Filosofian ytimessä on viisas ja arvokas ajatus, että totuudellisuuden tulisi olla hyve niin, että rakastaa totuutta silloinkin, kun siitä on itselle haittaa. Monet meistä nimeävätkin rehellisyyden yhdeksi tärkeimmistä arvoistaan, usein jopa tärkeimmäksi.
Olen vastaanottanut satoja ammattitutkintojen näyttöjä, joissa tehdään mm. oma urasuunnitelma missioineen, visioineen, tavoitteineen ja arvoineen. Näppituntumalla noin 80 prosenttia näytön antajista nimeää yhdeksi arvokseen juuri rehellisyyden. Kun sitten pyydän avaamaan, mitä se tarkoittaa käytännössä ja omassa toiminnassa, selviää hyvin usein, ettei sitä ole juurikaan ajateltu.
Arvojen tulisi näkyä nimenomaan omassa arjessa, omissa valinnoissa ja toimissa, kuten ehdottomasti myös omissa ihmissuhteissa, muuten koko arvopuhe jää vain jalolta kuulostavaksi sanahelinäksi.
Rehellisyys arvona on varsin mielenkiintoinen, sillä tutkimusten perusteella tiedetään esimerkiksi, että jokainen meistä valehtelee; yksi enemmän, toinen vähemmän. Joskus on toki syytäkin pohtia, olisiko pienen ja harmittoman valkoisen valheen kertominen toiselle parempi vaihtoehto kuin rehellisen totuuden. Ainakin silloin, jos valhe suojelee toista loukkaamiselta. Yksinkertaisena esimerkkinä vaikka se, että ystävän uusi hiusmalli tai -väri ei mielestäsi sovi hänelle lainkaan, mutta et todennäköisesti mene sitä hänelle kertomaan.
Jos valhe sen sijaan suojelee omaa itseä vaikkapa häpeältä ja syyllisyydeltä, ollaan jo kyseenalaisilla vesillä. Tietenkin on myös poikkeustilanteita, joissa itsen suojelukin on tarpeen. Esimerkiksi silloin, jos totuuden kertominen aiheuttaisi itselle jotain todella pahaa arvaamattoman ihmisen taholta.
Ajattelen, että rehellisyys tarvitsee kumppanikseen rakkaudellisuuden, ollakseen hyvää tekevää. Ihmissuhteissa rakkaudellinen rehellisyys vahvistaa luottamusta ja yhteenkuuluvuutta, rakkaudeton on satuttavaa ja tuhoavaa.
Rakkaudellinen rehellisyys on mm. aitoutta olla oma itsensä, uskallusta pitää kiinni omista valinnoista ja arvoista, kuten myös terveistä rajoista. Kuulostaa ehkä äkkiseltään itsekkäältä, mutta asian voi ilmaista myös niin, että omiin aitoihin arvoihin pohjaavat rajat ovat rakkautta ja rehellisyyttä sekä itseä että myös muita kohtaan. Olemalla mahdollisimman aito oma itsensä, sallii myös muiden olla sitä.
Rakkaudellisesti rehellinen ihminen antaa egonsa sijaan vallan sydämensä viisaudelle ja rohkeudelle. Hänellä ei ole juurikaan piiloteltavaa, puolusteltavaa, pelättävää eikä hävettävää. Hänellä ei ole myöskään tarvetta pullistella, syytellä, tuomita tai ivata.
Rakkaudellinen rehellisyys on vapauttavaa. Ihmissuhteet voivat paremmin ja elämä on keveämpää.
Voit pohtia rehellisyyden olemusta omassa arjessasi esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla:
– Mitä rehellisyys omassa elämässäni todella tarkoittaa?
– Miten se näkyy ihmissuhteissani?
– Mistä tiedän sen näkyvän?
– Voinko olla varma sen toteutumisesta?
– Miten ja mistä huomaan, jos se ei toteudukaan ja toimin sen vastaisesti?
Tutustu Syvennä ihmissuhteitasi, muuta elämäsi -kirjaani täällä
