Yksi terveen itsetuntemuksen ja kunnioituksen teema on elämää suojelevat rajat. Rajojen tehtävä on tuoda emotionaalista turvaa ja selkeyttä.
Elämää suojelevat rajat eivät siis kahlitse, vaan ne itseasiassa vapauttavat tilaa luovuudelle ja vapaudelle. Rajattomuus herättää enemmin tai myöhemmin turvattomuutta ja hämmennystä. Siitä jää usein epäselkeä ja jotenkin huojuva olo.
Mitä luultavimmin ihan jokaisella meistä on ollut ihmissuhteita, jotka pysyvät pystyssä tasan niin kauan kuin rajat eivät ole selkeitä. Toinen usein jollain tavoin alitajuisesti hyötyy siitä, että et ole tunnistanut tai ilmaissut rajojasi. Onkin surullisen yleistä, että itsetuntemuksen tiellä tulee vastaan tilanne missä jokin ihmissuhde ajautuu kriisiin: Kestääkö toinen ja suhteemme, jos pyydän keskustelemaan rajoista? Suuttuuko hän? Syyttääkö hän?
Kuten viisas ystäväni hiljattain muistutti: Kun alat vetämään rajoja, ensimmäisenä älähtävät ne, jotka ovat hyötyneet siitä, että sinulla ei ole niitä. Auts.
Tasavertaisessa ja emotionaalisesti turvallisessa suhteessa tulisi aina olla tilaa keskustella rajoista ja tarpeista.
Rajakeskustelut ovat lähes poikkeuksetta jollain tavoin epämukavia. Ne sisältävät pelon toisen loukkaamisesta, toisen reaktiosta ja jopa suhteen päättymisestä.
Näissä kohdissa kysyn aina itseltäni: Toivoisinko, että toinen kertoo minulle vastaavasti rajoistaan? Vastaus on ollut aina kyllä. Me emme voi tietää, ellei mellle kerrota. Haaste taitaa olla enemmänkin se, että tunnistammeko itsekään rajojamme.
Usein hylätyksitulon, uhrautumisen, alistumisen ja hyväksynnän haun tunnelukot estävät meitä asettamasta rajoja. Tämän seurauksena jollain tavoin vääjäämättä pienennämme itseämme, pidämme itseämme kuin poteron suojissa. Poterossa pysyminen alkaa ennen pitkää käymään ahtaaksi. Ahtaat kohdat elämässä ovat meille isoja kysymyksiä: Voitko vielä jatkaa näin? Mikä sinussa kysyy uskallusta ottaa oma herkkä voimasi käyttöön?
Rajateema on ollut kirpaisevan tuttu teema elämässäni. Olen niin kovin pelännyt syytetyksi tuloa, konfliktia tai hylätyksitulon kokemusta että pitkään olin hiljaa silloin kun olisi ollut tarpeen ilmaista rajani ja tarpeeni. Sillä tiellä väsyy ja kokee itsensä aika äkkiä hyvin yksinäiseksi, vaikka ympärillä olisikin ihmisiä. Rajattomuus on vähän kuin alitajuinen keino ostaa hyväksyntää ja rakkautta.
Rajojen harjoittelu on minulle ollut yksi vaikeimpia juttuja itsetuntemuksen tiellä. Se on kysynyt välillä isoja, välillä pieniä askelia. On pelottanut, on ahdistanut, kädet on tärisseet. Osa ihmissuhteista on päättynyt, osa vahvistunut ja voimistanut yhteyttä.
Rajojeni kunnioitus on lisännyt merkittävästi turvallisuuden kokemusta sekä myös tervettä itsekunnioitusta. Se on tehnyt tilaa tasavertaisille, aidosti välittäville ja autenttisille ihmissuhteille, jotka eivät kysy minua taipumaan pajunvarrelle pitääkseni suhteita pystyssä.
Merkkejä siitä, että rajoja on hyvä pysähtyä kuuntelemaan
Yksi rajojen tunnusmerkki on ärtymyksen ja vihan tunteet. Usein ihmisellä joka on pitkään ylisopeutunut, viha ilmenee enemmänkin sisäisenä kiukkuna ja passiivisaggressiivisuutena kuin suorana vihana, mutta monelle myös painekattilan purkautuminen on tuttu ilmiö. Siksi vihan ja ärtymyksen tunne onkin ihan tärkeä kompassi: Mitä olisi hyvä selkeyttää tai rajata?
Lapsena et voinut osata tunnistaa tai vetää rajojasi. Aikuisena rajat ovat kuitenkin omalla vastuullamme. Vain sinä lopulta tiedät. Mikä on minulle tässä suhteessa ok, mikä ei?
Rajat voi ilmaista arvokkaasti
Rajojen ilmaisu kysyy kommunikoinnin taitoja. Joskus luultavasti läikkyy yli ja siitä ei kannata olla itselleen liian ankara. Mutta lähtökohtaisesti pidän viisaana ja nöyränä ajatusta, että itsensä puolella voi olla toista kunnioittaen. Meidän ei tarvitse olla samaa mieltä, voimme silti olla toisiamme kohtaan kunnioittavia.
On ihan erilaista vastaanottaa viesti joka henkii uhmaa ja ”Sinä aina” -mentaliteettia kuin viesti joka alkaa ”Huomaan että tätä on vähän vaikea kertoa, voisitko keskustella kanssani minulle tärkeästä aiheesta?”.
Rajoja ilmaistessa on hyvä myös olla valmis siihen, että toinen ei ehkä kykene yhteistyöhön tai keskusteluun. Olisi hienoa ja ihanaa, jos kykenisi. Aina se ei ole realistista, onneksi joskus kuitenkin on. Voitko siitä huolimatta olla terveellä tavalla itsesi puolella ja pysyä siinä mikä on sinulle totta?
Kurkkaa Ymmärrä itseäsi -itsetuntemuskortit:
