Kun olen aiemmin miettinyt elämäni suuria käännekohtia, kaksi tapahtumaa on ollut ylitse muiden: raitistumiseni 13.7.2003 sekä rintasyöpädiagnoosi keväällä 2010. Raitistumista tuskin minun tarvitsee selitellä, mutta rintasyöpädiagnoosi kaipaa ehkä hieman avaamista.
Se oli minulle nimittäin todellinen järkytys. Jos joku olisi tullut siinä kohtaa minulle sanomaan, että tässäkin vastoinkäymisessä piilee syvällisen muutoksen siemen, että kysymys on siunauksesta valepuvussa, olisin varmaan antanut tuolle henkilölle mustan silmän. Niin syvälle toivottomuuden kaivoon tipahdin.
Kun elämä muuttaa suuntaa
Nyt ymmärrän, että tuo aika oli elämässäni kuin suuri reset-nappula. Diagnoosin ja sitä seuraavan sairausloman ja rankkojen hoitojen aikana minun oli pakko pysähtyä ja katsoa itseäni silmiin: koko se kudelma, minkä varaan olin rakentanut suorituskeskeisen ja valheellisiin arvoihin pohjautuvan elämäni, järkkyi ja muuttui tuhkaksi silmieni edessä. Alkoi pitkä uudelleenrakennus, jonka yksi tärkeä merkkipaalu on nyt käsissäni: olen kirjoittanut kirjan.
Kirjan kirjoittaminen symboloi minulle enemmän kuin siihen käytetty aika ja energia antaa ymmärtää.
Olen huomannut, että kuulun niihin, jotka alkutuskailun jälkeen kääntävät kivun kasvun polttoaineeksi. Tämä on lahja, mutta tarina ei lopu tähän. En kasva vain itseäni varten. Yksi tärkeimmistä merkityksellisyyden tuojista elämääni on se, että haluan tuoda kokemukseni ja kaiken sen, mitä olen oppinut myös muille ihmisille. En tee sitä, mitä teen vain itseni vuoksi, vaan kaikkien elävien olentojen vuoksi.
Kirjan kirjoittaminen on näin yksi suurenmoisista mahdollisuuksista jakaa ja olla kanavana jollekin suuremmalle.
Halusin olla joku muu
Kun kirjoitan näitä sanoja, jotka entisestä minästäni olisivat kuulostaneet tavoittamattomilta, katson samalla kuvaa itsestäni lapsena. Kuvassa hymyilen ja näytän olevani onnellinen. Olemme äitini kanssa reissussa vuonna 1981 Leningradissa. Olen aina rakastanut seikkailuja ja tuo oli varmasti ainutlaatuinen seikkailu.
Syy, miksi pienen minäni katsominen liikuttaa minut kyyneliin, on, että tuohon aikaan elämässäni tapahtui myös kaikenlaista ikävää: läheisten päihteidenkäyttöä, kiusaamista ja turvattomuutta. Olin niin epävarma itsestäni. Vertasin itseäni muihin. Koska vanhempani olivat eronneet, olin ainoa lapsi ja koska kannoin sisälläni isoja salaisuuksia, koin olevani arvoton. Jo tässä kohtaa pakenin huonoa itsetuntoa erilaisiin haitallisiin toimintamalleihin: varastamiseen, karkkiin, läheisriippuvuuden piirteillä väritettyihin ihmissuhteisiin.
Halusin olla joku muu.
Kipeintä oli, että en uskaltanut puhua kenellekään aikuiselle sisälläni olevasta myllerryksestä.
Niin monesti noista ajoista lähtien olen piileskellyt varjoissa. Olen himmaillut vahvuuksiani. Olen miellyttänyt muita ja ohittanut omat tunteeni ja tarpeeni. Olen antanut muiden kävellä rajojeni yli.
Rintasyöpädiagnoosista alkanut kasvun tie on ollut aika ajoin ihan helvetin rankka. Mutta kun olen suostunut ja uskaltanut kohdata kaiken sen, mitä olen niin kovasti juossut karkuun, olen löytänyt tien aitoon itseeni ja itseluottamukseen. Se ei olisi onnistunut ilman turvallista ympäristöä ja turvallisia ihmisiä. Se ei olisi onnistunut ilman niitä, jotka pukkasivat minua eteenpäin silloin, kun olin itse valmis heittämään hanskat tiskiin. Se ei olisi onnistunut ilman niitä, jotka myötäinnostuivat ideoistani.
Näkyväksi tuleminen
Ja tässä sitä ollaan. Houkutus – vapaudu haitallisista tavoista -kirja on syntymässä tähän maailmaan. Kirjan ulos tuleminen pelottaa totta kai. Suurimpana pelkona on se, että ajatuksiani ja tapaani nähdä haitalliset tavat ja riippuvuudet kritisoidaan. Niin helposti se tarkoittaa minulle vieläkin sitä, että minä olen huono. Että minä olen arvoton. Tämä on vain yksi puoli minua.
Se puoli, joka uskaltaa tulla rohkeasti esiin naisasiantuntijana miesvaltaiselle riippuvuuksien asiantuntijakentälle, on vahvempi. Tiedän, että olen oikeasti tosi hyvä siinä, mitä teen. Syynä siihen on se, että en tee työtäni ensisijaisesti rahan ja menestyksen takia, vaan koska kyseessä on minulle sydämen asia. Uskon aidosti, että Houkutus-kirjan menetelmä voi muuttaa elämiä. Olen itse kokenut tuon muutoksen ja nähnyt sen sadoissa asiakkaissani.
Mitä siis haluaisin sanoa kuusivuotiaalle itselleni tuossa valokuvassa? Kirjan sanoja lainatakseni:
”Viisas vanhempi sisälläni hengittelee hetken, hymyilee, ottaa nuoren version minusta syliin ja kuiskaa korvaan: “Me teimme tämän yhdessä, rakas. Kirjoitimme kirjan.”
Hän jatkaa: ”Minä annoin sanat kaikelle sille, mikä oli sanatonta. Kaikelle sille, mitä sinä et käsittänyt niin, että olisit voinut sen ilmaista. Minä kudoin yhteen sen kokemuksen, oivallukset, opinkappaleet, jotka ovat syntyneet kaiken eletyn pohjalta. Ja katso nyt, ne saavat uuden elämän.”
Juuri siksi tämän kirjan syntyminen tuntuu niin suurelta. Se pieni tyttö, joka halusi olla joku muu ja joka ei uskaltanut puhua, uskaltaa tänään tulla näkyväksi. Omana itsenään.
Houkutus – vapaudu haitallisista tavoista on syntynyt kaikesta siitä, mitä olen itse joutunut kohtaamaan, oppimaan ja harjoittelemaan – ja siitä, mitä olen vuosien varrella nähnyt työssäni asiakkaideni kanssa.
Kirja ilmestyy tammikuussa 2027, mutta tulen kertomaan täällä jo ennen sitä lisää siitä, miksi niin helposti palaamme tapoihin, joiden tiedämme tekevän meille huonoa – ja ennen kaikkea siitä, miten tästä kehästä voi päästä irti.
Artikkelin kuva ©Sampo_Korhonen
