Hiljalleen hiipivä uupumus kätkee elämänilon ja saa värit katoamaan maailmasta. Nämä ovat toki myös keskesiä masennusoireita, mutta kaikki uupuneet eivät tunnista itseään silti varsinaisesti masentuneeksi. Pitkään jatkunut kuormitus ja stressi kuitenkin vaikuttavat kehon hormonitoimintaan sekä välittäjäaineisiin eli kansankielellä sanottuna “aivokemiaan”. Uupumus ja masennus siis vaikuttavat hyvin konkreettisesti esimerkiksi tunnesäätelyyn, keskittymiseen, muistiin ja oppimiseen, motivaatioon sekä vireystilan säätelyyn. Toipumisen kannalta onkin tärkeää ymmärtää edes pintapuolisesti sekä hermoston toiminnan, että hormonitoiminnan tasapainottamisen merkitys. Tämän vuoksi myös konkreettinen stressitekijöiden vähentäminen on niin tärkeää: jotta sinä pystyt muuttamaan myös sisäistä kemiaa eli kokemusta elämästä.
Itse tunnistin tämän kaiken siitä, että aivan kuin aivojen kuljettajan paikalle olisi asettunut ohjaamaan “sisäinen ankeuttaja”. Eräs tuttavani taas kertoi vastikään kuulleensa vertauksen sisäisistä radiokanavista, joissa päälle menee joko enkelikanava (kannustava ja hyväksyvä sisäinen puhe) tai Bitch FM (negatiivinen ja alaspainava sisäinen puhe). Aloin nauramaan tuolle vertauskuvalle, koska mielestäni se kuvailee todellisuutta todella hyvin. Oman Bitch FM:n nimesin sisäiseksi ankeuttajaksi, koska se saa koko maailman näyttämään ikuisen syksyn toivottamalta tuntuvalta harmaudelta, vailla valonpilkahdustakaan. Tiedostat, että aurinko on kenties olemassa vielä jossain horisontissa paksuna ja raskaana roikkuvan pilvimassan takana ja kesäkelit eteläisellä pallonpuoliskolla, mutta samaan aikaan ne ovat sinulle tässä hetkessä täysin tavoittamattomia. Katsot maailmaa keskeltä syvintä kaamosta pimeältä pallonpuoliskolta käsin enemmän tai vähemmän ulkopuolisena ja yksinäisenä vailla mielihyvän kokemuksia.
Kyse ei ole siitä, että olisit heikompi, huonompi tai kelvottomampi kuin muut, vaikka sisäinen ankeuttaja yrittäisi sinulle näin uskotella. Ei suinkaan. Kyse ei ole myöskään tahdonvoiman puutteesta tai huonommuudesta, vaikka sisäisen ankeuttajan ruoska viuhuisikin kilpaa minäparan tökkivän itsesäälikepin kanssa. Ei siis auta, vaikka yrittäisit rankaista tai paeta itseäsi ja negatiivista sisäistä puhettasi, sillä kukaan meistä ei todellisuudessa pääse itseään pakoon. Se on käytännössä mahdotonta. On uskallettava kapinoida sisäistä ankeuttajaa vastaan suomalla itselleen lepoa, rauhaa ja pieniä mielihyvän hetkiä, jotta ne aiemmin mainitsemani “aivokemiat” saavat oikeasti mahdollisuuden muuttua.
Mikäli et muuta ajatteluasi ja toimintatapojasi sekä suhdetta stressitekijöihin, itseesi ja elämääsi, valitettavasti mikään ei muutu, vaan harmaa pilvimassa jää roikkumaan pääsi päälle, painaen sinua yhä syvemmälle maanrakoon. Et kenties pysty juuri nyt lennosta vaihtamaan työ- tai asuinpaikkaa, korjaamaan ihmissuhteita tai tekemään mitään suuria päätöksiä elämässä, eikä väsyneenä ylipäätään edes kannata! Pystyt silti vaikuttamaan aina johonkin, toisin sanoen itseesi. Uupuneena on liian helppoa uskotella, ettei pysty vaikuttamaan asioihin, mutta sanon sinulle: pienilläkin arkisilla mikrovalinnoilla ja onnistumisilla on lopulta iso merkitys toipumisesi kannalta.
Uupuneen on tärkeää palauttaa minäpystyvyyden kokemus, jotta hidas toipuminen voi alkaa. Heikentynyt minäpystyvyys saattaa oireilla esimerkiksi asioiden välttelynä. Alat vältellä asioiden tekemistä, koska et halua tuntea oloasi yhtään enempää epäonnistuneeksi, väsyneeksi tai lamaantuneeksi kuin mitä jo tunnet olevasi. Et oikeasti ole laiska, vaikka tunnet niin, vaan todellisuudessa olet ylikuormittunut! Silloin ei kuulukaan jaksaa kaikkea, vaan on täysin luonnollista, että pienetkin asiat alkavat tuntua ylivoimasilta. Maljasi on kertakaikkiaan täynnä, eikä sinne kuulukaan mahtua yhtään enempää. Hermostosi hälytyskellot soivat yötä päivää ja hormonitoimintasi on sekaisin.
Miten neuvoisit ystävää tässä tilanteessa? Sanoisitko hänelle: “yritä nyt vähän lisää, kun näyttää siltä, että olet niin saamaton lapamato.” Tuskinpa. Miksi ihmeessä siis annat sisäiselle ankeuttajalle niin ison äänivallan sisälläsi? Miksi ihmeessä vuoroin ruoskit ja vuoroin säälit itseäsi? Nämä ovat erittäin haitallisia sisäisiä tapoja, jotka estävät sinua toipumasta sekä oppimasta tilanteesta mitään. Kaiken lisäksi ne varastavat sen arvokkaimman: uskon omaan itseen ja pystyvyyteen vaikuttaa asioihin.
Siinä tapauksessa, että kukaan ei ole vielä sanonut sinulle: voit edetä pienin askelin ja se riittää! Toipuminen ei ole lineaarista, vaan usein hämmentävä oppimiskokemus ihmisyydestä sisältäen tunnesukellukset, epämiellyttävät painajaiset omien varjojen kanssa ja yhtälailla kohottavat oivallukset omista vahvuuksista ja vaikutusvallasta. Voimien palauduttua myös toisinaan suuria päätöksiä, radikaaleja rajojen asettamisia ja isompien elämänmuutosten tekemisiä.
Sinulla on jo kaikki kyvyt ja taidot vaikuttaa omaan hyvinvointiin ja nähdä pienet onnistumiset. Jokainen pienikin valonpilkahdus arjessa on merkityksellinen, koska tämä on sinun ainutkertainen ja arvokas elämäsi. Hiljennä sisäisen ankeuttajan valtaa ajatuksissasi antamalla itsellesi vastalääkettä: toivoa, valoa, hyväksyntää ja hyvän sallimista. Jossain vaiheessa, kun olet valmis, myös sitä tärkeintä: rakkautta ilman ehtoja tai sääntöjä.
