät kirjan TÄÄLTÄ.

Miksi erityisherkistä tulee usein vahvoja muiden kannattelijoita?

Erityisherkkyyden ja erityisesti empaatikkouden piirteisiin kuuluu voimakas eläytyminen toisten tunteisiin sekä ympäristön energioiden ja heikkojen signaalien lukeminen. Usein imeydymme toisten energioihin tai otamme niitä huomaamatta kantaaksemme. Erityisherkät ja empaatikot ovat sananmukaisesti empaattisia. On kuitenkin eri asia olla rajaton ja empaattinen kuin turvassa itsessään ja myötätuntoinen selkeytyvien rajojen myötä.

Erityisherkkyys ja läheisriippuvuus menevät nähdäkseni usein sekaisin, koska niihin liittyy samoja piirteitä. Joskus sen minkä ajattelemme olevan erityisherkkyyden piirre voikin olla traumaresponssi, esimerkiksi ylimiellyttäminen ja sulautuminen. Kun aistimme voimakkaasti esimerkiksi toisen ihmisen surun, sulaudumme siihen ja alamme kannatella – otamme surun itsellemmekin. Saatamme toimia niin esimerkiksi läheisessä ihmissuhteessa jos varhaisissa vaiheissamme olemme oppineet kannattelemaan hoivaajiemme tunteita ja sivuuttamaan omamme.

Kannattelu on usein ollut erityisherkän / empaatikon selviytymiskeino; esimerkiksi lamaantunut / sureva / vihainen vanhempi, joka on ollut kykenemätön virittymään tarpeisiimme on tietämättään ohjannut meille mallin, että ensin meidän täytyy tukea läheistämme, jotta voimme edes jollain lailla saada tarvitsemaamme hoivaa ja huomiota. Tämä opittu malli siirtyy yleensä moniin kiintymyssuhteisiimme, kunnes turvan ja tiedostamisen kautta voimme opetella uudenlaisen, vastavuoroisen eli aidosti turvallisen orientaation ihmissuhteisiimme.

Erityisherkistä ja empaatikoista tulee usein vahvoja yksinpärjääjiä, muiden auttajia ja kannattelijoita. Jos hommeli kehkeytyy ammatiksi asti, hoivaaja saattaa työskennellä omalla kustannuksellaan ja esimerkiksi uupua usein tai kokea, ettei saa ihmissuhteissaan tai omassa elämässään sitä mitä muille antaa.

Silloin on OLENNAISTA oppia sisäistä turvaa, rajoja ja itselle antamista ja sallimista ja oppia havaitsemaan itsessään kontrollin selviytymiskeino. Omaa haavoittuvuuttaan ja varhaisten vaiheidensa avuttomuuden haavaa ja traumaa ei joudu kohtaamaan, jos on aina muille vahva. Mutta silloin elää vahvuutensa ja herkkyytensä vankina. Toisinaan herkkyys ja turvattomuus ilmenevät lamautuneisuutena ja vetäytymisenä maailmasta; kaikki tuntuu vähän liialliselta.

Kenties olennainen, tunnistettava piirre turvattomaan erityisherkkyyteen on, etteivät omat lahjat pääse säkenöimään niin että niistä voimautuu ennen kaikkea itse. Oma elämänvoima hulahtaa muiden kannatteluun tai piiloutumiseen pikemminkin kuin nautiskeluun.

Voimme olla erityisherkkiä, mutta pikku hiljaa myös vapautua elinvoimaamme kuluttavista, mahdollisesti traumasta ja turvattomuudesta kumpuavista tavoista reagoida ympäristöön ja toisiin. Erityisherkkyytemme kääntyy voimavaraksi ja nautinnoksi, kun opimme turvassa rajaamaan pakenematta selviytymiskeinoihimme.

Kuva: Unsplash

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.