Kun ihmistä kohdellaan kaltoin ja katsellaan kriittisesti, hylätään fyysisesti ja henkisesti kerta toisen jälkeen, annetaan ymmärtää hänen olevan jotenkin viallinen, syntyy häpeä.
Häpeä, kuten olen jo aikaisemminkin kirjoittanut, on minun kielelläni samaa kuin kokemus siitä, että on jollain tavalla vääränlainen. Häpeästä kärsivä ihminen on siis joutunut lukemattomia kertoja tilanteisiin, joissa hänen rajojaan on rikottu tai ainakin pahasti kolisutettu.
Tämä puolestaan on herättänyt vihaa, jolle ei ole välttämättä ollut tervettä ulospääsykanavaa. Johonkin se viha on kuitenkin purettava, syntyy ainakin yrityksiä purkaa vihaa. Lapsi alkaa tässä kohtaa esimerkiksi käyttäytyä ”hankalasti”, oireilee, kuten aikuisten kielellä sanotaan.
Nujertaja, minun kokemukseni mukaan, on usein aika älykäs ihminen, joka vaistoaa toisen ihmisen heikot kohdat. Hänellä on kyllä hyviäkin päiviä, mutta ”sellaisella” tuulella ollessaan nujertaja ottaa ohjat omiin käsiinsä, antaa palaa ja saattaa saada raivokohtauksia pienestäkin syystä. Hänellä on oma oikeutensa käyttää toisen ihmisen inhimillisyyttä sisäisten tarpeidensa tyydyttämiseen.
Pohjoistuulen ihminen on kriittinen, kärkäs mielipiteissään, omaa kovan tarpeen olla oikeassa, pyrkii hajottamaan ja hallitsemaan ja sanomaan viimeisen sanan. Toisen mielipaha ja alistuminen on hänen voittonsa. Syyllisyyttä nujertaja ei tunne lainkaan – sanaa ’anteeksi’ ei hänen suustaan kovinkaan usein kuulla.
Jäätkö nujertajan lääkkeeksi ja annat käyttää itseäsi hyväksi?
Kummallisella tavalla asiat kääntyvät niin, että nujertajan uhri tuntee itsensä syylliseksi ja vääränlaiseksi. Näiden ihmisten jäljiltä uhrille jää ristiriitainen, ahdistunut ja hämmentynyt olo; ei oikein tiedä, mitä tapahtui, mutta paha olo jäi. Usein uhri jää kyselemään sitä, mitä teki tai sanoi väärin, pyytää ehkä varmuuden vuoksi anteeksi ja hyvittää aiheuttamaansa mielipahaa.
Nujertaja ei useinkaan tiedosta tai tunnista omaa toimintaansa, ei vihaansa, häpeäänsä tai syyllisyyttään. Siksi siihen on niin vaikea puuttua tai sitä on vaikea parantaa.
Peilin laittaminen eteen ei välttämättä tuota toivottua tulosta. Vastustus kyllä saattaa näkyä yhä suurempana oireiluna ja peilinkäyttäjästä saattaa tulla nujertajan suurin vihollinen. Inhimilliset tunteet ovat nujertajalle niin vaikeita, ettei hän pysty kohtaamaan niitä vaan ne pitää kaataa toisen niskaan.
Tarjoatko itsearvostuksesi ja itsesi rakastamisen uhriksi sille, joka ei uhriasi osaa arvostaa?
Mihin nujertajan uhri sitten tarvitsee kaltoinkohtelua? Ehkä siihen että kokemus omasta vääränlaisuudesta saa nujertajan kautta vahvistusta? Tällöin suhde on kahden kauppa, avain-lukkosuhde, jossa molemmat ”hyötyvät”.
Tapahtuu iloista vaihtoa, molemmat saavat sitä, mitä sisin tarvitsee. Valitsemme alitajuisesti olosuhteita ja vedämme puoleemme ihmisiä, jotka vahvistavat itsessämme jo tutuiksi tulleita puoliamme. Tutut olosuhteet ovat turvallisia ja hakeudumme niiden äärelle, vaikka ne olisivat meille vaikeita ja vahingollisia.
Vieläkö kaipaat vahvistusta kokemuksellesi omasta vääränlaisuudestasi?
Vai alatko vetää rajoja, siirryt pois pohjoistuulen vaikutuspiiristä ja lähdet toipumisen tielle?
Elämä on kyllä varsinaista kivien kääntelyä ja matkantekoa oman perimmäisen olemuksen äärelle. Olemme perillä kaiken aikaa ja silti matkalla aina vaan. Tällä matkalla joutuu luopumaan monesta rakkaastakin asiasta, jotta pääsee laajentumaan ja kasvamaan henkisesti vapaaksi ja isoksi.
Kuka todella lopulta on nujertajasi? Se toinen vai sinä itse?
Itse ymmärsin vihdoin sen, mikä merkitys valinnoilla on näissäkin jutuissa. Ja kuka lopulta on vastuussa. Minä itse olen valintojeni kanssa vastuussa ja olen itse nujertajani, jos valitsen sen, että pidän nujertajan lähelläni ja annan hänelle valtaa sanoa, mikä minä olen tai mikä minun tulisi olla. Yksi itsensä rakastamisen tapa on itselle oikeiden ja hyvää tekevien valintojen tekeminen.
Kurkkaa toivon kortit:
