Tunnelukot syntyvät lapsuudessa ja nuoruudessa
Tunnelukot ovat kuin tulkintasilmälasit, jotka asetetaan ihmisen nenälle lapsuudessa ja nuoruudessa. Tunnelukot syntyvät tarpeiden tyydyttämättä jättämisen aiheuttamien tunteiden seurauksena.
Käytännössä tämä voi tarkoittaa vaikkapa sitä, että lapsella on tarve olla turvassa, mutta hänet hylätään henkisesti ja/tai fyysisesti monta kertaa. Lapselle aiheutuu tästä vaikeita tunteita, joita hän ei pysty käsittelemään. Hänen maailmaansa alkaa värittää esimerkiksi uskomus siitä, että hänessä on jotain sellaista vikaa, että hänet hylätään eikä läheisten ihmisten pysyvyyteen voi luottaa vaan hän alkaa pelätä hylkäämistä.
Lapsi oppii sopeutumaan omaan kasvuympäristöönsä
Lapsi ”keksii” aina keinon, jolla hän pystyy, kaikesta huolimatta, selviytymään mahdollisimman hyvin omassa kasvuympäristössään. Puhutaan lapsuuden sopeutumiskäyttäytymisen tavasta.
Joku lapsi heittäytyy kiltiksi toisten auttajaksi, toinen heittää kasvoilleen pellen ja hauskuuttajan naamion, kolmas pyrkii muuntautumaan näkymättömäksi ja niin edelleen. Ikävää sopeutumiskäyttäytymisessä on se, että ne siirtyvät käyttäytymisen tavoiksi aikuisuuteen asti ja aiheuttavat usein ongelmia ihmissuhteissa. Erityisesti nämä tavat näkyvät parisuhteissa – parisuhde oikeastaan paljastaa oman sopeutumiskäyttäytymisen tavan. Rajattomuus voi liittyä osaltaan juuri tähän sopeutumiskäyttäytymiseen.
Rajat ovat tärkeitä, ja niitä moni meistä harjoittelee joka päivä. Kun ihminen toimii niin, että kuuntelee omia rajojaan, pitää niistä kiinni ja osaa ilmaista ne rakentavasti ulospäin, on hän omassa voimassaan ja voi aika hyvin. Rajattomuus voi syntyä monellakin tavalla, mutta tässä haluan lyhyesti valottaa rajattomuutta kahden tunnelukon: alistumisen ja uhrautumisen tunnelukon kautta. Rajattomuus voi liittyä moneen muuhunkin tunnelukkoon.
Alistumisen tunnelukon omaava ihminen antaa ihmisten ja asioiden kävellä ylitseen
Alistumisen tunnelukon omaava ihminen on alistuvainen. Ulospäin tunnelukko ei suinkaan aina näyttäydy alistumisena vaan se voi näkyä myös alistumista/alistamista vastaan taisteluna. Ihminen on ikään kuin allergisoitunut alistamiselle. Alistuvaisuuteen taipuvaiselle ihmiselle on opetettu, esimerkiksi mallioppimisen kautta, ettei rajoja saa olla vaan pitää asettautua kynnysmatoksi, jonka yli saa kävellä mennen, tullen.
Alistuja nieleskelee asioita, joustaa, ei sano vastaan, on sopeutuvainen mukautuja. Mutta kerää samalla sisäänsä kiukkua, joka saattaa purkautua hyvinkin pontevasti. Tunnelukko helpottuu sillä, että ihminen opettelee jämäkkää vastuullista aikuisuutta eli opettelee ensinnäkin tunnistamaan omia tunteitaan, tarpeitaan ja rajojaan ja oppii ilmaisemaan ne rakentavasti ja rohkeasti.
Uhrautumisen tunnelukko saa ihmisen huolehtimaan rajattomasti muista
Uhrautumisen tunnelukko saa ihmisen uhraamaan omat tarpeensa eli laittamaan ne sivuun ja huolehtimaan muiden tarpeista. Esimerkiksi pienten lasten vanhemmille tämä on välttämätöntä, mutta siltikään ei tarvitse elää niin, että unohtaa itsensä ihan kokonaan. Uhrautuja on ylivastuullinen toisten auttaja ja kannattelija, joka suorittaa ja huolehtii asioista usein uupumukseen saakka.
Usein uhrautumisen tunnelukon omaava ihminen löytää kumppanin, joka ei osaa ottaa vastuuta. Hän myös saattaa vahingossa opettaa vastuuttomuutta lapsilleen, koska rientää aina apuun, vaikkei häntä tarvittaisi ja antaa tahtomattaan sellaista viestiä lähiympäristölleen, että hän osaa ja pystyy, muut eivät. Rajattomuuttahan edellä esitettykin on.
Kun on rajaton, saattaa vahingossa rikkoa myös muiden rajoja omiensa lisäksi. Uhrautumisen tunnelukko saattaa sekin tehdä ihmisen vihaiseksi ja ärtyneeksi ja toisia syytteleväksi. Tunnelukko avautuu, kun ihminen oppii tunnistamaan omat tarpeensa, pitämään niitä tärkeinä ja myös huolehtimaan niistä.
Viha on sisäinen rajavartija
Viha (kiukku, ärtymys) on tärkeä tunne – se vartioi rajojamme ja kertoo siitä, että rajat on jo ylitetty ehkä kauan aikaa sitten. Viha kertoo kyllä muustakin: ahtaalla olosta ja pettymyksistäkin. Mutta aina kun viha näyttäytyy, voi kysyä sitä, rikkoutuivatko rajat. Usein olemme muuten ihan itse niitä, jotka rajojamme eniten rikkovat.
Aina tulee uusi uusi päivä ja uusi mahdollisuus oppia itsestä jotain uutta ja aloittaa vähän kuin puhtaalta pöydältä. Voisiko tänään olla se päivä, kun alat opetella pitämään omia rajojasi tärkeinä?
Jos haluat tietää tunnelukoista enemmänkin, tutustu kirjaani Masennus ja tunnelukot. Kirja voi olla hyödyllinen, vaikket kärsisikään masennuksesta.
