Itämainen ja länsimaalainen tapa suhtautua vastaantulevaan ovat kuin yin ja yang.
Perinteinen itämainen viisaus on ottaa asiat sellaisenaan. Nauttia siitä mitä sen hetkinen todellisuus sallii, yrittämättä muuttaa sitä. Meillä lännessä tuntuu olevan sisäsyntyinen halu muuttaa asiat paremmaksi. Ja jos saavutamme haluamme tavoitteen, asetamme pian uuden, jotta näemme ja tunnemme kehityksen.
Kun astumme katsomaan taideteosta huoneeseen, jossa on hämärä valo, mietimme, miten sinne voi saada lisää valoa. Haluamme nähdä taideteoksen paremmin ja erottaa sen tarkat yksityiskohdat. Sen sijaan itämainen ajatus voisi olla etsiä hämärästä sävyjä, joita kirkkaassa valossa ei tavoita. Niistä voi löytyä jotain ainutlaatuisen syvää ja hienovaraista.
Molemmilla lähestymistavoilla on paikkansa.
Vaikka yin ja yang ovat kaksi vastakkaista voimaa, ne ovat yhden asian eri puolet. Kumpikaan ei ole pohjimmiltaan hyvä tai huono, vain suhteellisella tasapainolla on merkitystä. Yin ja yangin kautta on helppo tarkastella esimerkiksi oman elämämme epätasapainotiloja ja sitä, miten arkemme rakentuu.
Tarvitsemme välillä tueksemme yksinkertaisia malleja, kun haluamme ymmärtää mitä meissä ja ympärillämme tapahtuu. Jos tutkimme liikaa elämäämme, jäämme helposti kiinni yksityiskohtiin ja saatamme jäädä pohtimaan niitä loputtomasti. Ylianalysoimalla kadotamme helposti kokonaisuuden ytimen.
Wu wei on tekemistä ilman pakottamista
Wu wei on vanha periaate taolaisesta filosofiasta. Se tarkoittaa pakottamatonta tekemistä, sellaista jossa tavoite ei ole jatkuvasti hallitsemassa mieltä. Wu wei on enemmän yiniä, rauhaa, tyhjää tilaa; sitä mitä meidän kiireisessä elämässämme usein tuntuu puuttuvan. Se on kuin puhaltaisi ilmaa tekojen väleihin tai antaisi voimaa tekemiseemme tavalla, missä tietoinen mieli ei ole jarruttamassa.
Wu wei on käytännössä usein tasapainottamista. Tasapaino ei tarkoita yhtä suuria määriä asioita vaan harmonista vuorovaikutusta. Yin ja yang ylläpitävät tasapainoa toiminnan ja antautumisen, kontrollin ja hyväksymisen, ja tekemisen ja olemisen välillä. Tämä kaikki näkyy arjessa, ihmissuhteissa, työssä ja omassa hyvinvoinnissa. Vastavoiman kautta näemme ja ymmärrämme arkeamme paremmin. Vastavoima on elinehto, sen kautta opetamme myös kehoamme.
Kun tekeminen täyttää kaiken tilan
Jos elämä on kovin yang-painotteinen, jatkuva toiminta täyttää kaiken ajan. Ihmiset sinnittelevät työn, perheen ja harrastusten tiukassa rytmissä.
Silloin huomio kiinnittyy ennen kaikkea tekemiseen ja tehokkuus näyttäytyy merkittävänä arvona, jolloin elämän laatua mitataan aikaansaannoksin. Viikkokalenteri on täynnä ja tauotkin ovat usein vain siirtymiä paikasta toiseen. Unet jäävät toistuvasti liian lyhyiksi. Elimistö saattaa alkaa oireilla erilaisilla tulehduksellisilla vaivoilla.
Entä jos vastapainoksi makaisi nurmella ja katselisi lehvistön heiluntaa tuulessa ja tekisi niin monta kertaa viikossa. Helpottaisiko se arkea, vaikka jotkut asiat jäisivät tekemättä? Ehkä samalla myös aktiivisemmat tekemiset sujuisivat paremmin ja toisivat enemmän tyydytystä.
Kun rauha alkaa rajoittaa elämää
Edellisen äärimmäisenä vastakohtana liian yin-painotteisessa elämässä ihminen pyrkii elämänvalinnoillaan korostamaan rauhaa ja hiljaisuuttakin ja piiloutumaan ulkoiselta kuormitukselta.
Kaupungit äänet tuntuvat helposti kaatuvan päälle eikä nopeaan tempoon osaa asettua. Varovaisuus on mukana kaikessa tekemisessä ja huomio on kääntynyt paljon sisäänpäin. Luonteva työ olisi historian tutkijana omassa huoneessa ovi kiinni ja harrastuksena rauhoittava jooga.
Jos sellaisen elämäntavan vie liian pitkälle, hermosto alkaa reagoida pieniinkin ärsykkeisiin, meluun, yllättävään tekemisen tarpeeseen ja runsaaseen informaatioon. Entä jos vaihtaisi joogan potkunyrkkeilyyn, jonka treenien jälkeen keho on hyvin rasitettu ja energia hetkeksi tyhjentynyt. Hermosto saattaisi oppia pikkuhiljaa sietämään paremmin aistiärsykkeiden tulvaa ja jotkut yliherkkyydetkin saattaisivat vähentyä.
Tasapaino voi alkaa pienestä muutoksesta
Tasapainoa ruokitaan tietoisilla, mutta pienillä arjen teoilla. Luonnollinen muutos tapahtuu siinä kohdassa, jossa on vähiten vastusta.
Suurempi muutos vaatisi juuri sopivia olosuhteita ja paljon voimavaroja onnistuakseen. Kehomme hyväksyy pienen suunnitelman paremmin kuin laajemman. Pieni on helpommin käsitettävissä kokonaisuudeksi. Sen voi ymmärtää sellaisenaan ja tuo siten turvan tunteen kehoomme.
Tasapainon etsiminen voi alkaa kysymällä missä kohtaa ponnistelen turhaan, ja missä kohtaa kaipaisin lisää liikettä elämääni.
Jos haluat syventyä etenkin hellittämisen puoleen, Denis Vinokurin Wu wei – hellittämisen taito avaa pakottoman tekemisen ajatusta ja sen soveltamista kiireiseen arkeen.
Tutustu marraskuussa ilmestyvään kirjaan TÄÄLLÄ.
