Oivallustarina: Myyntijohtajan hidas työpäivä

– Oivallustarina-juttusarjassa kerrotaan ihmisten suurista oivalluksista, ja niiden vaikutuksesta elämään ja elämänlaatuun. Lähetä vinkki omasta tai läheisen ihmisen oivalluksesta osoitteeseen info(at)hidastaelamaa.fi.

”Ei hidastaminen ole mikään hippiaate, vaan se mahdollistaa työstä nauttimisen”, täräyttää Bon Pankkiiriliikkeen myyntijohtaja Olli Pohjonen.

Muutamia vuosia sitten Olli Pohjonen, 29, ajoi itsensä uupumuksen partaalle pankin avainasiakasvastaavana: ”Tein pitkää päivää töissä. Saatoin mennä seitsämäksi aamulla, ja lähdin kotiin ennen puoltayötä, välissä kävin ohjaamassa salilla muutaman ryhmäliikuntatunnin.”

Pitkien päivien seurauksena Pohjonen huomasi, että työt pyörivät ympärivuorokautisesti mielessä, unet alkoivat kärsiä ja lopulta työstä tuli tehotonta, mutta kuluttavuus kasvoi. ”Päätin lähteä Helsingistä Ouluun rauhoittumaan ja tekemään ekonomin-opintoni valmiiksi.”

Tätä nykyä Pohjonen on sekä ekonomi, johtaja että downsiftaaja. Millainen on downsiftaavan johtajan työpäivä?

”Aamulla minua odottaa töissä edellisenä päivänä kirjattu lista tehtävistä asioista, joten minun ei tarvitse yrittää pitää asioita mielessä koko ajan. Istun tuoliini ja valitsen fiiliksen mukaan, minkä asian teen. Kun tekee hyvällä fiiliksellä, tekee tehokkaammin. Jos taas tekeminen alkaa muuttua puskemiseksi, jätän sen sikseen, jotta säilytän voimani. Siirryn tekemään sitä, mikä tuntuu flow’n kannalta parhaimmalta. Vaikka asioita joutuu joskus hoitaa myös kiireellisyyden mukaan, hyvällä organisoinnilla aikataulupaineita harvoin pääsee syntymään ”, Pohjonen kertoo nykyisestä työtavastaan kasvavassa suomalaisessa varainhoitoyhtiössä.

Psykologian profesori Mihaly Csikszentmihalyin mukaan flow on tietoisuuden tila, jossa psyykkinen energia virtaa vaivatta. Flow’n tilassa ihminen pystyy kotrolloimaan itse psyykkistä energiaansa ja toimimaan hyvin keskittyneesti, uppoutuen tehtäväänsä niin, että ajantaju häviää. Ihminen tuntee, että hän on ehjästi ja kokonaan oma itsensä.*

Pohjonen on huomannut, että kun ajattelee rauhassa etukäteen päämääriä, säästyy monilta virheiltä ja turhalta energiaa vievältä korjaustyöltä. Nykyään hän tekee työtään hitaasti ja keskittyen. ”Ulkopuolisesta saattaa näyttää siltä, että minulla on hirvittävä kiire, mutta ei minulla ole kiireinen olo, kun tiedän mitä olen tekemässä ja mihin pyrkimässä.”

Lounasaikaan Pohjonen palauttelee ja tyhjentää päätään ajatuksista: ”Kun kävelen lounaalle, havainnoin luontoa ja ympärillä olevia asioita. Kun syön, syön, enkä mieti mitään.”

Jos työpäivän aikana alkaa tulla sellainen olo, että on kiire eikä selviä kaikista töistä, Pohjonen irroittaa sormet näppäimistöltä ja lähtee tuulettamaan aivojaan, kävelemään joko ulos tai ympäri toimistoa. ”Käyn keräämässä energiaa ulkoa tai työkavereilta. Kun palaan työpisteen ääreen huomaan usein, että asiat ovat ratkenneet itsestään. Jos olen yrittänyt hetkeä aikaisemmin puskea väkisin jotain ratkaisua, se syntyykin itsestään, kun en ajattele. Aivot ovat tehneet hiljaista työtä.”

Antiikin viisaatkin selvittivät tietoisesti ajatuksiaan kävelemällä. Jos ajatus jumittuu, sen saa vapaaksi liikkumalla. Tai jos neuvotteluissa ei löydetä reittiä ratkaisuun, on silloinkin parempi lähteä happihyppelylle.*

”Olen sanonut työntekijöille, että välillä pitääkin surffailla netissä lukemassa uutisia tai tehdä jotain muuta kuin töitä. Ei sitä muuten jaksa keskittyä”, Pohjonen paljastaa.

Myyntijohtaja Pohjosen työpäivät ovat tätä nykyä lyhentyneet normaaliin, kun hän on alkanut keskittyä ”oikeasti tärkeisiin asioihin”. Ja kun Pohjonen painaa keskimäärin kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen läppärin kiinni, hän ei jää harmittelemaan asioita, jotka sinä päivänä jäivät tekemättä. Hän sen sijaan suunnistaa kohti kuntosalia, ja matkalla käy läpi päivän onnistumiset ja parannettavat asiat. Mutta myyntijohtaja jättää työajatukset kravatin mukana salin naulakkoon.

”Iltaisin olen alkanut lukea historiakirjallisuutta, jotta pakotan itseni tietoisesti johonkin muuhun ajatusmaailmaan kuin töihin. Nykyään nukun tosi hyvin ja pitkään” Pohjonen kertoo tasapainoisen päivän päätöksestä.

No, mitä mieltä downsiftaava johtaja on sitten siitä, voisiko kahdeksan tunnin päivät muuttaa vaikka kuusituntisiksi, kun kukaan ei kuitenkaan jaksa keskittyä kahdeksaa tuntia?

”Lähtökohtaisesti työtä ei pitäisi miettiä ajan vaan aikaansaannin kannalta. Uskon kuitenkin, että tehoja ei saataisi nostettua lyhyemmällä työpäivällä, sillä vapaamatkustajat ottaisivat sen laiskottelun kannalta. Ja vaikka en kannatakaan jatkuvaa tehokkuuden ja tuottavuuden kasvua, on tuottavuuden säilyttävä jokaisessa yrityksessä, jotta jokainen meistä saa pidettyä työpaikkansa.”

Eikö sitten voisi lähteä kotiin, kun on tehnyt työnsä?

”Jos on saanut paljon aikaa ja ollut supertehokas, toki. Olen sanonut täällä, että jos täräytätte ison kaupan, niin antaa mennä vaan kaljalle tai kotiin. Pitää osata myös nauttia aikaansaannoksistaan ja tuloksistaan”, Pohjonen vastaa.

Kuuluuko työstä nauttia?

”Kyllä työn pitää olla siistiä hommaa. Ja jos työtään ei vain suorita, siitä nauttii. Jokaisesta päivästä voi saada ilon irti, kun on elämässä sisällä – oli se sitten työpäivä tai viikonloppu. Ja jos kokee, ettei tee omaa juttuaan, pitää uskaltaa tehdä ratkaisuja ja yrittää päästä omaan elämäänsä sisään”, kiteyttää Pohjonen.

*Lähde:

Kaj Hellblom, Seija Mauro, Matti Salo: Johtamisen nyt – Tietoinen läsnäolo johtajuuden kivijalkana, Edita 2006

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: