Vietin viikon maaseudun rauhassa. Ei puhelinta, ei sähköposteja, ei sosiaalista mediaa. Kun eristää itsensä muusta maailmasta hetkeksi ja poistaa hälyn ympäristöstään, on omaa sisäistä ääntä helpompi kuunnella.
Mikä on hyvin tässä hetkessä, minkä toivoisin olevan toisin, mitä oikeastaan haluan ja miksi? Olenko menossa oikeaan suuntaan ja miten parhaiten pääsisin sinne minne haluan?
Arjen tohinassa sydämen ääni ja intuition viestit on helppo sivuuttaa. On työtä, askareita ja velvollisuuksia. Velvollisuuden tunne onkin mielenkiintoinen asia. Meillä on taipumus vedota velvollisuuksiin selittäessämme itsellemme ja toisille, miksi emme voi tehdä sitä mitä sydämemme meille kuiskii. Annamme arjen velvollisuuksien ja järkeilyn – joka perustuu usein enemmän pelkoon ja rajoittaviin uskomuksiin, kuin tosiasioihin – ohjata elämäämme sen sijaan, että kulkisimme sydän edellä.
Sydämen ääni sanoo joskus asioita, jotka kyllä tuntuvat oikeilta, mutta herättävät samalla pelkoa. Vaikka tiedämme, että meidän pitäisi tehdä ratkaisu jonkin asian suhteen ja tiedämme senkin mikä tuo ratkaisu on, jäämme jumiin, sillä meitä pelottaa. Olen itse juuri tällä hetkellä tuossa tilanteessa, että minua pelottaa, mutta tiedän että minun on edettävä. Olen ollut samassa tilanteessa monesti ennenkin. Minua pelotti, kun ymmärsin että minun on erottava miehestäni; minua pelotti kun ryhdyin energiahoitajaksi ja perustin oman yrityksen; minua pelotti, kun minun piti puolustaa itseäni senkin uhalla, että minulle rakas ihminen kääntää minulle selkänsä. Viime kädessä en kuitenkaan koskaan ole voinut sivuuttaa sydämeni ääntä, ja asiat ovat aina järjestyneet parhain päin.
Näin se yleensä käy: tiedämme mitä meidän pitäisi tehdä, mutta jarruttelemme, sillä emme näe kulman taakse mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Koitamme tyytyä vallitsevaan tilanteeseen selitellen itsellemme että näin on oikeastaan ihan hyvä. Näin olen turvassa ja vastuullinen ihminen. Jos tilanne pitkittyy ja teemme jatkuvasti itseämme vastaan, jostain kohdasta kuvio alkaa rakoilla. Olo käy tukalaksi, tilanne kärjistyy, kroppa alkaa reagoida tai elämä päättää puolestasi: tapahtuu jotain sellaista, joka pakottaa sinut muutokseen.
Minulle kävi näin muun muassa entisessä työpaikassani. Olin kouluttautunut uuteen ammattiin hoitovapaalla ollessani, mutta palasin vanhaan tuttuun ja turvalliseen työpaikkaan. En uskaltanut tehdä ratkaisua, jonka tiesin oikeaksi. Sen sijaan istuin työpaikallani ja mietin joka päivä puolen vuoden ajan, että haluan tehdä jotain ihan muuta. Eräänä päivänä päätös tehtiin puolestani: palattuani palaverista toimitusjohtaja kutsui minut huoneeseensa ja irtisanoi minut tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Se, mitä olin toivonut, kävi toteen, mutta hieman rankemman kautta ilman varautumisen mahdollisuutta.
Sydämen äänen kuuntelu on omien taitojen, persoonan ja vilpittömän palvelemisen halun ottamista käyttöön sellaisella tavalla, joka rikastuttaa paitsi omaa elämääsi, myös lähimmäistesi ja lukemattomien muiden ihmisten elämää.
Tänä päivänä en odota, että matto vedetään jalkojeni alta ja että joku muu tekee päätöksen puolestani. Olen kokenut sen niin monta kertaa, että kun teen mitä sydän sanoo, asiat järjestyvät – monestipa vieläpä aivan taianomaisilla tavoilla. Sydämen äänen kuuntelu ei tarkoita vastuutonta omien mielihalujen perässä juoksemista ja toisten ihmisten tarpeiden laiminlyömistä. Se tarkoittaa sitä, että et anna pelon hallita ja elä koko elämääsi suorittaen velvollisuuksia ja tehden vain sitä, mitä uskot että sinun pitää tehdä. Se tarkoittaa oman sielun äänen kuuntelua ja omien kiinnostuksen kohteiden ja intohimon kunnioittamista ja seuraamista. Se on omien taitojen, persoonan ja vilpittömän palvelemisen halun käyttöönottoa sellaisella tavalla, joka rikastuttaa paitsi omaa elämääsi, myös lähimmäistesi ja lukemattomien muiden ihmisten elämää.
Kun sinä jaat lahjasi ja innostuksesi maailman kanssa, teet hyvää myös muille ja astut arjen velvollisuuksien täyttämistä suurempaan tehtävään; siihen, johon sisäinen äänesi sinua kutsuu ja joka tuo elämääsi syvää merkityksellisyyden tunnetta. Tie ei aina ole helppo, mutta kuten sanotaan: lopussa kiitos seisoo.
Kurkkaa kirja:
