Muistan hyvin ajat, kun tuntui että yhteys itseen katoili. Silloin tuntui tosi hankalalta ja vähän huonolta – yritin kovasti päästä takaisin yhteyteen, joka puolestaan tuntuu ihanalta ja levolliselta.
Kuulostaako tutulta?
Olen myös ihmissuhteissa kadottanut itseäni rajattomuuteen ja sietänyt tai hyväksynyt sellaista mitä en enää katselisi. Vieläkin välillä nousee surua pintaan, kun nousee muistoja menneistä tilanteista ja valinnoista ihmissuhteissa. Miten huonosti olen kohdellut itseäni antamalla kohdella itseni niin huonosti! Minua on ollut helppo syyttää ja syyllistää suhteen ongelmista, ja sitten olen hulluna työstänyt itseäni luullen, että siitä se hommeli tai konflikti on kiinni. Että toisella olisi parempi olla, jos minä olisin toisenlainen.
Viiden pisteen vihje: jos ihmissuhteessa on olo, että suhteen toimiminen ja toisen olo on itsestä kiinni, se ei ehkä ole kovin tervehenkisellä ja rakkaudellisella pohjalla. Kun yhteys itseen syvenee, vahvistuu myös kyky tehdä itseä arvostavia valintoja. Olla sietämättä shittiä ja syyttämättä itseään, kun jotakin huttua lentää tuulettimeen elämässä tai ihmissuhteissa.
Yhteyttä itseen voi ihanasti vahvistaa. En enää koe, että yhteys itseeni rakoilee enkä taistele itseni kanssa. Se EI tarkoita, etten koe hankalia tunteita tai ristiriitaisuuksia vaan sitä, etten enää jätä itseäni. Varsinkaan yhdenkään ihmissuhteen vuoksi.
En osannut aiemmin tunnistaa ja kunnioittaa kehollista oloani: tämä ei tunnu hyvältä, nyt stressaannun, nyt ahdistaa – vaan koin pikemminkin vaistomaisesti, että mun täytyy saada homma toimimaan ja kaikille levollinen mieli. Pelkäsin, että minulle ollaan vihaisia ja konfliktin äärellä luulin, että minun täytyy äkkiä fiksata tilanne.
Vasta, kun yhteys itseeni on syventynyt olen oppinut näkemään selkeämmin, mistä esimerkiksi konflikti johtuu ja mitä voin tehdä – tai voinko tehdä mitään ensinkään. Missä rajat menevät. Mikä on kontollani ja mikä ei. Joskushan esimerkiksi juurikin konflikti johtuu siitä, että nähdään eri tavalla tai on eri odotukset. Silloin puhuminen, rajaaminen ja avoimuus auttaa. Siihen tarvitaan kummankin osapuolen vastuullisuutta ja omien tunteiden tunnistamista ja kannattelua.
Joskus konflikti tai jumi johtuu siitä, ettei kerta kaikkiaan olla samalla sivulla. Se voi johtua siitä, että toinen tunnistaa paremmin tunteitaan eikä syytä, ja toinen puolestaan mielellään antaisi vastuun omista tunteistaan, kasaa niitä toisen päälle tai on reaktiivinen tunnistamatta sitä itse. Silloin ei ole kovin paljon tehtävissä, ellei toinenkin halua opetella tunneyhteyttä. Se tarkoittaa, että on kerta kaikkisen valmis sisäistämään, ettei mikään tunteemme ole muiden aiheuttamaa. Vasta silloin reaktiivisuus (mököttäminen, vetäytyminen, loukkaantuminen, marttyroiminen, manipuloiminen, hyökkääminen) alkavat hiipua.
Kun yhteys itseen vahvistuu, tunnistamme selkeämmin, mikä meille tekee hyvää, mitä tarvitsemme nyt ja mistä kenties kannattaa ottaa etäisyyttä, eikä hakata päätä seinään. Silloin juuri käytämme energiaamme tietoisiin valintoihin reagoimisen sijaan – emme yritä saada toisilta sitä, mitä voimme mehevästi antaa ja sallia itsellemme.
Yhteyteen itsen kanssa on erittäin suoria reittejä: itsen hoivaaminen, sisäisen turvan vahvistaminen ja kehonsa äärelle pysähtyminen. Kaikki näistä on oikeasti kivoja ja ihania juttuja. Mutta jos meillä on paljon arvottomuuden ja huonouden kokemusta, voi olla vaikeaa sallia itselleen tätä ihanuutta. Se nimittäin nostaa kaikki kohtaamattomat ja paetut tunteet pintaan. Tiedämme tämän alitajuisesti, ja saatamme piileksiä vaikeita tunteita kovaan työntekoon, suoriutumiseen, kiireisyyteen, pikaisempaan mielihyvään (vaikkapa lohtusyömiseen tai shoppailuun). Saatamme yrittää saada ihanuutta toisilta, ja silloin myös syytämme heitä kun meissä oleva epävarmuus, pelko, häpeä tai syyllisyys alkavat nousta esiin. Aika usein ihmissuhteissa pyöritään juuri tässä, vaikka rakkaudellisen läheisyyden edellytys on yhteys itseen.
Yhteyden vahvistuminen itsen kanssa tarkoittaa kuitenkin juuri sitä, että oppii olemaan lempeästi kuulolla kaikille tunteilleen eikä luule, että ei saisi tuntea sitä mitä juuri nyt tuntee. Tällaisen yhteyden kautta avautuu myös se kuuluisa mielenrauha, levollisuus, selkeys ja oikeastaan onnellisuuskin. Onni ei ole sitä että menee vain smuudisti eikä mikään pelota vaan sitä, että oikeasti oppii tukemaan itseään. Ihan yksinkertaisin, lempein asioin.
Alla video lempeän harjoituksen kera siitä, kuinka vahvistaa yhteyttä itseen.
Kuva: Unsplash Clay Banks
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
