Ensimmäinen hitauden Cittaslow-kaupunki Suomeen

Kristiinankaupunki on valittu ensimmäisenä suomalaisena kaupunkina Cittaslow-kaupunkien kansainväliseen verkostoon. Cittaslow-verkostoon kuuluu alle 50 000 asukkaan kaupunkeja, jotka panostavat tietoisesti hyvän elämän edistämiseen ja kestävään kehitykseen. Arvostetun statuksen saavuttamiseksi arvioidaan 55 erilaista kriteeriä – vieraanvaraisuudesta ja lähiruoan tuotannosta kaupunkisuunnitteluun ja etätyön mahdollisuuksiin. Kristiinankaupungin jäsenyydestä päätti tänään Cittaslown kansainvälinen koordinointikomitea Italiassa, Pollicassa.

Kuva: Aune Waronen

Cittaslow-liikkeen filosofia perustuu koko yhteisön jatkuvaan kehittämiseen ja hyvään elämään ekologisuutta ja perinteitä vaalien. Cittaslow on perustettu Italiassa vuonna 1999, ja ennen tätä päivää jäsenyys on myönnetty 141 kaupungille 23 maassa.

Kristiinankaupunki on kuudes pohjoismainen Cittaslow-kaupunki. Aiemmin jäsenyyden ovat saavuttaneet Norjan Sokndal, Eidsskog ja Levanger, Ruotsin Falköping sekä Tanskan Svendborg. Kristiinankaupungissa Cittaslow-jäsenyys on osa asukkaiden kanssa yhdessä työstettyä kaupungin strategiaa.

”Olemme ylpeitä voidessamme kantaa Suomen ja Kristiinankaupungin mainetta ja kunniaa Cittaslow -verkostossa. Tämä on todella upea tunnustus meille. Hakemuksessamme painottuivat muun muassa Vanhan Kaupungin historialliset, hyvin säilytetyt ja idylliset puutalokorttelit”, kertoo kaupunginjohtaja Riitta El-Nemr.

Arviointiprosessissa käytiin läpi kuusi eri osa-aluetta: ympäristö, infrastruktuuri, vieraanvaraisuus, kaupunkisuunnittelu, paikallinen tuotanto ja tuotteet sekä sitoutuneisuus Cittaslow-filosofiaan.

Cittaslow korostaa kiireetöntä elämää, ainutlaatuisuutta ja paikallisuuden kunnioittamista sekä inhimillisiä, ympäristöystävällisiä ja kestäviä ratkaisuja.

”Meille Cittaslow on paitsi tunnustus Kristiinankaupungin hengestä ja elämänlaadusta myös merkittävä askel kaupunkimme kehittämisessä. Jäsenyys on voimavara muun muassa uusien asukkaiden, työpaikkojen ja matkailijoiden houkuttelemisessa. Leppoisa elämä jatkuu, mutta niin tekee myös kehitys”, hymyilee Riitta El-Nemr.

Mitä on oikea ja hidas ruoka? – 5+5+5 vinkkiä

Slow food eli hidas ruoka on paitsi pitkään ja hartaasti (luonnonmukaisesti) kasvatettua ruokaa mutta myös hitaasti valmistettua ja syötyä. Tässä vinkkejä, miten valita ravitseva ruoka ja kuinka nauttia siitä.

5 vinkkiä hitaan ruuan valintaan:

1. Syö ruokaa, jonka ainesosat voit nähdä mielessäsi raakana tai kasvamassa luonnontilassa.
Tai voit vaikka kokeilla, onnistuuko ainesosan piirtäminen.

2. Syö vain ihmisten laittamaa ruokaa.
Jos ruoan on tehnyt yhtiö eikä ihminen, älä syö sitä. Yhtiöiden tekemien ruokien toivotaan säilyvän pitkään, joten niissä on paljon lisäaineita.

3. (Jos pitää syödä) syö eläimiä, jotka ovat itse syöneet terveellisesti.
Lihan tehotuotannon (eli ei-luomun) tehtävä on tuottaa lihaa mahdollisimman nopeasti, jolloin eläimille syötetään ruokaa, joka ei ole hyväksi niille itselleen eikä ihmiselle.

4. Syö terveellisessä maaperässä kasvatettua ruokaa.
Eli syö luomua, sillä siinä ei ole synteettisiä torjunta-aineiden tai lääkkeiden jäämiä.

5. Syö ruokaa.
Marketissa tämän yksinkertaisen ohjeen noudattaminen ei olekaan niin helppoa, miltä se äkkiseltään kuulostaa. Ruoaksi kutsutaan nimittäin myös ruoan kaltaisia syötäviä tuotteita, jotka ovat elintarvikekemistien kehittelemiä ja teollisesti jalostettuja tuotoksia; ne sisältävät kemiallisia lisäaineita. Älä siis syö mitään, mitä isoisoäitisi ei tunnistaisi ruuaksi.

5 vinkkiä ruoasta nauttimiseen:

1. Maksa enemmän, syö vähemmän.
Ala syödä kämmenkupillisen kokoisia annoksia. Ja kun ruokaa tarvitsee ostaa vähemmän, osta säästöillä laatua eli luomua (tai puhdasta lähiruokaa). Tehotuotetussa ruoassa on heikompi ravintosisältö kuin luomussa, jolloin sitä pitää syödä enemmän saadakseen kehon huutamat  ravintovarastot täyteen. Esimerkiksi nykyään ihmisen on syötävä kolme omenaa saadakseen sama rautamäärä kuin 40-luvulla yhdestä omenasta. Tyhjiä kaloreita siis.

2. Syö hitaasti.
Syö ruokaa yhtä kauan kuin sitä on valmistettu. Näin ehdit nauttia ruuasta ja tulet tyytyväisemmäksi vähästä.

3. Syö vain pöydän ääressä (työpöytää ei lasketa).
Jos teet jotain muuta samalla, et huomaa syöväsi. Ja jos et huomaa syöväsi, syöt liikaa tai ruoasta nauttiminen unohtuu. Keskity siis syömiseen, tiedosta, mitä ja miten syöt.

4. Perusta kasvimaa, jos voit, tai ainakin kasvatuslaatikko.
Ruoan kasvattaminen ei ole nopeaa. Ruokaa pitää arvostaa. Ruoka ei ole itsestäänselvyys. Kasvunopeutta ei voi kiihdyttää huonontamatta kasvin laatua. Kaiken tämän oppii, kun kasvattaa itse ruokaa, edes yrttejä ikkunalaudalla.

5. Laita ruokaa.
Vain laittamalla itse ruokaa, voi välttyä ruoan kaltaisilta syötäviltä tuotteilta eli kemistien tuotoksilta.

5 helppoa muistisääntöä:

1. Älä tankkaa autoasi ja itseäsi samassa paikassa.
2. Syö lähinnä kasviksia, etenkin niiden lehtiä.
3. On parempi syödä yksijalkaisia (sieniä ja kasveja) kuin kaksijalkaisia (lintuja), ja on parempi syödä kaksijalkaisia kuin nelijalkaisia (lehmiä, sikoja ja muita nisäkkäitä).
4. Makeuta ja suolaa ruokasi itse.
5. Vältä tuotteita, joiden ainesosia kolmasluokkalainen ei osaa lausua.

Lähteet:
Michael Pollan
: Oikean ruoan ohjeet, Atena 2011 (vinkit)
Michael Pollan
: Oikean ruoan puolesta, Atena 2010

Kissan kuusi zen-oppituntia

Meillä on neljä kissaa, kolme poikaa ja yksi tyttö. Kaikki ovat eri rotuisia: Esko on jättimäinen Maine Coon, Niitze on luonteikas Ragdoll, Miska on herkkä Venäjän sininen ja tuo ainoa tyttö Taika on zeniläinen Norjalainen metsäkissa.

 

Taika on opettanut myös meille zeniläisiä taitojaan:

Ensimmäinen oppitunti: ÄLÄ ANNA PELON VALLATA MIELTÄSI

Ainoa tyttö on vähän jäänyt poikien jalkoihin. Pojat leikkivät rajummin ja tekevät väijytyksiä ymmärtämättä kaunokaisen sielunmaisemaa. Mutta Taika ei pelkää. Se ei ota hyökkäyksiä itseensä. Se puolustautuu, muttei hyökkää – koskaan. Väijytyksen kohteenakin se arvioi kulkuväylät rennosti.

Toinen oppitunti: ELÄMÄSTÄ NAUTTIMINEN EI EDELLYTÄ MUIDEN HYVÄKSYNTÄÄ

Taika ei pahoita mieltään, vaikka sitä ei hyväksytä ”yhdeksi jätkistä”. Se kulkee omia polkujaan mahdollisuuksien mukaan. Ottaa omaa aikaa. Nauttii elämästä.

Kolmas oppitunti: ELÄ TUNTEELLA

Pörröinen kaunokainen elää tunteella. Joskus se viihtyy pitkiä aikoja vaatekaapin perällä. Toisinaan se kiipeää hellyydenpuuskassa housuja pitkin syliin. Se nuolee iltapuhteeksi tukan puhtaaksi, nukkuu päällä ja tarttuu peittoon kuin takiainen.

Neljäs oppitunti: AUTA PYYTEETTÖMÄSTI

Taika aistii ihmisistä pahan mielen tai sairauden ja on aina valmis auttamaan. Taika nuolee, kehrää tai painautuu parantavasti kylkeen. Pörröläisestä huokuu onnellisuus ja tyytyväisyys, kun se voi tuoda iloa ihmisille.

Viides oppitunti: ANNA ELÄMÄN EDETÄ OMALLA PAINOLLAAN, FLOW’SSA

Taika ei rynni, kerjää tai taistele. Se on oppinut odottamaan ja nöyrtymään, mutta samalla se on huomannut, ettei silti jää mistään paitsi. Siinä missä muut kissat vouhottavat ovelle tai vauhkoavat ruokakupilla, Taika säästää energiaansa. Ja näin se myös säilyttää ”kaikki on jo tässä” -mielentilan. Se elää flow’ssa.

Kuudes oppitunti: SUHTAUDU ELÄMÄÄN POSITIIVISELLA MIELELLÄ – KAIKESTA HUOLIMATTA

Ja se positiivisuus! Taika on aina niin positiivinen. Vaikka joutuu jonottamaan. Vaikka joutuu luovimaan kulkureiteissä. Vaikka joutuu poikien rajujen leikkien temmellykseen. Vaikka unohtuu joskus kaappiin. Vaikka ulko-ovi sulkeutuu nenän edestä. Jos joku tietää, miltä näyttää hymyilevä kissa, tietää miltä Zen-Taika näyttää.

5 askelta kohti hitaampaa elämää – Mistä kaikesta voisit luopua, jotta elämä kevenisi?

1. Luovu ja päästä irti

Keräily on lajillemme ominaista, pitihän se ihmisen aikoinaan hengissä. Näin ollen pyrimme haalimaan mahdollisimman paljon kaikkea, ja luopuminen tekee usein suurta tuskaa. Elämän voi kuitenkin nähdä flow’na, jossa asioita alkaa ja asioita loppuu, ja taas alkaa ja taas loppuu. Kun omaksuu tällaisen uudenlaisen ajattelumallin, on helpompi luopua

  • tavaroista,  jotka hallitsevat tilaamme ja joiden siivous vie aikaamme,
  • sellaisista harrastuksista, joista on tullut ajan puutteessa suorituksia,
  • statuksesta tai tittelistä, jonka luulemme määrittelevän ihmisyyttä,
  • liian suuresta tai kalliista asunnosta, joka pitää taloudellisessa talutusnuorassa,
  • pakollisista kalenterimerkinnöistä, joiden tekemättä jättäminen ei muutakaan mitään,
  • menestysvuosista, jotka ovat uuvuttaneet.

Sen sijaan, että miettii, mitä kaikkea voisi seuraavaksi hankkia, kannattaa miettiä, mistä kaikesta voisi seuraavaksi luopua, jotta elämä kevenisi.

2. Ole kiitollinen

Meillä kaikilla on paljon syitä olla kiitollisia. Sen sijaan, että elää ikuisessa vajeessa eli ”sitku” -elämää, ja murehtii asioista, joita omassa elämässä ei ole, kannattaa kiinnittää huomionsa kaikkeen siihen, mitä jo on. Kun oppii olemaan kiitollinen nykyisestä tilanteesta, on leppoisampi, positiivisempi ja iloisempi. Ja kun alkaa nauttia elämästä, ympärille alkaa kerääntyä ihmisiä, jotka tuovat lisää elämäniloa. Tällaiset ihmiset tuovat yleensä toivomatta, pyytämättä ja yllätäen  myös uusia positiivisia asioita tai tapahtumia elämään. Lisäksi kiitollisuus kääntää automaattisesti katseen tulevasta nykyhetkeen, todelliseen elämään.

Harjoittele kiitollisuutta kirjaamalla joka päivä ylös kymmenen asiaa, josta olet juuri tänään kiitollinen.

3. Kuuntele, mitä muille ja itselle kuuluu

Pikainen small talk on kaikkialla. Saatat huomata, että sinulta kysytään usein ”mitä kuuluu”, mutta ennen kuin olet avannut suusi, tilanne on jo ohi. Todellinen kuulumisten kuuntelu vaatii aikaa, pysähtymistä ja keskittymistä; yhä useampi kokee sen liian aikaa vieväksi – varsinkin, jos kyseessä on tuntematon tai puolituttu.

Itsensä kanssa ei tule yleensä käytyä edes small talkia. ”Mitä minulle oikeasti kuuluu” on pelottava kysymys, koska vastaus ei välttämättä ole haluttu. Ja jos vastaus ei ole haluttu, pitää alkaa muuttaa elämäänsä, ja se jos jokin on pelottava prosessi, sillä se tarkoittaa muutosta. Muutos on niin pelottava, että yrityksissäkin puhutaan muutosjohtamisesta ja siitä on kehitetty omat teoriansa. Mutta jos ei uskalla kysyä itseltä omia kuulumisia ja seurata vastausta, ei voi elää omaa elämäänsä.

Ota siis aikaa muiden ja itsen kuunteluun – ja kuuntele tarkkaan – sillä noista hetkistä löytyy suuri voima ja moni kadoksissa ollut vastaus.

4. Harrasta elämää

Harrastukseksi valikoituu yleensä asia, josta nauttii äärettömän paljon ja josta kokee onnistumista. Harrastukseen ei suhtauduta turhan vakavasti: sitä tehdään omalla painollaan, hyvällä fiiliksellä ja omien mieltymysten mukaan. Mitäpä siis jos alkaisit suhtautua elämään harrastuksena: keksisit keinon tehdä asiaa tai asioita, joista koet nautintoa ja suhtautuisit siihen löysin rantein jännittämättä.

Koskaan ei voi tarpeeksi itseään muistuttaa, että meillä on vain yksi elämä ja senkään pituudesta emme voi tietää.

5. Ryhdy auton kuljettajaksi

Vertauskuvallisesti: ryhdy auton kuljettajaksi. Lakkaa olemasta auton matkustaja, joka on muiden armoilla ja katselee ikkunasta muiden valitsemaa maisemaa. Ota siis elämäsi valinnat omiin käsiisi:

  • Lakkaa uskottelemasta itsellesi, että elämäsi on kiinni muista ihmisistä, paikkakunnasta, asunnosta, työstä (josta et ehkä edes pidä), yhteiskunnasta, rahasta tai muista ulkoisista vankiloista.
  • Päätä tehdä muutos, valitse suunta, kartoita tarkkaan kaikki vaihtoehdot, tee hyvä suunnitelma ja mikä tärkeintä: Ala toimia!
  • Kun muut alkavat epäillä suunnitelmasi pitävyyttä, muista, että he suhtautuvat siihen vastustelevasti, koska prosessoivat samalla omaa tilannettaan: miksi minä en uskalla, kun tuokin uskaltaa.
  • Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa elää omaa elämäänsä! Aloita heti, nyt, tältä istumalta!

Maaliskuun 2011 kiinnostavimmat jutut

Maaliskuussa 2011 Hidasta elämää -sivustolla on luettu eniten näitä juttuja:

  1. Martat: 10 vinkkiä hidastamiseen (julkaistu 3.3.2011)
  2. Keskiviikkokolumni: Mitä tarvitsisin tullakseni tyytyväiseksi? (2.3.2011)
  3. Vaihda kahvi vihreään teehen – tässä 16 terveyssyytä (17.3.2011)
  4. Kolumnisti Nuppu Stenros: ”Parhaiten menee, jos vaan antaa mennä” (1.3.2011)
  5. Näin yritys hidastaa – ja menestyy (21.3.2011)
  6. Pysähdy, sanoi Martta kiireessä (21.2.2011)
  7. Näin hidastelet töissä – ja pomokin tykkää (28.2.2011)
  8. Enkö voisi olla jo perillä? (7.10.2010)
  9. 7 menestymisen salaisuutta (28.3.2011)
  10. Kolumnisti Riitta Mettomäki: ”Hidastaessa joutuu kohtaamaan itsensä” (8.3.2011)

Näin rauhoitat mielesi 3 minuutissa

Tässä helppo ja nopea tapa rauhoittaa levoton tai hermostunut mieli.

  • Istahda alas rauhalliseen paikkaan. Aseta jalat lootus-asentoon (jalat ristissä) ja laske kädet polvien päälle niin, että kämmenet osoittavat ylöspäin, painaen etusormet ja peukalot yhteen.
  • Hengitä muutaman kerran syvään. Tämän jälkeen tee sisään-ulos-hengitys vain kaksi kertaa minuutin sisällä: hengitä sisään 15 sekuntia, ulos 15 sekuntia. Toista kolmen minuutin ajan.
  • Yritä olla pinnistelemättä. Täytä keuhkosi hitaasti varpaista asti, lantion läpi palleaan, keuhkoihin ja aina päälakeen sekä sormenpäihin saakka. Anna ilman valua keuhkoista hitaasti, anna kaiken hermostuneisuuden ja levottomuuden poistua kehostasi.

Tämä on nopea ja vaivaton tapa rauhoittaa oma mieli. Kontrolloimalla hengitystäsi palautat itsesi takaisin levollisuuteen, sisimpääsi. Jos näin hitaasti hengittäminen tuntuu vaikealta, lisää sisään-ulos-hengityskertoja kolmeen minuutissa. Jos taas kahdesti minuutissa hengittäminen on sinulle helppoa, voit pyrkiä vain yhteen sisään-ulos-hengitykseen, 30 sekuntia sisään, 30 ulos.

7 menestymisen salaisuutta

1. Menestyvät ihmiset elävät kohtalolleen. He täyttävät tehtävän, jota ovat tulleet suorittamaan ja tiedostavat, että heillä jo nyt on kaikki, mitä tehtävän suorittamiseen tarvitaan.

2. Menestys on inspiroivaa ja voimistavaa. Se koskettaa sekä sydäntä että sielua.

3. Menestyvät ihmiset ovat intuitiivisia ja luovia. Intuitio puhuu meille jatkuvasti, meidän tulee välillä vain hiljentää mieli ja ottaa vastaan neuvot, jotka kumpuavat omasta itsestämme. Luovuus kumpuaa intuition avulla sisäisestä voimasta.

4. Menestyvät ihmiset ovat avosydämisiä ja avuliaita. He ajattelevat itseään, mutta ovat valmiit auttamaan ketä tahansa apua tarvitsevaa.

5. Menestyvillä ihmisillä on hyvä itsetunto ja itsekunnioitus.

6. Menestyvät ihmiset luottavat positiivisuuden voimaan välttäen negatiivisen ajattelun myrkyllistä vaikutusta.

7. Menestys on vastakohta ahneudelle. Ahneus tarkoittaa usein sitä, ettei ole valmis jakamaan, vaan uskoo, että toinen saattaisi menestyä paremmin kuin itse, jos antaisimme hänelle jotakin omastamme.

Lähde: Khalsa Inderjit Kaur: Voiman tie – Kundaliinijoogaa Yogi Bhajanin mukaan. Tammi 2009

Kuka se Erkki oikein on?

Erkki on se Hidasta elämää -Facebook-ryhmäläinen, joka kirjoittaa pienistä suurista oivalluksista, ja me kaikki muut tykkäämme niistä ? joko julkisesti tai salaa. Eihän tuolta malta olla kysymättä, mistä hän hidastamisen viisautensa ammentaa.

”Ymmärsin jo nuorena, että pitää elää tätä päivää. En hankkinut valkolakkia, vaan tein kesät töitä ja talvet urheilin”, Erkki kertoo.

Tuosta kesätyöstä tuli myöhemmin myös oikea ammatti. Ammatinvalinta ei missään vaiheessa tuottanut tuskaa, vaan ”siihen vain tuli ajauduttua, ja pidän siitä”, elämäntapapuutarhuri sanoo. Niin, puutarhuri. Erkki on niitä, jotka yrittävät vihertää niitä alueita, jotka jäävät metsän ja rakennusten tai teiden väliin.

 

Kuulostaa verrattain leppoisalta työltä. Mutta niin vain kiire-paholainen pisti elämäntapapuutarhurinkin koville:

”Vuosien saatossa työ on muuttunut tosi paljon, siitä on tullut kiireistä. Heräsin ajattelemaan, että eihän minua oikeasti tarvita töissä, tarvitaan vain ihminen, jolta saadaan työpanos ja joka soutaa hiljaa jalat ja kädet kahlittuna”, Erkki kertoo havahtumisestaan ja paljastaa, että tuli asiasta pari sanaa aika kovaan sanottuakin työpaikalla. Ja helpotusta työtaakkaan tuli kuin tulikin.

”Nyt yli vuoden olen keskittänyt suurimman osan ajatuksistani itseeni ja rakkaimpiini. Teen edelleen työni, mutta ajattelen sitä vähemmän. Sitä kun ei tarvitse ajatella, kuin sen verran mitä tarvitsee. Ajatuksiani olen siirtänyt toisaalle”, kertoo mies, joka on toteuttanut unelmansa pienestä tuvasta ja perunamaasta maalla.

Rahasta Erkki puhuu välttämättömänä välineenä yhteiskunnassa oleskeluun. ”En ymmärrä miksi jotkut haluavat sitä enemmän kuin tarvitsevat. Minä en edes lottoa, koska en tarvitse sellaisia summia. Minulle riittää, että sitä on sen verran, että saan pidettyä elämäni tasapainossa ja leppoisana. Jokaiselle se on oma määränsä.”

Hidasta elämää -Facebook-ryhmän kautta Erkki on jo alkanut tuntua viisaalta ystävältä, joka sanoo oikeita asioita juuri oikealla hetkellä. Erkki, anna jokin tykättävä elämänohje lukijoille ja ryhmäläisille?

”Aina välillä pitäisi astua hiukan sivuun elämästään ja katsoa sitä ikään kuin vierestä. Sitä tulee sokeaksi omalle elämälleen. Loppujen lopuksi meillä kaikilla on useita vaihtoehtoja elää sitä. Joskus joutuu olemaan itsekäs ja tekemään uhrauksia. Mutta voin taata että ne kannattavat!”

Miks mää oon aina hippa?

Pellavapäisenä räkänokkana leikittiin joskus sellaista naruhippaa, jossa toinen juoksee hyppynarun kanssa karkuun ja toinen yrittää astua narun päälle. Juoksua, naurua, läps ohi, naurua, taas juostaan. Läps läps. Juuri ennen kun jostain kuuluu tuttu syömään-huuto, samettinen kiinantossu hipaisee vaaleanpunaista muovista narua ja koko kesäinen tienoo vastaa: ”Sää oot hippa!”

Paahdan. Tuskailen. Läps ohi. Tuskailen. Taas paahdan. Läps läps. Ohi. Kiinantossut ovat käyneet puristavan pieniksi, ja hyppynarun pätkä on muuttunut kuristavaksi deadlineksi. Se pitää saada kiinni ennen kuin vatsasta kuuluu vaativa syömään-huuto. Mää oon hippa.

Aamulla, kun kello herättää, mää oon hippa. Ei naurata. Läps läps vaan lounaaseen asti. Läps läps, pakko saada kiinni, ei ehdi kahville. Läps läps, että pääseen kotiin lepäämään, kun on juossut koko päivän sen perässä. Näen unta naruhipasta, jossa jalka on aina liian hidas.

Ring ring ja läps läps ja sitä rataa. Yhtäkkiä huomaan olevani kolmekymmentä. Miten voin entisenä pikajuoksijana olla edelleen hippa? Onko tekniikassani jotain vikaa? Pitäisikö tehdä voimaharjoittelua enemmän? Tai lisätä painoja? Olenko oikeasti näin hidas?

Istahdan katukivetykselle hengästyneenä ja itseeni pettyneenä, kuulen oman ääneni sanovan haparasti: ”mää en ala enää”. Isovarpaassa on rakko, polvessa rupi, lihaksia särkee. Kun painan pääni polviin, kyyneleet ja hikikarpalot yhtyvät silmäkulmassa. En enää halua nähdä, miten naru pyörii kiusoittelevasti edessäni. ”Sää oot hippa, et saa-a kiin-ni!”

Pää painuksissa alan kuunnella lähitienoon ääniä. Läps läps, mutta ei naurua. Pyyhin kyyneleeni ja nostan katseeni. Näen joitain ihmisiä istumassa vieressäni yhtä kuluneet samettikengät jalassaan kuin minulla. Enemmän ihmisiä näen tallaavan asfalttia, läps läps. Ohi. En näe enää naapurin Jaanaa narun toisessa päässä.

Yhtäkkiä kuulen naurua. Se on omaani. Se alkaa sointua kivasti yhteen niiden muiden kanssa, jotka eivät ole liian hengästyneitä nauraakseen. Päätämme tehdä uudet säännöt:

  1. Tavoitetta ei ole ilman iloa. Jos ei koe tekemisestään riemua, tavoitetta ei voi asettaa.
  2. Kun tavoite on syntynyt, unohda se, ja keskity aistimaan ja elämään.
  3. Älä koskaan seuraa sitä, mitä et tunnista. Arvio tarkkaan kenen tai minkä kanssa leikit, pelaat tai juokset.
  4. Pysähdy välillä. Anna toisen ihmisen saada sinut kiinni.
  5. Pidä tauko, kun on sen aika. Mene syömään, kun kuulet huudon. Huolla kengät. Pyyhi räkä.
  6. Jos vauhti on liian hurjaa, hidasta. Autokaistalla ei ole ihmisen hyvä olla. Älä leiki moottoritien läheisyydessä.
  7. Tyydy vähään. Pyri ennemmin pieneen hipaisuun kuin asfaltin läpi porautumiseen.
  8. Häviäjiä eikä huonoja ole.  Elämänilo on kaikkia varten.

Yritän vielä miettiä, mihin vaaleanpunainen muovinen hyppynaruni olisi vuosien saatossa voinut päätyä. Näen sen makaamassa mullassa siellä, missä ei ole enää naurua eikä läpsytystä. Siellä ei ole enää hippaa.


Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Vaihda kahvi vihreään teehen – tässä 16 terveyssyytä

Eräs suomalainen konkarilääkäri kiteytti, että ”vihreä tee on kovin juttu, mitä luonnosta saa”. Ja eipä ihme, sillä vihreä tee sisältää järisyttävän määrän ainesosia, joilla on merkittäviä vaikutuksia terveyteen. Tässä 16 syytä, miksi kannattaa juoda vihreää teetä – säännöllisesti:

1. Teaniini rentouttaa

Teaniini on aminohappo, jonka on todettu edistävän rentoutumista aiheuttamatta väsymystä.

2. Paljon antioksidantteja

Vihreä tee sisältää paljon antioksidantteja. Ne ovat kemikaaleja, jotka ovat välttämättömiä elimistön puolustusjärjestelmälle.

3. Flavonoidit ylläpitävät terveyttä

Flavonoidit ovat tärkeitä terveyden ylläpitäjiä. Jotta flavonoideista saadaan täysi hyöty, teetä tulee hauduttaa vähintään kolme minuuttia.

4. Hoitava katekiini

Vihreän teen sisältämät katekiinit parantavat insuliiniherkkyyttä, suojavat auringon UV-säteiltä, estävät syöpää, pienentävät kasvaimen kokoa ja estävät mutaatioita. Lisäksi ne  alentavat kohonnutta kolesterolia, estävät verenpaineen nousua, tappavat bakteereja, parantavat pahanhajuista hengitystä ja polttavat kaloreita eli tukevat painonpudotusta.

5. Kofeiinia ilman piikkiä

Kofeiini piristää ja virkistää sekä poistaa kehosta nestettä. Kahviin verrattuna teen virkistävä vaikutus tulee hitaammin ja kestää elimistössä pidempään. Kahvin kofeiinista saatava piristys on yleensä piikkimäinen: se tulee ja menee nopeasti.

6. Paljon C-vitamiinia

Vihreä tee sisältää paljon C-vitamiinia. C-vitamiini edistää kasvua ja vaikuttaa hampaisiin ja luustoon. Se lisää vastustuskykyä stressiä ja flunssaa vastaan. Jotta C-vitamiini säilyy teessä, tee haudutetaan 60–80-asteisessa vedessä, sillä se tuhoutuu 90 asteessa.

7. Paljon B1-vitamiinia

B1-vitamiini tukee elimistön immuunijärjestelmää. Sillä on myös tärkeä merkitys hermoston toiminnalle: jos elimistö ei saa riittävästi B1-vitamiinia, seuraa lihasheikkoutta, hermotulehduksia sekä tasapaino- ja verenkirtohäiriöitä.

8. Tärkeä B2-vitamiini

Vihreä tee sisältää B2-vitamiinia. Se vaikuttaa muun muassa silmien hyvinvointiin ja alentaa  kohonnutta verenpainetta. Puutostila johtaa ihon kuivumiseen ja halkeileviin huuliin.

9. E-vitamiini hidastaa vanhenemista

E-vitamiini suojaa tiettyjä soluja ja kehon rasvoja hapettumiselta, eli näin vihreä tee hidastaa vanhememista.

10.  Runsaasti kivennäisaineita

Vihreä tee sisältää merkittäviä kivennäisaineita: fluoria, kaliumia ja magnesiumia. Fluori suojaa hampaita bakteereilta. Kaliumin tehtävä on säädellä sydänlihaksen toimintaa. Magnesium taas on aineenvaihdunnan yleistehoaine.

11. Hoitavat aminohapot

Aminohapot ovat orgaanisia molekyylejä, joita voidaan käyttää lääkkeenomaisesti sairauksien hoidossa.

12. Laihduttavat katekiini-polyfenolit

Vihreän teen sisältämät flavonoidit estävät rasvan kertymistä kudoksiin, nopeuttavat kalorien polttoa ja rasvan palamista energiaksi. Teen laihduttava vaikutus perustuu sen sisältämiin katekiini-polyfenoleihin.

13. Vihreä tee puhdistaa

Kehon puhdistamisen voi aloittaa juomalla päivittäin 4–6 kupillista vihreää teetä. Teen sisältämät farmakologisesti aktiiviset ainesosat sekä puhdistavat, ravitsevat että aktivoivat elimistöä. Elimistölle tarpeellisessa kevätsiivouksessa tee on hyvä perusjuoma.

14. Tee suojaa sydäntä ja verisuonia

Teen epigallokatekiinigallaatit suojaavat sydäntä ja verisuonia. Suomen kansanterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan tee ehkäisee sydäninfarkteja; kuusi kuppia päivässä auttaa.

15. Apua kolesteroliin ja verenpaineeseen

Vihreän teen sisältämällä katekiineilla on myönteinen vaikutus elimistön kolesterolitasapainoon. Kun verenkierto nopeutuu teen avulla, elimistö saa tarpeeksi happea ja kuona-aineet poistuvat nopeammin. Japanilaisten tutkimusten mukaan vihreän teen katekiini laskee myös verenpainetta.

16. Vihreä tee ehkäisee syöpää

Vihreän teen ainesosista etenkin polyfenoleiden on todettu vastustavan mutaatioita, siis syövän perussyitä. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan teen EGCG-yhdiste salpaa dihyrofolaattireduktaasi-entsyymiä, johon syöpäsolulla on taipumus tarttua. Tukholmassa taas on havaittu, että vihreä tee ehkäisee angiogeenisiä eli uudisverisuonten muodostumista; kasvain suurenee ja leviää nimenomaan uudisverisuonten avulla.

Lähde:
Pirjo Suvilehto
: Vihreä tee – Terveyttä ja hyvinvointia, Atena 2007


Tutustu myös uuteen, huumaavan ihanaan teesekoitukseen. Hetki itselle -luomutee myynnissä Hidasta elämää -verkkopuodissa.

14689200_10154117766706429_746126463_o

Linnunsulka näytti elämälleni suunnan

 

Muistelen usein aikaa, kun asuin kaupungissa kerrostalossa. Mietin mihin kiinnitin huomiotani, kun katsoin ulos kuudennen kerroksen ikkunastani?

Useimmiten seurasin vilkkaan liikehuoneiston lastaussillan tapahtumia, ihmisten vaatetusta, autoja ja yleistä liikehdintää. Työni oli niin raskasta, että vapaalla koetin kaikkeni palautuakseni. Vietin vapaa-aikaani hassaten rahojani viihteeseen ja rentoutusyrityksiin, jolloin jouduin raatamaan yhä enemmän saadakseni laskuni maksuun. Mietin kuumeisesti ulospääsyäelämäntilanteestani. Ahdisti, kun en tiennyt mitä tekisin.

Eräänä aamuna join aamukahviani keittiön ikkunan ääressä ja huomasin, kuinka sinitiainen lauloi pontevasti tuuletusparvekkeen rautakaiteella. Ilahduin, kun näin, että sinitiainen ilmestyi siihen seurakseni aamusta toiseen. Pieni lintu oli niin iloisen, varman ja päättäväisen oloinen siinä lauleskellessaan, että se tunne tarttui minuunkin. Halusin elämälleni uuden suunnan, jonkin päämäärän – ja etenkin iloa. Ryhdyin varaamaan aamun kahvihetkiini enemmän aikaa, että ehtisin seurata lintua tarkemmin. Sen laulu tarttui sydämeeni.

Sinitiainen pyrähteli parvekkeenkaiteelta alas ikkunani viereen ja katosi. Hetken päästä se taas tuli taas kaiteelle jatkamaan laulujaan. Muistin lapsuuteni ajoilta, kuinka siinä kohtaa keittiön seinää oli joskus ollut kylmäkaapin ilmastointihormi. Sen tilalle oli tullut keittiöremonttini myötä uudet keittiökaapit, ja hormin sisäpuolella oli peitelevy. Aikana, jolloin ei ollut jääkaappeja, kylmäkaapin lämpötilaa säädeltiin hormiin laitetulla pitkän paksulla puukalikalla. Yhtenä aamuna jätin kahvikuppini ikkunalaudalle, hiippailin sukkasillani rappukäytävään ja kiipesin uteliaana rappusia tuuletusparvekkeelle kurkistamaan minne sinitiainen meni.

Seinässä oli kuin olikin reikä. Vilkaisin ylös ja alas toisiin kerroksiin. Niiden hormeissa oli ritilät, mutta jostain syystä minun keittiöni kohdalta ritilä oli irronnut. Päättelin, että sinitiaisella oli hormin kolossa hyvä pesäpaikka, ja se kuulutteli reviiriään ja itselleen morsmaikkua. Aivan oikein, pian tiaisia oli kaksi, toisella oli paksumpi raita mahassa (koiras) ja toisella vain hentoinen viiru (naaras). Ensin koloon kannettiin pieniä hentoisia risuja, sitten ei mennyt kovin kauaa, kun tiaispariskunta kantoi jo hyönteisiä nokassaan niiden sujahtaessa koloonsa. Poikasten oli täytynyt kuoriutua! Samalla hetkellä, kun sinitintti syöksyi koloon pistin korvani peitelevyyn kiinni. Miten hurmaavaa! Kuulin pienen pientä piipitystä! Keittiökolossani oli suloinen alivuokralaisperhe!

Ei ollut hetkeä keittiössä ollessani, etten olisi vilkuillut ikkunan suuntaan. Yritin aina ehtiä kuulla poikasten äänet emon tullessa pesälle. Voi sitä hymyn ja naurun määrää, jos ehdin sen kuulemaan. Sitten eräänä aamuna tiaisperhe oli lähtenyt. Poikaset olivat rohkeasti hypänneet siivilleen kuudennesta kerroksesta. Tuuletusparvekkeen laidalle oli jäänyt vain valkoisia ulosteraitoja muistoksi laulukonserteista ja pikkuisista piipertäjistä.

Nautin luontotapahtumista, kaipasin luontoon, mutta olin jotenkin hakoteillä, en saanut elämänahdistuksestani ja luontokaipuustani otetta. Linnuissa oli kuitenkin jotain voimaanuttavaa ja mystistä, ne latasivat minuun virtaa ja onnea.  Koin, että linnuilla olisi minulle jotain kerrottavaa, jos tarpeeksi tarkkaan niitä kuuntelisin.

Sinitiainen oli opettanut minua rauhallisiin aamuhetkiin ja olemaan läsnä siinä hetkessä. Jatkoin harjoituksia.  Näin sitä harjoittelin (ote Irti oravanpyörästä -kirjastani):

”Opettelin tekemään yhden asian kerrallaan jatkuvan koheltamisen sijaan. Opettelin kävelemään hitaammin, olemaan kärsivällisempi ja olemaan kiristelemättä hampaitani, kun joku töpeksi edelläni kauppajonossa. Yritin olla enemmän läsnä juuri tässä hetkessä, en viiden minuutin päässä tai huomisessa. Opettelin tunnistamaan lintuja ja opettelin seuraamaan päähänpistojani.

Erään kerran kävelin kaupungilta kotiinpäin Hämeenkatua itään. Huomasin korttelinkulmassa kauniin linnun sulan, joka osoitti oikealle, joten lähdin kävelemään etelään Tuomiokirkonkatua. En ollut aiemmin huomannut, miten paljon kaupungissa on linnunsulkia maassa. Tarpeeksi kauan käveltyäni tuli aina vastaan uusi sulka, joka näytti minulle uuden suunnan. Minua kiehtoi ajatus, että sulat veivät minua jonnekin. ”

Sulat ja luonto johdattivat minua kohti vapautta ja intuitiotani. Kun kuuntelin sydämeni ääntä, ymmärsin, että luonnossa oloni tuntui paremmalta. Lintujen kautta luontoa oli helpompi yrittää opetella ja ymmärtää. En kuitenkaan tiennyt milloin muuttolinnut saapuivat Suomeen tai missä voisin nähdä niiden saapumisen, joten lähdin päämäärättömästi ajelemaan maaseudulle touko-kesäkuussa ja luurailin taivaalle. Missä laulujoutsenia voisi nähdä? En tiennyt, mistä niitä löytäisin, mutta päättelin, että onnistumisen ja luonnon ymmärtämisen mahdollisuudet olisivat paremmat, jos asuisin lähempänä luontoa.

Tuli pesästä lähdön aika. Mikä minusta tulisi isona? En tiennyt. Pelotti vietävästi, mutta niin vain heittäydyin siivilleni, myin kuudennen kerroksen asuntoni ja muutin maalle. Asiat eivät menneet niin kuin elokuvissa. Kohtasin paljon vastoinkäymisiä ja jouduin pistämään elämänarvoni kokonaan uusiksi, mutta jälkeenpäin on helppo sanoa, että se kannatti.  Kaikki ne vastoinkäymiset olivat tarpeen, jotta sain ravistettua vanhan elämän yltäni.

Nyt kun katson ulos ikkunastani, näen luontoa. Se tarjoaa minulle ilmaiseksi niin paljon asioita, että tarvitsen työntekoa paljon vähemmän. Sinitiaiset ovat edelleen vuosittaisia naapureitani, olen varmistanut sen ripustamalla lukuisia linnunpönttöjä pihaani. Ne ovat jo aloittaneet soidinlaulunsa ja -lentonsa ja varailevat pönttöjä itselleen. Kevät on täällä. Silmät ja korvat auki! Ja ne laulujoutsenet… ensimmäiset ovat jo täällä (touko-kesäkuussa ne viettävät piileksivää elämää ja hautovat hiljaa pesissään).

Mihin sinä katsot, kun vilkaiset ikkunastasi ulos? Mitä seuraat kadulla kulkiessasi? Ole valpas ja katso minne linnut ja sulat voivat sinut eräänä aamuna johdattaa.

Kolumnisti-kirjailija Kaarina Davisin ajatuksia voit lukea lisää hänen kotisivuiltaan www.kaarinadavis.com, josta voit tilata myös Davisin kirjoja suoraan kirjailijalta itseltään.


Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Kirjailija haaveilee raukeista päivistä omenapuun alla

Kirjan kirjoittaminen on kaunista käsityötä. Kirja kirjoitetaan sana sanalta, käyttäen materiaalina kirjoittajan ajatusmaailmaa. Tätä prosessia ei voi kone korvata, eikä laadukasta tekstiä saavuteta kiireellä. Uusien maailmojen luominen vaatii hitaita hetkiä, pitkiä pohdiskeluja ja syviä sukelluksia mielikuvituksen maahan. Tämä juttusarja kertoo, miten se onnistuu.

 

 

 

 

Kirjailija Elina Hirvonen, mitä sinulle merkitsee hidas elämä?
Unelmaa, jota kohti pyrin, mutta joka ei vielä ole toteutunut. Ajatus hitaasta elämästä tarkoittaa ennen kaikkea mahdollisuutta nauttia tästä hetkestä ilman, että koko ajan on kiire johonkin seuraavaan juttuun.

Entäpä joutilaisuus?
Tästä hetkestä nauttimista mahdollisimman usein. Joutilaisuus, ikkunasta tuijottelu, hidas kävely rannalla tai kahden tunnin kahvin lipittely on ensiarvioisen tärkeää luovalle työlle, kirjoittamiseen ja elokuvien tekemiseen liittyvät ajatukset putkahtelevat mieleen juuri silloin, kun ajatuksilla on tilaa ja aikaa leijua vapaasti.

Miten vietät täydellisen vapaapäivän?
Kalliolla saaristossa mieheni, tyttäreni ja ystäväjoukon kanssa. Katsomalla merta ja juomalla samppanjaa.

Mitä kirjoittaminen merkitsee sinulle?
Kommunikointia tavalla, joka ei olisi mahdollista muuten. Kirjoittamisen nautinto liittyy lukemisen nautintoon: yksi elämäni vahvimmista muistoista on lukemisen ihmeen kokemus lapsena, mieletön tunne, että lukemaan oppiminen avasi mahdollisuuden kulkea loputtomiin erilaisiin maailmoihin ja löytää fiktiivisistä tarinoista tunnistamisen kokemuksia, jotka saivat tuntemaan, että en sittenkään ole maailmassa yksin.

Mitä kirjoja suosittelet rentoutumiseen?
Tom Hodginsonin joutilaisuutta käsitteleviä kirjoja, Tove Janssonin viisaita kirjoja ja keittokirjoja.

Mitä kirjaa suosittelet inspiraatiota etsivälle?
Eeva-Liisa Mannerin runoja, jotka ovat minulle olleet loputon inspiraation lähde.

Mitä sinulle tulee mieleen sanoista…

…slow food
rauhallista ruuanlaittoa ja syömistä mieluiten yhdessä ison joukon kanssa.

..luomu
En syö lihaa ja tuotantoeläinten kohtelu on niin hirvittävää, että haluaisin ryhtyä vegaaniksi, mutta olen ainakin toistaiseksi ollut siihen liian laiska ja mukavuudenhaluinen. Lievitän huonoa omatuntoa ostamalla maitotuotteet ja kananmunat aina luomuna.

…luonto
Tilaa, jossa voi olla vapaa mainoksilla ja kulutuspaineilla täytetystä kaupunkitilasta. Ihmettelyä ja vapaata kuljeskelua, joka vie mielen usein pyhyyden kokemusta lähenevään ajan ja ikuisuuden pohdiskeluun.

Tulevaisuuden suunnitelmasi?
Kirjoittaa, tehdä elokuvia, viettää rauhallista aikaa miehen ja lapsen kanssa.

Unelmasi?
Asua samassa pihassa rakkaiden ystävien kanssa, istua raukeita päiviä omenapuun alla ja juoda samppanjaa.

**

Elina Hirvonen (s. 1975) on kirjailija, toimittaja ja dokumenttielokuvaohjaaja. Hänen esikoisromaaninsa Että hän muistaisi saman ilmestyi vuonna 2005, ja hänen toinen romaaninsa, Kauimpana kuolemasta, vuonna 2010.

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image