Hub Tampereen toimitusjohtaja Elina Ruuskanen, 26, antaa viisi vinkkiä, miten töissä voisi olla kivaa.
1. Ota vastaan positiivinen tunnelma
Hubiin tullessa tiedän, että siellä ”hyvää huomenta” toivotetaan hymyssäsuin. Ja vaikka itsellä olisikin ollut huono aamu, niin se korjaantuu jo heti ovella. Omalta kohdaltani voin sanoa, että jos töissä ei ole kivaa, tulisi sinne mentyä varmasti harvemmin.
2. Ole oma itsesi
Meillä Hubissa kynnyksen yli astutaan omana itsenämme, eli kenenkään ei tarvitse esittää olevansa jotain muuta kuin on. Se seikka, että tulee arvostetuksi omana itsenään lisää hyvinvointia ja työskentelyn ”kivuutta”.
3. Luovu “oikean työn” mielikuvasta
Nuorempana kuvittelin, että työntekemisen kuuluu näyttää viralliselta ja sitä tulee tehdä otsarypyssä ja vihaisena, jotta se on ”oikeaa” työskentelyä. Tuon mielikuvan vallassa elää moni varmaan edelleen. Hubissa saamme kuulla usein kommenttia, että meidän jäsenemme eivät vastaa yleistä käsitystä yrittäjistä, koska “teidän jäsenet näyttävät niin rennoilta ja vaikuttavat nauttivan työstään”.
4. Vaeltele vapaasti
Työstä tekee kivaa myös se, että minua ei ole sidottu vain yhteen pöytään, vaan voin vapaasti liikkua tilassa ja etsiä kulloinkin sopivaan tilanteeseen oikeanlaisen paikan. Meillä Hubissa tällainen fiilispohjainen paikan valinta on onneksi mahdollista!
5. Etsi työn tarkoitus
Tärkein asia, mikä työstä tekee kivaa on se, että itse työllä on tarkoitus ja se mitä teen, on juuri minulle kivaa. Jokainen nauttii eri asioiden tekemisestä ja siksi jokaisen tulisikin selvitää “se oma juttu”? Kun tunnistaa, minkä asioiden parissa työskentely tuo hyvän olon, on oikeilla jäljillä. Minulle itselleni työ ei ole väline tehdä rahaa, vaan ennen kaikkea keino toteuttaa omia unelmiani ja ansaita siitä elantoni. Se – jos joku – tekee työstä kivaa!
* Hub on uudenlainen yhteisöllinen työtila, jossa voi työskennellä ja verkostoitua yhdessä. Hub on avoin tila, jossa on tarjolla vapaita työpöytiä, sohvia, neuvotteluhuoneita ja kaikki muut modernin toimiston palvelut. Hubissa uskotaan, että epätodennäköisistä kohtaamisista syntyvät uudet ideat ja innovaatiot.
Sekoita ainekset tehosekoittimessa. Murustele päälle piparia ja ripottele raakasuklaajauhetta. Nauti ja voimistu! Kuvan smoothiet nautittiin aamiaisella, omenoiden ja gluteenittomien karjalanpiirakoiden kera, hyvässä seurassa: kiitos kuvasta veljelle!
Ihminen on rakennettu elämään yhteydessä luonnon ja luontaisen valonvaihtelun mukaan. Ihmisten itse luoma ns. teennäinen vuorokausirytmi töineen ja aktiviteetteineen ei etenkään pimeinä aikoina kulje sopusoinnussa luonnon rytmin kanssa, ja moni väsyy liikaa ja kärsii univaikeuksista.
Tässä faktoja, miten ihminen aistii edelleen luonnon vuorokausirytmiä – ja on riippuvainen siitä:
1. Stressihormoni kuuluu normaaliin päivärytmiin
Tiesitkö, että stressihormonia erittyy joka aamu meissä jokaisessa? Kortisolia eli stressihormonia on kehossa eniten aamukuudesta -yhdeksään. Tuolloin ihminen on siis virkeimmillään. Normaalitilassa stressihormoni vähenee aamuyhdeksän jälkeen vähitellen, ja vähiten tuota aktivoivaa hormonia on kehossamme yöllä kello 24–3 välillä. Jos stressihormonia on kuitenkin kehossa jatkuvasti liikaa, se voi tuhota aivohermosoluja.
2. Pimeähormoni säätelee vuorokausirymiä
Pimeähormoni eli melatoniini reagoi valon määrään, ja sitä tuottavat käpyrauhasen solut yön aikana. Pimeähormoni laskee ruumiinlämpöä ja vireystasoa, jolloin unen saanti ja laatu paranevat. Monia siis unettaa paljon syksyllä ja talvella, kun valoa on niin vähän. Hämärä ja pimeys alkavat samantien tuottaa ihmisessä pimeähormonia.Tosin arvellaan, että esimerkiksi saamelaiset ovat geneettisesti soputuneita pimeään, joten kaamos ei vaikuta heihin niin voimakkaasti.
Hormonineritystä voi huijata lisäämällä valon saatia aamulla ja päivällä. Valoisaan aikaan on siis hyvä tankata luonnonvaloa ja pimeinä aamuina kirkasvalolampun valoa.
3. Sisäinen kello reagoi valon määrään
Valo lähettää tietoa verkkokalvolta aivojen hypotalamukseen, jotta solut osaisivat säädellä omaa energiankäyttöään ja aineenvaihduntaansa. Näin niin sanottu sisäinen kello reagoi valon ja pimeän vaihteluun, ja pitää meitä joko hereillä tai saa meidät uneliaaksi.
4. Kellogeeni tahdistaa
Ihmisen biologisia rytmejä säätelee kellogeeni eli tahdistajageeni. Tutkimusten mukaan on mahdollista, että tämä geeni säätelee myös muiden geenien toimintaa ja siten myös koko kehon toimintaa. Toisin sanoen tulevaisuudessa on mahdollista, että kellogeenin kautta voidaan löytää läpimurtoja monien sairauksien parantamiseen.
5. Kevätväsymys johtuu liiasta valosta
Keväällä kun valoa alkaa olla iltaisin myöhään, aivot eivät ymmärrä tuottaa pimeähormonia, eikä meitä väsytä. Meillä ei kuitenkaan riitä vuorokaudessa yhtä paljon energiaa kuin mitä valoa on. Näin ollen monet väsyvät keväisin, vaikka tuntuisi, että valon lisääntyessä pitäisi virkistyä.
Kotia kannattaa siis alkaa pimentää ajoissa ennen nukkumaan menoa. Etenkin lasten on vaikea ymmärtää illan tuloa, kun on valoisaa ja aivot eivät ala tuottaa väsyttävää hormonia: ei vaan väsytä – paitsi sitten aamulla.
Lähde: Markku Partinen ja Maarit Huovinen: Unikoulu aikuisille – Opi selättämään unettomuus, WSOY 2011
Hidasta elämää -sivuston Keskiviikkokolumnisteina vaihtelevat neljä eri nopeuksilla elävää ihmistä: kirjailija Kaarina Davis, Hidasta elämää -sivuston toinen perustaja Sanna Wikström, entinen tv-juontaja ja nykyinen sekatyöläinen Nuppu Stenros sekä toimittaja ja elämäntyyliyrittäjä Riitta Mettomäki, jonka esittely on tässä.
Kuka olet, mistä tulet ja mihin olet menossa?
“Heti ensimmäiseksi vaikein kysymys! Pohdin tätä pitkään ja monelta kantilta. Rehellinen vastaukseni on, että juuri näitä kysyttyjä asioita etsin elämässäni juuri nyt. Etenkin se, mihin olen menossa askarruttaa minua paljon, mikä tulee varmasti näkymään myös kolumneissani. Kohtuullisen varmoina faktoina voin kuitenkin sanoa, että olen Riitta, 29-vuotias yrittäjä Helsingistä.”
Millainen on tavallinen päiväsi?
“Rakastan suunnitelmia ja listoja. Kun edellisenä päivänä suunnittelen huomista, sisältyy päivään yleensä töitä, ystäviä, liikuntaa ja muita harrastuksia tai ihan vain tyhjää aikaa. Tämän hetkisessä elämäntilanteessani suunnitelmat kuitenkin pitävät vain harvoin, mikä ei haittaa ollenkaan. Ehkäpä tavallinen päiväni odottaa muotoutumistaan?”
Miten hidastat arjessa?
“Irtisanouduin palkkatyöstä reilu vuosi sitten ja ryhdyin etsimään omaa polkuani yrittäjänä. Omien arvojeni mukaan työskenteleminen on minulle hidastamista juuri nyt. Pyrin jatkuvasti punnitsemaan, miksi mitäkin asiaa teen. Välillä huomaan, että olen ottanut asioita tehtäväksi vääristä syistä. Se on itselle hyvä herättäjä: seuraavalla kerralla mietin toisenkin kerran ennen kuin sanon kyllä.”
Mottosi?
”Jokaisella kohtaamisella on tarkoituksensa. Mikä se tarkoitus on, selviää usein vasta pitkän ajan kuluttua ja silloinkin vain sillä edellytyksellä, että on herkistynyt ihmettelemään elämää.”
Millaisia aiheita saamme kolumneistasi tulevaisuudessa lukea?
“Hidastaessa joutuu väistämättä kohtaamaan itsensä: Kuka minä olen? Mitkä ovat minun vahvuuteni? Mistä tulee motivaationi? Kolumneissa pohdin, miten oman itsensä ja omat vahvuutensa voi löytää kulttuurissa, joka parempaa eläketuloa porkkanana heiluttaen kannustaa yllätyksettömään ja intohimottomaan elämänkulkuun.”
Riitta Mettomäen ensimmäinen keskiviikkokolumni on luettavissa 9.3. alkaen.
– Oivallustarina-juttusarjassa kerrotaan ihmisten suurista oivalluksista, ja niiden vaikutuksesta elämään ja elämänlaatuun. Lähetä vinkki omasta tai läheisen ihmisen oivalluksesta osoitteeseen info(at)hidastaelamaa.fi.
”Ei elämässä voi edetä kuten ansioluettelossa, eikä elämää voi elää ansioluetteloa varten”, toteaa johdon ja työyhteisöjen valmentaja ja FlowTraining-yrityksen perustaja Seija Mauro, 62. Seija jäi itse pois palkkatöistä johtajan asemasta 70-luvun lopulla, hän halusi hoitaa lapsensa itse kotona. Kahden lapsen kanssa Seija oli kotona yhteensä kahdeksan vuotta.
”70-luvulla ei puhuttu downsiftaamisesta. Tuolloin sain paljon ihmettelyjä ratkaisustani: miksi luopua hyvin alkaneesta työurasta?”
Nyt 15 vuotta työelämävalmentajana ja mindfulness-ohjaajana toiminut Seija kertoo, että työelämä ? ja elämä ylipäätään ? nähdään usein lineaarisena:
”Ihmisen pelkäävät, että jos he jättävät jotain tekemättä tai luopuvat jostain, hidastavat, he putoavat jostain. Jos elämän näkee lineaarisena, siltä se varmasti tuntuukin. Mutta mistä he voivat pudota? Janaltako? Elämästäkö?”
Kun Seija oli päättänyt irtisanoutua työstään ja olla lastensa kanssa kotona, hän eli vapaammin ja oli vahvasti läsnä lasten ja perheen elämässä. Samalla hän teki hieman keikkatöitä sopeutumisvalmennuskurssien johtajana. Kun toinen lapsi oli esikouluikäinen, Seija aloitti viiden vuoden osa-aikatyöjakson. Sitten hän siirtyi taas kokopäiväiseksi.
”Pikkuhiljaa työpäivät alkoivat pidetä, ja jonain päivänä havahduin uupumukseen. En saanut uupumusdiagnoosia, mutta sain kehollisen sairauden. Oman hyvinvoinnin tähden hyppäsin taas oravanpyörästä: jäin opintovapaalle, enkä koskaan palannut takaisin palkkatöihin.”
Tuolla tiellä Seija on edelleen, hän ryhtyi yrittäjäksi. Työyhteisöjä ja johtajia kouluttava FlowTraining on menestynyt hyvin, ja Seijalla on ollut töitä riittämiin. Oman elämän ja työelämäasiantuntijan näkökulmasta Seija näkee elämän ja työelämän mieluummin spiraalina kuin lineaarisena: spiraalissa liikutaan sykähdyksittäin, puolelta toiselle, flow’ssa ja kulloisenkin elämäntilanteen mukaan.
”Spiraalista ei voi pudota, joten voi luottaa siihen, että elämä kantaa, sillä kaikki suunnat ovat niin sanotusti oikeita. Ja todellisuudessa meillä on tässä hetkessä kaikki mahdollinen, ei tarvitse odottaa huomista”, Seija tarkentaa ja jatkaa:
”Lineaarinen suuntautuminen tukkii ihmisten voimavaroja, sillä niihin liittyy yleensä janalla kulkevia tavoitteita ? ja tavoitteet ovat elämän kannalta hankalia. Jos on tiukka tavoite, se sulkee paljon todellisuudesta pois. Reunaehdot pitää olla selvillä, mutta väylän pitää olla vapaa. Voi kulkea mutkitellen tai suoraan, mutta väylän pitää olla tarpeeksi leveä.”
Seija jatkaa:
”Kun lakkaa kulkemasta lineaarisesti, kohtaa yleensä kaikkein vaikeimman kysymyksen: Mitä minä itse haluan? Siksi on kai helpompi pitäytyä yleisesti hyväksytyllä janalla: peruskoulusta lukioon tai ammattioppilaitokseen, siitä jatkokoulutukseen, siitä töihin, paljon työelämäuhrautumisia, jotta voi edetä urallaan, paljon mainetta ja kunniaa. Mutta mitä sitten?”
Niin, sitä Seijan vastapäisessä tuolissa istuvat johtajat pohtivat. Lopulta he kuitenkin joutuvat vastakkain tuon piinallisen kysymyksen kanssa: Mitä minä itse haluan?
Moni havahtuu huomaamaan, että ei eläkään, kuten itse haluaa. Tai ei elä ollenkaan tai elää puolinaisesti tai unessa. Elämä on vajaata. Mitä silloin pitää tehdä? ”Sinun pitää tehdä, mitä sinun omassa elämässäsi pitää tehdä”, Seija vastaa.
Marttaliiton vuosien 2011–2013 teemana oli Hidastamalla hyvinvointiin. Tässä Marttojen vinkkejä tahdin hidastamiseen:
1. Keskity olennaiseen
Olennaiseen keskittyminen on valintoja. Kaikki ei ole tärkeää hyvinvointimme kannalta. Valitse rohkeasti asiat, jotka ovat sinulle tärkeitä. Keskittyminen rauhoittaa mieltä ja parantaa lopputulosta. Hidastaminen antaa aikaa olla läsnä ja kuunnella sitä, mikä on sinulle olennaista. Anna pysähtymisen puhua. Mitä tänään etsit? Hidastaminen antaa aikaa olla läsnä.
2. Raivaa tilaa elämälle
Elämä on monesti hallitsematonta, mutta elämänhalua lisää mieluisa tekeminen. Aistien aktivointi ja käsin tekeminen tehostavat aivojen tiedonkäsittelyä lievittämällä stressiä ja parantamalla keskittymiskykyä, minkä seurauksena suorituskykymme paranee. Puutarhanhoito ja kutominen pienentävät riskiä sairastua dementiaan. Tekeminen, joka lisää elämänvoimaa, kannattelee vaikeina aikoina. Suorittaminen ei ole elämää.
3. Päätä, mitä tahdot
Kukaan toinen ei voi sanoa, mikä on hyvää ja olennaista sinulle. Ota itseäsi niskasta kiinni, kartoita asiat joihin haluat vaikuttaa, joita haluat vielä tehdä, joissa haluat olla mukana. Päätä minkälaiseksi ihmiseksi haluat tulla – ennen kuin se on liian myöhäistä. Elämä on nyt!
4. Ennakoi ja suunnittele
Jätä tilaa haaveille ja unelmille. Pidä kiinni suunnitelmistasi, kun olet päätöksen tehnyt. Suunnittelu auttaa karsimaan turhan pois. Etukäteissuunnittelu säästää aikaa ja vaivaa sekä on ilmaista.
Suunnitelmallisuus helpottaa arjen sujumista, joustamattomuus hankaloittaa muuttuvista tilanteista selviytymistä. Harjoittele suunnitelmallisuutta, monitaitoinen suunnittelija uskaltaa luottaa itseensä, elämä kantaa.
5. Kulje heidän rinnalla, jotka osaavat hidastaa
Lapset ja vanhukset osaavat hidastaa, otetaan heistä oppia. Keskittymällä vain yhteen asiaan kerrallaan voimme hidastaa kiirettä vastaan. He, jotka osaavat hidastaa eivät pidä itsestään meteliä. Otetaan heistä mallia. Ollaan itse mallina lähimmäisillemme.
6. Tee valintoja ja karsi
Kaikkea ei tarvitse saada eikä saavuttaa, varsinkaan samanaikaisesti. Yleensä se mikä tuntuu hyvältä, on oikein. Tee vastuullisia valintoja – vähemmän on enemmän! Kaaos selviää karsimalla.
Luopuminen ja kierrättäminen edellyttävät vähän vaivaa, mutta antavat samalla vapauden turhien asioiden, esineiden ja asenteiden pakosta.
7. Tunnista ilon ja merkityksen lähteesi
Mikä tuo sinulle hyvää oloa? Hakeudu sen lähteille, kuuntele sisäistä ääntäsi. Hyvinvointi syntyy itselle tärkeiden toimintojen ja niiden tuottamien kokemusten kautta. Jos tekeminen tuo iloa, muista, että teko luo tietoa ja sitoo maailmaan. Teko muovaa myös aivojamme, minuutemme muodostuu monista teoista. Teon toistosta syntyvät taitomme, tapamme ja tottumuksemme.
8. Jaa hyvästäsi ja nauti
Marttailu lähtee tekemisen ilosta, ei pakosta. Jos ei huvita tehdä, muista, että jo oleminenkin on tekemistä. Sinulla on paljon hyvää, jota voit laittaa kiertoon: osaamista, asioita, aikaasi.
Ole rohkea jakamaan omastasi, jolloin saat suurimman ilon ja hyvän olon. Jakamalla omastasi sinua tarvitaan, olet ihminen, joka ei elä vain itselleen. Hyvän jakaminen moninkertaistaa elämänpalon.
9. Etsi laatuaikaa
Yhdessä vietetty aika on usein laatuaikaa merkityksellisempää, mutta ajalle voi antaa myös itse lisää syvyyttä. Irrottaudu sähköisen tiedonvälityksen, sosiaalisen median tai muun tajunnanvirran automatisoituneista lähteistä, ja anna tilaa omille ajatuksille ja tunteille. Anna hiljaisuuden puhua.
10. Opi yhdessä
Yhdessä tekeminen tuottaa iloa ja lujittaa yhteenkuuluvuutta. Elämän kestävä oppiminen on hyvä asenne, tänään opittu on huomisen taito ja tottumus.
Hidasta elämää -sivuston Keskiviikkokolumnisteina vaihtelevat neljä eri nopeuksilla elävää ihmistä: kirjailija Kaarina Davis, Hidasta elämää -sivuston toinen perustaja Sanna Wikström, entinen tv-juontaja ja nykyinen sekatyöläinen Nuppu Stenros sekä toimittaja ja elämäntyyliyrittäjä Riitta Mettomäki. Esittelyvuorossa Nuppu Stenros.
Kuka olet, mistä tulet ja mihin olet menossa?
“Olen Nuppu Stenros, keskimmäiseksi tyttäreksi syntynyt, tytöstä naiseksi kasvanut ja omassa tahdissani menossa kohti itseni näköistä elämää.
Olen introvertti pohdiskelija ennemminkin kuin sosiaalinen verkottuja. Pidän ihmisistä ja tulen niiden kanssa toimeen, mutta jos saan itse valita, olen mukavuusalueellani mieluiten tarkkailija kuin tohinan keksipisteessä. Sytyn hitaasti ja kanssani saa tahkota kauan ennen kuin päästän lähelleni. Esiinnyn kuitenkin luontevasti suurellekin yleisölle ja olen mielelläni äänessä, kunhan tiedän, mistä olen puhumassa. Näin hallitsen itse parhaiten tilannetta. Ymmärrän helpommin laajoja kokonaisuuksia, eikä kärsivällisyyteni riitä pureutumaan yksittäisissä asioissa perusteellisesti pohjamutiin vaikka ihmissuhteissani arvostan enemmän syvyyttä kuin määrää. Rakastan kuitenkin ihmisten tarinoita, uskon, että jokaiselta voi oppia jotain. Ja kirjoittamisen kautta kerron tarinoita mielelläni itsekin.
Haluan kasvattaa ympärilläni yhteisöllisyyttä ja uskonkin, että osallistumalla itse aktiivisesti siihen muutokseen, jonka ympärillään toivoisi näkevänsä, saa eniten aikaan sellaista maailmaa, jossa itsekin haluaa elää. Siksi mieluiten rakennan, vaikka se onkin vaikeampaa kuin kritisointi ja virheiden taikka vaarojen tunnistamine ja löytämien.”
Millainen on tavallinen päiväsi?
“Tavallisia päiviä ei olekaan. Tai toisaalta kaikki päiväthän ovat tavallisia. Elämää. Buddhalaisilla on sanonta: Ennen valaistumistaan ihminen pilkkoo puita ja kantaa vetää, valaistumisensa jälkeen hän pilkkoo puita ja kantaa vettä.
Tällä en tarkoita sitä, että olisin valaistunut vaan sitä, että päivät ovat tavallisia, täynnä arkipäiväisiä askareita vain oma suhtautuminen niihin muuttuu, kun on herännyt. Ulkoministerin, rokkitähden,jarrumiehen, pankkivirkailijan, uutisankkurin, bussikuskin ja sokerileipurin arki poikkeavat melko lailla toisistaan, mutta ovat jokaiselle ihmisille itselleen kuitenkin sitä perusarkea. Kuka milläkin tavalla omassa elämässään pilkkoo puita ja kantaa vettä.
Elämäni on heitellyt eteeni yhtä ja toista, joten olen jo kauan sitten lakannut hirttäytymästä suunnitelmiin ja rakentanut omalle elämälleni tiukkoja odotuksia. Parhaiten menee, jos vaan antaa mennä ja hyväksyy muutoksen. Se on ainoa asia, mihin voi luottaa.
Tavallinen päiväni voi olla konserttiaikataulujen koordinointia Etiopian puistossa, animaation käsikirjoituspalavereja, kokoustelua Yleisradiossa, uuden musiikkikappaleen tuotannon suunnittelua, vakuutusneuvotteluja, taloushallintoa, myyntipuheluita asiakkaille tai tätinä hengailua sateenkaariperheelle.”
Miten hidastat arjessa?
“Yksinkertaistan elämääni. Yritän kasvattaa elämässäni niiden hetkien määrää, jolloin olen läsnä nyt. Luovun niistä asioista, joista en aidosti nauti tai joita en juuri nyt tarvitse. Asetan rajoja.
Osallistun vain hauskoihin juttuihin. En suorita enää hullun lailla jonkun muun antamaa agendaa. Teen hitaasti silloin, kun sitä tarvitaan ja etenen nopeasti, kun olen sillä tuulella. Pääasia on omassa tahdissa, oli se sitten, mikä tahansa tempo suhteessa ympäröivään sykkeeseen. Pyrin etsimään, eksymään, tekemään virheitä, oppimaan ja löytämään oman tieni.”
Mottosi?
“I choose life (Trainspotting), ja duunissa: Jos idea ei kuulosta aluksi järjettömältä, toivoakaan ei ole. (Albert Einstein)”
Millaisia aiheita saamme kolumneistasi tulevaisuudessa lukea?
“Arkipäiväisiä huomioita matkan varrelta kohti heräämistä ja oman näköistä elämää. Haluan tutkailla hitauteen ja oman näköiseen elämään liittyviä aiheita maanläheisesti ja selkeästi omasta kokemuksestani.
Herääminen, henkisempi elämä, hitaampi tahti taikka luovempi arki, miten sitä ikinä haluammekaan kutsua, on prosessi ja haluaisin tuoda siihen oman ääneni myös niinä aikoina, kun kamppailen rohkeuden puutteesta sinne päästäkseni… vaikka olemmehan jo kaikki perillä.
Joskus olisi ollut itse kiva lukea ajatuksia matkan varrelta, silloin kuin joku vielä tuskailee päästäkseen sinne seesteisemmille vesille, eikä aina vaan niitä valaistuneita kommentteja erinäisistä lehdissä sitten, kun kaikki on jo selvää. Silloin itselle tulee outo olo, että teenkö jotain väärin, kun elämäni on elämää, eikä todellakaan mitään auvoista valkeaa valoa. Eli itse kaipasin aina loisteliaiden harvasanaisten ja ulkomaakielisten gurujen opetusten rinnalle käytännön arkea. Ajatuksia ja reunahuomioita, huumorilla höystettyjä tarinoita siitä, että ‘kyllä ymmärrän sydämelläni, mitä ohjaaja sanoo, mutta entä sitten ope, vaikka yritän istua tässä meditaatiojakkaralla koko persoonallani ja silti ja ainoa asia, jota saatan ajatella on, miten vieressä istuvan naisen tukka haisee aivan nakkikastikkeelle’.”
Myyntijohtajan hidas työpäivä -jutusta saimme lukea Bon Pankkiiriliikkeen myyntijohtajan Olli Pohjosen uudesta, antoisammasta tavasta tehdä töitä. Tässä Olli Pohjosen vinkit hitaaseen mutta palkitsevaan työn tekemiseen:
1. Tee lista tehtävistä töistä. Tämä ei ole ajan haaskausta! Näin sinun ei tarvitse yrittää pitää kaikkea mielessä, ja voit keskittyä meneillä olevaan työtehtävään. Käytä aikaasi myös listauksen tekemiseen seuraavan päivän töistä, ennen kuin lähdet töistä: pääsi ei kuormitu mielessä pidettävistä asioista vapaa-aikana.
2. Suunnittele tehtävät työt myös pidemmällä aikavälillä. Näin harvemmin pääsee syntymään suuria yllätyksiä ja kiirejaksoja.
3. Valitse työtehtävä flow’n mukaan. Kun olet organisoinut työt hyvin, voit usein valita työtehtävien järjestyksen hetkittäisen fiiliksen mukaan. Näin työt tulee hoidettua sulavammin, paremmin ja säästyy energiaa, kun ei tarvitse väkisin puskea. Flow’ssa tekeminen on mielekästä.
4. Työskentele hitaasti. Kun et pyri tekemään nopeasti, teet vähemmän virheitä, ja lopulta aikaa kuluu vähemmän. Kun rauhoitat mielesi, keskityt paremmin, eikä sinusta tunnu, että on kiire. Näin välttyy myös stressitasojen nousuilta.
5. Syö lounas rauhassa. Kun syöt, keskity vain ruokaan ja syömiseen. Älä ajattele samalla töitä – tai varsinkaan tee niitä. Pää palautuu paremmin, ja ajatus luistaa taas.
6. Pidä riittävästi taukoja. Kun alkaa tuntua, että työt eivät etene ja ratkaisua ei meinaa löytyä, lähde tuulettamaan aivoja. Käy kävelemässä joko työpaikallasi tai mahdollisuuksien mukaan ulkona. Ajatus vapautuu liikkumalla. Tauon pitäminen auttaa myös, jos tuntuu, että on niin kiire, että kaikki kaatuu päälle.
Rauhoittamalla mielen, saa rauhoitettua myös tilanteen: pystyt taas keskittymään ja saamaan aikaan asioita, ja tilanne ei enää näytäkään niin kaoottiselta.
7. Keskity oikeasti tärkeisiin asioihin. Tämä tarkoittaa priorisointia. Älä tee kaikkea sata lasissa, vaan hoida tärkeimmät hyvin ja muut siten, kun ehdit. Jos et tiedä, mikä on työsi kannalta tärkeintä, kysy reilusti esimieheltäsi.
8. Älä jää harmittelemaan asioita, jotka jäi tekemättä. Älä siis keskity työpäivän päätteeksi soimaamaan itseäsi asioista, joita et ehtinyt tehdä; se on epämotivoivaa. Sen sijaan kiitä itseäsi niistä asioista, jotka sait tehtyä.
9. Kun lähdet työpaikalta, jätä työasiat sinne. Jos mieli ei lepää iltaisin, varsinaisista työpäivistä tulee tehottomia. Jos sinun on vaikea päästä työajatuksista, kehitä itsellesi terveellinen harrastus, joka tyhjentää pään. Urheiluharrastus virkistää myös kehoa. Keskittymällä iltaisin ja viikonloppuisin hetkeen, pää pysyy poissa työpaikalta.
10. Ole elämässä sisällä. Työ on osa elämää, ja se on mielekkäämpää, jos pystyt viipaloimaan myös työaikasi läsnäolon hetkiin. Jos elät työpäivää asenteella ”sitku pääsen töistä, alkaa elämä”, työpäivistä tulee piinallisia. Läsnäoleva ihminen nauttii elämästä ja näin ollen myös työstä. Jos et kaikesta huolimatta pysty nauttimaan työstäsi, pitää uskaltaa pysähtyä miettimään, teetkö omaa juttuasi vai olisitko jossain muussa työssä omimmillasi.
On aina yhtä levollista seurata Muumilaakson leppoisaa elämää: luonnon läheisyyttä, täydellistä omavaraisuutta, etenkin Muumipapan hitautta, talviunia ja ikuista elämän ihmettelyä.
Toisaalta on helppo olla leppoisa, kun ei tarvitse mennä töihin. Saduissa se on sallittua, ja ehkä juuri se lumoaa lapset – ja aikuiset – ympäri maailmaa.
Muumilaaksossa on ikuisen kesäloman tunnelma.
Tässä hitaita otteita kirjasta Tove Jansson – Sami Malila: Niiskuneidin mietekirja, WSOY 2011.
***
”Mutta meren syvyydessä jökötti Niiskun pitkäsiima vaanimassa saalista. Se oli ollut siellä jo pari tuntia, ja Niiskuneiti oli menehtyä ikävystymiseen.”
***
”Olipa se kamalaa, sanoi Niiskuneiti. En halua enää koskaan katsoa kelloa.”
***
”Tehdäänkö yhdessä pieni lentomatka, kysyi Muumipeikko Niiskuneidiltä. Tehdään vaan, sanoi Niiskuneiti ja ohjasi pilvensä hänen pilvensä vereen. Minne lähdetään?”
***
”Voi! Minä haluan tanssia!, huudahti Niiskuneiti ja taputti käpäliään. Ei meillä ole aikaa tanssia, kun maailmanloppu on tulossa, sanoi Niisku. Mutta jos me ylipäätän aiomme tanssia, niin se on tehtävä nyt, julisti Niiskuneiti. Ole kiltti! Maailmanloppuhan tulee vasta kahden päivän kuluttua!”
Kun katsoo lasta, joka liikkuu sykähdyksittäin metsäpolulla, voi oppia jotain suurta. Hän näkee polun elämisen paikkana, johon kuuluu suuri määrä ihmettelyä, pysähtelyä, kääntymisiä. Lapsi ei karta juurakkoista polkua. Lapsi ei kiirehdi. Lapsi ei ymmärrä polun olevan tie jostakin johonkin, vaan hän elää polkua.
Tässä ajatuksia polun varrelle:
Herää! Lakkaa näkemästä unta! Ihaninkin itsepetos eksyttää pois elämästä.
Mullan maku tekee elämän yksinkertaiseksi. Jokaisen olisi löydettävä tapa pysyä kourillaan ja jaloillaan kiinni tässä maassa.
Ihmettele ja etsi uutta! Siellä, missä ihmettely lakkaa, elämä lipsahtaa sivuraiteille.
Käsi on tarkoitettu koskettamaan toista ihmistä. Anna toisen ihmisen ihmisyyden hipaista itseäsi.
Koe kauneus erittelemättä, järkeistämättä, käsitteellistämättä!
Kauniin maiseman katsominen on enemmänkin sitä, että antaa maiseman katsoa itseään.
Ihmisyys minussa on osa kaikkien ihmisten ihmisyyttä. Se on samaa kaikille, ihonväristä, rodusta, sukupuolesta tai iästä riippumatta.
Vaikean kokemuksen läpi on mentävä, ei sen takia, että saisi siitä palkinnon, vaan siksi, että sekin on osa elämää.
Opettele olemaan lähellä itseäsi. Itseensä suostuminen on elämisen taidoista vaikein ja arvokkain.
Tunnista oma intohimosi, se on Iso Asia, jonka vuoksi kannattaa yleensä elää.
Tunnista aavistus itseä suuremmasta. ”Iso käsi, jolla voi levätä ja jonka ohi ei voi pudota.”
Listaus kirjasta Martti Lindqvist: Elämän sylissä, Kirjapaja 1984 (loppuunmyyty); listauksen versiointi kirjasta Kaj Hellblom, Seija Mauro, Matti Salo: Johtamisen nyt, Edita 2006 (loppuunmyyty)
Työelämä on polun risteyksessä: on se polku, joka vie velvollisuudesta deadlinetkin hautaan, ja sitten se toinen, joka kysyy, onko siinä järkeä.
Toisella polulla siis kuhistaan, miksi uusi sukupolvi haluaa, että töissä on kivaa. Mitä ihmettä se sellainen on, että ihmisten pitäisi olla kilttejä toisilleen? Ei bisnesmaailma niin toimi.
Toisella polulla vastataan, että jos ei toimi, niin toimikoon sitten omillaan. Työ on ihmisten välistä hyvän jakoa, ei tuloksen nyhtämistä toisten selkänahasta. Miksi pitäisi ajaa itsensä kiukkuiseksi ja ilottomaksi niin kuin aiempi sukupolvi on tehnyt?
Mitä enemmän tähän keskusteluun osallistuu ja mitä enemmän sitä kuuntelee, sitä kovempaa se ajaa toistuvasti ryteikköön. Käsitteet ”työ” tai ”työelämä” näyttävän tarkoittavan eri poluilta sitä katsoville aivan eri asioita. Mutta miksi?
Jotta voi nähdä lähelle, ristiriitojen ytimeen, pitää tarkastella ihmiskunnan polkua pidemmällä aikavälillä. James RedfieldinYhdeksän oivalluksen tie -kirja selittää hienosti ihmiselon pitkän ajan kehitystä jotakuinkin näin:
”Vuonna tuhat maailmankuvaa määritteli hengellisyys ja tarkemmin ottaen kristillisen kirkon mahtavat johtajat, joilla oli voimakas vaikutusvalta ihmisten ajatteluun Raamatun tulkitsijoina. Kristilliset johtajat tulkitsivat säännöt kadotukseen joutumiselle tai tuonpuoleiseen pääsemiselle.
1300-1400-luvulla kansalle alkoi selvitä, että kirkonmiehet rikkoivat itse kirkon sääntöjä. Martti Luther alkoi ohjata ajatusta, että jokaisella yksilöllä on oikeus lukea ja tulkita Raamattua itse. Ulkoisen auktoriteetin määräämisajanjakson jälkeen ihmiset tunsivat olonsa hämmentyneiksi ja orvoiksi. Kun alettiin kyseenalaistaa auktoriteetin määrittelemää maailmankuvaa, jouduttiin kysymään: mikä sitten oli totuus kaikesta?
1600-luvulla tähtitieteilijät kumosivat tyhjentävästi kirkon opettamia faktoja maailmankuvasta: maapallo ei ollutkaan enää kaiken keskipiste. Taas ihmisten keskuudessa syntyi epävarmuus, kun kuolemaa tai kasvien syntymää ei enää voinutkaan perustaa opittuun Jumalan valtaan. Uteliaisuus maailmasta alkoi lisääntyä: tutkimusmatkailijoita ja luonnontieteilijöitä alkoi löytyä. Intressinä oli tutkia maailmaa ja selvittää, miten se toimii ja mitä merkitsee, että elämme täällä. Ja tuolla tiellä olemme edelleen: yrittämässä selvittää fyysisen maailman kautta henkistä olemistamme.
Koska luonnontieteilijät ja moninaiset tieteet eivät kyenneet selittämään monia henkisiä ulottuvuuksia, ihmiset alkoivat epävarmuudessaan, vastausta odotellessa, tehdä omaa oloaan turvallisemmaksi valloittamalla maapalloa, käyttämällä sen voimavaroja ja luomalla sen kautta maallista ja taloudellista turvallisuutta.
Tuota turvallisuutta etsiessämme elämä on muuttunut neljän sadan vuoden kuluessa pelkiksi käytännön näkökohdiksi, joilla pyritään harhauttamaan ajatuksia. Käytännön tukipilariksi on muodostunut työ, jonka kautta taloudellinen turvallisuus on muuttunut jopa pakkomielteiseksi tavaksi. Työ on alkanut olla kaiken keskiössä, eikä tuosta maailmankuvasta pystytä irrottautumaan, vaikka stressisairaudet ovat arkipäivää.”
1980-luvulta lähtien on alkanut syntyä lapsia (Y-sukupolvi), joilla on toisenlainen maailmankuva. Sen keskiössä ei ole työ tai maallisen mammonan tuoma turvallisuus, vaan inhimillinen, huolehtiva, kunnioittava ja syvällinen suhtautuminen itseen ja kaikkiin eläviin, myös maapalloon. Pitkien löytöretkien jälkeen uusi sukupolvi alkaa tulla lähemmäksi henkisyyttä ja olemisen ydintä. Se alkaa kulkea omaa polkuaan myös työelämässä.
Tämä tuhannen vuoden katselmus tuo meidät siis takaisin nykypäivän polun risteykseen, ristiriitojen ytimeen. Ymmärrämme, miksi toisten maailmankuvassa työ on keskiössä ja miksi toiset vieroksuvat työjumaluutta. Ollaan taas siinä pisteessä, kun uuden edessä epävarmuus valtaa vanhan työkulttuurin edustajat: mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Syntyy ryteikköön ajamisia.
Olennaisempaa kuin riitely tai toisen osapuolen uskottelu ja käännyttäminen on se, että jokainen muodostaa oman maailmankuvansa ja elää rohkeasti sen mukaan. Näin myös työelämässä. Jokainen meistä voi vaikuttaa maailmankuvan ja sitä myötä työkulttuurin muuttumiseen.
Ensimmäisiä merkkejä on työelämässä jo nähtävissä: kun ollaan tyytymättömiä työelämän arvomaailmaan, aletaan tehdä töitä itseään työllistävästi oman yrityksen kautta. Uusi sukupolvi tulee varmasti lisäämään tällaisten yrittäjien määrää. Näin syntyy rinnakkain samankaltaisia maailmankuvia, jotka väistämättä vievät tulevaisuuden fokusta uuteen ulottuvuuteen.
Käytetään siis voimamme ja aikamme omilla poluilla kulkemiseen, ei arvioida toisten tallaamaa ränniä. Kyllä sellaiset polut sitten kasvavat umpeen, joilla vähemmän kuljetaan.
– Opi selättämään unettomuus, WSOY 2011
