Tunteet ovat viestejä kokemuksistamme. Siitä, miten meitä on kohdeltu ja miten olemme oppineet olemaan tässä maailmassa. Et voi päättää millaisia tunteita sinussa syntyy – siksi mikään tunne ei ole koskaan väärä tai vääränlainen.
Jos omiin tunteisiin ei ole tutustunut eikä opettanut aivoja käsittelemään tunnereaktioita, voi käydä niin, että tunteen ja käytöksen väliin ei jää lainkaan harkinta-aikaa vaan ne ovat ikään kuin samaa pakettia. Siksi usein sanotaan, että tunteet eivät kuulu esim. työpaikalle.
Usein me ihmiset jaamme tunteet negatiivisiin ja positiivisiin sen mukaan, tuntuvatko ne ikäviltä vai mukavilta. Tunteet ovat kuitenkin vain tunteita. Aina oikeita ja oikeanlaisia kokemuksestamme kertovia viestintuojia.
Jokaisella meistä on sisuksissaan iso valikoima tunteita aina inhosta iloon ja kaikkea siitä väliltä. Joidenkin tunteiden kanssa olemme tutumpia ja tunnistamme ne helpommin. Toisiin emme ole vielä tutustuneet. Tunnistamattoman tunteen kanssa saatamme kokea olon vain epämääräisen kurjaksi – mieli ei tunnista, että kyse on vaikkapa pettymyksestä.
Jotkut tunteet kiellämme, koska ajattelemme, että niitä ei saisi tuntea. Luulemme, että hyvä ihminen ei tunne kateutta eikä vihaa.
Tunteet ja niihin reagoiminen ovat kaksi eri asiaa. Suuttumisesta ei minkään luonnon lain mukaan seuraa aina räjähtämistä. Mielensä pahoittaminen ja loukkaantuminen ei johda automaattisesti sanan säilällä sivaltamiseen tai mykkäkouluun napsahtamiseen.
Tunteen ja reaktion väliin pääsee tekemään valintoja, kun ensin huomaa tunteensa. Tunteen tiedostaminen venyttää sen ja reaktion väliin pienen raon – hetken, jolloin voimme pysähtyä nanosekunniksi ja valita tavan, jolla tunteeseen reagoimme. Vaihtoehtoja on monia.
Usein meille tulee omat vakkaritavat reagoida tiettyihin tunteisiin. Jonkun viha saa kihahtamaan välittömästi, toinen kiristelee kiukun tullen hampaitaan, ettei vaan sanoisi mitään sopimatonta ja kolmas yrittää kieltää itseään tuntemasta sitä.
Jonkun automaattireaktio on syyttää toista omista tunteistaan. Selittää omaa huonoa käytöstään toisen käytöksellä. Onneksi variaatioita on enemmänkin ja kun tunteen huomaa voi valita kokeilla erilaisia, tilanteeseen sopivia tapoja käyttäytyä.
Tunne tulee aina jostain syystä ja kun se on tullut, se on siinä. Ja se on vain tunne. Ei käsky toimia tietyllä tavalla.
Voimme päättää sanottaa tunteemme – kertoa, että suututtaa tai sattuu. Tai voimme vain tutkailla sisäisesti mitä tunne meille oikein tahtoo sanoa – mitä tietoa tuo minusta minulle. Mitä kannattaisi huomata? Viha voi kertoa, että rajojani on ylitetty. Tai tunne voi olla vain kaiku jostain menneestä samantapaisesta tilanteesta, joka ei oikeasti liity tähän hetkeen.
