Sivu 2 – Hidasta elämää

Hyvään ihmissuhteeseen kuuluu myös konflikteja – Riidan syntyessä kannattaa muistaa tämä

Monen parisuhdeasiantuntijan näkemys on, että konfliktien välttäminen parisuhteessa on mahdotonta, jos suhde toimii hyvin. Konfliktit eivät määritä suhteen toimivuutta ja kestävyyttä, vaan se, miten niistä yhdessä selvitään. Näkemystä voi soveltaa hyvin myös ystävyyteen ja työporukan ihmissuhteisiin.

On myös tutkittua, että mitä enemmän parisuhteen alussa vältellään konflikteja, sitä enemmän niitä ilmenee yhteisen matkan varrella. Toisaalta tämä vahvistaa näkemystä siitä, että elämässä lisääntyy kaikki se, mitä yrittää väkisin väistellä.

Moni kuitenkin väistelee ja pelkää konflikteja kuin maailmanloppua. Välttely saattaa johtua esimerkiksi uskomuksesta, että hankalat asiat ja tunteet sekä kriisit ovat suhdetta hajottavia. On hyvä tietää, että hyvissäkin suhteissa on kriisejä, joihin suhde ei kuitenkaan kaadu, jos niitä ei ole jatkuvalla syötöllä.

Konfliktit aiheuttavat meille kaikille usein hämmennystä, ahdistusta ja pelkoa, etenkin jos emme omaa erimielisyystaitoja, joista toisen osapuolen ajatusten ja tunteiden vastaanottaminen on ehkä tärkein. Useat konfliktit johtuvat hutiin osuneista tulkinnoista, oletuksista ja väärinymmärryksistä, siksi kuunteleminen ja kysyminen ovat tärkeitä taitoja.

Konfliktit johtuvat enemmän tunteista kuin faktoista, joten ratkaisun hakeminen loogisin perusteluin ei välttämättä toimi.

Valtakunnansovittelijana toiminut Minna Helle kirjoittaa kirjassaan Järki ja tunteet, että tunteiden ilmaiseminen, ymmärtäminen ja kohtaaminen on asioita tärkeämpää, siksi konfliktitilanteissa on tärkeää ensin käsitellä pinnan alla olevia tunteita. Hän sanoo ratkaisun löytyvän, kun tilannetta puretaan osallisten huolista ja tarpeista käsin.

Konflikteissa käy kuitenkin usein niin, että haluamme pelastaa omat kasvomme ja oman nahkamme, sen sijaan että pelastaisimme suhteen yhteisen hyvän. Mitä hankalampi ongelmatilanne, sitä vähemmän kuuntelemme ja yritämme ymmärtää, ja sitä enemmän hyökkäämme ja puolustamme omia näkemyksiämme, mikä tyrehdyttää keskustelun ja muuttaa sen syyttelyn ja puolustautumisen noidankehäksi. Kehästä ei ole ulospääsyä eikä eteenpäin vievään ratkaisuun päästä, jos kumpikaan ei ota vastuuta omista tunteistaan, sanomisistaan ja tekemisistään, vaan vierittää vastuun toiselle.

Konfliktin välttely, vaiettu, ohitettu tai mitätöity kokemus ja siihen liittyvä omien näkemysten ja tunteiden peittely antaa valheellisen ja pinnallisen kuvan suhteen samanmielisyydestä. Se etäännyttää ihmisiä toisistaan. Lisäksi tukahdutetut, ohitetut ja sanoittamattomat tunteet patoutuvat tiedostamattomaan mieleemme, josta ne sitten ohjelmoivat juuri konflikteja. Konflikteja kovasti välttelevä ihminen saattaakin olla hyvin konfliktiherkkä ja nollasta sataan kiivastuva. Ehkä hän pelkää konflikteja juuri omien ei-toivottujen ja hallitsemattomien tunnereaktioidensa vuoksi.

Konfliktin käsittelyn lopputulos on aina kysymysmerkki, mutta yleensä rakentava käsittely lisää keskinäistä ymmärrystä ja tuo esiin uusia ideoita ja mahdollisuuksia tulevien yhteisten haasteiden ratkaisemiseksi. Konflikti tuo myös usein esiin asioita, joita olisi syytäkin korjata, niin ystävyys-, pari- kuin työsuhteissakin.

Konfliktin ei todellakaan tarvitse ajatella pilaavan meneillään olevaa hetkeä tai päivää, sillä se on usein tie oppimiselle, kasvulle, innostukselle ja parempaan yhteiseen huomiseen.

Konfliktitilanteessa kumppanin tai ystävän kanssa on hyvä muistaa kommunikoivansa itselle rakkaan ihmisen kanssa, jota haluaa ymmärtää aidosti ja jolle haluaa vain hyvää. Onnistuneesti käsitelty konflikti vahvistaa tunneturvaa ja keskinäistä yhteenkuuluvuutta.

POHTIMISTA
1. Pysähdy konfliktin keskellä hetkeksi haastamaan itseäsi kysymällä, oletko nyt ajamassa omaa vai yhteistä etua. Sitä, mitä sinä saat, vai se, mitä me saamme.
2. Yritä ymmärtää toisen osapuolen tunteet ja tarpeet ja tunnustella, missä asioissa voisit joustaa.
3. Älä mene henkilökohtaisuuksiin, äläkä iske vyön alle toiselle herkillä asioilla
4. Palauta mieleesi se, että konfliktin tärkein päämäärä on keskinäisen ymmärryksen lisääminen, ei voittaminen eikä samanmielisyyskään.
5. Ota konfliktista opit ja kopit talteen tutustuaksesi toiseen paremmin ja tunnistaaksesi toisen rajoja. Myös omiasi.
6. Älä unohda tunnekuohuissasi toisen lukuisia hyviä ja ihania ominaisuuksia

Lue lisää konflikteista ihmissuhteissa kirjastani tästä.

Joskus kaikkein suurinta rohkeutta on luovuttaa ja mennä eteenpäin – Mitä olisit valmis tekemään onnesi eteen?

Osaatko ja uskallatko sinä päästää irti, kun sen aika on? Joskus kaikkein suurinta rohkeutta on nimittäin luovuttaa, päästää irti ja mennä eteenpäin.

Joskus väkisin kiinni pitäminen ja loputon tsemppaaminen eivät enää hyödytä ketään. Lempeämmän elämän ja tämän matkan myötä olen oppinut paremmin tunnistamaan, milloin pysähtyä ja mihin vetää rajat.

Tästä esimerkkinä hetki omalta matkaltani, jolloin minun oli sairauksien takia aika luopua työpaikasta, joka joskus oli minulle se unelma. Oli päästettävä irti siitä, mikä ei enää ollut hyväksi. Katsottava rohkeasti, mitä elämä tarjoilee, kun ei enää sinnittele menneessä tai taistele vastaan.

Luovuttaminen ei aina tarkoita heikkoutta tai epäonnistumista. Huolellisesti punnittu ja rehellisesti kohdattu luovuttaminen tarkoittaa sitä, että hyväksyy asian sellaisenaan eikä pakota sitä väkisin tiettyyn muottiin. Sekin on rohkeutta.

Se, mikä joskus tuntui minulle merkityksellistä, näyttäytyi lopulta eri valossa. Silloin luovuttaminen voi olla juuri se paras ratkaisu, eikä se silloin tarkoitakaan häviämistä, vaan voittamista. Voin pitää itseäni voittajana, koska ymmärsin irrottaa ja keskittää voimavarani itselleni tärkeisiin asioihin sekä omaan hyvinvointiini.

On viisautta ymmärtää, milloin taistelu ei vie eteenpäin, vaan enemmänkin väärään suuntaan omalla matkalla. Tiedän, että elämällä oli minulle tarjottavana jotain parempaa. Ympärilläni on nimittäin koko ajan monia ovia, jotka kutsuvat luokseen.

Lempeästi siis muistutan sinuakin pohtimaan: kumpi vie sinua eteenpäin, vanhasta rohkeasti irti päästäminen vai aiemmasta väkisin kiinni pitäminen?

Usein vaatii paljon uskallusta katsoa asiaa avoimesti ja kohdata epämukavatkin tunteet. Rohkeutta on myös luottaa omiin ratkaisuihin pelkäämättä tai vastustelematta.

Elämässä on uskallettava siirtyä uusille poluille, kun sen aika on. Ja parasta on tehdä se hyvillä mielin ja omasta tahdosta. Minä hyppäsin pois oravanpyörästä ja luovuin turvallisesta palkkatyöstä.

Luovuttaminen ei aina tarkoita heikkoutta tai epäonnistumista.

Mitä sinä olisit valmis tekemään oman onnesi eteen? Mistä olisit valmis päästämään irti?

Tämä ote on kirjastani Matka itsesi puolelle.

3 yllättävän tehokasta tapaa, jotka parantavat oloasi heti – myös keskellä härdelliä

Opin taannoin eräästä televisio-ohjelmasta, että japanilaisessa keittiössä ei juosta, hätäillä, säntäillä tai säädetä. Kaikki mahdollinen tehdään harkiten ja keskittyen. Jopa riisin keittäminen on eräänlainen seremonia, jota arvostetaan suuresti.

Ohjelmaa katsoessani pohdin, että vaikka harvan elämä on samanlaista japanilaisen keittiön zen-buddhalaista tyyneyttä (eikä tarvitsekaan olla), ajattelutavassa on jotain, jota voimme soveltaa myös arjessamme – myös keskellä härdelliä. Tai ehkäpä juuri silloin!

Itse huomaan hyötyväni näistä kolmesta jutusta erityisesti silloin, kun kiire ja kuormitus painavat päälle.

1. Hidasta liikkeitä

Ei tarvitse tehdä minkään sortin meditaatiota, jos ei siis halua. Riittää, että ihan vain hidastaa liikkeitä.

Kävele hitaammin sen sijaan, että marssit eteenpäin.

Pese hiukset mahdollisimman pehmein pyörityksin sen sijaan, että hinkkaat niitä raivon vallassa.

Vastaa sähköpostiin korostetun rauhallisesti sen sijaan, että henkeäsi haukkoen yrität hoitaa homman pois alta.

2. Keskity yhteen asiaan kerrallaan

Kun syöt, syö.

Kun olet palaverissa, ole palaverissa.

Kun jonotat kaupan kassalle, jonota.

Kun kävelet, kävele – sen sijaan, että samalla selaat somea ja vastaat muutamaan työviestiinkin.

Häsläysfiilistä vain lisää, jos yrittää hoitaa monta asiaa samaan aikaan.

3. Zoomaa oleelliseen – hallinnan tunne voi löytyä yllättävän pienistä asioista

Kaikkeen emme suinkaan voi vaikuttaa, mutta aina sentään johonkin. Se jokin voi olla vaikka se, että keskellä pyöritystä pyrkii syömään edes suhteellisen säännöllisesti tai nukkumaan jotakuinkin riittävästi.

Jaksan aina hämmästellä sitä, miten hallinnan tunnetta lisää nimenomaan se, että pyrkii vaikuttamaan edes johonkin pieneen asiaan.

Ajattelemisen aihetta

Mieli huijaa meitä helposti ajattelemaan, että ensin on suoritettava sitä ja saavutettava tätä, jotta voimme sen jälkeen pitää huolta itsestämme tai hidastaa tahtia. Todellisuudessa moni asia sujuu paremmin, kun opettelee hidastamaan nyt, ei vasta sitten kun.

Toisinaan elämässä on väsyttäviä ja kuormittavia vaiheita. Jos elämäsi on juuri nyt kuormittavaa, kysy itseltäsi:

Miten voisin helpottaa itseäni tänään – vaikka ihan pienesti?

Lisää ajatuksia kiireen kesyttämiseen ja arjen helpottamiseen löydät Tunnollisen suorittajan kapinointikorteista.

Tunnistatko nämä red flagit itsessäsi?

On hyvä että tänä päivänä red flageista puhutaan. Ja samalla on myös tiettyjä red flageja, joita voi olla hyvä tunnistaa itsessä. Koska… me itse olemme ainoita ihmisiä, joihin voimme vaikuttaa. On hyvä muistaa että tällaiset ”punaiset liput” eivät ole tyhmyyttä tai pahuutta, vaan enemmänkin hyvin inhimillisiä, vaikkakin toimimattomia keinoja täyttää tarpeitamme.

Itsensä tuomitsemisen sijaan onkin siis paljon viisaampaa tutkia, mitä syvempiä tarpeita näiden käytösmallien taustalla on ja miten niitä voisi täyttää ilman että ne kääntyvät meitä itseämme vastaan.

Red flag numero 1

Ajattelet, että sinä olet niin erityinen että saat toisen muuttumaan/ sitoutumaan /avautumaan

(ja siksi odotat.. ja odotat…ja odotat)

Red flag numero 2

Romantisoit epäjohdonmukaista käytöstä ja selittelet sitä itsellesi parhain päin.

”Mutta toisaalta hän kuitenkin laittoi mulle yöllä viestin”

”Hän on kuitenkin sanonut että olen hänelle tärkeä”

”Hän on kuitenkin sanonut että mä herätän hänessä tunteita”

…samalla kun toisen käytös on muuten ennakoimatonta ja esimerkisi emotionaalisesti välttelevää

Red flag numero 3

Olet alitajuisesti sotkenut toisen käytöksen merkitsemään sinun rakastettavuuttasi. Eli jos hän ei ole saatavilla sinulle, se tarkoittaisi että sinä et ole rakastettava.Toisen käytös ei koskaan kerro sinun arvostasi. Eikä sinun pitäisi koskaan joutua vakuuttelemaan arvoasi kenellekkään.

Kuten huomaat, nämä red flagit eivät ole pahuutta. Silti ne tuovat elämäämme kipua. Ethän syytä itseäsi siitä? Näiden taustalla on täysin inhimillisiä tarpeita ja toiveita: tulla rakastetuksi. Sinun ei koskaan pitäisi joutua jahtaamaan rakkautta tai hyvää kohtelua.

Millaisia red flageja kenties tunnistat itsessäsi? Mitä tarpeita niiden taustalla tunnistat?

Moni tsemppaa itseään jaksamaan ja unohtaa samalla olennaisen

Meillä on tapana kontrolloida äärimmäisyyksiin asti mielipiteitä, omaisuutta, tavoitteita, ihmissuhteita työtä tai tunteita, mutta auttaako se meitä todella?

Kontrollista irtipäästäminen on taolaisen wu wei-periaatteen ytimessä. Wu wei on suoraan käännettynä ei-tekemistä, mutta tarkoittaa enemminkin yrittämätöntä tai puristamatonta tekemistä. Se korostaa harmoniaa ympäristön kanssa niin, että annamme esimerkiksi työskentelymme tapahtua enemmän omalla painollaan. Silti saamme lopulta vähintään yhtä paljon aikaiseksi.

Taolaisessa filosofiassa luonto on sekä opettaja että opas. Jos ihminen elää osana luontoa, hän on silloin kiinni myös elämän merkityksessä. Keskeistä on olla puuttumatta muiden ihmisten elämään siinä määrin kuin se on mahdollista.

Tällainen ajattelu oli taolaisuuden syntyaikoina yli 2000 vuotta sitten lähes vallankumouksellista. Se toimi vastapainona ja inspiraationa vallitsevalle, ihmisiä kontrolloivalle politiikalle ja yhteiskunnalliselle vuorovaikutukselle. Parhaimmillaan wu wei -ajattelun parissa pystyi kokemaan vapautta, kun mieli ei ollut kiinni ulkoisissa tavoitteissa. Ehkä joudumme pohtimaan samoja asioita tänäänkin.

Mitä vähemmän puristat, sitä paremmin sujuu

Toisin sanoen, mitä vähemmän pyrit kontrolloimaan töitäsi ja ihmissuhteitasi, sen luonnollisemmin ne sujuvat ja tuottavat ennen pitkää iloa kaikille. Ajatus on melko vastakkainen meidän tsemppikulttuurillemme.

Me kaikki tunnemme kuinka töissä alkaa kiristää, jos joku ulkopuolelta sanelee, miten tulee toimia jokaisessa pienessäkin yksityiskohdassa. Jos emme osaa päästää irti toisen ihmisen luomasta paineesta, johon emme voi suoraan vaikuttaa, kadotamme rentouden, virtaavuuden ja alamme kontrolloida entistä enemmän tekemäämme.

Kontrolli lisääntyy, kun kokee olevansa uhattu. Siitä tulee turva, johon kiinnittyy, kun on hankalaa. Ja pikkuhiljaa se alkaa uuvuttaa meitä. Silloin se näyttäytyy usein mikromanageerauksena, jolla pyritään luomaan turvaa ja järjestystä, jotta emme kuormittuisi. Mutta pikkuasioihin hukkuminen kadottaa elämän monitasoisuuden näkemisen ja siinä toimimisen. Joskus se muuttuu pakonomaiseksi tekemisaddiktioksi, ikään kuin olisi pakko jaksaa enemmän.

Irtipäästäminen on keskittymistä olennaiseen

Irtipäästäminen ja yksinkertaisuus ei tarkoita äärimmäisyyttä, ehdotonta stoalaista asketismiin heittäytymistä vaan keskittymistä olennaisiin asioihin. Wu wei opettaa vetäytymisen taitoa. Siihen kuuluu kärsivällisyyttä, joskus odottamistakin, jotta näkisimme oleellisen selkeämmin.

Hetkellinen passiivisuus ei ole laiskuutta, vaikka sellaisia viestejä saatetaan kuulla. Jos ei muilta ihmisiltä, niin silti voi tuntua kuin joku kuiskuttelisi niitä omaan korvaan. Mutta kyse on rytmistä. Kun on riittävästi hidastanut, emme ole takertuneet enää pelkoihin tai muihin tunteisiin, näkymä alkaa yleensä kirkastua ja on taas aika toimia. Tarkoitus on valjastaa tekeminen niin, että siinä on rentous mukana.

Väkisin puristaminen luo illuusion tehokkuudesta

Kontrolloiminen on usein väkinäistä tulevaisuuden hallintaa, mikä pitää sisällään illuusion tehokkaammasta tuloksesta. Tekemällä tarmokkaasti, sisulla ja hampaat puristuksissa, kuten meillä kaikilla on joskus tapana, käytännössä sabotoi omaa työtään. Rytmi ja näkemys katoavat.

Tai jos yrittää muokata ihmissuhdetta halumaansa suuntaan, koko suhde alkaa voida entistä huonommin. Ennen pitkää mikään suhde ei kestä jatkuvaa kontrollia. Irtipäästäminen saattaa vaatia rohkeutta, joidenkin opittujen mallien purkamista, mutta sallii tilanteen avaamista uudelle. Ja kyse on vain sallimisesta.

Usein meidän protestanttisen kulttuurimme taakkana on vaikea hyväksyä se, ettei koko ajan tarvitse toimia. Pienikin irrottautuminen työpäivästä tai arkirutiineista saa monen syyllisyyden tökkimään hermostoa. Työnuupumuksen rajoillakin pinnistelevä on harvoin valmis päästämään irti niistäkään tehtävistä, jotka eivät ole täysin välttämättömiä.

Vaikka jokaisella on välillä jaksoja, jolloin on toimittava jaksamisen rajoilla, kellään ei ole meidän elinolosuhteissa sellaista pakkoa jatkuvasti. Kyse on kovin usein omaksutuista asenteista, sisäisestä narratiivista. Aina voi kysyä mistä kaikesta silloin pitää kiinni ja mitä pelkäämme. Ja mitä todella tarvitsemme? Ehkä meissä on jo kaikki.

”Enkä pelkää mitään mikä on kulkenut lävitsesi” – Lohdullinen ajatus sinulle, jota rakkaus pelottaa

Rakkaus on tunne, mutta se on myös valinta. Se on valinta tulla itse näkyväksi ja valinta nähdä toinen kaikkine eri puolineen. Rakkauteen ja yhteen ihmiseen mahtuu elämän kokoinen sateenkaari tunteita ja juuri se tekee siitä niin ainutlaatuista ja perin juurin ravistelevaa. Kaikki kipeä, keskeneräinen ja kaunis on tarkoitettu jaettavaksi.

Tämä runollinen ajatus on ylistys elämälle, rakkaudelle ja inhimillisyydelle. Olkoon se myös silta sinun ja hänen välillä ❤️

Minä valitsen sinun yösi ja aamuruskosi.
Minä valitsen sinun rantavetesi,
valitsen sinun äkkisyväsi.
Enkä pelkää mitään mikä on kulkenut lävitsesi.
Sillä minä rakastan jyrkänteitäsi,
rakastan sileää kalliotasi.
Rakastan taivastasi täynnä
ja rakastan sitä tyhjänä.
Olen sinun tänään ja huomenna.
Olen sinun ennen ja jälkeen.

Olen niin kauan,
että muutumme valoksi.

– Ilari Torsti

Tämän ja muita koskettavia rakkausrunoja löydät kirjasta Kiitos, että rakastat minua silti:

Elämä on laittanut eteeni STOP-merkit, joissa on lukenut: katkeaminen, kuolema, ero

Tämä teksti on kirjastani 102 oivallusta elämästä:

Omaehtoinen pysähtyminen ei aina ole helppoa. Rutiinit, vähitellen täyttyvä kalenteri ja kiire pitävät mukavasti tekemässä niitä ennakkoon suunniteltuja – välttämättömiä tai vähintään hyödyllisiä – asioita. Joka aamu herää ja tekee sen, mitä eteen tulee. Useimmiten se aiheuttaa aikataulusäätöjä, sumplimista ja kognitiivisten resurssien painokasta käyttöä. Illalla nukkumaan mennessä voi todeta, että tulipahan tehtyä kaikki. Tai ainakin suurin osa. Ne loput voi sitten hoitaa huomenna tai myöhemmin. Aloittaa taas heti aamusta ja lisätä sitten listalle. Hoidettavien listalle. Näin elämä usein jatkuu: päivästä toiseen, viikosta toiseen, no niin, ehkä kuukaudesta toiseen ja hups, vuodesta toiseen. Kunnes jokin pysäyttää.

Ainakin minut on pysäytetty monta kertaa. Elämä on laittanut eteeni STOP-merkit, joissa on lukenut: katkeaminen, kuolema, ero. Sitten on ollut niitä yhteisiä vaikeita pysähdyksiä, kuten maailmanlaajuinen pandemia. Nuo hetket ovat pakottaneet huomion muualle kuin kalenterin sisältöön, hoidettaviin asioihin ja tehokkaasti toimivaan ajan suunnitteluun. Huomio on kääntynyt toisaalle, lähemmäksi: niihin ihmisiin, jotka ovat vieressä tai siihen ihmiseen, joka on kaikkein lähimpänä – eli itseen. Mitä tapahtuu, kun ei enää roikotakaan lähisuhteita siinä sivussa palvelemassa oravanpyörää? Tuo oli ehkä rumasti sanottu, mutta useinkaan resurssit eivät yksinkertaisesti riitä antamaan kaikille tai kaikelle kaikkea. Yhteys on siellä, missä huomio on. Jos on valinnut pitkään sen, että pyörät pyörivät ja muut pysyvät siinä mukana omilla kyvyillään – jos pysyvät – voi olla, että yhteys muihin on rakennettava uudelleen.

Olemmeko me sitten niitä tyyppejä, joita toisillemme haluttiin tai luvattiin olla? Jos ei olla, on tutustuttava uudelleen. Tai mitä jos töppöstä on laitettu toisen eteen siinä tahdissa, että ollaan onnistuttu ohittamaan sellaiset tunnemaisemat, mitä ei haluttu katsoa? Mitä jos elämä pysäyttää katsomaan nyt kaikkea sitä, minkä ohi on juostu jo ehkä vuosia?

Jokainen pysäytys on laittanut kolme asiaa uuteen järjestykseen elämässäni. Jokaisen niistä voi esitellä kysymyksen kautta:

1) Mitä tulen eniten kaipaamaan kuolinvuoteellani?

2) Mitä tunnetta pakenen hakemalla menestystä tai vähintään hyvää suoritusta?

3) Minkä perässä oikeastaan juoksen ja mikä on ultimaattinen maalini elämän mittakaavassa?

En olisi tässä, tällaisena, jos olisin painellut omia polkujani ilman elämän pysäytyksiä. En olisi itse osannut pysähtyä. Ei kai sellaiseen koskaan oikein ole kannustettu tai sellaista opetettu. Ja pakko sanoa, että olen hyvin kiitollinen siitä, että elämä on laittanut minut polvilleni ja pakottanut katsomaan sitä, mikä on. Tässä. Vieressä. Elämässä. Minussa. Koska kaikki se, mikä lopulta on arvokasta ja merkityksellistä, on arvokasta ja merkityksellistä vain, jos sen ääreen on osannut pysähtyä: nauttia joka solulla, jotta muisto painautuu kehon syvimpiin kerroksiin elämän kosketuksena.

Tässä kohtaa elämää on myös myönnettävä, että tehty-listojen rastit tuntuvat hetken hyvältä, mutta lopulta niiden koukku on siinä, että aina tulee uusi rasti. Merkityksellisten asioiden äärellä kaikki on jo siinä: ei tarvitse odottaa parempaa, enempää ja sykähdyttävämpää.

yli 300 sivua elämän pohdintaa ja oivalluksia löydät kirjastani 102 oivallusta elämästä:

Kun et halua joutua katumaan sanojasi, mieti valmiiksi nämä kaksi asiaa

Kuinka usein käyt mielessäsi läpi jotain keskustelua ja mietit: “Olisiko pitänyt sanoa toisin?” tai “Mitäköhän tuo nyt ajattelee minusta?”.

Tällaiset pohdinnat paitsi kuluttavat energiaa myös pitävät meitä kiinni menneissä tilanteissa, joille ei tässä hetkessä enää voi mitään. Jokainen mielessä pyöritelty “mitä jos” vie aikaa ja energiaa pois nykyisyydestä.

Katkaise jossittelun kierre

Rehellisyys katkaisee tämän kierteen. Kun sanot, mitä tarkoitat, ja tarkoitat, mitä sanot, sinun ei tarvitse palata tilanteisiin uudelleen ja uudelleen. Tässä ei vaadita virheettömyyttä – vaan tärkeintä on olla aito.

Joskus sanomme väärin tai menee pieleen, mutta rehellisesti puhuttu totuus antaa tilaa myös korjaukselle. Se vapauttaa meidät täydellisyyden tavoittelun taakasta ja tuo mukanaan rauhallisemman mielen.

Kaksi tärkeää kysymystä

Kun haluat rehellisyyttä ihmissuhteisiisi ja vuorovaikutukseesi, mieti ennen keskustelua nämä kaksi asiaa: “Mitä haluan sanoa?” ja “Kuinka voin sanoa tämän mahdollisimman selkeästi ja kunnioittavasti?”.

Keskustelun jälkeen voit muistuttaa itseäsi siitä, että olet toiminut parhaasi mukaan siinä hetkessä. Usein käy niin, että rehellisyyden voima yllättää: se antaa ihanan vapauttavan tunteen ja säästää enemmän energiaa uuden luomiseen kuin menneen vatvomiseen.

Lisää keinoja muita ja itseä kunnioittavan rehellisyyden toteuttamiseen löydät Rohkeasti rehellinen -kirjasta sekä Rohkeasti rehellinen -korttipakasta. Molemmat ovat nyt saatavilla myös pakettina.

Kaikki eivät välttämättä pidä muutoksesta, jota käy läpi – Silloin pysähdy kysymään itseltäsi nämä kysymykset

Kuka hyväksyy minut sellaisena, jollaiseksi olen tulossa? Tämä kysymys tuli vastaan lukiessani Sanna Wikströmin ja Jutta Gustafsbergin Tsemppikirjaa.

Käydessäni läpi isoa muutosta, olen saanut kohdata hyvin erilaisia suhtautumistapoja. Kaikki eivät ole välttämättä pitäneet uudesta lempeämmästä, ja etenkään rohkeammasta, minästä niin paljon kuin olisin toivonut.

Niinpä kysymys herätti tarkastelemaan ihmissuhteitani uudesta näkökulmasta: Kuka kulkee rinnallani myös voimaantumisen polulla? Kuka iloitsee puolestani ja jakaa onnistumiset kanssani? Kuka hyväksyy rohkeamman, vapaamman ja lempeämmän minän?

Välillä tuntuu, että joillekin olen aina liikaa – liian herkkä, liian vahva, liian rohkea, liian heikko. Ehkä joidenkin on vaikea hyväksyä muutostani tai menestymistäni. Joillekin sairauteni on liikaa.

Tuntuu kurjalta, että kaikesta kokemastani huolimatta joku ei iloitsekaan, kun viimein alan löytämään omalta tuntuvan elämäni ja onnen. Olen sen takia pohtinut tarkemmin, kenen kanssa vietän aikaani, kun voimavarat ovat muutenkin rajalliset.

Tai ketkä ovat niitä ihmisiä, joille haluan jakaa kaikkein tärkeimmät ja henkilökohtaisimmat asiani. Sanomatta jääneet sanat tuntuvat joskus yhtä pahalta kuin loukkaavat sanat. Se satuttaa, jos jakaa jollekin tärkeälle ihmiselle jotain itselleen merkityksellistä ja saa vastaukseksi hiljaisuuden.

Se saa pohtimaan, ansaitseeko tällainen henkilö edelleen kuulla itselleni tärkeistä asioista. Miksi käytän energiaani sellaisiin ihmissuhteisiin? Ehkä he eivät halua enää olla polullani? Mitä jos he eivät hyväksy minua sellaisena, jollaiseksi olen tulossa?

Silloin täytyy vain olla rohkea ja osata päästää irti. Surra hetken ja antaa sitten mennä.

Joku ihminen saattaa olla meille tärkeä tietyssä elämänvaiheessa ja sitten toisessa hetkessä lähdemmekin eri suuntiin. Eikä syy välttämättä ole kummankaan. Syyllistä ei ole aina tarpeellista etsiä.

Mutta koska jokainen muutos tekee minusta enemmän minut, ne jäljelle jäävät läheiset, jotka tukevat sekä vastoinkäymisten että onnistumisten hetkillä, ovat niitä, joiden haluankin vierelleni jäävän.

Tämä ote on kirjastani Matka itsesi puolelle.

Jos ihmissuhteistasi puuttuvat nämä, et pysty olemaan oma aito itsesi

Ihmissuhteet ovat meille elintärkeitä, sillä meistä jokainen on ihminen vain suhteessa muihin ihmisiin. Olemme riippuvaisia toinen toisistamme – halusimme tai emme. Tarvitsemme toisiamme selviytyäksemme. Ihmissuhteemme vaikuttavat myös siihen, millaisena me oman elämämme koemme. Isoin osa haasteistamme ja ongelmistammekin on ihmisten välisiä, kuten isoin osa iloistamme ja onnemme aiheistakin.

Hyvän ihmissuhteen tärkein mittari

Ihmissuhteiden laadun tärkein mittari on yhteenkuuluvuus, tunne yhteydestä ja siitä, että me olemme ME. Mitä vahvempi yhteenkuuluvuuden tunne, sitä enemmän suhde tuottaa osallisille merkityksellisyyttä, iloa ja hyvää oloa.

Moitteettomin ja kohteliainkaan käytös, sääntöjen noudattaminen tai edes hyvät keskustelutaidot eivät vielä luo syvää hyvän olon tai läheisyyden tunnetta, joita saamme kokiessamme vahvaa tunneyhteyttä toisiin ihmisiin.

Vuorovaikutustaidot ja hyvät käytöstavat ovat toki tärkeitä ja opeteltavissa olevia taitoja, mutta ne eivät kata likikään kaikkea, mitä meidän ihmisten välillä värähtelee ja tapahtuu. Esa Saarisen lanseeraama ilmaisu ”ihmisten välisyys” kuvaa mielestäni asiaa kattavammin. Ymmärrän sillä tunteiden, intuition, energioiden ja sydämen tiedon vahvasti värittämää ja pitkälti sanoin selittämätöntä JOTAIN, joka aistitaan, koetaan ja tunnetaan.

Aitous on mahdollista, kun nämä toteutuvat

Yhteenkuuluvuuden tunteen syntyminen edellyttää osapuolten välistä ehdotonta yhdenarvoisuutta, kuten myös tunneturvaa. Nämä mahdollistavat sen tärkeimmän: suhteessa keskeneräisenä, omana aitona itsenään olemisen, joka on yksi rohkeimmista asioista, joita on.

Jos pelkäämme näyttää haavoittuvaisuuttamme ja epävarmuuttamme, piiloudumme helposti roolien, suorituskeskeisyyden tai ammatillisuuden taakse. Kaikki asioita, jotka estävät aidon yhteenkuuluvuuden tunteen syntymisen.

Me emme ole samanlaisia, emmekä samoja, mutta me olemme yhdenarvoisia. Tiedoissamme, taidoissamme, vastuissamme ja statuksissamme voi olla huomattaviakin eroja ja tehtävät, valta ja vastuut jakautuvat eri ihmisille eri tavoin, mutta kaikella tällä ei ole mitään tekemistä ihmisarvon kanssa. Myöskään se, onko tilillämme euro vai miljoona, ovatko vaatteemme huippumerkkiä vai kirpparilta kierrätettyjä tai asummeko upeassa talossa meren rannalla vai pienessä kerrostaloyksiössä lähiössä, ei tee meistä ihmisinä vähemmän tai enemmän arvokkaita.

Hyvissäkin suhteissa on vaikeuksia

Yhteenkuuluvuus ei tarkoita sitä, että kaikki on vain helppoa, ihanaa ja pelkkien myönteisten tunteiden siivittämää. Se tarkoittaa kaiken hyvän ohella myös yhteisesti jaettua kokemusta vaikeista vaiheista ja hankalista tunteista selviämisestä. Syvissäkään suhteissa ei oikein ole mahdollista välttyä siltä, ettei tulisi koskaan loukatuksi tai loukkaisi itse. Hyvissäkin suhteissa on myös kivuliaita vaiheita, joskus jopa katkoksia, jotka nähdään kuitenkin arvokkaana osana suhdetta, osana, josta opitaan ja jota korjataan yhdessä.

Ihmissuhteistaan on tärkeää pitää huolta, sillä yhteenkuuluvuutta tuntevat ja suhteisiinsa tyytyväiset ihmiset ovat tutkitusti muita huomattavasti tyytyväisempiä elämäänsä. He ovat myös terveempiä ja pitkäikäisempiä.

Lue yhteenkuuluvuutta vahvistavista ja heikentävistä asioista lisää kirjastani ”Syvennä ihmissuhteitasi, muuta elämäsi”, jonka löydät täältä.

Näin palautat seksuaalista nautintoa narsistisen suhteen jälkeen

Seksin sanotaan olevan vuorovaikutuksen ja kanssakäymisen intiimein muoto, joka parhaimmassa tapauksessa on nautinnollinen osa elämää lisäten myös hyvinvointia.

Kosketus, läheisyys ja seksi voivat kuitenkin olla vallankäytön väline, jota narsistinen osapuoli käyttää esimerkiksi niin, että hän asettaa ehtoja sille, milloin kosketusta, läheisyyttä, hellyyttä ja seksiä on mahdollista saada.

Seksuaaliväkivalta on myös valitettavan usein läsnä narsistisissa suhteissa ja se voi näkyä joskus hyvin voimakkaasti ja raadollisestikin.

Kumppani voi esimerkiksi olla pakotettu, painostettu tai kiristetty tekemään seksuaalisia tekoja, joita hän ei halua tai joista hän ei nauti.

Pilkkaaminen kehosta tai seksuaalisista kyvyistä tai vertailu entisiin kumppaneihin on hyvin yleinen narsistisen persoonan tapa loukata toista täysin tahallisesti.

Aikuismaiset ja kypsät keskustelut seksistä ja seksuaalisuudesta voivat tyssätä narsistisen kumppanin itsekeskeisyyteen ja tarpeettomuuteen nähdä asioita mistään muusta kuin omasta näkökulmastaan käsin, ennen kuin keskustelut ovat edes alkaneet.

Kaikki tämä jättää narsistisen persoonan kumppaniin jälkiä, joka hyvin ymmärrettävästi satuttaa syvästi, rikkoo luottamusta itseen ja muihin, sekä vaikeuttaa suuresti seksuaaliseen nautintoon niin sooloseksissä kuin seksissä partnerin kanssa.

Negatiiviset vaikutukset voivat näkyä vielä pitkään uudessakin suhteessa, vaikka suhde olisi turvallinen ja tasapainoinen.

Seksuaalisen nautinnon palauttaminen narsistisen suhteen jälkeen

Käsittelen työssäni terapeuttina ja seksuaalineuvojana usein tätä kipeää ja samalla niin tärkeää aihetta ja jaankin nyt sinulle muutamia oleellisia neuvoja seksuaalisen nautinnon palauttamiseksi.

Anna ennen kaikkea aluksi itsellesi aikaa toipua kosketuksesta, sanoista ja katseista, jotka olivat mahdollisesti hyvinkin julmaa, kylmää, loukkaavaa ja pelottavaa.
Käsittele vaikeita ja ikäviä tapahtumia ystävän, uuden kumppanin tai terapeutin kanssa ja kerro aina sen verran, kuin olet sillä kertaa valmis kertomaan.
Palauttele rauhassa mieleesi faktaa, että jokaisella on oikeus päättää miten haluaa itseään lähestyttävän ja koskettavan, eikä toisen tahtoon tarvitse alistua, ellei itse sitä halua.
Hae hyvin matalalla kynnyksellä ammattiapua, jos huomaat, että seksuaalisuudesta nauttimista varjostaa tai estää narsistisen suhteen tapahtumat. Mitä nopeammin asioita käsitellään ja hoidetaan, sitä paremmat edellytykset näistä kokemuksista ja haasteista on toipua.
Jos taas ikävöit läheisyyttä ja seksiä narsistisen kumppanin kanssa, anna tällekin asialle aikaa ja mieti sen sijaan: mitä kaipaat ja tarvitset todellisuudessa läheisyydeltä, seksuaalisuudelta, sekä seksiltä itsesi ja toisen kanssa?

Palauta luottamusta, turvaa sekä seksuaalista nautintoa kohtelemalla itseäsi arvostaen, kuuntelemalla kehosi ja mielesi tarpeita ja toiveita.

Harrasta sooloseksiä tuottaen itse itsellesi hellää nautintoa ja kosketusta juuri siten mikä sinulle on tällä hetkellä sopivaa. Etene hellästi ja kehoasi kuunnellen, älä kiirehdi.

Kosketa kehosi pehmeimpiä kohtia ja katso kehoasi rakastaen ja arvostaen. Kerro, ettei kukaan enää tee sinulle pahaa ja sinä pidät siitä nyt huolen.

Ja uuden kumppanisi kanssa sinulla on kaikki maailman lupa puhua aikaisemmista huonoista kokemuksista sekä kertoa ääneen toiveesi miten, milloin ja missä sinun halusi herää, miten seksuaalinen nautintosi otetaan huomioon sekä miten sitä hoivataan, ylläpidetään ja nostatetaan.

Seksuaalinen nautinto on todellakin mahdollista palauttaa ja ensimmäiseksi se tarvitsee sinun huomiota, arvostusta ja lempeyttä ja sen jälkeen kuuntelua, kunnioitusta ja rajoja niin sinulta kuin mahdolliselta kumppanilta tai kumppaneiltasi.

Ja tämän jälkeen seksuaalisuutesi voi kukoistaa tavalla, jonka ei välttämättä koskaan edes uskonut olevan mahdollista.

Lisää tietoa, lohtua ja tukea narsistisista ja satuttavista suhteista, sekä terapeuttisia keinoja ja konkreettisia ohjeita irtaantumiseen sekä toipumiseen löydät kirjastani: Toivu satuttavasta suhteesta!

6 syytä olla jämähtämättä vanhaan – ja opetella (koko ajan) jotain uutta

Kun opiskelet jotain uutta, saatat yllättyä siitä, miten oppiminen vaikuttaa myös muuhun elämääsi. Tässä kuusi syytä, miksi kannattaa aina tähyillä kohti uutta.

Kaupallinen yhteistyö Tampereen kesäyliopiston kanssa.

1) Virkeät aivot

Oppiminen auttaa luomaan uusia yhteyksiä aivoissa eli lisää neuroplastisuutta. Se suojaa aivoja ikääntymisen aiheuttamilta vaurioilta, vähentää esimerkiksi dementiariskiä ja parantaa muistia.

2) Merkityksellisyyden kokemus

Kun osaaminen karttuu, vahvistuu tunne siitä, että elämä on omassa hallinnassa: Voin vaikuttaa asioihin, ja koen itseni merkitykselliseksi.

3) Vahvempi itsetunto

Oppiminen tukee itsetuntoa ja antaa kokemuksen minäpystyvyydestä, joka on keskeinen osa itsentuntoa. Onnistumiset luovat ja vahvistavat positiivista kierrettä.

4) Tärkeitä keskusteluita

Opintojen kautta saat yhteyden ihmisiin, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista kuin sinä. Opiskelusta saa usein myös uusia näkökulmia, oivalluksia ja innostusta, joista voi syntyä kiinnostavia keskusteluita kahvipöydässä.

5) Maagisia flow-tiloja

Uuden opettelu tarjoaa flow-tilan syntymiselle juuri oikeat olosuhteet: haastetta, keskittymistä ja tunnetta edistymisestä. Flow tuo elämään tyytyväisyyttä, onnellisuutta ja merkityksellisyyden tunnetta.

6) Lisää sinnikkyyttä ja resilienssiä

Opiskelu on sitä, että kohdataan haasteita, siedetään epäonnistumisia ja työskennellään sinnikkäästi kohti tavoitetta. Näistä kasvaa sitkeys ja kyky kohdata haasteita myös muilla elämänalueilla.

Ratkaisukeskeisen psyykkisen valmentajan opinnot käynyt Sanna, 46: ”Olen saanut opiskelusta paljon enemmän kuin osasin ajatella”

Opiskelijakokemus, Sanna, 46v, opinnot: Ratkaisukeskeinen psyykkinen valmentaja 25 op

“Oppiminen on ollut ilo jo senkin takia, että vihdoin uskalsin ottaa askeleen kohti unelmiani ja psyykkistä valmentajuutta. Oman työn ohella yrittäjänä urheilen tavoitteellisesti (hiihto) ja valmennan junioreita (lentopallo), opintojen aihe oli siis itselle tärkeä monestakin kulmasta.

Oppimista tapahtui jokaisessa roolissa elämässäni. Olen oppinut itsestäni paljon ja koen kehittyneeni psyykkisesti vahvemmaksi ihmisenä, urheilijana ja valmentajana.

Oppiminen on ollut merkityksellistä jo aiheenkin takia, mutta opintojeni harjoitustöiden aikana olen päässyt oikeasti auttamaan sekä koulukavereita että nuoria urheilijoita.

Saamani palautteen avulla olen oppinut luottamaan tulevaan ja itseeni valmentajana. Positiivinen ja kannustava palaute on vahvistanut kokemustani, että olen oikealla polulla ja sellaisen asian parissa, jossa olen hyvä.

On mahtava huomata, kuinka haluan oppia uutta niin paljon, että en edes muista puhelimen tai ulkopuolisen maailman olemassaoloa.

1,5 vuoden mittaisten opintojeni aikana olen saanut pysyviä ystäviä ja monta uutta merkityksellistä ihmistä elämääni. Olen tutustunut eri aloilla työskenteleviin ihmisiin, joita en olisi ilman opintoja tavannut. On ollut virkistävää saada paljon uusia näkökulmia samaan aiheeseen. On ollut ilahduttavaa huomata, miten moneen tilanteeseen ratkaisukeskeinen psyykkinen valmennus sopii – minulle tutun urheilumaailman lisäksi.

Lähikoulupäivinä ja paperisia kirjoja lukiessa on helppo uppoutua täysin opiskeltavaan aiheeseen. On mahtava huomata, kuinka haluan oppia uutta niin paljon, että en edes muista puhelimen tai ulkopuolisen maailman olemassaoloa.

Olen mennyt syvälle itseeni ja antanut itsestäni enemmän kuin osasin ajatella. Olen myös saanut paljon enemmän kuin osasin ajatella. Olen kokenut epävarmuutta harjoitustöitä tehdessä, mutta saanut vahvuutta sen sietämiseen, kun vertaistuki on ollut lähellä. Uuden oppiminen ja itseni haastaminen on koukuttavaa. Suunnittelen jo mitä seuraavaksi haluaisin oppia!”