Lapsena elämä oli ihanan yksinkertaista. Lumisade oli ilonaihe, ei ärsyttävä määräys ruveta heti töiden jälkeen lumitöihin. Huono numero kokeesta oli syy saada jäätelö jätskiautosta, ei hetki itsensä mollaamiselle. Kunpa lapsuuden iloa voisi pullottaa ja ottaa huikan aina, kun aikuiselämä alkaa tuntua liian vastuulliselta ja vakavalta. Lapsen innostukseen palaaminen ei vaadi isoa muutosta tai arjen pysäyttämistä: sen voi tehdä pienillä tavoilla keskellä työviikkoa.
Tässäpä 33 tapaa, joilla aloittaa:
Opi
Lue lapsuutesi lempikirja. Oma valintani: Marvi Jalo: Elämän laukka.
Kiinnostu jostakin täysin epäolennaisesta. Kirjoita Googleen: ”Onko Marsissa hiiltä” ja lue, ihan vain omaksi iloksesi.
Käy jossain mielenkiintoisessa paikassa, omalla luvalla. Esimerkiksi planetaariossa, museossa tai Stadikan tornissa.
Leiki
Tee jotain hauskaa. Rakenna Legoista kylä, ota värikynät esiin tai käy pihalla hyppäämässä narua.
Kotiseutumatkaile. Kävele korttelin tai parin ympäri, ja jos huvittaa, tee isosta oksasta kävelykeppi.
Etsi huumoria. Jokaisessa päivässä on jotain hauskaa. Etsi se hauskuus, ja anna itsesi nauraa.
Kokeile uutta lookia. Oletko nähnyt Juhani ”Tami” Tammisen Maikkarin MM-lätkälähetyksissä? Ei ehkä ihan niin radikaalia, mutta uudet vaatteet piristävät joka tapauksessa.
Jaa
Kun päähän pälkähtää ihana muisto, ota puhelin käteen ja jaa se tekstaamalla tai soittamalla. ”Moi! Muistatko kun silloin mökillä juteltiin ja valvottiin koko kesäyö?”
Jos ihailet jotakuta, kerro se hänelle. Katso silmiin ja sano: ”Sinä oot sitten hyvä tyyppi!” Sellaista tuskin koskaan unohtaa.
Rupea osa-aikaiseksi besserwisseriksi. Jos luet jotain mielenkiintoista tai näet hyvän dokumentin, innostu ja kerro siitä lounaalla työkavereille tai illalla perheellesi.
Kerro aina totuus. Liioittelusta, vähättelystä tai jonkin asian poisjättämisestä tulee jälkikäteen halju olo.
Uskalla olla haavoittuvainen. Kerro jollekulle isoimmista unelmistasi, äläkä vannota olemaan kertomatta kellekään muulle.
Syö perheesi tai ystäviesi kanssa maukas ateria. Ihan vaikka vain tavallisena iltana. Tärkeintä on ruuan jakaminen yhdessä ja keskustelu.
Yhdisty
Kerro isällesi tai äidillesi tai molemmille, että rakastat heitä. Keskeytä tämän lukeminen hetkeksi ja soita. Vain koska haluat kertoa sen ja koska se on totta.
Kutsu ihmisiä spontaanisti kylään vaikkapa pelaamaan lautapelejä. Ihmiset ilahtuvat kutsusta, ja hauskanpidolle on aina aikaa.
Jos tarvitset apua, pyydä. Aivan kuten ala-asteella pulpetit vedettiin vierekkäin parhaan ystävän kanssa, voi aikuisenakin lähestyä ystävää ja luottaa tämän läsnäoloon hyvinä ja huonoina aikoina.
Luota ihmisiin, ja jätä kyynisyys. Aivan kuten lapset.
Luo
Tee kortti ystävälle, alusta alkaen, käsin. Picasson tiedetään sanoneen: ”Kaikki lapset ovat taiteilijoita. Ongelma onkin siinä, miten he pysyisivät aikuisinakin taiteilijoina.”
Kun kokkaat, muista, että sotku ei haittaa. Tomaattikastikkeen ei tarvitse lentää kattoon, mutta kokkaaminen voi olla nautinto sen sijaan, että se on kotityö muiden joukossa.
Osta säästöpossu. Kasalla kolikoita voi tehdä vaikka mitä kivaa.
Tee käsilläsi. Työväenopiston sivuilta löydät vaikkapa ensi syksyn origamikurssit.
Nyt on aika selvittää, oletko hyvä siinä, missä olet aina kuvitellut olevasi. Käy seinäkiipeilykurssi tai perusta lukupiiri. Kokeile!
Ole
Istu risti-istunnassa aina kun mahdollista. Se on hyväksi ryhdille.
Sisusta lempivärilläsi. Jos rakastat oranssia mutta seinäsi ovat valkoiset, kipaise maalikauppaan.
Itke jos itkettää. Itku poistaa tunteen (esim. stressaantuneisuuden) kehosta, ja näin siitä on helpompi päästää irti.
Osaa olla tekemättä mitään. Nauti työpäivän jälkeisestä tyhjästä ajasta, ja ole ylpeä sen päivän tuotteliaisuudesta.
Kuvittele
Unohda eilisen murheet ja harmit. Inhottavan riidan siskon kanssa voi jättää eiliseen – tänään voi pitää hauskaa!
Ole valmis muuttamaan mielesi nopeasti. Psykologian professori Alice Gopnikin mukaan lasten mielipide muuttuu uusien tosiasioiden perusteella hyvinkin nopeasti. Lasten aivot ovat paljon joustavammat kuin aikuisten.
Kuvittele, että huominen tarjoaa rajattomasti mahdollisuuksia. Muistele, kuka halusit olla, kun olit pieni.
Älä hyväksy kieltävää vastausta. Jos haluat jotain, voit saada sen, jos et anna periksi.
Älä kuuntele lausuntoja, jotka rajoittavat sinua tai mahdollisuuksiasi.
Artikkeli on mainosyhteistyö Joogakoulu Shaktan kanssa. Kirjoittaja on toinen koulun perustajista.
Polkuni joogan parissa alkoi kahdeksan vuotta sitten Yliopistoliikunnan joogatunnilta. Muistan elävästi Svanika-asanan (”Alaspäin katsova koira”). Asento tuntui todella jännältä ja erikoiselta, mutta ei sujunut ilman kipua. Selkäni ei ollut suorana ja siihen sattui. Kehoni ei yksinkertaiesti ollut tottunut moiseen. ”Todella omituinen asento”, mietin kyyristellessäni joogasalin lattialla. Tästä huolimatta sisälläni syttyi jotain kiehtovaa. Tätäkö on jooga? Aloin käydä erilaisilla joogatunneilla ja ihastuin aurinkotervehdyksiin. Näin tutuksi tuli Asthanga-jooga. Kokeilin myös Iyengar-suuntauksen tunteja, ja myöhemmin kuvioihin tulivat Hatha, Bikram, Hot ja muut tunnetut joogasuuntaukset.
Pari vuotta myöhemmin ajattelin käyttää enemmän aikaa ja vaivaa joogan ymmärtämiseksi. Lähdin etsimään hyvää joogakoulua päästäkseni lähemmäksi joogan juuria. Ensimmäisellä Intian reissullani löysinkin joogin, jonka tunnit toivat harmoniaa ja rauhaa sieluuni. Jooga teki reissusta maagisen ja rennon. Yhtäkkiä Intiasta oli tullut minulle hiljaisuuden ja rauhan keidas, enkä vielä arvannut olevani suoraa päätä matkalla joogaloukkuun.
Sittemmin matkatessani Thaimaassa löysin joogakeskuksen, johon jäin pidemmäksi aikaa. Siellä tuli tutuksi teoriat chakroista, musiikkimeditaatio ja kaikki mahdolliset puhdistustekniikat. Olimme asanoissa pitkään, jopa kymmeniä minuutteja! Tunsin voivani todella hyvin, kunnes palasin Suomeen. Kotona kaikki muuttui: aurinkoa ei ollut ja arki oli masentavaa. Enää eivät kaikuneet Bhajans-laulut, eikä sieluni muutenkaan enää laulanut. Thaimaalainen joogakoulu osoittautuikin kuplaksi. Koulun opit toimivat siis Thaimaassa, mutta tavalliseen arkeen palatessa kupla puhkesi ja trooppinen todellisuus haihtui.
Mieleeni alkoi juolahtaa mitä ihmeellisempiä kysymyksiä. Ihmettelin, miksi minun on koko ajan rajoitettava itseäni. En voinut juoda tippaakaan alkoholia, enkä syödä mitä halusin. Pakotin itseni olemaan asanoissa pitkiä aikoja ja puhdistin mahalaukkuani ja suolistoani juomalla litroittain suolavettä. Olin 29-vuotias ja halusin nauttia elämästä! Olla normaali. Joogasta oli tullut loukku, joka oikeastaan vahvisti neuroosejani. Aloin kaivata tasapainoista elämäntapaa, joka ei perustuisi rajoittamiseen ja itsensä rankaisemiseen. Mietin vakavasti joogaopintojen jättämistä. Sitten kaikki taas muuttui.
Sattuman kautta tapasin nykyisen mieheni ja päädyin hänen kanssaan jälleen Intiaan, tällä kertaa Shri Kali -nimiseen joogakouluun. Siinä vasta olikin erikoinen paikka! Kun saavuin joogakouluun, minulle sanottiin: ”Älä tule vielä tunnille, lepää. Relaa. Kuuntele itseäsi ja ota iisisti jos väsyttää.”
”Ihmeellistä meininkiä”, ajattelin. Silti pakotin itseni tunneille. Vaikka aikaero ja ilmasto väsyttivät, halusin joogata ja pakotin siksi itseni vääntymään eri asanoihin. Ylitin rajani ja minua itketti päivinä, jolloin keho ei suostunut tekemään mitä halusin. Uskoin, että kehitys on lineaarista ja että joka päivä täytyy edistyä. Halusin olla hyvä! Jos olisin hyvä, voisin rakastaa itseäni ja hyväksyä itseni. Jos olisin hyvä, ansaitsisin palkinnon. Vaikkapa suklaapatukan, jonka olin jo vuosia kieltänyt itseltäni.
Viikot muuttuivat kuukausiksi. Joogakoulun perustajan esimerkki, läsnäolo ja luentoaiheet laittoivat minut miettimään asioita eri näkökulmasta ja jouduin kyseenalaistamaan paljon aiemmin oppimaani. Hiljalleen aloin ymmärtää, että jooga ei ole treeniä tai tekniikka. Jooga on prosessi. Elämä ei ole lineaarista eikä kehitys tasaista. Mielemme on kuin jäävuoren huippu, johon voi vaikuttaa vain ottamalla työn kohteeksi koko vuoren, josta valtaosa on pinnan alla.
Mitä joogaamiseen tuli, opin rentoutumaan enemmän ja nauttimaan harjoituksesta suunnattomasti. Uusi lähestymistapa johti mitä uskomattomimpiin tuloksiin, jotka ulottuivat kaikille elämän osa-alueille. Joogan muuttuessa rennoksi ja nautinnolliseksi, koko muu elämä tuntui seuraavan perässä. Shri Kalin opettajat muistuttivat jatkuvasti relaamisen tärkeydestä: ”Älä suorita! Rentoudu.”
Elämme suorittajayhteiskunnassa. Suoritamme töissä ja kotona. Jopa vapaa-aikamme on suorittamista! ”Kävin lenkillä” – check. ”Kävin näkemässä kaverit vaikka keho huusi lepoa” – check. Mitä jos joskus kuuntelisikin vain itseään? Antaisi hetken vain olla. Tätä minä opin joogataivaassani, traditionaalisessa joogakoulussa Etelä-Intiassa. Opin siis hengittämään ja hengähtämään. Annoin kehoni ja sieluni olla ja sulautua yhdeksi kokonaisuudeksi. Kouluttauduin sittenkin joogaopettajaksi. Ihan rennosti ja hyvällä fiiliksellä.
Juliana Hazane on kumppaninsa Miska Käpin kanssa perustanut joogakoulun Helsingin Kalasatamaan. Shakta Joogakoulu pyrkii toimimaan lääkkeenä suorittamiseen, stressiin ja epäterveeseen minäkuvaan.
Ihmiset, jotka käyttävät intuitiotaan tietoisesti ja luottaen siihen, näyttävät olevan hyvin menestyviä kaikilla elämänsä osa-alueilla. Pienet alitajunnan läikähdykset elämän valinnoissa, ohjaavat itselle parhaaseen suuntaan. Ken tähän läikähtelyyn ja tunteen virtaan uskaltaa täysillä luottaa, kerää onnen ja sujuvuuden helmet elämänsä onnellistamiseksi.
Kuinka intuitio sitten toimii. Valitsemme ruoka-aineita kaupassa usein intuitiivisesti, vaikka reseptit ovatkin olemassa, tulee tarve heittää mukaan jotakin ihan omaa, oman kehon tarpeet ohjaavat ravinnon valitsemisessa.
Ihmissuhteissa valinnat tehdään useimmiten intuitiolla, kenen kanssa on hyvä olla ja ketä vähän kartellaan. Parisuhteessa mennä usein vahvalla intuitiolla, tiedämme että kumppani kaipaa tai ajattelee jotakin, vaikka ei asiaa ääneen sanokaan. Usein valitsemme intuitiivisesti opintojen tai työelämän suunnat, matkakohteen, vaatteen värin tai harrastuksen . Olkoon päätös suuri tai pieni, uusi talo tai impulsiivinen puhelu, mukana on jollain tapaa aina toimiva intuitio.
Meillä kaikilla on intuitio ja kaikki sitä käytämme. Kyse on enemmän siitä kuinka tietoisesti luotamme sisäiseen ääneen tai olemmeko lainkaan siitä tietoisia. Törmään usein siihen, kuinka ihmiset tekevät töitä luottaakseen sisäiseen tietoonsa. Siihen joka tuntuu vahvasti, mutta jota ei aina voi järjellä selittää. Tuntuu vain siltä että tämä on se itselle paras valinta tai suunta.
Rohkea luottamus intuitioon palkitaan. Moni käy nyt läpi intuitio kouluaan oikein syvällisemmän kautta. Usein kuulen kommentteja tyyliin, olisinpa kuunnellut vaistojani, niin nyt en olisi tässä tilanteessa. Vastaavasti on huikeita onnistumisia, päätetään vaihtaa työtä tai ryhtyä yrittäjäksi, kun rohkea askel on tehty, on päässyt nauttimaan jostakin sellaisesta, jota ei ollut edes osannut kuvitella, vielä päätöstä suunnitellessaan.
Tässä ajassa sisäinen tietoisuus vahvistuu ja tunnumme kaikki voimaantuvan itsestämme. Parhaita onnistumisia kokee kun on uskaltanut antaa sisäisen tiedon olla johdattamassa itseään. Tästä tulee upea varmuus ja luottamus itseen. Muutumme sisältä ohjautuviksi, ja todellisiksi oman onnen sepiksi.
MAYA-KALENTERIN SÄÄTIEDOTUS
Muinainen maya-kalenteri Tzolkin on synnytelty Väli – Amerikassa ennen ajanlaskumme alkua. Maya vanhimmat sanovat seuranneensa sitä katkeamatta jo yli tuhat vuotta. Itse olen seuraillut sen syklistä ajan virtaa reilut 13 vuotta, pyrkien tuomaan vanhan viisauden nykyaikaan ja moderniin kieliasuun. Olemme juurikin jaksolla, jossa intuition viisautta ja opastusta pääsee oikein kunnolla testaamaan arjessaan.
Syyspäiväntasaus
PUNAINEN TAIVAANVAELTAJA 8.9 – 20.9.2014
Tämän aaltojakson aikana olemme yleisesti energianlaadun alueella, jonka ydin teemana on irtiotto ja omalta turvallisuusalueelta poistuminen. On mahdollisuus tai aika lähteä kokeilemaan jotakin uutta ja tuntematontakin. Tutkimusmatkat ja seikkailut elämään ja sen ihmeellisyyksiin, tuovat uusia kokemuksia ja parhaimmillaan mahtavan rohkelikko tunteen. Nyt on hyvä kasvaa omaan todelliseen mittaansa, ja ottaa kaikki lahjansa täyteen käyttöön. Joskus on vain uskallettava ottaa se rohkea askel, edes yksi, unelmiensa suuntaan.
Suunnat löydät parhaiten sisäisen tiedon äänestä. Joten jos olet miettinyt loikkaa pois oravan pyörästä tai ihmissuhteen selkiyttämistä, uutta kotia tai harrastusta, niin nyt on ajanlaatu kaikenlaiselle tällaiselle tekemiselle tai muutoksien suunnittelulle otollista. Mikä parhainta, sinun ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, kuuntele vain intuitiota ja vaistojen viestiä. Katsele kuinka elämä tuo vastaasi juuri ne mahdollisuudet ja onnen avaimet, jotka sinulle ovat parasta.
Tämä on parhaimmillaan menetyksen ja onnistumisien aikaa. Jos onnen ovella on tukoksia, myös nämä nousevat esiin ja selvitettäviksi.
Nyt täytyy vain osata vastaanottaa, kun elämä tuo lahjoja, joskus yllättäviltäkin tahoilta. Tärkeää on uskaltaa luottaa intuitioon ja tunteeseen. Tällä jaksolla riskinotto kannattaa.
Jaksolla punnitaan myös luottamusta omaan elämänkokemukseen ja viisauteen. Talonpoikaisjärki on mitä oivallisin työkalu, yhdessä kuudennen aistin kanssa. Unet saattavat olla voimakkaita, niiden kautta intuitiomme pääsee puhuttelemaan meitä oikein kunnolla. Unia voi kirjoittaa muistiin ja tarkastella niitä jaksolla herkän tietoisesti.
Jakson kasvuteemoina ovat erityisesti kaavoihin kangistuminen ja paikoilleen jämähtäminen. Mikäli energia ei virtaa ja intohimo on kateissa, niin nyt tähän asiaan pääsee pureutumaan oikein kunnolla.
Tuntemattoman tulevan pelkääminen, asioiden etukäteen petaaminen ja turha järkeily, voivat näyttäytyä korostuneen haastavina jaksolla. Nyt ei ole aika jäädä paikoilleen, nyt on aika uskaltaa uudistua ja löytää todellinen voimansa☺
Taivaanvaeltaja
Lisää maya-ajan laadun kuvauksia löydät sivuiltani www.paivikaskimaki.com tai liittymällä sivujeni kautta postituslistalleni.
Olen kuullut sen useasti kuluneen vuoden aikana. ”Ikä on vain numero.”
Asiaan vaikuttaa kenties, että suuri joukko lapsuuden ystäviäni on viettänyt pyöreitä vuosia. Niin minäkin.
Ajattelin jo lusineeni keski-iän kynnyksen ja siirtyneeni uuteen aikaan. Selvittäneeni kysymykset. Niin tai näin, mutta jotain taikaa tässä on. Tasakymmenessä.
Siirtymäriitit kuuluvat elämään ja jokaiseen kulttuuriin. Niitä järjestetään ajankohtiin ja tilanteisiin, joissa murros on mahdollisuus. Uusi ikä, uusi yhteisö tai uusi rooli yhteiskunnassa. Uskonnoilla on omat siirtymänsä, samoin muilla instituutioilla. Työpaikoillakin. Kokoonnutaan yhteen, pidetään puheita ja ideoidaan lahjoja, jotka symboloivat siirtymää. Saavutuksia ja luopumisia. jostain pitää aina irroittaa ennen kuin voi kiinnittyä seuraavaan.
Täysi-ikäisyys on siirtymä uuteen vaiheeseen, jossa on paljon lupausta ja odotusta. Samalla luovutaan jostain, vastuu kasvaa. Paradoksaalisesti jotain samaa on eläkkeelle jäämisessäkin. Vapauden odotusta. Töistä ja toisten täyttämästä kalenterista. Tosin silloin luopumistakin on enemmän. Elämäntehtävä, työkaverit ja tutut rutiinit, joiden tilalle saa ja pitää keksiä uudet aiheet.
30, 40 ja 50 ovat siinä välissä.
Ne on nyt kaikki nähty. Kolmikymppinen ohitettiin kevyesti Frederikiä rallatellen. Nelikymppiset vietettiin samaan aikaan sekä voimien tunnossa että hiukan jo hämmentyen. Mitäs tästä vielä seuraakaan?
Viiskymppiset olivat astetta ristiriitaisempi siirtymä. Työn imu, vastuut ja puurtamisen hedelmät versus elämän kokonaisuuden tiedostaminen? Aikuistuvat lapset ja uuteen vaiheeseen siirtyvät suhteet. Fokus vaihtuu ja tarkentuu. Kokemus tuo varmuutta ja osumatarkkuutta, joka ylittää joskus innon ja energian. Vähemmällä enemmän, niinkuin Sarasvuokin todistaa Stronghold-linnakkeessaan.
En aidosti haluaisi olla minkään muun ikäinen. Kriisit ja kokemus syventävät elämän makua ja vähentävät pelkoja. Osaat paremmin arvostaa sitä mitä on, ja tiedät useammin mitä oikeasti haluat. Läsnäiloa ja olemisen sietämätöntä keveyttä.
Ja samaan aikaan toisaalla…
Vuosien myötä elämän rajallisuudesta kasvaa todellisuus, jossa jokainen valinta on entistä merkityksellisempi, jokainen hetki yhä arvokkaampi.
Tosin rajallisuudessa on myös riskinsä. Hetkeen on keskityttävä oikeasti, etteivät rajat ala ahdistaa. On hyväksyttävä tummemmatkin tuntemukset osana täyttä elämää.
Johtajuutta ajattelee aika helposti jonain suurena, lähes ylimaallisena ja maailmoja muuttavana ominaisuutena, jota on vain harvoilla ja valituilla. Tai toisaalta negatiivisena, muita alistavana pompottajuutena, joka talloo pienemmät alleen. Minulle johtajuus tarkoittaa aivan muuta.
Me vaikutamme toisiimme ja toistemme elämään väistämättä ja joka päivä. Jokainen kohtaaminen on merkityksellinen. Johtajuus on ytimeltään vaikuttamista ja aidon johtajuuden voi kohdata yllättävissä paikoissa ja yllättävissä muodoissa ihmisten välillä.
Olin kuuntelemassa toissa keväänä silloin 10-vuotiaan tyttäreni kanssa Esa Saarisen luentoa. Luennon kuluessa tyttäreni alkoi piirtää ruutupaperille omaa kuvaustaan luennon teemoista. Tuli tauko. Tyttöni katsoi piirrostaan ja kysyi voisiko, uskaltaisiko viedä paperin Esalle. Luentosali oli iso ja ihmisiä paljon. Tyttäreni käveli lopulta ujosti eteen ja ojensi paperin. Näin kuinka Esa kumartui lapsen kanssa samalle tasolle vastaanottaman sen. Illalla nukkumaan mennessä tyttöni oli pitkään hiljaa ja sanoi sitten ajatustensa kiteytymänä, että luennon miehellä oli kiltit silmät. Asiaan on palattu monet kerrat.
Tapa jolla Esa otti vastaan piirustuksen jätti pysyvän jäljen tyttööni. Jäljen, joka auttaa uskaltamaan. Auttaa uskomaan itseensä ja omaan luomisvoimaansa, kiltteyteen ja isojen luentosalien edessä olevien ihmisten hyvyyteen. Se oli myös hänen ensimmäinen kosketuksensa yliopistoon paikkana, tilana ja mahdollisuutena.
Minulle tapauksessa kiteytyy johtajuuden taika. Johtajuus on ainaista ja arkista mahdollisuutta olla toiselle läsnä ja auki. Se on aktiivista halua nähdä hyvä toisessa ja itsessä. Ajattelen, että jos ihminen muistetaan hänen kilteistä silmistään, se on paljon. Se on hieno tavoite elämälle. Tulla muistetuksi katseesta, jossa toisella on hyvä olla.
En usko, että meillä on mahdollisuutta muuttaa suureellisesti yhtä maailmaa. Maailmoja on todellisuudessa niin monta kuin on ihmistä täällä ja ne maailmat muuttuvat pienissä hetkissä. Näin ollen todellinen johtajuus on mahdollista meille kaikille riippumatta asemasta, iästä, koulutuksesta tai paikasta ja ajasta. Aito johtajuus huokuu sisäisenä valona, läsnäolona ja olemisen tilana, joka valaisee toimintamme ja tekomme.
Oletko kokenut joskus samankaltaisen hetken, jossa jokin yksittäinen ele tai teko vaikutti syvästi elämääsi? Oletko koskaan kertonut kyseiselle ihmisille, miten suuren vaikutuksen hän teki? Kannattaisiko kertoa? Ilahduttaisitko häntä? Todennäköisesti olemme kaikki joskus antaneet elämäntienviitan jollekin – kilttinä katseena, postikorttina, rohkaisevana kosketuksena tai sanana.
Mitä, jos ottaisimme johtajuutemme vastaan yhä tietoisemmin. Käyttäisimme ja vaalisimme sitä. Miten nopeasti maailma silloin muuttuukaan!
Heräsin eräänä aamuna vauvan itkuun. Kuten monta kertaa edeltävänä ja sitä edeltävänä yönä. Tuo pieni ihminen opettelee käyttämään kahta vitivalkoista uuttuuttaan, ja oli pureskellut toisen rintani ruvelle. Flunssan jälkimainingeissa pää oli täynnä räkää. Ja kaikesta tästä johtuen koti oli kaaoksessa, puhdasta kahvikuppia tuskin havaitsi tiskivuoren alta.
Olo oli kuin olisi toistuvasti yön aikana jäänyt jyrän alle. Päätin helpottaa elämääni, ja jättää suuremmat laittautumiset tekemättä, ja lähdin viemään isomapaa lasta päiväkodille. Nostin lapsen potkulaudan parkkiin ja nojasin tukea toisella kädelläni jostain, mistä nyt kiinni sain. Sillä hetkellä huomasin, että ovi lähti painautumaan kiinni ja minun peukaloni oli oven välissä saranan puolella. Yrittäessäni riuhtaista sormea irti, niska jumahti, eikä pää enää suostunut kääntymään.
Matkalla töihin violetin sormeni kanssa en uskaltanut hypätä pyörään selkään, jotta se oikea jyrä ei ajaisi päälle, olinhan riittävän monta kertaa aamun aikana jo ehtinyt manifestoida asiaa: ”olo on kuin olisi jäänyt jyrän alle”, toistelin kaikille, jotka vain vähänkään kuuntelivat.
Kun pääsin työpaikalle, ja minulta kysyttiin kuulumisia, halusin kertoa kaikille, kuinka kurja aamu minulla oli ollut. Toistin aamun tarinaa, kävin läpi fiiliksiä ja voivottelin violettia peukaloani ja jomottavaa rintaani.
Kunnes tuli se hetki. Pling, kuin pajatson voittohetki. Tämä on se kohta, jossa voin jatkaa aamun tarinan kertomista ja voivotella sitä loputtomiin – tai voin todeta, että se meni jo. Voin antaa uudelle hetkelle mahdollisuuden tulla uudenlaisena, sen sijaan, että päätän, että ”kyllä tämä päivä on nyt aivan pilalla”.
Voin päästää irti. Jos uskallan. Mieleni sanoi, että ”mutku”, mutta jokin sisälläni kehotti siirtymään eteenpäin ja jättämään ikävien asioiden tihentymän sille paikalle, mille se kuuluukin – menneisyyteen. Vaikka irtipäästämistä on harjoitellut kuinka paljon, tiukalla hetkellä sitä saa harjoitella uudelleen, uudella tasolla.
Ihan jokaista ketuttaa välillä ihan varmasti, ja hyvä niin. Ihminen on luotu kokemaan tunneskaalaa. Mutta tunteesta on opittava päästämään myös irti – hamstraamatta tunnetta poskiin hamsterin tavoin, tai märehtimättä kokemusta aina uudelleen ja uudelleen lehmän tavoin.
Tässä muutama askel irtipäästämiseen. Prosessi voi olla konkreettinen tai se voi tapahtua vain mielikuvaharjoituksena. Mitä vaikeampi on päästää irti, sitä konkreettisemmin vaiheet kannattaa käydä läpi:
1. Tunnista toistuva kela, joka ei tee sinulle hyvää. Esim. tapahtuma, elämäntilanne tai ristiriita.
2. Tutkaile, millaisia tapahtumien kautta syntyneitä uskomuksia siihen liittyy. Esim. ”päivä on pilalla” tai ”tuo ihminen ei pidä minusta”.
3. Kuvittele tai hahmota lattialle aikajana, jossa seisot nykyhetken kohdalla. Jossain suunnassa on menneisyys ja toisessa suunnassa tulevaisuus. Sijoita tapahtuma, tilanne tai ristiriita siihen hetkeen, jossa se on tapahtunut, siten, että katson menneisyyteen päin. Sen jälkeen kiitä kokemuksesta ja käännä katseesi tulevaisuuteen siten, että koet kuitenkin olevasi nykyhetkessä.
4. Jätä kokemuksesi omalle paikallesi. Jos kehossasi on vielä tunnetta jäljellä, voit vaikka ravistella sen irti kuin olisit sätkynukke.
P.S. Minun päivästäni tuli lopulta ihan hyvä päivä!
Istuin ystäväni kanssa keittiön pöydän äärellä keskustelemassa. Silloin 2-vuotias poikani tuli pyytämään jugurttia. Sanoin, että jääkaapissa on ja jatkoin jutustelua. Huomasin ystäväni kiemurtelun, kun hän katseellaan seurasi, miten poikani juuri ja juuri ylettyi avaamaan jääkaapin, huomatakseen ettei ylety ottamaan purkkia.
Pieni poikani vaivalla raahasi oman tuolinsa pöydän ääreltä jääkaapin eteen. Juuttuipa tuoli mattoonkin matkalla, mutta hyvin poika selvitti ansan. Ystäväni ilme kertoi, ettei hän kestäisi enää kauaa tätä, vaan haluaisi jo päästää pojan pinteestä ja antaa pojalle jugurtin.
Poikani kiipesi haparoiden tuolinsa päälle, vain huomatakseen, että oli ihan oven edessä, eikä siksi saanut avattua ovea. Hän kiipesi alas, siirsi tuolia ja lähti kapuamaan uudelleen. Ovi aukesi ja jugurtti oli hänen! Poika toi jugurtin pöydälle, raahasi tuolin takaisin pöydän eteen ja kiipesi tuolille istumaan.
Lusikka.
Poika tuolilta alas ja laatikosta lempilusikka. Takaisin tuolille. Viisi minuuttia sitkeää äheltämistä, että sai jugurtin kannen avattua. Kun poika oli syönyt jugurtin, hän vei sen roskikseen, heitti lusikan altaaseen ja huikkasi iloisesti ”Kiitos!”
Ystäväni hämmästeli vuolaasti 2-vuotiaan taitoja, minä en. En kiitellyt enkä ylistänyt, miksi olisin? Tämä kaveri halusi tehdä aamupalansakin itse, ihan kuten isosisaruksensakin tekivät.
Olen tehnyt kaikkeni lasteni eteen noin kaksivuotiaaksi asti, mutta sen jälkeen olen ollut laiska palvelemaan heitä. Laiska rakkaudesta itseäni ja heitä kohtaan. Kutsun itseäni joutilaaksi vanhemmaksi Tom Hodgkinsonin kirjan mukaan.
Lapsella on ihailtava halu oppia ja kokea maailmaa joka solulla. Lapselle maailma on satumainen paikka, täynnä ihmeitä, nähtävää ja koettavaa. Lapsi uskoo. Hän uskoo itseensä ja voimiinsa, rajattomaan ja yltäkylläiseen elämään, missä mikä vain on mahdollista. Rima on korkealla jo syntymästä asti.
Vastasyntynyt osaa itse ryömiä äidin vatsalta äidin rinnalle asti saamaan ravintoa. Luonto on suunnitellut sen niin. Matkaan voi mennä tuntikin, mutta mihin vauvalla on kiire? Tässä on vanhempien ensimmäinen mahdollisuus todeta vauvansa viisaus ja osaaminen. Vaikka olisikin suuri halu auttaa vauvaa, nostaa hieman ja tehdä se vauvan puolesta, vanhempien kärsivällisyydellä ja luottamuksella vauva saa ensimmäinen onnistumisen ja oman voiman kokemuksen jo heti syntymänsä jälkeen.
Vanhemmat haluavat lapsellensa sujuvan ja helpon elämän. He tekevät lapselle kaiken valmiiksi ja ovat valmiita vääntymään vaikka minkälaiselle solmulle, että lapsella olisi kaikki hyvin. Miksi lapsen rima asetetaan niin alhaalle ja miksi lapsi vielä autetaan hyppäämäänkin sen yli?
Helposta elämästä lapsi ei saa oppeja ja kokemuksia. Lapsen luottamus omaan voimaansa katoaa, jos ympäristö jatkuvasti viestittää, ettei hän osaa tai pysty. Lapsi voi passivoitua, laiskistua ja muuttua pelokkaaksi kohdatessaan haasteita. Ymmärtämällä, että jokainen tappio, riita, suru, ilo ja onnistuminen on suuri opetus ja lahja lapselle, vanhemmat voisivat lopettaa liian huolehtimisen ja he voisivat vapautua nauttimaan vanhemmuudesta.
Vanhempien on vaikea luottaa lapsensa voimaan, jos he ovat hukanneet omat voimansa. Omat voimat voivatkin olla vähissä, jos vanhemmat ovat tauotta täyttämässä kaikkia lapsen tarpeita ja palvelemassa häntä, laiminlyöden tyystin oman hyvinvointinsa ja omat tarpeensa.
Työssäni keskitynkin vanhempien voimaannuttamiseen. Jos me vanhemmat uskomme voivamme saavuttaa mitä vain, on meidän helppo uskoa niin lapsistammekin. Jos emme pelkää, emme pelkää lastemmekaan puolesta. Jos hyväksymme itsemme täydellisesti, on meidän helppo hyväksyä lapsemmekin. Jos luotamme siihen, että elämä tuo meille opetuksia juuri oikealla hetkellä, voimme uskoa lastemmekin olevan yhtä satumaisella matkalla.
Toivon lasteni elävän mahdollisimman tunne- ja tapahtumarikkaan elämän. Uskon lujasti, että jokainen sielu on tänne maailmaan tullut kokemaan aivan tiettyjä asioita. Hymyillen seuraan millaisia ihmisiä ja tapahtumia lapseni vetävät puoleensa. On mielenkiintoista miettiä mitä heidän olisi tarkoitus oppia juuri tuolta ihmiseltä ja miksi. Hyväksyn, jos aika ei ollut vielä oikea oppimiseen ja taas hymyilen, kun asia heille jälleen esitellään oppiläksyksi. Elämän ei ole tarkoitus olla helppoa ja minun työni vanhempana on lujittaa lapsen uskoa hänen omista voimistaan.
Luottamalla elämään ja sielujen suurempaan suunnitelmaan olen saanut vapauden pelosta. En pelkää lasteni puolesta ja annan heidän asettaa itse itselleen tavoitteita ja rajoja ikätasonsa mukaisesti. Tärkein tehtäväni on rakastaa ja antaa heidän elää mahdollisimman vapaana ja luottavaisena. Olen vierellä, hyväksyn sen mitä on ja rakastan sydän puhkuen. Elän täysillä omaa elämääni ja näytän lapsilleni, ettei vanhemmuus ole raatamista.
Voin vaikuttaa laiskalta ja välinpitämättömältä, mutta olen kaikkea muuta. Joutilaan vanhemman onni tulee lujasta uskosta siihen, että lapsi selviää ihan kaikesta, juuri kuten on tarkoitettu. Pidetään rima korkealla!
Kaikki ihmiset etsivät onnea. Se on melkeinpä ainoa asia, joka on kaikille ihmisille yhteistä rakkaalla Maa-planeetallamme. Onnen etsiminen auttaa myös löytämään elämämme aarteet.
Onni löytyy vain viisaudesta. Sitä ei voi löytää keinotekoisesti, vaan se on etsittävä alitajunnastamme. Onnen metsästäminen on kovaa työtä, joka vaatii omistautumista ja periksiantamattomuutta – samoja ominaisuuksia, jotka auttavat ihmistä onnen tiellä pysymisessä.
Onnellisen ihmisen voi huomata muiden joukosta näiden ominaisuuksien perusteella:
1. He sekä puhuvat hyvästä itsetunnosta että harjoittavat sitä
Onnelliset ihmiset ymmärtävät, että omien unelmien laittaminen etusijalle on tärkeää, koska vain täten voi tulla paremmaksi ihmiseksi ja auttaa muita. Onnellisten ihmisten on helppo näyttäytyä sellaisina, kuin he ovat ja viis veisata siitä, mitä muut ajattelevat. Tämä hyödyttää myös muita. Kritiikistä voi aina oppia, ja kehittää itseään vielä paremmaksi ihmiseksi.
2. He tietävät, että muutos on väistämätöntä
Kaikki on väliaikaista vaan, laulettiin vanhoissa suomalaisissa elokuvissa. Onnelliset ihmiset tajuavat tämän ja ottavat sen avosylin vastaan. On pidettävä tasapaino niiden asioiden välillä, jotka haluaa pitää elämässään ja niiden, joista haluaa päästää irti. Onnelliset ihmiset osaavat päästää irti asioista, jotka eivät palvele heitä enää. Isojen suunnitelmien hyväksi on joskus tehtävä paljonkin muutoksia. Onnelliset ihmiset eivät haikaile taakse jätetyn perään.
3. He korostavat positiivisesti toiveitaan ja unelmiaan
Onnelliset ihmiset eivät, kuten jo mainittu, välitä siitä mitä muut ajattelevat (positiivista tai negatiivista). Kun suunnitelma ja unelma on selvä, tyytyväinen ihminen omistautuu sen toteuttamiselle, eikä mikään voi estää heitä. Onnelliset ihmiset kehittävät itselleen voiman, jonka avulla he saavuttavat tavoitteensa ja unelmansa.
4. He ovat omia itsejään, aina
He elävät omassa maailmassaan, joka on täynnä itseluottamusta ja motivaatiota. He eivät ajattele, miten heidät nähdään yksilöinä. Jotkut saattavat pitää tätä itsekkyytenä, mutta onni-ihmiset ottavat kritiikin vastaan opetuksena ja rakentavana palautteena, ja rakentavat siitä itseensä uuden, paremman osan. Itseluottamus tuo myös epäitsekkyyttä, joka on loistava ominaisuus sosiaalisissa suhteissa.
5. He osaavat suhtautua positiivisesti ihmissuhteen päättymiseen
Kun tyytyväisen ihmisen ihmissuhde ponnisteluista huolimatta päättyy, hän ottaa sen merkkinä siitä, että tulossa on vielä parempi ihminen. ”Mikä tässä meni vikaan”-miettimisen sijaan he keskittyvät tuleviin ihmissuhteisiin.
6. Onnelliset ihmiset ovat hengellisiä/henkisiä
Joku tai jokin on luonut maailman. Mihin ikinä luojaan/Luojaan uskommekaan, hän/Hän on valtava energian lähde. Ammentamalla energiaa tästä luojasta voimme kohdata jokapäiväiset haasteet eri tavalla. Suurempaan voimaan uskominen tuo myös tiedon siitä, että meitä ei ole luotu turhaan – meillä on syy olla täällä, ja meillä on paljon tehtävää.
7. He panostavat ihmissuhteisiin
Onnelliset ihmiset ympäröivät itsensä ihmisillä, jotka rakastavat heitä ja tuovat merkityksen elämään. He ymmärtävät, että ihmissuhteet ovat kuin puutarhoja, joita on hoidettava hellästi positiivisella energialla. Tyytyväisten ihmisten on myös helppo luoda uusia ystävyyssuhteita.
Mitä onnellisuus sinun mielestäsi tarkoittaa, mikä tekee onnelliseksi? Jaa mielipiteesi ja osallistu keskusteluun Hidasta elämää -keskustelualueella TÄÄLLÄ.
Tämä on äärimmäisen kiehtova kirjoitus, (mielipide on kirjoittajan ja näin ollen erittäin puolueellinen) joka tarkastelee hieman vähemmän käsiteltyjä superruokia ja superosaajia. Artikkeli on laaja, joten anna sille pari minuuttia aikaa, jotta se saa sulautua soluihisi, kiinnittyen aivojesi reseptoreihin kunnolla. Aloitetaan ravinnosta.
Vanhaa viisautta
Dr Weston Price huomauttaa laajassa elämäntyössään, että mihin tahansa maailmaa päin hän meni, hän huomasi erityisen vahvoja alkuperäiskansoja ilman nykyaikaisia sairauksia. Alkuperäiskansat, jotka söivät ja elivät yhtä luonnon kanssa, olivat erittäin voimakkaita ja elinvoimaisia, omaten huomattavasti vahvemman luuston, lihaksiston, paremmin muodostuneet hampaat (ilman hampaiden harjausta ja nykyistä lääkinnällistä terveydenhuoltoa) eikä heillä ollut epämuodostumia tai kasvaimia.
Kaikki kansat, jotka ovat altistuneet länsimaisiin elämäntapoihin, kuten moderniin käsiteltyyn ruokaan (valkaistuun vehnään, riisiin, tölkkiruokaan, sokeriin, limsoihin, yleensä pitkähyllyikäisiin ruokiin) altistuivat seuraaviin oireisiin:
– Luuston ja hampaiden heikentyminen ja epämuodostumat
– Monenlaiset infektiosairaudet (joita ei ennen siirtymistä ollut), sekä tulehdusperäiset sairaudet
– Älyllisesten toimintojen heikentyminen
– Heikentynyt lihastoiminta
– Lapsettomuus
– Käyttäytymiseen, ennenkaikkea keskittymiskyvyn heikentymistä ja aggressiivisuuden lisääntymistä.
Lisäksi hän havaitsi, että äidin tuli olla hyvin ruokittu jo ennen raskautta, raskauden aikana ja imetyksen yhteydessä, jotta lapset saivat parhaat mahdolliset eväät kasvuun ja terveeseen kehitykseen.
Alkuperäiskansojen ruokavalio sisälsi vähintään 10 kertaa enemmän rasvaliukoisia vitamiineja, sekä n. 4 kertaa enemmän vesiliukoisia vitamiineja, kuin nykyaikainen ruokavalio. Kaikki ruokavaliot sisälsivät myös K2-vitamiinia, joka edistää muiden ravinteiden (myös rasvaliukoisten) imeytymistä.
Itämaista ymmärrystä
Jokainen meistä varmasti hyötyisi lisäelinvoimasta. Uskoisin, että jokaisen meidän arkeemme kuuluu enemmän tai vähemmän kuormitusta, johon lisä potku ei olisi pahitteeksi. Tästä tiedosta voimme siis kaikki hyötyä, ainakin tarkastella ja kokeilla sen vaikutusta omaan elämäämme. Vaikkakaan en ole kiinalaisen lääketieteen ammattilainen, olen pyrkinyt sitäkin vuosien varrella ymmärtämään pienissä määrin. Sen takia otan sen käsittelyyn tässäkin jutussa.
Kiinalainen lääketiede omaa niin pitkät juuret, että olisi hyvin ylimielistä jättää se tarkastelematta. On myös tärkeä muistaa, että nykyinen lääketiede on aikalailla lasten kengissä, sen tullessa 1800 – luvulla tämän päiväiseen muotoonsa. Kumpaakaan poistamatta, voimme yhdistää niiden tietoutta omaan kokemukseemme. Vahva yhdistelmä täynnä elinvoimaa.
Koska kiinalaisten mukaan kaikki alkuperäinen ruoka sisältää Jing (syvin olemus / elinvoima) energiaa, on hyvä tarkastella, missä sitä olisi eniten. Tässäkin huomaamme uskomattoman paljon yhtäläisyyksiä, esim. ravinteiden kannalta tarkasteluna länsimaalaisten kriteerien mukaisesti. Tässä on varmasti paljon muutakin kuin onnekkaita yhteensattumia.
Kiinalaisen ymmärryksen mukaan munuaiset ovat tärkeässä roolissa. Kuitenkaan emme voi myöskään poistaa maksan osuutta elinvoimaisuutta etsiessämme. Myöskään ruuansulatusta emme voi unohtaa, koska voimme nauttia äärimmäisen energisiä ruokia, mutta ellemme pysty niitä sulattamaan ja käyttämään energian tuotantoomme, ei ruoastakaan ole juuri apua.
Löytämällä itselleen sopivat ruoat voi olla pitkä taival, mutta varmastikin kannattava sellainen. Uskoisin, että on paljon helpompaa vahvistaa olemustaan, kuin jäädä tilaan, jossa elinvoimaa ei ole juuri ollenkaan. Mikäli löydämme Jing energiaa, joka ruokkii kasvuamme ja kehittymistämme, saamme myös tärkeän lisääntymiskyvyn ja seksuaalisen halukkuuden kukoistamaan. Tämä voi olla myös kaava pitkäikäisyyteen ja ennenkaikkea loistavaan toimintakykyyn, joka mahdollistaa elämästä nauttimisen.
1. Jing- energia ruoasta
Ensimmäisenä otamme käsittelyyn maapallon ravintorikkaimmat ruoat, jotka ovat myös kiinalaisen ymmärryksen mukaan eniten Jing- energiaa sisältäviä ruokia. Tähän listaan kuuluvat eläinten sisäelimet, kuten maksa, kieli, sydän, aivot, luut, kuten myös kalat, ennenkaikkea villinä kasvaneet. Samaan listaan kasvipuolelta pääsevät myös hyvin ravintotiheät levät, kuten spirulina, chlorella, ja blue green algae ja myös viheroraat. Kaikki nämä sisältävät uudistumiselle tärkeitä ainesosia. Ne sisältävät aineita, jotka vaikuttavat meihin DNA:n tasolla, jotka vaikuttavat koko kehon uudistumiseen, mikä taas hidastaa rappeutumisprosesseja. Solumme uudistuvat ja kykenevät pitämään uudistumisessa vaadittavat muutokset minimissään.
Eläintuotteet sisältävät äärimmäisen tärkeitä vitamiineja, kuten b-12, joka vaikuttaa nukleiinihapon muodostumiseen. Tämä kyseinen happo on äärimmäisen tärkeä tukemaan elimistön kasvua, kehitystä ja uudistumisprosesseja. Kaikki yllä luetellut ruoat sisältävät nukleiinihappoa.
A-vitamiini on myös vahvasti läsnä näissä Jing- ruissa. A-vitamiini on hedelmällisyydelle ja seksuaaliselle halukkuudella todella tärkeä vitamiini. Myös omega-3 on tärkeä kehon sisäisille toiminnoille, joista aivot eivät ole vähäisimmät. Kaikkialla missä on Jing energiaa, on myös omega-3 rasvahappoja. Omega-3 on tärkeä koko keskushermostolle, pitämään verisuonet avoiminia ja turvaten solujen oikeanlaisen toiminnan.
Huomioitavaa on myös, että yllämainut viherlevät, sisältävät myös suuria määriä nukleiinihappoa. Oraat taasen sisältävät (grass juice factor) uudistumiseen tarvittavia ainesosia. Näitä kaikkia ei vielä täysin hyväksytä tiedemaailmassa, mutta onneksi jokainen voi kokeilla itse muutaman viikon kuuria ja todeta olonsa itse.
Eläintuotteet, jotka tulevat laadukkaista lähteistä ovat sekä idässä, että lännessä tärkeitä vahvistamaan koko kehon tilaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että enempi ei välttämättä ole parempi, varsinkin, jos laadusta tingitään. Hormonisyötetyt, nopeasti lihotetut eläimet eivät ole se mihin tässä viitataan. Panosta heinäsyötöllä olleisiin, vapaissa olosuhteissa kasvaneisiin eläimiin.
Monet pelkäävät sisäelimiä, ennenkaikkea maksaa, sen sisältämän korkean A-vitamiini pitoisuuden takia. Turhaan. Ruokapohjaisista saadut rasvaliukoiset vitamiinit toimivat hyvin eri tavalla, kuin synteettiset valmisteet, joiden kanssa on syytä olla tarkkana.
Sisäelimet sisältävät runsaasti:
– A-vitamiinia
– B-vitamiineja (myös B12 ja foolihappoa)
– D-vitamiinia
– E- vitamiinia
– Omega-3 rasvoja, CoQ10 (äärimmäisen tärkeä sydämelle), aminohappoja, joista keho saa laadukasta proteiinia, hyvin imeytyvää rautaa, sinkkiä ja kromia, ainesosia, joista keho muodostaa DNA:ta ja RNA.
Ennen kuin tuomitset eläintuotteiden käytön täysin, pyytäisin sinua miettimään kokonaisuutta laajemmin. Monet eliö / eläinlajit kärsivät yksipuolisesta maanviljelystä. Mitä enemmän suosimme yksipuolista lajien viljelyä (esim. soija, maissi, vehnä ja suomalainen vilja), sitä enemmän viemme elintilaa monimuotoisuudelta. Luonnossa emme koskaan näe ”yksittäisiä peltoja” yhtä lajia, vaan aina se on monimuotoinen yhteispeli, jossa jokainen kasvi tukee toistensa eloa. Vaikka emme tapa lautasella olevaa eläintä, voimme tappaa useita eläimiä / eliöitä valinnoillamme. Tuomitsematta, sitä on hyvä miettiä, ennen kuin menemme toisten valintoja paheksumaan.
2. Ghee (kirkastettu voi) ja mantelit
Jing- energiaa lisääviä ruokia katsoessa on hyvä muistaa, että kiinalaiset eivät tarkoita maidolla sitä mitä löytyy meidän kaupoistamme rasvattomana, kuumennettuna versiona. Vaan kyseessä on puhtaasti kasvatetut, lajityypillistä ruokaa syöneet eläimet, joiden maitoa pidetään erityisen arvokkaana. Myös Auyrvedassa maito ja erityisesti kirkastettu voi on suuressa arvossa. Lapset saavat yleensä kaikki tarvitsemansa ravinteet äidin maidosta, joka on hyvin rasvapitoista. Vaikkakin emme tarvitse maitotuotteita, voi niillä olla suuri elinvoimaa lisäävä vaikutus, mikäli se sopii kyseiselle ihmiselle ja hänen kehotyypilleen. Ennenkaikkea rasvaliukoiset ainesosat ovat ihmiselle hyödyksi.
3. Nokkonen
Nokkonen sisältää todella tärkeitä ainesia meidän luustomme ja solujemme uudistumiseen. Näitä ovat mm. pii, magnesium ja kalsium, joita kaikkia nokkosessa on suuria määriä. Kiinalaisessa lääketieteessä nokkonen luetellaan pitkäaikaisesti käytettävien kasvien sarjaan, joita voi ottaa päivittäin. Sen sanotaan parantavan verta ja sitä kautta mm. vahvistavan hiuksien väriä ja koostumusta. Tätä ominaisuutta pidetään tärkeänä Jing energian lisääntymisenä kehossa.
