Oivallustarina: 70-luvun downshiftaajasta tuli työelämävalmentaja

Oivallustarina-juttusarjassa kerrotaan ihmisten suurista oivalluksista, ja niiden vaikutuksesta elämään ja elämänlaatuun. Lähetä vinkki omasta tai läheisen ihmisen oivalluksesta osoitteeseen info(at)hidastaelamaa.fi.

”Ei elämässä voi edetä kuten ansioluettelossa, eikä elämää voi elää ansioluetteloa varten”, toteaa johdon ja työyhteisöjen valmentaja ja FlowTraining-yrityksen perustaja Seija Mauro, 62. Seija jäi itse pois palkkatöistä johtajan asemasta 70-luvun lopulla, hän halusi hoitaa lapsensa itse kotona. Kahden lapsen kanssa Seija oli kotona yhteensä kahdeksan vuotta.

”70-luvulla ei puhuttu downsiftaamisesta. Tuolloin sain paljon ihmettelyjä ratkaisustani: miksi luopua hyvin alkaneesta työurasta?”

Nyt 15 vuotta työelämävalmentajana ja mindfulness-ohjaajana toiminut Seija kertoo, että työelämä ? ja elämä ylipäätään ? nähdään usein lineaarisena:

”Ihmisen pelkäävät, että jos he jättävät jotain tekemättä tai luopuvat jostain, hidastavat, he putoavat jostain. Jos elämän näkee lineaarisena, siltä se varmasti tuntuukin. Mutta mistä he voivat pudota? Janaltako? Elämästäkö?”

Kun Seija oli päättänyt irtisanoutua työstään ja olla lastensa kanssa kotona, hän eli vapaammin ja oli vahvasti läsnä lasten ja perheen elämässä. Samalla hän teki hieman keikkatöitä sopeutumisvalmennuskurssien johtajana. Kun toinen lapsi oli esikouluikäinen, Seija aloitti viiden vuoden osa-aikatyöjakson. Sitten hän siirtyi taas kokopäiväiseksi.

”Pikkuhiljaa työpäivät alkoivat pidetä, ja jonain päivänä havahduin uupumukseen. En saanut uupumusdiagnoosia, mutta sain kehollisen sairauden. Oman hyvinvoinnin tähden hyppäsin taas oravanpyörästä: jäin opintovapaalle, enkä koskaan palannut takaisin palkkatöihin.”

Tuolla tiellä Seija on edelleen, hän ryhtyi yrittäjäksi. Työyhteisöjä ja johtajia kouluttava FlowTraining on menestynyt hyvin, ja Seijalla on ollut töitä riittämiin. Oman elämän ja työelämäasiantuntijan näkökulmasta Seija näkee elämän ja työelämän mieluummin spiraalina kuin lineaarisena: spiraalissa liikutaan sykähdyksittäin, puolelta toiselle, flow’ssa ja kulloisenkin elämäntilanteen mukaan.

”Spiraalista ei voi pudota, joten voi luottaa siihen, että elämä kantaa, sillä kaikki suunnat ovat niin sanotusti oikeita. Ja todellisuudessa meillä on tässä hetkessä kaikki mahdollinen, ei tarvitse odottaa huomista”, Seija tarkentaa ja jatkaa:

”Lineaarinen suuntautuminen tukkii ihmisten voimavaroja, sillä niihin liittyy yleensä janalla kulkevia tavoitteita ? ja tavoitteet ovat elämän kannalta hankalia. Jos on tiukka tavoite, se sulkee paljon todellisuudesta pois. Reunaehdot pitää olla selvillä, mutta väylän pitää olla vapaa. Voi kulkea mutkitellen tai suoraan, mutta väylän pitää olla tarpeeksi leveä.”

Seija jatkaa:

”Kun lakkaa kulkemasta lineaarisesti, kohtaa yleensä kaikkein vaikeimman kysymyksen: Mitä minä itse haluan? Siksi on kai helpompi pitäytyä yleisesti hyväksytyllä janalla: peruskoulusta lukioon tai ammattioppilaitokseen, siitä jatkokoulutukseen, siitä töihin, paljon työelämäuhrautumisia, jotta voi edetä urallaan, paljon mainetta ja kunniaa. Mutta mitä sitten?”

Niin, sitä Seijan vastapäisessä tuolissa istuvat johtajat pohtivat. Lopulta he kuitenkin joutuvat vastakkain tuon piinallisen kysymyksen kanssa: Mitä minä itse haluan?

Moni havahtuu huomaamaan, että ei eläkään, kuten itse haluaa. Tai ei elä ollenkaan tai elää puolinaisesti tai unessa. Elämä on  vajaata. Mitä silloin pitää tehdä? ”Sinun pitää tehdä, mitä sinun omassa elämässäsi pitää tehdä”, Seija vastaa.

Niin hän on itsekin tehnyt.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
Hidasta elämää -kirjat ja muut sisällöt Storytelissä ILMAISEKSI 30 päivää uusille Storytel-asiakkaille! <3
Tarjous vain tästä!
close-image