Olen sydänjuuriani myöten empaatikko. Osaan asettaa itseni toisen asemaan ja olen aina pystynyt eläytymään vahvasti muiden ihmisten tunnetiloihin. Teen sitä usein myös tiedostamattani. Minulle empatia on kykyä myötäelää toisen kulkijan elämää sen kaikkine tunteineen. Voin iloita tai surra mukana, tuntea toisen onnen läikähtävän myös omassa rintakehässäni tai kokea pettymyksen raskaan painon vatsanpohjassa.
Empatia ei rajoitu omassa kokemuksessani ainoastaan perheeseen, ystäviin, läheisiin tai edes ihmisiin eikä se tarkoita pelkkää lempeää myötätuntoisuutta. Se herää päivittäin esimerkiksi uutisia lukiessa. Voin kokea empatiaa yhtälailla kesän hirmuhelteissä kärvistelevää maapalloamme kuin maastopaloa karkuun juoksevia hevosia kohtaan.
Erityisen voimakkaasti empatia aktivoituu, kun tunnistan jonkin olevan epäoikeudenmukaista, epäreilua tai eriarvoistavaa. Se leimahtaa sisälläni kuin leijonaemon puolustusreaktio. Kutsun sitä empatiaraivoksi. Se on kykyä tuntea omissa nahoissaan, kun jotakuta on kohdeltu väärin ja halua asettua puolustamaan toisen ihmisen, eläimen tai elollisen olennon olemassaoloa.
Vaikka suorasanaista rajojen vetoa, kanssavihaisuutta tai megafonin voimalla tapahtuvaa oikeuksien vaatimista pidetään harvoin empaattisen ihmisen tunnusmerkkinä, koen, että kyse on saman kokemuksellisen syvyyden ilmenemismuodosta.
Meitä, joita maailma syvästi liikuttaa, se myös satuttaa eniten. Kanssakiukku nousee kollektiivisesta kivusta.
Tässä maailmanajassa ja -tilassa myötäelämisen kyky tarkoittaakin minulle myös välittämisestä kumpuavan raivon kanssa elämistä ja sen mahdollisimman rakentavaa kanavointia. Vihaa ei ole tarkoitettu kylvettäväksi ympärille, vaan polttoaineeksi tärkeiden asioiden edistämiseen.
Vahvan empatiakyvyn omaaminen vaatii ennen pitkää myös toimivien rajojen harjoittelua. Omat emotionaaliset ääriviivansa on osattava hahmottaa, jotta myötäelämisen lahja ei muutu taakaksi. Itselleni suurin harjoitus onkin ollut löytää myötätuntoa myös itseäni kohtaan.
Vain omasta läsnäolon tilasta käsin jaksan alati kurkottaa kohti parempaa maailmaa, elää niin kuin empatia minulle opettaa – rakkaudella ja tarvittaessa raivolla. Molemmat kumpuavat samasta välittämisen lähteestä.
