Sivu 369 – Hidasta elämää

Kolme tyyppiä, jotka väittävät, että et pysty

Tänään haluan muistuttaa sinua mahdollisuuksistasi – on niin monia syitä, miksi jonkin toteuttaminen voi tuntua joskus täysin mahdottomalta.

Yksi suurimpia esteitä kokemukseni mukaan on se, että joku sanoo, että et pysty siihen.

Tuo JOKU on yleensä joku näistä kolmesta:

1. Sinä itse sanot, että et pysty.

Sanotpa sen ääneen tai hiljaa mielessäsi, niin sillä on merkitystä mitä sanot itsellesi.

Jos sanot itsellesi, että et pysty, niin se ei estä sinua onnistumasta ja jatkamasta, mutta voi vaikuttaa merkittävästi sinun intoosi edetä kohti tavoitettasi ja lisäksi siirtää huomiotasi joihinkin muihin ”helpompiin” vaihtoehtoihin.

On hyvä muistaa, että se mitä sanot itsellesi, on sinun oman mielesi tuotetta. Toisin sanoen, jos sanot, että et pysty, niin ihan samalla energialla ja vaivalla voit sanoa, että SINÄ PYSTYT!

Milloin voit alkaa sanomaan tai milloin sinun pitäisi alkaa sanomaan, että SINÄ PYSTYT? – Nyt heti.

Sinun ei pidä tai tarvitse odottaa jotain merkkiä, joka antaisi siihen luvan (tai sitten tämä oli nyt se merkki). Sinun ei tarvitse päästä tietylle ”tasolle” (lainaus pelimaailmasta, koska elämässä ei ole oikeasti tasoja), että voit sanoa, että pystyt, vaan sinä tulet pääsemään seuraavalle ”tasolle” ja onnistumaan, koska aloit sanomaan, että SINÄ PYSTYT.

Harjoittele sanomaan MINÄ PYSTYN pienissä asioissa ja voit sanoa sen, mihin tahansa asiaan liittyen.*

* Muista kuitenkin turvallisuus – ei mitään uhkarohkeita temppuja ilman harjoittelua, pelkästään sanomalla, että pysty 😉 Kaikessa muussa, missä et voi loukkaantua fyysisesti, anna mennä, sinä kyllä pystyt. Tiedän, koska aloin itse toistamaan mielessäni MINÄ ONNISTUN ja MINÄ PYSTYN ja se on muuttanut merkittävästi sitä, mihin olen ryhtynyt ja mitä olen saanut aikaan.

2. Joku henkilö sanoo, että sinusta ei ole siihen.

Se voi olla hyvin läheinen ihminen tai joskus jopa täysin tuntematon.

Parasta mitä olen oppinut tästä, on se, että sillä ei itseasiassa ole mitään väliä, mitä muut sanovat, vaan sillä mitä sinä sanot itse omassa mielessäsi sen jälkeen (lue ehdottomasti tässä kirjeessä oleva aikamatka!).

Toisin sanoen, lue huolella uudestaan vielä ensimmäinen kohta ja harjoittele sitä, niin sillä että joku lyttää sinua, ei tule olemaan mitään merkitystä kohdallasi.

Toinen tärkeä pointti tähän liittyen: Jos jonkun tietyn ihmisen sanomiset merkitsevät sinulle enemmän kuin kenenkään muun, niin pyydä kauniisti, että hän auttaisi sinua vähän – pyydä, että tämä henkilö tsemppaisi sinua säännöllisesti sanomalla jotain, mitä sinä haluat kuulla.

3. Kuvittelet jonkun sanoneen, että sinusta ei tule onnistujaa.

Valmennuksissani olen kohdannut jatkuvasti ihmisiä, joiden kohdalla olemme huomanneet, että he ovat kuvitelleet, että joku on sanonut heille jotain, mutta olemmekin huomanneet, että se onkin ollut oman mielen tuotetta.

Mistä voit tunnistaa, että onko joku sanonut sinulle oikeasti jotain vai, että olet itse keksinyt sen?

Yksi yksinkertainen tapa tähän on se, että kysyt itseltäsi mistä tiedät, että hän on sanonut niin? Jos et keksi mitään selkeää vastausta, niin voi olla, että olet voinut hyvin keksiä sen itse. Ja se muuten on täysin normaalia ja sitä ei tarvitse säikähtää, vaikka olisikin keksinyt monia juttuja mieleensä (kaikki ne on sinun juttujasi).

Tämä kohta purkautuu yleensä, kun tajuat, että eihän kukaan edes ole oikeasti sanonut näin.

Muuten palaa kohtaan yksi ja harjoittele sitä enemmän, niin SINÄ PYSTYT.

Jos et luovuta, et voi epäonnistua

Yksi suurimpia huolia, mitä monilla tapaamillani ihmisillä on se, että he ovat kokeilleet jotain ja tehneet sitä jo jonkin aikaa, mutta siltikään he eivät näe muutosta. Usein tämän jälkeen he toteavat, että se ei toiminut ja lopettavat.

Tähän liittyen on hyvä muistaa, että olemme usein todella sokeita huomaamaan oman kehityksemme tai muutokset.

Toiseksi on mielestäni tärkeää ymmärtää, että aina ja joka asiassa ei ole tarkoituskaan päästä perille ja on erittäin tärkeää osata myös luovuttaa.

Luovuttaminen kuitenkin asiassa, joka tuntuu täysin oikealta ja erittäin halutulta aiheuttaa sen, että joutuu sanomaan ei jollekin, mitä todella tahtoi. En halua, että luovutat jossain, joka kuuluu sinulle, vaan haluan tsempata sinua eteenpäin.

Tähän liittyen haluankin kertoa sinulle tarinan ja samalla esitellä mielenkiintoisen ihmisen.

Hän on Johan Ernst Nilson, joka on tutkimusmatkailija, joka on tehnyt hurjia matkoja kaikilla eri mantereilla, mm. kiivennnyt jokaisen mantereen korkeimmalle vuorelle, mukaan lukien Mt. Everest.

Kaikista hänen matkoistaan se, mikä sai minut kiinnostuneeksi, on matka maapallon navalta navalle. Tuo matka kesti puolitoista vuotta mm. kävellen, hiihtämällä ja purjehtimalla.

Johan uskoo, että riippumatta asiasta, tavoitteet voivat olla erilaisia, mutta siltikin tekniikat, joilla ne saavutetaan, ovat samanlaiset.

Johan uskoo motivaatioon ja oikeaan keskittymiseen.

Sinäkin pystyt toteuttamaan mahdottomaltakin tuntuvan asian, kun uskallat uskoa itseesi ja luottaa itseesi.

Ei haittaa vaikka välillä on vaikeita hetkiä – voit varmasti kuvitella, että niitä on ollut esimerkiksi Johanilla, kun hän on matkannut omin voimin koko maapallon läpi.

Kun muistat, mihin olet menossa ja otat yhden askeleen kerralla, niin pääset perille, taatusti – samalla voit nauttia (tai yrittää nauttia) matkan jokaisesta askeleesta.

6 merkkiä, jotka kertovat, että arvostat itseäsi – Osaat sanoa tarvittaessa EI etkä tee mitään vastoin tuntemuksiasi

Tässä kuusi merkkiä, joista tiedät, että arvostat itseäsi.

1. Et aseta itsellesi ehtoja

Arvostat itseäsi niin paljon, että et aseta itsellesi sääntöjä tai ehtoja. Et rakasta itseäsi vasta sitten, kun… Tai sinulla ei ole lupa levätä vain, jos olet raatanut paljon, tehnyt itsesi tärkeäksi tai väsyneeksi… Olet itsellesi riittävä koko ajan, et vain silloin, kun osaat, pystyt tai näytät joltain.

2. Et puhu itsellesi rumasti

Joskus pään sisäinen puhe itselle voi olla niin hurjaa, että jos samaan tapaan puhuisi muille, ei olisi yhtään ystävää. Olet itsesi paras ystävä, ja kannustat, vitsailet ja puhut kauniisti itsellesi ajatuksissasi. Koska olet sen arvoinen!

3. Osaat sanoa Ei

Omien rajojen tunnistaminen ja niiden pitäminen on suurinta arvostusta itseä kohtaan. Ulkopuolellamme oleva maailma vaatii, pyytää, kysyy, asettaa päämääriä ja tavoitteita. Ne eivät lopu koskaan eikä niillä ole rajaa. Arvostat itseäsi niin paljon, että osaat sanoa tarvittaessa Ei.

4. Et reagoi

Ihmistä ei raasta niinkään se, mitä hänelle tapahtuu, vaan miten hän tapahtumaan reagoi. Reagointi kuluttaa voimia ja pitää ihmisen flipperipallona elämäksi kutsutussa pelissä. Arvostat itseäsi niin paljon, että et suostu reagoinnin pillipiipariksi, vaan haluat säveltää omat sinfoniat ja olla itse puikoissa.

5. Olet rehellinen omille tunteillesi

Arvostat itseäsi niin paljon, että et tee mitään asioita vastoin tuntemuksiasi. Jos jokin tuntuu pahalta, myönnät sen itsellesi ja uskallat kertoa sen muille. Luotat tuntemuksiisi, intuitioosi ja sisäiseen ääneesi, vaikka ne olisivat odotusten vastaisia tai muuttaisivat konkreettista asetelmaa.

6. Seuraat unelmiasi

Omien unelmien seuraaminen on oman elämäntehtävän toteuttamista ja elämänkipinän ylläpitämistä. Arvostat itseäsi niin paljon, että uskot olevasi unelmiesi arvoinen ja niiden toteuttamisen arvoinen. Et kuuntele, miten elämää pitäisi elää tai seuraa tallattuja polkuja, vaan kuljet rohkeasti omaa sydämesi polkua.

Muistojen aika

Kesä Keltaisessa talossa on sujunut mukavasti. Kesään on mahtunut monenmoista mukavaa. On juhlittu, matkusteltu, tavattu Ystäviä, oltu tekemättä yhtään mitään ja kaikkea siltä väliltä. Viileä kesä on ollut matkusteluun oikein sopiva. Kaupunkilomasta on nauttinut täysillä, kun on jaksanut kierrellä ja katsella paikkoja. Tosin talviturkki on jäänyt tänä kesänä heittämättä, mutta vielähän sen asian ehtii korjata!

Kesään tuli surullisempikin vivahde, kun elokuun alkupuolella saimme suruviestin Saksasta. Isäni 91 vuotias täti oli nukkunut pois. Hän asui omassa kodissaan ja siellä sai myös onneksi rauhallisesti nukkua pois.

Pitkästä välimatkasta huolimatta hän oli hyvin läheinen meidän perheelle. Harrastimme kirjeenvaihtoa lähes loppuun saakka ja vaihdoimme näin kuulumisia.

Vanhin tyttäremme nimesi hänet Keppi-Tädiksi, ollessaan parin vuoden ikäinen. Tämä nimi tuli luonnollisesti kepistä, jota hän käytti. Lempinimi oli Hänelle hyvin tärkeä ja arvokas, hän mm. allekirjoitti aina kortit ja kirjeet ”Hälsningar, Keppi-Täti”.

Viime päivinä hänen elämänkulkuaan on tullut muisteltua paljon ja monia mukavia muistoja nousee mieleen. Viimeksi olemme tavanneet 5 vuotta sitten, kun vierailimme hänen luonaan. Myös sitä, miten elämä kuljettaa olen paljon ajatellut. Hän eli elämänsä Saksassa. Rakastui nuorena 19-vuotiaana täällä Kokkolassa saksalaiseen merimieheen ja muutti hänen mukanaan vieraaseen maahan. He perustivat perheen ja elivät onnellisina. Nuoren tytön yhteydenpito kotiväkeen ei silloin ollut helppoa, kun ei ollut oikeastaan muuta yhteydenpitovälinettä, kuin kirjeet. Oli selvittävä vieraassa maassa, vieraalla kielellä. Hän oli luonteeltaan positiivinen ja aurinkoinen, joka varmasti helpotti elämää ja Ystävien löytymistä. Toki hän perheensä kanssa lomaili Suomessa joka kesä ja vielä yksinkin niin kauan, kuin kunto salli matkustamisen. Muistan, miten iloinen hän aina oli, kun pääsi lomalle vanhaan kotikaupunkiin ja sai tavata ystäviä. Hänen heleän naurunsa voin vieläkin kuulla korvissani. Aina hän muisti sanoa, että ”Suomessa taivas on sinisempi ja kahvi parempaa”. Koti oli siellä, mutta sydän syvällä täällä…

Valitettavasti meillä ei nopealla aikataululla ollut mahdollisuutta osallistua hautajaisiin. Halusimme jotenkin muistaa Häntä tuona päivänä konkreettisesti myös täällä hänen synnyinmaassaan. Kiitollisena, että näin pitkään saimme hänet pitää. Nuorempi tytär teki sinivalkoisen kukkaseppeleen, jonka kävimme laskemassa meren aalloille, paikassa, jossa hän aina täällä ollessaan kävi, samoille vesille, joka aikoinaan vei hänet uuteen kotimaahan. Sinitaivaan alla, auringon kauniisti paistaessa, vietimme rannalla pienen hetken häntä muistaen. Näin halusimme toivottaa hänelle hyvää matkaa kotiin…

Kuvat: Emilia Perälampi

Avoin puhe seksuaalisuudesta saattaa pelottaa – Entä jos rehellisyyteni loukkaa kumppaniani?

Seksuaalisuus on yksi niistä aiheista ihmisessä, joka kiinnostaa aina. Se liittyy moneen asiaan ja vaikuttaa elämässämme enemmän kuin ymmärrämmekään. Se on hyvin henkilökohtainen asia ja samalla niin yhteinen meille kaikille. Molemmat sukupuolet tuntuvat kamppailevan siihen liittyvän hämmennyksen kanssa, kukin hieman omalla tavallaan. Ratkaisuja sen kanssa selviämiseen on monia. Osa sulkee asian mielestään pois, joku rajoittaa ja toiset ylikorostavat.

Seksuaalisuuteen liittyeen olemme imeneet niin paljon vaikutteita mm. markkinavoimilta, että on vaikea tunnistaa milloin olemme edes yhteydessä aitoon seksuaalisuuteemme. Opittavaa on paljon. Kuten kysymyksiäkin.

Kuinka seksuaalinen voin olla? Kuinka paljon voin puhua siitä? Voinko olla rehellinen näistä tuntemuksista? Sanoa suoraan senkin kun minua ei halutakaan? Sietääkö toinen sitä, että myös muut herättävät minussa seksuaalisia tuntemuksia? Entä ihastus, onko se ok? Kuinka olla toimimatta halujeni mukaan, vai onko näiden impulssien ohjaamana tarkoitus toimia? Miten elää tämän voimakkaan asian kanssa? Mitä tehdä äänille jotka tuomitsevat seksuaalisuuden niin minussa kuin toisissa? Miten seksuaalisuus kuuluu minun henkiseen tieni? Mitä se edes on? Miksei näistä asioista puhuta, vaikka ne selvästi pyörittävät suurta osaa maailmasta? Kenen kanssa puhua asiasta kun avoimuus aiheesta tuntuu olevan vaikeaa kaikille?

Tämänkin aiheen edessä minulla tuntuu olevan enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Saako tästä puhua? Saako näin olla? Entä jos olen asiasta avoin?

Miehuus ja seksuaalisuus

Myönnän peläten ja ylpeänä, että kehossani elää vahva seksuaalinen halu lähes jatkuvasti. Samalla koen toisinaan painetta siitä, että miehenä minun pitäisi haluta aina. On hetkiä, jolloin osa minussa haluaa kun taas toinen osa minua kokee läheisyyden pelottavaksi. Miehenä on vaikea myöntää, ettei minusta ole läheisyyteen kenen tahansa kanssa. En osaa olla lähellä ilman, että oikeasti päästän lähelle. Jokin sanoo, että miehenä minun kuuluisi osata.

Osittain tuntuu, että minun kuuluisi hävetä seksuaalisuuttani, ovathan maskuliininen seksuaalisuus ja aggressio satuttaneet naisia. On helpottavaa ja nolottavaa myöntää, että seksuaalisuuteni on yhteydessä aggressioon. Jokin minussa haluaa olla vahva ja kokea voimaansa. Ottaminen tuntuu toisinaan kuvaavalta sanalta sen luonteelle. Se tuntuu niin voimakkaalta, että joskus tuntuu pelottavalta antaa sille valtaa.

Tuntuu uhkarohkealta myöntää myös nauttivansa voimasta, halusta ja aggressiosta. Sen sanottuani osa minussa odottaa ensimmäisten kivien osumista. Jokin minussa pelkää kastraatiota, kuten Freud tiesi kertoa jo kauan sitten.

Seksuaalisuuteen liittyy paljon oletuksia, myös miehiin kohdistuvia.

Pelottavaa on myös se, miten ihmiset suhtautuvat vahvasti läsnäolevaan seksuaalisuuteen. Toiset tuntuvat haluavan siitä palasen ja lähestyvät minua kuin tavaraa. Toiset torjuvat välittömästi aistiessaan minussa elävän voiman. Joku alkaa suhtautua minuun kuin kilpailevaan urokseen. Joskus ihmisten reaktiot satuttavat, aivan kuin olisin taas lapsi jossa on jotain vikaa. Toivon, että saisin olla sellainen kuin olen – ja tiedostan kuinka paljon toisten mielipiteet vaikuttavat minuun.

Miehenä tuntuu myös siltä, ettei minun kuuluisi puhua asiasta. Tosimiehethän ovat asian kanssa sinut, ei heillä ole tarvetta puhua asiasta. Vai onko?

Asiaan liittyy niin monenlaista. Kaiken sen keskellä on helppo hämmentyä. Vaikeampaa on muistaa kysyä miltä minusta itsestäni tuntuu ja kuunnella sitä.

Uskallanko olla oma itseni, myös seksuaalisesti?

Avautuessani seksuaalisesti ja emootionaalisesti, avaudun piilossa oleville asioille, esimerkiksi tarvitsevuudelle. Hetkessä saatan muuttua itsenäisestä ja itsevarmasta pelokkaaksi sekä epävarmaksi ihmiseksi. Esiin nousevien asioiden hyväksyminen voi olla vaikeaa minulle, kuten myös kumppanille. Kamppailen äiti- ja isäsuhteeni kanssa, TAAS! Näissä hetkissä kaipaisin puolueetonta tukea ja hyväksyntää, jotta minulla olisi tilaa ymmärtää.

On vaikea löytää kumppania jonka kanssa saisi toteuttaa ja tutkia yhdessä sekä minussa olevaa voimaa että herkkyyttä. Haluan ottaa voimalla ja antaa sydämestäni, mutta toisinaan myös antautua. Painaa toisen vasten sänkyä ja viedä hänet eri maailmoihin, mutta myös saada hellyyttä ja tulla nähdyksi ja hyväksytyksi kaiken minussa olevan kanssa.

Hetkestä riippuen voi olla luontevaa nauraa, itkeä, huutaa, tai olla täysin hiljaa seksin aikana. Monelle tällainen avoimuus on uutta ja se voi herättää toisessa jotain. Väärät tulkinnat saattavat satuttaa molempia ja pelko helposti estää sallimasta sen mitä luonnostaan tapahtuisi. Sen mikä voisi tehdä seksistä ihmeellistä. On haastavaa osata olla tukena toiselle näissä hetkissä, kun on välillä itsekin hämmentynyt siitä mitä sisällä tapahtuu.

Toisinaan tunnen hyvin selkeästi, että tältä erää läheisyyden hetki on ohi, mutta voinko todella sanoa sen ääneen? Entä jos toinen loukkaantuu? Nämä hetket kysyvät paljon kanttia. Uskallanko olla aito ja rehellinen? Uskallanko kuunnella sitä miten asiat luonnollisesti tapahtuvat? Uskallanko olla tietämättä mihin se vie ja katsoa, kenties löytääkseni itseni entistä lähempänä toista?

Kykyni kantaa seksuaalisuuttani kasvaa suorassa suhteessa sen kanssa miten kasvan ihmisenä.

Läheisissä ihmissuhteissa kaipaan toiselta monenlaisia asioita. Että hän olisi sekä huora että Madonna. Että hän olisi läsnä kuin äiti ja kuuntelisi kuin terapeutti. Että hän kannattelisi itseään varmasti kuin isähahmo. Että hän antaisi minulle sopivasti tilaa ja tukisi oikeissa kohdissa.

Tuntuu tärkeltä myöntää kaipaavansa näitä asioita. Se auttaa kivuliaasti mutta kasvattavasti ymmärtämään, että lopulta vain minä voin ottaa suurimman vastuun itsestäni ja olla näitä asioita ensisijaisesti itselleni. Jos luoja suo, kumppanini tukee minua hetkittäin. Kykyni kantaa seksuaalisuuttani kasvaa suorassa suhteessa sen kanssa miten kasvan ihmisenä.

Tantra

Tantra on antanut minulle menetelmänä, harjoitteina ja asenteena paljon. Työskentely seksuaalisuuden ja sydämen äärellä on ollut aina vaikeaa ja antoisaa. Seksuaalisuus ja aito kohtaaminen tällä alueella on hyvin koskettavaa sekä parantavaa, ainakin kun se tehdään oikein. Omat kurssini eivät keskity aiheeseen, vaikka käsittelemme aihetta yhtenä ihmisyyteen liittyvänä osana. Mikäli haluat työskennellä keskittyen seksuaalisuuteen, annan vahvan suositukseni Suomessa Shanti Limnell nimiselle opettajalle. Shanti on inhimillinen, aidon suora ja lempeä ammattilainen. Laajemmin ihmisyyttä ja kehollisuutta tutkiville suosittelen mielelläni Vapaa & Onnellinen -kurssiani.

Kuinka olla seksuaalisuutensa kanssa?

Paras apu jonka olen itselleni osannut antaa, on ollut se, että olen viettänyt aikaa seksuaalisuuteni kanssa. Kuuntelen seksuaalisia tuntemuksiani. Miltä ne tuntuvat ja mitä ne tuntuvat haluavan. Mitä koen tarvitsevani kun annan niille tilaa. Annan tilaa myös arvosteleville äänille sisälläni siihen liittyen. Olen rehellinen kaikesta siitä mitä minussa tapahtuu, juuri siten kuin osaan. Olen läsnä sille mitä minussa tapahtuu ja pyrin sallimaan sekä sietämään kokemustani, jotta tuntisin itseni paremmin. Teen näkyväksi sitä mitä en tiennyt ja kasvan kokonaisemmaksi ihmiseksi.

Tällainen harjoitus, oleminen, on antanut paljon. Se on vapauttanut seksuaalisuuttani. Se on tehnyt näkyväksi niitä tapahtumia ja hetkiä jolloin olen oppinut häpeämään tai kokemaan asian vääräksi. Se on paljastanut tiedostamattomia osia minussa. Auttanut ymmärtämään tämän ”energian” luonnetta. Kasvattanut kykyäni kantaa sitä ja kanavoida energiaa minulle hyödyllisellä tavalla.

Seksuaalisuuden syvempi luonne

Mitä enemmän sen kanssa olen, sitä enemmän halu tuntuu elämänhalulta. Se näyttää ehdollistuneen vahvasti tarpeisiin, toisiin ihmisiin ja jännityksen purkamiseen. Ilmiöt tuntuvat kuitenkin muuttavan muotoaan kun olen niille läsnä ja annan seksuaalisuudelleni tilaa kasvaa aikuisemmaksi.

Kokemus halun luonteesta on muuttunut. Alapään kautta ulos haluava jännitte on muuttunut koko kehoon virtaavaksi voimaksi. Siinä ollut jännittyneisyys ja tarvitseva luonne on muuttunut sisällä liikkuvaksi eläväisyydeksi joka haluaa luoda ja ilmentyä. Sydämen alueella aiemmin puutteena tuntunut kaipuu tuntuu tänään pikemminkin halulta tuntea itsensä.

Kirja jota voin suositella asian kanssa työskentelemiseen on The Power of Divine Eros. Kehoitan keskittymään ennenkaikkea harjoitteisiin.

Uteliaisuus siitä mitä minussa on, tuntuu tuovan minua lähemmäs itseäni ja myös seksuaalisuuttani. Maltillisin askelin se on alkanut tuntua enemmän omaltani, ei niin vahvasti muihin liittyvältä asialta.

Toivomukseni sinulle

Mikäli aihe juuri nyt koskettaa elämääsi jollain tavalla, toivon sinulle rohkeutta tutkia asiaa avoimesti. Että katsoisit ja kuuntelisit miten seksuaalisuus sinussa ilmenee ja mitä kaikkea sinussa tapahtuu siihen liittyen.

Lisäksi myös kärsivällisyyttä ja lempeyttä, sillä tutkimuskohde on yksi syvimmistä ja koskettavimmista. Jos voin tukea matkaasi, teen sitä työkseni ilolla.

Kiitos kun sain jakaa ajatukseni kanssasi. Se auttaa minuakin muistamaan, että en tee matkaani yksin.

Ikääntymistä voi hidastaa oikeanlaisella ravinnolla

Kirjoittaja Sinikka Pakeman on kliininen ravintoterapeutti, joka pitkän kansainvälisen kaupallisen uran jälkeen valmistui The Institute for Optimum Nutritionista, Lontoosta 1997. Siitä lähtien hän on pitänyt vastaanottoa Lontoossa ja Helsingissä sekä toiminut suosittuna kouluttajana, luennoitsijana ja kirjailijana. Tätä nykyä Sinikka asuu Ranskassa.

Elämme nuoruutta ihannoivassa yhteiskunnassa, mutta on paradoksaalista, että tämän päivän ravinto ja elämäntavat kiihdyttävät ikääntymisprosessia. Jotkut gerontologit ovatkin sitä mieltä, että biologinen ikä on kronologista ikää todellisempi.

Mikään kosmetiikka maailmassa ei ole vielä tarjonnut ”sitä ainutta ja yhtä ratkaisua”, kuten ei myöskään plastiikkakirurgia. Molemmat saattavat auttaa pinnallisesti, mutta jos emme kiinnitä huomiota ruokavalioon ja elämäntapoihin, sisältäpäin lahoamista ne eivät estä.

On muistettava, että vanhenemisprosessi alkaa heti synnyttyämme ja se miten nopeasti se etenee, on pitkälle kiinni yksilöstä, sekä siitä millaisen alun saamme. Toki geeneilläkin on siihen vaikutusta. Asia geenien kanssa ei ole kuitenkaan niin yksinkertaista kuin on luultu, sillä geeneihin vaikuttavat myös tekijät, jotka ovat hallinnassamme, kuten ravinto ja muut elämäntapoihin kuuluvat asiat.

Ravinto ei ole koskaan aiemmin ollut niin monipuolisesti vaihtelevaa kuin nykyään, sekä positiivisessa että negatiivisessa merkityksessä. On runsaasti terveellistä, luonnollista ravintoa. Monet ihmiset eivät kuitenkaan sitä käytä, joko koska he eivät tunne luonnollisia raaka-aineita tai eivät halua valmistaa aterioita niistä itse, tai koska he eivät saa kontaktia niiden makuihin, heidän makuaistinsa ollen prosessoidun ravinnon turruttama.

Senior woman holding box with vegetables — Ikääntyminen ei ole vain vanhojen asia, sillä ikääntyminen alkaa jo syntymästä.

Vielä enemmän kuin terveellistä ravintoa on runsaasti prosessoitua ruokaa, joka sisältää synteettisiä lisäaineita. Se on halpaa ja helppoa mahantäytettä. Suuri osa länsimaisista nuorista, ja toki myös osa vanhemmistakin sukupolvista, on tottunut pika- ja roskaruokaan. Sen nauttiminen koetaan jopa itsensä hemmotteluna. Ei ole epäilystäkään, etteiko tämä ilmiö lisää terveyteen liittyviä ongelmia ja sitä myötä sairauksia, nopeuttaen ikääntymisprosessia.

Usein onkin kysytty kumpi tuli ennen, ikääntyminen vai sairaus? Lisääntyvässä määrin jopa noin 25–35-vuotiaat kokevat kehonsa kapinoimista ja tuntevat ajoittain virran loppuvan. Tässä iässä pitäisi olla huipulla mitä tulee energian määrään, vitaalisuuteen sekä aivojen ja ylipäätään kognitiivisten toimintojen tehokkuuteen. Kysyä sopii, alkaako biologinen ikääntyminen nykyään huomattavasti aiemmin kuin ennen vanhaa, jolloin 50-vuotiaat nähtiin ulkoisen olemuksensa perusteella vanhoina, mutta olivat melkoisen katajaisia biologisesti?

Koska ikääntyminen ja sen hidastaminen on ihmiskunnalle polttava kysymys, asian tutkimiseen panostetaan paljon. Tutkimustulokset ovat mielenkiintoista luettavaa ravintoterapian ja elämäntapaterapian kannalta. Miten nykyinen länsimainen ruokavalio nopeuttaa ikääntymistä ja missä vaiheessa sairaudet pullahtavat esiin? Mitä tapahtuu keholle, kun sitä ei käytä? Mitkä ovat ikääntymisen näkyviä ja ”näkymättömiä” merkkejä? (Näitä, ja monia muita kuumia kysymyksiä käsitellään PUR:in ensimmäisellä luennolla, joka aloittaa syksyn luentosarjani, elokuun 27. pvä.)

Haluan vakavasti muistuttaa että nämä asiat eivät ole yksistään ns. vanhempien ihmisten asiaa, vaan melkeinpä vielä enemmän nuorten sukupolvien, joiden tulisi tietää, miten ennaltaehkäistä vakavia ongelmia ja sen myötä myös kehon rappeutumista pysyvästi. Ei kuitenkaan ole koskaan liian myöhäistä aloittaa uudet elämäntavat! Tarkoitus ei ole sotia ikääntymistä vastaan, joka on eittämätön, vaan oppia käyttämään hyväksi tieteen esille tuomaa tietoa, jonka avulla voimme hidastuttaa prosessia ja luoda itsellemme elämänlaadullisesti korkeatasoista vanhuutta.

Teksti on julkaistu myös Pur-kaupan sivuilla: www.pur-kauppa.fi

Millaista on terveellisen elämän arki?

Teetkö kaikkesi hyvinvointiin liittyvien tavoitteidesi hyväksi, mutta tulokset loistavat poissaolollaan? Jos alitajuiset jokapäiväiset valintasi ovat tavoitettasi vastaan, et voi onnistua. Alle on koottu tapoja ja asenteita, jotka löytyvät terveellisesti eläviltä, ja jotka sinunkin kannattaa pitää mielessä.

Aamupalan syöminen

Päivän ensimmäinen ja samalla tärkein ateria käynnistää aineenvaihduntasi ja antaa hyvän startin tulevaan päivään. Aamupalaa ei ikinä kannata jättää väliin, jos ruoka yhtään maistuu aamuisin. Sisältö on kuitenkin se, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Sano ei sokerisille muroille ja nauti ravinnerikas aamiainen esimerkiksi luonnonjugurtin ja marjojen, munakkaan tai vihermehujen muodossa.

Proteiinipitoisten ja terveellisiä rasvoja sisältävien välipalojen syöminen

Terveellisesti syöminen ei tarkoita, ettet saisi syödä paljon. Terveellisesti syövä voi nauttia jopa 6 ateriaa päivässä: aamiaisen, välipalan, lounaan, välipalan, päivällisen, iltapalan. Perussääntönä on, että syö silloin, kun on nälkä. Kiinnitä kuitenkin huomiota myös välipalojen sisältöön, ja napsi vaikka pähkinöitä tai marjoja.

Nukkumisen asettaminen etusijalle

Kuten tiedämme, huonoja valintoja ruuan ja elämäntapojen suhteen tulee tehtyä eniten huonosti nukkuneena ja ärtyneenä. Nopeasti saatavilla oleva sipsipussi voi silloin löytää helposti tiensä luoksesi. Kunnon yöunille pitää pyhittää aika ja paikka, sillä yöunien aikana keho uusiutuu, stressi poistuu ja akut latautuvat.

Juomaksi muuta kuin kaloreita

Janojuomana vesi on ylivoimainen. Jos haluat vaihtelua, lisää veteen limeä tai sitruunaa, juo kookosvettä, vihreää teetä tai esimerkiksi tuorepuristettuja mehuja. Juomat ovat siitä salakavalia, että niistä voi kertyä huomaamatta paljonkin kaloreita. Mitä luonnollisempi, sen parempi.

Positiivinen suhde ruokaan

Pidä mielessä, että ruoka on tarkoitettu kehosi polttoaineeksi. Useimmiten naisille voi olla vaikeaa hallita syömiseen liittyviä tunteita, kuten vaikka suruun syömistä. Näiden tunteiden syyt on selvitettävä, jotta suhde ruokaan on kunnossa. Terve ja hyväkuntoinen ihminen on ylpeä siitä, että ravitsee kehoaan parhaimmalla tavalla.

Herkkujen nauttiminen ilman syyllisyyttä

Tutkimusten mukaan ihmisten, jotka liittävät syyllisyyden suklaakakun syömiseen, on useimmiten vaikeampi kontrolloida omaa syömistään, ja heillä on siten huonompi mahdollisuus pysyä nykyisessä painossaan. On ihan tervettä pitää kuitenkin esimerkiksi suklaata nautintona. Myös herkuilla on paikkansa ja aikansa, eivätkä ne ole kokonaan kiellettyjä.

Luovuus arjen aktiivisuudessa

Päivän jokainen hetki on mahdollisuus olla aktiivinen! Valitse aina portaat, tee pieni kävely lounastauolla tai jumppaa nostelemalla pientä lastasi. Kaiken treenamisen ei tarvitse tapahtua salilla. Piristäviä tapoja nostaa sykettä ja pysyä kunnossa ovat esimerkiksi aktiivinen seikkailu ystävien kanssa, uiminen, patikointi luonnossa, puutarhassa puuhailu ja tietysti erilaiset urheilulajit.

Nauraminen äänekkäästi ja usein

Nauru lievittää stressiä, jonka pahat vaikutukset varmaan jokainen tunnemme. Ollessasi stressaantunut kehosi käynnistää glukoosin vapauttamisen. Nykypäivän stressi ei tarvitse kaikkea tätä ylimääräistä glukoosia, joten myös insuliinia vapautuu. Insuliini saa valitettavasti aikaan sen, että glukoosi muuttuu varastoiduksi rasvaksi.

Itsensä arvostaminen ja tunteminen

Ymmärrä, että saman painoindeksin omaavat ihmiset voivat olla täysin eri näköisiä. Tämän takia sinun on turha verrata itseäsi muihin. Käännä katseesi omiin tuntemuksiisi ja keskity omaan aktiivisuuteesi.

Tasapainoon uskominen

Liian rankat dieetit, rankka treenaaminen ja liian hektinen aikataulu eivät ole pidemmän päälle kestäviä. Järkevä elämäntyyli tarkoittaa, että se rakennetaan hyvinvointia tuottaviin asioihin pohjautuen.

Lähde: mindbodygreen

Juha Vuorinen: ”Elämän tarkoitus on olla ihan sikaonnellinen”

Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Seuraavassa kirjailija Juha Vuorinen kertoo, mitä eri sanoista tulee hänelle mieleen.

EGO – Pahin kompastuskivi elämässä.

TULEVAISUUS – Buddhalainen munkki lausui viisaat sanat, kun häneltä kysyttiin jälleensyntymisestä. ”Jos haluat tietää jotain menneisyydestäsi, katso nykyistä elämääsi. Jos haluat tietää jotain tulevaisuudestasi, katso tämän elämäsi tekoja.” Tämän voi puristaa myös paljon pienempään mittakaavaan, ja se toimii aina karmaisevan tarkasti.

RAKKAUS – Maailman eniten väärin käytetty sana. Monet puhuvat rakkaudesta tietämättä, mitä se oikeasti tarkoittaa. Käytän malliesimerkkinä parisuhderakkautta. Ensin tulee ihastus, sen jälkeen ahdistus, ja jos näistä on selvitty, voi aloittaa pitkän ja kivisen kompuroinnin kohti sitä tilaa, jolla on jotain tekemistä todellisen rakkauden kanssa. Minulle se on synonyymi toisen ihmisen silmittömälle kunnioitukselle.

ELÄMÄN TARKOITUS – Olla ihan sikaonnellinen = henkinen autonomia.

KIIRE – Merkki siitä, että on syöksymässä hirmuvauhtia yhä kauemmas oikeasta onnellisuudesta.

KOHTAAMINEN – Ei ole koskaan sattuma.

IHMISYYS – Pirullinen tapa oppia inhimillisyyttä, sillä lähtökohtaisesti emme ole ihmisinä oppimassa henkisyyttä, vaan olemme henkisiä olentoja, jotka ihmisenä olemisen kautta ovat oppimassa inhimillisyyttä.

RAUHA – Rauha hänen sielulleen -sanontaan on kätkettynä paljon enemmän viisautta kuin moni arvaakaan. Sielun rauhan saavuttaminen voisi myös olla yksi elämän tarkoituksista.

OLEMINEN – Onnelliseksi tulemisessa olennaista on tajuta, että joidenkin asioiden pitää vain antaa olla.

ILO – Jumalan riemastuttava keksintö keventää sielujen matkaa läpi ihmiselämän. Itse uskon väitteeseen, että lopulta elämässä on vain kaksi tärkeää asiaa. Huumori ja rakkaus. Kukin voi mielessään miettiä, millainen paikka maapallo olisi, jos vain nuo asiat vaikuttaisivat ihmisten tekoihin ja sanoihin.

ONNELLISUUS – Kaiken a ja o, eikä sen saavuttamiseen vaikuta millään tavalla ihmisen ÄO.

MUSIIKKI – Keino liikuttaa ihmistä fyysisesti, sielullisesti ja henkisesti.

SIELU – Matkustaja ihmiseksi kutsutussa kulkuneuvossa.

Lue Kaiken takana on ihminen -sarjan jutut täältä

Olen levollisuuden arvoinen

Alkukesästä istuin lounaspöydässä rakkaan kanssa, lautasliina itkutipoista tuhriintuneena. Olin lähtenyt työpaikaltani kesken päivän ja vaahtosin miten pahalta tuntui. ”Ehkä haen sairauslomaa nyt heti, en jaksa enää yhtään tätä hulluutta”. Kumppanini kuunteli tyynenä, ehdotti jälleen että ottaisin kantaakseni vähemmän huolta ja tekisin vain sen, minkä juuri nyt pystyn.

En hakenut silloin sairauslomaa, mutta stressimyllyni läpi linkoutui ajatus: mitä järkeä on elää näin? Toteuttaa intohimoammattiani toistuvasti stressaantuen, uupuen ja huonosti voiden? Jos ja kun minulla on etuoikeus valita toisin?

Intohimoni on enemmän arvoinen ja sen arvon määrittelen minä. Näin olin ajatellut jo aikaa sitten unelmalomallani Havaijilla, jossa intuition kirkas ääni oli alkanut kutsua kohti uutta: haluan tehdä vain asioita, joita todella haluan tehdä. Läsnä ollen, levollisesti, iloiten. Ollessani itseni kanssa syvässä synkassa ohjaudun tekemään asioita, jotka ovat merkityksellisiä minulle ja siten mahdollisesti myös toisille. Mihin muuhunkaan kannattaa elämää käyttää?

Kotiin palattuani olin vikkelästi takaisin boksissani: harjoittamassa ammattiani jota rakastan, mutta joka käytännössä usein on ehkä muuta, kuin mitä tai miten mieluiten tekisin. En ole taloudellisesti riippumaton, mutta minulla ei ole myöskään perhettä (teko)syyksi olla tekemättä valintoja lempipuuhieni hyväksi.

Mikä sitten estää valitsemasta juuri sitä mitä sydän halajaa? Pienissä ja suurissa asioissa? Tätä olen pohtinut vuosien varrella paljon, sillä tuntuu, että esteitä ja syitä ilmenee vaihtuvina määrinä ja yhdistelminä loputtomasti. Kiteyttäisin asian näin: emme koe olevamme sen ihanamman jutun arvoisia. Jos kylpy kutsuisi, mutta suihkuun ehtisi paremmin, miksi en nautiskele ammeessa? Jos tuosta saisi rahaa, mutta tuo kutittelisi iloani ja tähänkin asti on pärjätty, mitä valitsen? Miksi en uskalla tai voi?

Aina löytyy syy olla sallimatta itselleen parempaa oloa. On syitä, miksi en voi hyväksyä itseäni, halujani ja tarpeitani juuri sellaisina kuin ne ovat. Loputtomia perusteita pohdinnalle siitä mitä kaikkea minun pitäisi tehdä (toisin) ja mikä kaikki minussa mättää. Levollisuus sen sijaan on sitä, että sallin itseni irtautua ajatusten ryöpyistä ja palata tähän hetkeen hengittämällä ja kuuntelemalla mikä juuri nyt kutsuu. Sitä, että tunnustelen: ihanaa, tässä olen! Juuri minä!

Omalla kohdallani olen havainnut voimakkaan suorittamistarpeen motiiviksi toimia ikään kuin itseni sivussa, itseäni kieltäen. Tehdä ja paahtaa kylpemisen sijaan. Taustalla vaikuttaa tosi alitajuinen uskomus siitä, että jos teen asioita hyvin, tunnollisesti ja ”oikein”, saan vastineeksi hyväksyntää – eli oikeutuksen olemassaololleni. Ohikiitävää todistusta arvolleni tai arvottomuudelleni. Eikä silloin mikään määrä suorittamista saa minua uskomaan, että kyllä, olen hyvä juuri tällaisena. Kontrolloimisen ja suorittamisen suo on loputon, jos valintani tai tekemiseni perustuu hyväksynnän saamiseen eikä sisäiseen levollisuuteen, Oman Arvon tunteeseen.

Yhtä uupumussairauslomaa myöhemmin – edellisestä olikin jo vierähtänyt kotvanen – ajattelen, että olen tekemisistäni ja haasteistani riippumatta stressittömämmän elämän arvoinen. Saan tuntea oloni hyväksi, iloiseksi ja innostuneeksi toisten mielipiteistä tai olosuhteistani riippumatta.

Uupumusvapaallani tein muutamia linjanvetoja. Päätin, etten ajattele stressaavia työpaikan asioita työpäivän jälkeen. Päätin, etten syyllisty ylittyneistä budjeteista, epätyydyttävistä työtuloksista tai omista virhearvioinneistani. Täydellisyydentavoittelija minussa on taipuvainen syyllistymään, mutta ketä minun tunnontuskani tai stressikuumotukseni palvelee? Jos olen lipsahtaa päätöksistäni, en soimaa itseäni vaan hengittelen syvään ja valitsen parempaa oloa tuovia ajatuksia aina, kun kykenen. Voisinko radikaalin rennosti nauttia duunissa kaikesta innostavasta ja unohtaa muun?

Vapaallani päätin myös antaa itseni valita seuraavaksi asioita, joista nautin eniten. Olen avoin sille, mitä elämä tuo ja kokeilen uusia juttuja. Ihan vain, koska se tuntuisi nyt hyvältä.

Sairauslomani aikana minusta tuli myös Hidasta Elämää –kirjoittaja.

5 rajoittavaa uskomusta unelmiesi tiellä

Uskomuksemme luovat ajatuksemme. Ajatuksemme ohjaavat käytöstämme, päätöksentekoamme, jokapäiväistä toimintaamme, ja kuinka tavoittelemme unelmiamme.

Suurimman osan ajasta, ainoa mikä oikeastaan pidättelee meitä, on rajoittavat uskomuksemme. Seuraavat viisi rajoittavaa uskomusta saattavat olla tielläsi unelmiasi tavoitellessa.

instakuva8 — Kuva: UNELMAKARTTAKIRJA-verkkokurssi

Uskomus #1: Se on liian vaikeaa

Kuinka vaikeina näet unelmasi? Tuntuuko, ettei sinulla ole tarpeeksi taitoa, rahaa, koulutusta, suhteita tai aikaa?

Jos unelmasi vaikuttaa liian vaikealta saavuttaa, mieti mitä pieniä askeleita voit ottaa päästäksesi sitä hieman lähemmäs.

Jos haluat juosta maratonin, aloita juoksemalla viisi minuuttia päivässä.
Jos haluat perustaa yrityksen, ota yhteyttä ihmisiin, jotka ovat samalla alalla.
Jos haluat olla maailmanmatkaaja, etsi sellainen työ, joka mahdollistaa matkustelun.

Mutta miksi unelmat vaikuttavat niin vaikeilta tai kaukaisilta? Katso uskomus #2.

Uskomus #2: Minun pitää menestyä nopeasti

Kuinka nopeasti haluat saavuttaa unelmasi? Alle 10 vuodessa, eikö?
Yhdeksäntoistavuotiaana kaksikin vuotta vaikutti ikuisuudelta.
Kysy itseltäsi: Saavutanko sen mieluummin myöhään vai en milloinkaan?

Uskomus #3: Joko olen kuuluisa tai epäonnistunut

Onko sinulla tietty unelma mielessäsi? Tarkoittaako, että olet epäonnistunut, jos saavutat siitä vain osan?

Tuleeko sinun todellla olla kuuluisa rocktähti vai riittäisikö sinulle se, että olet taitava yhdestä vaikeimmista aloista maailmassa, että elätät sillä itsesi, ja mikä tärkeintä, nautit elämästäsi sitä tehdessä?

Kuva: Matilda Aaltonen, matildacantdance

Uskomus #4: On liian myöhäistä minulle

Tuntuuko, että oikea aika unelmasi saavuttamiselle on jo mennyt?
Ehkä silloin, kun olit vielä nuori, mutta etkö nyt ole jo liian vanha?

INSTAKUVA6 — Kuva: UNELMAKARTTAKIRJA-verkkokurssi

Maailmassa, jossa ihmiset tulevat tähdiksi teini-ikäisinä ja miljonääreiksi kaksikymppisinä, ei ihme jos tunnet, että on jo liian myöhäistä.

Mutta entäpä he, jotka voittavat useita National Geographicin kilpailuita, matkustavat kaikilla mantereilla ja kuvaavat jääkarhuja Alaskassa ELÄKEIÄSSÄ?

Jos he, miksi emme me?

Uskomus #5: Se on liian riskialtista. Saatan epäonnistua

Mitä jos et saavutakaan sitä? Kaikista ponnisteluista huolimatta, entä jos unelmasi jää täyttämättä? Käsiisi saattaa jäädä vain turmeltunut ura, rahapula ja vieraantuneita ihmisiä.

Olet oikeassa, saatat epäonnistua. Mutta sinun tulee kysyä itseltäsi: Olenko täysin onnellinen elämääni tällaisena?
Kun olet elämäsi loppupuolella, voitko sanoa ettet kadu sitä, ettet yrittänyt tarpeeksi kovasti?

instakuva10_edited-1 — Kuva: UNELMAKARTTAKIRJA-verkkokurssi

Entäpä vastuu perhettäsi kohtaan? Eikö se ole itsekästä keskittyä vain omiin unelmiinsa?

Jos et kuitenkaan yritä tavoitella unelmiasi, kuinka lapsesi oppivat, että myös he voivat tavoitella ja saavuttaa unelmansa? Eikö se ole riskin ottamisen arvoista?

Jos sinulla on unelma, se on sinun vastuu ja velvollisuus saada se toteutumaan. Tutki ajatuksiasi ja kyseenalaista uskomuksiasi.

”Muista unelmasi ja taistele niiden puolesta” – Paulo Coelho

Lähde: tinybuddha.com

Joogaa kohti lepoa – eteentaivutus

Kohti lepoa – Osa 2

Viikottainen joogavinkki iltarauhoittumiseen jatkuu pohkeiden hieronnalla ja eteentaivutuksella. Samat liikkeet voit toki tehdä myös aamulla. Nämä levolliset liikkeet ovat erinomaisia poistamaan väsymystä ja stressiä.

1. Pohkeiden hieronta

Pohkeissa on voimakkaat lihakset ja etenkin juokseminen ja hyppiminen tiukentavat jalkojen voimakkaita lihaksia. Asetu selinmakuulle. Koukista polvet ja nosta toinen pohje alemman polven päälle. Pohkeessa tuntuu kaksi lihasta, joiden väliin alempi polvi mukavasti uppoaa. Paina pohjetta polvea vasten ja liu’uta säärtä polvesta nilkkaan asti. Anna niskan ja käsien olla rennot. Jatka hierontaa niin kauan kuin tuntuu hyvältä. Hengitä syvään. Voit pysähtyä kipeään kohtaan hengittelemään pidemmäksi aikaa. Anna kasvojen rentoutua.

2. Eteentaivutus

Istuen tehtävä eteentaivutus eli Paschimottanasana on yksi joogan klassisimmista asanoista. Sen edut ovat monet. Asana rauhoittaa hermostoa, venyttää koko kehon selkäpuolta, edistää ruoansulatusta ja stimuloi mm. maksaa, munuaisia ja munasarjoja. Eteentaivutuksia suositellaan etenkin vilkkaalle mielelle.

Tuo istuinluiden alle matala tyyny, joka helpottaa lantion eteen kallistumista. Tunne molemmat istuinluut tyynyssä tasaisesti. Tuo jalat yhteen ja suoraksi maata vasten. Sisäänhengitys pidentää selkää ja uloshengitys syventää eteentaivutusta. Rintalasta liikkuu poispäin istuinluista ja ohjaa selkärangan liikerataa. Voit auttaa tuomalla kädet taakse maahan lantion viereen ja työntämällä pehmeästi lisäpituutta. Tärkeää on että taivutus lähtee lonkkanivelistä, ei vyötäröstä. Anna asennon syventyä pikkuhiljaa, ainakin 10 hengityksen ajan.

Huomaa että kuvassa on joogamaton avulla rakennettu kevennetty versio. Kun asetat rullan polvien alle, voit olla tässä passiivisessa eteentaivutuksessa pidemmän aikaa. Tarkista että niska seuraa selän linjaa, eikä pää roiku rentona alaspäin.

Täältä löydät kaikki joogavinkit koottuna!

Valokuvat: Niki Stribian & Heta Koivusalo

Joogavälineet: Sarwayoga.fi

Trikoot: www.bahiniwear.com

Mitä tulisi huomioida syyskesän puutarhassa?

Kuljeskelen puutarhassa ja tunnustelen avovarpain aamun kosteaa nurmea. Ajattelen sydämellisesti, että tämä on ollut hyvä, täydellinen puutarhakausi ja nyt elokuussa oma puutarhani on kyllä kauneimmillaan. Kurjet ovat laulaneet koko kesän. Kimalaiset surisevat, perhoset lepattavat ilmojen vihdoin lämmettyä ja sammakotkin ovat löytäneet puutarhani, koska olen tarjonnut heille vesialtaita lisääntymisen tueksi. Ekologinen puutarha onkin suunniteltu palvelemaan sekä ihmisten että muun eliömaailman tarpeita. Tähän luonnolta oppinsa saaneeseen puutarhaan ovat kaikki tervetulleita. Jos puutarhassa ei käy surina eikä perhosten lepatus aurinkoisina päivinä, olisi sinne hyvä lisätä hyviä mesikasveja kuten nauhuksia, punalatvoja, villakkoa, hunajakukkaa yms. Rikkakasvina tunnettu pelto-ohdake on mitä parhaimpia perhoskasveja ja siitä nauttivat myös pikkulinnut. Loppukesä ja alkava syys on täydellistä aikaa tarkkailla jälleen puutarhaa ja katsoa tästä hetkestä käsin jo ensi kesän puutarhasuunnitelmiin. Kaikki onnistumiset ja haasteet ovat vielä kirkkaassa muistissa. Nyt viimeistään kannattaa kirjata ylös mikä hyötykasvi kasvoi missäkin varsinkin, jos noudattaa kasvimaallaan viljelykiertoa.

Loppukesä ja alkusyys ovat oivallista istutusaikaa

Kasvukauden lopulla ilma ja maa ovat kosteampia kuin keväällä, tosin tänä kesänä maa on ollut kostea koko ajan – ainakin meillä pohjoisessa. Loppukesä onkin täydellistä istutusaikaa ja tämän ajan istutukset onnistuvat yleensä hyvin, koska kastelusta ei tarvitse huolehtia. Elo-syyskuussa istutetut taimet lähtevät vinhasti kasvuun seuraavana keväänä, sillä valmiiksi juurtuneina he pystyvät hyödyntämään kaiken kevätkosteuden. Kaikkia monivuotisia kasveja voi huoletta, nautiskellen istutella vielä elokuulla ja kestäviä pensaita sekä puitakin niin kauan, kunnes routa maan jähmettää. Tunnen tapauksia, jolloin omenapuita on istuteltu vielä marraskuulla siten, että kaikki lähtivät hyvin kasvuun seuraavan keväänä. Tutkimattomat ovat puutarhaihmeiden tiet.

Puutarhassani kasvit kasvavat sikin sokin, hallitussa huolettomuudessa, mutta muodostavat myös ns. kiltoja eli ryhmiä, joissa kasvit tukevat toisiaan ja näin puutarhalla on mahdollisuus olla tuottavampi kuin jos kasvit kasvaisivat yksitellen. Kasvit viettävät puutarhassani rauhaisaa yhdessäeloa. Sallin luonnollisen kilpailun tapahtua, enkä rajoita liikaa kenenkään kasvua. Tahdon kannustaa sinuakin tutkimaan, kuinka yksittäiset puutarhasi elementit voisivat tukea toisiaan kenties vielä paremmin. Jälleen kerran luonto toimii parhaana puutarhamestarina osoittaen, että kasvit kukoistavat ryhmissä. Jokaisella tai ainakin useimmalla puutarhan elementillä voisi olla vähintään kolme eri toimintoa ja jokaista toimintoa myös tuetaan kasvi – ja eläinmaailman osalta. Olen kuunnellut kasveja puutarhassani ja ihastellut niiden vuorovaikutusta kesknään. Esimerkiksi korianteri, joka kasvaa puutarhassani hyvin rehevästi nuoren, maukkaita omenia tuottavan Saarijärvenpunainen omenapuun alla, toimii tuholaisten karkottajana, maan suojaajana sekä tietysti herkullisena, terveyttäni tukevana mausteena. Sen lisäksi kukkiessaan korianterista pitävät monet hyödylliset ötökät. Upea raunioyrtti tarjoaapi puutarhaani katetta, houkuttelee kimalaisia, käynnistää kompostin ja toimii ns. ravinnepumppuna muhkean juuristonsa tähden.

Siemensatoa omasta puutarhasta.

Syyspuutarhaa ihastellessa on kiehtovaa seurata, kuinka kasvit alkavat muodostamaan siemeniä – kukanenkin omaan tahtiinsa. Rucolat ja muut salaattivihannekset tekevät kukkavartta, kehäkukat, krassit, ruohosipulit, ruiskaunokit ja samettikukat vaihtavat kukkansa luonnollisesti elämää tuottaviin siemeniin. Omasta puutarhasta kannattaa ehdottomasti kerätä siemeniä talteen ja luoda näin omaa, pienimuotoista siemenpankkia ja olla entistä omavaraisempi niidenkin suhteen. Oman puutarhan siemenet ovat ihana, arvostettu lahja kaikille puutarhaystäville, vaikkapa jouluksi. Kerää siis yksivuotisten ja monivuotisten kukkien sekä yrttien siemenet seuraavan kevään kylvöihin ja varastoi ne kuivassa paikassa.

Puutarhasi valmistautuu tulevaan kevääseen jo syksyllä

Kalium parantaa kasvien talvenkestävyyttä ja fosfori tulevan kevään ja kesän kukintaa – näitähän syyslannoitteet sisältävät. Jos puutarhaa lannoitetaan luonnonmukaisesti esim. kompostilla, kaupallinen syyslannoite ei ole tarpeellinen. Tuhka sopii syksyllä kasveille, varsinkin marjapensaille, sillä se ei sisällä typpeä. Emäksisenä tuhka nostaa tehokkaasti myös maan ph:ta, joten sen kanssa kannattaa olla ajattelevainen, eikä innostua levittämään sitä liikaa. Hyvä määrä on muutama kourallinen neliölle. Kalkin sijaan happaman maan ph:ta nostamaan tuhka on tehokkaampi, luonnollinen vaihtoehto kuin louhittu, kaupallinen kalkki. On hyvä pitää mielessä, että puun tuhkaan sitoutuu myös raskasmetalleja. Lehtipuiden tuhka ei sisällä hartsia toisin kuin havupuuntuhka ja raskasmetallejakin paljon vähemmän. Raskasmetallien määrään vaikuttaa tietysti myös mistä puut ovat kaadettu.

Mitäpä jos et haravoisikaan

Puutarhani syystöihin kuuluu haravoimattomuus. Pyrin katkeamattomaan ravinnekiertoon, enkä näe tarpeelliseksi viedä tätä arvokasta humusmateriaalia muualle. Kaikki se mikä mullaksi muuttuu saa jäädä paikoilleen, oi havisten variskoot kautta taivaitten tuulien. Kerään kuitenkin sen verran näitä ihania kuivia lehtiä ja kuivaa heinää kasoihin, että saan talven varalle kompostikuiviketta. Syksyn lehdet tarjoavat myös elintärkeää eloperäistä katetta levitettyä sinne, missä maa on paljas sadonkorjuun jälkeen. Kasvimaalla lehtikate antanee suojaa maalle ja pidentää lierojen ja muiden hajottajaeliöiden työkautta pitämällä maaperän lämpimämpänä. Kate tietysti tarjoaa heille myös evästä ja tätä kautta maaperä muhevoituu vuosi vuodelta. Kaikki terveet kasvinosat kasvimaalla kannattaa jättää maantumaan sinne. Esimerkiksi apila ja härkäpapu toimivat erinomaisena viherlannoitteena, jahka ne jätetään talveen lepäämään, luovuttamaan ravinteensa takaisin maahan. Nautinnollista, vuorovaikutteista ja elämää tukevaa syyskesää!

3 tapaa saada selfiestä todellista voimaa – ei pelkkiä tykkäyksiä

Vallalla olevaa selfie-kulttuuria on helppo kritisoida. Moni pitääkin itsensä kuvaamista uusissa vaatteissa tai treenin jälkeen kuntosalin peilin edessä muovisen ulkonäkökulttuurin huipentumana.

Selfiellä voi kuitenkin olla ottajalleen suuri merkitys, esimerkiksi tärkeänä muistona. Mutta sen tehtävä voisi olla vieläkin tärkeämpi.

Moni jää kuvan postaamisen jälkeen tuijottamaan luuriaan ja odottamaan tykkäyksiä. Hyväksytyksi tulemisen toive elää meissä kaikissa. Jokainen peukutus tuntuu tärkeältä: ne ovat merkkejä siitä, että minä olen jotain, minä olen tarpeeksi.

Mutta ehkä jo muutamien päivien tai viikkojen jälkeen olet taas egobuustia vailla. Tykkäykset eivät kanna kauas. Se puolestaan kertoo, että hyväksytyksi tulemisen ja arvostuksen tunnetta on hyvä ammentaa aivan muualta kuin sosiaalisesta mediasta.

Seuraavan kerran kun otat selfien, katso postaamisen sijaan kuvaasi itse. Katso sitä monin tavoin. Ota aikaa muutamille kysymyksille.

1. Katso kuvaasi avoimesti ja uteliaasti. Mikä ja kuka tuo ihminen oikeastaan onkaan? Mitä näet hänen silmissään, kasvojen ilmeissä, eleissä, olemuksessa? Esittääkö hän jotakin, mitä hän ei oikeasti ole? Mitä hän syvällä sisimmässään tuntee, mitä hän ei uskalla itsestään paljastaa? Mitä ajatusta tai tunnetta hän ei ole osannut ilmaista? Mikä häntä on sattunut, mikä kaipaa hoitamista?

2. Katso kuvaasi hyväksyen. Katso myös varjopuoliasi, katso haavojasi. Miltä tuntuisi nähdä ne rehellisesti, tunnustaa niiden olemassaolo? Miten voisin auttaa tuota ihmistä hyväksymään itsensä paremmin? Mitä hän kaipaa tätä kuvaa ottaessaan, mitä hän toivoo kuvan katsojalta – ymmärrystä, kunnioitusta, rakkautta? Miten voisit antaa niitä hänelle?

3. Katso kuvaasi vaaleanpunaisten linssien läpi. Mitä kaikkea kaunista, positiivista ja ainutlaatuista näet tuossa ihmisessä? Mitkä ovat hänen vahvuutensa? Miltä tuntuu katsoa häntä rakastavin silmin? Miltä tuntuisi nähdä myös säröt ja rosot arvokkaina piirteinä eikä heikkouksina?

Anna vastausten nousta rehellisesti sisältäsi. Älä laske laikkeja äläkä siirrä vastuuta itsetunnostasi muille, vaan keskity luomaan parempaa suhdetta elämäsi tärkeimpään ihmiseen: sinuun.

Tietysti kuvia voi julkaistakin, ja toki toisten kannustuksesta saa tulla hyvä mieli, mutta ole tietoinen vaikuttimistasi. Kun katsot itseäsi rehellisesti, yksi kuva voi kertoa sinulle enemmän kuin tuhat tykkäystä.

Kuvat: 123rf.com