Kirjoittamiseen ja ylipäätään luovaan työskentelyyn liittyy valtavasti myyttejä. Yksi niistä on kärsivän taiteilijan myytti. Vuosisatoja on tiedetty kirjailijoita ja muita taiteilijoita, jotka ovat riutuneet ja raataneet, eläneet hirvittävän vaikeaa elämää ja ehkä myös menestyneet siinä sivussa.
Mutta ovatko he menestyneet kärsimyksensä ansiosta vai siitä huolimatta?
Myytti: Kärsimys on tie luovuuteen.
Moni luulee, että kärsimyksen täyteinen elämä on ainoa inspiraation lähde. Että vain riipaisevasta tuskasta syntyy jotain kaunista. Minusta se on myytti.
Totta on, että kun uskaltaa kokea monenlaisia tunteita, niistä voi ammentaa paljon myös luovaan työhön. Mutta kokeminen on eri asia kuin se, että takertuu kärsimykseen pysyvästi.
Voit tuntea surua, kiukkua, vihaa ja häpeää ja saada niistä oivalluksia ja voimaa – mutta sinun ei tarvitse uskotella itsellesi, että kärsimyksen täyteinen elämä on jotenkin arvokkaampi tai antoisampi kuin kevyt ja nautinnollinen. Monenlaisia tunteita tulee ja menee inspiraatioksi asti ilman, että niihin tarvitsee jäädä kiinni lopuksi ikää.
Kirjoittamista pidetään joskus tuskien taipaleena, tyhjän tiedoston äärellä tuskailuna ja vaikeana synnytysprosessina. Mutta tarvitseeko sen olla sitä? Ei välttämättä.
Totuus: Luovuus voi olla tie pois kärsimyksestä.
Suorittamisen täyteisessä maailmassa suhtaudumme moniin asioihin projekteina ja suunnitelmina, joissa täytyy edetä tismalleen oikein. Palkintona on täydellinen lopputulos, menestys ja muuta palkitsevaa. Olemme usein takertuneita osaamiseen ja oikein tekemiseen – suoraan sanottuna hemmetinmoiseen pätemiseen.
Olemme usein takertuneita osaamiseen ja oikein tekemiseen – suoraan sanottuna hemmetinmoiseen pätemiseen.
Ja juuri se estää meitä luomasta. Emme uskalla olla muuta kuin täydellisiä – tai sitten kuvittelemme, että emme kuitenkaan ole edes riittäviä, joten emme uskalla edes yrittää.
Mutta entä jos luova elämä itsessään olisikin tapa hoitaa itseään? Ilman että täytyy saada aikaan saavutuksia ja suorituksia? Entä jos luova elämä voisikin olla kevyttä, kaunista ja parantavaa?
Sen sijaan, että luovuus olisi kärsimystä, se voi olla tie pois kärsimyksestä. Miten niin? Se opettaa yhtä aikaa keskeneräisyyden hyväksymistä ja sen tunnistamista, mitä kaikkea sinussa on valmiina jo nyt. Luovuus on tilan tekemistä sille, mitä et vielä tiennytkään osaavasi.
Päästä irti pakonomaisesta saavuttamisesta. Uskalla olla hämmentynyt, epätietoinen, ihan pihalla. Uuden ajan kirjoittaja vaalii itsessään sitä, mikä ei ihan vielä ole näkyvillä, vaan vasta tulossa esiin. Kun rohkenet olla edes hitusen haavoittuva, huomaat, ettei siihen kuolekaan, vaan päinvastoin: heräät eloon.
Kiinnostuitko kirjoittamisesta? TULOSSA la 15.10.22 Kasva kirjoittajaksi -etäretriitti: Hoida itseäsi kirjoittamalla. Luvassa inspiraatiota intuitiiviseen kirjoittamiseen, lempeää kehollista työskentelyä sekä kaupan päälle ihana verkkokurssi Written selfie. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan!
