Elämä on lahja. Jokainen ihmetyksen, ilon ja ahdistuksen hetki on jotain joka on annettua. En ole tehnyt mitään ansaitakseni oloani tässä maailmassa ja silti tässä elän, hengitän ja kävelen paljain jaloin kivien ja männynkäpyjen päällä.
Ymmärrän, että elämän tarkoitus on itseoivallus, kiitollisuus ja ehtymätön ilo. Koen, että maailmankaikkeus on rakastava, ylitsevuotavan antelias ja kauniimpi kuin mitä osaan käsittää. Onnen avaimet ovat väistämättä tässä menneillään olevassa hetkessä.
On erilaisia tapoja, jotka tukevat kokemusta sisälläni avautuvasta tietoisesta euforiasta.
Alla oma henkilökohtainen onnellisuuden top 10 sattumanvaraisessa järjestyksessä.
1. Jooga
Joogatyylejä syntyy yhä kuin taikasieniä sateella. Olen nauttinut kaikista kokeilemistani suuntauksista esoteerisesta, meditatiivisesta hatha-joogasta kurinalaiseen ashtangaan. Oikealla keskittymisellä, kehoa kunnioittamalla ja suorittamisesta irtipäästämällä jooga todella toimii. Harjoitus muuttaa mielen ja tunnemaailman sisältöä, fyysisiä mahdollisuuksia sekä tapaa hahmottaa ympäröivä todellisuus. Jooga syventää itsetuntemusta ja riisuu pois rajoituksista.
2. Tietoinen hengittäminen
Hengityksen tarkkailu palauttaa huomion nykyhetkeen, jossa oivallus onnellisuudesta syntyy. Hallituilla hengitystekniikoilla (pranayamaharjoitukset) on mahdollista muuttaa sisäinen psyykkisemotionaalinen kokemus nopeasti. Hienovarainen nautinto kasvaa elämänenergian virratessa sisään ilman kuljettamana. Hengitystä säätelemällä vaikuttaa samalla mielen liikkeisiin, tunnemaailman sisältöön ja kehossa virtaavaan elämänvoimaan.
3. Tanssi
Musiikille, kehosta syntyvälle liikkeelle ja liikkeen herättämille tunteille antautuminen avaa syvältä kumpuavalle ilolle. Tanssin avulla muistan olevani ekstaattinen ja leikkisä, spontaani ja tarpeettomista rajoituksista vapaa. Viime vuonna olen löytänyt tanssiin uusia ulottuvuuksia tutustuessani zoukkiin. Parin kanssa tehtävä tanssi on yhteistä, meditatiivista, sanatonta ja mielen rajat ylittävää hienovaraista kommunikaatiota, jossa yhteys toiseen syntyy intuitiivisella tavalla.
4. Meditaatio
Mikä ikinä tekniikka, metodi tai tyyli, meditaatio on voittamaton onnellisuuspilleri. Se on tapa täyttää itsensä suloisella rauhalla ja jollain, jota voi kutsua pyhäksi. Suoran yhteyden avaaminen omaan ytimeen, mielen keskittäminen ja sitä kautta hiljentäminen ja elämän välitön kokeminen on autuasta. Meditoinnin opettelu on haastaavaa, paikoin turhauttavaa ja välillä mahdotonta. Utelias ja kiinnipitämätön asenne tukee harjoittelun edetessä. Pikkuhiljaa lyhyet läsnäolon välähdykset pitenevät ajattomiin totuuden suudelmiin. Kun niin tapahtuu, kaikki harjoitus on ollut vaivan arvoista.
5. Tietoinen rakastelu
Aistillinen, tietoinen ja tarpeettomista rajoituksista vapaa eroottinen leikki on parhaimmillaan niin fyysistä kuin hienovaraista mielen rajat räjäyttävää nautintoa, joka avaa jokaisen solun kiitollisuudelle ja elämän käsittämättömälle ihmeelle. Seksuaalisen voiman tiedostaminen mahdollistaa sen hallinnan, jolloin tietoisuuden piiri laajeenee seksuaalisuuteen sitoutuneen energian avulla. Tuskin mikään muu on yhtä periksiantamaton voima avata tunnelukkoja, ylittää rajoituksia ja avautua rakkaudelle. Tietoinen rakastelu rohkaisee kaavoista ja rutiineista irtipäästämistä, luovaa leikkisyyttä sekä luopumista tottumuksesta antautua halun vietäväksi. Valjastettuna seksuaalisuus on korvaamaton läsnäologeneraattori.
6. Pois kaupungista!
Luonto ilmentää universumin kauneutta, jossa kokonaisuus on niin täydellisellä tavalla enemmän kuin osiensa summa. Lumoavassa maisemassa koen suoraan kaiken taustalla vaikuttavan universaalin viisauden, joka ei ole ainoastaan funktionaalinen, vaan myös tarpeettoman antelias. Kaikessa on ripaus taianomaista extraa. Jotain jota ei tarvita, mutta joka silti on olemassa ilahduttaakseen.
7. Eläimet
Eläimiä on helppo rakastaa. Niiden viaton oleminen avaa sydämen aistimaan omaa viattomuutta, myötätuntoa ja kykyä välittää. Syvä toiveeni on, että mahdollisimman pian mahdollisimman moni osaa katsoa koiran, kissan, hevosen, lehmän, possun tai lampaan silmiin ja nähdä niissä itsensä.
8. Hieronta
Laadukas, kokonaisvaltainen täysvartalohieronta on ehdottomasti yksi helpoimmista tavoista sukeltaa kehosta avautuvaan nautintoon, onnellisuuteen ja valppaaseen rentoutumiseen. Hieronnan aikana on hyvä pysyä mahdollisimman tietoisena siitä, mitä kehossa tapahtuu ja välttää rentoutumisen myötä tapahtuva ajelehtiminen mielen ja alitajunnan virtaan. Turvallinen ympäristö ja sydämellään keskittyvä hieroja ovat olennaisia. Hieronnan antaminen on puolestaan hyvä läsnäolo- ja empatiaharjoitus.
9. Tietoisten ihmisten seura
On ihmeellistä kuinka paljon näkökulma itseen ja maailmaan voi muuttua viisaan ihmisen seurassa. Olen kokenut useamman kerran olotilani ja ymmärrykseni laajentuvan psykedeeliseen ja taianomaiseen hahmotustapaan hyvän opettajan läheisyydessä. Olen huomannut, että kannattaa hakeutua niin usein kuin mahdollista poikkeuksellisen onnelliseen seuraan!
10. Irtipäästämisestä nauttiminen
Aika ajoin elämässä on luovuttava asioista, ihmissuhteista, paikoista ja unelmista, jotta uusi elämänvaihe voi alkaa. Taattua on ettei uutta ja parempaa voi tulla niin kauan kun huomio on keskittynyt vanhaan. Luopuminen on usein vaikeaa ja välillä raastavan tuskallista. Se voi myös olla tietoista ja onnellista irtipäästämistä. Luopuminen vanhasta tuottaa kiehtovan paljon tilaa ja uusia mahdollisuuksia.
Tärkeästä ihmissuhteesta irtipäästäminen on suuri muutos. Ero on otollinen aika ohjelmoida mieleensä uusia toiminta- ajatus- ja tunnemalleja, joiden avulla rakentaa minuudesta eheä ja onnellisuudelle avoin. On totta, että valitsen miten tapahtumiin suhtaudun. Ihanaa iloita muutoksesta ja nauttia irtipäästämisestä!
Tämä kirjoitus tarkastelee hyvinvointiin liittyviä myyttejä ja haastaa ajattelemaan iltapäivälehtien ulkopuolelle. Tervetuloa matkalle.
Rasvattomuus
Ehkä suurin myytti, mitä tähän yhteiskuntaan on upotettu, on vähärasvaisuus/rasvattomuus. Edelleen moni pistää kauppaostoksilla etusijalle ”vähärasvaisuuden”, jonka varjolla mainostetaan erittäin käsiteltyjä tuotteita, joita yleensä ei ole ollut koskaan ihmiskunnan historiassa mahdollisuus nauttia sellaisenaan. Tämä ei ole pelkästään tuonut rahaa tuotteiden kehittäjille ja markkinoijille, vaan myös erittäin paljon terveyshaasteita ihmiskeholle. Tänä päivänä useat ovat kuulleet jo rasvojen merkittävyydestä. Mutta markkinointi on vahvaa ja edelleen monet valitsevat rasvattomia tuotteita, kuvitellessaan tekevän terveysvalinnan. Monet jopa yrittävät laihduttaa poistamalla rasvan yhtälöstä.
Rasvaa tarvitaan hormonaalisiin toimintoihin. Näin ollen rasvan poistaminen ruokavaliosta, voi pistää kehon hormonitoiminnat epätasapainoon ja johtaa mm. painon nousuun. Rasvattomien tuotteiden sokeriannokset ovat yleensä myös suuria, joten keho saa paljon tyhjää tavaraa, josta se ei voi juuri mitään hyödyllistä rakentaa. Ainoa kasaava toiminto tulee sitten ylimääräiseksi rasvakudokseksi, jonka keho sokereista muodostaa.
Rasvattomat tuotteet jättävät myös yleensä kehon nälkäiseksi, tyydyttymättömäksi, jopa ärtyneeksi. Kehon tyytyväisyysmekanismi toimii parhaiten rasvojen kautta, jotka antavat signaalia lopettaa syömisen, jättäen tyytyväisen olon. Ilman rasvoja tämä toiminto ei toteudu. Nälkä, jatkuva syöminen on lopputuloksena.
Kalorimyytti
Monet laskevat edelleen vielä kaloreitakin, odottaen sen tuovan järjestyksen ja hallinnan omaan kehonkoostumukseen. Kuitenkin tiedetään, että kalorit eivät ole tasa-arvoisia vaikutuksiltaan esimerkiksi insuliinin tuotantoon. Jos otat kalorisi hiilihydraateista, sen vaikutus on erilainen kuin rasvoista tai proteiineista. Kalorin laskijat tuijottavat yhtä ainoaa numeroa ja unohtavat kokonaisuuden: miten ravinto vaikuttaa kehoomme, mieleemme ja syvimpään olemukseemme. Tämä on lähinnä harhaanjohtavan markkinoinnin ja tiedotuksen ansiota.
Kaloreita tärkempää on ruuan vaikutus hormoneihin, insuliiniin (joka on myös hormoni), välittäjäaineisiin, verensokeriin, mielialaan ja aineenvaihduntaan. Panosta laadukkaisisiin ravintotiheisiin ruokiin ja skippaa kaloreiden laskeminen kokonaan. Ehkä huonoimpia neuvoja, mitä ”ekspertit” ovat antaneet, on syödä vähemmän ja liikkua enemmän. Mitä vähemmän syömme, sitä enemmän keho saa signaalia VARASTOIDA rasvaa, jotta se selviää ”vähäruokaisesta kaudesta”. Tämä biologinen pohjapiirros on hyvä pitää mielessä, koska se on auttanut meitä selviämään vuosituhansien ajan.
Mitä vähemmän siis syömme, sitä enemmän keho on säästöliekillä, mikä ei ole toivottavaa esim. painonpudotuksessa tai urheilullisessa mielessä. Tähän yhdistettynä lisääntynyt liikunta, joka on keholle stressitila, ja lopputuloksena voidaan saada pahimmillaan aikaan todella haastava tila elimistölle. Syö nälkääsi aitoja makuja, ravinnollisesti ylivoimaisia raskaansarjan mestareita.
Kolesterolimyytti
Monet pelkäävät rasvan lisäksi myös ruoasta saatavaa kolesterolia. 1990-luvulla kehitetty hypoteesi (valistunut arvaus), jonka mukaan kolesterolia syömällä nostat omia kolesteroliarvojasi, on todistettu monta kertaa jo epätarkaksi määritelmäksi. Mitä enemmän syöt kolesterolia, sitä vähemmän terve kehosi sitä tuottaa. Mitä vähemmän kolesterolia syöt, sitä enemmän terve kehosi sitä tuottaa. Miksi yleensäkin pelkäämme kolesterolia on erittäin jännä kysymys, kolesterolin ollessa monien hormoneidemme rakennusaine. Monet tuijottavat myös LDL-kolesterolia, unohtaen sen tärkeyden kehon sisäisissä prosesseissa. Huomattavasti järkevämpää olisi kurkata verensokeria ja triglyseriditasoja ja huolehtia kehon suoja-aineista, jotka pitävät sisäiset öljymme kunnossa. Ehkäpä tulevaisuudessa opimme, että nekään eivät ole pääosassa, mutta tällä erää, ne ovat hyvä lähtöpaikka.
Suolamyytti
Vähennä suolansaantisi minimiin, jopa poista se ruokavaliosta. Tämä kehoitus ei juuri perustu kehollisiin tarpeisiin. Mitä enemmän hikoilet, sitä enemmän tarvitset suola/vesi -yhdistelmää kehoosi. Myös jos syöt paljon proteiinia, on tärkeää nostaa suolan saantiasi! Panosta ennenkaikkea puhdistamattomaan suolaan, esimerkiksi puhdistamattomaan merisuolaan, jossa on väri, ravinteet ja pienmineraalit vielä paikallaan.
Hedelmämyytti
Tämä on erikoinen myytti ja vaatii hieman pohjustusta. Vaikkakin hedelmissä on PALJON hyviä asioita, enempi ei silti välttämättä ole parempi. Ihmiset, joiden tarkoitus on pudottaa painoa, eivät hyödy lisääntyneestä hedelmien syönnistä, niiden sisältämien sokerien vuoksi. Kyllä, hedelmien sokeri käsitellään kehon sisäisesti sokereina (vaikkakin hedelmät sisältävät myös paljon muita hyviä asioita) ja näin ollen hedelmät vaikuttavat mm. verensokeriisi.
Hedelmät ovat myös suurimmaksi osaksi ihmisen jalostamia lajikkeita, joissa kitkeryyttä, kuitupitoisuutta ja lääkinnällisyyttä on vähennetty, samaan aikaan kun sokereiden (makeus) osuutta on lisätty. Jos tarkotuksesi on tasapainottaa verensokeriasi, tai pudottaa painoa, niin vaihda hedelmät mieluummin kotimaisiin marjoihin, jotka omaavat edelleen alkuperäisen muotonsa ja geneettisen perimänsä. Kehosi hyräilee tästä muutoksesta. Jos välttämättä haluat nauttia hedelmiä, niin panosta mm. rasvaiseen avokadoon tai puhdistaviin sitrushedelmiin, kuten sitruunaan.
Monet ajattelevat, että luonnollinen ihmisen ruokavalio koostuisi hedelmistä. Tietyn ääriryhmän mukaan, pelkästään hedelmistä. Silloin unohdetaan yksi perustavanlaatuinen asia; hedelmät ovat suurimmaksi osaksi ihmisen muodostamia lajikkeita, eivät sellaisia joita löytyy luonnosta villinä ja vapaana. Alkuperäiset hedelmät ovat olleet kitkeriä, kovia sulatettavaksi ja täynnä siemeniä olevia vähäsokerisia / täynnä lääkinnällisiä aineita sisältäviä lajeja. Täysin päinvastaisia kuin ne, mitä me pidämme tässä hetkessä hedelminä.
Viljamyytti
Vaikkakin en itse usko täysin yhden ruoka-aineen täydelliseen demonisointiin ja paheksuntaan, on kuitenkin pyrittävä olemaan mahdollisimman rehellinen jokaisen ruoka-aineen kohdalla. Viljat ovat varmasti yksi haasteellisimpia ihmisten uskomusmaailmassa. Monet ovat kuulleet jo pitkään, kuinka kokojyvätuotteet ovat parempia, kuin valkaistut viljat. Mutta kuinka paljon parempia ne oikeastaan ovatkaan?
Ensinnäkin on hyvä ymmärtää, että emme pysty syömään viljoja sellaisenaan. Ne vaativat käsittelyä, ennenkuin pystymme niitä edes jollain tasolla sulattamaan. Jokainen kaupasta löytyvä kokojyvätuote on jo käsitelty jollain tasolla. Toiseksi kuidut, joita mainostetaan kokojyvätuotteissa, ovat sulamatonta kuitua. Tämä on eri asia, kuin esim. marjojen vesiliukoiset kuidut. Myös kuitujen määrä ei edes ole mitenkään järin korkea. Kaikessa kokonaisessa muodossa olevassa ravinnossa on kuituja jäljellä.
Emme jää mistään paitsi vaikka jättäisimme viljat ravinnostamme pois. Myös gluteeni on haastava osa viljoja, monien reagoidessa niihin heikentyneellä suoliston toiminnalla, joka voi aiheuttaa kipuja, sairaustiloja ja heikentynyttä vastustuskykyä. Sitten on vielä viljojen vaikutus verensokeriin, niiden nostaessa kehon verensokeria kohtuullisen nopeasti.
Tarkoittaako tämä sitä, että emme koskaan saisi syödä mitään viljoja? Ei välttämättä. Yksi asia, mitä jokainen voi kokeilla, on olla vähintään kuukausi ilman viljoja, jonka jälkeen voi kokeilla gluteenittomia vaihtoehtoja kuten tattaria, kvinoaa tai hirssiä. Myös speltti näyttäisi toimivan monella, vaikka se sisältää jonkin verran gluteenia. Tai sitten voit jättää kaikki viljat ikuisiksi ajoiksi, korvaten ne runsaalla kasvisten määrällä, laadukkaalla proteiinilla ja rasvanlähteillä. Älä usko mitään, kokeile ja testaa kehosi viisaus itse.
Proteiinimyytti?
Liika proteiini satuttaa munuaisia?
Vuosien varrella, tehtyäni työtä ravinnon ja liikkeen parissa, olen törmännyt tähän jatkuvasti. Vaikkakin tätä myyttiä toitotetaan, on kohtuullisen haastavaa löytää sanomiselle todisteita. Samaan hengenvetoon on sanottava, että mikäli kärsit munuaissairauksista, silloin on syytä olla tarkkana. Mutta eihän liikkuminenkaan täysillä ole suositeltavaa sairaanakaan, tai silloin jos olet katkaissut jalan viime viikon treeneissä. Samoin myös proteiinissa, puhumme tässä yhteydessä terveistä yksilöistä (joita ei tietyn määritelmän mukaan ehkä meidän yhteiskunnasta enää löydykään. Mutta se on toinen tarina se.). Mikäli sinulla ei ole munuaissairautta, voit nauttia laadukkaita proteiinin lähteitä kohtuullisen turvallisesti.
Dieettimyytti
Yhden näkemyksen mukaan 95% ihmisistä, jotka ovat dieetillä, saavat painonsa takaisin vuoden sisään. Ei hirveän lohdullista, mutta silti ihmiset hakevat ihmepilleriä, punaista taikasauvaa tai kaiken parantavaa yrttiä/ruokaa/tuotetta, jolla saisivat painonsa ja sitä kautta elämäsä jotenkin hallintaansa. Tämä ei ole älyttömän kannattavaa, ainakaan tulosten suhteen. On erikoista, että 33 miljardin diettimarkkinat eivät herätä ihmisten kysymyksiä diettien toimivuudesta. Dieetit eivät luo pitkäkantoisia tuloksia, vaan keskittyvät hetkellisiin tuloksiin, jotka siis saadaan jossain vaiheessa lähes aina takaisin. Tämä on kannattavaa bisnestä.
Biologisesti tarkasteltuna dieetti hidastaa painonpudotusta. Dieettiä voidaan verrata stressireaktioon keholle, jossa se joutuu tuottamaan korkeita kortisooli ja adrenaliinitasoja (stressihormoneita). Mitä enemmän näitä stressireaktioita kehossa on, sitä vaikeampaa painonpudotus on.
Mentaalisesti tarkasteltuna dietit ovat ulkoisia muutoksia, jotka eivät vielä riitä muuttamaan meidän sisäistä maailmaamme. Syvällä pinnan alla piilevät uskomukset, toimintatavat ja näkemykset maailmasta eivät muutu, vaikka vaihtaisimme sata kertaa dieetistä toiseen. Pitkällä aikavälillä sillä on paljon merkitystä, miksi syömme, miten syömme ja millä motiiveilla teemme niitä asioita, joita toteutamme elämässämme. Kestävät muutokset saadaan muuttamalla sisäistä maailmaa, ulkoisen maailman kanssa yhteistyössä. Tuomalla tietoisuutta omiin valintoihisi, pääsemme polullamme mukavasti kohti alati laajenevaa rehellisyyttä itseämme ja ulkoista maailmaa kohtaan.
Henkisesti tarkasteltuna nähdään helposti, että dieetit ovat kiristämistä, jonkin asian puuttumista elämästämme. Jokainen, joka on joskus yrittänyt kiristää ja minimoida elämänsä perusasioita, voi helposti samaistua siihen, että se ei ole hauskaa. Vaikkakin näen, että meillä on tärkeää kasvun kannalta tehdä asioita, jotka ovat haastavia, en kuitenkaan näe ilon puuttumista millään tavoin edistävän omia tavoitteitamme. Jokainen liike mitä teemme tulisi tuottaa lisää iloa, joka motivoi yleensäkin meitä tekemään enemmän noita asioita. Ilon ympyrä ja kierre on vaan lisää iloa tuova asia. Sama homma on myös toisinpäin. Kiristäminen tuo epämiellyttävyyttä, mikä tuo lisää kiristämistä, mikä luo edetessään ahdistusta. Lapsikin liikkuu mieluummin omalla tavallaan, kuin käskettynä juosta ja punnertaa aikuisen tavoin. Me ollaan edelleen lapsia, joiden ilo ei ole hävinnyt vielä minnekään.
Näiden ja monien muiden esimerkkien tavoin, en usko että myytit palvelevat meitä millään tasolla. Voimme lähteä kysymään enemmän kysymyksiä, ennenkaikkea laadukkaita kysymyksiä omista uskomuksistamme ja siitä mistä ne kumpuavat. Todellinen vapaus tulee vasta silloin, kun itse päätämme omasta kehostamme ja niistä ärsykkeistä, joita todella haluamme itsemme altistaa.
Toivottavasti näistä ajatuksista oli jotain sinua puhuttelevaa. Joka tapauksessa, kiitän sinua siitä, että käytit aikasi kanssani tämän pienen hetken. Jatketaan itsemme vapauttamista, jotta pystymme olemaan rakkaimmille enemmän oma itsemme.
Mitä mieltä olet? Herättikö kirjoitus sinussa ajatuksia?
Allekirjoittanut luennoi näistäkin teemoista parhaillaan ympäri Suomea ja mieluusti tekee yhteistyötä myös Hidasta Elämää lukijoiden kanssa. Jos kirjoitukseni herättävät sinussa ajatuksia ja haluaisit tehtä yhteistyötä kanssani, niin ole rohkeasti yhteydessä!
Kuvat: Ulla Maija Takkunen / www.teemusyrjala.com
Kurkkaa myös radiohaastatteluni Sami Sundvikin kanssa, jossa käsittelemimme myös ylläolevia teemoja:
Elämä voi olla monimutkaista. Pitää nukkua, syödä, hoitaa työasiat, perhe-elämä, liikunta… Silti voi tuntua, että emme hallitse mitään näistä asioista. Itse asiassa voimme hallita vain muutamaa asiaa elämässämme. Tämä juttu kertoo niistä seitsemän.
Ilo ja menestys kulkevat käsi kädessä. Kumpaakin voi saada lisää muuttamalla vain muutamaa tapaa elämässään, pieniä puroja, joista ajan myötä tulee iso joki.
On aina helpompaa valita epäterveellisempi vaihtoehto (jättää lähtemättä salille, mennä hampurilaiselle ruuan tekemisen sijaan), mutta terveellisempi valinta tuntuu pidemmän päälle aina paremmalta. Jos valitsemme oikein yhä useammin, huomaamme, että siitä tulee toinen luontomme. Tässä siis seitsemän asiaa, joita voit hallita elämässäsi:
1) Hengitä sisään, ulos, toista
Ajatteletko usein hengittämistä? Se on paras pikarentoutus kun haluamme hillitä ajatuksiamme. Tunne rintakehän laajeneminen ja supistuminen ja hengitä uudelleen, yhtä syvään. Laske yhteen kun hengität sisään, ja kahteen ulos. Tee kymmenen tällaista syvähengitystä aina, kun tuntuu, että stressi tai ajatukset ottavat vallan.
