Kun tekisi mieli luovuttaa, vetäytyä tai räjähtää

Kesän yhtenä projektinani oli opetella lenkkeilemään myös ihan pieniä lenkkejä. Kun lenkin pituus olisi vain 15-20 minuuttia, ei aina tarvitsisi olla aikaa tai jaksamista tunnin lenkkiin. Yhtenä aamuna olin suunnitellut, että aamulenkki olisi paikallaan ja heräsinkin ajoissa. Hiippailin vaatekaapille aamutuimaan ja totesin, että ai niin, juoksusortsithan ovatkin pyykkikorissa. Jonkinlainen lannistuksen tunne iskee, ja mikä toimintayllyke: Nyt kyllä vetäydyn takaisin peiton alle.

Toimintayllyke on kuin tunteen lähettämä kehoitus

Nimensä mukaisesti toimintayllyke yllyttää toimimaan jollakin tavalla. Toimi näin! Tässä tapauksessa ”vetäydy takaisin peiton alle”. Yksinkertaisimmillaan se kutsuu joko lähestymään, tai välttämään jotakin.

Kaikki ammattiurheilijat ovat taatusti selättäneet tällaiset pienet vastoinkäymiset jo monta kertaa. Heillä on varmaankin jo rutiini siihen, miten pienen lannistumisen hetken jälkeen muistetaan taas, miksi ollaan lähdössä treenaamaan. Kokematon treenaaja saattaa suhtautua toimintayllykkeeseen eri tavalla. ”Ehkä minun kannattaisi jäädä peiton alle, kun tunteeni kerran niin kehoittaa.”

Tunteen huomaaminen ja kokeminen auttaa valitsemaan

Annoin tunteen tulla ja huomioin toimintayllykkeen. Sen jälkeen tarkastelin vaihtoehtojani. Tunnustin, että onhan sen sängyn pohjalle jääminenkin vaihtoehto. Mutta toisaalta, onko se vaihtoehto jonka haluan valita?

Astuin askeleen etäisyydelle tunteestani ja asetin itselleni rehellisen kysymyksen. Nyt saa olla ihan rehellinen, haluanko siis lähteä lenkille vai mennä takaisin peiton alle? Vastaus tuntuikin yllättäen jo selvältä. Minähän olin jo päättänyt, että haluan testata mun aamulenkkiä! Kaivoin hikiset juoksukamppeet pyykkikorista ja lähdin liikkeelle.

Kun kohtaat toimintayllykkeen…

Meissä herää jatkuvasti tunteita ja niihin liittyviä toimintayllykkeitä. Tavallisissa ja usein toistuvissa tilanteissa osaamme jo noudattaa suunnitelmia ja ohitamme tottuneesti erilaisia yllykkeitä. Emme osta kassalta suklaapatukkaa, vaikka äkillinen mieliteko iskee. Ärsyyntyessämme emme huuda lapselle tai työkaverille, vaan hengitämme syvään ja käännämme kärsivällisen vaihteen päälle.

Uusissa ja yllättävissäkin tilanteissa on aina mahdollista tunnistaa toimintayllyke – ja sitten päättää, haluaako sen mukaan toimia. Tunteen kokeminen ja hyväksyminen auttavat valintatilanteessa.

Tunne saa tuntua – mutta sen ei tarvitse päättää puolestasi

Joskus tunne kertoo meille jotain tärkeää. Toisinaan se taas yllyttää vetäytymään, välttelemään, suuttumaan tai tekemään ratkaisun, joka ei lopulta saa aikaan mitään hyvää.

Psykologi Satu Pihlajan Tunteen viemää -kirja auttaa tunnistamaan, miten tunteet vaikuttavat valintoihimme – ja ottamaan sen pienen välimatkan, jossa voi kysyä itseltään: haluanko todella toimia näin, vai puhuuko tässä juuri nyt tunne?

👉 Tutustu Tunteen viemää -kirjaan TÄÄLLÄ.