Vladimir Megren unelma

Kirjoittaja Tiina Järvinen on Eläköön luovuus tapahtuman projektinjohtaja. Hän työskentelee hyvinvoinnin ja taiteen parissa.

Ukrainalaissyntyisestä kirjailija Vladimir Nikolajevits Megrestä ja hänen tuotannostaan on tullut aikamme ilmiö, joka on saanut monet ihmiset Venäjällä ja monissa muissakin maissa muuttamaan elämäntapansa ja rakentamaan kotitilan hehtaarin suuruiselle maa-alueelle. Osa Venäjän kansaa pitää kotitila-suunnitelmaa suurena kansallisena ajatuksena. Mitä nuo kotitilat siis oikeastaan ovat? Ja kuka on Anastasia, josta Megre on kirjoittanut kirjasarjassaan: “Venäjän Soivat Seetripuut”, jota on käännetty jo yli 12 miljoonaa kappaletta, vaikka markkinointiin ei ole käytetty miljoonia. Ensimmäinen Anastasia-kirja kustannettiin muutaman sadan kappaleen omakustanteena vuonna 1996. Mutta pian siitä jouduttiin ottamaan uusintapainos, koska ensimmäinen painos myytiin loppuun hyvin nopeasti. Megre oli täysin yllättynyt kirjan saamasta suosiosta eikä vielä siinä vaiheessa voinut uskoa, että se oli vasta alkua kokonaiselle kirjasarjalle ja sen maailmanlaajuiseen levitykseen.

AnastasiaVladimir Megre oli liikemies, jonka elämä muuttui täysin, kun hän kohtasi Siperian matkallaan Anastasia nimisen naisen. Kirjoissaan hän kertoo Anastasian elämästä karuissa olosuhteissa Siperian ikimetsässä ja keskusteluista, joita hän käy Anastasian kanssa. Monet lukijat ovat olleet vaikuttuneita näistä Megren ja Anastasian välisistä keskusteluista, mutta toisille ne ovat olleet pelkästään fantasiaa. Kysyin Megreltä, mitä hän haluaa vastata lukijoille, jotka kysyvät, onko Anastasia todellakin olemassa? Megre vastasi: “Anastasia on olemassa ja kaiken lisäksi hän luo koko ajan. Hän on tehnyt erittäin merkittävän sosiaalisen paljastuksen, joka koskettaa koko ajan ihmisten sielua ja sydäntä yhä enemmän ja enemmän. Hänen ansiostaan Venäjällä on reilut 200 kotitiloista koostuvaa asuinyhteisöä. Kotitila on Venäjän kansallinen ajatus, idea. Se on vähintään yhden hehtaarin suuruinen maa-alue, jolle ihmiset voivat perustaa oman pienen synnyinmaansa itselleen, lapsilleen, lastenlapsilleen ja näiden lapsille. Tuota maa-aluetta ei veroteta millään tavalla, vaan se annetaan elinikäiseen käyttöön, ja se voidaan antaa perinnöksi jälkeläisille. Kotitila on osa elämäntapafilosofiaa, joka on keskittynyt luomaan vahvan perheen kukoistavan valtion perusyksiköksi.

Anastasia on olemassa fyysisellä tasolla, mutta samanaikaisesti myös upeana energiana maan piirissä innoittaen ihmisiä rakentamaan ihanaa ja loistavaa tulevaisuutta, joka jo ilmentyy aineellisesti monien ihmisten omatoimisen toiminnan kautta. Silti kysymys Anastasian olemassaolosta askarruttaa vielä pitkään monia ihmisiä, koska jokaisen on itse tiedostettava hänen olemassaolonsa”.

Vladimir Megre on tunnettu henkilö Venäjällä ja häntä pyydetään usein puhumaan eri tilaisuuksiin. Vuonna 2011 hänelle myönnettiin myös arvostettu Gusin Kansainvälinen Rauhanpalkinto. Monissa Euroopan maissa odotetaan hänen vierailuaan, koska hänen kirjansa puhuttavat ihmisiä ympäri maailmaa. Pohjoismaista Suomi on ainoa maa, jossa hänen kirjasarjansa on käännetty jo viimeistä kirjaa vaille kokonaan. Nyt Suomi myös ensimmäisenä Pohjoismaana saa Megren luennoimaan Helsingin Kulttuuritalolla järjestettävään lukijakonferenssiin elokuun lopulla. Hän saa monia kutsuja ympäri maailmaa, mutta ei pysty vastaamaan kaikkiin kutsuihin, koska hän edelleenkin vetäytyy kuukausiksi kirjoittamaan ja sulkee siksi ajaksi ulkomaailman taakseen.

Megre pyrkii julkisuudestaan huolimatta edelleenkin elämään yksinkertaisesti pienessä asunnossaan Moskovassa ja vaalimaan omaa kotitilaansa, jonka ympärille sadat muut perheet ovat rakentaneet myös oman kotitilansa. Hänen suurin unelmansa on, että monet perheet palaisivat takaisin hoitamaan maata ja rakentaisivat oman ja sukunsa elon pienten ja suurten kaupunkien ympäristöön perustetuille kotitiloille, jossa he kykenisivät tarjoamaan kaupunkiväestölle täydellisessä määrin ekologisesti puhtaita kasvikunnan tuotteita sekä parantamaan ekologista tilannetta eri alueilla. Hän ei ymmärrä, että Venäjällä kymmeniä miljoonia hehtaareja viljelyskelpoista maata makaa käyttämättömänä tai joutomaana ja sitten 60% maan tarvitsemista elintarvikkeista tuodaan ulkomailta. Ja kaiken lisäksi hänen mielestään nuo elintarvikkeet ovat useimmiten huonolaatuisia ja ihmisten terveydelle haitallisia.

Hänen mielestään tuollainen tilanne ei pelkästään luhista maan elintarviketuotantokykyä, vaan ennen pitkää tuhoaa kansan, joka asuu tuon maan alueella. Hän sanoo, että on turha syyttää hallitusta tai etsiä syyllisiä tehtyihin virheisiin. Koko yhteiskunta on hänen sanojensa mukaan tehnyt nuo virheet, eikä pelkästään tämä ole tapahtunut Venäjällä vaan monet maat ovat kohtaamassa vakavia sosiaalisia mullistuksia. Tällaisessa tilanteessa jokaisen ihmisen pitäisi miettiä, mitä hän itse voisi tehdä edistääkseen myönteistä kehitystä lähitulevaisuudessa. Voimme jokainen kysyä itseltämme mikä on tärkeintä, jotta jälkipolvillakin olisi tulevaisuus?

On mielenkiintoista kuulla mitä tämä maailmalla paljon kohua ja puhetta herättänyt kirjailija ensimmäisellä Suomen vierailullaan haluaa jakaa meille tultuaan jälleen ulos kirjoituskammiostaan. Ajankohta on mitä parhain saada Suomeen henkilö, joka uskoo vahvasti sanojen, lauseiden ja ajatusten voimaan. Kun kysyin Megreltä, mitä hän haluaisi sanoa suomalaisille innostaakseen heitä tulemaan Helsingin lukijakonferenssiin? Hän vastasi: “Minusta on jo pitkään tuntunut, että tämä tapaamisemme on erittäin merkittävä myös maailmanlaajuisesti. Tulen tapaamaan lukijoitani vakuuttuneena ja hyvin toiveikkaana siitä, että sanat ja lauseet, joita tapaamisessamme tullaan julkituomaan, antavat monien maiden ihmisille uuden voimakkaan sysäyksen uuden luomiseen. Olen tästä täysin vakuuttunut.

Minusta on täysin turhaa puhua jatkuvasti loputtomista onnettomuuksista, purkauksista, sosiaalisista mullistuksista ja sodista, koska niistä puhumalla me vain lisäämme niiden voimaa. On äärimmäisen tärkeää keskittyä myönteisiin ajatuksiin. Kutsunkin kaikki tapaamiseemme osallistuvat virittäytymään myönteisyyden voimaan ja puhumaan vain upeasta ja valoisasta tulevaisuudesta. Näin sen ilmentyminen fyysisyyteen on varmaa”.

Anastasia_elaman_energiaAnastasia on kertonut Megrelle olevansa vain tavallinen ihminen. Kuitenkin hänen tapansa elää maan päällä on niin poikkeuksellinen, että monien mielestä se on täysin utopistista ja suorastaan mahdotonta. Anastasia on itse sanonut, että hän on olemassa niille, joille hän on olemassa. Varmaa on, että Anastasian viesti vähitellen saavuttaa suuremman joukon ihmisiä ympäri maailmaa ja ihmiset alkavat uudestaan luomaan omaa elämäänsä ja muistamaan keitä he todellisuudessa ovat -kanssaluojia. “Sillä ihmisessä on yksi energia, joka on ominaista vain yksin hänelle, ja tuon energian nimi on “ajatuksen energia”. Jos ihminen ymmärtää, mikä valtava voima hänellä on hallussaan ja oppii käyttämään tuota voimaa täydellisesti, niin hänestä tulee koko maailmankaikkeuden valtias”, on Anastasia sanonut.

Tällä hetkellä me elämme maailmassa, jossa kiire ja stressi estää helposti näkemästä mahdollisuuksia edessämme ja kykyämme ratkaista henkilökohtaisia ja maailmanlaajuisia ongelmia. Tiedämme, että uudet ajatukset ja luovuus pääsevät esiin ollessamme rauhassa ja joutilaina. Löydämme ratkaisut ongelmiimme kuin itsestään, kun olemme kaikessa rauhassa. Hidastamalla elämäämme ja olemalla enemmän läsnä hetkessä, voimme tosiasiassa nopeuttaa ajatteluamme ja saavuttaa parempia tuloksia millä tahansa elämän osa-alueella. Me tarvitsemme toisinaan muistuttajia, jotka omalla esimerkillään näyttävät ja kertovat meille omin sanoin miten he muuttivat oman elämänsä suunnan ja ryhtyivät toteuttamaan omaa unelmaansa.

Tiina Järvinen

Keski-ikä on elämäni parasta aikaa – Mikä on sinun paras ikäsi?

Ystäväni kyseli Facebook-seinällään, mikä on ihmisen paras ikä. Postaus keräsi kymmenien eri-ikäisten vastauksia. Useimmat olivat tyytyväisiä tämänhetkiseen ikäänsä. Monen mielestä nelikymppisyys oli jonkinlainen vedenjakaja. Aika harva haikaili teinivuosien perään.

Kirjoitin viimeksi, että ”henkiselle polulle” hyppääminen on tietyssä elämänvaiheessa todennäköisempää kuin muulloin. Tämä kohta on keski-ikä ja sen mukanaan tuoma kriisi.

Vauvan elämä on yksinkertaista. Hiljalleen ympyrät kasvavat suuremmiksi ja ihminen ottaa enemmän tilaa, kehitys on kasvavaa. Mutta jossakin vaiheessa elämä ei enää laajene vaan alkaa supistua. Vanhuksen elämä on taas vauvamaisen yksinkertaista.

Ennen kuin tila, toiminta ja tavat alkavat supistua, elämä pyörii hetken aikaa rutiineissa: kun täysi kapasiteetti on saavutettu, tekevät useimmat meistä hetken aikaa rutiininomaista suorittamista (työ, koti, arki, loma jne.). Tämä tapahtuu joogan oppien mukaan keski-iässä, ja näihin rutiineihin liittyy useimmilla ihmisillä jonkinlainen kriisi: ”minulla on kaikki mitä haluan, mutta mikä sen arvo on?”

Useimmiten ihminen on silloin 36–42-vuotias (joskus tätä venytetään 28–44 vuoden tienoille).

Keinu_teksti

Elämä muodostuu sykleistä, ja kundaliinijoogassa puhutaan erityisesti kolmesta ikävuosiin liittyvästä syklistä. On ihan mielenkiintoista tutkia, miten nämä omassa elämässä toteutuvat – vai ovatko toteutuneet?

7 vuoden sykli liittyy tietoisuuteen, arvoihin ja uskomuksiin; siihen mitä pidämme elämässä tärkeänä. Tässä tapahtuu hienovaraisempi tai isompi muutos ikävuosina 7–14–21–28–35–42–48–52 jne.

11 vuoden sykli liittyy älykkyyden kehitykseen sekä siihen, miten arvot näkyvät päivittäisessä toiminnassamme. Älykkyys liittyy tässä asioiden prosessointiin: miten osaamme ottaa vastaan ja ymmärtää informaatiota, millaisia keinoja käytämme selvitäksemme elämästä? Kyvyssämme ymmärtää syitä ja seurauksia tapahtuu harppauksia ikävuosina 11–22–33–44–55 jne.

18 vuoden sykli liittyy elinvoimaan ja kehon fyysisiin muutoksiin. Iän myötä kehon tarvitsema lepo, ravinto, liikunta ja muut tavat muuttuvat. Vedenjakajina tässä ovat ikävuodet 18–36–54–72 jne.

Elämässä on kohtia, joihin osuu useampia isoja muutoksia samaan aikaan. Tämä tuo mukanaan tavallista enemmän turbulenssia. Tällaisia kohtia ovat mm. 18–21–22 / 33–35–36 / 42–44 / 52–54–55.

*

Itse olen kokenut ikäsyklejäni tutkiessa ahaa-elämyksen esimerkiksi ikävuosien 21–28-välisestä seitsemän vuoden ajasta ja koen arvomaailmani muuttuneen totaalisesti 29-vuotiaana. Tällä hetkellä olen 37, ja viime vuosina tapahtuneet henkiset muutokset ovat olleet merkittäviä.

Omasta mielestäni elämä on vuosi vuodelta muuttunut paremmaksi ja monipuolisemmaksi. Ei helpommaksi, mutta opettavaisemmaksi.

Keski-ikä koostuu tietyllä tapaa rutiineista (kaikkea ei tarvitse enää keksiä ensimmäistä kertaa, vaan hyväksi havaittuun voi luottaa) ja kriisistä (elämän supistuminen ja lähestyvä kuolema ovat asioita, joihin meidän kaikkien on suhtauduttava, tämän ei kuitenkaan tarvitse olla musertavaa). Keski-iän kriisi tuo mukanaan vääjäämättömien tosiasioiden hyväksymistä, mutta samalla mahdollisuuden kasvattaa tietoisuutta ja vastuuta omasta itsestä – jos ei nyt, niin koska sitten?

Joogien mukaan ihminen on meditaatiokypsä nelikymppisenä ja elämä alkaa 40 vuoden iässä.

Sitä odotan kiinnostuneena.

Hulinaa karkuun Tallinnan puistoihin – poimi vinkit

Hiljentyä ja rauhoittua voi missä maailmankolkassa tahansa. Tallinnassa se on erityisen helppoa, koska kaupungissa on lukuisia puistoja ja viheralueita. Jos liikkuu pyörällä, hulinan keskeltä voi vetäytyä hetkeksi hieman kauemmaksikin keskustasta. Tässä Hidasta elämää -toimituksen tunnelmia toukokuiselta päiväretkeltä.

Ulkona on ihana esimerkiksi meditoida. Tarpeeksi rauhallisia paikkoja kyllä löytyy, kun katselee ympäristöään sillä silmällä. Tässä niistä muutama:

Tuomiopuistossa (Toompark, Toompuiestee, Nunne Str) on tunnelmallinen lampi, jonka ympärillä on useita meditointiin sopivia paikkoja. Kauniin puiston reunaa linjaa vanhan kaupungin muuri, mikä luo puistolle omanlaisensa historiallisen luonteen.

Matkalla Kadriorgin puistoon rantatien varrella on vanha tammivanhus, joka henkii ikiaikaista viisautta ja kutsuu pysähtymään (Narva maantee).

Kadriorgin puisto (Kadriorg, Roheline aas, J.Poska, Mäekalda, Narva mnt) on todella iso ja monipuolinen vihreä olohuone kaikenlaiseen oleiluun. Puistossa on taidemuseoita ja muita suurempia massoja houkuttelevia kohteita, mutta myös paljon rauhoittumiseen sopivia kohtia. Puiston koilliskulmassa on viehättävä japanilainen puutarha. Paikka on vielä aavistuksen keskeneräinen, mutta tarjoaa miellyttävän jatkumon Kadriorgin puiston seesteiselle tunnelmalle. Japanilaisen puiston luonne suosii ehkä erityisesti meditointia ja mietiskelyä kävellen.

Lue lisää Tallinna-vinkkejä täältä.

Laivamatkoja Tallinnaan järjestää edullisesti esim. Eckerö line.

Inspiraation lähteille

TEPPO_KOLUMNI

Mistä ideat tulevat? Millaisia puitteita ne tarvitsevat syntyäkseen?

Muusikon työssä luovuutta tarvitaan monessa kohdassa. Paperille piirretyt nuotit ovat vain pelkistetty kartta ja kokoelma suuntaviittoja matkalla siihen soivaan lopputulokseen, jonka kuulijat saavat kuullakseen. Ne ovat kuin resepti, jossa luetellaan ainekset, niiden määrät ja käyttöjärjestys.

Kokin tehtävä on arvioida saatavilla olevien sesongin ainesten laatu ja yhteensopivuus, hienosäätää osasten suhteet toisiinsa, ajoittaa tekemisensä oikein, valvoa prosessin etenemistä sekä tehdä tarvittaessa korjaavia ja korvaavia valintoja.

Muusikon työ on kuin yhdistelmä keittokirjojen opiskelua, aineksiin perehtymistä, kokkaamista ja tarjoilua, vaikkakin kuulijat usein havaitsevat näistä vain viimeisimmän.

Parhaimmillaan muusikko vielä puhaltaa esitykseensä hengen – ”spiritin” – joka syntyy juuri siinä hetkessä ja saa aikaan maagisen tunnelman. Vahva läsnäolo välittyy kaikille mukana eläville ja jotain ainutkertaista tapahtuu. Kokemus sisäisestä tai ympäröivästä maailmasta on tapahtuneen jälkeen hieman erilainen.

Sanan ”inspiraatio” etymologisesta taustasta löytyy useita merkityksiä: sisään hengitys, Jumalan tai korkeamman voiman välitön vaikutus, henkeen kosketuksissa oleminen: ”in spirit”.

Useissa säveltäjäelämäkerroissa kuvaillaan, miten entisaikojen mestarit luomisprosessinsa keskellä patikoivat mielellään luonnossa  etsimässä innoitusta. Raikas ulkoilma, luonnon muotojen rikkaus ja tuoksujen kirjo ovat ehtymätön vaikutteiden runsaudensarvi avoimelle mielelle. Lisäksi erityisesti epätasaisessa maastossa liikkuminen työllistää sopivasti rationaalisen mielemme, jättäen alitajunnalle tilaa työstää omia keskeneräisiä prosessejaan.

Kiire ja vääränlainen tehokkuusajattelu ohjaavat helposti meitä työskentelemään puurtamalla ja pusertamalla. Oma ”personal trainerimme”, koiramme Luca, on toiminut itselleni lukemattomia kertoja oppaana inspiraation ja luovuuden lähteille. Monta aamulenkkiä olisi jäänyt tekemättä ilman häntä ja monta ideaa jäänyt hakematta metsäpoluilta. Lähes poikkeuksetta siirtyminen työmoodiin käy hyvin sujuvasti ulkoilun jälkeen. Asiat lähtevät rullaamaan omalla painollaan ja toiminnan järjestely on loogista ja selkeää.

Näyttökuva 2015-06-21 kohteessa 16.38.04

Uuden luominen voi olla haurasta, herkkää ja haavoittuvaista. On tärkeää että tässä tekemisessä ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa voi olla vapaasti oma itsensä: ei tarvitse varautua ja olla varpaillaan. Tarvitaan riittävä määrä hyväksyntää ja turvallisuutta, jotta uskaltaa lähteä tutkimattomille poluille. Saattaa olla, että tavallisuudesta poikkeava tapa toimia johtaa ulkopuolisuuden tunteeseen, tai jopa hyljeksintään tavanomaisesti toimivien joukossa. Silloin täytyy tutkailla mitkä ovat omat arvot ja hankkiutua tekemisiin niitä kunnioittavien kanssa. Olennaista on myös tunnistaa, milloin tarvitaan aktiivista toimintaa ja energiaa, milloin taas on parempi malttaa odotella. Tällä tiellä kukaan ei kulje suoraan maaliin. Ärsyttäviltä tuntuvien mutkien merkitys avautuu parhaiten vasta jälkikäteen, kokemuksen myötä.

Luovuudelle tärkeää on myös riittävät lepäämisen ja toimettomuuden jaksot. Itselleni on usein vaikeaa jaksottaa elämääni riittävästi lepo- ja latautumishetkiä. Muusikon ammatissa kesäkin on festivaalien sesonkia. Puitteiden ja kollegoiden vaihtuvuus tarjoaa silti omaa inspiraatiotaan ja arjesta irrottautumisen kokemuksia. Samalla on hyvä tiedostaa totaalisen loman ja levon tarpeellisuus.

Kehomme ja mielemme voivat parhaiten kun ne saavat levon lisäksi sopivasti aktivaatiota ja vaihtelua. Monipuolinen, arkirutiineista poikkeava rento puuhastelu ja sopiva liikunnallinen rasitus johtavat myös laadukkaaseen uneen ja lepoon. Hyvän kirjan lukeminen ruokkii mielikuvitustamme aivan eri tavalla, kuin saman tarinan katsominen tv:stä.

Omaan kesääni kuuluu vielä kaksi kokonaista festivaalia, lukuisten hienojen kollegojen kanssa. Haluan nostaa tässä esiin heistä kaksi, jotka ovat mielestäni upealla tavalla löytäneet oman sävelkielensä. Molemmat ovat kulkeneet pitkän ja monisyisen polun, yhdistäneet urallaan vaikutteita eri tyylilajeista ja ovat kuin kotonaan yhtä hyvin klassisen orkesterin edessä kuin rockbändissä. Yhteensattumana molempien pääinstrumentti on sähkökitara. Molemmat ovat olleet itselleni suurina inspiraation lähteinä omalla rohkealla ja ennakkoluulottomalla asenteellaan. Molemmille musiikki on luonnollinen osa omaa ilmaisua. Tässä kaksi inspiroivaa linkkiä ja menovinkkiä:

https://www.youtube.com/watch?v=qMSbwAtYD8o

Marzi Nyman musisoi Porvoossa Avanti:n Suvisoitossa useissa konserteissa torstaista lauantaihin 25.-27.6.

Oheinen video kertoo huikealla tavalla miten huippumuusikko, myös esitellessään vahvistimen ominaisuuksia, on persoonallisen luovan ilmaisunsa ytimessä. Peter Lerche:ä voit kuulla lähietäisyydeltä Joroisten musiikkipäivillä torstaina 30.7.

Laadukasta kesää, levollista lomaa ja sopivasti mielekästä, innostavaa tekemistä: Inspiraatiota ”in spirit”!

Kuinka yhdistää ympäristö ja itseni siten, että se palvelee molempia?

Kuva: Matilda Aaltonen,
Kuva: Matilda Aaltonen, http://matildacantdance.tumblr.com

Edesmenneen Hidasta elämää -kolumnisti Mikko Palorannan intohimona oli auttaa ihmisiä löytämään omat voimavaransa. Mikon ajattelun taustalla on esimerkiksi päätelmä siitä, ettei ihminen voi auttaa itseään auttamatta muita, ja toisinpäin. Läheisten luvalla julkaisemme sivustolla Mikon viimeiseksi jääneen kolmiosaisen valmennuskurssin Rakasta itseäsi – vähennä stressiäsi.

Rakastatko itseäsi niin paljon, että uskallat laittaa itsesi peliin itsesi vuoksi? Kuinka voit pyytää muilta tukea stressaavissa tilanteissa? Annatko myös muille tilaisuuden vaikuttaa? Kun annat itsestäsi enemmän, sitä enemmän pystyvät muutkin auttamaan sinua. Valmennuksen kolmannessa ja viimeisessä osassa Mikko selventää ympärillä olevien ihmisten asemaa suurena voimavarana. Tätä voimavaraa käytettäessä molemmat osapuolet ovat voittajan puolella. On myös itse oltava valmis antamaan, jos odottaa jotakin toiselta.

Rakasta itseäsi – vähennä stressiäsi

Osa 1 Kuinka olisin itselleni riittävä ja hieman täydellisempi?
Osa 2 Tunne, mitä haluat sanoa minulle?
Osa 3 Kuinka yhdistää ympäristö ja itseni siten, että se palvelee molempia?

Tunne, mitä haluat sanoa minulle?

Kuva: Matilda Aaltonen, http://matildacantdance.tumblr.com
Kuva: Matilda Aaltonen, http://matildacantdance.tumblr.com

Edesmenneen Hidasta elämää -kolumnisti Mikko Palorannan intohimona oli auttaa ihmisiä löytämään omat voimavaransa. Mikon ajattelun taustalla on esimerkiksi päätelmä siitä, ettei ihminen voi auttaa itseään auttamatta muita, ja toisinpäin. Läheisten luvalla julkaisemme sivustolla Mikon viimeiseksi jääneen kolmiosaisen valmennuskurssin Rakasta itseäsi – vähennä stressiäsi.

Uskallatko katsoa itseäsi uudella tavalla? Pakenetko negatiivisia tunteitasi, vai menetkö niitä kohden? Hyväksymällä kielteiset tunteet on helpompi rakastaa itseään. Valmennuksen toisessa osassa Mikko esittelee arkielämän stressaavia tilanteita, ja antaa työkaluja, joilla niistä on mahdollista selvitä ilman stressiä. Hän haastaa kuulijat kunnioittamaan ja arvostamaan itseään, sillä vain itse voit tietää, toteutuvatko tarpeesi.

Välitehtävä

Rakasta itseäsi – vähennä stressiäsi

Osa 1 Kuinka olisin itselleni riittävä ja hieman täydellisempi?
Osa 2 Tunne, mitä haluat sanoa minulle?
Osa 3 Kuinka yhdistää ympäristö ja itseni siten, että se palvelee molempia?

Kuinka olisin itselleni riittävä ja hieman täydellisempi?

Kuva: Matilda Aaltonen, http://matildacantdance.tumblr.com
Kuva: Matilda Aaltonen, http://matildacantdance.tumblr.com

Edesmenneen Hidasta elämää -kolumnisti Mikko Palorannan intohimona oli auttaa ihmisiä löytämään omat voimavaransa. Mikon ajattelun taustalla on esimerkiksi päätelmä siitä, ettei ihminen voi auttaa itseään auttamatta muita, ja toisinpäin. Läheisten luvalla julkaisemme sivustolla Mikon viimeiseksi jääneen kolmiosaisen valmennuskurssin Rakasta itseäsi – vähennä stressiäsi.

Haluatko oppia vähentämään stressiä? Tuntuuko sinusta usein siltä, ettet riitä, osaa tai pysty? Ratkaisu tähän on opetella rakastamaan itseäsi uudella tavalla, ja olemaan itsellesi hieman täydellisempi. Valmennuksen ensimmäisessä osassa lähestytään stressinhallintaa arkielämän näkökulmasta, ja kannustetaan käyttämään sitä, mitä meillä jo on. Mikon mukaan jokaisella meillä on paljon enemmän kykyjä, mahdollisuuksia ja voimavaroja, kuin tulemme ajatelleeksi.

Tunteet ja tarpeet -kaavio
Tunteet ja tarpeet -kaavio

Rakasta itseäsi – vähennä stressiäsi

Osa 1 Kuinka olisin itselleni riittävä ja hieman täydellisempi?
Osa 2 Tunne, mitä haluat sanoa minulle?
Osa 3 Kuinka yhdistää ympäristö ja itseni siten, että se palvelee molempia?

Onko kehon energia keksittyä huuhaata vai aitoa elämänvoimaa?

Mistä silloin oikeastaan puhutaan, kun sanotaan energian liikkuvan kehossamme?

Toiset sanovat tällaisen puheen olevan eräänlainen ohituskaista, jota käytetään paremman tiedon tai ymmärryksen puutteessa. Toiset katsovat, että energiakäsitteen avulla voidaan ymmärtää paremmin kokonaisuutta, jota ei tarkan tiedon avulla kyetä hahmottamaan. Idän filosofioissa ja niiden lääketieteen haaroissa energiaa kutsutaan Intiassa pranaksi ja Kiinassa qiksi.

Kehossamme on energiaa monessa muodossa. Sitä on lämpönä, liikkeenä ja monenlaisena muuna sähkömagneettisena energiana. Se liittyy jokaiseen kehon osaan sekä ajatuksiin, liikkumiseen, ravintoomme ja ilmaan, jota hengitämme. Jokaisen solumme kalvolla on sähköinen jännite ja siten jokaista solua ympäröi sähkömagneettinen kenttä. Energiaa on elimistössä paljon myös molekyylien välisissä liitoksissa, jotka ylläpitävät rakennetta ja toimivat tietynlaisena järjestävänä voimana.

