Isän kaipuu voi näyttäytyä jäytävänä puutteen tai huonommuuden tunteena – Seksistä tuli keino hakea hyväksyntää

Kirjoittaja: Niina Juutilainen

Istun nojatuolissani kotona ja olen isojen asioiden äärellä. Elämääni ohjanneiden perustavanlaatuisten traumojen äärellä. Alan kirjoittaa tätä tekstiä tärisevin käsin. Tunnen jo aloittaessani, että tämä kirjoitus riisuu minut täysin alastomaksi.

En kirjoita tätä saadakseni sääliä tai tällä kertaa edes hyväksyntää. Kirjoitan täyttääkseni yhtä syvimmistä tarpeistani, nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarvetta. Tarvitsen siihen toista ihmistä – sinua, joka luet tätä kirjoitusta. Kirjoitan tuodakseni syvimmät traumani esille, käsiteltäviksi ja anteeksiannettaviksi. Ettei minun tarvitsisi enää elää niiden vallassa ja niistä käsin. 

Isättömyys, seksi, seksuaalisuus, hylkäämiskokemukset suhteessa miehiin ovat pyörineet mielessäni toistuvasti lähipäivinä. Ne ovat kuljettaneet minua kipeisiin muistoihin läpi lapsuuden ja nuoruuden aina aikuisuuteen saakka.  

Olen käsitellyt, itkenyt, hävennyt ja hyväksynyt. Yrittänyt kirjoittaa niitä pois itsestäni jo useamman päivän ajan. Havainnut miten ne näkyvät ja elävät minussa vielä tänä päivänäkin. Intuitioni kertoo, että nyt on tullut aika kohdata ne ja sitä kautta vapautua niistä. 

Isättömyys elämässäni

Tajusin ensimmäistä kertaa viime syksynä Sisäinen lapsi -minussa päivässä, kuinka syvästi isättömyys on vaikuttanut minuun. Se on elämäni ensimmäinen ja syvin hylkäämiskokemus ja on ollut muiden kokemusten kanssa yhdessä merkittävä tekijä rakkaudettomuuden, arvottomuuden ja olemattoman itsetuntoni kehitykselle.

Riistävä ulkopuolisuuden, huonommuuden ja muista ihmisistä erillisyyden tunne on toiminut pohjavireenä kaikille ajatuksilleni, tunteilleni ja toiminnoilleni. Noiden tunteiden tuoma lähes sietämätön kipu ja sen kivun pakeneminen on ohjannut minua elämässäni. 

Sosiaalipsykologi Saara Kinnusen mukaan, isän kaipuu voi näyttäytyä esimerkiksi jäytävänä puutteen tai huonommuuden tunteena. Olen varma siitä, että jokaisen ihmisen perustarpeisiin kuuluu tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi sellaisena kuin on, saada kokemus siitä, että on arvokas. 

”Isä on tyttärelle peili, josta peilataan, onko rakastettava ja ihailtava. Peilin puuttuessa tai näyttäessä sinusta ei ole mihinkään – asennetta, tytär ei opi luottamaan itseensä.” – Saara Kinnunen

Isättömyys vaikuttaa siis ihan oikeasti ja ilman muuta minäkuvaan. Kuinka helpottavaa on löytää selkeät syyt, koko elämää piinanneen tuskan taustalla! Olen kyllä aikuisiällä tutustunut isääni Kadonneen jäljillä -ohjelman kautta, joka on sinänsä oma lukunsa. Tuo kokemus oli minulle äärettömän tarpeellinen, vaikkakin sen seurauksena tuo hylkäämiskokemus toistui.

Haavoitettu seksuaalisuus

Isättömyyden lisäksi koin lapsena törkeää seksuaalisten rajojeni rikkomista. Minun – viattoman lapsen – koskemattomuutta loukkaavia tekoja, omassa kotonani. Tällaiset kokemukset vaikuttavat väistämättä lapsen kehitykseen kaikilla mahdollisilla tasoilla. Mahdollisia oireita ja vaikutuksia on alan asiantuntijoiden mukaan monenlaisia. Omalla kohdallanikin vaikutukset ovat moninaisia ja on tässäkin asiassa haastavaa eritellä mikä on loppujen lopuksi johtunut mistäkin. 

Noiden rajojen rikkominen on johtanut muun muassa siihen, että en ole tunnistanut minkäänlaisia rajoja. En tiedä missä minä lopun ja toinen ihminen alkaa. En tiedä mikä on hyväksyttävää käytöstä esimerkiksi parisuhteissa minua kohtaan ja mikä ei ole. 

Isättömyyden ja edellä mainittujen kokemusten johdosta kuvittelin, että seksi ja seksuaalisuus liittyvät jokaisen naisen ja miehen väliseen kanssakäymiseen. Kasvaminen normaaliin seksuaalisuuteen tai mielenterveyden näkökulmasta normaaliin aikuisuuteen oli täysin mahdotonta näiden tapahtumien myötä. Saatan tänä päivänäkin alitajuisesti ajatella jonkun vieraan miehen lähestyessä minua ja etenkin ollessa mukava, että hän on varmasti mukava, koska haluaa harrastaa seksiä kanssani. Tunnistan kyllä heti, että ajatus on haitallisten uskomusteni tulos. 

Seksi hyväksynnän haun välineenä

Ensimmäinen kokemukseni pojan kanssa 13-vuotiaana ei sisältänyt seksiä. Ainoastaan suutelua, kauniita sanoja ja lempeitä lupauksia ja toki pojan toivoa seksistä. Halusin kuitenkin tutustua ja odottaa. Minäkuvani oli täysin vääristynyt jo tuolloin – koin itseni rumaksi, arvottomaksi ja kelpaamattomaksi. 

Olin joka tapauksessa tuona iltana täynnä ihastumisen hurmion huumaa ja ajattelin, että ehkä olenkin ihan kaunis ja riittävä, ehkä kelpaankin, koska tämä komea poika on kiinnittänyt minuun huomiota! Ilta päättyi, ja poika lupasi soittaa seuraavana päivänä. Hän totta tosiaan soitti, jo samana iltana. Hän soitti ja pyysi minua poistamaan puhelinnumeronsa, sanoi syyksi ”koska olet niin ruma”. Lamaannuin niin, etten saanut sanotuksia mitään muuta kuin ”Okei.” 

Syvä häpeä omasta rumuudestani, huonoudestani ja kelpaamattomuudestani kietoi minut usvaansa niin että tunsin tukehtuvani siihen paikkaan. Tunnen sen sisälläni tänäkin päivänä. Häpeän, joka ei olisi tässäkään tapauksessa kuulunut minulle. En voinut kertoa kenellekään, koska häpesin niin paljon. 

Siitä eteenpäin en enää vahingossakaan kieltäytynyt seksistä. Siitä alkoi vuosia kestänyt seksin käyttäminen hyväksynnän haun välineenä. Testasin omaa kelpaavuuttani useilla irtosuhteilla. Hain sillä hyväksyntää, rakkautta ja läheisyyttä. Kuvittelin seksin olevan yhtä kuin kiintymys, hyväksyntä, rakkaus, läheisyys ja arvostus. Uhrasin kauniin ja viattoman ruumiini täyttääkseni sisimpäni haavat, tunteet, tarpeet ja toiveet. Tahrasin sieluni ja kasvatin tiedostamattani itsessäni häpeää, jota yritin samaan aikaan niin kovasti paeta. 

Luopuminen ja anteeksianto

Tänään, tässä hetkessä ja tässä tuolissa, ymmärrän miksi nämä tunteet ja ajatukset ovat nousseet toistuvasti mieleeni ja kehooni. 

On tullut aika luopua tuosta häpeästä, joka ei kuulu minulle. Olen elänyt koko elämäni ajatus – ja kokemusmaailmassa, jossa toisten ihmisten ajatukset, tunteet ja toiminta kertovat minusta asioita. Ne ovat määrittäneet minulle minua. Jos joku ei pidä minusta, halua olla minun kanssani tai käyttäytyy ikävästi minua kohtaan. Se on aina ollut viesti minulle minun huonoudestani ja siitä, että minä olen viallinen yksilö, koska näin tapahtuu. 

Tällä konseptilla olen kirjoittanut itselleni tarinaa itsestäni ja sen mukaiseksi olen itselleni tullut. Nyt on tullut aika kirjoittaa toisenlainen tarina. On tullut anteeksiannon ja vapautumisen aika. On tullut aika kasvaa ulos asioista, jotka opin haavoittuneilta ihmisiltä. Antaa anteeksi ensin itselleen ja sitten heille. 

Lapsuutta ja menneisyyden kokemuksia on mahdotonta muuttaa. Mutta nykyisyyttä ja loppuelämää voi muuttaa aina. Minulla on mahdollisuus vapautua, katkaista tanssini menneisyyden haamujen kanssa ja ryhtyä tanssimaan itseni kanssa tässä ja nyt. Ja tästä eteenpäin. 

Kiitos

Haluan kiittää sinua – kuka ikinä olet ja luet tätä tekstiä – siitä, että luit sen. Lukemalla sinä autoit aitoa minua tulemaan nähdyksi ja kuulluksi. Kiitos, että jaat sen jokaiselle ihmiselle, jolla on vähänkään samankaltaisia kokemuksia ja, jotka voisivat kirjoitukseni kautta saada kokemuksen siitä, että he eivät ole viallisia. 

Kauniin tyttäreni pienet viattomat kasvot ovat nousseet mieleeni monta kertaa, tätä kirjoittaessani. Nuo puhtaat, tahrimattomat, valoisat kasvot. Haluan kiittää ex-miestäni, lasteni isää ja ystävääni. Ihmistä, jota olen monet kerrat arvostellut vanhemmuudessa ja monessa muussa asiassa, omasta huonommuuden tunteestani käsin. 

Olen kiitollinen, koska minun tyttärelläni on isä. Tuolla kauniilla tytöllä on isä, joka todella ihailee häntä, arvostaa häntä ja rakastaa häntä, juuri sellaisena kuin hän on. Tuo ihailu näkyy isän silmistä, kun he kohtaavat ja loistaa peilin lailla tytön silmistä valaisten muun ympäristön. Isänsä rakkauden, arvostuksen ja hyväksynnän johdosta, tyttäreni ei tarvitse tulevaisuudessa hakea hyväksyntää epätervein keinoin miehiltä. Hän tuntee oman arvonsa ja kauneutensa, kiitos isänsä. 

Haluan kiittää myös itseäni, tästä rohkeudesta tulla näkyväksi aitona minuna. Haluan kiitoksen siivittämänä kertoa sisäiselle lapselleni: Minä näen sinut! Sinä et ole viallinen! Sinun ei tarvitse hävetä tunteitasi ja tarpeitasi! Sinä olet rakkauden arvoinen, ihan vaan koska olet sinä!

Kiitos.

TOIMITUKSEN VINKKI: Rajojen vahvistaminen ja itsearvostuksen kasvattaminen auttavat pitämään itsestä huolta

Kiltin voimakortit toimivat rohkaisijana, ajatusten herättäjänä ja lempeänä muistuttajana siitä, että sinun tehtäväsi ei ole miellyttää muita ja jokainen meistä ansaitsee tulla kohdelluksi arvostavasti.

Kiltin voimakortit -korttipakka sisältää yhteensä 45 korttia ja 3 erilaista korttityyppiä: Vaaleanpunaiset VINKKI-kortit auttavat tunnistamaan omia totuttuja tapoja ja saamaan uutta perspektiiviä. Oranssit TSEMPPI-kortit rohkaisevat ja tarjoavat myönteisiä ajatuksia. Vihreät TEHTÄVÄ-kortit auttavat vahvistamaan itsetuntemustasi ja pitämään itsestäsi huolta.

Tutustu Kiltin voimakortteihin TÄÄLLÄ.

Kiltin voimakortit
Kiltin voimakortit -pakka

Mitä surijalle uskaltaa sanoa? – Joskus hiljaisuus on paras lohtu

Läheisen kokeman surun keskellä on monesti vaikeaa löytää sopivia sanoja. Tuntuu että jotain pitäisi sanoa, vaikka joskus hiljaisuuskin on lohtu itsessään.

Surijan läheiselle ei ole olemassa sääntökirjaa ja jokainen tilanne on erilainen. Surun hetkellä itselleni se yltiöpositiivisin ilopilleri on käynyt kaikista raskaimmaksi. Kaikesta ei nimittäin tarvitse löytää saman tien positiivista kulmaa. Negatiivisia asioita kartteleva positiivari saattaa pahimmassa tapauksessa saada surun, pelon tai ahdistuksen käännettyä syyllisyydeksi surijaa kohtaan tai vähäteltyä surua.

Ensi kesänä olet jo uusissa naimisissa, älä enää eroasi mieti! 

Tämä menetys avaa portin ihan uuteen, ota tilanne siksi kiitollisena vastaan. 

Siitä seuraa ihan varmasti jotain hyvää!

Itse olen surun hetkillä hakeutunut myötätuntoisten ihmisten seuraan, sellaisten jotka ovat osanneet vain olla läsnä. Sellaisten, jotka eivät ole etsineet kuumeisesti ratkaisua tilanteeseen, johon sitä ei sillä hetkellä ole ollut.

Omassa surussani olen törmännyt kuitenkin myös erilaisiin möläyttelijöihin. Ihmisiin, jotka ovat tokaisseet asioita, joita olen itse päättänyt olla toistamatta, kun kohtaan toisen surijan, sillä oma mieli saattaa surun keskellä ottaa huolimattomasti lausutut sanat turhankin vakavana vastaan.

Keräsin Suuria hetkiä -kirjaani möläytyksistä sellaisia, jotka ovat painuneet omien surujen keskellä mieleen kuin superhyperpikaliima.

Möläytys nro 1: 

Vieläkö sinä suret!?

Mieleni (vääristynyt) reaktio:

”Olen varsinainen luuseri, heikkohermo, huomionkipeä masennusmörkö, kun en vain tunnu pääsevän tämän vuoren yli valoon. Surupäiviä on ollut jo 365. Ryhdistäydy nainen! Kaikki muut olisivat jo menneet eteenpäin.”

Möläytys nro 2:

Olet varmasti vahvistunut ihan kauheasti kokemastasi!

Mieleni (vääristynyt) reaktio:

Ei, olen heikentynyt. Tunnen itseni tosi asiassa todella lannistuneeksi ja surkeaksi, vaikka kaikesta olisi pitänyt ottaa ihan hirveästi oppia ja vahvistua vähintään henkisesti. Evoluution pitäisi luultavasti karsia minut maankamaralta ensimmäisten joukossa.”

Möläytys nro 3:

Kaikella tällä oli varmasti tarkoitus, jonka myöhemmin vielä oivallat! 

Mieleni (vääristynyt) reaktio:

Olen miettinyt tarkoitusta jo vuosia enkä siitä huolimatta pääse pohdinnoissani kovinkaan pitkälle. Silti on ehdottoman tärkeää, että tämäkin asia pitäisi saada käsiteltyä ja aseteltua mappiin muiden ratkaistujen tapausten joukkoon. Raporttini ei vain tunnu valmistuvan. Olen epäonnistunut tässäkin.”

Möläytys nro 4:

Itse jäisin suremaan vuosiksi kotiin tai kuolisin!

Mieleni (vääristynyt) reaktio:

”Pitäisikö minunkin siis tehdä kodistani pimeä luola? Tai kenties kuolla, jotta osoittaisin varmasti surevani kunnolla?”

Möläytys nro 5:

Voi miten ihana nähdä, että osaat edelleen nauraa! 

Mieleni (vääristynyt) reaktio:

Hirveä syyllisyys naurusta ja ilosta minussa. Pitäisi olla edelleen vakava. Mutten tarkalleen tiedä kuinka kauan jaksan sitäkään. Ainakin pitää varoa, ettei naura mustalle huumorille.”

Möläytys nro 6:

Hienoa, että kaikesta huolimatta olet mennyt näin nopeasti eteenpäin ja löytänyt uuden kumppanin!

Mieleni (vääristynyt) reaktio:

”Olen varsinainen, jos en nyt haudan, niin Jumalan edessä solmitun liiton häpäisijä.”

Itse en hämmennyksissäni ole aina osannut vastata möläyttelijöiden kysymyksiin mitään. Myöhemmin olen ajatellut, että möläyttelijöille niiden kysymysten esittäminen on saattanut olla ihan yhtä vaikeaa kuin minulle niiden kuuleminen. Möläyttelijä ei ole osannut kenties muuta sanoa. Hänellä ei ole ollut sillä hetkellä antaa enempää. Mutta hän välitti minusta, sillä hän yritti sanoa edes jotain.

P.S. Asioita, jotka auttoivat minua suruni hetkellä:

Postikortti, jossa oli enkelin kuvan ja kääntöpuolella teksti: ”Halauksia”. T: Mira

Ystävä joka toi spontaanisti liljoja ja noutosushi-aterian oven taakse.

Viesti ystävältä: ”Olen täällä, jos tarvitset minua.”

Möläytykset on poimittu kirjasta Suuria hetkiä – viisautta ja voimaa elämän taitekohtiin, josta löytyy oivaltavia tarinoita, ajatuksia Rakkaudesta, Ilosta, Surusta ja Voimasta – sekä uusista aluista.

