Vetovoiman ansat – hyvän suhteen ei tarvitse olla jatkuvasti emotionaalisesti haastavaa

Ihmiset, joita kohtaan tunnemme voimakasta vetovoimaa eivät välttämättä ole meille hyväksi! Joku heissä – usein joku vähemmän miellyttävä asia – saattaa alitajuisesti muistuttaa meitä lapsuudessamme koetusta läheisestä vuorovaikutussuhteesta. Ihastuksemme kohde saattaa olla etäinen, kriittinen, vaikeasti saavutettava, kontrolloiva tai dominoiva.

Kun kohtaamme aikuisena lapsuuden kiintymyskohdettamme muistuttavan henkilön, meissä voi herätä samanlainen kaipaus ja epävarmuus, jota koimme varhaisessa kiintymyssuhteessamme. Meissä aktivoituu silloin emotionaalisia tarpeita, jotka olemme oppineet yhdistämään kiintymykseen, läheisyyteen ja rakkauteen.

Kun kohtaamme jonkun, joka aktivoi varhaiset tunnemuistomme, meissä herää poikkeuksellisen voimakas emotionaalinen halu, tarve tulla rakastetuksi ja hoivatuksi. On yleensä vaikea tiedostaa syytä sille, miksi tuntee voimakasta vetovoimaa jotakin ihmistä kohtaan. Jokin mystinen asia toisessa herättää halumme.

Vetovoimassa on kyse monimutkaisesta psykologisesta prosessista, jonka ihminen saattaa kokea lähes maagisena. Tunnemme voimakasta, hullaannuttavaa ja lähes pakonomaista halua olla lähellä ihastuksemme kohdetta. Varhaiset ja usein negatiivisesti latautuneet kiintymyskokemuksemme ovat jotakin, jonka olemme oppineet yhdistämään ’oikeaksi kemiaksi’, tunteeksi siitä, että palaset loksahtavat kohdalleen.

Vetovoima on pakottava tunne.

Usein olemme kuitenkin viehättyneitä ihmisistä aivan vääristä syistä. He herättävät epävarmuutemme, emotionaaliset tarpeemme ja pitävät meidät kaipauksen tilassa. Toiset ihmiset sen sijaan vetävät meitä puoleensa oikeista syistä: he tukevat meitä, pitävät huolta tarpeistamme ja tunteistamme. Tasapainoisessa suhteessa alun vetovoima auttaa luomaan tunnesiteen, joka ajan kanssa voi johtaa kestävään ja syvään ihmissuhteeseen.

Jotkut ihastuvat kuitenkin vain ihmisiin, jotka ovat emotionaalisesti saavuttamattomia. Yleensä vetovoiman taustalla on silloin läheisyyden pelko. Menneisyys on saattanut ohjelmoida ihmisen yhdistämään epävarmuus ja vetovoima toisiinsa. Hylätyksi tulemisen pelko saa adrenaliinin virtaamaan, joka sekoittuu romanttisen rakkauden kaipuuksi. Emotionaalisia tarpeita on silloin vaikea erottaa rakkaudesta.

Toiset puolestaan kokevat rakkautta ja emotionaalista syvyyttä vain jos pelkäävät menetystä. Jos tunnemme olomme turvalliseksi, saatamme helposti pitää toista itsestäänselvyytenä. Joillekin turvallisuus ja mukavuus toisen ihmisen seurassa tarkoittaa, että suhteesta puuttuu intohimo.

Olen itse ollut suhteessa ihmisen kanssa, joka ei herättänyt sisäisiä traumojani. Miesystäväni oli turvallinen, rakastava ja lempeä. Tulkitsin suhteen virheellisesti vain ystävyydeksi, koska en tuntenut emotionaalista kaipausta enkä suurta vetovoimaa. Olen sittemmin oppinut, että vetovoima ei välttämättä ole hyvän rakkaussuhteen merkki.

Nykyisin en kaipaa suhdetta, joka perustuu voimakkaaseen haluun olla toista lähellä.

Sen sijaan haluan rakentaa suhteen, joka perustuu luottamukselle ja autenttiselle rakkaudelle. Kokemuksista viisastuneena tiedän, että hyvän suhteen ei tarvitse olla jatkuvasti emotionaalisesti haastavaa. Luottamus, lojaalisuus, vakaus ja tasapaino ovat asioita, joita nykyisin arvostan ja haluan ihmissuhteissani kehittää.

Ehkä rakkaus ensisilmäyksellä ei olekaan tähtiin kirjoitettu, vaan heijastaakin varhaisia emotionaalisia tarpeitamme. Aito rakkaus saattaa löytyä sieltä, mistä sitä ei ole edes tajunnut etsiä. Ehkä lähempää kuin mitä osaat arvatakaan.

Juttu pohjautuu osittain Susan Andersonin kirjaan The Journey from Abandonment to Healing.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
  • Ale!

    Tunnepaketti

    43,60  39,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin
  • Tikapuut rakkauteen -kirja

    25,00  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin
  • Tikapuut rakkauteen – Tehtäväkirja

    18,60  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin