Pohdin aiemmassa blogitekstissäni rehellisiä resursseja ja sitä, miten opit tunnistamaan omia rajojasi ja huolehtimaan niistä. Voit lukea kirjoituksen täältä.
Jossain kohtaa itsetuntemuksen tielläni halusin voida hyväksyä kaiken. Menin kuitenkin harhaan siinä, että kaiken hyväksyntä tarkoittaisi kaiken sallimista.
Elämässä tapahtuu paljon asioita ja osa niistä koskee. Voimakkaasti tuntevana tunnen myös kivun elämässä voimakkaasti. Voin parhaani mukaan harjoitella hyväksymään sen ja opetella keinoja palauttaa itseni takaisin sisäiseen turvallisuuden tunteeseen.
Se ei tarkoita sitä, että tulisi sallia toistuvasti esim. alistamista, vähättelyä, valehtelua, syyllistämistä tai pettämistä. On ollut iso oppiläksy hyväksyä se, että en hyväksy kaikkea. Eikä tarvitse.
Emotionaalisten rajojen harjoittelu tuo elämään selkeyttä, turvaa ja tervettä itsekunnioitusta.
Seuraavista merkeistä voi tunnistaa, että emotionaalisten rajojen työstäminen voi olla tarpeen:
- Annat ihmisten kohdella sinua loukkaavasti ja epäkunnioittavasti sanomatta siitä heille mitään
- Sallit asioita, joita et haluaisi tai tunne oikeaksi, koska pelkäät konfliktia
- Huomaat pyyteleväsi helposti anteeksi ja useimmiten siitä syystä, että pelkäät olleesi liian vaativa
- Haluat välttää konflikteja viimeiseen asti, vaikka se tarkoittaisi sitä, että sinun on vaiettava
- Huomaat odottavasi ja toivovasi parempaa kohtelua/ asiallisempaa/ tasavertaisempaa kohtaamista, mutta et vielä uskalla ilmaista toivettasi
- Koet turhautumista, kiukkua tai vihaa tapahtuneista, mutta syyllistät itseäsi noista tunteista sen sijaan, että näkisit tunteiden olevan joskus hyvin tärkeitä viestejä
- Itku purkautuu salaa, piilossa ja voimallisesti
Jos ei uskalla olla terveellä tavalla itsensä puolella, vähättelee ja alistaa itse itseään. Saatamme pelätä, että jos kohtelemme itseämme rakkaudella, olisimme ylimielisiä. Tämä ei pidä paikkaansa. Vanha viisaus sanoo: Me opetamme muille, miten meitä saa kohdella.
Me emme useinkaan salli itsellemme sitä, mitä meille ei ole sallittu. Me emme voi osata olla itsellemme myötätuntoisia, jos emme ole saaneet kokea myötätuntoa. Me emme osaa sanoa missä rajamme menee, jos emme ole saaneet niitä opetella.
Usein rajattomuutta esiintyy perheissä, joissa ei ole ollut tunnetasolla tilaa. Sille ei ole tarkoitus heiluttaa syyttävää sormea vaan hyväksyä, että monen meidän kohdalla on näin ollut.
Tällöin lapsena on oppinut sopeutumaan vallitseviin sääntöihin viemällä itse mahdollisimman vähän tilaa.
Tällöin esimerkiksi terveen itsearvostuksen kehittyminen jää helposti vaiheeseen. Emotionaaliset rajat auttavat harjoittelemaan tervettä itsearvostusta. Toisin kuin saatamme pelätä, se ei tee meistä itsekkäitä vaan kykeneväisiä huolehtimaan itsestämme.
Miten voin itse ilmaista itseäni rehellisesti, toiselle kunnioittavasti, mutta säilyen myös itseni puolella?
Ihmissuhteissa emotionaaliset rajat ovat tärkeitä. Kun suhteessa on molemmille tilaa olla mitä on, on myös tilaa kunnioittaa omia ja toisen rajoja. Tämä itseasiassa tekee suhteesta aidosti avoimemman ja vapaamman. Ei tarvitse arvailla, ei tarvitse lukea ajatuksia. Selkeät rajat lisäävät suhteessa luottamusta ja turvaa.
Parhaimmillaan rajat ovat elävät, joustavat.
Ne eivät ole jähmeät, kontrolloidut. Ne eivät tee elämästä kovaa, vaikka kieltämättä niissä pysyminen vaatii vahvuutta. Vahvuuteen mahtuu herkkyys, kovuuteen ei. On ok ilmaista, että rajoissa pysyminen on vaikeaa. On ok, että rajojen ilmaisu pelottaa. Ja silti sen voi valita tehdä.
Seuraavien lauseiden tuella voit lähteä harjoittelemaan rajojesi tunnistamista
- Tässä tilanteessa minulle on tärkeää…
- Tässä tilanteessa minulle ei ole ok…
- Minun ei tarvitse sallia, että minulle…
- Minulla on oikeus…
- Tässä tilanteessa tukeakseni jaksamistani minun on hyvä…
Eevin itsetuntemusohjauksiin Tampereella ja skypessä voit tutustua täällä