EnergiakuvaHE

Kehossa olevaa energiaa voidaan tutkia jatkuvasti uusin ja kehittynein laittein, mutta sen monenlaisten ilmentymien ymmärtäminen on vielä melko vähäistä, etenkin jos todellisuuden käsittäminen nojaa vain mitattaviin seikkoihin.

Itämainen filosofinen käsitys näkee energian rajattomana elämänvoimana, joka on aina liikkeessä tai muuntumassa tai pyrkimässä kohti liikettä tai muuntumista. Maailman muodot ja aineet ovat tämän energian ilmentymää. Energian liike ihmiskehossa määrittää terveyttä ja sairautta. Tämä on ykseyteen johtava ajattelutapa, jossa painotetaan erilaisten elämässämme vaikuttavien voimien yhteen sitomista. Energia, joka aiheuttaa sairauden myös parantaa sen. Sairaus on vain yksi elimistön variaatio, ei erillinen tila suhteessa terveyteen.

Energian liikettä tuntemalla voidaan ymmärtää paremmin myös ihmisen psykofyysistä terveyttä. Olemme tietoisia siitä, miten stressi tai rakastuminen vaikuttaa autonomiseen hermostoon tai hormonitoiminnan ja hermoston välittäjäaineiden kuten serotoniinin, dopamiinin tai kortisolin tasoihin.

Yksittäisten välittäjäaineiden tuntemisen avulla voimme kuitenkin nähdä vain sirpaleita kehomme toiminnasta. Miten osaamme selittää sen, kuinka tukahdutetut vihan tunteet ilmenevät lihasjännityksenä tai migreeninä ja kuinka jatkuva huoli heikentää ruoansulatuselimistön toimintaa?

Itämaisissa perinteissä on ajateltu, että energian lakeja tuntemalla voidaan ymmärtää psyyken, fyysisen kehon ja ympäristön välistä vuorovaikutusta ja siten on merkittävällä tavalla kyetty edistämään terveyttä ja hyvinvointia.

Kun psyykettä tarkastellaan yksinkertaistettuna energian liikkeenä, voidaan ymmärtää sen fyysisiä vasteita kuten vanhoissa kulttuureissa on tehty jo vuosisatojen ajan. Näiden oppien mukaan mielen ja kehon hyvä terveys vaatii aina energian vapaata liikettä. Vanhassa sanalaskussa tämä asia ilmaistaan: ”Liikkuva vesi ei pilaannu, eivätkä madot syö ovensaranoita.”

Tulosta itsellesi väritettävä mandala – ja anna kenkää stressille!

Lue tästä, miksi värittäminen tekee hyvää myös aikuisille! TÄSTÄ voit tulostaa itsellesi alla olevan kuvan A4-koossa. Sitten ei muuta kuin värikynät tai pensselit esiin ja nautiskelemaan! Värittämällä kesä tulee ihanan stressittömästi…

Tulosta kuva TÄSTÄ.
Tulosta kuva TÄSTÄ.

Hidasta elämää -puodista löydät ihanan Viisaat ystäväni -kirjan, joka on uniikki yhdistelmä värityskirjaa ja syvällistä ystäväkirjaa. Se toimii vieraskirjana, polttarikirjana, hääkirjana ja ihana lahjana. Se kerää ystävien viisaat ajatukset ja sielun värit samoihin kansiin.

Hyvän tahdon huimapäiset lähettiläät

Juho ja Aleksi eivät ota elämää turhan vakavasti.

Saapuessani toimistolle kesäkuisena aamuna sataa vettä, olen kastunut, ja ovensuusta huikataan, että minulle on tullut vieraita. Sohvalla loikoilee kaksikko, josta aistin heti rentouden. Aleksi, 21, ja Juho, 24, ovat tulleet kertomaan seikkailuistaan.

Tee sitä mistä pidät, eikä sitä mitä pitää

Jo lapsuudesta toisensa tunteneet Aleksi ja Juho innostuvat omien sanojensa mukaan helposti, ja kaikkea halutaan kokeilla. Kaksikon elämänfilosofiana tuntuu olevan suunnitelmallisuuden puute, ja se, että he tekevät sitä mitä todella haluavat. Aleksi kertoo tekevänsä päätöksiä sen enempää miettimättä, sillä mietittäessä asia menee varmasti pilalle. Mieluummin hän ”vaan menee”. Valittu idea ei aina ole välttämättä se järkevin, mutta se tuntuu hyvältä.

Kumpikin on matkustellut. Pari päivää ennen tapaamistamme Juho on saapunut Balilta vietettyään siellä 4 kuukautta, kun taas Aleksi on ollut puoli vuotta Bosniassa Vukov Konak-nimisessä majatalossa töissä. Matkustaessaan kerran yhdessä Norjassa hajosi heidän autonsa useita kertoja. Asenne on kuitenkin sellainen, että kaikesta selvitään, ja niin sieltäkin.

Aleksi_NETSekoitus vastuullisuutta ja pientä holtittomuutta

Huoleton elämäntapa on kypsynyt rauhassa kotioloissa samanhenkisen tukiporukan ja kaveripiirin myötä. Aleksi kertoo, etteivät he aktiivisesti yritä saada uusia kokemuksia, vaan tekevät asioita, joita on siistiä tehdä. Vaikka kaksikon vanhemmat eivät ole eläneet yhtä kokeilevaa nuoruutta, ymmärtävät he poikien tempauksia, jos he perustelevat ne hyvin.

Juho valottaa, ettei tekemisen itsensä tarvitse olla niin tärkeää. Tärkeää on se, että se tekee onnelliseksi. Hän antaa esimerkiksi isänsä polttopuiden teon. Polttopuut tulevat heiltä tuskin loppumaan, niin paljon niitä on jo tehty. Puiden pilkkominen toimii kuitenkin Juhon isälle terapeuttisena ja nautinnollisena harrastuksena, jonka myös Juho ymmärtää iloiten sen isälleen tuomasta onnellisuudesta.

Useiden sisarusten perheissä varttuneet Aleksi ja Juho ovat aloittaneet työskentelyn jo nuorella iällä ja oppineet selviämään vähemmällä. He eivät kuitenkaan koe, että olisivat koskaan jääneet paitsi mistään, vaikka rahaa ei olisikaan ollut yllin kyllin. Kesäisin he ovat muun muassa maalanneet ja työskennelleet kaupassa. Tämä kesä tulee olemaan heille ensimmäinen ilman töitä moneen vuoteen.

Kumpaakin kiinnostaa käsillä tekeminen ja materiaalina erityisesti puu. Metsää ja luontoa arvostavia nuoria miehiä viehättää materiaalin elävyys, esimerkiksi metallin sijaan. Yksi suunnitelmakin löytyy: Aleksi aikoo opiskella puusepäksi. Juho puolestaan on opiskellut jo kolme vuotta käsityönopettajaksi.

Harrastuksia on aina ollut paljon. Nuorempana pojat kiipeilivät katoille, eikä siihen ollut mitään erityistä syytä. Nykyisin viehättävät extremelajit, esimerkiksi pyöräily, longboarding, lumilautailu, leijalautailu ja surffaus. Leijalautailuun hyvä paikka on Juhon mukaan Lauttasaaren rannassa. Surffaustakin voi harrastaa Suomessa, vaikka harrastajia on vielä vain kourallinen. Juho on aikeissa mennä surffaamaan vielä samana päivänä, jos sää pysyy otollisena.

Pyöräillen hyväntekeväisyyttä

Tietynlainen suunnitelmallisuus puuttuu myös seuraavasta seikkailusta. Aikeena on ajaa polkupyörillä Sarajevosta Helsinkiin keräten samalla rahaa Meilahden uuden lastensairaalan hyväksi. Matkaan lähdetään heinäkuun alussa Sarajevoon lentäen, eikä tällä hetkellä ole tiedossa tarkkaa reittisuunnitelmaa tai majoituksia. Aikaa matkantekoon kuitenkin on, ja reissuun lähtijät arvioivat 3000 kilometrin matkan taittuvan suunnilleen puolessatoista kuukaudessa.

Juho_NET2Idea tempaukseen syntyi joululomalla. Aleksi ja Juho mietiskelivät, mitä heidän kannattaisi elämässään tehdä. Jotakin, joka olisi hyvää. Pyöräilytaustan myötä syntyi ajatus pyöräreissusta. Aleksi oli lähdössä Bosniaan, ja reitiksi muodostui Bosnia-Helsinki. He halusivat reissulleen kuitenkin jonkun tarkoituksen, ja idea lasten auttamisesta alkoi muotoutua. Kun lastensairaalan hyväksi tehty keräys oli helposti toteutettavissa, oli ongelma jo ratkaistu. Pian oli perustettu myös Facebook-sivut ja Instagram-tili.

Aleksilla ja Juholla ei tunnu olevan minnekään kiire. Otamme vielä yhteiskuvan, ja kaksikko lähtee kaupungin sykkeeseen. Jään mietiskelemään, kuinka erilaista heidän elämänsä on esimerkiksi omaani verrattuna. Siinä on paljon sellaisia asioita, joita ei ikinä ole maailmassa liikaa.

Matkantekoa on mahdollista seurata Facebookin, Twitterin ja Instagramin kautta, tai nettisivuilla. Etenemisestä on tulossa päivityksiä ja videomateriaalia, ja luvassa on ennalta-arvaamattomia tapahtumia Aleksin ja Juhon tyyliin. Lahjoituksia lastensairaalalle kaksikon kautta voi tehdä täällä

Kuvat: Samuel Glassar

5 syytä, miksi värittäminen tekee aikuisellekin hyvää

Värittäminen on ollut kovassa buumissa maailmalla, ja nyt se on alkanut vallata myös Suomen kirjamarkkinat. Ranskassa värityskirjoja myydään jo enemmän kuin keittokirjoja. Värittäminen kulkee maailmalla hyvinvointiaallon mukana: värittäminen tekee hyvää, mutta miksi?

1. Värittäminen on tietoisuusharjoitus

Tietoisuus ja läsnäolo lisääntyvät värittämisen myötä. Kun keskittyy vain meneillään olevan hetkeen, siihen, mitä on juuri tekemässä, nykyhetki avautuu kokonaisena. Aluksi värittämiseen saattaa suhtautua, kuten vaikka työhön: värittäessä miettii, että minkä värin seuraavaksi valitsee. Kun keskittyy kynän ja paperin kohtaamiseen kaikilla aisteilla, saatat löytää läsnäolon eli onnellisuuden tilan. Kun tällaisen suhtautumistavan kerran löytää, sitä on helpompi koittaa soveltaa muihinkin asioihin – vaikkapa juuri töihin.

2. Värittäminen lievittää stressiä

Moni sanoo, että hiljentyminen tai meditaatio lisää entisestään stressiä. Vuosien yhtenäisen (ajatusten)juoksun jälkeen paikallaan olo hiljaa saattaa olla täysin mahdotonta. On helpompi rauhoittua (ensin) helpossa tekemisessä, jonka eteen ei tarvitse ponnistella. Värittäminen lievittää kehon ja mielen stressireaktioita yllättävän nopeasti, se sopii siis oikein hyvin esimerkiksi työpaikalle kahvihuoneeseen.

mainosmandala1_web_a4
Tulosta väritettävä mandala: Viisaat ystäväni -värityskuva

3. Värittäessä annat tilaa alitajunnallesi ja uusille ideoille

Maailman johtava intuitiotutkija Dominique Surel sanoo, että kun rationaalisen mielen pitää muka-kiireisenä jossain helpossa tehtävässä, alitajunta alkaa puhua. Rationaalinen mieli yrittää koko ajan epäillä ja teilata alitajunnastamme nousevia visioita, intuitiota, siksi sille kannattaa antaa jotain todella-tärkeää tekemistä, kuten tiskaaminen, imurointi tai värittäminen. Näin uudet ajatukset ja ideat voivat syntyä ja niille on tilaa tulla näkyväksi, kun Iso Pomo on Tärkeissä hommissa.

4. Luovuus ja väri tuottavat iloa

Värien käyttö ja värittäminen tuottavat yksinkertaisesti iloa. Värittäminen ei vaadi mitään eritystaitoa ja siihen harvemmin liittyy ”en osaa”-tyyppisiä uskomuksia, joten ilokin pääsee paremmin vapaaksi. Käsillä tekeminen ja konkreettisen omien käsien tuloksen näkeminen tekee hyvää!

5. Värittäminen lisää itsetuntemusta

Kannattaa kuunnella omaa sisäistä puhetta värittämisen lomassa. Miten se puhuu? Fiilisteleekö se leikkiä? Onko se iloista, innostunutta pulppua? Kertooko se, että tässä ei ole järkeä, koska lopputuloksesta ei ole hyötyä? Arvosteleeko se väriyhdistelmiä? Yrittääkö se edetä suunnitelmiin enemmän kuin itse tekemiseen? Sättiikö se, jos jos terä ylittää rajat? Kun tulee tietoiseksi oman sisäisen puheensa kaavoista, oppii itsestään paljon.

 Viisaat ystäväni -kirja väritettävällä kannella on loppuunmyyty. Uutta painosta, värillisellä kannella, saa Hidasta elämää -puodista. Viisaat ystäväni -kirja on uniikki yhdistelmä värityskirjaa ja syvällistä ystäväkirjaa. Se toimii vieraskirjana, polttarikirjana, hääkirjana ja ihana lahjana. Se kerää ystävien viisaat ajatukset ja sielun värit samoihin kansiin.

Voit tulostaa väritettävän mandalan itsellesi TÄSTÄ.

Olin keväällä Ylen Puoli seitsemän -ohjelmassa kertomassa Viisaat ystäväni-kirjasta ja värittämisen stressiä lievittävistä vaikutuksista.
Olin keväällä 2015 Ylen Puoli seitsemän -ohjelmassa kertomassa Viisaat ystäväni-kirjasta ja värittämisen stressiä lievittävistä vaikutuksista.

Lukijamme Paula Hyvönen: ”Ole oma itsesi loukkaamatta muita”

Meitä kiinnostavat myös tarinat näyttöruudun toisella puolen. Kurkkaamme tällä palstalla aktiivisten Hidasta elämää -lukijoiden sielunmaisemiin pienen esittelyn muodossa. 

Paula nauttii oleskelusta luonnossa.
Paula nauttii oleskelusta luonnossa.

Paula on 63-vuotias eläkeläinen, joka asuu ja viihtyy Lahdessa kämppäkaverinaan veikeä ja utelias papukaija Otto Tormukki. Työurallaan Paula on tehnyt monenlaista, viimeisimmäksi myyntitöitä. Nyt eläkkeellä työn virkaa toimittaa vapaaehtoistyö maahanmuuttajien parissa, joka on Paulalle antoisaa ja mielekästä toimintaa. Kansainvälisyys on tullut tutuksi aiemmin myös 10 vuoden ajan Hollannissa asuessa, jossa Paula opiskeli kielen.

Hidasta elämää –sivustolle Paula eksyi sattumalta jo kuukausia sitten, ja on todella iloinen sivuston löytämisestä. Hän pitää erityisesti jutuista, jotka käsittelevät henkisiä asioita, opastavat henkiseen kasvuun ja tasapainoon.

Otto Tormuk Hornet van der Vloed von Spitfire
Otto Tormuk Hornet van der Vloed von Spitfire

Sivuston aiheista tärkeimpiä Paulalle ovat esimerkiksi meditaatio ja jooga, jota hän on aikanaan harrastanut yli kymmenen vuotta. Paula kertoo, ettei ole koskaan ollut materialisti, ja on jo vuosien ajan riisunut turhan kiireen ja krääsän elämästään. Henkiset arvot ovat Paulalle tärkeitä, ja hänen mukaansa itsensä kuunteleminen ja rakastaminen ovat oiva tie onnellisuuteen.

Hidastaminen tarkoittaa Paulalle konkreettista tahdin hidastamista. Hän ottaa aikaa hiljentymiseen mieluiten metsässä, johon tekee pieniä meditaatioretkiä. Paulalle tekee hyvää huomata, että myös huomenna on päivä ja aikaa tehdä asioita.

Arvoikseen Paula luettelee muun muassa suvaitsevaisuuden, ennakkoluulottomuuden, empaattisuuden, lempeyden ja armollisuuden. Hän ei tuomitse ketään pelkästään ihon värin tai uskonnon perusteella, ja on sitä mieltä, että ennakkoluulo on pahasta. Vahvoja mielipiteitä saa toki tuoda julki, mutta silloin on tiedettävä tosiasiat, eikä voi nojautua luuloihin.

Iän karttuessa Paula kertoo oppineensa olemaan itselleen armollinen ja antamaan itselleen luvan myös mokailla. Täydellisyyttä hän ei tavoittele, sillä mielen tasapaino on hänelle tärkeintä.

Paulan hyvinvointivinkkinä on: ”Turha kiire pois. Metsään kulkemaan ja halaamaan puita. Ota aikaa itsellesi ja rakasta itseäsi.”

10€ OSTOSRAHAA etukoodilla OSTOSRAHA10 (yli 45€ tilauksiin) 
PUOTIIN
close-image
KORTTIPAKAT OSTA 3 MAKSA 2
PUOTIIN
close-image
PÄÄSIÄISETU: MATKAHUOLLON TOIMITUSKULUT  3,90€
PUOTIIN
close-image
ILMAINEN toimitus Matkahuollolla yli 30€ tilauksiin 
PUOTIIN
close-image