Levollisuus nousee siellä, missä itseään auttaa lempeästi olemaan juuri sen kanssa mitä just nyt on. Mielenrauha ei saavu, kun tekee oikeat jooga-asanat, elämän vaikeat jutut ratkeavat tai kun vihdoin hommelit rauhoittuvat. Mielenrauha saapuu, kun itsensä puolella oppii olemaan ihan kaikessa. Kun kuulee, mitä milloinkin tarvitsee ja antaa (myös muilta pyytämällä) sitä itselleen.
Levollisuus on myös elämän prosessiin luottamista; ei aina ole levollinen ja hyvä olo. Elämä haastaa kasvuun, sydämen avautumiseen, uuden oppimiseen. Joskus ei näe yhtään selkeästi. Toisinaan on hirmu turvaton. Joskus asiat tuntuvat raskailta ja vaikeilta, ja selviytymiskeinot (suorittaminen, kontrolli, muiden kannattelu, itsen sivuuttaminen, miellyttäminen, turruttaminen jne.) jumahtavat päälle. Ei se mitään! Kaiken keskellä voi oppia luomaan itselleen turvaa ja hoivaa, pysähtymään, lepäämään, rauhoittumaan. Kun tämän oppii, vaikeissakaan kohdissa ei enää käänny itseään vastaan ja itseään voi auttaa selviytymiskeinoista lempeyteen ja lepoon.
Minulle tuottaa levollisuutta just nyt sen syvästi uudelleen muistaminen ihanan Havaijin-matkani myötä, että huomaan missä kaikessa olen lähtenyt taas kannattelemaan muita ja pienentämään tai sivuuttamaan itseäni. Muistan, että olen oman elämäni tärkein henkilö siinäkin mielessä että olen itse vastuussa hyvinvoinnistani ja ilostani. Olen antanut itselleni – ehkä syvemmin kuin koskaan – luvan toimia sen mukaan miltä itsestäni tuntuu.
Juuri nyt tuntuu siltä, että tarvitsen mahdollisimman paljon itseni kanssa olemista, joulufiilistelyä, lepoa, itseni hoivaamista – ja sosiaalista elämää vain juuri sen verran kuin spontaanisti tuntuu hyvältä. Muhistelen omia luovia juttujani, teen asioita jotka ravitsevat minua. Teatterilippuja on ostettu, taidekursseille ilmoittauduttu, suunta on kaikkeen sinne, mikä tukee uuden luomisessa ja siinä mikä tuo iloa ja kepeyttä.
Yksi ihana asiakkaani sanoi sessiossa kotva sitten, että vaikka hän tekee asioita joiden toivoisi tuovan rauhaa, kuten liikkuu luonnossa, ei se levollisuus siitä yhtään lisäänny, kun hän alkaa suorittaa sitä hommelia.
Tämä on niin yleistä 
Alamme suorittaa, kun haluamme ”päästä jonnekin” eli toisin sanoen poispäin jostakin. Mutta levollisuuden ydinhommeli on oppia olemaan sen kanssa mitä on. Asioiden, tunteiden ja sisäisten totuuksien kohtaamisesta nousee levollisuus, ei siitä että asioiden pitää muuttua jotta mä voin tsillata. Tämä on yleensä ihan alitajuinen kela mutta myös syy sille, miksi on vaikea löytää rauhaa. Me voimme löytää rauhaa, vaikka asiat olisivat miten. Joskus levollisuus on haastavampaa kuin joskus muulloin, mutta elämässä voi oppia työkaluja, jotka auttavat palaamaan asioiden kanssa olemiseen. Sama joogaharjoitus voi auttaa tuomaan rauhaa tai se voi lisätä levottomuutta – kyse on alla olevasta motiivista. Teenkö tämän, jotta pääsen pois jostakin tai kohti jotakin, vai tukeakseni itseäni pehmeästi tässä ja nyt?
