Meistä ihan jokainen kaipaa omaan elämäänsä turvaa ja ennustettavuutta. Jopa se kaikkein rämäpäisin seikkailija ja hurjapää vaalii tiettyjä rutiineja ja toimintamalleja elämässään, jotka tuovat tarvittavaa vakautta.
Olen itse valinnut elämässäni asioita, joita monet ovat kauhistelleet riskialttiiksi. Olen sukeltanut häkistä käsin valkohaiden kanssa kymmeniä kertoja. Olen myös ryöminyt lähes kahteen sataan eri luolaan ja vapaasukeltanut ilman happilaitteita yli kahdenkymmenenviiden metrin syvyyteen.
Vaikka ulkopuoliselle nämä saattavat näyttäytyä järjettöminä riskinottoina ja eskapismina, itselleni kyse on levollisesta, lähes meditatiivisesta toiminnasta. Olen tietoinen riskeistä ja osaan omalla toiminnallani minimoida niiden mahdollisuuden toteutua.
Ennen kaikkea, olen valinnut luottaa vallitsevaan hetkeen. Hypätä tuntemattomaan ja toimia vastoin pelkoani, koska tiedän paremmin.
Riskien edessä voi lamaantua tai tehdä valinnan
Riskinotto ei aina ole yhtä dramaattista, kuin sukeltaminen tai luolaan ryömiminen. Moni ihminen seisoo muutoksen kynnyksellä, jossa seuraava otettava askel kysyy riskinottokykyä. Sitä, että epävarmuuden keskellä on yksinkertaisesti joko luotettava siihen tai sitten ei.
Kyse saattaa olla ihmissuhteeseen hyppäämisestä tai sellaisesta pois pääsemisestä. Työpaikan vaihtaminen saattaa mietityttää, ehkä jopa päivittäisestä työelämästä yrittäjyyteen loikkaaminen. Uuden asunnon hankkiminen voi kiehtoa ja tuntua yhtäaikaisesti hurjalta peliliikkeeltä. Ihan jo pelkästään uuden harrastuksen aloittaminen voi herättää epävarmuutta.
Riskien edessä on helppo lamaantua ja kieltäytyä hyppäämästä. Pysyä tukevasti tutussa ja totutussa. Jos sydän silti sykkii kohti jotain uutta, on ennemmin tai myöhemmin edessä valinta. Ottaako askel ja sietää sen mukana tulema epävarmuus, vai pysyäkö “turvallisesti” paikoillaan.
Jos kaipaat katalogimaisen vastauksen siihen, kannattaako riski ottaa, joudut pettymään. En sellaista tämän tekstin myötä (tai muutenkaan) pysty antamaan. Jos silti huomaat pohtivasi riskin ottamista, voit mutustella seuraavaa kolmea ajatusta. Ehkä niistä on sinulle apua. Ota mitä otat, jätä mitä jätät.
1. Ei ole olemassa “oikeita” tai “vääriä” valintoja
Saatamme pohtia usein, minkälaista elämämme olisikaan, jos olisimme vain tehneet erilaisia valintoja. Valinneet erilaisen puolison, toisen ammatin tai muuttaneet johonkin muuhun kaupunkiin. Jos vain olisimme kääntyneet tienhaarasta oikeaan, emmekä vasempaan. Silloin kaikki olisi toisin.
Emme kuitenkaan voi koskaan tietää, mitä jostain toisesta valinnasta olisi seurannut. Elämä koostuu siinä määrin sattumalle (toki moni kutsuu sattumaa muilla nimillä), ettet voi mennä takuuseen siitä, että asiat olisivat menneet haluamallasi tai toivomallasi tavalla.
Uskalla tehdä valintoja sen sijaan, että jumiudut paikallesi pohtimaan loputtomiin, ovatko ne sinulle oikeita tai vääriä. Voit hahmottaa todennäköisyyksiä, mutta et voi koskaan tietää varmaksi.
2. Elämä on lyhyempi kuin luuletkaan
Elämä on lyhyempi kuin mitä usein ajattelemme. Näin ainakin, jos peilaamme sitä tarpeeseemme jumittaa ja venyttää valintoja, jotka tiedämme itsellemme oleellisiksi, jopa välttämättömiksi.
Kun kuuntelemme heitä, jotka ovat saaneet elää pitkään, toistuu yleensä sama virsi. Harmistus siitä, ettei tehnyt aiemmin niitä valintoja, joiden tekeminen on nyt myöhäistä.
Elämäsi ei jatku loputtomiin. Älä jää ajelehtimaan. Valinnan tekeminen ei tarkoita automaattisesti sitä, että oma elämä täytyy räjäyttää uusiksi. Kun valitset, eteesi aukeaa selkeä suunta. Luota siihen.
3. Edessäsi on tyhjä tila, jota et näe vielä
Riskin ottamista ja valinnan vaikeutta lisää usein sokeus sitä kohtaan, että edessäsi on tyhjä tila. Sinne voi silti astua vain, jos päättää luottaa riskin mukana tulevaan epävarmuuteen. Se on tila, jota ei voi käydä etukäteen katsastamassa, eikä siellä voi vain piipahtaa. Tyhjä tila muodostuu ja alkaa täyttymään sen myötä kun otat riskin, teet valinnan ja astut siihen tilaan.
On selvää, että sokeana hyppääminen pelottaa. Se vaatii uskallusta, joskus jopa uskoa. Epävarmuuden keskellä on yksinkertaisesti kyettävä sietämään sokeutta, joka estää näkemästä sitä, minkä tiedät olevan siellä. Tyhjää tilaa, johon on mahdollista lähteä rakentamaan jotain uutta – mutta vain, jos valitset astua siihen tilaan.
Epävarmuutta, pelkoa ja muita vaikeita tunteita voit tutkailla lisää Harri-Pekan kirjasta Sattuu ihan helvetisti – Opi sietämään kipeitä tunteita