Autatko muita oman jaksamisesi kustannuksella? – Opi säästämään voimiasi niin, että niistä riittää sinullekin

Herkkyyteen sisältyy monia lahjoja. Yksi niistä on kyky kokea voimakkaasti niin omat kuin muidenkin tunteet. Tämä ominaisuus voi kuitenkin tuntua enemmän taakalta kuin lahjalta, jos oma energia on epätasapainossa ja raja sen välillä, mikä kuuluu minun ja mikä toisten vastuulle, on epäselvä.

Moni herkkä ja empaattinen on kuormittavassa tilassa, jota kutsun etukenoksi. Etukenossa herkän energia on kallistuneena eteenpäin, hänen huomionsa on keskittynyt hänen itsensä ulkopuolelle ja hän on pois omasta keskuksestaan.

Etukenossa oleva herkkä kokee vastuukseen lukea muiden tunteita ja tarpeita rivien välistä ja sopeuttaa omaa toimintaansa niiden mukaisesti. Hän on jatkuvassa valmiudessa aistimaan, mitä muut tuntevat ja ottamaan vastuun jännittyvän, sakeutuvan tai tukahdutetun tunneilmapiirin harmonisoimisesta. Hänen koko olemuksensa on valjastettu palvelemaan sitä, mitä hänen ympärillään tapahtuu eikä hänelle jää riittävästi tilaa kokea omia tunteitaan ja tarpeitaan.

Mitä jännitteisempi tilanne tai ihmissuhde, sitä jyrkemmässä etukenossa herkkä ja ylivastuullinen yleensä on. Ja mitä suurempi etukeno, sitä kuluttavammalta se itsestä tuntuu. Kun olen viettänyt aikaa ympäristössä, joka on sakeanaan tunnejännitteitä, on oloni ollut sen jälkeen usein kuin märällä rätillä. Lisäksi päässä pyörinyt kela siitä, oliko joku asia minun syytäni ja olisinko voinut tehdä jotain paremmin, on pahentanut tunnekrapulaa.

Kun olen ollut jatkuvasti ylikuormittunut, ei herkkyyteeni liittyvien ominaisuuksien käyttäminen tavoilla, jotka olisivat tuntuneet itsellenikin voimallisilta, ole onnistunut. Se on aiheuttanut minussa turhautumista, lamaantumista, epätoivoa ja voimattomuutta. Silloin herkkyyteni on tuntunut lähinnä rasitteelta, joka vain vie voimia eikä anna mitään takaisin.

Miten saat voimasi takaisin

Kun olemme etukenossa, annamme voimamme pois. Kun annamme voimamme pois, annamme vallan itseemme ja oloomme jollekin itsemme ulkopuoliselle: toisille ihmisille, toimintamalleille, ympäristöille, ilmapiireille ja uskomuksille.

Herkkyydestä puhuttaessa on hyvä muistaa, että kyvyssä kokea itseään ja ympäristöään voimakkaasti on myös mahtavat puolensa. Asioihin, tekemiseen, ihmisiin, tunnelmiin, ilmiöihin, musiikkiin, taiteeseen, elokuviin ja oman vilkkaan mielikuvituksen uumeniin sukeltaminen on ihanaa. Se tekee mahdolliseksi asioiden syvällisen ymmärtämisen, merkitykselliset ihmissuhteet ja sellaisten asioiden luomisen, jotka todella koskettavat sekä itseä että muita. Eräs henkilö kuvaili tätä osuvasti sanomalla, että ”kun oma itse ei ole aina tärkein, maailma tulee lähelle”.

Etukenon puolelle mennään silloin, kun herkkä ottaa perusteettomasti vastuulleen ympärillään aistimiensa tunne-energioiden helpottamisen ja tekee sitä oman jaksamisensa kustannuksella. Keskeistä onkin löytää tasapaino itsessä olemisen ja maailman kokemisen välillä.

Nauttiakseen voimastaan herkän on tärkeää oppia huolehtimaan siitä, ettei hän tule huomaamattaan imaistuksi mukaan asioihin, tunneilmapiireihin ja ihmissuhteisiin, jotka pumppaavat hänen energiansa toistuvasti tyhjiin. Kun olet seuraavan kerran tilanteessa, jossa etukeno on lipsahtamassa päälle, voit kokeilla näitä kolmea askelta palauttaaksesi itsesi tasapainoon:

1.     Tunnista etukeno

Koska herkkyys altistaa meidät voimakkaille kokemuksille niin omista kuin muidenkin tunteista, se luo myös hedelmällisen pohjan erottelukykymme vahvistamiselle.

Erottelukyvyllä tarkoitan sitä, että pystymme tunnistamaan, onko joku tunne, asia tai viesti lähtöisin itsestämme vai ulkopuoleltamme, onko se linjassa oman henkilökohtaisen totuutemme kanssa ja tukeeko vai haittaako se hyvinvointiamme. Kehoni kertoo sen minulle, jos vain suostun kuuntelemaan sitä.

Kun olen luiskahtamassa etukenoon, tunnen sen yleensä paineena tai puristuksena rinnassani eli sydänkeskuksessani. Joskus tunnen myös humahtavaa tai sameaa tunnetta pääni alueella, ikään kuin joku täyttäisi yhtäkkiä ympärilläni olevan tilan ja tulisin suljetuksi lasikupuun, joka tuntuu tukahduttavalta.

Nämä tuntemukset auttavat minua tunnistamaan, kun olen alttiina menemään mukaan raskaisiin tunne-energioihin, jotka eivät ole lähtöisin minusta ja joiden helpottaminen ei kuulu minun vastuulleni.

Mitä paremmin olen oppinut tunnistamaan etukenon, sitä tietoisemmin pystyn valitsemaan, mihin lähden mukaan ja mihin en. Harjoittelua se on toki vaatinut – ja vaatii edelleen. Kannattaa siis olla itselleen armollinen, jokainen kokemus opettaa lisää.

2.     Kiinnitä huomiosi sydänkeskukseesi

Erottelukykymme toimii parhaiten, kun olemme läsnä itsessämme, emme kallistuneena energeettisesti eteen- tai taaksepäin. Yksinkertainen ja tehokas tapa palata omaan energiaamme on kiinnittää huomiomme rintakehämme keskelle sydänkeskukseemme.

Sydänkeskuksemme tarjoaa meille kiintopisteen, johon keskittymällä saamme yhteyden kehoomme. Se on samalla portti intuitioomme, jonka välittämä tieto on erottelukykymme perusta, olipa kyse sitten omien sisäisten liikkeidemme tai ulkopuolisen energian lukemisesta.

Omalla kasvun matkallani itseni hoitaminen sydänkeskukseni energialla ja muut sydänkeskusta vahvistavat harjoitukset ovat olleet keskeisiä työkaluja. Sydämen moninaisista kyvykkyyksistä saadaan jatkuvasti myös uutta tutkimustietoa, joka auttaa meitä ymmärtämään paremmin sen roolia niin fyysisessä kuin henkisessä hyvinvoinnissamme. Ei siis ole sattumaa, että kun olen luiskahtamaisillani etukenoon, se on juuri sydänkeskukseni, joka ilmoittaa minulle siitä supistumalla ja paineen tunteella.

Kun tunnet olevasi etukenossa, kiinnitä siis huomiosi lempeästi sydänkeskukseesi, tunnustele sen energiaa ja näe, miten palaat kenosta takaisin keskukseesi.

3.     Koe, mitä sinussa nousee

Olet voimakas, luova olento, joka vaikuttaa asioihin energiallaan. Sillä, mihin keskität huomiosi, on väliä. Jos keskityt jatkuvasti vain ja ainoastaan toisten tunteisiin ja tarpeisiin, omat tunteesi ja niiden viestit jäävät väistämättä sivurooliin.

Tuppaamme edelleen uskomaan, että kaikkia tunteitaan – ja etenkään niitä negatiivisia – ei saisi tuntea ja että olemme huonoja ja vaikeita ihmisiä, jos koemme niitä. Tämä uskomus on syvässä ristiriidassa sen kiistämättömän tosiasian kanssa, että ihmisinä meissä nousee tunteita laidasta laitaan.

Jos uskomme, että esimerkiksi viha on tunne, jota emme saisi kokea, meiltä jää huomaamatta sen tuoma viesti siitä, että joku asia ei toimi meille ja tarvitsemme muutosta. Jos sivuutamme sen jatkuvasti, emme opi vetämään selkeitä rajoja. Silloin meitä voi hallita ulkopuolelta ilman, että osaamme luottaa itseemme ja tehdä valintoja, jotka tuntuvat meille sopivilta. Lopulta löydämme itsemme keskeltä elämää, joka ei tunnu omalta.

Tunne-elämältään kypsä ihminen ei ole semmoinen, joka ei koe negatiivisia tunteita. Ennemminkin, hän sallii itselleen tilan, jossa hän voi kokea tunteitaan ilman, että hänen täytyy reagoida niihin autopilotilla.

Kun keskitymme tiukassa tilanteessa sydänkeskukseemme ja annamme tunteidemme tulla koettaviksi sen turvallisessa huomassa, meillä on paremmat mahdollisuudet olla luiskahtamatta etukenoon. Silloin emme ala automaattisesti vastata aina ensin toisten tunteisiin ja tarpeisiin tilanteiden ratkaisemiseksi.

Herkälle ja empaattiselle, jonka selviytymiskeinona on ollut keskittyä ensisijaisesti muihin, tilan tekeminen itselle voi tuntua isolta riskiltä. Silti se kannattaa. Vain kokemalla, mitä sinä tunnet, voit tietää, mitä sinä milloinkin aidosti haluat ja tarvitset. Haluatko oikeasti laittaa energiaasi tähän ihmiseen, tapahtumaan, ilmapiiriin tai asiaan vai teetkö sen vain, koska ajattelet, että niin sinun kuuluu tehdä?

Vaikka maailma tuntuisi vaativan nopeita liikkeitä ja salamareaktioita, sinun ei tarvitse toimia niin. Kun olet läsnä sydämessäsi ja koet sen, mitä sinussa nousee, pystyt päättämään tietoisemmin, mihin haluat huomiotasi ohjata. Se, mihin keskityt, kasvaa ja vahvistuu. Siksi on tärkeää, että et tukahduta, mitä tunnet, vaan kanavoit energiaasi olemiseen, tekemiseen ja ympäristöihin, jotka tuntuvat totuudellisilta ja hyviltä juuri sinulle. Silloin olet voimassasi ja näytät myös muille, miten he voivat olla omassaan.

Laita villasukat jalkaan ja lopeta hötkyily – 3 tapaa rentoutua villasukissa

Sanna Wikström ja Mia Sumell. Kuva Jonne Räsänen 2019

Villasukat voivat olla niin paljon enemmän kuin pelkkä jalkojen lämmike tai asuste. Villasukkiin kietoutuu paljon turvallista ja lämmintä tunnelmaa – kotoista fiilistä, joka muistuttaa, että nyt ei tarvitse hötkyillä, jännittää tai pinnistellä. Oikealla fiiliksellä neulotut villasukat ilahduttavat, rohkaisevat ja tsemppaavat.

Hidasta elämää -perustajan Sanna Wikströmin ja neulesuunnittelija Mia Sumellin uutuuskirja Hyvän mielen villasukat kannustaa neulomaan sukkiin mukaan lempeyttä, unelmia, rohkeutta, rakkautta, iloa, tsemppiä ja paljon hyviä ajatuksia. Kirjasta saa vinkkejä hyvän mielen neulomiseen, värien valintaan sekä hyvien tunteiden ja ajatusten välittämiseen.

”Kun lapsuudenystäväni ja tämän kirjan neulesuunnittelija Mia neuloi minulle villasukat muutama vuosi sitten, niistä tuli yhdet lempivillasukistani. Mia oli neulonut villasukkiin muistutusta kaikesta siitä, mitä halusin kokea ja välittää myös muille: rentoutta, iloa, voimaantumista ja kotoisuutta. Värikkäät sukat jalassa minusta tuntui, että olen kotona itsessäni”, kertoo Sanna.

Tässä Sannan kolme tapaa rentoutua villasukissa:

1. Rentoudu tanssimalla kotona yksin

Laita villasukat jalkaan, laita maailman nolointa musiikkia luureihin ja tanssi villisti.

2. Tee itsellesi unelmahetki

Laita villasukat jalkaan, ota kuppi kuumaa ja kirjoita paperille: Mitä toivon kaikkein eniten? Mitä toive saa minut tuntemaan? Kun löydät tunteen, laita silmät kiinni ja nautiskele fiiliksestä.

3. Päivittäinen huolettomuushetki
Laita villasukat jalkaan ja sano itsellesi: ”Ei ole mitään tärkeämpää tekemistä juuri nyt. Minun ei tarvitse kannatella kaikkea. Annan itselleni luvan muutaman minuutin ajan olla huolehtimatta kaikista ja kaikesta.”

Kurkkaa kirja:

Kirje kiusaajalle ja kaikille muille ilkeille ihmisille – ”On helpompi osoittaa ilkeydellä toisen heikkoutta, ettei oma hiljainen heikkous tulisi esiin”

Kiusaaja,

on helpompi kääntää huomio toiseen kiusaamalla, tuoda esiin hänen heikoin puolensa, jotta oma heikko puoli ei paljastuisi. Se heikko puoli, joka vimmaisesti yrittää pysyä piilossa hinnalla millä hyvänsä – jopa ikävillä teoilla muita kohtaan. Se kohta sinussa, jota yrität piilotella iltaisin nukkumaan mennessä, ennen kaikkea itseltäsi.

Kokemasi heikkous voi olla kipua siitä, ettei sinua nähty, vaikka olisit sitä tarvinnut. Tai sinua ei edelleenkään nähdä, vaikka juuri sitä eniten kaipaisit. Silloin on helpompaa kaivaa esiin toisen heikkous, että näyttäisi itse vahvemmalta. On helpompi osoittaa ilkeydellä toisen heikkoutta, ettei oma hiljainen heikkous, kaiken mesoamisen takaa, tulisi koskaan esiin.

Mutta heikkouden lisäksi sinussakin on vahvuus. Siellä kaiken pelkojen, epävarmuuden ja vihan alla. Sinun vahvuutesi nousee siitä, että et yritä enää niin kovasti olla jotain tai kääntää huomiota muihin. Vahvuutesi nousee siitä, että sanot, että sinuunkin sattuu. Sattuu niin syvälle, ettei sitä ehkä pysty katsomaan. Siksi haluat nähdä, miltä näyttää, kun muihin sattuu. Haluat nähdä oman sisäisyytesi toisessa ja nauraa sille, kiusata, ilkkua.

Kun kiusaat toista, kiusaat oikeasti itseäsi. Satutat satutettua. Sinua. Et ehkä muista, mitä kaikkea elämässäsi on tapahtunut, mutta siellä on jotain sellaista, jota haluat kompensoida tai piilottaa kiusaamisellasi.

Sinun vahvuutesi löytyy siitä kohdasta, jossa näet toisen peilinä, samana. Näet, että teissä on enemmän samaa kuin eriä. Näet, että se on ok, sillä ihmiset ovat enemmän samanlaisia kuin erilaisia. Halaat, kun toinen itkee. Kannustat, kun toinen tarvitsee tsemppiä. Autat, kun toinen kaatuu. Pyydät anteeksi.

Mutta siihen voi olla vielä pitkä matka. Ensin sinun on oltava itsellesi lempeämpi: tsemppaa itseäsi, auta itseäsi ja anna itsellesi anteeksi. Sillä kukaan, joka on lempeä itselleen, ei ole ilkeä muille. Ja toisinpäin: julmuus tapahtuu aina ensin sinussa, sinulle, ennen kuin kohdistat sen muihin.

Sinun vahvuutesi voimistuu, kun itse itket ja annat toisen halata. Kannustat itseäsi ja otat vastaan muiden kehut. Kun kaadut, annat muiden auttaa, silittää ja puhaltaa. Annat anteeksi itsellesi ja niille, jotka eivät näe suojakuoresi alle. Niille, jotka näkevät kivussaan sinussa vain kiusaajan, mutta eivät sinun hiljaista kipuasi, jonka yrität iltaisin piilottaa tyynyn nurkkaan.

Heikkoutesi paljastuu aina kiusaamisessa ja vahvuutesi myötätunnossa. Myötätunnossa niitä kohtaan, jotka eivät ole antaneet sinulle tarvitsemaasi, myötätunnossa itseäsi kohtaan, myötätunnossa niitä kohtaan, joille olet ollut joskus julma ja myötätunnossa ketä tahansa ihmistä kohtaan.

Lisää parantavaa myötätuntoa meille kaikille – itseämme, muita ja elämää kohtaan:

Maailmantähtien kuvaaja kuvasi Suomen metsiä – Nyt Suomi valittiin maailman parhaaksi luontomatkailukohteeksi

Maailmalla tunnetaan nyt kaksi menestyksekkäillä maailmanlistoilla mainittua ”suomalaista”: Suomen metsät ja valokuvaaja Ville Juurikkala. Nyt meidän metsänrakastajien iloksi maailman arvostetuin suomalaisvalokuvaaja Juurikkala on innostunut suomalaisen metsän valokuvaamisesta. Maailmantähtien (esim. Slash/Guns`N`Roses, Steven Tyler/Aerosmith) kuvaaja Juurikkala kuuluu ainoana suomalaisena legendaarisen Morrison Hotel Galleryn listoille 125 maailman arvostetuimman musiikkialan valokuvaajan joukkoon.

Myös Suomen metsät pääsivät juuri maailmanlistoille: Matkaoppaita julkaiseva Lonely Planet kertoi, että Suomi on valittu vuoden 2019 parhaaksi luontomatkailumaaksi. Listaus perustuu britannialaisen luksusmatkoja järjestävän True Luxury Travel -matkatoimiston kansainväliseen The Global Wildlife Travel Index for 2019 -vertailuun. (Asiasta uutisoi Suomessa ensimmäisenä Iltalehti.)

(C) Ville Juurikkala

Maailman parhaat luontokohteet 2019 TOP10:

1. Suomi

2. Ruotsi

3. Brasilia

4. Kanada

5. Yhdysvallat

6. Norja

7. Espanja

8. Saksa

9. Puola

10. Slovenia

Suomalainen metsä on noussut myös Juurikkalan arvoasteikolla bling-blingin ja ylellisen elämän ohi: ”Maailmantähtien kuvaajana oli oma hauskuutensa jonkin aikaa, mutta aitoa syvää onnellisuuden tunnetta siitä ei koskaan tullut. Ei tuonut urasaavutukset, seurapiirijuhlat, talo Hollywood Hillseillä tai pihatiellä odottanut Jaguar XK8. Kaiken tuon menettäminen sen sijaan toi. Oli upeaa vain kävellä metsissä ilman mitään – ilman mitään menetettävää. Metsän kautta pääsin kiinni läsnäolon todellisuuteen. Ja se onkin ainoa todellisuus, joka meillä on” Ville Juurikkala kertoo.

Mitä tästä kaikesta voimme oppia? Ei kannata lähteä omaa metsää edemmäs etsimään onnellisuutta. Meillä on täydellinen luonto, joka antaa joka hetki meille sen, mitä onnellisuuteen tarvitsemme: kyvyn olla läsnä itsellemme ja elämälle.

Ville Juurikkalan vaikuttavia metsäkuvia löydät Jarko Taivasmaan kirjasta Metsässä – uppoudu metsään, itseesi ja elämään (Otava, Hidasta elämää -kirjasarja). Kirja auttaa sinua tyhjentämään mielen kuppia ja täyttämään elämän kuppiasi parhaassa mahdollisessa ympäristössä eli metsässä, luonnossa. Kirjasta puhuttaessa maailman tähtien kuvaaja herkistyy: ”Mun mielestä tää on niin kuvien kuin tekstisisällön puolesta tärkein kirja, mitä oon päässyt kuvaamaan.” HUOM! Hidasta elämää -puodissa KAIKKI KIRJAT koko syyskuun 2019 ajan OSTA 3, MAKSA 2!

Ville Juurikkalan Metsässä-valokuvanäyttely Espoon Kulttuurikeskuksessa 27.9.2019 saakka. Näyttely on avoinna näyttelytila AHJOssa, 1 krs. ma-pe klo 8-21 | la 9-18 | su 9-15. Näyttelyyn on vapaa pääsy.

(C) Ville Juurikkala

Itkupilli, yliherkkä ja heikkoluonteinen – Oletko sinäkin törmännyt näihin ennakkoluuloihin erityisherkkyydestä?

Törmään toistuvasti erityisherkkyyteen liittyviin väärinkäsityksiin. Sain kesällä varsin outoja kommentteja muutamaan herkkyyteen liittyvään postaukseeni sosiaalisessa mediassa. Kommentoija arvosteli yksinolon kaipuutani ja tunsi tarvetta diagnosoida minulle jonkinlaisen puutostilan. Ihmisen, joka ei itse ole herkkä, saattaa olla vaikea ymmärtää sitä, miten erityisherkkä kokee maailman. Erityisherkkyys ei ole vaiva tai häiriö.

”Herkkä on itkupilli”

Hassuja käsityksiä herkkyyteen liittyen on myös erityisherkillä itsellään. Eräs asiakkaani tuli hakemaan tukea työhön liittyviin juttuihin ja häneen tutustuessani oli ilmiselvää, että hän on sekä erityisherkkä, että introvertti. Hän itse kiisti asian ajatellen, ettei hän ole mikään itkupilli. Kesän lopulla sain riemastuneen viestin samaiselta ihanalta ihmiseltä. Hän oli lukenut herkkyyttä käsittelevän kirjan ja todennut olevansa herkkä introvertti. Kirjassa annetut selitykset ja esimerkit olivat auttaneet häntä ymmärtämään itseään ja niitä haasteita, jotka tuntuivat toistuvan hänen elämässään.

Herkkyys ei ole voimattomuutta

Herkkyys ei ole yhtä kuin emotionaalinen ailahtelevaisuus, voimattomuus, toimintakyvyttömyys, herkkänahkaisuus, tai vaativa persoonallisuus. Herkkä ihminen ei ole, ystäväni sanoja lainatakseni, ”hysteerinen prinsessa vaaleanpunaisessa huoneessa, joka ei saa nukuttua, koska patjan alla on herne.” Herkkäkin voi olla voimakastahtoinen, rohkea, ulospäin suuntautunut, sosiaalinen, aloitekykyinen ja reipas. Itse asiassa, vaatii melkoista vahvuutta elää kiivastahtisessa ja varsin kovia arvoja heijastavassa maailmassa aistit ja sydän auki. Kaikki meistä eivät siihen kykene, vaan rakentavat ympärilleen läpäisemättömän panssarin.

Herkkyys on avuksi monessa asiassa

Tavanomaista suurempi herkkyys aistia ympäristöstä ja omasta sisäisestä kokemuksesta tulevia signaaleja auttaa muun muassa viisaiden päätösten tekemisessä, vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa, ongelmien ratkaisussa, isojen kokonaisuuksien ja pienimpien yksityiskohtien näkemisessä, tunneyhteyden luomisessa ja sitä kautta luottamuksen rakentamisessa. Herkkyys auttaa tekemään tarvittavia korjausliikkeitä hyvissä ajoin ja arvioimaan tilanteita ei pelkästään logiikan ja faktojen, vaan myös hienovaraisen intuitiivisen tiedon pohjalta.

Kuka tahansa oireilee ylikuormittuneena

Jos olo on ylivirittynyt, uupunut, hermostunut, ahdistunut, ylitunteellinen, toivoton, ailahtelevainen ja kaikin puolin heikko, silloin kaivataan lepoa ja palautumista. Kyse ei ole siitä, että erityisherkkä on hankala tapaus vaan siitä, ettei ole ollut mahdollisuutta tai osaamista pitää itsestään riittävän hyvää huolta. Harva meistä pystyy tuomaan parhaat ominaisuutensa esille täysin väsähtäneenä ja stressaantuneena. Herkän ihmisen itsestä huolehtimiseen liittyy tiettyjä asioita, joita joku vähemmän herkkä ei kaipaa. Siinä ei ole mitään kummallista, että tarvitsee vaikkapa säännöllisesti hiljaisuutta ja yksinoloa. Sallittakoon kaikille meille ainutlaatuisille ihmisille se, mitä me tarvitsemme voidaksemme tuntea olomme hyväksi omissa nahoissamme. Itsestään tervein tavoin huolehtiva ihminen on iloksi myös muille.

Kurkkaa uutuuskirja:

Kurkkaa myös herkän voimakortit:

Etsitkö helpotusta tukalaan oloon? 4 tapaa työstää tunnelukkoja

En oikein usko pikaratkaisuihin, mutta uskon syvästi käytännöllisiin harjoituksiin, jotka auttavat vaikeiden tunteiden äärellä.

Tässä kirjoituksessa jaan harjoituksen joka on auttanut minua omalla tielläni tunnelukkojen kanssa työskentelyssä. Harjoitus on mielestäni ihanan inhimillinen ja salliva. Vaikein osio on oikeastaan se, että suostuu aloittamaan ja pysähtyy itsensä äärelle.

Harjoitus on inspiroitunut  Tara Brach -nimisen meditaatioopettajan kehittämästä RAIN-menetelmästä.

RAIN on akronyymi sanoista Recognize, Investigate, Nourish/Non-attachment. Avaan alla suomeksi, miten itse nämä kohdat ymmärrän ja miten olen näitä harjoittanut.

Recognize – Tunnista

Allow – Salli

Investigate – Tutki

Nourish / Non-attachment – Hoivaa itseäsi/Suojaa itseäsi


1. Tunnista

Ensiksi täytyy tunnistaa, että sattuu. Että ahdistaa, että pelottaa. Että olo on levoton. Että jokin tunnelukko on aktivoitunut.

Vaikka voisi ajatella tämän olevan helppoa, se ei ole ollenkaan itsestäänselvää. Joskus keho voi olla hyvä väylä huomata, että olo on jotenkin tukala tai turvaton. Huomaatko ylivirittyväsi tai meneväsi kierroksille? Vai lamaannutko? Tuntuuko kurkussa pieni kuristus, sydämessä puristus? Onko olo jotenkin epämääräinen? Uskalla pysähtyä epämääräisenkin tunteen äärelle. Varaa itsellesi aikaa 10–20 minuuttia. Voit todeta mielessäsi tai miksei vaikka ääneenkin itsellesi: ”Nyt huomaan että minua ahdistaa/koskee/pelottaa/tms. ”.

2. Salli

Luontainen taipumuksemme on koittaa päästä vaikeista tunteista mielellään äkkiä eroon, ja toivomme löytävämme pikaista helpotusta. Inhimillistä ja maailman ymmärrettävintä, mutta harvoin pitkäkestoisesti kovin toimivaa. Tässä kohdassa tarkoituksena onkin sallia epämiellyttävä tunne, lakata taistelemasta sitä vastaan. Voit ajatella että hengität tunnetta kohti. Tässä kohdassa voit myös nimetä tunteen, jos kykenet. Itse usein myös arvioin tunteen voimakkuutta asteikolla 1–10. Jos tunne tuntuu 8 voimakkuudella, kysyn tunteelta että onko sen tarpeen vielä voimistua. Ajattelen, että tunne saa nousta huippuunsa. Sillä mikään tunne ei kestä ikuisesti. Kun tunne on kohdannut huippunsa, se alkaa ennemmin tai myöhemmin hellittämään.

Saatan sanoa itselleni mielessä:

”Ok, nyt saa tuntua”

”Olen tässä”

”Huomaan sinut, en jätä sinua yksin”.

3. Tutki

Kun tunteen voi sallia, tulee tilaa tutkia sitä. Tässä esimerkkejä kysymyksistä, joita voi itseltään kysyä. Huomaathan silti, että sinun ei täydy löytää ”oikeaa vastausta” tai ratkaisua. Tutki halulla ymmärtää.

Mikä tämän tunteen laukaisi?

Onko tämä tunne tai tilanne tuttu jostain menneisyydestä?

Liittyykö tunteeseen jokin kipeä muisto tai pelko?

Mitä minun olisi nyt hyvä saada kuulla?

Mitä tarvitsisin nyt?

4. Hoivaa / Suojaa itseäsi. 

Neljännen kohdan tärkein kysymys on: Mikä olisi minulle nyt rakkautta?

Joskus riittää, että hoivaamme itseämme hyvällä ruualla, raittiilla ilmalla, päiväunilla, suihkussa käymisellä, ystävälle soittamisella, tai ihan vaan hengittämällä itsemme kanssa rauhassa. Joskus kuitenkin tarvitsemme myös itsensä suojaamisen taitoja.

Jos päällä on ollut repivä ihmissuhdekuvio, on aiheellista miettiä rajojaan. Jossain tilanteissa saattaa olla viisasta kieltäytyä jatkamasta kommunikaatiota. Jossain tilanteissa suojautuminen voi olla sitä, että ei käy enää stalkkaamassa exänsä Facebookia, tai mitä hyvänsä.

Hoivaa ja suojaa sinua. Mikä olisi sinulle nyt rakkautta?

Tee tunnelukko testi täältä!

______________________________________________________________________

Tunteita ei kannata sivuuttaa, sillä niillä on tärkeä sanoma – Tunteet suojelevat ja ohjaavat oikeaan suuntaan

Kirjoittaja Marjo Pennonen (PsT, KM) on työterveyspsykologi ja hyvinvointikouluttaja, joka julkaisi elokuussa fiktiivisen esikoisteoksensa Minä olen kuin Sinä (Kirjokansi). Kirja koostuu erilaisista elämän haasteista tunne- ja kokemusmaailman kautta kuvattuna. 


”Ei se ole mikään syy olla pois töistä, sanoi esimieheni.
                   Sehän oli vain kissa.
Lääkäri ymmärsi hieman paremmin.

                   Sain kahden päivän sairausloman.
Nyt olen valvonut kaksi viikkoa. Mieleni on raskaampi kuin koskaan.
Kukaan ei odota ikkunassa. Ei käperry kainalooni sohvannurkassa.

                   Kukaan ei kuuntele huoliani.
Olen itkenyt kaksi viikkoa. Olen yksinäisempi kuin koskaan.

Ostin kissanruokaa kaupasta. Unohdin syödä itse.

                   Ketä nyt rapsuttaisin?”

(Marjo Pennonen: Minä olen kuin Sinä)

Tunnekokemukset ovat kokemusmaailmamme keskeinen osa. Koska eri asiat ovat meille merkityksellisiä, ne myös nostattavat meissä erilaisia tunteita pintaan. Siinä missä jollekin lemmikkieläimen menetys on pieni harmitus, joka menee pian ohi, jollekin toiselle se voi olla elämän kovin paikka, joka tuntuu pitkään suruna, tuskana ja yksinäisyytenä.

Koska tunteet kulkevat aina matkassamme, niitä ei tule välttämättä sen kummemmin ajateltua, paitsi sitten kun tunne – hyvä tai paha – tuntuu merkittävän paljon. Silloin tunne pitää huolen siitä, että sitä ei kannata sivuuttaa.

Tunteiden tehtävä

Sekä sisäiset tekijät, kuten ajatukset, että ulkoiset tekijät, kuten tapahtumat, laukaisevat tunnekokemuksia. Kiireen keskellä moni pyrkii työntämään tunteitaan taka-alalle, vaikka ei kannattaisi. Yksi tunteiden tärkeimmistä tehtävistä onkin kertoa, mikä oman hyvinvointimme kannalta on tärkeää. Tunteet auttavat meitä suojelemaan itseämme vahingollisilta asioilta: esimerkiksi pelon, hermostuneisuuden ja inhon tunteet saavat meidät ottamaan etäisyyttä ja välttelemään itseämme uhkaavia ja vaarallisia tilanteita. Toisaalta tunteet auttavat meitä hakeutumaan itsellemme tärkeiden ja hyvinvointia tukevien asioiden äärelle: mieluisten tehtävien pariin, innostaviin tilanteisiin, mukavaan seuraan ja rentouttaviin paikkoihin. Tunteet antavat meille tietoa myös kehomme hyvinvoinnista.

Tunteilla on vaikutusta myös havaitsemis- ja ajattelutoimintoihimme. Tunteet edistävät keskittymistä, muistamista ja oppimista. Opimme ja muistamme hyvin asioita, joihin yhdistyy jokin tunne. Myönteiset tunteet tukevat luovuutta ja ongelmanratkaisua sekä lisäävät päätöksenteon nopeutta ja joustavuutta. Tunteet motivoivat ja antavat voimaa tehdä työtä päämäärän hyväksi. Lisäksi myönteiset tunteet auttavat palautumaan kielteisten tunnekokemusten kuormituksesta ja ne edistävät hyvinvointia ja elämän tarkoituksellisuuden kokemusta.

Tunteista on apua myös toisten ihmisten seurassa. Tunteet vaikuttavat sosiaalisen elämämme sujuvuuteen ja moraaliseen päätöksentekoon. Tunteet auttavat meitä hakeutumaan itselle tärkeiden ihmisten seuraan ja tunteet huolehtivat siitä, että haluamme panostaa itselle merkityksellisiin ja iloa ja onnea tuottaviin ihmissuhteisiin. Tunteet auttavat sitoutumaan ja huolehtimaan jälkikasvusta sekä luomaan me-henkeä. Oppimisen kautta syntyneet ja kulttuurimme muovaamat sosiaaliset tunteet, kuten häpeä ja syyllisyys rajoittavat sosiaalisesti kielteistä käyttäytymistä. Tunteet siis säätelevät ja ohjaavat osaltaan käyttäytymistämme.

Tunteelle annetun merkityksen vaikutus

Persoonallisuutemme, aiemmat kokemuksemme ja tapamme havainnoida ja arvioida tilanteita vaikuttavat siihen, mitä tunteita koemme. Annamme tilanteelle merkityksen ja se vaikuttaa tunteisiin, joita se meissä herättää. Siitä syystä, vaikka tilanne ja kehon reaktiot olisivat samat, voimme erilaisen tulkinnan kautta saada erilaisen tunnekokemuksen. Esimerkiksi esiintymään menevä henkilö voi tulkita kehonsa reaktiot hyvänä esiintymisvireenä, kun joku toinen samassa tilanteessa tulkitsee samat reaktiot esiintymisjännityksenä. Tunteet siis nousevat sisältämme, ja ne kertovat itsestämme.

Tunteiden voimakkuus voi kertoa siitä, kuinka tärkeä jokin asia meille on. Se, että lemmikkieläimen menettäminen aiheuttaa voimakasta, pitkäaikaista surua, kertoo siitä, kuinka tärkeä lemmikkieläin on ollut ja kuinka paljon myönteisiä tunteita se on aiemmin aiheuttanut.

Emme useinkaan voi vaikuttaa tunteidemme syntymiseen, joten on hyvä muistaa, että kaikkia tunteita on lupa tuntea, eikä omia tunteita tarvitse pelätä. Isotkin tunteet tasaantuvat ja menevät ajan myötä ohi. On kuitenkin hyvä tulla sinuiksi tunteidensa kanssa ja aina välillä pysähtyä miettimään, mitä tunteet yrittävät itselle viestiä, sen sijaan, että yrittäisi jatkuvasti tukahduttaa tunteitaan tai siirtää niitä sivuun.

Mitä sinä voisit tänään oppia tunteiltasi?

Tökkiikö small talk? – 3 avainta sujuvampaan keskusteluun

 

En varmasti ole ainoa, joka kokee epäonnistuvansa arkipäiväisissä keskustelutilanteissa verraten usein. Tuttujen kanssa keskeyttelen usein, vieraiden kanssa olen ujo ja varautunut. Onneksi meillä kaikilla on mahdollisuus kehittää keskustelutaitojamme, ja omaa mukavuusaluetta haastavia tilanteita tulee eteen varmasti läpi elämän. Tässä muutama vinkki, joista ainakin yksi kannattaa pitää mielessä seuraavan kerran, kun kohtaat jännittävän keskustelutilanteen:

1. Avoimet ja tarkentavat kysymykset luovat pohjan sujuvalle keskustelulle. Mieti, kysytkö usein kysymyksiä, joihin voi vastata vain kyllä/ei tai muuten vain lyhytsanaisesti. Avoimet, turvalliseen teemaan liittyvät kysymykset antavat keskustelunkumppanillesi tilaa poiketa myös sivuraiteille. Sitähän me rakastamme — itsestä ja omista mielenkiinnon kohteista on helppo puhua. Tilaisuuden tullen kysy tarkentavia kysymyksiä ja nyökkäile antaaksesi viestiä, että olet läsnä ja mukana keskustelussa.

2. Aktiivinen kuuntelu on meille usein yllättävän haastavaa. Kuuntelun taito on sitä, että aidosti otamme toisen kertoman oman ajattelumme johdattajaksi. Aktiivisina kuuntelijoina annamme keskustelukumppanille tilaa kertoa omat ajatuksensa ja tunteensa aiheesta ennen kuin itse, tyypilliseen tapaamme, keskeytämme kertoen oman näkemyksemme asiasta. Aktiivinen kuuntelu vaatii sitä, että haluat aidosti ymmärtää, mitä keskustelukumppanisi sinulle yrittää kertoa. Hiljaisuuskin on sallittua! Hiljaisuus on kiusallista vasta siinä vaiheessa, kun teemme siitä sellaista omilla tulkinnoillamme ja reaktioillamme. Ensi kerralla anna hiljaisuuden olla, silloin keskustelukumppanisi todennäköisesti pohtii asioita, jotka antavat hänelle oivalluksia tai vievät pian keskusteluanne eteenpäin.

3. Iloinen ja positiivissävytteinen tunnelma on tärkeä silloin, kun keskustelu halutaan pitää voimavaroja kohentavana ja ratkaisukeskeisenä. Voit esimerkiksi käyttää lausemuotoa: ’’Vaikka päivä ei mennyt suunnitelmiesi mukaan, onnistuithan kuitenkin…’’, mikä voi antaa uuden näkökulman hankalaan tilanteeseen. Jos keskustelukumppanisi on allapäin tai muuten vain poissaoleva, kehu häntä. Kaunis kampaus, persoonallinen vaate tai jokin hellyttävä luonteen piirre ansaitsee aina kehun — huomaat ehkä, että keskustelu herää tämän jälkeen aivan uudella tavalla.

Jos huomaat, että keskustelukumppanillasi on paljon kerrottavaa ja itsesi ilmaiseminen jää vähälle, kerro rohkeasti omia näkemyksiäsi sopivissa väleissä. Etenkin uuden tuttavuuden kanssa kannattaa toki välttää liian jyrkkiä mielipiteitä ja keskeyttämistä, jotta yllä mainitut avoimuus, kuunteleminen sekä positiivinen sävy pysyvät juttelutuokionne perustana. Muistetaan myös, että toisinaan onnistunut keskustelu on sitä, että kuulemme ja tuemme toista jättäen omat mielipiteet taka-alalle, jos oma jaksaminen sen sallii. Oma vuoromme tulee ehkä ensi kerralla tai viimeistään silloin, kun itselle on sattunut jotain tunteita myllertävää.

Millainen keskustelija sinä olet?

Kaikki mikä kurittaa, rajoittaa tai kuormittaa on askel poispäin itsestä – Anna itsellesi lupa voida hyvin

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta hyvinvointi? Ajatteletko hyväkuntoista kroppaa? Kenties terveellistä ruokavaliota? Ehkä jopa laihduttamista? Se on ymmärrettävää. Onhan media edelleen täynnä erilaisia treenivinkkejä, toinen toistaan tehokkaampia dieettejä ja rasvattomampia kehoja.

Mutta entä jos se kaikki onkin lähinnä pintaa? Mitä jos hyvinvointi onkin pohjimmiltaan sisäinen kokemus? Kokemus yhteydestä itseesi ja kehoosi? Kokemus siitä, että voit hyvin omassa kehossasi. Silloin ravitseva ruoka ja hoitava liikunta ovat vain yhdenlaisia keinoja vahvistaa tuota yhteyttä. Olennaisia, mutta eivät suinkaan ainoita.

Yhteyttä itseen ja omaan kehoon voi vahvistaa myös monilla muilla tavoilla, tässä muutamia esimerkkejä:

-tietoinen hengittäminen

-meditointi / mindfulness-harjoitukset

-itsemyötätuntoharjoitukset

-luontoyhteyden vaaliminen

-eläinten kanssa vietetty aika

-luova tekeminen

-tunteista puhuminen tai kirjoittaminen

-erilaiset kehoterapiat ja hoidot

-toisen ihmisen kosketus jne.

Sen sijaan kaikki mikä kurittaa, rajoittaa tai kuormittaa, on askeleita poispäin yhteydestä.

Se, että nykypäivänä puhutaan paljon palautumisen tärkeydestä, on merkki siitä, että olemme heränneet johonkin olennaiseen. Väsyneenä ihminen on kaukana itsestään. Väsymys lisää pahoinvointia, sairastumis- ja tapaturmariskiä. Ennen kaikkea väsyneenä ja ylikuormittuneena ihminen on vaarassa ajautua kauaksi itsestään, omasta kehostaan ja tunteistaan.

Ylikuormittunut ihminen on harvoin kotona kehossaan. Riittävä lepo on hyvinvoinnin peruspilareita ravitsevan ruuan ja hoitavan liikunnan lisäksi. Mutta sen sijaan, että keskitymme optimoimaan vuoron perään jotakin näistä kolmesta osa-alueesta, voisimme lähestyä asiaa kokonaisvaltaisemmin.

Kun hyvinvoinnin ytimessä on yhteyden vahvistaminen itseen ja omaan kehoon, vältytään övereiltä helpommin. Sillä keho pyrkii aina kohti tasapainoa. Niin mekin, kun vain osaamme kuunnella itseämme.

Kun kohtaa varjojaankin lempeästi, vapautuu kulkemaan sydänpolkuaan ilolla, rohkeasti ja lopputuloksista riippumatta

Kesälomani ei ollut mikään varsinainen riemuloma rivieralla. Olo oli usein levoton, vähän ahdistunut ja alamaissa. Keho reistaili. Olin välillä tosi inspiroitunut ja kirjoitin ja ideoin, mutta sitten tuli myös ihan hirmuisia mielen pörinöitä. Aloin jo vähän suorittaa syksyä ja asioita, joihin olen tuntenut intuitiivisen sydämen kutsun. Ihan vahingossa.

Mitä jos levoton olo ja ahdistus on vain ystävällinen viesti sisäisyydeltä: mille juuri nyt on aika herkistyä?

Minulla on vuosikausia ollut kutina ja kaikenlaisia elämän ihmeellisiä johdatuksia siihen, että haluan tehdä juttuja myös englanniksi. Olen valmistellut asiaa pitkään ja yksi tämänhetkisistä luovuusprojekteistani on englanninkielinen kirja, joka on jo hyvällä alulla. Matka on ollut tähän mennessä todella jännittävä, taianomainen ja vaiherikas.

Olin jo keväällä saanut intuition siitä, että parasta mitä voin juttujeni edistämiseksi tehdä, on pitää kesän mittainen tauko. Tunsin, että asiat joita seuraavaksi teen, nousevat samasta paikasta kuin Sydänjuttu-kirja; iloisesta, läsnäolevasta virtauksesta ja yhteydestä sieluuni. Luulin, että oli tauon paikka jotta aivan ihanan muhevasti latautuisin syksyä varten. Mutta tauko tulikin, jotta varjot pääsivät piiloistaan esiin.

Jokin haavainen ja yhteydetön osa oli ehtinyt tarttua sydämeni intuitiivisiin kutkutuksiin kuin pieni iilimato tai keskiaikainen hulluuteen ajautunut maaherra. Fun times! Tämä osahan oli aivan takertunut lopputuloksiin – ei siihen, että tehdään ilossa sitä mikä sydämestä nousee ja ollaan siinä luottamuksessa, että hommelit menevät niin kuin kuuluukin. Oikein sellainen tyypillinen maskuliiniseen maailmanmenoon hulahtanut tyyppi, joka uskoo, että puskemalla pärjää. Aspekti, olemuspuoli – ei koko minä, vaan juurikin varjo. Vanha, tuttu toimimisen tapa, jossa suoritetaan enemmän ja nautitaan vähemmän.

Hyvä uutinen on, että tällainen sydänyhteydestä sivuun lumpsahtaminen ja varjon esiinmarssi tapahtuu, koska sydämessä ja sisäisyydessä on jo riittävästi turvaa ja rakkautta juuri tämän varjon saapumiseen ja vastaanottamiseen

Olin maindannut omista bisneksistäni aivan kaikessa luottamuksessa ja rauhassa, kirjoittanut, edistänyt asioita sydämeni kutsun mukaan ja pötkytellyt eteenpäin eläväisin mielin jo pitkän aikaa sydänkutkutusteni kanssa. 

Mutta. Aina kun vastaamme sydämen kutsuun – siihen, mitä nimitän sydämen intuitioksi, joka on sielusta asti nousevaa oloa: ”tuonne päin, tämä tuntuisi hyvältä” – nousee matkalla kohdattavaksi kaikki se, mikä jossakin syvällä alitajunnassa jarruttaa, pelkää, epäilee ja hätäilee. Varjot pysyvät varjoissaan ja vaikuttavat elämään selkäydinreaktioina, rajoittavina uskomuksina, itseä himmaavana toimintana, tunteina ja kaavoina, kunnes sydän avautuu niin paljon, että varjo voi hiipparoida esiin kyselemään, että onko ketään kotona, rakastetaanko täällä muakin. Kun varjoaan kohtaa eikä torju, muunna tai paina alas, se integroituu osaksi omaa sydänvoimaa. 

Varjo marssii aina esiin juuri siinä kohtaa polkuasi, kun tarvitset juuri sen mukanaan tuomaa viestiä, eheytystä tai askelmerkkejä. Varjo on jo matkalla valoon – sydämeesi –  jos vain otat sen vastaan

Varjo haluaa aina vain tulla nähdyksi – se kantaa sisällään tuskaa sivuun- tai vaille jäämisestä, ja yrittää kivuta sinun aikuiseen syliisi. Viimeinen asia mitä se tarvitsee, toivoo ja haluaa, on että sitä yritetään tukahduttaa, suorittaa pois tai henkistää – eli että sen sheimaaminen ja tuomitseminen jatkuu. Usein kyseessä on jokin haavainen osa meitä – tästä elämästä tai oman maailmankuvani mukaan usein muualtakin. Varjoisia osia on meissä kaikissa ja omia sydämen kutsuja kuullessa ne väistämättä nousevat kohdattavaksi.

Varjon tarkoitus on palvella itsen kanssa yhä syvempään rakkauteen tulemista,  jolloin sydänpolkuaan voi kulkea vapaasti ja ilolla, rohkeasti ja lopputuloksista riippumatta. Varjojen esiinmarssi on aina initiaatio, seuraaviin askeleisiin ja ennen kaikkea syvempään sydänyhteyteen avaavaa prosessia

Pikku hiljaa, myrskyyn suostuttuani palauduin tekemisteni kanssa sydämeeni. Yhteys itseen ja elämisen iloinen syvyys on minulle kaikkein tärkeintä, ja kun olen siinä, on oikeastaan ihan sama, mitä muutoin tapahtuu. Mutta joskus sitä humpsahtaa sivuun sydänpolulla pötkiessään – ja oikeastaan varjon esiinmarssi on jännittävä silmänisku sielultani. ”Olet olennaisen, autenttisen äärellä”.

Joskus joutuu sivuun yhteydestä, jotta yhteyden voi löytää uudelleen, entistä syvemmin

Mitä sitten tein ei-riemuloma-rivierallani? Hoidin ja tuin itseäni. Kun tuli itku, annoin sen tulla. Kun kärvistytti, annoin kärvistyttää. Annoin ahdistusten tulla enkä yrittänyt mieleni kautta painaa niitä alas tai meditoida niitä pois – ja samalla tein itseäni hoitavia, kivoja lomajuttujani. Kun kepeät tunnelmat eivät koittaneet, ajattelin, että ihanaa että olen lomalla ja voin antaa tämän kaiken olla juuri näin.

Ja kun olin siinä mitä on, oivallus toinen toisensa perään kaivautui pikku hiljaa esiin kuin kultakaivoksesta. Varjojen sisältämä ymmärrys avautuu, kun oppii tukemaan itseään ja luomaan turvaa sen sijaan että arvottaisi matalaa mieltään. En enää identifioidu oloihini; olen paljon syvempää kuin ohikiitävät ajatukset ja tunteet. Niitä ei tarvitse sivuuttaa, mutta niiden todellisuuteen ei tarvitse myöskään uskoa. Ja ihmeellistä kyllä: on paljon helpompaa katsoa asioita sieluperspektiivistä, kun suostuu tuntemaan ja olemaan siinä mitä on. Kun menee syvemmälle, pääseekin korkeammalle.

Yhteydettömyyden olo on sisäisten varjojen esiinmarssia: voinko rakastaa itseäni kokonaisena, antaa pimeyksien tulla osaksi valoani?

Varjo näyttää aina tietä valoon, seuraavalle askelmalle. Jos itsearvostukseni olisi vielä yhtä pakkasella kuin se aikoinaan on ollut, olisin luullut, että minussa on jotakin vikaa; että varjoja ei saisi olla tai että olen menossa väärään suuntaan. Elämä on helpottunut valtavasti kun tiedän, että varjon saapuminen on olennainen vaihe, jossa jotakin vanhaa tulee näkyväksi, koska olen menossa kohti uutta. Siihen suostuminen avaa sydäntäni ja tietoisuuttani seuraavaa vaihetta varten, ja kertoo myrskyn mentyä selkeästi siitä mitä seuraavaksi tarvitaan.

Olen sitoutunut kirjaani ja työskentelen sen kanssa tavalla, joka sopii itselleni. Maltan myös odottaa; annan kirjan syntyä sisälläni ihan omassa taivaallisessa tahdissaan. Kyse ei ole vain ”minun” kirjastani vaan siitä, mikä maailmaan on kauttani ilmentymässä. Voi olla, ettei tulekaan kirjaa vaan jotakin ihan muuta. 

Sydämen kutinoina, perhosina, ilona ja intuitiona sisimpäni viestii, mikä on minulle oikea suunta. Juuri nyt myös kehoni kutsuu olemaan enemmän ja tekemään vähemmän. Olen palautunut alkuperäiseen fiilikseeni, syventynyt sydänkutsuissani kärvistelyjen myötä.

Alun perin, vuosia sitten, syntyi sydämen kutsu kirjoittaa kirja englanniksi, ja sillä reissulla ihmeelliset käänteet ovat seuranneet toisiaan. Uskon, että kirja julkaistaan (tai julkaisen sen itse), kun on sille oikea aika ja paikka. Minun hommani on olla yhteydessä, elää elämääni – ja kirjoittaa. Kun suostun kaikkeen siihen mitä matkan varrella kohtaan, olen valmis vastaanottamaan sen, mitä sydämeni kautta maailmaan virtaa ja sen mitä elämä minulle tuo. 

Luottamus elämään nousee luottamuksesta siihen, että kaikki polullani on tarkoituksenmukaista. Usein juuri varjojen kautta löytyy sielun ehdoton rakkaus kaikkein syvimmin – ja elon suunnat selkeimmin ⁠

Kuva: Unsplash


Lämpimästi tervetuloa voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon tästä.

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image