mindfulness, mindfulness-kurssi, mindfulness-verkkokurssi, mindfulness työssä, mindfulness työ, mindfulness työpaikalla, mindfulness työpäivä

Tietoisuusharjoitukset työpaikalla – uhka vai mahdollisuus?

mindfulness, mindfulness-kurssi, mindfulness-verkkokurssi

Hesarin Ville Seurin kirjoitus 25.1.17 otsikolla: Tutkija varoittaa mindfulness-trendin ongelmista: ”Jos työtä on liikaa, tarjotaan vaihtoehdoksi, että hengitäpä vähän” sai aikaan kuohuntaa mindfulness-keskustelupalstoilla – huom. kuohunta mindfulness-piireissä tarkoittaa joillekin ihan normaalia keskustelua 🙂

Juttuun oli haastateltu filosofian tohtori Mira Karjalaista, joka tutkii tulevaisuuden työelämää Suomen Akatemian WeAll-hankkeessa sekä omaa meditaatiokokemusta kahdenkymmenen vuoden ajalta. Karjalainen kertoo mindfulnessin hyödyntämisestä työelämässä tärkeitä pointteja ja haluan tässä tarkastella muutamia jutun kohtia tarkemmin.

Omasta kokemuksestani työelämän mindfulness-kursseilta en voi sanoa, kuten Karjalainen toteaa: ”on vaarana, että henkisyydestä tulee uusi työtaakka”. Toki, jos ihmiset laitetaan väkisin tekemään harjoituksia, tämäkin on mahdollista (en tiedä onko välttämättä tarpeen puhua henkisyydestä – voihan mindfulness avautua joillekin hyvin yksinkertaisina hyvinvointityökaluina arjessa). Tässä kohtaa mindfulness-ohjaajan ammattitaito tulee esiin. Miten muistutamme mindfulness-harjoittajia siitä, että emme ole tekemässä suoritusta tai puskemassa väkisin johonkin rentouden päämäärään. Vaan harjoittamassa nimenomaan sallimista, hyväksymistä ja ystävällistä asennetta itseämme ja muita kohtaan.

Vaikka tutkimustenkin mukaan mindfulness-harjoituksia kannattaa tehdä säännöllisesti ja riittävän pitkiä aikoja, on mielestäni hyvä säilyttää lempeä ote itse harjoittamiseen. Toki mindfulness-ohjaajina kannustamme osallistujia päivittäiseen harjoittamiseen, mutta jos päivä tai pari jäi väliin, ei itseruoskinta auta jatkamaan vaan juuri mindfulness-asenne: kas, nyt kävi näin. Se että hyväksymme sallivan asenteen ja väliin jääneet harjoituskerrat ei tee meistä laiskoja, välinpitämättömiä tai luovuttajia vaan poistaa vain turhan vastustuksen asiaa kohtaan – tämä on juuri mindfulness-harjoittamisen ydintä, joka ilmentyy muodollisten harjoitusten ulkopuolella arjessa!

Hyväksymisessä on mindfulnessin paradoksi, kun emme vastusta jotain, emme hukkaa siihen turhaa energia vaan voimavaramme säästyy siihen, että voimme suunnata tietoisesti huomiomme johonkin mikä on oleellista sillä hetkellä: harjoitukseen (tai harjoitusrutiinin muodostamiseen), työn tekoon, lapsen kanssa leikkimiseen, tms.

Karjalaisen seuraamassa organisaatiossa mindfulness-harjoituksia perusteltiin sillä, ”että ne tekevät ihmisistä parempia työntekijöitä.” Tässä tullaan molekyylitason herkkään aiheeseen. Toisaalta mindfulness-ohjaaja ei voi luvata tai markkinoida mindfulnessia (tai oikeastaan mindfulness-harjoittamisen mahdollisia hyötyjä) millään. Ei ole kovin mediaseksikästä laittaa kurssiesitteeseen pinossa olevia kiviä ja kirjoittaa räjähdyskuplan sisään: ”me nyt vaan hengitellään yhdessä, harjotellaan hyväksymistä ja katotaan mitä seuraa. Jos siitä ylipäätään seuraa mitään…” Jee, kaikki mukaan – mä ekana!!! Harjoittaminen on jokaiselle niin henkilökohtainen sekä tietyllä tapaa arvaamaton prosessi ja seikkailu, että on syytä miettiä, mitkä ovat sen eettiset markkinoinnilliset mahdollisuudet?!

Tietenkin olisi mielenkiintoista tietää, että mistä kontekstista edellä mainittu lause on irrotettu. Ja taasen toisaalta mindfulness-tutkimuksia alkaa olla jo kohtalainen keko. Vuonna 2015 julkaistiin melkein 700 tutkimusta ja käyrä sojottaa tukevasti koilliseen. Tutkimuksissa on toinen toisensa jälkeen saatu tämän suuntaisia havaintoja.

Mindfulness-harjoittelun myötä nämä vaikuttavat kasvavan ja vahvistuvan (jokaisessa kohdassa on linkki tutkimukseen):

Mindfulness-harjoittelun myötä nämä vaikuttavat vähenevän:

Kyllä sen verran tunnen myötätuntoa mindfulness-ohjaajakollegaani kohtaan, että kun lukee näitä tutkimustuloksia niin millä tavalla niihin olisi sitten korrektia viitata? Ehkä ”parempia työntekijöitä” letkautus meni hitusen överiksi, mutta kyllä harjoittamisen hyötyjä näyttää tarttuvan tiedemiesten haaviin aivokuvantamismenetelmiä myöten.

”Jos työtä on jatkuvasti liikaa, tarjotaan vaihtoehdoksi, että hengitäpä vähän.” Olisipa herkullista syventyä tähän, sanon kuitenkin lyhyesti, että ehkä tällaisessa tilanteessa olisi johtajien syytä katsoa peiliin. On johtajien ja esimiesten homma järjestää työ niin, että se on realistisesti tehtävissä – ei sitä mindfulnessilla pelasteta ja ei ole mindfulnessin syy, ettei se ”toimi” ratkaisuna mahdottomassa yhtälössä – ei mindfulnessin edes pidä ”toimia” 🙂 P.S. Tästä teemasta lisää seuraavassa blogissa.

On tärkeää, että mindfulness on esillä oikein termein ja oikein ymmärrettynä, itse kuitenkin toivon aiheen äärelle myös lempeyttä, ystävällisyyttä, sallivuutta ja myötätuntoa. Koska sitähän mindfulness on. Eletään myös sen mukaan muuallakin kuin meditaatiojakkaroilla 🙂

Loppuun vielä Karjalaisen nasevat kiteytykset: ”Totta kai mindfulness-trendissä on työpaikoilla hyviä puolia eikä sitä kannata kokonaan hylätä.” ”Mutta on hyvä pitää mielessä, ettei se ole mikään yleinen syöpälääke. Kaikilla asioilla on kääntöpuolensa.”

Miten sinusta olisi sopivaa markkinoida tai puhua mindfulnessista työpaikoilla?

Olisi kiva kuulla mielipiteesi.

Kaikkea hyvää, Aleksi

Mindfulness-verkkokurssi (8 viikkoa), hyvinvointia ja palautumista

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
  • Hyvän elämän reseptit

    Hyvän elämän reseptit -kirja

    5 / 5
    25,00  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin
  • Ale! Voimaa paranemiseen -kortit

    Voimaa paranemiseen -kortit

    5 / 5
    21,90  15,33  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin
  • Löydä elämän taika

    Löydä elämän taika -kirja

    25,00  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin