Talvi on aikaa, jolloin elämä ympärillämme hidastaa tahtiaan. Se tuntuu myös meissä, sillä mekin olemme osa luontoa ja sen rytmejä.
Pimeän ja kylmän tuoma väsymys luovat haasteen jaksaa, mutta näin pohjoisessa asuvalle ihmiselle ei liene parempaa aikaa itsetutkiskelulle ja hiljentymiselle.
On monia asioita, jotka auttavat talven tuomaan väsymykseen ja ovat hyväksi sen yli jaksamiseen työssä, opinnoissa ja vapaa-ajalla, mutta luonnon hidastaessa rytmiään, on täydellinen aika tarkastella omaa suhdettaan lepoon ja rauhoittumiseen. Meidän ei aina tarvitse olla tavoitettavissa, energisiä ja aikaansaavia. Luontokaan ei pakota itseään kukkimaan talvella.
“Koitin puskea lisääntynyttä väsymystä pois, sen sijaan, että olisin levännyt tarpeeksi.“
Tunsin joskus talvet hyvin haastavana aikana. Varsinkin muutama vuosi sitten, kun lisäsin aktiviteetteja arkeeni. Löysin uupumukselleni suurimmaksi syyksi, en sitä, että olisin tehnyt liikaa, vaan etten osannut rauhoittua ja rentoutua kunnolla vapaa-ajalla.
Koitin puskea lisääntynyttä väsymystä pois, sen sijaan, että olisin levännyt tarpeeksi. Enkä tarkoita vain levon määrää, vaan ennen kaikkea levon laatua. Kävin lenkillä kuunnelle podcasteja kuulokkeista, näin ystäviäni ja katselin elokuvia, mutta tuolloin lepokin oli enemmän tai vähemmän suorittamista, jossa oli tarve tehdä samalla jotakin “hyödyllistä tai järkevää”.
Suorittamiseen tottuneelle mielelle hiljentyminen ja hidastaminen voi olla ahdistavaa, jopa pelottavaa. Voi ajatella, että jos tekee välillä vähemmän, ei ole yhtä arvokas ihmisenä tai hukkaa aikaansa. Näin ollen suhde lepoon ja rentoutumiseen voi itsessään tulla stressin aiheeksi.
Oli se rentouttava kylpy, jooga, meditointi, saunominen, kävely ulkona, tai mikä tahansa itselle mieluisa tapa rentoutua.. on tärkeää, että kehon lisäksi, myös mieli on läsnä ja rentoutuu. Mitä tahansa se onkin, kunhan annamme itsellemme luvan rentoutua ja vain olla hetken aikaa, vain olla.
“Kun lepää paremmin, jaksaa enemmän.”
Huomasin nuina vuosina pelkääväni hidastaa elämääni, etenkin silloin, kun kehoni ja mieleni sitä eniten tarvitsi. Nykyään olen löytänyt terveemmän suhteen levon ja tekemisen välille, vaikka vieläkin toisinaan niiden tasapaino vaatii tarkastelua. Kantapään kautta opittua: Kun lepää paremmin, jaksaa enemmän.
Talvi kutsuu meitä pysähtymään hetkeen ja hidastamaan tahtia. Ja on vaikea olla pysähtymättä hetken äärelle pimeässä illassa loistavan tähtitaivaan alla, tai löytää syvempää hiljaisuutta, kuin aikaisesta talviaamusta.
Millainen suhde sinulla on lepoon ja rauhoittumiseen?
