Sanna aloitti maaliskuussa 2013 puolen vuoden mittaisen Intuitiivisen parantamisen koulutuksen. Sielunsäteitä-blogi keskittyy matkaan, joka suuntaa kohti omaa ydintä, sielunsäteitä. Blogissa vierailee myös kouluttaja Heli Heiskanen.
Sain kouluttajaltamme Heliltä ensimmäisten hoitoraporttien jälkeen palautteen, että seikkailija-asenne toimii intuitiivisen energiahoidon hoitoharjoituksissa. Olenkin asennoitunut hoitoihin kutkuttavalla odotuksella: mitähän mielenkiintoista täältä löytyy!
Sain kuitenkin myös toisenkin palautteen: ego odottaa jotain tapahtuvaksi ja pettyy, jos mitään mielenkiintoista ei löydykään. Egon pettymys tuo minulle epäonnistumisen tunteen. Hoidon tehoon ei kuitenkaan vaikuta se, kuinka tehokkaasti seikkailija löytää kiinnostavia asioita hoidettavan kehosta.
Aloin miettiä omaa suhtautumistani ja egoni tepposia isommassa mittakaavassa, suhtautumisessa muihin asioihin elämässä.
Ajatellaanpa, että olen unelmoinut vaikka työprojektista, jossa saan hyödyntää kaikkia vahvuuksiani. Olen kirjannut ylös asioita, joita toivon. Uskon siihen, että se, mihin keskittyminen suuntautuu, se vahvistuu. Jään siis odottamaan mielenkiinnolla, mitä tapahtuu ja mihin syöttiin tarttua.
Ja sitten ei tapahdu mitään. Ei kerrassaan mitään. Vaikka kuinka yritän katsoa asioita valppaasti, en näe mitään, mikä viittaisi uuteen työprojektiin. Aivan kuten hoitotilanteessa, ego alkaa nousta pintaan: olet epäonnistunut.
Ego on kyllä melkoinen velmu, mutta onneksi se on myös kovin tietämätön. Ego nimittäin luulee, että vain se tapahtuu, minkä voi nähdä, kuulla, haistaa, maistaa tai tuntea iholla. Ego haluaa faktaa pöytään: tapahtumia, tilanteita, aistein havaittavia prosessiketjuja. A johtaa B:hen ja B C:hen. Sitähän ego yrittää meille väittää.
Kuten hoidon aikana, jossa en tunne tapahtuvan mitään mutta hoito on tehokas, elämässäkin tapahtuu koko ajan asioita meidän aistihavaintojemme ulkopuolella. Toiveeni ja unelmani on koko ajan itämässä, vaikka en näe viitteitä asioiden edistymisestä. Saattaa jopa näyttää siltä, että asiat etenevät aivan ”väärällä” tavalla. Florence Scovel Shinn kirjoittaa kirjassaan Elämän peli (Basam Books, 2013):
”Kun ihminen on pyytänyt maailmankaikkeudelta jotain, hänen on oltava valmis yllättymään. Kaikki saattaa vaikuttaa menevän pieleen, kun todellisuudessa kaikki sujuu aivan oikein.”
Yhtenä päivänä saan puhelinsoiton tai tapaan ihmisen. Ja naks. Asiat ovat jo tapahtuneet, vaikka en ole prosessia nähnytkään.
Voin myös ajatella lähteväni metsäseikkailulle: Miltä luoto juuri nyt näyttää? Millaisia kasveja on noussut kukoistukseen? Miten tuuli ottaa vedenpintaan? Tutkin ihmetellen asioita, katselen. Näen, koen ja löydän paljon. Mutta silti: metsässä tapahtuu paljon sellaisia asioita, joita en näe tai voi nähdä. Riippumatta aistieni tai ymmärrykseni rajallisuudesta, ne tapahtuvat. Koko metsä on täynnä älykästä informaatiota ja se toimii kokonaisuutena, energian vuoropuheluna, hiljaisena viisautena, joka on ja tapahtuu – riippumatta siitä, myönnänkö minä sille egon palkintoa.
Palaute auttoi minua vahvemmin luottamaan siihen, että minun rajallisen rationaalisen mieleni ulkopuolella on täydellistä viisautta, joka tapahtuu, vaikka en siihen uskoisikaan.
Tapahtukoon siis korkein hyvä kaikkeuden kannalta – eikä pieni piperrys egoni toiveiden mukaan.
On monia syitä valita parfyymikseen luomutuoksu. Luomutuoksuilla on aromaterapeuttisia täsmävaikutuksia. Ne sopivat hyvin allergikoille ja jopa normaalihajuvesille herkistyneille. Luomuihminen tottakai valitsee luomutuoksun jo siitä syystä, että haluaa kulutusvalinnoillaan tukea ekosertifioituja tuotteita.
Itse olen käyttänyt kymmenisen vuotta pelkkiä luomutuoksuja. Niihin jo tottuneelle tavallisiin hajuvesiin palaaminen on ajatuksena yhtä epämiellyttävä kuin se, että siirtyisi metsän rauhasta suurkaupungin pakokaasuihin.
Suosikkejani olivat pitkään alan uranuurtajan Melvitan tuoksut. Surullisesti Melvitan tuoksujen maahantuonti Suomeen lopetettiin ihan vastikään. Toki niitä saa edelleen tilattua kansainvälisistä verkkokaupoista.
Ainoaa Suomen Melvitan valikoimiin jäänyttä tuoksutuotetta, appelsiininkukilta tuoksuvaa kuivaöljyä voi kuitenkin suositella erityisesti juuri nyt kesätuotteeksi. Loistotuote after-sun käyttöön, myös hiuksille!
Ranskalainen parfyymitalo Honoré des Prés on luomutuoksujen valmistajista kunnianhimoisin. 100 % luomutuoksut on innovatiivisella otteellaan luonut mm. Hermesille hittituoksuja aiemmin kehitellyt Olivia Giacobetti.
Sarjan Eau de Toilette-tuoksujen ehdoton suosikkini on jo monta vuotta ollut mandariinien, appelsiinien, sitruunan ja limen tuoksuinen Honore´s Trip. Kaikilla sarjan tuoksuilla on aromaterapeuttisia vaikutuksia. Honore´s Trip poistaa kiireen tuntua ja lievittää stressiä.
Viime talven hittituoksuksi kohosi Suomessa Nu Green. Metsäinen, puhdistava tuoksu sisältää minttua, villiruohoja, intialaisten kasvien myskiä, rakuunaa luostarin puutarhasta ja valkoista seetripuuta. Ihana uusi tuttavuus!
Sarjan Eau de Parfum-tuoksuista mieleeni oli eniten oli Love Coco, jonka tuoksu tulee kookosmaidosta, tonkapavusta, bourbonin vaniljasta ja valkoisesta seetripuusta. Erityisesti nuoret luomutytöt ovat kuulemma heikkona sarjan rohkeaan, mielipiteet jakavaan Love les Carottesiin. Se tuoksuu…niinpä, porkkanoille.
Honoré des Présin tuoksuja to maahan Bionature ja myy netissä esimerkiksi Greenlips. Tuoksuja myy myös Jolie, jolla on verkkokaupan lisäksi viehättävä kauppa Uudenmaankadulla Helsingissä.
Acorellen tuoksut ovat Suomessa myytävistä luomutuoksuista päässeet laajimpaan jakeluun. Niitä myyvät Ruohonjuuren, Ekolon ja muiden luontaistuotekauppojen lisäksi myös Sokos, Sokoksen Emotion-myymälät ja Stockmann. Sarjan yhdeksän hajuvettä ja kuusi kevyempää eau fraiche -tuoksua ovat ominaisuuksiltaan aromaterapeuttisia. Ne vaikuttavat käyttäjänsä mielialoihin joko virkistävästi, tasapainottavasti tai rauhoittavasti.
Tämän talven ehdoton suosikkituoksuni on ollut tasapainottava Absolu Tiaré, joka on kuin raikastettu versio Monoi Tiareöljystä. Nyt keväämmällä olen vaihtanut pirteään Citrus Verbenaan. Sen aromaterapeuttisia vaikutuksia kuvataan rauhoittavaksi, tyynnyttäväksi ja vahvistavaksi.
Sokerina pohjalla haluan esitellä harvinaisemman löydön, oman luomutuoksusuosikkini, Farfalla-sarjan. Farfallan tuoksumaailma poikkeaa muista luomutuoksusarjoista vienoudellaan. Näitä tuoksuja tekee mieli kuvata mystisen henkisiksi.
Farfallan tuoksut ovat muihin luomutuoksuihin verrattuna huomaamattomia. Ne tuoksuvat keholla pitkään, mutta niiden vaikutuksen huomaa vain henkilön välittömässä läheisyydessä. Ympärilläsi ei siis leiju muita häiritsevä parfyymipilvi. NaTrue-sertifioidun sarjan tuoksut ovat 98-prosenttisesti luomua ja jokaisella tuoksulla on aromaterapeuttinen vaikutus.
Omaksi suosikikseni sarjan seitsemästä tuoksusta nousi seesteinen, harmonisoiva ja voimistava Eau de Parfum Aura. Sitrusta, kamomillaa, vihreää mäntyä ja väinönputkea sisältävä tuoksu lisää turvallisuuden tunnetta, maadoittaa, suojelee ja auttaa asettamaan selkeämmät rajat. Täsmätuoksu esimerkiksi stressaavaan neuvottelutilanteeseen!
Farfallan tuoksuperheestä löytyy myös aromaterapeuttisia huonetuoksuja ja body spray-tuoksuja. Kuvassa Aura-parfyymin vieressä hyvän yön tuoksu Gute Nacht-Bonne Nuit Body Spray, jota voi suihkutella joko keholleen tai esimerkiksi vuodevaatteisiin.
Ilahduin siitä, että tämä hyvän yön tuoksu oli kerrankin jotain muuta kuin sitä iänikuista laventelia! Hyvin olen nukkunut.
Olin muutama viikko sitten Ilon ja Valon markkinoilla ja sain ilokseni osallistua puhujana tapahtumaan Ilon ja valon välähdyksiä. Me puhujat saimme tilaisuuden viidentoista minuutin ajan kertoa jostakin itseämme koskettaneesta tapahtumasta tai isosta oivalluksesta. Itse valitsin otsikokseni Masennuksesta rakkauteen; kerroin masennuksesta ja siitä toipumisesta. On hyvin pelottavaa tulla esiin vaikean sairauden kanssa ja kertoa siitä avoimesti: avautua sisintään myöten ja antaa ihmisten katsoa sinne, mikä minä todella olen.
Tällä hetkellä uskon sairastaneeni masennusta noin kahdenkymmenenviiden vuoden ajan siksi, että voisin kertoa siitä, mitä masennus on ja miten siitä voi toipua täysin terveeksi ja ehjäksi ihmiseksi. Sairastamisellani ei olisi tavallaan mieltä ja merkitystä, jos en saisi jakaa sitä muiden ihmisten kanssa: kertomatta jättäminen merkitsisi yhden elämäntehtävän hylkäämistä.
Olen viime viikkoina ymmärtänyt sairaudestani asian, jota nyt käyn läpi ja ihmettelen, tämänkin haluan jakaa kanssanne. Kun sairastaa masennusta, on elämän päätyönä jokapäiväinen selviytyminen. Masentuneena elää hyvin käpertyneenä omaan sisimpään. Kuvaan masennusta usein turvapeitoksi: turvaton, itseään syvästi häpeävä ihminen peittää itsensä peiton sisälle, jossa on pimeää, yksinäistä ja jotenkin niin tuttua ja turvallista.
Totuus on kuitenkin se, että peiton alla on pimeää ja yksinäistä ja todella, todella paha olla. Peiton alla piileskelevän hartain toive olisi, että tulisi joku, joka kurkistaisi peiton alle, toisi valon pimeyteen, ottaisi syliin ja sanoisi: ”Anna minun kulkea rinnallasi, autan sinua rakastamaan itseäsi, kannan, kun et itse jaksa. Olet hyvä, rakastettava ja ainutlaatuinen.” Ole sinä se ihminen, joka kurkistaa peiton alle ja antaa valon loistaa pimeyteen. Tai jos itse olet peiton alla, usko ja luota siihen, että oikeilla välineillä sinäkin saat taas olla kokonainen, tosi ihminen etkä puolikas peiton alla piileskelevä ja loputtoman väsynyt ihmisraunio.
