Milloin keksimme, että on ihmisestä erillinen luonto? Me kaikki ihmiset olemme luontokappaleita. Ei ole meistä erillistä luontoa. Kun kosketat toista ihmistä, kosketat luontoa. Kun kosketat vasemmalla kädelläsi oikeaa käsivartta, kosketat luontoa. Kokeile oman käsivartesi koskettamista tämän oivalluksen kanssa. Miltä tuntuu koskettaa luontoa? Olet samaa luontoa planeettojen, auringon ja tähtien kanssa.
Samalla tavalla olemme osa elämää, ja sen jatkuvaa muutosta, kasvua ja laajenevaa tutkimusmatkaa. Kuitenkin joskus voi tuntua, että olemme kovin yksin suuressa universumissa ponnistelemassa oman pienen onnemme puolesta haastavissa tilanteissa ja olosuhteissa. Emmekä ole välttämättä edes pyytäneet paljoa.
Mistä sitten tämä erillisyyden kokemus johtuu?
Erillisyys johtuu mielikuvista
Sanoisin, että erillisyyden juuri on mielikuva itsestämme. Sillä on käyttötarkoituksensa. Se auttaa orientoitumaan aikaan, paikkaan ja ihmisten luomaan maailmaan. On hyvä oppia pitämään huolta omasta itsestä erillisenä olentona. On tärkeää tunnistaa mitä tarvitsee ja kaipaa ja toisaalta mitä ei. On hyödyllistä osata pyrkiä kohti haluamaansa ja osata myös asettaa terveitä rajoja.
Uskon, että on mahdollista kokea samanaikaisesti tervettä erillisyyttä, joka mahdollistaa omasta ainutlaatuisesta itsestä huolehtimista, ja yhteyttä kaiken kanssa.
Syvä yhteyden tunne voi saada aikaan syvän turvan kokemuksen, sisäisen täyttymyksen ja kokemuksen, että on kotona elämässä. Tämä taas mahdollistaa autenttisen itsen ilmaisemisen ja näkyväksi tekemisen. Tätä melkein kaikki ihmiset kaipaavat.
Haluan jakaa tässä metsäisen harjoituksen, jota voi myöhemmin tutkia missä vain. Harjoitus pyrkii muistuttamaan, että olemme yhtä luonnon ja elämän kanssa. Sen tarkoitus on auttaa murtautumaan ulos itsekeskeisistä mielikuvista ja oivaltamaan, että ei ole koskaan ollut erillinen luonnosta ja elämästä.
Tämän harjoituksen tulisi avata myös syvää spontaania myötätuntoa ja halua auttaa kaikkea elävää. Jos se saa käpertymään vain pieneen itseen, niin silloin suosittelen löytämään lisää rakkautta muiden harjoitusten avulla tai vaikka elämällä arkista auttamisen täyteistä elämää.
Harjoitus yhteyden löytämiseen
1) Mene kauniiseen, rauhalliseen ja ravitsevalta tuntuvaan metsäpaikkaan.
2) Rentoudu – erityisesti päästä kasvot, rintakehä, hartiat, vatsa ja lantion alue rennoksi.
3) Tämän jälkeen anna huomiosi ja katseesi vaeltaa rennosti ja vapaasti luontoympäristössä.
4) Seuraavaksi totea sanoin ääneen tai mielessäsi, jos mahdollista oivalla vain, että jokainen asia johon huomiosi osuu on minä. (eli siis sinä, joka tätä harjoitusta teet)
Hyvin voi alkuun todeta. Puu – minä. Kanerva – minä. Lintu – minä. Kallio – minä. Pilvi – minä. Ja niin edelleen. Mutta kun oivaltaa mistä on kyse, niin usein riittää, että huomio vain osuu johonkin. Tällöin sitä on kuin hyväksyvä läsnäolon avaruus, joka sisällyttää kaiken.
Harjoitusta voi kokeilla moniin asioihin
Moni voi alkuun huomata, että kauniita asioita voi olla helpompaa sisällyttää osaksi itseä. Onkin seuraavan tason oivallus, kun mielen mielestä ”rumat, rikkinäiset ja muut epätäydelliset” asiat voi vain hyväksyen sisällyttää mukaan.
Harjoitusta myöhemmin voi kokeilla myös vaikka kaupunkiympäristössä. Kun lopulta voi katsoa “mielen mielestä rumaa ja epätäydellistä” asiaa tai ihmistä ja vain sisällyttää sen mukaan, niin silloin tämä harjoitus voi todella avata sydämen ihmisiä, elämää ja itseä kohtaan.
Samoin voi harjoittaa hyväksyntää sisällyttämällä osaksi itseä kehon osia, ”epätäydellisiä” kehon osia, tunteita, aistimuksia ja tietenkin myös epämiellyttäviä tunteita ja aistimuksia. Kaiken voi sisällyttää itseensä.
Jotakin voi rentoutua syvällä sisimmässä, kun ei tarvitse ylläpitää erillisyyden kokemusta huonoista asioista, joita ei halua olla ja hyvistä asioista, jotka haluaa olla. Moni on varmasti huomannut, että vauvat, jotka elävät ilman erillisyyden kokemusta, ovat hyvin rentoja ja hengittävät vapaasti?
Maailman ja ihmisten arvostelu on aina merkki, että samaa tekee myös itselleen. Jos todella hyväksyy maailman ja ihmiset, niin silloin hyväksyy myös itsensä.
Tämä harjoitus on rakkauden harjoitus. Joogatraditioissa kuvaillaan kahta polkua syviin oivalluksiin. On rakkauden polku, joka muistuttaa, että on itse kaikki mitä havaitsee (I am that). On myös viisauden polku, joka muistuttaa, että ei ole mitään mitä havaitsee (not this, not that).
Kun todella hyväksyn maailman ja ihmiset, niin hyväksyn itseni.
Kun todella hyväksyn itseni, niin hyväksyn maailman ja ihmiset.
Hieman samoihin oivalluksiin vie Metsässä – uppoudu metsään, itseen ja elämään -kirja (s.214-219). Siellä on luku ”Yhteyden syventäminen luontoon ja kaikkeen” ja oivallinen harjoitus ”elämään uppoutuminen”.
Jos innostuit, niin Hidasta elämää -puodista löydät Metsässä – uppoudu metsään, itseesi ja elämään -kirjan.
Unsplash kuvat: Lawrence Walters / Kunal Shinde / Jordan Wozniak
Katso täältä seuraavat metsäkoulutukseni – lämpimästi tervetuloa mukaan!
