Hyvinvointi on pop!
Viimeisten vuosikymmenien aikana on noussut huimasti monen tarve panostaa rahallisesti oman hyvinvointinsa kehittämiseen. Erilaiset kurssit, oppaat, työpajat ja retriitit auttavat kirkastamaan kuvaa itsestä. Vastaavasti joogakurssit, kylpylälomat tai vakkapa ex-tempore kaupunkilomat Euroopan suurkaupungeissa houkuttelevat monia hemmottelemaan itseään. Tai sitten halutaan vetäytyä metsään kannon nokkaan meditoimaan, halaamaan puuta ja somettaa siitä.
Kaikki tähtää oman hyvinvoinnin edistämiseen ja itsensä kehittämiseen.
Haaste alkaa muodostua siinä vaiheessa kun unohdamme, että “yksikään ihminen ei ole saari”. Runoilija John Donnen kuuluisa lausahdus 1600-luvulta havainnoi ihmistä osana yhteiskuntaa ja riippuvaisena muista kaltaisistaan.
Lausetta voi myös typistää siten, että se käsittelee yksilön sijaan koko lajia, jolloin lauseen merkitys typistämisen sijaan päinvastaisesti laajenee.
Ihminen ei ole saari.
Tärkeintä on se, miten hyvinvointisi näkyy ympäristössäsi
“Hedelmistään puu tunnetaan” on sanonta, joka nojaa Jeesuksen kehotukseen havainnoida ensisijaisesti sitä, kuinka ihminen käytännössä toimii ja valitsee.
Hyvinvoinnin keskeinen ajuri ja mittari tulisikin olla se, miten hyvinvointi jalkautuu ympäristöön. Jos keskitymme pelkästään omaan sisäiseen muutokseen, muuttuu hyvinvointi herkästi itsekeskeisyydeksi, pahimmillaan jopa ympäristöä tuhoavaksi.
Oleellisinta ei ole se, miltä meistä tuntuu. Tärkeämpää on, mitä meistä irtoaa ympärillemme. Kuinka kohtelemme kanssaihmisiä tai huolehdimme ympäristöstä.
Terapeutti-kirjailija Tommy Hellsten kiteyttää viisaasti omaa hyvinvointiaan kohentavan ihmisen ideaalin muutoksen: “Jos haluat parantaa maailmaa, mene itseesi. Siellä tapahtuvat muutokset heijastuvat hetken päästä ympäristöön. Silloin muutat maailmaa – et sillä mitä teet, vaan sillä mitä olet.”
Ympäristön voimistaminen on hyvinvointiteko myös itselle
Siinä missä hyvinvoinnin lisääminen tulisi jalkautua voimistamaan myös ympäristön hyvinvointia, päinvastaisesti, ympäristöstä huolehtiminen tukee myös omaa jaksamista. Etenkin, jos kokee toimivansa omien arvojensa mukaisesti.
Yksi ihmistä eniten väsyttävistä asioista on omaa arvomaailmaa vastaan toimiminen. Lukemattomat ihmiset ovat uuvuttaneet itsensä työllä tai ihmissuhteella, joka ei ole ollut omien arvojen mukainen.
Sen sijaan, jos elää elämäänsä omien arvojensa mukaisesti, se kasvattaa itseluottamusta, varmuutta ja näkyy myös yleisesti hyvinvoinnin kohentumisena.
Siispä modernin aikakauden hyvinvointiboomin onnistumisen mittari ei tulisikaan olla ensisijaisesti se, miltä minusta tuntuu tai mitä minä saan, vaan ennemmin se, mitä kaikkea voin antaa itsestäni ja tuoda ympäristööni.
Toimituksen vinkki:
Harri-Pekka Pietikäisen kirjoissa ihmisyyttä katsotaan suoraan ja kaunistelematta. Tunne pelkosi, vapaudu elämään auttaa tunnistamaan pelkoja, häpeää ja niitä tarinoita, jotka huomaamatta ohjaavat elämäämme. Sattuu ihan helvetisti vie kipeiden tunteiden äärelle. Pakenemisen sijaan niitä opetellaan kohtaamaan ja sietämään.
Sisäinen työ näkyy siinä, miten olemme muiden kanssa. Omien pelkojen, kipujen ja toimintamallien kohtaaminen ei ole vain oman olon parantamista. Kun ymmärrämme paremmin, miksi toimimme niin kuin toimimme, pystymme myös valitsemaan, mitä meistä välittyy ympärillemme.