4. Hunajatuotteet
Erityisesti siitepöly ja Kuningatarhyytelö (Royal Jelly), jotka sisältävät suuren määrän ravinteita laajassa mittasuhteessa. Nämä ovat myös elämää ruokkivia elementtejä luonnossa. Ne molemmat antavat suuren määrän Jing energiaa, jotka kiihdyttävät seksuaalisuutta, fyysistä kasvua, sekä hedelmällisyyttä.
Kirjavinkit: The Vegeterian Myth – Food justice and sustainability – Lierre Keith
How cows can save the planet – Judith D. Schwartz
Suomalaiset osaajat
Nyt kun on ruoka laitettu pöytään, niin on aika ottaa syöjät mukaan. Eli tarkastelussa ihmisiä, jotka mielestäni käyttävät omaa osaamistaan toisten ihmisten palvelemiseen. Mukana sekä ravinnon tarjoajia, että omaa osaamistaan antavia ihmisiä. En omaa rahallisia siteitä keneenkään, joten voin hyvällä omalla tunnolla suositella seuraavia omien kokemusteni perusteella.
1. Nettikaupat
Foodin on ehdottomasti yksi tutustumisen arvoisista nettikaupoista, jossa pyritään varmistumaan tuotteiden alkuperästä ja saamaan suoria yhteyksiä tuottajiin. Aina ison peukun arvoinen juttu.
Toinen mikä on huomioimisen arvoinen juttu / kauppa, on viidakkotohtori, josta saa mielestäni laadukkainta heraa, mitä ainakin itse olen polullani kohdannut. Erittäin lämmin suositus kaikille laadukkaan proteiinin ystäville.
No entä sitten kotimaiset superravinteet. Missä ne on (muualla, kuin luonnossa!) helposti saatavilla? Tässä tulee yksi raikkaimmista uutuuksista Arctic Warriorsin muodossa. Tyylikäs mainonta ja tyylikkäät tuotteet, joissa raaka-aineina puhtainta lapin luontoa. Voiko tästä olla tykkäämättä? Mikä onkaan tärkeämpää, kuin nostaa meidän omia mahdollisuuksia ihmisten tietoisuuteen ja tuoda ne helposti käytettäväksi. Suuri kumarrus pohjoisen suuntaan ja innolla odotan, miten hommat lähtevät rullaamaan! Tuotteiden puolesta yksi suosikkejani on ehdottomasti taistelija.
Kurkkaa myös Lootuskauppa, sekä uuden ajan panimo, jossa panostetaan fermentuihin alkoholittomiin juomiin. Tämä on erittäin raikas tuulahdus mahdollisuuksien kentästä, Kellaripanimolle kiitos.
2. Tekijät
Helsinki:
Mikäli haluat pääkopan kuntoon, HE-sivullakin kirjoittava Aaro voi jeesiä siinä.
Mikäli taas haluat ravitsemuksen kohilleen, niin Sami varmasti auttaa polullasi.
Ja monet muut tekijät, jotka tulevat tulevaisuudessa saamaan huomiota kirjoituksissani. Näistä on hyvä lähteä liikenteeseen. Kiitos, että jaoit aikasi kanssani, voi hyvin ja eläväisesti!
Takana on pitkä, lämmin kesäloma ja pitkä kirjoitustauko. Alkukesästä New me tuli polkunsa päähän ja se aiheutti voimakkaan tunteen päästää hetkeksi irti kaikesta. Keho ja mieli kaipasivat tilaa. Laitoin pois näkyvistä kaikki aarrekartat, polut ja suunnitelmat.
Tällainen toimintamalli olisi aiemmin ollut minulle täysin vieras. Ennen olisin yhden projektin päättyessä miettinyt heti, mitä seuraavaksi. Uusi projekti ja tavoite kehiin, kuten suoritusyhteiskunnassa kuuluukin. Uusi luku elämän CV:hen.
Tällä kertaa päätin kuunnella intuitiotani ja päästää irti. Olla ajattelematta yhtään tulevaisuutta, nauttia vain kesästä ja ajelehtia.
Kuinka ollakaan, mielelle ei tällainen joutilaisuus meinannut sopia ollenkaan. Se meni lähes paniikkiin, kun hektinen kevät vaihtui melkein virikkeettömään olotilaan joogaretriitillä Sisiliassa, kesäisessä Suomessa ja ihanassa Lissabonissa. Pelästynyt mieli vyörytti esiin sellaisen määrän vanhoja, käsittelemättömiä uskomuksia ja tunteita, etten meinannut pysyä perässä.
Kesäisinä tyhjinä viikkoina oli hyvää aikaa käydä pintaan noussutta sakkaa läpi yksi asia kerrallaan. Välillä tosin meinasi loppua kärsivällisyys suorittaja-egon loputtomaan ääneen. ”Kyllä, kaikki on hyvin.” ”Sinä saat vain olla.” ”On ihan ok elää ilman tavoitteita ja projekteja.” ”Luota siihen, että tyhjyydestä nousee seuraava tarpeellinen askel.” Näitä lauseita toistelin yliaktiiviselle mielelleni uudestaan ja uudestaan.
Nykyajan aikataulutetussa yhteiskunnassa on vieras ajatus, että palautuminen tyhjässä tilassa on yhtä tärkeää kuin luova vaihe ja suorittava vaihe. Sille ei ole työelämässä juuri sijaa. Monilla vapaa-aikakin saattaa olla hyvin aikataulutettua, myös lapsilla. Pysähtyminen saattaa olla pelottavaa, koska silloin joutuu kohtaamaan oman itsensä ja omat tunteensa. Minullekin se oli aiemmasta harjoittelusta huolimatta vaikeaa ja ikäviä tunteita teki mieli paeta.
Suorittamiseen pakenemisen sijaan kuitenkin valitsin olemisen, sillä tiesin, että joutilaisuus ja jopa tylsistyminen ovat välttämättömiä paitsi oman sydämen kuulemiselle, myös luovuudelle. Siedin tyhjyyden nostamat haastavat tunteet. Ja onneksi näin, koska nyt, syksyn alkaessa tyhjyydestä on alkanut nousta rauhaa, selkeyttä ja uusien, ihanien asioiden versoja.
Välillä on hyvä taantua, jotta voi taas mennä eteenpäin.
p.s. Fläppitaulupiirustus on tietoisen elämän ohjaaja -kurssin ohjaajien Eevi Minkkisen ja Kati Susiahon käsialaa
Jatkoksi edelliselle artikkelilleni, asiaa kosketuksen meta-merkityksistä mielen ja kehon hyvinvoinnille. Hyväksyvä ja rakkaudellinen kosketus on tärkeää kaikille – erityisesti vauvoille ja pienille taaperoille kiintymyssuhteita ajatellen, jotta heille kehittyy mm. kyky olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.
On ehkä helpompi ymmärtää psyykkisen reagoinnin tasolla, miksi kosketuksen puutteella on erityisesti varhaislapsuudessa selkeitä seurauksia. Esimerkiksi itäblokin maiden lastenkotilaitoksissa kosketuksen ja kontaktin puute jätti pysyvät jäljet lastenkodin lapsiin. He eivät enää nuorina ja aikuisina kyenneet ottamaan kontaktia muihin ihmisiin, ja he jäivät monella tasolla psyykkisessä ja fyysisessä kehityksessä jälkeen.
Miten kosketuksen puute voi sitten vaikuttaa fyysiseen kehoomme – tässä META-Healthin pohjalta saatava tieto tulee avuksi. Iho on kehomme suurin yksittäinen elin. Iho jaetaan pintakerrokseen (epidermis) ja syvempään kerrokseen (dermis), ja molemmilla on oma tehtävänsä kehomielen toiminnassa.
Ihon pintakerroksen eli epidermiksen tehtävänä on tuntea erilaisia kosketusaistimuksia, niinpä se toimii myös mielen tasolla kosketukseen liittyvien tunteiden ”majapaikkana”. Puhutaan kehonosien metaforisista tehtävistä, ja epidermiksen metaforana mielen, tunteiden ja uskomusten tasoilla on ”loss of contact” eli kontaktin/kosketuksen menetys. Kysymyksessä on useimmiten itselle läheisen ja rakkaan ihmisen (joskus lemmikin) hetkellinen tai pysyvä menettäminen, ja tämä ihminen on ollut tärkeä erityisesti kosketuksen tasolla. Koemme ja tunnemme kaikki asiat oman kaavamme mukaan, ja joskus tämä kaava/malli voi tulla myös menneiltä sukupolvilta (vrt. tunneperimä).
Mutta palataanpa hieman taaksepäin. Jos sinulla, läheiselläsi ja ystävälläsi on ollut esimerkiksi atooppista ihottumaa, oletko koskaan pohtinut seuraavia kysymyksiä:
• Miksi sain ihottuman, ja miksi juuri nyt?
• Miksi juuri minulla on herkkä iho, miksi kaikki eivät ole samalla tavoin herkkiä?
• Miksi ihottumani tulee tyypillisesti vain tiettyyn kohtaan kehoa?
META-Health antaa vastauksia näihin kysymyksiin. META-Healthissa sairausprosessi jaetaan kahteen päävaiheeseen: stressivaiheeseen ja stressistä elpymisvaiheeseen. Solutasolla epidermiksen osalta tapahtuu stressivaiheessa ”solukatoa” ja stressistä elpymisvaiheessa kehomieli kykenee käynnistämään myös solutasolla tasapainottumisen lisäten solutuotantoa.
Mikä sitten käynnistää stressin? Useimmiten kyseessä on voimakas tunnepitoinen, jopa traumaattinen tilanne, joka käynnistää aivoissa, elimistössä sekä psyyken ja toiminnan tasoilla stressireaktion. Stressivaiheen solukato ihon pinnalla näyttäytyy ihon ohenemisena, kylmyytenä ja tunnottomuutena. Voisiko tällä reaktiolla olla jokin tarkoitus – vaikkapa auttaa meitä selviytymään kosketuksen ja kontaktin menetyksestä, tekemällä ihon tunnottomaksi?
Jos käy niin onnellisesti, että tämä itselle tärkeä ihminen (tai joskus lemmikkieläin) palaa takaisin ja kosketus/kontakti taas mahdollistuu, siirtyy ihon pintakerros stressistä elpymisvaiheeseen, jonka tarkoituksena on korjata stressin aikana tapahtunutta epätasapainoa iholla. Jotta epidermiksen alue pääsee lopulliseen tasapainoon, ihosoluja alkaa muodostumaan kovaa vauhtia ja iho paksunee. Tuntoaisti normalisoituu ja ihon pinta muuttuu lämpimäksi. Jossakin vaiheessa elpymisvaihetta tulee tulehdusreaktio tekemään lopullisen tasapainotuksen. Tämä on juuri se hetki, jolloin tiedostamme ihottumaoireemme, on punoitusta, kutinaa ja jos raavimme ihoa, se punoittaa ja ärsyyntyy entistä enemmän.
Ajattele, miten paljon asioita on jo ehtinyt tapahtua ennen kuin oire alkoi. On ollut tietoista tai tiedostamatonta stressiä, erilaisia tunteita ja ajatuksia liittyen kosketuksen menettämiseen. Tyypillisesti hoitomme kohdistuu vain oireen hoitoon. Millä tavoin toimisimme toisin, jos ymmärtäisimme, että prosessi onkin paljon pidempi kuin se vaihe, jossa oire näyttäytyy?
Se kehonosa joka oireilee ihottumalla, kertoo myös oman tarinansa. Ajattele vauvaa, jolle tulee herkästi ns. maitorupea suun ympärille. Voisiko vauvalla olla ikävä äidin rintaa, esimerkiksi jos imetystä on alettu hiljalleen vähentää tai se on loppunut kokonaan? Miksi joillekin tulee taiveihottumaa kyynärtaipeisiin? Voisiko tällä ihmisellä olla ikävä sellaista ihmistä, joka on hänelle tärkeä ja läheinen tietynlaisen kosketuksen – halauksen ja lähellä pitämisen tasolla?
Tässä on yksi esimerkki siitä, miten META-tiedostaminen auttoi ymmärtämään alle kouluikäisen lapsen ihottumaa. Lapsen vanhemmat erosivat, isä muutti kotoa pois, ja pian tämän jälkeen lapsella alkoi taiveihottuma, joka ilmeni aina silloin, kun lapsi oli vuoroviikoin isänsä luona. Aluksi kaikki epäilivät, että ihottuma johtui isästä, koska lapsi ei haluaisi lähteä alkuperäisestä kodistaan pois isän uuteen kotiin.
Mutta META-Health auttoi ymmärtämään tilannetta syvemmin. Lapsella olikin itse asiassa ikävä isää ja isän kosketusta. Aina kun hän oli alkuperäisessä kodissaan, iho meni stressivaiheeseen, jolloin iho oheni ja muuttui tunnottomaksi. Ja kun hän vihdoin pääsi isänsä luokse, stressi poistui mielen tasolla ja iho siirtyi elpymisvaiheeseen, johon liittyi voimakas punoitus ja kutinakohtaukset. Kun tämä avattiin koko perheelle ja autettiin lasta selviämään kokemistaan tapahtumista ja tunteista, ihottuma parani.
Kehomielemme on viisas eikä se tee virheitä. META-tieto auttaa ymmärtämään tätä syvempää ikiaikaista viisautta. Se yhdistää vanhat viisaudet kehon, mielen ja ympäristön synkroniasta nykyaikaiseen solubiologiaan ja eri neurotieteen aloihin kuten psykoneuroimmunologiaan. Oma tähänastinen matkani META-Healthin maailmaan on ollut valtavan oivalluttava, ja tänä vuonna se huipentuu vuosittaiseen META-Health konferenssiin Englannissa 12.-16.9.!
”En muista milloin olen todella ollut iloinen… Olen raatanut aina. Ihan kuin nousisin koko ajan väärälle vuorelle… Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta mikään ei tunnu miltään… Haluan uuden alun. ”
Ihminen haluaa luonnostaan oppia uutta, seikkailla ja leikkiä. Ihmisen sisin on täynnä potentiaalia kasvaa. Enkä tarkoita tällä vain älyllistä kasvua vaan täysinäistä aistillista kapasiteettia tuntea, aistia, ihmetellä, ymmärtää, rakastaa ja innostua. Mikä meitä vaivaa? Minne katosi ihmettely, leikki, ilo ja nauru?
Tunteet ovat olemukseltaan virtaavia, veden kaltaisia. Vauvana uskalsimme tuntea. Itku ja nauru virtasivat vapaasti. Kunnes ulkoapäin tulevat ohjeet, rangaistukset, miellyttäminen ja sotkuinen elämä saivat aikaan sen, että aloimme rajoittaa itseämme.
Kokemukseni mukaan viha, seksuaalisuus ja elämänvoima kietoutuvat toisiinsa. Kun pelkäät tuntea, kokea ja ilmaista vihasi sekä sen alla olevan pelon, tukahdutat elämänvoimaasi. Päivien, viikkojen ja vuosien kuluessa keho tekee yhä enemmän työtä pitääkseen kaikki sinne padotut tunteet piilossa. Pikku hiljaa elämä muuttuu harmaaksi ja intohimo katoaa.
Epämukavat tunteet ovat tärkeitä. Ne ovat usein juuri niitä, joita sinun on hyvä tutkia lähemmin. Hankalat tunteet ovat kuin totuusantenni, jotka osoittavat suoraan niihin tapoihin ja ajatusrakennelmiin, joilla mielesi aiheuttaa kärsimystä. Harmaus ja tylsyys kertovat karua kieltään siitä voimasta, jolla rajoitamme todellista valoamme. Olemme fiksoituneet kapeisiin asenteisiin ja tapoihin. Lapsena jokainen päivä oli täynnä uutta. Teimme asioita päivittäin ensimmäistä kertaa. Olimme kiinnostuneita, uteliaita ja avoimia.
Mitä tapahtuisi, jos uskaltaisit tuntea koko voimasi uudelleen?
Uskaltautua tuntemaan, kohtaamaan pelkosi ja liikkumaan. Hengittämään täydesti ja sukeltamaan niin hulluuteen kuin ekstaasiinkin. Antamaan itsellesi luvan uuteen alkuun, ihmettelyyn ja uteliaisuuteen. Tänään. Jokainen ihminen voi olla onnellinen. Ihan jokainen. Jokainen voi vapautua, tulla laajemmaksi, moniulotteisemmaksi ja vapaammaksi. Eikä sen tarvitse olla vaikeaa tai raskasta.
Jos saisit tänään tehdä ihan mitä haluaisit, mitä se olisi? Lukisitko kirjaa vai tanssisitko. Menisitkö hierontaan, uimaan vai metsäretkelle. Rakastelisitko vai lämmittäisitkö saunan. Tee tänään vähintään puoli tuntia jotain mitä ihan oikeasti juuri nyt haluat. Tai ehkä vielä paremmin, ole tänään vähintään puoli tuntia juuri niin kuin haluat. Nauti itsestäsi ja aistivasta kehostasi.
.
