Pelkoa ei tarvitse selittää, järkeillä tai meikata kauniimmaksi – Uskalla tuntea pelkosi, mutta älä anna sen upottaa

Pelko tuleeko hyväksytyksi, pelko miten selviää, pelko epäonnistumisesta, pelko virheiden tekemisestä, pelko yksinjäämisestä, pelko omasta terveydestä… Erilaiset pelot ovat osa ihmisyyttä. Pelko on yksi perustunteistamme, josta ymmärrettävästi haluamme usein äkkiä eroon. Näin saattaa olla, että suojaudumme itsekään näkemästä pelkoamme, esim. ylisuorittamisen tai kontrolloimisen taakse. Mutta pelko ei katoa niin, sen päälle vain tulee ahdistusta.

Kysyy rohkeutta sallia ja suostua katsomaan pelkoaan. Sitä ei tarvitse selittää, järkeillä, meikata kauniimmaksi. Riittää, että lempeästi sanoo itselleen ”Nyt mua pelottaa”. Pelon salliminen ja kohtaaminen ei tarkoita pelolla mässäilyä. Ainakin oma mieleni osaa syöttää hyvin yksityiskohtaisia kauhuelokuvia siitä, miten pahimmat pelkoni toteutuvat. Tämä ei ole pelon kohtaamista. Minun on täytynyt opetella vetämään raja omalle mielelleni. Hyväksyn pelon tunteen, olen sen kanssa, mutta mieleni kauhuelokuville sanon jämäkästi SEIS. Ne eivät kyllä useinkaan lopu ihan heti, vaan saan usein jämäkästi toistaa intentiotani rajata.

Kun tunne saa rauhassa tulla nähdyksi eikä vastaantaistelluksi, voi olla hyvä hetki kysyä itseltään: ”Miten voisin tukea itseäni tässä?”

Joskus myös ns. realitychekit eli todellisuustarkistukset auttavat, eli pelkojen realistisuuden tarkistaminen. Pelko saa olla ja on osa ihmisyyttä. Sen noustessa tarvitsemme itsestämme rakastavan aikuisen lämpöä ja tukea.

Miten sinä voisit tukea itseäsi, silloin kun tunnet pelkoa?

Kuuntele podcast emotionaalisista peloista alta.


Tutustu Eevin itsetuntemusohjaukseen Tampereella tai skypessä täältä

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: