Olet tehnyt virheen työssäsi. Lähetit sähköpostin väärälle vastaanottajalle tai unohdit hoitaa jonkin lupaamasi asian. Mitä sanot itsellesi?
”Miten mä voin olla näin huolimaton! Taas mokasin. Miksen koskaan osaa hoitaa näitä asioita kunnolla?”
Vai toteatko, että harmillinen virhe, mutta näitä sattuu. Nyt pitää selvittää, miten asian saa korjattua. Näillä kahdella suhtautumistavalla voi olla aika suuri ero siihen, millaiseksi tunnetilasi muodostuu. Puhumme nimittäin itsellemme jatkuvasti, vaikka emme aina edes huomaa sitä. Ja joskus olemme itsellemme huomattavasti ankarampia kuin kenellekään toiselle.
Sisäinen kriitikko
Tunteen viemää -kirjassani käsittelen sisäistä puhetta eli tapaa, jolla kommentoimme mielessämme omaa toimintaamme. Monella meistä on varsin aktiivinen sisäinen kriitikko. Se huomaa virheet ja muistuttaa asioista, jotka olisi pitänyt tehdä paremmin. Joskus se intoutuu arvostelemaan koko persoonaamme.
”Olen kyllä ihan surkea näissä asioissa.”
Tällainen sisäinen puhe herättää helposti häpeää, pettymystä ja huonommuuden tunteita. Pahimmillaan alamme uskoa, ettemme oikeastaan osaa tai pysty tekemään asioita. Kritiikistäkin voi toki olla hyötyä. Virheet kannattaa tunnistaa ja niistä on hyvä oppia. Mutta on aika eri asia ajatella, että tein tämän asian huonosti, kuin että olen huono ihminen. Jälkimmäinen ajatus ei yleensä auta korjaamaan virhettä.
Löydä vaihtoehtoja sisäiselle äänelle
Sisäisen kriitikon rinnalle kannattaa kehittää myös muita ääniä. Omassa sisäisessä puheessani suosikkini on kannustaja. Se ymmärtää, että joskus väsyttää, harmittaa tai pelottaa, mutta muistuttaa samalla siitä, että pystyn toimimaan hankalasta tunnetilasta huolimatta.
”Okei, nyt meni pieleen. Harmittaahan se, mutta kyllä sinä saat tämän selvitettyä.”
Toinen hyödyllinen ääni voisi olla realisti, joka tarkastelee tilannetta rauhallisesti. Mitä oikeastaan tapahtui? Kuinka vakava virhe oli? Mitä nyt kannattaisi tehdä?
Näiden äänien välillä on kiinnostava ero. Sisäinen kriitikko saattaa saada minut tuntemaan itseni epäonnistuneeksi, kun taas kannustaja ja realisti voivat auttaa löytämään ratkaisun. Ja mikä parasta, voin itse valita, mille äänelle annan puheenvuoron.
Vaihda sisäistä puhetapaa
Seuraavan kerran, kun huomaat moittivasi itseäsi, pysähdy hetkeksi kuuntelemaan. Mitä oikein sanot itsellesi? Voisitko sanoa saman asian jollakin toisella tavalla? Jos sisäinen puheesi on täynnä sanoja ”pakko”, ”pitäisi” ja ”taas epäonnistuin”, kokeile vaihtaa niitä.
”Minun on pakko saada tämä tehtävä valmiiksi” voi muuttua muotoon ”haluan saada tämän valmiiksi, jotta pääsen eteenpäin”.
”En ikinä onnistu tässä” voisi muuttua ajatukseksi ”tämä ei vielä onnistunut, mutta voin yrittää uudelleen”.
Kyse ei ole siitä, että itselleen pitäisi vakuutella kaiken olevan hienosti, vaikka asiat olisivat huonosti. Tarkoitus on löytää sellainen tapa puhua itselleen, joka auttaa toimimaan. Sisäinen puhe vaikuttaa tunteisiimme, ja tunteet puolestaan vaikuttavat siihen, mitä teemme. Mietipä siis seuraavan kerran, kun jokin asia menee pieleen: puhuisitko hyvälle ystävällesi samalla tavalla kuin puhut itsellesi?
Jos et, voisiko olla aika vaihtaa äänensävyä?
Tunteita ei ole mahdollista jättää työpäiväksi kotiin. Niillä on myös osansa siinä, miten hyvin onnistut työssäsi. Satu Pihlajan uusi Tunteen viemää -kirja auttaa ymmärtämään omia tunnereaktioita ja tarjoaa käytännön keinoja toimia viisaammin myös silloin, kun tunteet käyvät kuumina tai oma sisäinen kriitikko pääsee ääneen.
Tutustu kirjaan Hidasta elämää -puodissa TÄÄLLÄ.