Se, mikä vasta ihmeellistä on, on masennuksen jälkeinen elämä. Toivun ja vahvistun joka päivä hiukan lisää ja olenkin jo hyvin vahva, mutta viime viikkoina olen törmännyt kummalliselta tuntuvaan tosiasiaan: sairastaessani jäin paitsi monesta asiasta, joita nyt ihmeissäni katselen. Olen kokenut paljon, sitä en sano, mutta ymmärrän nyt, että asuessani syvällä itsessäni en oikeastaan nähnyt, vaikka näinkin. Tajuan myös, että masennus on vaikuttanut muistiini, olen hävittänyt joitakin aikoja elämästäni lähes kokonaan. Mutta nyt saan korkojen kera hyvityksen vaikeista vuosista: katselen elämää kuin pieni lapsi: kaikki tuntuu kovin uudelta – musiikki, värit, metsäkukat, ihmiset lähelläni, kaupungin kauneus…lista on loputon. Parasta on kuitenkin se, että saan taas opetella sitä, miltä ilo tuntuu ja muistaa sen, mikä joskus kauan sitten olin – tullakseni siksi samaksi uudelleen.
Isä istuu sohvalla ja räplää iPadiaan ja vastailee jälkikasvulleen hajamielisenä. Hän on ajatuksissaan ihan muualla kuin kotisohvalla lapsensa kanssa. Äiti saapuu päiväkotiin hakemaan lastaan kotiin kännykkä korvalla ja ajatus keskittyneenä puheluun – ei omaan lapseen. Lapsi odottaa äitiään, mutta äiti ei ole hänelle läsnä, vaan keskittyy kännykän päässä olevaan kaveriinsa.
Kukapa olisi uskonut, että suomalaisista tulee niin laiteriippuvaisia, että puhelimeen puhuminen kielletään monissa päiväkodeissa silloin kun lapsia haetaan pois hoidosta. Maalaisjärjellä ajatellen tuntuu kyllä kieltämättä absurdilta, että laite vie niin monen äidin tai isän huomion juuri sillä hetkellä, jota pieni lapsi on jo pitkän iltapäivän innolla odottanut. Hetkeä, jolloin hän pääsee kotiin äidin tai isän kanssa.
Tuo päiväkotiesimerkki on yksi monista. Laitteet tekevät monista läsnäolottomia. Koko ajan ollaan jossain muualla kuin ollaan. Laitteista on tullut monille pelottavan tärkeitä. Älypuhelimiin on tarjolla satoja tuhansia erilaisia sovelluksia, joilla meitä halutaan upottaa entistä syvemmälle laitteen pauloihin. Laitteet ja vempaimet koukuttavat ja tekevät tutkitustikin ihmisistä vähemmän inhimillisiä ja empaattisia. Maailmalla teknoriippuvaisia hoidetaan jo rehabeissa huume- ja alkoholiriippuvaisten tyyliin.
Ota luonto playstationiksi
Metsässä kulkiessa tulee pohdittua monia asioita oppimisen ja aivojen kannalta. Luonnossa aivot nauttivat, se on monelle ihan selvää. Tosiasia on kuitenkin se, että entistä harvemmat ihmiset hakeutuvat luontoon ja vievät sinne jälkikasvuaan. Kauppakeskukset, leikkipuistot, huvipuistot ja muut peittoavat tänä päivänä todellisen play stationin: luonnon ja metsän.
Ilman innostuneita lastentarhanopettajia, lastenhoitajia ja päiväkoteja moni tämän ajan lapsi jäisi kokonaan vaille luontokokemuksia: puiden halaamista, piiloleikkejä sekä kasvien ihmeellistä ja aisti-iloja tuottavaa maailmaa. Päiväkodissa koetaan onneksi myös vielä leikin ja satujen lumoa. Monelle lapselle ei kotona enää lueta, vaan hänet istutetaan television tai näyttöpäätteen ääreen katselemaan lastenohjelmia tai pelaamaan. Pahimmillaan iltasadun on korvannut liiankin monissa perheissä älypuhelin, josta lapsi kuuntelee satua yksin ennen nukahtamistaan. Ilman läheisten lämpöä ja kosketusta.
Kun omat lapseni olivat pieniä, iltasatu luettiin lapsi sylissä tai tiiviisti vieressä kyhnöttäen, ja lukemiseen käytettiin oikeita hypisteltäviä kirjoja, jotka tuoksuivat kirjastolle tai uudelle painomusteelle sen mukaan mistä ne oli luettavaksi hommattu. Kirjat olivat ystäviä, jotka sytyttivät tarinat ja mielikuvituksen eloon. Kun lukijana oli äiti tai isä tai joku muu läheinen aikuinen, hetki oli arvokas ja jäi elämään voimavaravarastoon myöhempääkin elämää varten. Se tallentui aivojen syviin, tunteita sääteleviin osiin.
Laitevanhemmuus on minusta karmaisevaa. Lapsi oppii mallin kautta, ja jos isä tai äiti käyttävät leijonan osan arkipäivistään laitteita näpytellen tai antavat läsnäolottomuuden mallia, minkälaisen mallin lapsi saa omaan elämäänsä? Jos välinpitämättömyys, läsnäolottomuus ja laiteriippuvuus ovat kasvun ja minuuden rakennuspalikoita, niin minkälainen maailma meitä kaikkia tulevaisuudessa odottaa?
Toivoisin, että edes päiväkodit, aidon elämän opetuspaikat, voitaisiin varjella langattomilta verkoilta ja jos jonkinlaisilta laitteilta. Olisi tärkeää, että lapset saisivat maistaa laitteetonta elämää ja nauttia siitä.
Aito kokemus on aito kokemus, voikukka on ihan jotain muuta aidossa ympäristössään, jossa sitä voi hypistellä, haistella ja maistella kuin vain kuvana tai videopätkänä iPadilla. Seikkailu metsässä, aistillisten kokemusten ja rentouttavuuden temmellyskentässä, on myös varmasti monta potenssia kovempi juttu kuin pleikalla pelattu metsäseikkailu.
Oletko miettinyt minkälaista mallia sinä annat läheisillesi, lapsillesi tai ystävillesi? Oletko läsnäoloton vai läsnäoleva? Haluatko aitoja kokemuksia vai laite-elämää?
Kesällä on mieletön mahdollisuus heittää laitteet hetkeksi syrjään ja mennä perheen tai kavereiden kanssa piknikille luontoon, läheisen kanssa mato-ongelle tai uimarannalle maadoittumaan. Kokeile, pystytkö jättämään laitteet kotiin ja elämään aitoa läsnäolevaa elämää.
Kesä ja salaatit tulevat. Teen paljon erilaisia salaatteja, joiden täytteenä käytän eri tavoin kypsennettyjä kasviksia. Näin kylmänkin täytteen salaatista saa ruokaisamman, lämpimän ruoan. Tässä resepti helppoon ja hyvään katkarapu-tonnikalasalaattiin. Jos et käytä tonnikalaa tai se ei muuten vain maistu, sen voi hyvin jättää myös pois. Täyte toimii taatusti myös pelkän katkarapujen ja avocadon voimin. Tässä salaattipedin lisäksi pohjana käytin höyrytettyä parsaa, sekä parsa- ja kukkakaalia. Kastikkeena on simppeli, mutta hyvin monikäyttöinen dijon kastike. Sitä voi hyvin tehdä jääkaappiin suuremman määrän kerrallaan, koska se säilyy hyvin vaikka useita viikkoja. Samaa salaattitäytettä voit käyttää myös esim. uuniperunan täytteenä ja testailla sitä myös muihin salaatteihin, yksi hyvä variaatio löytyy täältä.
Katkarapu-tonnikala salaatti
Täyte (2:lle hengelle):
200 g katkarapuja
1 purkki vaaleaa tonnikalaa
1 iso avocado (tai kaksi pientä)
1/2 – 1 sitruunan mehu (maun mukaan, käytä aluksi vain puolikas sitruuna)
1 – 2 rkl majoneesia
ripaus mustapippuria
Kastike:
3 osaa oliiviöljyä
1 osa balsamicoa
dijon sinappia
hunajaa
ruususuolaa
mustapippuria
Salaattipohja:
vihreää salaattia
kurkkua
Höyrytettäväksi:
kukkakaalia
parsakaalia (luomua kannattaa suosia, jotta maistuu edes joltain)
vihreää tankoparsaa
ripaus ruususuolaa
Tee näin: Sulata katkaravut (nopeasti sen voi tehdä huuhtomalla ne haalealla vedellä). Muussaa avocado haarukalla ja lisää sitruunan mehu. Sekoita joukkoon tonnikala, katkaravut ja majoneesi.
Tee sen jälkeen salaatin kastike sekoittamalla ainekset keskenään. Dijon sinapin, suolan ja hunajan määrä en tähän määrittänyt, vaan parhaan tuloksen saa itse maistamalla.
Kuori tämän jälkeen parsat. Laita ensiksi pelkät kaalit höyrystymään muutamaksi minuutiksi ja lisää sitten vasta tankoparsat (kypsyvät nopeammin) ja ripottele samalla kasviksille hiukan ruususuolaa. Kun kasvikset ovat sopivasti pehmenneet, ota kattila pois liedeltä.
Pilko sallaatti ja kurkku suoraan lautaselle. Lisää kastiketta mieleisesi määrä ja lisää lopuksi täyte ja höyrytetyt kasvikset. Syö heti, vaikka keitetyn luomukananmunan kera.
Olen viime aikoina käynyt monen kanssa keskustelua epäonnistumisesta. Siis siitä, että jokin projekti tai parisuhde on mennyt eri lailla kuin etukäteen on ajatellut.
Epäonnistumisessa on mielestäni kolme mielenkiintoista seikkaa:
1) Kaikki menee aina eri lailla – Ajatuksen ja todellisuuden suhde
”Ajatuksemme syöttävät meille loputonta tavoitteiden elokuvaa, johon verrattuna epäonnistumme joka päivä jotenkin. Se on masentavaa. Erityisen masentavaa se on siksi, että epäonnistuminen ei ole todellista, sitä ei nimittäin ole olemassa. Vertailu on aivojemme kemiallista tuotosta.
Jotta ajatuksen luoma vertailu ei pääsisi enää mollaamaan minua huonoiksi ihmiseksi, ajatus täytyy ohjelmoida uudelleen. Yksi parhaista ohjelmointikoodeista on ystäväni bongaama lause lastenohjelmasta: ’Kaikki menee aina eri lailla.’ Toistakin koodia voi kokeilla: ’Toivo asioiden tapahtuvan niin kuin ne tapahtuvat.’ (Epiktetos)” – Lainaus Kotilieden kolumnistani 7/2012: Kaikki menee aina eri lailla
2) Itsen hahmottaminen – Kokemus siitä, mitä en ole
“Voin toivottaa kaikki vaikeudet ja hankalat ihmiset tervetulleeksi elämääni, kun ymmärrän, että ne ovat oppiläksyjä minusta itsestäni, omasta hahmostani. Kun saan kokea, mitä en halua tai mitä en ole, olen taas vahvemmin ja enemmän minä.” – Lainaus Keskiviikkokolumnistani (17.4.2013): Onko elämällä tarkoitus?
3) Elämän jatkuvuuden näkeminen – Asioita loppuu ja asioita alkaa
Epäonnistumisen hetkellä katsomme mennyttä ja tätä hetkeä ja näemme, kuinka jokin asia on tullut tiensä päähän; tuntuu kuin tulisi maailmanloppu. Myllerrämme epäonnistumisen synnyttämissä tunteissa. Toisin sanoen, sanon nyt rehellisesti: Haluamme pysyä kiinni menneisyydessä, emmekä ole valmiita näkemään, että elämän polku jatkuu. Se, että jokin asia päättyy, ei tarkoita, etteikö tulevaisuus toisi uusia asioita ja mahdollisuuksia – heti, kun suostumme katsomaan eteenpäin ja näkemään ne.
Jos kutsun itseäni epäonnistujaksi, katson taaksepäin. Haluan pysyä kiinni menneessä, enkä halua muuttaa kokemustani. Totuus on kuitenkin se, että tulevaisuudessa kaikki on mahdollista – riippumatta siitä, oletko eilen menettänyt työpaikkasi, parisuhteesi, ryssinyt työhaastettalun, lässäyttänyt kakun. Samalla tavalla kuin elämänpolkusi on johdattanut sinut tähän pisteeseen, se johdattaa sinua tästä eteenpäinkin.
Kun tuntuu epäonnistuneelta, en jää tuijottelemaa ovia, jotka ovat menneet kiinni, vaan alan etsiä uusia kiinnostavia ovia, joista kulkea.
Laaja kulma -blogissa tehdään hyvinvointihavaintoja arjen keskellä. Kirjoittaja Terhi Bunders kyseenalaistaa elämän ”pitäisi” -malleja ja pyrkii päivittäin harjoittamaan hyväksyvää läsnäoloa.
Usein sitä kaipaa juuri sitä, mikä omasta elämästä puuttuu.
Silloin kun kokee olevansa olosuhteiden, muiden ihmisten tai pelkojensa vanki, sitä haaveilee, kirjoittaa ja puhuu vapaudesta. Ei ehkä ihan näillä sanoilla, mutta erilaisissa muodoissa. Jos kuuntelee tarkkaan, tämä välittyy monen ihmisen puheesta. Moni myös käyttäytyy niin kuin olisi vanki, vaikkei ole. Vaikka olisi niin vapaa, kuin maapallolla nyt voi olla.
Silloin kun elämä on liian nopeaa, kaaosmaista tai sen tahti miellytä, sitä haluaa hidastaa. Sitä hidastaa, koska kaipaa jotakin muuta. Tai koska tilanne on umpikujassa ja niin kestämätön, että vauhti kuviteltuun maaliin ei yksinkertaisesti riitä. Jos on oikein tietoinen, saattaa jopa tajuta, ettei kuviteltua maalia edes ole olemassa.
Silloin kun eniten tarvitsee omaa aikaa ja rauhaa, vaikka kykyä kuulla omaa hengitystään, niin usein juuri silloin lapset roikkuvat jaloissa, avioliitto pitäisi pelastaa ja työpaikan kriisit ratkaista. Samalla sitä huomaa, että on viimeksi ollut yhteydessä ystäviinsä kuukausi sitten. Tai käynyt kampaajalla puoli vuotta sitten.
Tai silloin kun sairastuu, on valmis tekemään tai jättää tekemättä menneisyydessään mitä tahansa, jotta ei olisi sairastunut. On kärsimätön, ei pysty hyväksymään, haikailee edellispäivää tai sitä viimeistä hetkeä, jolloin ei tiennyt tai jolloin voi hyvin. Kaipaa lintukotoa, jossa sekä keho että mieli eivät tiedä sairastumisesta. Vaikka tietää, ettei sellaista lintukotoa ole.
Silloin kun eniten haluaisi elämää ympärilleen, sitä makaakin sairaana yksinään ja harmittelee, mitä on jättänyt tekemättä ja keneen on jättänyt tutustumatta. Kaipaa mennyttä, koska ei ole tulevaa. Kaipaa jo sitä hetkeä, joka oli tunti sitten.
Kuten yllä, kaipuuseen liitetään usein runollisia haavekuvia. Käytännössä kaipuu on paradoksaalista ja julmaa. Se voi olla myös ahnetta. Sitä haluaa jotakin muuta, kuin sitä mitä on. Vaikka kaikki olisi hyvin. Kaipuu voi olla myös itseä kohtaan vaativaa, jopa ankaraa. Voi kaivata jotakin mennyttä ja soimata itseään valinnoista. Vaikka menneisyyden valintoja ei voi tehdä uudelleen.
Mutta ehkä kaipuu kertoo myös tärkeää viestiään siitä, millaisia valintoja haluaa tehdä nyt ja tulevaisuudessa. Se muistuttaa siitä, mikä on tai on ollut joskus tärkeää. Se on usein yksi niistä harvoista negatiivisista tunteista, joka samalla on kuitenkin ”sallittu” tunne. Sen kuunteleminen on taitolaji. Sen hyödyntäminen oman kehityksen hyväksi vaatii harjoitusta harjoituksen perään.
Uskon, että kaipuu johonkin muuhun on aina olemassa. Oma reseptini tämän tunteen kanssa elämiseen on se, että antaa sen olla. Kuuntelen sitä aina kun voin. Mutta vaikka kuuntelen, niin teen valintani sen perusteella vain silloin, kun muut tiet on kompuroitu. Koska kuuntelen kaipuuta aktiivisesti, voin myös olla tyytyväinen nykyhetkeen.
Omassa elämässäni on paljon puuttuvia osia. Mutta nykyhetkessäni on osia, sekä hyviä että puutteellisia, ihan riittävästi.
Luonnon ruoka-aitta tarjoilee nyt uskomattomia antimiaan, mutta moni jää näistä herkuista paitsi. Valtaosalla syynä on osaamattomuus. Luontoon ei voi mennä hortoilemaan summamutikassa mitä tahansa vihreää syötävää, vaan paperikassiin, hortaessuun tai suodatinpussiin saa kerätä vain varmasti tuttuja kasveja.
Luontoon on hyvä lähteä osaajan matkassa. Osaaja voi olla oma sukulainen, täti-ihminen, isoäiti, kummi tai vaihtoehtoisesti hortoilun saloja voi opetella kurssilla, jossa kädestä pitäen näytetään miten kukin kasvi tunnistetaan.
Jo yli kymmenen tuhatta ihmistä kurssittaneena tiedän, että kynnys keräämiseen on tämän ajan ihmisellä suuri. Luonnonantimet eivät ole tuttuja lapsuudesta eikä koulussakaan enää satsata kasvien keräämiseen ja tunnistamiseen. Kun kädestä pitäen näytetään kasvin tunnistamisen eri vaiheissaan ja sitä työstetään moniaistisesti, on todella palkitsevaa nähdä kurssilaisen silmien säihke, kun varmuus ja onnellisuus tunnistamisesta menee jakeluun.
Ikivanha perinne on elpynyt
Tunnen valtavaa kiitollisuutta, että saan olla jakamassa hortoilun saloja niin osaajana kuin kirjoittajana. Tämä ikivanha perinne oli katoamassa, mutta nyt olen toiveikas. Kaikenikäiset haluavat oppia villivihannesten ihmeellisen hyvää tekevästä vaikutuksesta ja herkullisuudesta. Koen, että elämme uutta aikaa, hortan renessanssia. Uskon, että Elias Lönnrot, aikansa Indiana Jones, sekä Toivo Rautavaara hymyilevät nyt katsellessaan 2010-luvun ihmisten intoa oppia luonnonvaraisten kasvien syömisen saloja. Hätäravinto on muuttunut trendikkääksi herkuksi, joka hoitaa ihmisten kehoa ja mieltä.
Olen myös kiitollinen edesmenneille rakkaille miespuolisille merkitysihmisilleni. Isoisäni Antti, sinulle kumarran ja lähetän suuret kiitokset, sinun viisautesi kantaa minua tällä matkalla. Isäni Esko, ilman sinua minusta ei olisi tullut metsäntyttöä eikä terveystoimittajakaan. Olliver Hawk, hupsu hypnotisoija, isäni läheisin ystävä, sinä olit myös mahtava mies elämässäni. Sinä näytit esimerkilläsi Rääkkylän Matin karhatsi –saaressamme mitä luonto voi antaa ihmisille. Sinun tarinasi seikkailuistasi Australiassa alkuperäisasukkaiden parissa jäivät syvästi mieleen.
Silmät auki nyt luonnossa!
Eteläisessä Suomessa eletään nyt hortasesongin nuppuista heleää vaihetta. Kun seuraavan kerran piipahdat pihalle, metsään tai lähipuistoon, pidä silmät auki. Näet viininpunertavia tötteröpäitä, vuohenputkimattoja ja suloisia voikukkia. Nokkosia unohtamatta. Aloita pienellä määrällä ja matalalla kynnyksellä, näin into ei lopahda, vaan jatkuu vielä pitkälle syksyyn.
Uskaltaisitko sinä lähteä uudenlaisten makujen seikkailuun? Jos olet sienestäjä tai marjastaja, on hortoilun kynnys matala. Mutta herkullisesta ruuasta innostunut voi muutenkin hurahtaa villivihannesten aistikylläiseen maailmaan. Hortoilussa ei ole mitään menetettävää, vain voitettavaa! Luonto tarjoaa ilmaisia, laadukkaita ja lisäaineettomia herkkuja, jotka pitävät terveenä. Ole rohkea ja aloita uusi harrastus tai elämäntapa.
Ensimmäisessä osassa tarkasteltiin kyseistä oiretta. Mikäli se jäi lukematta, käyppä kurkkaamassa. Tai sitten ota vaan vinkit käyttöön, mikäli ne puhuttelevat. Lupasin kahdeksan vinkkiä, mutta asioita tulikin 10.
10 asiaa joilla itsehoidat verenpainettasi.
1. Riittävä uni
Helpoin tapa laskea kohonnutta verenpainetta on nukkua riittävästi. Stressihormonit ovat koholla kaiken aikaa, mikäli nukumme pitkäaikaisesti huonosti. Kortisoli, jota monesti sanotaan stressihormoniksi, on luonnollisesti aamuaikaan ylhäällä, mutta mikäli se ei laske iltaa kohden, tulee ongelmia. Voimme vaikuttaa omaan kortisolin tuotantoon helpoilla keinoilla. Mikäli työskentelet, työskentele aamu/päiväsaikaan. Nappaa illalla kone kiinni ja ota rakkaastasi tiukka syliote. Näin luot paremmat mahdollisuudet melatoonin tuotantoon, joka rauhoittaa ja antaa sinulle syvää unta, jolloin keho pääsee uudistumaan ja luomaan eheämpää sinua. Mitä enemmän valoa ympäristössäsi, sitä enemmän kortisolia. Kurkkaa ruutuja ja valoisia huoneita päiväsaikaan. Kun aurinko menee mailleen, on meille hyvä aina mahdollisuuksien mukaan seurata tuota täydellistä rytmiä. Tai sitten ei muuta, kuin telkkari päälle ja kortisolitasot ylös. Kuulostele kumpi tarve sinulla on.
2. Laadukkaat öljyt
Kasvisöljyt ovat yksi suurimpia tulehduksen aiheuttajia. Suurin osa kasviöljyistä on käsitelty kuumissa lämpötiloissa, joita öljyt eivät kestä ilman härskiintymistä. Härskiintyneet, käsitellyt kasvirasvat ovat hermostollemme hyvin suuri haaste. Margariinit, ns. kasviöljyt, soijaöljyt ja öljyt, jotka löytyvät muovipulloista, ovat hyvin suurella todennäköisellä härskiintyneet, joten aiheuttaessaan tulehdustiloja kehossa, ne eivät tue verenpaineen tasapainottamiseen. Suosi kylmäpuristettuja pitkän käyttöhistorian omaavia öljyjä. Kokkaa tyydyttyneillä rasvoilla, kuten luomuvoilla ja kylmäpuristetulla kookosöljyllä. Käsiteltyjä, kuumennettuja rasvoja löydät myös homogenuista tuotteista. Ja tulehduksia ajatellen, vehnällä on hyvä maine tulehduksien aiheuttajana. Käsitelty vehnä nostaa myös insuliinitasoja, jotka ovat linkissä kohonneeseen verenpaineeseen. Ehdoituksia ehdottomuuksien sijaan.
3. Vahvista verta
Panosta kasvikunnan tuotteisiin, jotka vahvistavat verta. Yksi loistava on Punajuuri, jonka väri jo kertoo sen mitä se tekee verelle. Punajuuri auttaa vereen ja verenpaineeseen tasoittavasti.
Lääkettä luonnon ehdoilla, joka vielä maistuu hyvälle. Mikäs sen parempaa. On hyvä tietää,että se jopa voi laskea verenpainetta liikaa. Inkiväärillä on myös sama vaikutus. Jos siis koet kohonneen verenpaineen, niin panosta näihin, kuten myös raakaan valkosipuliin ja Lehtivihreään.
4. Rauhoittava rutiini kuten meditaatio
Aloita päivittäin rutiini, jolloin kehosi saa mahdollisuuden levätä. Stressin hallintaa ja kehon selkeyttä. Meditaatio, kevyt venyttely, keskittyminen hyviin asioihin elämässä. Kävelyllä on aina positiivinen vaikutus, mutta on huomattu, että pienet, päivittäin toistetut kävelyt auttavat pitempään, kuin kerralla suuri määrä käveltynä. Kävele 4-5 kertaa esim. 10 minuuttia. Kehosi kiittää vielä pitkään mm. laskeneella verenpaineella. Tämä tieto yksistään KÄYTTÖÖN OTETTUNA, voi auttaa laskemaan verenpainetta. Kirjoita päivittäin hyviä asioita ylös päivistäsi, viikoistasi, elämästäsi. Ne lisäävät monesti katsonta kantaamme, keskittyen jo olemassaoleviin hienouksiin.
5. Optimaalinesteytys
Optimaalinesteytys on todella tärkeää verenpaineelle. Veri on nestettä. Vedestä koostamme veremme. Hyvälaatuisella vedella voi olla mahtava vaikutus kokonaiseen jaksamiseemme. Aloita rutiini, jolloin ensimmäisenä aamusta nautit vettä puolesta litrasta litraan. Kuuntele kehoasi, ei sitä tarvitse pakolla tankata, saatat tehdä hallaa kehollesi. Kuulostele ja juo riittävästi. Huoneenlämpöinen vesi esimerkiksi tuoreella sitruunalla on yksi täydellisimmistä tavoista aloittaa aamu. Veresi ja verenpaineesi hyrisee hyvyyttään.
