Sivu 398 – Hidasta elämää

Puhdasta hyvää oloa: Kurkistus hyvinvoinnin keitaaseen

Kirjoitus on mainosyhteistyö PUR-kaupan kanssa. Kirjoittaja Aino on yksi myymälän työntekijöistä.

Muistan kun löysin ensimmäistä kertaa tieni PUR Hyvinvointikauppaan. Kodikkaan tunnelmallinen, noin vuoden vanha myymälä on monille vielä vieras, sillä vaikka se sijaitseekin aivan Helsingin ytimessä keskellä Kampin ihmisvilinää, on juuri Urho Kekkosen katu hieman sivussa. Kampin kauppakeskuksesta ulos astuttuani henkilökunnan iloinen vastaanotto ja myymälän lämminhenkinen fiilis toimi kuin porttina toiseen maailmaan pois kiireen ja hälinän keskeltä.

Yksinkertaisesta smoothienhakureissusta syntyikin alku tarinalle, joka elää tänäkin päivänä. Smoothien toki mukaani sain silloinkin, mutta sen lisäksi vielä paljon enemmän – saan nimittäin nykyään ilon palvella asiakkaita parhaan ammattitaitoni mukaan PURin esiliina ylläni. Puhtaaseen hyvään oloon keskittynyt PUR nimittäin tuntui heti siltä istumalta kotoisalta paikalta juuri minulle – omasta hyvinvoinnistaan välittävälle ja luonnonmukaisuutta arvostavalle nuorelle naiselle. Myymälää tutkiskellessa tajusin sen valikoiman olevan laaja ja jokaiseen vaivaan löytyvän varmasti jokin apu osaavan henkilökunnan opastuksella. Homeopatian maailma on uskomattoman kiehtova ja mahdollisuuksiltaan monipuolinen, jonka vuoksi paikalla olevan homeopaatin henkilökohtainen opastus onkin korvaamaton etsiessä apua johonkin tiettyyn vaivaan. Maailmallahan homeopatia on laajemmin tunnettu ja käyttö vakiintunutta erityisesti Keski-Euroopassa. Suomessa homeopatian käyttö on vielä varsin vähäistä eteläisiin naapureihin verrattuna ja PUR tekeekin ainutlaatuista työtä tuodessaan homeopatiaa suomalaisten kuluttajien keskuuteen ja edistäessään tunnettuutta vaihtoehtoisista hoitomuodoista ja niiden toimivuudesta perinteisen koululääketieteen rinnalla.

Homeopatian lisäksi PURilta löytyy muitakin ainutlaatuisia palveluita, kuten ravintoterapeutin tarkoin suunnittelemat Detox-puhdistuskuurit, joista jokainen voi valita omaan tilanteeseensa ja aiempaan kokemukseensa sopivan vaihtoehdon. Allekirjoittanut onkin parhaillaan 10 päivän detox-kuurin puolessa välissä ja olo on mitä mahtavin! Omaan tilanteeseensa sopivan ratkaisun niin puhdistuskuurien kuin muidenkin hoitomuotojen suhteen saa aina apua asiantuntevalta henkilökunnalta, joiden kiinnostus ja panostus kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi ei varmastikaan jää kellekään epäselväksi. Ravintoterapeutit suorittavat asiakkaille myös ravintoaineanalyysejä, joissa kehon ravintoainepitoisuudet selvitetään Health Concept Analyser-mittauksessa, ja asiakkaat saavat henkilökohtaiset ravintoneuvot kotiin vietäviksi.

Niin ja entäs se smoothie? Sehän oli se kokonaisuuden viimeistelevä kirsikka kakun päällä. PURista nimittäin löytyy oma baari, jossa blenderi hyrskyttää taukoamatta valmistaen tuoreita smoothieita sekä kylmäpuristettuja mehuja. Innokas baarihenkilökunta on ajan hermolla ja valikoima päivittyykin uusien reseptikokeilujen sekä kuumimpien trendien mukaan. Viimeaikoina bulletproof-kahvi ja herkulliset raakakakut ovatkin nousseet asiakkaiden suosioon! Innolla odotellaan millaisten herkkujen voimin baarissa aloitetaan joulun odottelu – piparinhimoisille ainakin löytyy herkkuja, sen uskallan jo nyt luvata. Koko baarin valikoima on koottu tarkasti valituista luomuraaka-aineista ja se on sisällöltään niin gluteeniton kuin maidotonkin, jonka vuoksi se sopii useimmille allergikoille sekä ruokavaliotaan tarkkaileville ihmisille ilman, että terveys maistuisi läpi. Päivittäin korviin kiiriikin kiitosta herkullisista mauista, joita baari asiakkailleen tarjoaa!

Lämminhenkisyys ja välittävä ilmapiiri selittyy tutustumalla PURin taustoihin. Kyseessä kun ei ole mikään ketjumyymälä vaan aiemmin Circlum Farmasiana tunnettu perheyritys, jonka takana seisovat äiti Onerva Pekkonen sekä tytär Anu, joka äitinsä tukena alkoi jälleenrakentamaan yritystä vuoden 2013 tuhoisan tulipalon jälkeen. Näin syntyi PUR Hyvinvointikauppa, joka on Anun käsialaa yhdistäen saman katon alle luontaiset hoitotuotteet sekä puhtaat ja ekologiset arjen kulutustavarat. Hakaniemestä löytyy edelleen PURin sisarmyymälä PUR Farmasia, joka on erikoistunut homeopatiaan, valmistaen myös itse homeopaattisia lääkkeitä.

PURin tavoitteena on tarjota ihmisille lisää hyvää oloa ja mieltä, tietoa ja terveyselämyksiä, eikä ole unohtanut pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvia asiakkaitakaan. He voivat nimittäin asioida verkkokaupassa, joka sisältää alati kasvavan valikoiman myymälän tarjonnasta: homeopaattisia ja antroposofisia valmisteita, laadukasta luonnonkosmetiikkaa, superfoodeja ja muita terveysvaikutteisia elintarvikkeita, lisäravinteita sekä luontaisterveystuotteita.

Näitä polkuja tallataan

Kyllä sitten on ”kiinnostavaa” seurata tätä tasa-arvoisen avioliittolain ympärillä vellovaa keskustelua ja ihmisten eroamisia, milloin mistäkin organisaatiosta ja mistä syystä. Ja kuka esittää viisaimmat perustelunsa osoittaakseen olevansa oikeammassa kuin joku toinen. Tuomiopuheiden kevät on kukkeimmillaan.

Ajattelun ja tunnustelemisen aihetta keskustelu kuitenkin minussa herättää. Yritän ymmärtää. Ihmisyyden syvimmässä olemuksessa ollaan. Voi että: egossa ja rakkaudessako jälleen?

Jokaiselle meille on annettu oma polku, elämäntehtävä ja kehitystehtävät. Tulemme erilaisista kulttuureista; eri maista, erilaisista perhekulttuureista, puhumisen kulttuureista ja niin edelleen. Tulokulmamme asioihin on lähtökohtaisesti aina eri kuin toisen ihmisen tulo- tai tulkintakulma.

On niin helppoa arvioida ja arvostella. On niin ihmisyyttä tarkastella toista ihmistä oman polun; oman ajattelutavan, kehitysasteen ja omien arvojen kautta. On niin helppoa nähdä hyvyys tai hyvä tarkoitus itsessä ja niissä, jotka ajattelevat asioista samalla tavoin kuin itse ajattelen. Samalla tavalla ajattelevien kesken rakkaus voi virrata ja ilokin ilmestyä, ellei sitten kateus pääse porukassa poikimaan.

Tommy Hellsten kirjoittaa: ”Egon eräs strategia on oikeassa oleminen. Voidakseen kokea olevansa oikeassa ego tarvitsee lähelleen ihmisiä jotka ovat väärässä.” Ego on meissä se osa, joka kilpailee, pöyhkeilee, etsii omaa etuaan, pinnistelee päämäärätietoisesti päästäkseen jalustalle ja ihailun kohteeksi. Kuka näissä keskusteluissa pyrkii loistamaan ja olemaan näppärä ja niin fiksu että?

Niinpä niin. Varjoja langettamallako maailma paranee? Olen omassa päivätyössäni, jossa olen tekemisissä hyvin erilaisista uskonnollisista perinteistä ja ajattelutavoista lähtöisin olevien ihmisten kanssa, pistänyt ilolla merkille sen, että aina silloin, kun puhutaan rakkaudesta, puhutaan yhteistä kieltä ja ollaan samalla puolella. Sama pätee, ei pelkästään uskonnollisiin ryhmittymiin, myös muihin viiteryhmiin, joiden koheesiota vahvistetaan tekemällä tiukkaa opillista tai arvorajaa ulkoryhmiin.

Rakkaudessa on jotain aseistariisuvaa ja herkistävää. Minusta tuntuu aina vain enemmän siltä, että yhä uudelleen katse pitäisi kääntää itseen. Kaikenkarvainen puhdistustyö tulisi lähteä liikkeelle itsestä. Kukin meistä kulkee omaa polkuaan omassa tahdissaan.

Voinko rakkaudella katsella toisen kulkua omalla polullaan?

Voinko katsoa myös omaa taivallustani luottaen siihen, että jokaisella askeleella, kohtaamisella ja pysähdykselläkin on tarkoituksensa?

Voinko luottaa siihen, että sekä sinä että minä päädymme lopulta siihen, mihin on tarkoitus mennä?

Voinko tänään aloittaa rakkauden esteiden raivaamisen itsestäni?

Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Lepää musiikissa ja tule onnelliseksi

On äiti laittanut kystä kyllä soi Jouluradiossa ja sytyttelen sisälle ja ulkolyhtyynkin kynttilän. Voi meitä naisia, ajattelen samalla, kun luen tutkimusta, jonka mukaan 44 prosentilla naisista on korkeampi stressitaso jouluna kuin normaaliarkena.

Joulukuu on englantilaistutkimuksen mukaan vuodenkierrossa se kuukausi, jolloin riidellään eniten. Vaikka luonto hidastaa ja hidastuu ja hämäränhyssy syvenee, perheiden sisäisessä painekattilassa kihisee. Ensimmäiset riitasoinnut syntyvät joulunviettopaikasta: ollaanko kotona, appivanhempien vai omien vanhempien luona. Toiseksi otsaryppyjä syventävät suorituspaineet ja hössötys. On pestävä sauna, hinkattava uuni ja siivottava komerot. On laitettava kystä kyllä vaikka ei perinteisistä jouluruuista tykkäisikään. On leivottava ja kynnettävä adventtisohjossa joululahjojen perässä. Tai sitten ei…

Kauppakeskusten jouluruuhkat ja paineita lisäävän tunnelman voi välttää kahdella tavalla: lahjat voi ostaa rauhassa kotisohvalla istuen nettikaupoista ja tilata niille pienellä ekstrarahalla kotiinkuljetuksenkin. Tai sitten aineellisten joululahjojen sijaan voi luvata läheisilleen kosketusta, läsnäoloa ja pieniä arjen askareita.

Halauksia, omia hetkiä ja hierontaa

Hormonimyrskyssä nyhjöttäville ja älypuhelimen kanssa naimisissa oleville teini-ikäisille voi lahjoittaa niska- tai hartiahierontaa samalla kun katsotaan yhdessä leffaa kotisohvalla. Ikääntyneille isovanhemmille ja vanhemmille voi niperrellä lahjakortteja, joissa luvataan halauksia ja siivousapua. Yhtä lailla mummille voi lahjoittaa kävelyretkiä tai marjanpoimintatuokioita kaikkine mausteineen: termospullokahvihetken kalliolla tai piipahduksen kahvilassa kaupunkikävelyn päätteeksi.

Moni ikäihminen elää yksin, joten läheisyys, kosketus ja läsnäolo ovat lahjoista tervetulleimpia. Kyllä tyttären, pojan tai lapsenlapsen antama hartiahieronta aina joulutähden voittaa! Ja mukaan tietysti lupaus, että aineeton lahja on voimassa tietyn ajan täystakuulla.

Tiivistä arkea ja perhe-elämää elävälle omat hetket ovat lahjoista koskettavimpia. Kun itse elin ruuhkavuosia lasten ollessa pieniä ja töissä oli hektistä, arvostin valtavasti puolison tai lasten antamaa omatekoista joululahjakorttia, jossa luvattiin imurointia, tiskausta, varpaiden tai hartioiden hierontaa, roskapussien viemistä tai ihan pientä arkista asiaa. Sain noiden arkisten aineettomien lahjojen ansioista omia ihania hengähdyshetkiä, sain hidastaa ja juoda luomukahvini rauhassa.

Lepää musiikissa ja laula itsesi onnelliseksi

Laulan Jouluradion tahtiin ihania ja tuttuja sävelmiä, ja surffaan tutkimassa paikallisen seurakunnan sivuilta, milloin lähikirkoissa lauletaan Kauneimpia joululauluja. Mikään ei pysäytä arjen junaa ja tuo välittömästi tähän hetkeen yhtä voimauttavalla tavalla kuin laulaminen. Siitä todistavat lukuisat aivotutkimukset. Laulamisen on osoitettu vähentävän stressiä, kohottavan mielialaa ja vahvistavan immuniteettia. Yhdessä laulamisella saa vielä aivoterveydelleen lisäbonuksen. Aivot nimittäin rakastavat sosiaalisuutta ja yhdessäoloa.

Daniel J. Levitin on musiikkia paljon tutkinut ja musiikin aivovaikutuksista kirjoittanut neurotieteilijä ja muusikko. Levitin sanoo, että musiikki aktivoi aivoissa samoja mielihyväkeskuksia kuin orgasmi, suklaa tai huumeet. Ei siis ole ihme, että musiikki ja laulaminen saavat meidät todella hyvälle mielelle. Lisäksi musiikki jättää meihin syvän jäljen: Alzheimerin tautia sairastava ei välttämättä muista puolison tai jälkikasvunsa nimeä, mutta laulaa prikulleen oikein Sylvian joululaulua palvelutalon joulujuhlassa. Kun muisti rappeutuu, viimeiseksi jäävät vanhat laulut ja lorut. Niitähän on toistettu vuosikymmenestä toiseen ja niihin sisältyy vahva tunnelataus.

Daniel J. Levitinin mukaan sanoituksillakin on valtava merkitys. Mieleenpainuvat ja merkitykselliset sanoitukset yhdistettynä voimakkaaseen tunnetilaan ja mieleenpainuvaan säveleen lisäävät aivoissa yhteyksiä hermoverkkojen välillä. Eli kun hoilaan Tuikkikaa oi jouluntähtöset -laulua, muistan tuohon lauluun liittyvät tapahtumat, tuoksut ja tunteet todella hyvin, vaikka niistä olisi kulunut vuosikymmeniä.

Tänäkin jouluna jätän ikkunat pesemättä. Eihän niitä kukaan näe eikä aurinkokaan paista, kun ulkona on aamuyhdeksältä vielä pimeää ja jo kolmen maissa iltapäivällä pimenee. Sammutan valot ja sytytän kynttilöitä, nostan glögikattilan hellalle ja laitan Jouluradion soimaan. Sitten käperryn sohvalle viltin alle nauttimaan elävän tulen ja musiikin mielialaa kohottavasta ja rauhoittavasta vaikutuksesta!

Viisaita lainauksia lastenkirjoista: ”Olet rohkeampi kuin uskot, vahvempi kuin miltä näytät ja älykkäämpi kuin mitä tiedät”

1. ”Jos huomenna tulee päivä, jolloin emme ole yhdessä, sinun pitää muistaa jotain. Olet rohkeampi kuin uskot, vahvempi kuin miltä näytät ja älykkäämpi kuin mitä tiedät.” — A.A Milne, Nalle Puh

2. ”Yksilö on yksilö, ei väliä kuinka pieni.” — Dr. Seuss, Horton

3. ”Kiltti teko, ei väliä kuinka pieni, ei ole koskaan turha.” — Aisopos, Leijona ja hiiri

4. ”Kuinka onnekas olenkaan, kun minulla on ihminen, joka tekee hyvästeistä niin tuskallisen.” — A.A Milne, Nalle Puh

5. ”Jos sinulla on hyviä ajatuksia, ne hehkuvat kasvoiltasi kuin auringon säteet, ja näytät aina ihastuttavalta.” — Roald Dahl, Nilviöt

6. ”Sinulla on aivot päässäsi ja jalat kengissäsi. Voit ohjata itsesi mihin suuntaan vain haluat. Olet omillasi ja tiedät mitä tiedät. Sinä olet se, joka päättää mihin suuntaan lähdet.” — Dr. Seuss, Oh the Places You’ll Go

7. ”Kuinka paljon hyvää on yhdessä päivässä? Riippuu siitä, kuinka hyvin ne elät.
Kuinka paljon hyvää on ystävässä? Riippuu siitä, kuinka paljon hänelle annat.” — Shel Silverstein, A Light in the Attic

8. ”Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.” — Antoine de Saint-Exupery, Pikku Prinssi

9. ”Tunteen turruttaminen hetkeksi tekee siitä vain pahemman, kun lopulta todella tunnet sen.” — J.K. Rowling, Harry Potter ja Liekehtivä pikari

10. ”Katso loisteliain silmin kaikkea ympärilläsi, koska suurimmat salaisuudet on kätketty yllättäviin paikkoihin. He, jotka eivät usko taikuuteen eivät tule koskaan löytämään sitä.” — Roald Dahl, Tynkätyiset

11. ”Ellei joku kaltaisesi välitä kauhistuttavan paljon, mikään ei tule muuttumaan paremmaksi.” — Dr. Seuss, Lorax

12. ”Jokainen työ, joka tulee tehdä, sisältää jotakin hauskaa. Etsi se hauska ja työ muuttuu leikiksi.” — P.L. Travers, Maija Poppanen

13. ”Todellista rohkeutta on, kun kohtaa vaaran silloin kun on peloissaan.” — Frank Baum, Ihmemaa Oz

14. ”On turhaa palata eiliseen, koska olin silloin täysin eri ihminen.” — Lewis Carroll, Liisa Ihmemaassa

15. ”Joskus pienimmät asiat ottavat suurimman paikan sydämessäsi.” — A.A. Milne, Nalle Puh

Lähde: encurious.com

Vastustuskykyä parantava pakuriglögi

Pikkujouluaikaan sopii ihanasti immuniteettia parantava pakuriglogi. Glögiä voi hyvin nauttia sellaisenaan tai halutessaan myös pienen terästyksen kera.

Pakuri on lehtipuiden lahottajasieni, jolla on monia terveysvaikutuksia. Se on voimakas adaptogeeni, jolla on tulehdusta hillitsevä vaikutus. Se tuhoaa elimistöstämme erilaisia viruksia ja parantaa immuniteettia, joten sitä on hyvä nauttia päivittäin etenkin pahimpina flunssa-aikoina.

Pakuria kannattaa käyttää mahdollisimman säännöllisesti, jotta sen vaikutukset tehostuu.

Pakuri on voimakas antioksidantti ja sen väitetään poistavan kehosta vapaita happiradikaaleja, suojaavan soluja oksidatiiviseltä stressiltä, sekä heikentävän syöpäkasvainten kasvua. Tässäpä siis glögi jota voi juoda hyvällä omallatunnolla – vaikka joka päivä 🙂

Pakuriglögi

2 l vettä

4–6 tl jauhettua pakurikääpää

3 dl luomuomenamehua

1–2 tl jauhettua neilikkaa

1 kanelitanko (tai jauhettua ceylonin kanelia)

6 tähtianista (ei välttämätön)

½ – 1 t kardemummaa

3–4 rkl rusinoita

peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä (myös jauhettu käy)

Kiehauta vesi ja lisää joukkoon mausteet ja raastettu inkivääri. Keittele glögiä lähes kiehumispisteessä n. 15 minuuttia. Miedonna lämpöä hiukan ja anna keitoksen maustua vielä vähintään 30 minuuttia, mielummin vaikka useampi tunti. Mitä pidempään keität sen syvemmäksi maku muuttuu. Lisää vettä nesteen haihtuessa pois. Lisää tarvittaessa mausteita, oman makumieltymysten mukaan. Lopuksi siivilöi glögi ja tarjoa se manteleiden, rusinoiden ja vaikka laadukkaan raakasuklaan kera. Alkoholillista glögiä halutessasi lisää joukkoon lopuksi tilkka konjakkia tai punaviiniä.

Vinkki! Glögiä voi tehdä isomman määrän ja säilyttää sitä jääkaapissa lasipullossa.

Kun elämä kutsuu meitä muutokseen, jää meille vapaus valita

Käymme jatkuvaa dialogia itsemme kanssa. Otamme kantaa persoonaamme ja kehoomme, ulkonäköömme ja viisauteemme. Suurin osa siivilöityy lähimmäistemme palautteiden kautta ja mitä merkityksellisempi ihminen on meille, sitä suuremman arvon annamme hänen sanoilleen. Sillä on siis merkitystä, keiden seurassa elämämme vietämme.

Suuret elämänmuutokset, kuten henkinen kasvu, päihteiden käytön lopettaminen, avioero, sairastuminen tai sairaudesta parantuminen sekoittaa useimmiten uusiksi myös ystävyyssuhteemme, koska muutos kutsuu meitä arvioimaan uudelleen tehtäväämme maailmassa ja asemaamme elämässä. Vaikka sisimmässään tietää että jonkin ihmissuhteen taakse jättäminen on tarpeellista, tekee se useimmiten myös kipeää. Luopuminen, niin luonnollista kuin se onkin, on meille yksi vaikeimmista tehtävistä elämässä.

Kun elämä kutsuu meitä muutokseen, jää meille vapaus valita.

Sekin ettei suostu astumaan elämän tarjoamaan mahdollisuuteen, ulos entisestä, on valinta. Tämä on tärkeää huomata, koska tyypillisesti näemme vain liikkeen uuteen aktiivisena päätöksenä, emme jäämistä paikallemme. Kuitenkin jokaisella päätöksellä on merkitystä. Joskus päätös olla muuttumatta on oikea valinta. Jotta pystyisimme pitämään mielessämme hetkien merkityksen on meidän vahvistettava tietoista läsnäoloa ja näin samalla myös omaa asemaamme elämämme olennaisimpana päätöksentekijänä. Kasvattaa rohkeutta, häivyttää pelkoa. On täysin mahdollista ajelehtia oman elämänsä halki kasvamatta oman ainutlaatuisen potientaalinsa kokoiseksi. Vastaamatta elämän kysymyksiin, löytämättä tarkoitusta. Mutta tällainen elämä on hukkaan heitettyjen mahdollisuuksien maa.

Logoterapiassa ajatellaan, että niin kauan kuin on elämää on toivoa. Tarkoituksen kautta saamme vapautta valintoihimme, koska tarkoitus ohjaa meitä elämässämme. Onneen ei ole oikotietä, se on aina oheistuote. Meillä kaikilla on mahdollisuus alkaa kukoistaa milloin vain. Ensimmäistä kertaa tai uudelleen pettymysten jälkeen. Se kysyy myös asennetta, mutta ennen kaikkea rakkautta ja tarkoitusta.

Rakkaus on aina lähelläsi, kunhan annat sen tulla itseesi ja tarkoituksen löydät kun tarkastelet kutsumustasi.

Eroryhmien vahva energia syntyy ennen kaikkea vertaistuesta, siitä, että saa monta erilaista peiliä käyttöönsä vaikeassa tilanteessa. Kokemus siitä että voi liittyä joukkoon, jossa tunnistetaan sama tuska on vahvistava. Pettymyksen keskellä on valtavan upeaa kokea, että en minä epäonnistunut, en minä ole kelpaamaton.

Yhteys muihin, mahdollisuus katsoa, kuunnella ja puhua kaltaistensa kanssa on hyvin hoitava kokemus. Pikku hiljaa oma usko itseen alkaa kasvaa ja tunne siitä että saa itsensä takaisin tai jopa löytää itsensä ensimmäistä kertaa vahvistuu. Suuri merkitys tässä on ”toisilla silmillä”. Ryhmäläisillä joita alun perin yhdisti vain yksi asia: rakkaussuhteen päättyminen, onkin valtava ja kaunis mahdollisuus hoitaa osallistujiaan myös kokonaisvaltaisemmin.

Yhdessä tarkasteltu eletty elämä ja nykyhetken haasteet antavat näkökulmia, joiden valossa oma minäkuva alkaa saada uusia piirteitä. Ei ihme, että eroryhmiin hakeutuu yhä enemmän myös henkilöitä, joiden erosta voi olla aikaa, mutta vahva halu lähentyä omaa itseä kutsuu mukaan työskentelemään muiden saman kokeneiden kanssa.

6 tapaa elää uteliaammin – Kysy, niin löydät vastauksia

On hyvä pohtia ja kyseenalaistaa omaa ympäristöään. Niin tekemällä voi päästä eroon opituista näkemyksistä ja uskomuksista, jotka ovat saattaneet tarttua esimerkiksi vanhemmilta ja yhteiskunnalta. Tässä kuusi vinkkiä, kuinka hyödyntää uteliaisuutta arjessa.

1. Kohtaa pelkosi

Hyväksy pelkosi ja ylitä ne! Jos haluat voittaa pelkosi, sinun on ystävystyttävä niiden kanssa.

2. Löydä itsesi uudelleen joka päivä

Jos haluat elää uteliaampaa elämää, sinun on luovuttava vanhasta minästä. Sinun ei tarvitse muuttaa syvintä olemustasi, mutta vanhoista tavoista ja ärsyttävistä äänistä pään sisällä on päästettävä irti. Kuulostaako hauskalta? Se voi olla joskus vaikeaa mutta varmasti epämukavuuden arvoista.

3. Kysy kysymyksiä, niin saat vastauksia

Utelias mieli kysyy paljon kysymyksiä. Oletko koskaan ollut lapsen seurassa, joka kysyy yhtenään ”miksi”? Yritä päästä takaisin tuolle tasolle. Utelias ihminen kyseenalaistaa kaiken ympärillään. Aivan kuten jokainen hyvä toimittaja kysyy kysymyksiä ja päättää saada niihin vastauksia. Tutki ja kaiva, kunnes saat selville totuuden.

4. Lue, niin avarrat näkemyksiäsi

Lue joka päivä jotakin. Aivan sama mitä. Lukeminen ruokkii uteliaisuutta ja auttaa katsomaan elämää uudelta kantilta.

5. Kysy ihmisiltä heidän elämästään

On tärkeää kysyä ihmisiltä kysymyksiä heistä itsestään, sillä jokaisella on ainutlaatuinen tarina kerrottavanaan. Kun kysyt erityisesti heidän kokemuksistaan ja näkemyksistään, saatat saada vastauksia, joita et ollut aiemmin tullut edes ajatelleeksi. Monet hienot ideat syntyvät keskusteluissa ihmisen kanssa, joka näkee maailman täysin eri tavalla kuin sinä itse.

6. Löydä uusia ympäristöjä

Oletko kyllästynyt samoihin seiniin ja reitteihin? Tämän takia matkustaminen on uteliaille ihmisille tärkeää. Välillä on hyvä nähdä ja hengittää jotain uutta, saada uusi ympäristö katseltavaksi ja uusia asioita opittavaksi. Rutiinista poikkeaminen ruokkii uteliaisuutta – uusi kokemus voi olla matka ulkomaille tai uusi reitti tutussa kaupungissa.

Lähde: MindBodyGreen

Aaro Löf: Kirje häpeästä

Halusin jakaa sinulle vastauksen jonka kirjoitin taannoin eräälle kurssilaiselleni.

”Ajattelin joskus, etten voi hyväksyä syvimpiä osia itsestäni koska ne ovat sairaita ja pahoja. Niistä ei voi puhua, niitä ei voi jakaa ja mitä paremmin pidän tämän puolen poissa tietoisuudestani, sen parempi.

Aaro tuli eteeni vasta pitkän ”henkisen työskentelyn” jälkeen. Kun tajusin ensimmäistä kertaa, että ratkaisu jota etsin löytyy omasta ihmisyydestäni, taisin sanoa ihan ääneen, että ”ei saatana, en mä voi mennä tänne”.

Olihan ja onhan siellä vieläkin vaikeita asioita. Mutta lopulta ”kattilan” pohjalla olevat asiat eivät ole sitä mitä me kuvittelemme.

Häpeä on riittämättömyyttä ja huonommuutta.
Vääryyttä, epäonnistuneisuutta ja likaisuutta.

Sairasta ja pahaa siellä ei ole laisinkaan, vaikka se osa joka puolustaa näitä arkoja paikkoja onkin toisinaan aika ärhäkkä. Minun matkani oli pitkään sitä, että kun annoin tilaa jollekin itsessäni, olin aina hetken helpottunut ja onnellinen mutta pian uusi alkoi pelottaa ja palasin vanhaan. Jokainen uskallus tarkoitti myös sitä, että sain kestää ytimissä tuntuvaa pelkoa, sisäistä syyllistystä ja häpeää. Nämä asiat heijastuivat sitten toisiinkin. On vaatinut hermoja istua alas ja antaa huomiota tuolle tyypille 🙂 Edelleen hän ilmestyy paikalle kun löydän jotain uutta ja uskallan antaa sille tilaa itsessäni. Yritän arvostaa sitäkin osaa itsessäni, sillä auttaahan se vain haluaa

Syöminen on helppo tapa vältellä itseään. Minun henkilökohtainen ennätykseni suklaan syömisessä on 28 patukkaa peräjälkeen 🙂 Pelaaminen, vieraissa käyminen, päihteet ja työnteko toimivat toisilla. Jokaisella meistä on omat keinomme. Lähes jokainen meistä pelkää ja häpeää itseään. Häpeämme myös sitä mitä teemme välttääksemme itsemme.

Et ole ainoa jota alastomuus ja nähdyksi tuleminen jännittää. Kerroinkin toisessa ryhmässä, että ensimmäinen ajatus vaatteet riisuessani on edelleen se, kuinka pieneltä penikseni näyttää. Toinen taisi olla se kuinka iso minun vatsani on. Tämän vuoksi sekä genitaali alue että vatsani jännittyvät, hengitykseni muuttuu ja niin edelleen. Molemmat asioita jotka pitkään jatkuessaan sairastuttavat.

Ei se ole helppoa, suostua olemaan ihminen. Vielä juuri se ihminen joka siinä hetkessä näytän olevan :)”

Olen kirjoittanut aiemmin tälle sivustolle siitä kuinka puolustaudumme sisäistä jännitettä vastaan erilaisin defenssein. Häpeä on yksi niistä tuntemuksista joita vastaan puolustaudumme.

Häpeän tunne on vaikea kohdata. Sen kanssa on vaikea olla ja meidän on vaikea tiedostaa, että syyttävä ja häpeää herättävä tuomitsija sisällämme ei ole oikeassa. Isän, äidin ja muiden auktoriteettien super-egoon sisällytetyt äänet kuuluvat sisällä voimakkaina ja saavat meidät reagoimaan automaattisesti.

Minua nähdyksi tuleminen on auttanut. Kuten myös muiden häpeän näkeminen. Sen, että jaamme tämän asian ja taakan yhdessä. Sen, että asiat joista tunnen häpeää ovat yhteisiä meille ihmisille. Haluankin kysyä mitä sinä kannat sisälläsi? Mitä et halua hyväksyä itsessäsi? Mitä sinä häpeät?

Katson kuolemaa

Kun koittaa hetki, jolloin synnymme, sinetöimme oman tulevaisuuden myös päättyväksi jokin päivä. Elämä on ihmeellistä, mutta muutama asia elämässä voi jättää ihmeellisyydet kokematta. Yksi niistä voi olla kuolema. Kuolema on meidän jokaisen ihmisen fyysinen päätepysäkki. Mitä sen jälkeen tapahtuu, sitä en tiedä, mutta ajattelin kurkata mitä sitä ENNEN voisi tapahtua.

Tabu?
Väkisinkin nousee kysymyksiä, että tiedämmekö kuolevamme? Saatat ajatella, että hölmö ajatus, tottakai tiedämme! Mutta mietitäänpä hetki. Onko sinulla kumppania tai elämänrakasta? Tiedätkö hänen toiveensa kuoleman jälkeen? Tiedätkö hänen ajatuksia, kuinka hän haluaisi kuoleman koittavan? Tiedätkö mitä hän haluaisi tehdä omaisuudelle kuoleman jälkeen? Vaikkakaan nämä eivät liity sinällään itse kuolemaan, voivat ne kuvastaa meidän ajatuksia kuoleman käsittelystä ja asiasta puhumiseen. Ei ehkä ole perinteistä tulla työpäivän jälkeen kotiin ja alkaa keskustelemaan kuolemasta. Joillakin tämä koittaa vasta sitten, kun se on jo todella lähellä. Siinä ei tietenkään mitään vikaa ole. Pointtini on lähinnä tarkastella sitä, miten tabu aiheet, voivat olla pyörimässä taustalle, ilman että voisimme niille tehdä jotain tietoisesti. Me kuolemma joka tapauksessa, sinä, minä ja kumppanisi. Ehkä voisimme käsitellä kuolemaa, tarkastella sitä ja ehkä tulla jopa ystäväksi sen kanssa.

Ystävä?
Muistan nuorempana, kuinka pelkäsin kuolemaa. Ajatuskin oli ahdistusta herättävä, että joku päivä hyppään johonkin tuntemattomaan jättäen kaiken taakseni. Oman isäni kuolema reilu kymmenen vuotta sitten oli ensimmäinen kerta elämässäni, joka pakotti minut kurkkaamaan kuolemaa silmiin. Sen tuoma suru, ahdistus, raivo ja toivottomuus oli jotain, jota en ollut koskaan kokenut tässä kehossa. Se oli myös pysäyttäjä. Se oli myös katalysaattori sille polulle, jossa nyt olen hyvinvoinnin ja ihmisyyden parissa. Niinpä aloin miettimään, onko kuolema oikeastaan ystävämme? Onko se suurin opettajamme, jonka kanssa voimme yhdessä kasvaa ja kehittyä? Ja tarviiko meillä kokea kuolemaa ympärillämme, ennen kuin pystymme nämä opit ottamaan vastaan? Isäni kuolemasta alkoi oma matkani muuttaa käsitystä kuolemasta, vaikkakin hitaasti, välillä tahmeasti edeten. Mitä enemmän asiaa miettii, niin väistämättä tulee mieleen yksi asia; Minkä tarkoituksen annamme kuolemalle?

Minkä merkityksen luomme yksittäiselle tapahtumalle, jonka jokainen pääsemme kokemaan? Minkälaisia sanoja, tunteita, kokemuksia käytämme kuolemasta; onko se jotain, joka tulee meille pakosta vai onko se jotain, jonka pääsemme kokemaan? Huomaatko eron?
Onko se jotain pahaa, mustaa ja ikävää, vai onko se vapaaksi pääsemisen yksi askel matkalla? Onko kuolema pelottavaa, vai onko ajatus pelosta pelottavampaa itsessään?
Siispä kysymykseni sinulle, minkä merkityksen sinä olet kuolemalle antanut? Oletko luonut sen tietoisesti, omista näkökulmista, vai hyväksynyt perinteiset ajatukset kyseisestä asiasta, ilman sen kummempaa ajatusta, puhumista tai käsittelemistä kuolemaan liittyen?

Elämä vai kuolema?
Elämä vai kuolema, mieti miten totista meininkiä. Jos valintamme ovat elämää tai kuolemaa, jo perusasioihin latautuu suunnattomasti painetta ja stressiä, mikä voi poistaa tärkeimmän elementin meidän elämästä, elämisen. Jos mietimme jokaisella kerralla, että tämä on elämän ja kuoleman valinta, voi olla että jätämme valinnnat tekemättä, kyseisen paineen takia. Pelkäämme kuolemaa niin paljon, että pelkäämme elämää myös siinä matkan varrella. Pelkäämämme pelko voi estää meitä kokemasta jokapäiväisiä ihmeen aiheita, joita jokaisella meistä on elämässään. Voisiko olla, että mitä enemmän pystymme katsomaan kuolemaa, pystymme elämään myös omaa elämäämme täydellä teholla? Enkä tarkoita nyt hölmöilemistä ja itsensä myrkkyttämistä, vaan elämälle avautumista koko sydämellämme. Elämä ja kuolema ovat yhtä, kumpaakaan ei voi olla olemassa ilman toista. Voimmeko siis elää täysin, ellemme uskalla avautua myös kuolemalle? Sen jokainen saa itse päättää omassa elämässään.

Mieti vielä hetki;

– Sinä kuolet
– Rakkaasi kuolee
– Lapsesi kuolee
– Kaikki ystäväsi kuolevat

Ennen, kuin kuollaan, niin voisimmeko kuitenkin hetken elää tätä elämää itsessään? Sydämestäni toivon niin.

Onneksi meillä on ihmisiä, jotka uskaltavat elää. Yksi heistä, monia meitä inspiroiva Henriika Maikku. Klikkaa ja kuuntele, niin ymmärrät mitä tarkoitan.

Kuvat: Ulla- Maija Takkunen / www.teemusyrjala.com

5 asiaa, jotka sinun tulisi tietää aivoistasi – Aivomme sekoittavat todellisuuden ja mielikuvituksen

1. Aivot eivät ymmärrä todellisuuden ja mielikuvituksen eroa.

— Aivot reagoivat mihin tahansa ajatuksiisi niin kuin ne oikeasti tapahtuisivat. Tähän perustuu myös plasebovaikutus.

Kokeile vaikka tätä: istu alas ja kuvittele, että jotain todella pahaa tapahtuu sinulle rakkaalle ihmiselle. Vaikka tämä henkilö seisoisi vieressäsi, alat tuntea ahdistusta ja puristusta vatsassasi. Aivot uskovat tilanteen todeksi ja laukaisee kortisolin erityksen elimistöösi. Sama toimii myös positiivisilla ajatuksilla: kun ajattelet positiivisesti, elimistössäsi vapautuu hyvän olon hormoneja.

2. Koet sen, mitä ajattelet eniten.

— Mitä ikinä ajattelet eniten, se alkaa ilmenemään elämässäsi. Esimerkiksi, jos ostat uuden auton, alat näkemään kyseisiä autoja joka puolella. Ennen kuin omistit auton, et ajatellut sitä, se ei ollut osa elämääsi. Kun omistat itse sellaisen, ajattelet sitä useammin. Kun ajattelet jotain todella paljon, alat näkemään kaikki mahdollisuudet, jotka vahvistavat ajatuskuviotasi.

Miksi tämä on tärkeä ymmärtää? Jos vedät puoleesi vääränlaisia ihmisiä tai stressaavia tilanteita, sinun olisi hyvä muuttaa ajatusmalliasi. Positiiviset ihmiset vetävät puoleensa postiivisia ihmisiä. Ennen kuin toivot jonkun toisen muuttuvan, muuta itseäsi ja katso mihin kaikkeen se johtaakaan!

Stressinhallintakorteissa hyödynnetään mm. kohtaa 1 ja 3. Osta kortit täältä: hidastaelamaa.fi/puoti/ — Stressinhallintakorteissa hyödynnetään mm. kohtaa 1 ja 3. Osta kortit täältä:
hidastaelamaa.fi/puoti/

3. Aivosi toimivat autopilottina.

— Keskimäärin ihmisellä on 60 000 ajatusta päivässä. Ongelma ei ole vain siinä, että monet niistä ovat samoja ajatuksia kuin eilen vaan jäämme myös helposti rypeämään negatiivisiin ajatuksiin, mitä joskus on tapahtunut tai voi tapahtua tulevaisuudessa.