Levollisuuden olennaisuuksia
1. Levollisuus on sisäistä turvaa
Levollisuus on sisäistä turvaa, joka nousee hermoston säätelystä. Tätä voi oppia. Levottomuus / ahdistus liittyvät hermoston yliviritykseen, “liika” levollisuus ja jumahtaneisuus liittyvät aliviritykseen. Olennaista on oppia työkaluja, joilla säädellä hermostoa.
2. Levollisuus on omista tunteista ja tarpeista kopin ottamista
Vain sisäisen turvan myötä voi kuulla tunteitaan ja tarpeitaan. Se auttaa hiivuttamaan selviytymiskeinot kuten suorittamisen, miellyttämisen ja itsen sivuuttamisen, jotka ovat alitajuisia ja epäsuoria tapoja pyrkiä turvaan eli levollisuuteen, ja jotka eivät IKINÄ toimi. Olennaista on oppia tunnistamaan selviytymiskeinojaan ja valitsemaan toisin.
3. Levollisuus on lepoa ja pysähtymistä, elämän balanseerausta
Lepääminen, pysähtyminen, rauhoittuminen. Olennaista on oppia tapoja palauttaa itsensä yhteyteen itsensä kanssa, ja tunnistaa mikä kaikki alkaa viedä pois yhteydestä itseen.
4. Levollisuus on myös levottomuuden hyväksymistä
Levollisuus ei tarkoita, ettei mikään paina, huoleta tai stressaa vaan sitä, että voi oppia olemaan lempeästi ja itselle hyvää valiten sen kanssa mitä nyt on. Olennaista siinä ovat tunne- ja tarvetaidot.
5. Levollisuus on tietoinen valinta keskittyä hyvään ja itsensä jeesaamiseen
Mihin huomiosi keskität? Siihen mitä kohti haluat kulkea ja mihin sydän kutsuu vai siihen mikä kaikki blokkaa? Levollisuus nousee siellä missä valitset luottaa itseesi ja siihen mikä sinulle tuntuu hyvältä. Se on tietoista, päättäväistä, vastuullista toimintaa oman hyvinvointinsa puolesta, ei sitä ettei koskaan pelota tai ole epävarma tai epäileväinen olo.
6. Levollisuus on omaan hyvinvointiin priorisoimista (joka ei tietenkään tarkoita itsekkyyttä)
Levollisuus ei tarkoita toisten tyytyväisenä pitämistä. Usein huomaamattamme pyrimme siihen: jos mä nyt huolehdin siitä että kaikilla on kaikki mahdollisimman hyvin, niin mä voin tsillata. Mutta kas kummaa, jotenkin sitä hetkeä ei ikinä tule. Levollisuus nousee aikuisesta vastuullisuudesta omaa hyvinvointia kohtaan, sen priorisoimisesta.
7. Levollisuus on sen tunnistamista, mikä nyt riittää missäkin
…eli on olennaista oppia tunnistamaan ja tomimaan sen mukaan, mikä nyt riittää. Usein sen tunnistaminen todellakin on prosessi! Ja silloin kun sykityttää, syki menemään.
8. Levollisuus on lupaa olla keskeneräinen reissulainen
Missään näistä ylläolevista asioista ei tarvitse onnistua, niitä ei tarvitse suorittaa, niissä ei tarvitse olla hyvä. Yhteyden syventäminen omaan sydämeen on kenties elämänmittainen reissu, sen äärelle saa palata, sitä saa opetella. Lempeyden kautta. Ja ilon!
Kun sallii itselleen rajansa, tunteensa, vastuunsa ja sydänvoimansa, itseään ja tunteitaan pystyy myös ilmineeraamaan yhteyttä luovasti ja jämäkästi. Mutta jotta tälleen aikuisesti pystyy olemaan lähellä, on pystyttävä olemaan myös erillinen, omilla jaloillaan. Ja sehän se justiin tuottaa syvää levollisuutta myös.
Levollista joulun aikaa <3
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Kuva: Unsplash.com
