Vaakani näyttää 10 kiloa vähemmän kuin huhtikuussa. Olo on vähintään yhtä paljon kevyempi: onnellinen ja vapautunut. Virtaa on enemmän kuin aikoihin.
Miten tässä nyt näin kävi – minulle, joka olen neuvonut jokaista rakastamaan itseään rasvaprosentista riippumatta? Kun nyt iloitsen keventyneestä olosta, pitäisikö minun kääntää kelkkani ja julistaa, että onnellisuus on sittenkin kiinni kiloista?
Jos tuijottaisin asiaa mustavalkoisesti, saattaisinkin väittää niin. Että sinäkin, joka peilin edessä tuskailet ylimääräisiä kahta/viittä/kymmentä kiloa, olisit takuuvarmasti tyytyväisempi itseesi ja elämääsi, kunhan vain pääset eroon viimeisistä tuskan aiheista.
Lähestyn kuitenkin ihmisen kehoa ja mieltä suurena kokonaisuutena. Siksi en osaa olla kovin mustavalkoinen. Sanon mieluummin, että onnellisuus on, ei ole tai saattaa olla kiinni kiloista.
Miksi voisi olla?
Kehon ja mielen välinen tiivis yhteys on länsimaisissakin kulttuureissa avautumassa koko ajan paremmin. Tiedetään jo, että esimerkiksi ravinnon laatu ja energia sekä suoliston kunto vaikuttavat ratkaisevasti mielialaan. Tunteet eivät ole mikään kehosta irrallinen yksikkönsä, vaan ne syntyvät jatkuvassa vuorovaikutuksessa kehon kanssa. Siksi on loogista, että kun keho muuttuu, myös tunnetasolla tapahtuu muutoksia.
Ylimääräisen painon kuljettaminen mukanaan tuo usein raskaan fiiliksen. Kun heittää harteiltaan kymmenkiloisen repun, eikö mielikin ole kevyt ja vapautunut? Kun kunto kohoaa tai lihakset vahvistuvat, eikö ole luontaista iloita voiman tunteesta ja jaksamisesta?
Fyysinen jaksaminen antaa mahdollisuuden tehdä entistä enemmän niitä asioita, jotka tuottavat hyvää oloa. Kun jokainen solu voi paremmin ja energia kiertää vapaasti, mielikin nauttii.
Miksi ei ehkä olekaan?
Seuraan Instagramissa tunnettua joogaopettajaa Rachel Brathenia. Hän on kuin länsimainen joogaunelma itse: virheettömältä näyttävä naisvartalo, kauniit kasvot, pitkät vaaleat hiukset ja huikaiseva hymy. Kun Rachel kertoi olevansa mukana kampanjassa, jossa pyritään vaikuttamaan nuorten naisten kehonkuvaan, hän sai kehujen lisäksi kriittisiä kommentteja. Ydinviesti oli, että noin kauniin naisen saarna kehonsa rakastamisesta on naurettava. ”Hyvähän se sinun on huudella”, moni totesi.
Fakta kuitenkin on, että myös kuvankauniit kansikuvatytöt niin sanottuine ihannevartaloineen kärsivät itsetunto-ongelmista. Olen lähipiirissäni ja valmennusasiakkaissani huomannut, että mikään yleisen ihanteen mukainen ulkonäkö ei takaa sitä, että ihminen automaattisesti viihtyisi kehossaan.
Jos kärsii riittämättömyyden tunteesta, joka on usein syvä haava sydämessä, muutaman kilon poistuminen ei muuta tilannetta. Laihduttamisen jälkeen mieli keksii uusia epäkohtia, jotka nostavat haavan pintaan. Tunnetason ongelmat on hoidettava kehon ohella, mikäli haluaa olla tyytyväinen itseensä. Jos yrität kohottaa kuntoa itseäsi jatkuvasti piiskaten, tuotat vain stressiä, joka ei edistä hyvinvointiasi, päinvastoin. Kurinpalautukset ovat todella last season. Sen minkä teet, tee hyvällä fiiliksellä!
Ylimääräisiä kiloja pidetään usein vain läskinä, mutta monesti ne ovat signaaleja muista ongelmista, esimerkiksi aineenvaihdunnan häiriöistä, stressistä ja tunnekuormasta. Kun keho joutuu pitämään purkamattomia tunteita sisällään, stressin määrä kasvaa. Ahdistukseen syöminen tuo lisää painoa, ylipaino ruokkii ahdistusta entisestään.
Kilot saattavat myös olla osa suojakuorta, jolla epävarma ihminen suojautuu ulkomaailmalta. Voi olla helpompaa pysytellä piilossa kilojen takana kuin tulla näkyväksi aitona ja haavoittuvana. Ylipainon syyt ovat moninaisempia kuin viikottainen pizzailta.
Monelle on kuitenkin haastavaa aloittaa vyyhdin purkaminen yksinomaan tunnepuolelta. Itsensä rakastaminen saattaa tuntua väkinäiseltä, jos vaatteet eivät mahdu päälle, työpaikan ongelmat kaatuvat niskaan ja elämä ylipäätään etoo.
Parasta onkin kääntää katseensa kokonaisterveyteen. Se tarkoittaa kalorikarsinnan, megatehotreenin ja kriittisen itsearvioinnin sijaan kokonaisvaltaista itsensä hoitamista, sisältä ja ulkoa. Itse olen pyrkinyt hoitamaan suolistoani ja muuttanut ruokavaliotani ravinnerikkaammaksi. Olen harrastanut liikuntaa kehoa kuunnellen, tuijottamatta kelloa, kalenteria ja numeerisia tavoitteita. Olen purkanut mielessä pyöriviä painolasteja kirjoittamalla, hyvän valmentajan kanssa keskustellen ja vapaasti vollottaen. Lohtusuklaata kaipaa huomattavasti vähemmän, kun suurimmat surut on aidosti surtu.
Johtui stressi sitten epäpuhtaasta ruuasta, työpaikkakiusaamisesta, liian kovasta treenistä tai vuosia kestäneestä häpeän tunteesta, stressikuorman keventäminen asteittain auttaa kehoa toimimaan paremmin ja parantamaan itse itseään. Kilot luultavasti karisevat siinä ohessa helpommin kuin silloin, jos yrittää itseinhon vallassa suorittaa uusinta ihmekuuria. Tämä epäseksikäs dieetti ei ole lööppien hehkuttama pikatie, mutta pitkällä tähtäimellä se saa aikaan ihmeitä.
Mitä ovat ne suuret tai pienet elämäntapamuutokset, jotka tällä hetkellä eniten hoitaisivat sinua? Älä tuskaile sitä, mikä ei ole mahdollista. Keskity siihen, mikä on mahdollista. Kehosi ja mielesi kiittävät pienistäkin parannuksista.
Kyllä, laihduttaminen voi tehdä sinut tyytyväisemmäksi – mutta vain jos samalla opettelet vaalimaan henkistä ja fyysistä hyvinvointiasi. Käytä viimeisiä kiusaavia kiloja kimmokkeena siihen, että alat harjoitella stressinhallintaa ja tunteiden rakentavaa käsittelyä. Iloitse luvan kanssa onnistumisista ja paranevasta olosta, mutta älä kuvittele, että onnellisuutesi olisi kytköksissä ainoastaan vaa’an lukemaan. Onni syntyy kokonaisuudesta: terveestä kehosta sekä rennosta, tyytyväisestä mielestä, josta turhat taakat on purettu.
