Läheisriippuvuus on monin tavoin hyvin inhimillinen riippuvuus, sillä on täysin normaalia kaivata yhteyttä ja pelätä hylätyksi tuloa. Mutta silloin nämä inhimilliset kaipuut kääntyvät itseämme vastaan, kun olemme suhteessa itsemme kustannuksella. Läheisriippuvat taipumukset ovat monesti syntyneet varhain, ne ovat opittuja selviytymiskeinoja joidenka avulla olemme pyrkineet välttämään yksinjäämistä ja hylätyksituloa, sillä lapsena todella olemme riippuvaisia aikuisten huolenpidosta. Ei siis ihme, että kannamme läheisriippuvia selviytymiskeinoja mukana vielä aikuisuudessakin. Mitä ne selviytymiskeinot sitten ovat? Ylimiellyttämistä, ylisopeutumista, kontrollointia ja vaikeutta tunnistaa ja ilmaista rajojaan, muunmuassa.
Riippuvuuksien takana on aina jokin tarve tai pyrkimys. Jos emme näitä tunnista ja opi löytämään uudenlaisia keinoja näiden tarpeiden täyttämiselle, on toipuminen varsin epätodennäköistä.
Tyypiliisiä (ja täysin normaaleja) tarpeita joita läheisriippuvuuden taustalla usein on:
- Tarve olla toiselle tärkeä, erityinen ja korvaamaton
- Tarve saada rakkautta ja turvaa
- Tarve kokea kuuluvansa
- Tarve tulla hyväksytyksi
Lisäksi läheisriippuvissa ja turvattomissa suhteissa esiintyy usein ns. toistamispakkoa, ilmiötä jossa alitajuisesti haemme toisintoa jostain lapsuuden turvattomasta ihmissuhteesta, jotta se tarve joka jäi lapsena vaillinaiseksi tulisi viimein täytetyksi. Olemme usein lapsena tottuneet silloin etäiseen vanhempaan jolta olemme aina jääneet kaipaamaan enemmän. Ikäänkuin sisällä asuisi pieni avuton lapsi, joka tekee mitä tahansa ettei tule hylätyksi. Läheisriippuvuudessa alkaa ikäänkuin kadottamaan suhdetta itseensä. Omat tarpeet ja tunteet jäävät paitsioon ja rajoista on vaikea pitää kiinni, sillä pelkää toisen reaktiota. Ykkösprioriteetti on pitää suhde pystyssä ja muut tarpeet jäävät toissijaisiksi.
Läheisriippuvuus EI kerro ihmisen viallisuudesta tai tyhmyydestä, läheisriippuvuus koskettaa täysin tavallisia, älykkäitä ja empaattisia ihmisiä ,joilla on syvä inhimillinen tarve, tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on.
Läheisriippuvuudesta toipuessa olisi tärkeää vahvistua itselleen rakastavaksi aikuiseksi, omaksi ensisijaiseksi turvan lähteeksi. Sillä vain siitä käsin pystyy myös ilmaisemaan mikä ei ole ok, mitä toivoo ja tarvitsee. Läheisriippuvuuteen taipuvaisella ei ole välttämättä yhtään kokemusta aidosti tasavertaisesta suhteesta, ja siksi onkin tärkeä muistaa: Olet tasavertaisen rakkauden arvoinen.
Jos tunnistat ylisopeutuneesi suhteessa, mikä hinta sillä on sinulle itsellesi?
Mitä tasavertainen suhde sinulle tarkoittaa?
Videolla puhun aiheesta lisää!
