Kuinka usein olet toivonut olevasi alati onnellinen? Minä ainakin olen jahdannut pysyvää onnellisuuden ja tyytyväisyyden tilaa. Ja vaikka elämä on kerta toisensa jälkeen osoittanut, ettei jatkuva onnellisuus taida olla edes mahdollista, niin se ei hevillä ole muuttanut uskomusta minussa, että onnellisuus olisi hyvän elämän edellytys. Jotain alkoi muuttumaan, kun aloin kyseenalaistamaan tätä ja löysin termin, joka antoi uuden näkökulman elämään. Elämässä ei olekaan virhettä, vaikka niin uskoin.
Amerikkalainen fysiologi Walter Cannon (1871–1945) loi homeostaasin käsitteen. Sen mukaan elimistömme pyrkii aina kumoamaan kehossa ilmenevän epätasapainotilan palauttamalla toiminnot tavanomaisiksi. Epätasapaino voi ilmetä esimerkiksi sykkeessä tai verenpaineessa. Tästä ajatuksesta ”stressin isänä” tunnettu Hans Selye (1907–1982) johti, että esimerkiksi stressi voidaan ajatella ihmisen yleiseksi sopeutumisreaktioksi tilanteessa, jossa on kohdattu merkittävä kemiallinen, biologinen tai psykologinen sopeutumista edellyttävä ärsyke. Eli kehomme pyrkii koko ajan pitämään meidät tasapainossa, vaikkei olomme usein siltä tunnu. Elämässä ei ole virhettä.
Hahmoterapiassa homeostaasi on keskeinen käsite. Kun Sigmund Freudin tytär Anna aikoinaan lanseerasi psykologiaan mielen defenssit, nähdään ne hahmoterapiassa luovina sopeutumiskeinoina. Olemme tarvinneet erilaisia luovia keinoja selviytyäksemme siinä ympäristössä, kentässä, jossa olemme olleet. Jotkut noista keinoista eivät välttämättä näytä ”tavanomaisesta” käytöksestä poikkeavilta, kuten esimerkiksi tunteiden ja toiminnan pidättely. Kun taas jotkut niistä voivat rajoittaa elämäämme paljon. Elämässä ei kuitenkaan ole tässäkään kohdassa virhettä.
Homeostaasiin liittyy myös itsesäätelyn käsite. Ideaalitilanteessa, itsesäätelyn toimiessa hyvin, tiedostamme tarpeemme ja voimme ilmaista niitä ja tehdä niiden pohjalta valintoja aidosti. Hahmoterapeutti Miriam Taylor kutsuu luovia sopeutumistapoja pseudo-säätelyksi, toimivan itsesäätelyn sijaan. Pseudo-säätely pitää meidät hengissä, muttei tyydytä meitä fysiologisella tasolla. Eli esimerkiksi tunteiden pidättely voi aiheuttaa meille kehollisiakin oireita. Jos nuo keinot jäävät vallitseviksi tavoiksemme olla, elämästämme voi tulla selviytymistä. Muttei silloinkaan elämässä ole virhettä.
On siis ok, jos elämä ei aina tunnu ok:lta. Silloin kun tapahtuu jotain, joka saa meissä aikaan epämiellyttäviä tunteita ja meistä ei tunnu ok:lta, niin kehomme pyrkii korjaamaan epätasapainon tilaa. Uskomus, että elämän kuuluu olla koko ajan onnellista, voi aiheuttaa meille kärsimystä. Kaikki tunteet kuuluvat elämään. Kun alamme ymmärtämään kuinka nerokas kehomme on ja kuinka ihmeellisesti se koko ajan pyrkii pitämään meidät hengissä ja tasapainossa, voimme kenties alkaa avautumaan elämälle uudella tavalla. Elämässä ei ole virhettä.
Lähteet:
Korkala, J. 2008. Duodecim-lehti: Stressi, tunteiden säätely ja immuniteetti
https://www.duodecimlehti.fi/duo97123
Taylor, M. 2014. Trauma Therapy and Clinical Practice. Neuroscience, Gestalt and the Body.
Kuva: Aziz Acharki / Unsplash
