Murskattu. Se olo kuvasi ehkä omaa oloani ehkä parhaiten. Olin tehnyt ison päätöksen, johon minulla liittyi omat pelkoni ja epäilyni. Sainkin kuulla olevani tyhmä, naiivi ja lapsellinen. Mitä hemmettiä kuvittelin?
On ollut muutaman kerran elämässä aika yllättävää huomata, miten paljon minun omat valintani ovat voineet herättää entisessä läheisessä ihmissuhteessa vihaa ja halveksuntaa.
Tiedän, etten ole ainoa joka on kokenut näin.
Työpaikan menetys. Ero. Läheisen sairastuminen. Oma uupumus. Taloudellinen ahdinko. Kaikki tällaiset asiat herättävät paljon tunteita, eikä sieltä helpoimmasta päästä. Nämä muistuttavat syvästi siitä, miten ihmisenä olemiseen sisältyy joskus myös avuttomuus, pienuus ja hätä.
Silloin me kaipaamme että ne lähimmät ihmiset olisivat vaan siinä. Että vaikka kaikki muu ympärillä horjuisi, on se jokin turvasatama. On ne ihmiset joihin nojata silloin, kun ei tahtoisi jaksaa. Silloin kun oma kantokyky ylittyy. Silloin me emme useinkaan kaipaa mitään suuria viisauksia, vaan ihmistä joka pystyy olemaan kanssamme myös avuttomuuden läpi.
Ihminen on mielestäni rikas, silloin kun hänellä on tällaisia ihmisiä ympärillään ja kun saa olla tällainen ihminen itselleen tärkeille ihmisille. Jotkut ihmiset ovat tällaisia ihmisiä meille lyhyen hetken, jotkut tietyn elämän vaiheen, ja jotkut kenties läpi elämän.
Toivon ettei kenenkään tarvisi kokea elämässä sitä, että kun on muutoinkin herkillä, keskellä epävarmuutta ja pelkoja ettei tulisi lähellä olevien ihmisten taholta mitätöidyksi, ohitetuksi tai alistetuksi. Silti sitä tapahtuu.
Olen hyvin perillä siitä, joskus vähän kivuliaastakin tosiasiasta, että aikuiset ihmissuhteet ovat vapaaehtoisia. Toisen tukeminen ja toisen elämässä oleminen on vapaaehtoista. Siihen ei voi, eikä pitäisi joutua ketään pakottamaan.
Tukeminenhan ei tarkoita sitä että alkaisi mahdollistamaan, pelastamaan tai hyysäämään. Tukeminen on kanssaihmisyyttä. Ilman jeesustelua, paremmuuden tuntoisuutta, tuomintaa tai alaspainamista. Toisen tukena oleminen voi kysyä yllättävän paljon toisen erillisyyden hyväksymistä: Tuo toinen ihminen kokee, ajattelee, tuntee ja toimii joskus eri tavalla kuin me itse. Tukemisessa ei ole kyse siitä, että MINÄ saan kertoa minun mielipiteeni ja antaa sinulle ohjeet.
Usein silloin kun jäämme vaille tukea, voi olla kyseessä vaikeus sietää erilaisia tapoja ja tunteita. Voi olla vaikea kohdata toisen kipua, varsinkin jos sitä on pitänyt pitkään kieltää itseltä. Tähän voi olla monia syitä, eikä kaikkia ehkä edes pysty koskaan ymmärtämään. Omalla kohdallani olen joskus lakannut yrittämästä ymmärtää. Ja sallinut itseni sitten surra.
Minua on auttanut ajatus siitä, että ympärilläni on ikäänkuin sisäpiiri. Siinä sisäpiirissä ei ole montaa ihmistä, mutta he ovat niitä keihin minä syvästi luotan. Keille voin olla paljas, itkeä räkäposkella, olla helvetin rikki ja keskeneräinen. Sitten on siitä vähän ulompi kehä, jossa on ihmisiä ketkä eivät ole niin lähellä, mutta silti tärkeitä ja tiedän että suhteissa on aitoa kunnioitusta ja hyväntahtoisuutta. Sitten on ulkokehä johon tulee tuttuja ja muita kanssaihmisiä jotka liittyvät elämääni, mutta sellaista henkilökohtaisempaa ja syvempää suhdetta ei ole, eikä tarvitsekaan olla. Nämä ihmissuhteet voivat silti olla tärkeitä ja hyväntahtoisia, vaikkakin etäisempiä. Lohtua tuova ajatus on se, että sisäpiirissä oleminen on täysin vapaaehtoista, kummaltakin osapuolelta. Siellä ei todella ole pakko olla. Siitä saa halutessaan poistua. Se on toki surullista ja jossakin perhesuhteissa se on ollut suorastaan järkyttävää.
Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin en voi muuta kuin lainata Egotrippiä: ”On olemassa asioita, niin kipeitä ja vaikeita, ettei niistä puhumalla selviä”. Puhuminen ei muuta sitä tuskaa, mutta puhuminen voi tehdä sen että sitä kipua ei kanna enää yksin.
Me ihmiset kaipaamme toisiamme, mutta emme ole velvollisia toisillemme. Ehkä siinä piilee yksi aidon läheisyyden kauneus ja rosoisuus: Läheisyys kysyy haavoittuvaisuuden sietämistä niin meissä itsessä kuin toisissa.
Ja kyllä se ihan hemmetisti sattuu, jos läheisemme eivät kykene meitä kohtaamaan kuten kaipaisimme. Siitäkin huolimatta sinun kokemuksesi on arvokas.
Omien kokemusten ymmärtämiseen ja käsittelyyn voit saada tukea esimerkiksi Eevin korttipakoista: Ymmärrä tunteitasi – terapeuttiset tunnetaitokortit sekä Ymmärrä itseäsi – Terapeuttiset itsetuntemuskortit.
