Kun vielä työskentelin entisellä alallani ja sisäisyyteni kutsui uuteen, tiesin vain tämän: sydämelläni on niin paljon enemmän annettavaa ja vastaanotettavaa kuin se, minkä tekemiseen aikani käytin. Ämpyilin vuosia näiden fiilisten kanssa ja kävin läpi kerros kerrokselta pelkoja siitä, mitä tapahtuisi, jos tulisin kaapista ulos ja toteutuisin täysin itsenäni.
Media-alalla puljatessani tarjoilin ammattikirjoittajana lehtiin juttuja aiheista, jotka eivät useinkaan olisi vähempää voineet toimituspäälliköitä kiinnostaa: häpeästä vapautuminen, toksinen syyllisyys, lempeämpi suhde itseen. Halusin puhua, kirjoittaa ja avata juttuja jotka koskevat meitä kaikkia ja joiden tiedostaminen syventää onnellistavaa yhteyttä itseen. Ajattelin, että kotomaan energia on vähän tällainen juntturaisen normatiivinen, takapajuinen ja sydänpolkuja supporttaamaton. Kaipasin muille maille; jonnekin, missä ihan vapaasti iloliekehtien saisi olla oma, autenttinen ja näkyvä itsensä.
Maailma on jo muuttunut noista ajoista ja psykologisen ihmistuntemuksen kenttä popularisoitunut tavalla, joka voimauttaa arkisesti. Mutta matkan varrella olen myös itse vapautunut himmaavasta häpeästä ja ottanut täyden vastuun siitä, että meitsihän toteuttelee itseäni kuten tykkään, sanokaa mitä sanotte. Ja eihän kukaan siihen juuri muuta sano kuin että vitsi jee, voitko näyttää mullekin.
En enää antanut entisen alani tai minkään ulkoisen (kuten missä maassa elelen) olla mittari tai päättävä tekijä sille, voisinko minä tehdä sitä mihin sydän kutsuu. Toisin sanoen olen tarkastellut tekosyitäni rehellisesti ja antanut niiden mennä.
Yleinen harhaluulo oman elämäntehtävän ja itselle merkityksellisen tekemisen löytämiseen on, että se pitäisi jotenkin yhtäkkiä ”keksiä” tai ”uskaltaa”
Niin kutsutussa vapautumisprosessissani on paljon kerroksia, mutta yksi olennaisista, liikkeelle sysäävistä asioista oli tämä: kuulostelin, millaisia oloja ja asioita haluaisin elämässäni kokea enemmän. Intuitiivisesti tiesin, että tärkeämpää olisi liikkua ensin tunne- ja energiatasolla kuin ryhtyä mihinkään isoihin konkreettisiin toimenpiteisiin. Olin jo vuosia yrittänyt hahmottaa, mitä nuo käytännön muuvit voisivat olla, mutta koska Oprah ei ilmeisesti koskaan saanut käsiinsä puhelinnumeroani, havaitsin, että sydänhommeleitaan pitäisi lähestyä pienemmin. Kenties muutoksen ei tarvinnutkaan tapahtua kerralla.
Kaipasin levollisuutta ja syvää tekemisen iloa. Ensin konkretisoin itselleni, minkä tekeminen ja tekemättä jättäminen noita oloja ravitsi. Aloin nukkua töissä päikkäreitä – kollegat tsiigasivat, että siellä se Taipale taas menee tyynyineen neukkariin. Lepohetki toi stressaavan ja hälyisän TV-työn keskelle rauhaa ja yhteyttä itseeni, ja samalla harjoittelin tekemään yhä enemmän niin kuin tuntui, eikä niin kuin oli tapana. Sitten hokasin, että voisinhan siirtyä nelipäiväiseen työviikkoon viettääkseni ”luovuusperjantaita”. Kävin katsomassa taidetta, nautin rennommasta rytmistä ja olosta rakkaani kanssa.
Kun ei ole hajuakaan, miten lähtisi kohti sydänjuttujaan ja unelmiaan – varsinkaan jos ei tiedä, mitä ne konkreettisesti ovat – liikkeelle pääsee silti
Halusin tehdä mahdollisimman paljon töitä etänä, jotta minulla olisi hiljaista tilaa kuulostella sydäntäni. Kun raivasin itselleni tilaa, sydänpolkuni seuraavat askelet kirkastuivat. Minulla oli visio ja aistin sen selkeästi, mutta konkreettiset stepit avautuivat yksi kerrallaan, ei minään viisivuotissuunitelmana.
Yleinen harhaluulo oman elämäntehtävän ja itselle merkityksellisen tekemisen löytämiseen on, että se pitäisi jotenkin yhtäkkiä ”keksiä” ja ”uskaltaa”. Ja että sitten kun meihin jostain landaa jumalainen visio, joka toteutetaan näin ja rahoitetaan noin, alamme vips vaan toteuttaa sitä ilman mitään hankaluuksia tai epävarmuuksia.
Kun ei ole hajuakaan, miten lähtisi kohti sydänjuttujaan ja unelmiaan – varsinkaan jos ei tiedä, mitä ne konkreettisesti ovat – liikkeelle pääsee silti. Olen nähnyt mielettömän kirkasvalon syttyvän lukemattomat kerrat juuri tässä kohtaa. Se, että pitäisi tietää mitä, miten ja milloin, on peitetarina joka pitää meitä jumissa, koska alitajuisesti väistämme niiden epävarmuuden, pelon, ilon ja voimautumisen tunteiden kohtaamista, joihin liikkeelle lähtemisen prosessi meidät johtaa. Silloinhan pitäisi alkaa tulla näkyväksi, eli vipeltää häpeän läpi.
Sydänpolkujen kulkemisen pointti ei kenties ole se, mitä eksakt tekee vaan se, mitä saa kokea kun seuraa sydäntään
Olennaista on lähteä liikkeelle – vaikka ei vielä edes tarkkaan tietäisi minne. Sydänpolkujen kulkemisen pointti ei kenties ole se, mitä eksakt tekee vaan se, mitä saa kokea kun seuraa sisäistä ääntään. Muodot alkavat hahmottua energian liikuttamisen kautta. Kun yrität miettimällä ratkaista ”mikä musta tulis isona” tai ”mihin suuntaan lähtisin”, energiasi jumittaa paikallaan ja sen on vaikeaa manifestoitua tässä konkretian maailmassa. Jotta voisi hahmottaa, mitä haluaa valita ja mikä tuntuu oikealta, olennaista on ensin alkaa hoivata itseään. Jos sivuuttaa itseään, on turvaton ja jumittaa samoja juupas-eipäs -keloja kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Miten voisikaan odottaa itseltään, että yhtäkkiä vastaus löytyisi? Miten voisikaan kuulla mikä olisi hyväksi, ellei ensin tule enemmän synkkaan hyvän olonsa kanssa?
Mitään uusia ajatuksia tukevia hermoyhteyksiä ei aivoissamme synny, ellemme tee jotakin toisin. Mieli toistaa sitä, mitä kehomme tekee. Olemme kulttuurissamme tottuneet hahmottamaan kaiken mentaalisen kautta: ensin pitää muka ajatella, tietää ja ratkaista ja sitten tehdä. Olemme menettäneet yhteyttä intuitiiviseen, kinesteettiseen, aistilliseen tietämiseen ja kokemiseen, ja se on monelle melkoinen ansa.
Sydämen kanssa tullaan synkkaan itseä arvostavin teoin
Kaikki itseäsi arjessa arvostava ja hoivaava toiminta:
- Rakentaa sisäistä turvaasi.
- Vahvistaa itsearvostustasi.
- Synnyttää uusia hermoyhteyksiä eli tuottaa uusia ajatuksia.
- Kirkastaa intuitiotasi.
- Vahvistaa hyvää vastuun kokemusta omasta elämästäsi.
- Terävöittää havaitsemaan, kuinka jumitat tai pienennät itseäsi ja miksi.
- Tämä kaikki yhdessä johtaa sydänpolkusi kirkastumiseen askel askeleelta.
Liikkeelle lähteminen tapahtuu aina siitä, missä nyt olet. Se ei ole mikään nollasta sataan -ilmiö, jossa yhtäkkiä huomaat olevasi unelmaduunissasi tai tekemässä sydänjuttujasi. Jos ei energeettisesti mätsää sydämensä unelmiin, eivät ne oikein voikaan ilmaantua kehiin.
Teksti on koostettu ote uudesta, elokuussa 2021 julkaistavasta kirjastani Sydänvoimaa muutokseen
Kuva: Unsplash
Voimauttavat kurssini ja valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