Ja vieläkin, aivot eivät ymmärrä ajatuksen ja todellisuuden eroa. Negatiiviset ajatukset voivat patoutua alitajuntaamme. Voit kuitenkin ”uudelleen ohjelmoida” aivosi ajatellen enemmän positiivia ajatuksia, jolloin aivosi alkavat toimimaan uudella tavalla ja näet elämässäsi koko ajan enemmän hyviä kokemuksia ja asioita.

4. Ajatuksien sammuttaminen on ”must do”.

— Negatiivisten ajatusten sammuttaminen parantaa vastustuskykyä, terveyttä ja vetää puoleensa positiivisia ihmisiä ja tilanteita elämääsi. Mutta kaikki tämä alkaa ajatuksista.

Tärkein asia mitä voit tehdä terveydellesi on meditaatio. Sen ei tarvitse olla mysteeri. Se yksinkertaisesti tarkoittaa ajatusten sammuttamista. Jos ihmisellä on keskimäärin 60 000 ajatusta päivässä, me todella tarvitsemme välillä niiden sammuttamistakin. Ajattele mieltäsi työkaluna: sitä tulisi käyttää silloin kun sitä tarvitset ja kun se on tuotteliasta, ja muutoin tulisi vain olla vain läsnä, ajattelematta mitään.

5. Voit kirjaimellisesti muuttaa aivojasi.

— Kun keskität huomiosi siihen, mitä haluat, uusien hermoyhteyksien muodostuminen alkaa. Esimerkiksi, jos sinulla on alitajunnassasi uskomus ettet pysty pudottamaan painoa, mutta alatkin yhtenään ajattelemaan, että olet hyvässä kunnossa, luot uusia hermoyhteyksiä aivoissasi. Kun tämä tapahtuu, alat huomaamaan kaikki mahdollisuudet, joiden avulla tuot uuden uskomuksesi todeksi.

Sinussa on kyky muuttaa elämäsi ajatustesi avulla. Sinulla on mahdollisuus vetää puoleesi tasan sitä mitä haluat. Sinulla on mahdollisuus muuttaa aivojasi fyysisesti. Kaikki lähtee ajatuksista. Ajatuksesi luovat.

Lähde: http://powerofpositivity.com/

Täydellinen?

Kello oli lähellä puolta yötä. Sain nostettua itseni ylös sohvalta, jossa olin turhan intensiivisesti istunut PC:n seurana. Keho kyseli iltapalan perään. Päätin olla sille myötämielinen ja tein pari voileipää. Sattuivat mukavasti onnistumaan ja oikein pydähdyin nauttimaan niistä. Siihen hetkeen maistuivat liki täydellisiltä.

Hetkinen, mitä sanoin. Täydellisiltä. Joo kyllä se oli sana joka oli mielessäni. Vaikka siltä maistuivat, voileivän syöntiin tuli tauko. Pysähdyin miettimään, mitä se on, kun jokin on täydellistä. Mikä tekee jostain asiasta täydellistä?

Minulle täydellistä löytyy helposti luonnosta. Kukat, kasvit, muodot, maisemat, värit. Usein jotain sellaista, johon ihminen ei ole edes sormellaan koskettanut. Sieltä minun aistini löytävät usein asioita, joita ilolla kutsun täydellisiksi.

Vaan, miten on meidän ihmisten kanssa. Koska, miksi ja missä tilanteissa koemme itsemme tai toisemme täydellisiksi. Vaikka kuinka yritän terästää muistiani, minulle ei tule mieleen, että joku olisi sanonut itseään täydelliseksi. En tiedä, oletko sinä sanonut toista ihmistä täydelliseksi tai onko sinulle sanottu, että olet täydellinen. Mikä meitä estää, tai vähintään isosti vaikeuttaa, kokemasta täydellisyyttä itsessämme ja toisissamme?

Onko elämä töpännyt?

Kun elämä on tehnyt muusta luonnosta, sen kasveista, eläimistä ja systeemeistä täydellisiä, niin miksi ihmeessä se olisi mokannut meidän ihmisten kanssa. Emmekö noudata elämän lakeja, vai onko yksinkertaisesti niin, että emme ymmärrä täydellisyyttämme? Jep – minä kannatan jälkimmäistä vaihtoehtoa ja jatkan täydellisen voileivän syömistä.

Kun epäilemme täydellisyyttämme, kannattaa kysyä, kenelle tai mille meidän ”tulisi” olla täydellisiä. Puolisolle, pomolle, lapsille, kavereille, itselle vai kenties elämälle. Jos täydellisyyden ajatellaan olevan oman tarkoituksensa täyttämistä, niin millaisia asioita eri osapuolet odottavat.

Ihmisissä on taipumus erilaisiin odotuksiin. Eri ihmisten odotukset ovat keskenään erilaisia ja yhdenkin ihmisen odotukset voivat olla keskenään ristiriitaisia. Kun esimerkiksi odotan saavani itselleni vapautta, voi hyvällä syyllä kysyä, olenko valmis edistämään muiden vapautta. Tästä näkökulmasta katsoen ihmisten odotusten täyttäminen tuntuu varsin haasteelliselta. Voi syystä kysyä onko ”ongelma” odotuksissa vai hänessä, jolta jotain odotetaan.

Kuitenkin myös me, ihmiset, olemme osa elämää ja luontoa. Mitä elämä meiltä odottaa? Absoluuttista vastausta tuskin saamme, mutta tehdäänpä ajatusleikki. Josko meidän elämämme tarkoitus olisi löytää itsemme. Löytää itsestämme se rakkaus, jota olemme ja oppia elämään se todeksi. Minulle tuo ajatus kelpaa mainiosti elämän tarkoitukseksi.

Etsimässä itseämme

Miten minä voin etsiä itseäni ja itsessäni olevaa rakkautta? Yksinkertaisesti etsimällä. Huomaamalla toisinaan valintani toimiviksi ja joskus sellaiseksi, että ne kannattaa ensi kerralla valita toisin. Etsiminen ei yksinkertaisesti ole mahdollista, josko välillä en voi myös eksyä. En voi löytää toimivaa, jos en voi kokeilla myös toimimatonta. Ihmisen täydellisyys on siis kyvyssä etsiä itseään. Löytää ja kokeilla erilaisia vaihtoehtoja.

Kykymme etsiä itseämme tekee meistä elämälle täydellisiä. Olemme elämälle täydellisia riippumatta siitä, etsimmekö itseämme tietoisesti tai tiedostamattamme. Emme yksinkertaisesti voi elää ohi elämän tarkoituksen. Elämä on viisaasti antanut meille sellaisen hiekkalaatikon, jossa kaikki mitä siellä voi tehdä, toteuttaa elämän tarkoitusta. Siinä hiekkalaatikossa voi tehdä myös asioita, jotka on ihmisajatuksella helppo tuomita. Silti nekin ovat osa mahdollisuuttamme valita.

