Tekstin kirjoittaja Tanja Moring on helsinkiläinen rakkaus- ja seksiriippuvuuden hoitoon erikoistunut erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) ja seksuaaliväkivallan asiantuntija, kriisityöntekijä, sertifioitu Mind-Body Bridging -terapeutti, MBB®. Pohjakoulutukseltaan hän on sosionomi/diakoni (AMK).
”Me voidaan puhua ihan kaikesta.”
Lapsen kuuluu saada kasvaa vähitellen omaksi itsekseen. Hänen tehtävänsä ei ole kannatella vanhempansa tunteita, lievittää tämän yksinäisyyttä tai toimia vanhempansa parhaana ystävänä. Silti näin tapahtuu yllättävän monessa perheessä.
Ilmiöstä käytetään nimitystä kietoutunut suhde (enmeshment). Siinä vanhemman ja lapsen väliset psykologiset rajat hämärtyvät. Vanhempi ei välttämättä tunnista, missä hänen omat tarpeensa päättyvät ja mistä lapsen oma elämä alkaa.
Vanhempi saattoi panostaa koko sydämellään lapsen harrastukseen, mutta ei pysähtynyt kysymään, oliko se lapsen unelma.
Taustalla voi olla vanhemman oma turvaton kiintymyssuhde, traumaattinen lapsuus, yksinäisyys, ratkaisemattomat menetykset, mielenterveyden haasteet tai päihdeongelmat. Joskus vanhempi ei ole itse koskaan saanut kokea turvallista läheisyyttä toisen aikuisen kanssa. Silloin hän saattaa tiedostamattaan alkaa hakea turvaa omasta lapsestaan.
Vanhempi voi kertoa lapselle parisuhdeongelmistaan, seksuaalisuudestaan, työpaikan ristiriidoista, taloushuolistaan tai muista aikuisille kuuluvista asioista. Lapsesta tulee kuuntelija, lohduttaja ja joskus jopa vanhemman tärkein emotionaalinen tuki. Kun lapsi joutuu kantamaan vanhemmalle kuuluvaa emotionaalista vastuuta, ilmiötä kutsutaan emotionaaliseksi parentifikaatioksi. Kietoutunut vanhempi ei ole aina lämmin ja lempeä. Hän voi olla samaan aikaan kontrolloiva, kriittinen, arvaamaton tai emotionaalisesti etäinen.
Kun oma minä jää rakentumatta
Turvallisessa kiintymyssuhteessa lapsi oppii vähitellen tunnistamaan omat tarpeensa, tunteensa ja rajansa. Kietoutuneessa suhteessa näin ei tapahdu. Lapsi oppii tarkkailemaan ennen kaikkea vanhempaansa. Hän oppii huomaamaan, milloin vanhempi loukkaantuu, milloin tämä tarvitsee lohtua ja milloin hänen pitää olla kiltti, vahva tai miellyttävä.
Jos olemme kasvaneet kietoutuneessa suhteessa vanhempiimme, meidän voi olla vaikeaa tehdä omia päätöksiä. Saatamme kokea, että turvallisuuden tunne ei synny omasta harkinnastamme, vaan siitä, että joku toinen hyväksyy meidän ratkaisumme. Siksi saatamme kokea, että meidän täytyy ikään kuin raportoida tekemisistämme vielä aikuisenakin jollekulle.
Seuraukset lapselle
- Kietoutuneessa suhteessa kasvanut lapsi ei opi vähitellen siirtämään päätösvaltaa itselleen. Sen sijaan hän oppii, että jokin ulkopuolinen auktoriteetti tietää paremmin, mikä on oikein. Aikuisenakin hän saattaa kokea voimakasta tarvetta kertoa toiselle ihmiselle päätöksistään, ikään kuin pyytää niihin hyväksyntää tai raportoida elämästään
- Lapsen on aikuisenakin vaikea tietää, kuka hän itse on ja mitä hän itse haluaa.
- Aikuisena se voi vaikeuttaa tasavertaisen parisuhteen rakentamista. Voi tuntua kuin se paikka, joka terveessä kehityksessä kuuluisi myöhemmin puolisolle, olisi jo varattu vanhemmalle.
- Jatkuva ahdistus: Lapsi oppii kantamaan jatkuvaa huolta vanhemman hyvinvoinnista ja tarkkailemaan tämän tunnetiloja. Hermosto elää jatkuvassa valmiudessa, mikä voi näkyä aikuisenakin vaikeutena rentoutua tai irrottautua vastuusta.
- Miellyttämisen tarve: Lapsi oppii, että hyväksyntä ja turvallisuus löytyvät ennen kaikkea täyttämällä muiden tarpeita. Aikuisena omat toiveet ja rajat voivat jäädä taka-alalle, ja muiden miellyttämisestä tulee helposti tapa hakea turvaa.
Miten kietoutuneisuudesta voi vapautua?
1. Aseta rajoja. Harjoittele sanomaan ei ilman tarvetta selitellä, puolustella tai pyytää anteeksi. Rajojen asettaminen ei ole itsekkyyttä, vaan osa tervettä aikuisuutta.
2. Ota tietoisesti etäisyyttä. Pysähdy pohtimaan, mitä juuri sinä tarvitset ja haluat. Anna omille ajatuksillesi, toiveillesi ja tunteillesi tilaa ja ota ne vakavasti.
3. Harjoittele tekemään omia päätöksiä. Itsenäiset ratkaisut voivat aluksi herättää syyllisyyttä, mutta älä anna sen estää sinua elämästä omaa elämääsi.
4. Pohdi, mitkä arvot ja tunteet ovat aidosti sinun. Mitkä niistä kumpuavat sinusta itsestäsi ja mitkä ovat siirtyneet sinuun lapsuuden ihmissuhteista tai muiden odotuksista?
5. Hae tarvittaessa tukea. Jo muutama keskustelu kiintymyssuhteisiin perehtyneen terapeutin kanssa voi auttaa tunnistamaan ja purkamaan syvälle juurtuneita selviytymismalleja sekä rakentamaan turvallisempaa suhdetta itseesi ja toisiin.
Jos haluat ymmärtää paremmin, miten lapsuudessa syntyneet kiintymyssuhteet ja selviytymiskeinot vaikuttavat ihmissuhteisiisi vielä aikuisenakin, löydät aiheesta lisää kirjastani Rakkausriippuvuus – Miten toipua? (Otava, 2025). Kirjassa opit tunnistamaan lapsuudessa syntyneitä haitallisia toimintamalleja ja muuttamaan niitä askel askeleelta.