6. Verensokeri hallintaan
Tämä on merkittävä tekijä verenpaineelle. Syömällä oikeaa ruokaa kehosi kiittää tasaisemmalla verensokerilla, rauhallisemmalla mielellä ja positiivisemmalla olomuodollasi. Prosessoitu ruoka on kaikkialla, varsinkin kauppojen hyllyillä. Leipä, valkaistut viljatuotteet, riisit, kakut, keksit, maissituotteet, soijavalmisteet ja yleensäkin tuotteet mitkä eivät ole enää luontaisessa muodossaan. Kokonaisia ruoka-aineita valitessamme annamme keholle suuremman mahdollisuuden luoda ravinteista tasapainoista kehoa. Prosessoitu ruoka on helppo korvata kasviksilla, sekä erityisesti juureksilla, kaalikasveilla, käsittelemättömillä rasvoilla, hyvälaatuisilla kasvi/eläinkunnan tuotteilla, pähkinöillä, siemenillä, raakamaidolla ja raakamaitotuotteilla, mikäli maito sinun kehollesi toimii. Mistään ei tarvitse luopua, kun vaihdamme laatua vaan parempaan ja harrastamme korvaamistekniikkaa. Jos otat jotain poissa ruokavaliostasi, muista myös paikata jäänyt aukko.
7. Kalium
Kaliumrikkaat ruuat auttavat verenpaineen hallinnassa. Se säätelee lihaksia ja hermostoasi. Kaliumia löytyy mm näistä: avokado, kiivi, banaani, dulse (merilevä), sienet, pinaatti, linssit ja pavut, sekä perunat ja jamssi. Muista myös lehtivihreä, joka rokkaa aina.
8. Syvähengitys
Joskus kaikkein yksinkertaisimmat asiat, ovat kaikkein tehokkaimpia. Syvähengityksellä vapautat kehosi käyttöön tehokkaammin hapen kulkua, joka helpottaa kaikkia elintoimintoja. Se vapauttaa ja puhdistaa kehoasi myrkyistä ja kuona-aineista. Mutta erityisesti se rauhoittaa mieltäsi, hermostoasi ja tuo sinut lähemmäksi tätä hetkeä. Verenpaineelle tästä on uskomaton hyöty, jonka saat käyttöösi heti aloitettuasi. Se vie myös kiputiloja pois, tai tekee ne siedettäviksi. Hengitä joka päivä rauhallisesti, syvästi ja mahdollisimman puhtaassa ilmassa. Verenpaineesi ja olemuksesi kiittää. Voi käydä jopa niin, että kun syvähengittelet, olet tarkkaavaisempi, rauhallisempi, jota kautta, voit ilmentää rakkauttasi tärkeille ihmisille, joka entisestään parantaa elämänlaatuasi. Positiivinen kierre, joka odottaa käyttöönottoa kaiken aikaa.
D-vitamiini on yksi tärkeä tekijä myös verenpaineen säätelyssä. D-vitamiini on niin monen tekijän alkusysäys, ei pelkästään verenpaineelle, vaan se on hyvinvointimme yksi perustavista kivistä. Auringonvalolle altistuminen tekee meistä niin äärimmäisen elinvoimaisia ja hehkuvia, juuri niinkuin luonto on tarkoittanut. Paras lähde on siis aina ja ehdottomasti luonnonvalo ja aurinko. Haasteena meillä pohjoisen ihmisillä on sen vähyys. Tällöin joudumme turvautumaan D3 lisään, mikäli haluamme optimoida d-vitamiinitasomme. Mikäli käytät lisää, niin voit tarkistaa tasosi halutessasi terveyskeskuksessa.
Panosta siis riittävään luonnonvaloon, d-vitamiiniin ja ulkoilmaan ja muista myös omega-3:n saanti ja hapatetut ruuat, jotka edesauttavat kehon omia toimintoja aina suolistoa ja mielialaa myöten.
Hengitä syvään, panosta puhtauteen, ilmennä itseäsi, muistaen myös levon merkityksen. Kaikkea kauneutta tähänkin hetkeesi. Toivottavasti jaat tämän itsesi tai ystäväsi kesken, mikäli koet siitä apua olevan. Joka tapauksessa tee asiat rakkaudella ja rehellisesti. Seuraavaan kertaan. Pidetään toisista kiinni ja huolta itsestämme.
Kävin juuri mielenkiintoisen keskustelun itseni kanssa suihkussa.
Minä kysyin: ”Haluatko sinä olla onnellinen?”
Ja vastasin: ”Kyllä”, mutta mielenpainostani kaikui pieni hempeä ”kai”.
Jatkoin: ”Tiedäthän.. onni ottaa sinulta aivan kaiken, mutta vain antaakseen aivan kaiken. Kun ymmärrät tuon lauseen merkityksen, pelkosi katoavat, ja sinä vain yksinkertaisesti olet.”
Huonekaluni, kirjakokoelmani, läppärini, runoni, rahani, vaatteeni, musiikintekolaitteeni, keräämäni kivet ja ihmissuhteeni vilisivät mielessäni. ”Ei kai nyt ihan kaikesta välttämättä?” utelin äänettä itsekseni. ”No kyllä”, vastasin lempeästi ja jatkoin: ”Ymmärräthän rakas minä, että luopuminen ei välttämättä tarkoita sitä, että sinun tarvitsee muuttaa munkkiluostariin ja antaa lempikauluspaitaasi vastaantulijalle, vaan irtipäästäminen on sisäinen prosessi. Menit mihin hyvänsä, olet aina joidenkin asioiden ympäröimä. Kyse on siitä, ettet kiinnity mihinkään, vaan uskallat rohkeasti nauttia jokaisesta hetkestä ja tilanteesta. Mitä pidemmälle tiedostat tämän, sen enemmän kykenet nauttimaan ja sen vähemmän pelkäät. Lopulta ihmissuhteesi, maallinen omaisuutesi ja mieltymyksesi ovat kuin tuulen henkäys. Et mieti mistä se alkaa tai milloin se loppuu, vaan nautit sen hyväillessä poskipäitäsi.” Huudahdin mielessäni: ”Totta!” Olin aivan oikeassa.
Korkeammasta perspektiivistä tarkasteltuna koko elämäkin on vain pieni raikas tuulahdus kaikkeuden loputtomassa virrassa. Me tulemme jostain, ja soimme hetken puiden latvoissa sekä kallioiden koloissa, kunnes katoamme henkäyksenä takaisin kaikkeuteen. Vastasin peilikuvalleni lämpimällä hymyllä.
Kysyin vielä, mitä tahdon elämältäni juuri nyt. Tuli hetken hiljaisuus. Katsoin itseäni peiliin ja vastasin: ”Tahdon olla onnellinen ja rohkaista muita samaan.” Tämän jälkeen kuivasin hiukseni ja kuuntelin tekemääni rauhallista kappaletta, joka soi taustalla. Istuin koneelle ja kirjoitin tämän tekstin.
Samoin kuin tuo hetki on enää kaikuna näissä sanoissa, kaikki muuttuu jatkuvasti eikä mikään ole pysyvää, muttei myöskään katoa. Eri asiat vain ilmenevät eri aikoina.
Onni löytyy hetkestä, rohkeudesta olla aidosti läsnä omana itsenään. Kun hyväksymme itsemme, avautuu kauneus edessämme, olimme missä hyvänsä ja milloin hyvänsä. Näemme sen mitä olemme.
Olemmeko kaikki kykeneviä kuulemaan sydämemme äänen? Sielun, syvimpämme – tai hieman arkisemmin sen ehdollistumista vapaan minämme. Olen pohtinut asiaa jo pitkään. Kokien hetkin todeksi sen, että se on kaikkien kuultavissa, hetkin nähden ja kuullen toista. Muistaen, että olen elänyt kuurona itsekin. Hyvin pitkään.
Olen hyväksynyt sen, että sydämensä kuuleminen näyttää olevan jollain tapaa tietoisuutemme sen hetkisestä tilasta tai ”tasosta” riippuvainen asia, sen sijaan, että se olisi tavoitettavissa jokaisessa hetkessä jokaiselle. Samalla tunnen toivoa ja iloa sen vuoksi, että yhä useampi näyttää kuulevan sen. Ymmärtämättä, huomioimattakin, tulkiten ja muovaten, mutta silti kuullen – tavalla jota ei ihan täysin voi sivuuttaa.
Kysyn luennoilla yhä useammin sitä, etkö sinäkin tiedä mikä on oikein? Silloinkin kun et toimi sen mukaisesti? Eikö jossain syvällä oleva tieto, tunne, viisaus tai ääni ole joka hetkessä läsnä? Kun viimeksi toimit tavalla joka ei ollut rakastavaa sinua tai toista kohtaan, etkö tiennyt silloinkin sisälläsi mikä on oikein?
Yhä useampi laskee silmänsä lattiaan ja huokaa, pää hitaasti nyökäten. Yhä useampi katsoo ylöspäin ja hymyilee itsekseen. Yhä useampi jää katsomaan minua, etsien jotain itsestään – ja hyväksyy. Yhä useammin näen myös ne silmät, jotka eivät haluaisi kuulla. Ne jotka katsovat vihaten ja syyttäen siitä, että muistutan. Ne silmät, joilla joskus katsoin itsekin.
Mutta kaikki eivät silti kuule.
Se ei ole älyllinen, mutta mieli pukee sen sanoiksi ymmärryksensä mukaan. Se ei ole sanoja. Se ei ole halua eikä se vedä pois tai työnnä sinua johonkin. Eikä se arvota. Se on paikallaan oleva, hyväksyvä ja avoin – molempiin suuntiin. Läsnä, ymmärtävä – mutta ei älyllisesti, empaattinen, vahva, rakkaudellinen ja totta.
Se on syvä tieto, joka ilmenee suoraan. Tunteena. Kokemuksena. Syvänä viisautena. Jonain, jolle ei ole sanoja, koska se on älymme ulkopuolella. Se kertoo, mikä on kussakin hetkessä totta ja oikein. Mikä on rakastavaa, hyväksyvää, avointa, tuomitsematonta, sallivaa, ymmärtävää, hoitavaa, ravitsevaa, valaisevaa, rehellistä, myötätuntoista ja totta. Mikä on oikein. Tässä, juuri nyt.
Sen ääntä on vaikea ymmärtää älyllään ja usein se tuntuu olevan ristiriidassa sen kanssa. Sen viisaus on niin paljon mielen ymmärrystä suurempi, että sitä on vaikea käsittää mielen rajallisesta tiedosta käsin. Sen sekoittaa helposti haluihin, toiveisiin ja kauniisiin tunteisiin. Erilaisiin ääniin sisälläsi. Sellaisiin, jotka haluavat liikuttaa sinua johonkin suuntaan. Luokseen tai luotaan. Makeisiin makuihin, värisyttäviin ja syviin kokemuksiin, jotka vahvistuvat kun koet ne sillä avoimuudella, joka olet avatessasi korvasi tälle äänelle. Pelkoihin, kipuun ja suruun, jotka virtaavat voimallisemmin sinuun kun olet avoin niin omalle kuin toisten äänille.
Ja silti, se ei koskaan petä luottamustasi. Se on aina oikeassa ja ohjaa sinua kohti sitä mikä on sinulle ja muille todella hyväksi. Se on aina linjassa totuuden kanssa ja puhuu sen äänellä. Muuttuen ja muuttaen. Rakkaudella murtaen. Repien joskus rikki sen mikä estää sinua olemasta totta. Sulattaen joskus rakkaudeksi sen mikä on oikeuden tiellä. Valaisten nurkat ja pölypallot – yksi kerrallaan ne lempeästi puhdistaen.
Sen kuuleminen on elämässä ja sen joka tasolla elettävän henkisyyden alku. Todellisen henkisyyden ja hengellisyyden ja tarkoituksesi elämisen ehto. Se on sinun oppaasi tähän hetkeen ja sinun itsesi luokse. Se olet sinä. Sillä sinä olet sydämesi ääni. Kaiku kaikkeudesta.
Sanna aloitti maaliskuussa 2013 puolen vuoden mittaisen Intuitiivisen parantamisen koulutuksenOrigonovassa. Sielunsäteitä-blogi keskittyy matkaan, joka suuntaa kohti omaa ydintä, sielunsäteitä. Blogissa vierailee myös kouluttaja Heli Heiskanen.
Kun lakkaan kontrolloimasta elämän tapahtumia, alkaa tapahtua ihmeitä. Ihmeet ovat niitä, joita en ennen nähnyt, kun käytin kaiken keskittymiseni ja energiani kontrollointiin – katsoin sitä, minkä haluan nähdä. Ihmeet vaativat oletuksista luopumista, jotta niillä on tilaa tulla ja tapahtua.