Oikea tuomitsee

Tuomitsemisen perustana toimii usein uskomus oikeasta ja väärästä. Meillä kuitenkin on erilaisia käsityksiä siitä, kenen mielipiteellä ja tulkinnalla oikea määritellään. Usein oikean ja väärän uskotaan jonkin ulkopuolisen tahon määrittelemäksi, jolloin vastuu valinnasta samalla ulkoistetaan.

Kun vastuu ulkoistetaan, pyrkimys elää oikein puhaltaa innolla ilmaa tuomion pasuunoihin. Ne soivat tietysti kanssaihmisillemme ja vähintään huomaamatta myös itsellemme. Vaikka emme sitä huomaisi, tuomitsemme toisemme, koska emme usko omaan täydellisyyteemme.

Olisimmeko me valmiita hyväksymään täydellisyytemme, josko olemme täydellisiä äiti elämälle? Sille, jonka lempeää tarkoitusta joka hetki täytämme. Millaiseksi maailmamme muuttuisi, jos uskoisimme itseemme, niin että olisimme valmiit hyväksymään myös toisten ihmisten täydellisyyden? Voisimme tulla esille ylpeänä kuin eläin, joka ei tunne vajavaisuuden ajatusta, vaan elää täydellisyyttä, jota se on.

Entä, jos hyväksyisimme sen, että olemme jokainen täyttämässä samaa elämän tarkoitusta. Mitä voisimme saavuttaa, jos kaikki hyväksyisimme olevamme etsimässä ja elämässä todeksi itsessämme olevaa rakkautta? Hyväksyisimme myös harhailun, jonka mahdollisuutta etsiminen edellyttää. Mihin suuntaan uskoisit yhteisen matkamme kääntyvän? Joka tapauksessa, matkalla ollaan – sinä, minä ja me kaikki!

Täydelliset voileivät syöty. Sänky, täältä tullaan …

Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Elämän flow: Tahdonvoima toimii – sopivasti annosteltuna

Olen viime päivinä ollut moneen kertaan tilanteissa, joista voisin suoriutua suunnattomalla tahdonvoimalla. Toisella puolella vaakakupissa ovat puolestaan olleet itsensä kuunteleminen ja oman kehonsa kunnioittaminen.

Tahdonvoima on ihmeellinen asia. Monet huikeat saavutukset ovat sen ansiota, että joku on saanut niin houkuttelevan ajatuksen, että se on päätetty toteuttaa, vaikka se ensin tuntuisi kuinka mahdottomalta ja vaikka matkalla olisi minkälaisia vastoinkäymisiä.

Tahdonvoima on energiaa, joka syntyy näennäisesti tyhjästä, ajatuksesta ja tunteesta, silloinkin kun energiaa ei oikeastaan olisi.

Itsekin sain tahdonvoimalla aikaan vaikka mitä. Toteutin sillä useita unelmia: kirjoitin esimerkiksi työn ja kouluttautumisen ohella ratsastuskirjoja sekä treenasin oman hevoseni kanssa myöhäisinä talvi-iltoina, siihen aikaan kun kaikki täysjärkiset olivat jo suloisesti sohvansa syleilyssä. Tuloksia tulikin – jonkun aikaa.

Mutta jatkuvan tahdonvoiman käyttämisen tulosta oli myös uupumukseni, joka johti monenlaisiin terveysongelmiin. Sen myötä ymmärsin, että aivan kaikki ei ole ajatuksella kontrolloitavissa, ainakaan loputtomiin. Keholla ja mielellä on rajansa, joita on syytä kunnioittaa.

En silti ole heivaamassa tahdonvoimaa romukoppaan. Mutta olen alkanut suhtautua siihen työkaluna, jota kannattaa opetella käyttämään oikein. Muuten saa aikaan vahinkoja.

Mikä on turvallinen tapa käyttää tahdonvoimaa?

Yksi näkökulma on tarkastella, kuinka usein toimit tahdonvoimalla. Jos sitä joutuu käyttämään tunnista, päivästä ja viikosta toiseen, et luultavasti tee sitä, mikä sinulle olisi mielekkäintä ja antoisinta. Tekeminen muuttuu suorittamiseksi, ilo katoaa. Kun taas teet sinulle oikeita asioita, motivaatio syntyy ikään kuin itsestään, sitä ei erikseen tarvitse mistään ammentaa.

Toiseksi voit tarkastella sitä, kuinka paljon venytät rajojasi tahdonvoiman avulla. Harvakseltaan voit ylittää kehollesi ja mielellesi tutun mukavuusalueen rajoja paljonkin, mutta päivittäisenä ylivoimaiset ponnistukset nostavat elimistön stressitasoa kohtuuttomasti.

Jos esimerkiksi haluaa parantaa kehonsa sairaudesta, kannattaa olla aika tarkka tahdonvoiman annostelussa. Jos keho on fyysisesti sairas, en tahdonvoiman avulla pomppaisi sängystä ja teeskentelisi tervettä. Lepo mahdollistaa sen, että elimistön paranemisprosessit voivat käynnistyä ja toimia rauhassa. Tällöin kannattaa varata kaikki energia siihen.

Sen sijaan pyrkisin hyödyntämään ajatuksen voimaa keskittymällä paranemista tukeviin ajatuksiin ja positiivisiin tunteisiin. Silmät kiinni levätenkin voi visualisoida, miltä keho näyttää ja tuntuu terveenä, tai mitä hyvää elämässä tapahtuu paranemisen myötä. Sillä ei ole merkitystä, vaikuttavatko ajatukset ja tunteet suoraan juuri halutulla tavalla. Olennaisempaa on se, että ne pitävät potilaan luottavaisena, ja rento keho paranee varmasti nopeammin kuin stressaantunut.

Tahdonvoimassa on paljon mieltä – nimenomaan mieltä. Oma kokemukseni on, että monesti tahdonvoimalla tehdyt asiat ovat lähtöisin pikemminkin egosta, peloista, tarpeesta olla jotain enemmän kuin on.

Sen sijaan silloin kun kuuntelee egon sijaan kehoaan ja sydäntään, ei tahdonvoimaa enää tarvita niin paljon: asiat sujuvat vapaammin omalla painollaan. Voi luottaa siihen, että asiat tapahtuvat oikealla hetkellä ilman jatkuvaa väkisin puristamista ja rutistamista.

Tahdonvoima on enemmän maskuliinista, suorittavaa, tekevää energiaa. Sen käytön vähentäminen helpottaa intuition käyttöä, olemista, tuo elämään enemmän feminiinistä energiaa.

Molemmissa on puolensa, mutta tästä eteenpäin voit jälleen olla astetta tietoisempi siitä, kummalla laidalla kulloinkin liikut. Parasta tässä(kin) on tasapaino.