Edellisessä blogissani annoin joitakin johtolankoja siihen, miten tunnistaa omia haitallisia ajatusmallejaan. Malleja, jotka hidastavat tai estävät oman näköisen elämän ja omien unelmien toteutumista. Myös omana aitona itsenään elämistä ja olemista.
Tunnistaminen on tärkeä alku, mutta looginen jatkokysymys kuuluu, miten sitten taklata moisia ajatuksiaan. Ja jos tarkkoja ollaan, onko taklaaminen ollenkaan paras keino/ilmaisu haitallisten ajatusten vaikutusten vaimentamiseen?
Ajatuksiaan voi halutessaan valita ja vaihtaa ja korvata. Puhun itse korvaamisen periaatteesta, joka perustuu ”rauhanomaisiin keinoihin”. Korvaaminen tarkoittaa sitä, ettei olla huonoa vastaan, vaan hyvän puolella, ei pimeää vastaan, vaan valon puolella.
Ravitaan siis myönteisiä, oman sydämen puheen mukaisia ja eteenpäin vieviä ajatuksia ja ollaan ravitsematta rajoittavia ja haitallisia, egon, pelon ja häpeän tuottamia ajatuksia. Yksinkertaista?
Yksinkertaista kyllä, mutta keino edellyttää myönteisten ajatusten tietoista, säännöllistä ja pidempiaikaista ravitsemista. On hyvä varata päivittäin tuokio tai kaksi sitä varten. Useinhan on niin, että olemme ravinneet niitä rajoittavia ajatuksia jopa koko elämämme ajan, joten ne ovat lujaan tiedostamattomaan mieleemme ja aivojemme hermoratoihin juurtuneita.
Korvaamisen menetelmää voi kutsua myös mielen uudelleenohjelmoinniksi. Onnistunut ohjelmointi edellyttää
kehon ja mielen rentoutta
korvaavien ajatusten selkeyttä, on tiedettävä, mitä haitallisen ajatusmallin tilalle haluaa
toistoa, toistoa, toistoa
voimakasta mielihyvän tunnetta
Mitä enemmän myönteisiä tunteita, kuten iloa, innostusta, rakkautta ja luottamusta uudenlaisiin ajatuksiinsa liittää, sen tuloksekkaampi niiden vaikutus on.
Vaivannäkö kannattaa, sillä kyseessä on kaikkein nopein ja kestävin tapa parantaa oman elämän laatua. Siinä ohessa myös ympärillä olevien muiden ihmisten elämän laatua.
Sellaista katalogia, jossa olisi ohjeistus juuri sinun haasteisiisi, ei voi laatia, sillä meillä jokaisella on omat riemukkaat ja toisistamme hyvinkin erilaiset korvaamistarpeemme. Alla kuitenkin joitakin vaihtoehtoja siitä, mihin ajattelunsa voi kohdistaa.
Valinta on sinun. Puutteita vai runsautta? Täytyä vai saada? Heikkouksia vai vahvuuksia? Kateutta vai kasvua? Uhkia vai mahdollisuuksia? Ongelmia vai ratkaisuja? Ei aikaa (kiire, ikä) vai hyvin ehtii? Vähättelevä vai kannustava minäpuhe?
Iloa ja hyötyä koko elämän ajan tuovien ajattelu- ja samalla myös tunnetaitojen harjoittelun voi aloittaa pelin ja leikin avulla jo lapsena. Siinä auttavat kirjoittajan kehittämät lasten ajatuskortit
“Anteeksi” on ihan oikea taikasana. Se voi oikeasti muuttaa jotakin. Se voi korjata, syventää ja avata uusia mahdollisuuksia. Se voi olla riidan toivottu lopputulos, joka vapauttaa. Kyky pyytää anteeksi kertoo hyvistä vuorovaikutustaidoista.
Joskus suomalaisella kasvatuskentällä on ollut vallalla ajatus, ettei vanhemman pidä pyytää lapselta anteeksi. Lapsilta anteeksipyyntöä on kuitenkin vaadittu jopa julkisesti. Tällainen asetelma on voinut vääristää koko hyvän asian siten, että anteeksipyytäminen on koettu nöyryytyksenä ja negatiivisena. Siitä on voinut tulla vallan väline ja sillä on voitu vahvistaa epätervettä häpeää. Ajattelen itse, että vanhempi voi opettaa lapselleen jotakin hyvin syvällistä jos pyytää anteeksi, kun siihen on aihetta.
Anteeksipyytämistä ei tarvitse hävetä
Pohjimmiltaan anteeksipyytämisessä ei ole mitään hävettävää vaan päinvastoin, sillä se edellyttää rohkeutta ja vastuunottoa. Kun loukkaamme toista, on normaalia, että se hävettää. Anteeksipyytämistä ei kuitenkaan tarvitse hävetä. Eikä anteeksi kuulu pyytää esimerkiksi omia luonteenpiirteitään. Anteeksipyyntö on tärkeä liittää rajattavissa oleviin tekoihimme, sanoihimme ja tekemättä jättämisiimme, jotka ovat loukanneet toista ihmistä. Silloinkin, kun se on ollut tahatonta.
Hyvätkin ihmiset tekevät välillä toisia loukkaavia asioita. Kun esimerkiksi parisuhteita on tutkittu, on havaittu, että pettävät puolisot ovat pettäessään toimineet useimmiten vastoin omia moraalisia periaatteitaan. Moni ihminen tekee elämässään tekoja tai sanoo asioita, jotka ovat itsekin valmiit tuomitsemaan. Asioita, jotka kaduttavat.
Anteeksipyyntö on lupa kohdata avoimesti tapahtuneen herättämät tunteet ja ajatukset
Se on rohkeaa, että uskaltaa kohdata omat loukkaavat teot ja mitä kaikkea ne ovat toisessa ihmisessä herättäneet. Joskus se voi olla hyvinkin vaikeaa ja silloin saatamme toivoa, että anteeksipyyntö kuittaisi tapahtuman nopeasti pois. Mutta ihminen ei unohda kovin herkästi vaikeita tunteita herättäviä asioita eikä myöskään hallitse sitä, milloin ne nousevat mieleen. Siksi anteeksipyyntö on pohjimmiltaan luvan antamista niille tunteille ja ajatuksille, joita loukkaavat tilanteet ovat herättäneet – ja tämä lupa on hyvä pitää voimassa tarvittaessa vaikka koko elämän ajan. Siihen on hyvä luottaa, että kun asioiden riittävä läpikäyminen tekee ikävästäkin tapahtumasta tarpeeksi tutun samalla sen synnyttämät tunteet tasaantuvat ja rauhoittuvat.
Jos kyse on tapahtumasta, jota on salannut vaikkapa puolisoltaan, on tärkeä tunnistaa se, että itse on voinut jo salaillessaan käsitellä asiaa, mutta toinen pääsee prosessiin vasta asian tultua esiin. Hävettävien tekojen käsittely on useimmiten vaikeaa ja kiusallista varsinkin tekijälle, mutta tällöin on tärkeä muistaa, että anteeksipyyntö ja tapahtuneiden asioiden käsittely voi oikeasti korjata vakavatkin säröt ihmissuhteessa. Kun asiaa käy riittävästi läpi, sen kanssa voi olla kummankin helpompi elää.
Lopuksi
Kiteytetysti on hyvä lopuksi todeta, että anteeksipyytämisen jalo taito pitää sisällään seuraavat piirteet:
Pyydä anteeksi rajattavissa olevia tekoja, sanoja tai tekemättä jättämisiä – älä sitä, minkälainen olet.
Pyydä anteeksi siltä henkilöltä, ketä vastaan olet toiminut – älä koko maailmalta.
Anna tilaa niille tunteille ja ajatuksille, joita väärä tekosi herättää toisessa – älä puolustele tai kieltäydy kuuntelemasta.
Luota, että avoimuus ja rehellisyys johtavat lopulta itsellesikin parhaaseen lopputulokseen, vaikka se ajoittain voi tuntua kovin vaikealta.
Tällä kertaa käsittelin tekstissäni anteeksipyytämistä. Seuraavalla kerralla keskityn anteeksi antamiseen. Välissä voit tutustua Riidan ratkaisu -kortteihin, joiden avulla voit saada lisää näkökulmia tärkeään aiheeseen.
Oletko joskus kuunnellut toista, täysin keskittyen 15 minuuttia ilman kommentteja, kysymyksiä tai välipuheita, tai jopa ilman eleitä?
Vuosia sitten, aloitettuani opinnot elämäntaidon valmentajaksi kouluttajamme Marika Borg antoi meille ensimmäisenä päivänä juuri tuon tehtävän. Saimme ainoastaan kuunnella ja hymyillä, kun tuo toinen, vielä lähes tuntematon, kertoi itselleen tärkeästä asiasta varttitunnin.
Muistan hyvin sen wau-tunteen, mikä valtasi minut. Olin rakastunut tuntemattomaan ihmiseen varttitunnissa. Tunsin suurta ihailua ja lämpöä häntä kohtaan. Huomasin olevani syvästi kiinnostunut hänestä ja hänelle tärkeistä asioista.
Jos vieraan ihmisen kanssa voi kokea noin suurta läheisyyden ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, niin mitähän me tunsimmekaan samassa tehtävässä jo valmiiksi meille tärkeän ihmisen kanssa?
Aito, läsnäoleva kuunteleminen on varmin tapa saada yhteys toiseen ihmiseen. Kuuntelemalla osoitamme, että toinen on tärkeä. Jokainen meistä toivoo, että joku olisi oikeasti kiinnostunut meistä. Jokainen meistä tietää, miten hyvältä tuntuu, kun kokee tulevansa kuulluksi ja nähdyksi. Se on kuin vettä kuihtuneelle kukalle.
Todellinen kuunteleminen vaatii kuitenkin oman mielemme hiljentymisen. Jos keskustellessamme mielemme on pään sisällä äänessä muodostaen jo omaa näkökulmaa, pohtien seuraavaa kommenttia, kysymystä tai vasta-argumenttia tai valittaen tylsää aihetta, niin kuulemme ainoastaan itsemme ja egomme kiihkeän, arvostelevan tai narisevan äänen.
Emme silloin ole yhteydessä edes aitoon itseemme saatikka toiseen ihmiseen.
Vasta kun mielemme hiljenee, kytkeydymme aitoon ja todelliseen minuuteemme. Ja vasta kun löydämme yhteyden itseemme, voimme löytää sen toiseen. Lämmin ja läheinen yhteys toiseen ihmiseen ei tapahdu egon, mielen tai ajatusten tasolla. Sen voi kokea ainoastaan todellisen minuutemme hiljaisuudessa, rauhassa ja rakkaudessa. Kuuntelemalla sydämellä, kuten Pikku Prinssi kehottaa.
Anna lahjaksi toiselle aitoa kuuntelemista
Anna lahjaksi toiselle 15 minuuttia aitoa kuuntelemista. Päätä pysähtyä kuuntelemaan ja ohjaa koko tarkkaavaisuutesi ja huomiosi siihen, mitä läheisesi sinulle kertoo. Hengitä rauhassa syvään. Ja vain kuuntele, katso silmiin ja hymyile. Antaudu aistimaan ja kuulemaan sydämelläsi hänen sisintään.
Jos mielesi täyttyy kommenteista, vasta-argumenteista ja perusteluista, anna noiden ajatustesi lipua pois yhtä helposti, kuin ne mieleen tulivat. Hengitä syvään ja palaa takaisin kuuntelemaan.
Jos ystäväsi puhetulva meinaa tyrehtyä, voit välillä voit kannustaa toista jatkamaan ”Kerro lisää!” tai ”Mitä sitten tapahtui?” tai ”Mitä siitä ajattelit?” –tyylisillä kommenteilla.
Kuuntele hyväksyvästi, myötätuntoisesti ja arvostavasti ikään kuin tehtäväsi olisi oppia tuntemaan hänet mahdollisimman hyvin. Pidä tavoitteenasi ymmärtää aidosti, mitä läheisesi ajattelee tai miltä hänestä tuntuu.
Mitä hän oikeasti ajattelee käsillä olevasta asiasta?
Mitä hän tuntee tai miten hän näkee tilanteen?
Miksi hän kertoo juuri tuosta asiasta?
Mitä se hänelle merkitsee?
Mitkä asiat tai arvot ovat hänelle tärkeitä?
Tiedosta, miten hyvältä tuntuu olla hyväksyvästi ja täysin läsnä toiselle ihmiselle. Ikään kuin nähdä hänet uusin silmin, kaiken arkisen sälän takaa. Nähdä, kuka hän oikeasti on kiinnostuksen kohteineen ja unelmineen. Huomata, miten kaunis hän pohjimmiltaan on. Ja miten mielenkiintoinen maailma on hänen sisällään.
Kuunnellessamme sydämellämme emme kuule pelkästään sanoja. Pystymme kuulemaan läheisemme sanojen takaa koko ihmisenä olemisen herkkyyden ja haavoittuvuuden, pelot, surut ja epävarmuudet. Rakkauden ja hyväksynnän tarpeen. Ja yhtä lailla vahvan toivon ja syvän luottamuksen elämään. Ilon ja riemun. Halun hyvään ja kauniiseen.
Kun kuuntelemme sydämellä, jossain syvällä tiedämme myös itsessämme virtaavan saman herkkyyden, haavoittuvuuden ja kauneuden. Ja siinä se on, lämmin, myötäelävä yhteys toiseen ihmiseen.
Emme voi muuttaa toisen käytöstä, mutta voimme muuttaa omia askeleitamme toimimattomassa suhdedynamiikassa
Eiköhän meistä jokainen tiedä, että on aina helpompaa toivoa, että toinen vaan muuttuisi. Sitten oma olo helpottaisi. Ja voi hyvin olla, että helpottaisikin! Mutta elämä harvoin toimii niin.Ihmissuhteiden vuorovaikutus voi aktivoida jotakin alitajuisia asetelmia, roolituksia ja ei ole aina ollenkaan helppoa nähdä sitä, miten itse ”tanssii” suhde dynamiikassa mukana.
Karkeita esimerkkejä siitä millaisia asetelmia ja alitajuisia rooleja suhteissa voi aktivoitua:
Syyttäjä- Syytetty
Dominoiva- Alistuva
Pelastaja – Uhri
Loukattu- Loukkaaja
Hyvä- Paha
Vanhempi – Lapsi
Eli jos esimerkiksi suhteen konfliktitilanteissa olemme syyttäjän ja syytetyn asetelmassa, voimme toivoa, että toinen lopettaisi kohtuuttoman syyttämisen. Ymmärrettävää. Toisen käytöstä emme edes nykyteknologian voimin voi muuttaa, mutta se mitä voi tehdä, on olla lähtemättä vanhaan tuttuun suhde tanssiin mukaan. Tämän kirjoituksen esimerkit ovat tosiaan karkeita ja kannustaakin sinua tutkimaan jotain oman elämäsi ihmissuhdetta, jossa toisen käyttäytyminen on tökkinyt. Voit vaikka ihan piirtää teidät kummatkin paperille (tikku-ukot oikein jees!) ja kirjaa havaintoja kummankin teidän reaktioista ja käyttäytymisestä. Millaista roolia sinä olet taipuvainen ottamaan? Millaisia sinun tanssi askeleesi ovat? Ne eivät ole vääriä, ne voivat olla hyvinkin oikeutettuja ja ymmärrettäviä. Tämä on se osuus, mihin voit vaikuttaa.
Jos et enää lähde syyllisyyden tanssiin mukaan, silloin kyseessä ei ole enää syyllistäjän ja syyllisen tanssi. Ehkä toinen koittaa vielä vimmatummin huudattaa vanhaa tuttua musiikkia, jotta vanha tanssi jatkuisi.Jos et enää halua sitä tanssia, niin sinulla on vapaus siitä kieltäytyä. Tämän voi ja on tietysti suositeltavaa tehdä kunnioittavasti ja asiallisesti.
Kuten sanonta sanoo, mikään ei muutu jos mitään ei muuta. Olen ainakin itse elämässäni useaan kertaan ollut jumissa siinä ansassa, että olen ollut ahdistunut jostain suhdedynamiikasta, ja jäänyt toivomaan että toinen muuttuisi. Ja yrittänyt toisen toimintaa muuttaakin. Todellisia muutoksia on lähtenyt tapahtumaan silloin, kun olenkin pystynyt viemään huomion toisesta itseeni, ja keskittymään vain niihin omiin askeliin suhdedynamiikassa. Se on on nostanut esiin myös surua ja luopumista. Kaikki ihmissuhteet eivät ole kestäneet muutosta. Ja jotkut ihmissuhteet taas ovat lähentyä ja muuntua syvemmiksi.
Toimituksen vinkki: Apukeinoja omien tunteiden ja reaktioiden tarkasteluun
Eevi Vuoriston Ymmärrä tunteitasi -korttipakan avulla voit tarkastalla ja kohdata omia tunteita joko itseksesi tai yhdessä kumppanin kanssa.
Voit käyttää kortteja apuna esimerkiksi seuraavien kysymysten pohdinnassa:
Mitkä tunteet ovat suhteessa päällimmäisenä ja ehkä näkyvimpänä?
Mitä tunteita suhteessa ei juurikaan ole?
Mitä tunteita haluaisitte ohittaa, mutta jotka jollain tavalla ovat kuitenkin läsnä “pinnan alla”?
Minkä tunteiden kanssa voisitte olla toisillenne avuksi?
Ajatuksemme johtavat meitä helposti harhaan, emmekä edes itse huomaa sitä. Jos nappaat välipalaksi lähikaupan kassalle taktisesti sijoitetun suklaapatukan, siitä ei koidu suurta harmia. Isojen päätösten edessä omaa ajattelua ja valintoja kannattaa kuitenkin pysähtyä miettimään.
Äänikirjassaan Älä usko kaikkea mitä ajattelet (Bazar 2024) psykologi Joni Martikainen avaa ajattelun kiehtovaa psykologiaa ja sitä, miten huteralla pohjalla arkiajattelumme oikeastaan onkaan. Jokaisen kannattaisi silloin tällöin kurkistaa omien päätöstensä taakse.
– Jos kyseenalaistamme säännöllisesti ajatteluamme, teemme parempia päätöksiä. Jos taas emme koskaan kyseenalaista ajatteluamme, teemme huonompia päätöksiä. Eilen tehtyjen päätösten laatu puolestaan määrittää pitkälti tämän päivän elämämme laadun, hän toteaa.
Voit testata omaa ajatteluasi näiden psykologi Joni Martikaisen laatiman viiden kohdan avulla.
1. Miten tarjolla olevat vaihtoehdot esitetään?
Emme tee ostopäätöksiämme tyhjiössä, vaan joku on suunnitellut lähes jokaisen ostopäätöksemme viitekehyksen. Ajattele pohtivasi sanomalehden tilaamista netissä. Valittavanasi on kuukauden, kolmen kuukauden tai vuoden mittainen tilaus. Kuukauden tilaus on kallis, kolmen kuukauden vähän halvempi, mutta vuoden mittaisen tilauksen saat kuuden kuukauden hinnalla.
Myyjä haluaa sinun ostavan vuoden tilauksen ja on määritellyt sille etukäteen hinnan, jonka perusteella kauppa on kannattavaa. Sen jälkeen hän on keksinyt kaksi muuta vaihtoehtoa, joiden rinnalla vuositilaus tuntuu edukkaammalta, maksathan vain ”kuuden kuukauden” hinnan.
2. Onko ostos edullinen vai kallis, jos suhteutat sen tuntipalkkaasi?
1800-luvulla Leipzigin yliopiston tutkija Ernst Weber oivalsi, että ihminen erottaa painon muutoksen suhteessa alkuperäiseen painoon, johon muutos kohdistuu. Ihminen huomaa, jos 40 gramman painoiseen punnukseen lisätään 10 grammaa painoa. Sen sijaan tarvitaan 100 grammaa lisäpainoa, jotta ihminen huomaa eron 400 gramman punnuksessa. 400 gramman punnuksessa emme huomaa 10 gramman muutosta. Tämä havaintojärjestelmäämme koskeva lainalaisuus on nähtävissä myös ajattelussamme ja näkyy esimerkiksi raha-asioissa:
Kuvittele, että olet autoliikkeessä ja pohdit tuhannen euron äänentoistolaitteiden ostamista. 1 000 euroa ei tunnu miltään verrattuna 20 000 euroon, jonka aiot käyttää uuteen autoosi. Tällaisessa tilanteessa on hyvä yrittää ajatella rahoja suhteessa johonkin kiinteään kehykseen auton hinnan luoman kehyksen sijasta.
Voit yrittää esimerkiksi ajatella, kuinka monen viikon ruokarahat tai kuinka monen työtunnin palkka 1 000 euroa on. Kun ajattelet rahasummaa jonkin kiinteänä pysyvän kehyksen kautta, eivät muuttuvat kehykset pääse niin helposti vaikuttamaan arvioihisi. Jos sen sijaan ajattelet rahojasi suhteessa kulloiseenkin ostokseen, saatat päätyä ostamaaan kalliiden ostosten lisänä kalliita asioita, joita et lopulta todennäköisesti tarvitse.
3. Mihin vertaat uutta tietoa?
Jos luet uutisen, että Suomeen saapuva influenssa on tappanut Yhdysvalloissa jo yli 1 000 ihmistä, pysähdy miettimään tietoa suhteuttamalla se johonkin vastaavaan lukuun. Kuinka monta ihmistä Yhdysvalloissa kuolee vuosittain tavalliseen kausi-influenssaan? Vastaus: noin 5 000–50 000 ihmistä.
Sopivaa vertailukohtaa käyttämällä paljastuvat myös todelliset vaarat. Esimerkiksi Covid-19 aiheutti Yhdysvalloissa kahdessa vuodessa (03/2020-02/2022) yli miljoonan ihmisen kuoleman, eli vähintään kymmenkertaisesti vuodessa sen minkä kausi-influenssa.
Kun vertaat tarkasteltavaa asiaa järkeviin vertailukohtiin, uutisoitu vaara saa sopivat mittasuhteet, eikä aiheuta tarpeetonta painetta tunne-elämässä. Toisaalta se myös auttaa meitä ymmärtämään, milloin kyseessä on todellinen vaara. Medioissa, julkisessa keskustelussa ja eri asiantuntijoiden lausunnoissa voi usein törmätä tietoihin, joita ei aseteta järkeviin mittasuhteisiin.
On hyvä muistaa, että lähes jokainen tiedonjyvänen on merkityksetön, jos se on irrotettu asiayhteydestään. Kun törmää tällaiseen tiedonjyvään, on hyvä etsiä sille vertailukohta, jonka valossa voi arvioida sen mielekkyyttä.
4. Panostatko päätösten laatuun vai lopputulokseen?
Asioita tapahtuu sattumalta, joten mikä tahansa päätös voi johtaa hyvään tai huonoon lopputulokseen. Lisäksi meillä on päätöstä tehdessämme rajallinen määrä tietoa käytössämme, eikä lopputuloksiin voi aina vaikuttaa.
Jos lähdet lenkille, ja auto ajaa ohitsesi roiskauttaen vesilammikosta vettä päällesi, ei lenkkeilypäätös ollut huono. Liikunnalla on paljon positiivisia vaikutuksia yksilön fyysiseen ja henkiseen terveyteen. Päätös lähteä liikkumaan oli siis hyvin perusteltu, sattuman aiheuttama huono lopputulos puolestaan ei ollut ennakoitavissa.
Jos hyväksyt sen, ettet voi aina vaikuttaa kaikkien päätösten lopputuloksiin ja keskityt laatuun lopputulosten sijaan, hyvät tulokset syntyvät hyvien päätösten sivutuotteena. Jokainen pokeriammattilainen tietää, että rahojen panostaminen todennäköisimpään tapahtumaan on hyvä päätös – huolimatta yksittäisistä lopputuloksista. Pitkässä juoksussa todennäköisimpään panostaminen tuottaa enemmän voittoa kuin tappiota.
5. Etsitkö tietoa, joka haastaa ajatuksiasi?
Pitkään luultiin, että maailmassa on ainoastaan valkoisia joutsenia, kunnes viimein Australiasta löydettiin musta joutsen. Vaikka olisit nähnyt 1 000 valkoista joutsenta, se ei todista, että kaikki joutsenet ovat valkoisia. Paras tapa tarkistaa teoria valkoisista joutsenista on tietoisesti etsiä muun värisiä joutsenia, jotka voivat todistaa teorian vääräksi. Paras tapa tutkia teorian pitävyyttä on yrittää tietoisesti kumota se.
Jos haluat vaikkapa selvittää jonkin laihdutuskuurin toimivuutta, ei riitä, että tapaat informaatiotilaisuudessa satoja ihmisiä, jotka ovat laihtuneet laihdutuskuurin avulla. Sinun kannattaa tietoisesti etsiä ihmisiä, jotka kokeilivat samaa kuuria, mutta eivät laihtuneet. Jos tällaisia ihmisiä on vain vähän ja suurin osa laihdutuskuuria kokeilleista ihmisistä laihtui, kuurin tehokkuus saa lisätukea. Sen sijaan jos löydät jokaista sataa laihtunutta ihmisistä kohden tuhat ihmistä, jotka eivät laihtuneet, on syytä epäillä laihdutuskuurin tehokkuutta.
Et siis voi vetää johtopäätöksiä asioista pelkästään asiaa tukevien todisteiden perusteella. Jos haluat johtopäätöksesi perustuvan tosiasioille, sinun täytyy tutkia myös niiden kanssa ristiriidassa oleva todistusaineisto.
Älä usko kaikkea mitä ajattelet – Tutustu ajattelun kiehtovaan psykologiaan
Psykologi Joni Martikaisen äänikirja Älä usko kaikkea mitä ajattelet (Bazar 2024) pohjautuu moniin eri tieteenaloihin, kuten psykologiaan, lääketieteeseen, aivotutkimukseen ja taloustieteeseen. Tämän kirjan jälkeen katsot monia ihan tavallisiakin valintoja uudella tavalla – ja opit tekemään parempia päätöksiä.
Kirja on kiinnostavaa ja mukaansatempaavaa kuunneltavaa kaikille ihmisestä ja ihmisyydestä kiinnostuneille. Se kertoo esimerkiksi:
💡 Mistä ajatuksesi tulevat?
💡 Mihin monet tekemäsi valinnat salaa perustuvat ja miten selität niitä itsellesi?
💡 Miten mainokset ja mielikuvat eri brändeistä vaikuttavat sinuun?
💡 Miten huijaat itse itseäsi joka päivä?
💡 Miten sinua voidaan manipuloida ja miten mielipiteisiisi vaikutetaan?
💡 Mitä kannattaa ottaa huomioon, kun joudut tekemään tärkeitä päätöksiä epävarmuuden keskellä?
Joni Martikainen on psykologi, kouluttaja ja tietokirjailija. Akateemisessa tutkimustyössään hän on perehtynyt erityisesti ihmisen persoonallisuuden ja mielenterveyden väliseen yhteyteen. Kliinisessä työssään hänen erikoisosaamisenaan on persoonallisuuden, tunne-elämän ja ajattelumallien yksilötutkimus.
Mikä paradoksi: kun pelkää tulevansa torjutuksi tai jäävänsä yksin, pitää usein mölyt mahassaan, ei uskalla rajata tai kertoa toiveistaan – ja silloin juurikin jää sisäisyydessään yksin.
Kun ymmärtää, mistä avautumisen pelko johtuu ja mitä saa kun oppiikin raottamaan sanaista arkkuaan, on helpompi alkaa harjoitella läheisyyttä luovaa kommunikaatiota. Se on mielettömän voimauttavaa eikä edes niin hirmu vaikeaa, kun siihen saa työkaluja. Sen sijaan että odottelee, möksöttää, reagoi, menee defenssiin tai passiivis-aggressiivisuuteen – eli kommunikoi reaktiivisesti.
Kun oppii puhumaan itsestään ja omasta kokemuksestaan toista syyttämättä, oppii tuntemaan ja arvostamaan itseään ja toista. Kun oppii pyytämään, oppii kunnioittamaan omia tarpeitaan – itsearvostus vahvistuu ja rakastetuksi tulemisen tunne syvenee. Ja kun oppii rajamaan, tuo ihmissuhteisiinsa valtavasti turvaa. Silloin alkaa eheytyä läheisriippuvuudesta kohti rakkaudellisuutta.
Videolla lisää turvaa ja läheisyyttä luovasta kommunikaatiosta ja mistä lähteä liikkeelle.
Kuva: Unsplash.com
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Elämäntapamuutos. Jo koko sana on valtava, kuulostaa pelottavalta ja on kuulijasta riippuen ladattu täyteen erilaisia merkityksiä. Pelkkä muutoskin aiheuttaa jo meistä monelle epävarmuutta ja ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Saati sitten kun pitäisi muuttaa kokonainen elämäntapa. Kuulostaa mahdottomalta, kuulostaa kohtuuttomalta. Ei pysty, eikä kykene.
Entä jos olisi mahdollista selvitä hieman vähemmällä, mutta kuitenkin saada aikaan positiivia muutoksia jaksamisessa ja terveydessä?
Ihminen pystyy harvoin muuttamaan kovin montaa asiaa yhdellä kertaa. Tai pystyy kyllä, mutta tällöin muutokset eivät yleensä jää pysyviksi. Tämä harmillinen tekijä koituu useimpien elämäntapamuutosprosessien kohtaloksi. Kun talo räjäytetään perustuksiaan myöten maan tasalle, viihtyy teltassa helposti hetken, mutta harvemmin koko loppuelämää.
Kannustankin lähtemään liikkeelle maltilla ja pienillä teoilla. Jos et ole viime vuosina juurikaan liikkunut, jo esimerkiksi portaiden valinta hissin sijaan aina kuin mahdollista on hyvinvoinnin kannalta pieni iso asia. Seuraavaksi voit vaikkapa työmatkalla jäädä bussista pari pysäkkiä aiemmin pois ja kävellä loppumatkan tai jättää auton kotiin kerran viikossa. Jos et ole aiemmin liikkunut yhtään, on jokainen pienikin lisäys liikettä 100 % enemmän verrattuna aiempaan ja luo hyvän pohjan liikunnalliselle elämäntavalle.
Kuntosalin puolellekaan ei välttämättä kannata suunnata sillä ajatuksella, että oli mikä oli, nyt täällä vietetään hammasta purren se kolme tai neljä iltaa viikossa. Aloittelijalle voisi olla parempi luoda rutiini ensin esimerkiksi yhdelle käynnille viikossa (ei vaadi mahdottomia) ja jos intoa riittää pyrkiä seuraavaksi esimerkiksi suositeltuun kahteen lihaskuntoharjoitukseen viikossa.
Samat lainalaisuudet pätevät myös ruokavaliomuutoksiin. Totaalikiellot johtavat harvoin pysyviin muutoksiin, vaan jossain vaiheessa vanhat tavat hiipivät takaisin korkojen kera. Jo pelkästään sillä, että pyrkii syömään lautasmallin mukaan, eikä päästä ruokailuvälejä liian pitkiksi, pääsee pitkälle.
Syömistä ei kannata pelätä, sillä usein makeanhimo ja epäterveelliset valinnat kumpuavat nälästä ja ravintovajeesta. Kokeile vaikka. Täysipainoisen aterian jälkeen karkkipussi ei houkuttele läheskään samaan tapaan, kuin jos olet kalorien pelossa jättänyt aterioita syömättä tai kiireestä johtuen suorittanut päivän sämpylälinjalla.
Homma on siis lopulta kiinni pienistä asioista, eikä kerralla tarvitse, eikä kannata muuttaa kaikkea. Myös ajoittainen lipsuminen omista tavoitteista on inhimillistä, sallittua ja jopa väistämätöntä, mutta sitä ei pidä käyttää tekosyynä palata vanhaan. Jos viime viikon lenkki jäi tekemättä, sitä suuremmalla syyllä tee se tällä viikolla.
Tärkeintä on, että teet muutoksia maltillisesti ja vähän kerrallaan, jotta niistä muutaman kuukauden jälkeen on kuin huomaamatta syntynyt uusia rutiineja. Muutoksia tehtäessä avainsana onkin juuri rutiini. Et varmaan jättäisi hampaitakaan pesemättä?
Kun oma parisuhteeni päättyi, se järisytti rajusti elämäni tasapainoa ja aiheutti omanlaisensa kriisitilanteen, jota olen viimeisen kuukauden aikana käsitellyt.
Ihmiset selviävät eri tavoin rajuista elämänmuutoksista. Selviäminen riippuu monista eri tekijöistä, kuten aiemmista elämänkokemuksista ja -kolhuista, luonteestamme sekä sosiaalisesta tukiverkosta ja saadusta tuesta kriisin jälkeen.
Ero on elämänmuutoksena on niin suuri, että sen hyväksyminen vaatii aikaa. Monenlaisia tunteita on noussut pintaan ja on täytynyt antaa näille kaikille tunteille tilaa.
On ollut suurta surua, pettymystä ja huolta tulevasta. Lopulta mukaan on mahtunut myös pieniä helpotuksen hippusia ja toivon kipinöitä. Tunteet menevät kuitenkin vuoristorataa ja hetkellinen hyvä voi silmänräpäyksessä muuttua kyyneliin.
Tällaisen kriisin keskellä on erityisen tärkeää olla myös itsensä puolella ja puhua itselleen erityisellä lämmölle sekä suoda itselleen rutkasti itsemyötätuntoisia tekoja ja ajatuksia.
Kriisin 4 vaihetta
Ensimmäiset päivät eropäätöksen jälkeen menivät shokissa – muistikuvat niiltä päiviltä ovat hatarat. Shokki suojasi mieltäni, kun tarvitsin aikaa tilanteen kohtaamiseen ja hyväksymiseen. Mieli halusi vielä kieltää tapahtuneen.
Tätä seurasi reaktiovaihe, jolloin oli aika kohdata tuleva muutos ja sen seuraukset. Yritin muodostaa käsitystä tapahtuneesta ja siitä, miten eron jälkeen selviäisin. Reaktiovaiheessa oleva tarvitsee kuuntelijaa, konkreettisia ohjeita ja mahdollisuutta tulla kuulluksi.
Kriisin käsittelyvaiheessa tapahtumaa ei enää kielletä, vaan sen käsitetään olevan muutoksineen ja menetyksineen totta. Aloin olla valmis hyväksymään tapahtuneen. En kuitenkaan kokenut olevani valmis pohtimaan tulevaisuutta, vaan elin hetki kerrallaan.
Kriisin uudelleen suuntautumisen vaiheessa tapahtunut alkaa muuttua osaksi elämää. Tapahtuneen kanssa pystyy joten kuten elämään – ja tässä olen nyt. Aina välillä tuska nousee pintaan, mutta luottamus elämään on alkanut palautua pikkuhiljaa.
Kriisin kulku ei kuitenkaan ole suoraviivaista. Tiedän, että tulee vielä monta hetkeä, kun ero ja sen herättämät tunteet nousevat taas pintaan ja etenkin erilleen muuton hetki, tulee varmasti olemaan raskas. Alan kuitenkin varovasti näkemään myös surun keskellä uuden mahdollisuuden – pilkahduksen valosta, joka edessäni odottaa, kun olen siihen valmis.
Lopuksi vielä tämä lempeä muistutus: ero on aina myös mahdollisuus uuteen – ensin on kuitenkin käytävä kriisin vaiheet läpi.
Tunnistatko kriisin eri portaat?
Shokki – Lamaantuminen
Kieltäminen – On tapahtunut väärinkäsitys
Vetäytyminen – En halua tavata ketään
Viha – Miksi minä?
Passiivinen hyväksyntä – Tapaan kohtalotovereita
Uusi elämä – Voiko elämä jatkua vielä?
Toivon palaaminen – Tartun hetkeen
Miten olla itsesi puolella myös eron keskellä? Voit lukea Annukasta lisää täältä.
Keskusteleminen soljuu toisinaan kuin itsestään. Joskus taas on hankalaa päästä kiinni siihen, mitä oikeastaan haluaisi sanoa, mistä keskustella ja mitä haluaisi tietää kumppanin ajatuksista ja tuntemuksista. Silloin keskusteluharjoitus on paikallaan!
Käykää seuraavat kysymykset läpi yksi kerrallaan. Antakaa kummallekin vapaata tilaa vastata niin, ettette keskeytä toisianne. Voitte ottaa avuksenne “puhekepin” eli minkä tahansa esineen. Se, kenellä esine on, saa puhua keskeytyksettä. Tai voitte sopia tietyn ajan, jonka verran puheenvuoro saa kestää. Tiedätte itse parhaiten, ovatko tällaiset apurit teille tarpeellisia vai turhia.
Ja nyt asiaan! Vastatkaa seuraaviin kysymyksiin vuorotellen ja rehellisesti:
Minkälaisia sanoja haluaisit kuulla minulta useammin?
Entä harvemmin?
Mitä toivoisit minulta riitatilanteessa?
Minkälaiset negatiiviset sanat satuttavat sinua kaikkein eniten?
Minkälaiset positiiviset sanat ovat sinulle erityisen tärkeitä?
Keskusteluharjoitus on sekä sanoittamista että kuuntelemista
Onko sinun helpompaa puhua vai kuunnella, vai tuntuvatko kumpikin niistä helpoilta – tai haastavilta?
On hyödyllistä havainnoida, miltä keskustelu ja kuunteleminen tuntuvat. Voi olla myös erittäin arvokasta jakaa kumppanilleen tieto siitä, miltä ne sinusta tuntuvat. Muuten kumppanisi saattaa tulkita sinua väärin – jos olet levoton kuuntelija, kumppanisi saattaa luulla että hänen jakamansa tuntemukset herättävät sinussa epämukavuutta, vaikkei näin olisikaan. Ja toki voit myös kysyä kumppaniltasi neutraalisti asioista, joita pohdit keskustelun lomassa – keskeyttämättä toisen puheenvuoroa.
“Onko tästä puhuminen sinulle epämukavaa, rakas? Onko sinun hankalaa kuulla positiivista/negatiivista palautetta minulta? Mitä tuntemuksia koet nyt, kun keskustelemme?”
Voit myös jakaa omia tuntemuksiasi ja ottaa tarpeen mukaan myös taukoja: “Huomaan, että minun on vaikea ottaa vastaan positiivista/negatiivista palautetta tästä asiasta. Koen oloni riittämättömäksi ja minua nolottaa. Istun hetken tuon tunteen kanssa, jatketaan keskustelua sen jälkeen.”
Parisuhde on monen tason asia. Käytännön tasolla sitä voi parantaa, kun siihen panostaa aikaa ja energiaa. Klisee siitä, että parisuhde on tahdon asia, pitää osittain paikkansa. Monia asioita tai tunteita ei voi muuttaa tahtomalla, mutta kommunikaation määrää, laatua ja syvyyttä voitte muuttaa omalla toiminnallanne – yhdessä. ❤️
Mitran upea & kehuttu parisuhdekirja Meidän vuosi – lempeä matka parille löytyy TÄSTÄ!
Jokaisella meistä on varmasti ollut elämän varrella myös kuormittavia, pelottavia ja vaikeita kokemuksia. Näihin hetkiin liittyvät, usein voimakkaat emootiot ovat syystä tai toisesta saattaneet jäädä meiltä kokematta.
Käsittelemättömät tunteemme eivät kuitenkaan katoa itsestään ajan kanssa, vaan ne varastoituvat kehoomme odottamaan hetkeä, jolloin pystymme kohtaamaan ja purkamaan ne pois systeemistämme.
Jos tällaista tilaisuutta ei koskaan tule ja vapautumisen sijaan joudumme säilömään yhä lisää käsittelemättömiä tunteita, nämä jumiin jääneet emootiot voivat saada aikaan moninaisia oireita. Erilaiset kireydet ja jännitykset, hampaiden yöllinen narskuttelu tai krooniset kiputilat voivat olla seurausta näistä varastoituneista tunteista. Sisälle patoutuneet tunnekokemukset voivat saada aikaan myös ylimitoitettuja ja hallitsemattomia tunnekuohuja stressaavissa tilanteissa.
Kokonaisvaltaiset tunteet
Tunteet mielletään usein pelkästään psykologisiksi kokemuksiksi, mielen erilaisiksi tiloiksi. Ne ovat kuitenkin myös vahvasti kehollisia kokemuksia. Jokainen meistä tunnistaa varmasti sen, miten ilo kuplii rinnassa, suru istuu painavana sydämen päällä, tai jännitys tuntuu vatsaan eksyneeltä perhosparvelta.
Nämä tutut ilmaisut kuvastavat hyvin sitä, miten kokonaisvaltaisia me ihmiset olemme. Olemuksemme jakaminen erillisiin osa-alueisiin on keinotekoista, sillä olemme psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Tärinä apuna tunteiden purkamisessa
Kehoon padotut tunteet on viime aikoina ollut tärkeä teema omassa elämässäni. Olen saanut käydä läpi useita kehollisia kokemuksia, joissa syrjään työnnetyt ja käsittelemättä jääneet tunteeni ovat vihdoin tulleet kohdattavakseni.
Kehon täriseminen ja hallitsematon nykiminen on ollut osa näitä kokemuksiani. Spontaani, kontrolloimaton liike on kerros kerrokselta purkanut koteloitunutta tilaa tunteen ympäriltä. Kun väylä on lopulta saatu auki, tunteen on ollut mahdollista nousta pintaan koettavaksi.
Täriseminen on viisas, sisäsyntyinen mekanismimme, jonka tarkoituksena on purkaa jännitystä ja stressiä kehosta.
Olemme pitkälti tukahduttaneet tämän luontaisen reaktion sosiaalisesti sopimattomana ja saatamme tarvita tukea sen uudelleen oppimiseen. Itselläni kehon täriseminen nousi vaistomaisesti esiin näissä tilanteissa.
Edellä kuvatut kokemukset ovat saaneet minut suhtautumaan kehooni paljon rakastavammin ja myötätuntoisemmin. Olen oivaltanut, miten ihmeellinen kokonaisuus olenkaan ja mitä taakkoja kehoni on tähän astisella elämäni matkalla joutunut kantamaan. Minulla on ollut kokemuksia myös siitä, että osa kehooni säilötystä kivusta ja surusta ei ole omaani, vaan koen ne kaikuina esiäitien kokemuksista ja tuntemuksista.
Kehomme tarvitsevat huomiotamme- suorittamisesta vapaata aikaa, turvallista tilaa sekä läsnäoloa. Kiinnostusta kuunnella, mitä keho haluaa kertoa ja rohkeutta ottaa esiin nousevat viestit vastaan. Milloin viimeksi olet antanut itsellesi tämän mahdollisuuden?
Toisten kanssa vain jotenkin tuntuu, että on samalla aaltopituudella tai jokin käsittämätön yhteys syntyy. Tässä on listattuna 9 yhteyden syntymisen piirrettä, jotka voivat selittää henkistä siltaa. Yhteyden muodostumiseen – tai palauttamiseen voi myös itse vaikuttaa.
1. Avoin kommunikaatio
Sanat auttavat rakentamaan siltoja ihmisten välillä. Vaikka emme aina kykene sanoittamaan asioita niin tarkasti kuin haluaisimme sanat ovat kuitenkin kurotusyritys kohti toista ihmistä.
Se, että meillä on tahto koettaa puhua toiselle mahdollisimman avoimesti ja rehellisesti, auttaa rakentamaan yhteyttä toisen ihmisen kanssa.
2. Ymmärrys ja myötätunto
Ymmärrys auttaa luomaan yhteyden toiseen ihmiseen. Aina ei kuitenkaan ole helppo ymmärtää toista tai toisen toimintaa, vaikka kuinka yrittäisi. Silloin myötätunto auttaa: myötätunto on avoimuutta tukea toiseihmisen kokemusmaailmaa silloinkin, kun mieli ei pysty ymmärtämään.
Myötätunto on ihmisyyden kunnioittamista mielen vajavuuden yli. Näin yhteys ihmisyyden tasolla toteutuu.
3. Luottamus
Ilman luottamusta ei ole yhteyttä – eikä ilman yhteyttä ole luottamusta. Nämä kaksi siis kulkevat käsi kädessä.
Luottamus on paitsi sitä, että tietää toisen pitävän salaisuudet ja lupaukset, mutta myös sitä, että molemmat tuovat suhteeseen saman verran.
Psykologi Joni Martikainen sanoi jotenkin niin, että mikäli suhde ei syvene samantahtisesti, suhde ei tule luultavasti jatkumaan. Toisin sanoen jos toinen jakaa jotain henkilökohtaista, syvää, herkkää ja haavoittuvaista, toinen voi osoittaa luottamusta jakamalla itsestään jotain samalla tasolla. Näin yhteys syvenee.
4. Yhteiset arvot ja tavoitteet
Usein jos jakaa samankaltaiset arvot tai tavoitteet, syntyy yhteys samojen päämäärien tai toimintatapojen kautta. Usein puhutaan esimerkiksi tiimi- tai yhteishengestä.
5. Kunnioitus
Kunnioituksen kautta syntyy yhteys, jossa toista ihmistä arvostetaan uniikkina yksilönä.
Kunnioitus ikään kuin kurottaa kohti toista ihmistä arvostamalla hänen mielipiteitään, arvojaan, taustaansa, rajojaan tai vaikka henkilökohtaista tilaansa. Kunnioitus luo turvan tunteen toiselle ihmiselle.
6. Tunneturvallisuus
Tunneturvallinen ilmapiiri luo maaperän yhteydelle. Ei tarvitse olla samaa mieltä tai uskoa samoihin sanoihin, ja silti voi ilmaista itseään ilman, että tarvitsee pelätä toisen arvostelua, hyökkäämistä, vähättelyä tai muuta tunnelatautunutta reaktiota.
7. Tunneilmausten näyttäminen ja jakaminen
Hyvän yhteyden suhteessa uskalletaan näyttää tunteita.
Kahlil Gibran on sanonut: “Voit unohtaa sen, jonka kanssa olet nauranut mutta et koskaan sitä, jonka kanssa olet itkenyt.”
Usein tunneyhteys, jossa koetaan samankaltaisia tunteita samanaikaisesti, saa aikaan tunnetta yhteydestä ja ymmärryksestä.
8. Keho- tai sydänyhteys
Ehkä tiedät tunteen, kun olet toisen kanssa samalla ”aallonpituudella” tai ”taajuudella”? Joku ihminen tuntuu valtavan tutulta alusta alkaen? Välillänne on luultavasti vahva sydänkoherenssi tai synkronia.
Intuitiotutkija Asta Raami kirjoittaa kirjassaan Älykäs intuitio, että un sydän on koherentissa tilassa, veren kierrättämä rauta muodostaa ihmisen ympärille kentän, joka voi olla aistittavissa jopa kolmen metrin päähän. Kenttä vaikuttaa myös toisiin ihmisiin ja eläimiin, vaikka muuta kontaktia ei olisi.
Psykologian maisteri Anu Karvonen on tutkinut väitöskirjassaan puolisoiden välistä synkroniaa, samantahtisuutta, terapiatilanteessa. Tutkimuksessa mitattiin sympaattisen hermoston toimintaa, joka on tahdosta riippumatonta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että terapiaan tulevilla pareilla synkronia oli alhainen. Monen parin synkronia lisääntyi terapian kuluessa. Joidenkin parien synkronia laski – näissä istunnoissa puhuttiin jopa eron mahdollisuudesta.
9. Aito kiinnostus
Kun kahdella ihmisellä on aito kiinnostus toisiaan ja toistensa asioita kohtaan, he rakentavat yhteyssillan toistensa luo.
Ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita toistensa ajatuksista, tunteista ja kokemuksista, muodostavat vahvemman yhteyden.
Kiinnostusta voi osoittaa esimerkiksi kysymällä ja kuuntelemalla.
Ajatuksia voi sanoa mielemme kieleksi ja mieli puolestaan on se ihmeellinen ja näkymätön kapistus, jonka kautta me koemme lähes kaiken. Ajatukset ja mieli määrittelevät elämämme laadun – koemmeko sen hyväksi vai huonoksi. Ajatuksilla ja tunteilla on jatkuva kaksisuuntainen yhteys, mikä vahvistaa kyseistä kokemusta.
Vaikka omat ajatuksemme ovat vain harvoin totta, ollen tulkintojamme asioista, ihmisistä ja elämästä, niillä on kuitenkin vahva vaikutus. Mieli – etenkin tiedostamaton – uskoo ajatuksiamme niitä mitenkään kyseenalaistamatta.
Sekään, että ajatuksemme olisivat aivan puhtaasti vain omiamme, ei ole totta. Meihin ja ajatuksiimme vaikutetaan koko ajan. Vaikuttajia on paljon, vahvimmat niistä ego, pelko, häpeä sekä muut ihmiset, media ja ns. yleinen mielipide.
Ego, pelko ja häpeä muodostavat usein kolmen kimpan, joka tuottaa ne haitallisimmat, jumittavat, puutteesta ja rakkaudettomuudesta puhuvat ajatuksemme.
Oman sydämen puheen mukaiset ajatukset tunnistaa viisaudesta, runsaudesta, hyvyydestä ja rakkaudellisuudesta.
Vaikka meillä ei olisi mitään muuta valtaa, niin meillä on valta omiin ajatuksiimme. Vain me itse voimme päättää, mitä ajattelemme, muista vaikutteista huolimatta.
Voimme olla uskomatta haitallisia ajatuksia. Voimme valita ja vaihtaa, ravita ja olla ravitsematta. Voimme vaihtaa kielteisiä ja monin tavoin rajoittavia ajatuksia myönteisempiin, elämäämme ja unelmiamme eteenpäin vieviin. Sillä paremmat ajatukset, parempi elämä.
Miten sitten tunnistaa omia haitallisia ajatuksiaan – ajatusmalleiksi ja tiedostamattomaan mieleemme uskomuksiksikin juurtuneita?
Oikotietä tunnistamiseen ei oikein taida olla. Mutta teitä kuitenkin. Tunnistaminen edellyttää omien ajatusten, tunteiden ja reaktioiden tietoista havainnoimista ja pysähtymistä niiden äärelle. Tämä puolestaan edellyttää halua ja usein myös rohkeutta tutustua oman itsensä salaisimpiinkin nurkkauksiin. Harjoitus tekee tässäkin asiassa mestarin.
Tässä johtolankoja haitallisiin ajatusmalleihin. Voit lähteä tutkimaan niitä lempeästi ja uteliaasti.
1. Teet toistuvasti pieniä ja isoja valintoja omannäköistä ja itsestä hyvältä tuntuvaa elämää sekä omia unelmiasi vastaan. Vitkuttelet, sitkuttelet ja kehittelet moninaisia tekosyitä, miksi et juuri nyt voi ja kykene.
2. Sinun on vaikea tehdä valintoja. Pelkäät valitsevasi väärin. Pelkäät vastuuta, joka valintoihin kuuluu. Odotat päätöstä siltä kuuluisalta “joltakin muulta”.
3. Näet uhkia ja riskejä sekä virheiden ja epäonnistumisen mahdollisuuksia huomattavasti onnistumisen mahdollisuuksia enemmän. Vatvot menneitä ja jäät jumittamaan niihin sen sijaan, että katsoisit ja menisit eteenpäin.
4. Lokeroit itsesi lahjattomaksi geeniperimäsi määräämänä. Uskot, että et ole saanut lahjakkuutta siihen tähän tai tuohon. Siksi ei kannata ryhtyä.
5. Huomaat käyttäväsi ajatuksissasi ja puheessasi toistuvasti ilmaisuja ”aina tai koko ajan minulle käy niin”, ”ikuinen häviäjä” ja ”kaikki, koko maailma on minua vastaan”.
6. Huomaat käyttäväsi usein ilmaisuja ”täytyy”, ”pitää” ja ”on pakko”.
7. Syyttelet usein olosuhteita, tilanteita, tapahtumia ja muita ihmisiä asioista, joihin olisit voinut vaikuttaa. Koet olevasi voimaton ja syytön. Kaikki kurja vain tapahtuu sinulle.
8. Sinun on vaikea vastaanottaa muiden omistasi erilaisia mielipiteitä sekä rakentavaa palautetta. Loukkaannut herkästi ja koet, ettei sinua arvosteta.
9. Sanot usein KYLLÄ, vaikka sydämesi sanoisi EI.
Kymmenes mahdollisuus tunnistaa haitallisia ajatuksiaan perustuu alussa mainitsemani ajatusten ja tunteiden yhteyteen. Voit pysähtyä jonkin toistuvan ja kurjalta tuntuvan tunteen äärelle kyselemään, mitä kerrottavaa sillä mahtaisi olla. Minkälainen ajatus tai ajatusrypäs kyseisen tunteen taustalla lymyää.
Iloa ja hyötyä koko elämän ajan tuovien ajattelu- ja samalla myös tunnetaitojen harjoittelun voi aloittaa pelin ja leikin avulla jo lapsena. Siinä auttavat kirjoittajan kehittämät lasten ajatuskortit