2) Juttele itsellesi mukavasti
Jokaisella meillä on sisäinen ääni. Usein se on syyttävä ja kritisoiva sekä monta kertaa päivässä yllättävänkin negatiivinen. Yritä kiinnittää huomiota siihen, montako kertaa päivässä puhut itsellesi negatiivisesti. Sisäisen Ankeuttajan löytäminen voi auttaa pääsemään siitä eroon. Yritä puhua itsellesi niin kuin parhaalle ystävällesi – virheitä tapahtuu ja se on elämää. Olet silti arvokas, tärkeä ja rakastettava.
3) Kiitä
Jos olemme kiitollisia päivittäin, se auttaa meitä näkemään asiat positiivisessa valossa, toivomaan ja olemaan periksiantamattomia.
4) Ajattele ruumiinkieltä
Mikä se juttu olikaan, että vain 10 % ilmaisustamme tulee suustamme ulos? Ruumiinkieli on tärkeää, ja sitä voi myös harjoitella. Ennen kuin lähdet töihin aamulla, seiso peilin edessä ryhdikkäästi ja aseta kädet lanteillesi. Seiso lantion levyisessä haara-asennossa. Tämä ”voima-asento” auttaa meitä tuntemaan itsemme varmoiksi.
5) Voimistele henkisesti ja fyysisesti
Liikuntaa olisi hyvä harrastaa n.20 minuuttia päivässä. Jos tuntuu mälsältä lähteä salille, ajattele sitä mahdollisuutena kuunnella ihania kappaleita kuulokkeista ja miettiä omia juttujasi. On tutkittu, että liike lisää luovuutta, etenkin kävely.
Myös aivojen on saatava jumppaa. Osta sudokuja tai ristisanoja, tai keksi sananmuunnoksia. Jos tällainen ei nappaa, voit aina meditoida. Jo 20 minuutin meditaatio virkistää sekä kehoa että mieltä.
6) Syö hyvin
Einesten syömisen ja liian sokerinkäytön haitat ovat kaikkien tiedossa. Ne lisäävät ylipainoa, diabeteksen riskiä ja jopa rintasyövän mahdollisuutta.
Terveellisen syömisen aloittaminen on helpompaa. Porkkanoiden popsiminen tv:tä katsellessa karkin sijaan on hyvä aloitusvaihtoehto. Allekirjoittanutta lohduttaa muinainen terveyssarja Akuutin jakso, jossa juontajaparista toinen söi ravitsevan, pienen salaatin ja toinen pizzan lounaaksi. Klo 18 molemmilla oli tasan yhtä nälkä. Lounaalla ei siis tarvitse syödä raskaasti, jotta tuntisi jaksavansa loppupäivän.
7) Nuku tarpeeksi
Nukkuminen on välttämättömyys moneen asiaan: keskittymiseen, jaksamiseen, ruokahalun vähentämiseen. Eräs parhaista unettomuuslääkkeistä on rutiini: käy aina nukkumaan samaan aikaan ja nouse samaan aikaan. Saattaa olla vaikeaa, mutta nukkumaan mennessä ajatuksista pitäisi päästää irti ja antaa niille aikaansa vasta seuraavana päivänä.
”Life is about choice. We do have a choice.”R. Hämäläinen ja E. Saarinen.
Luen John ja Julie Gotthamin kirjaa parisuhteista. Ajatukset leikkivät sinne tänne. Mietin miksi toisten elämä suuntautuu kohti runsautta ja kukoistusta, ja miksi toisten elämä on jatkuvaa kamppailua. Mietin meidän perhettä, ystäviä ja asiakkaita – miten pienestä kaikki on monesti kiinni. Mihin suuntaan vain. Erityisesti: miten nopeasti hiljalleen hiipunut parisuhde voi kääntyä parempaan kuin koskaan aiemmin. Upean matkan kulkenut asiakaspariskuntani perui kesän jälkeisen ajan. He kirjoittivat: ”Meillä on ihana yhteinen kesäloma takana ja hyvä arki alkanut. Olemme löytäneet toisemme uudestaan, paremmin. Hyvä on nyt ja tässä.”
Kaikissa parisuhteissa tulee kitkaa, vaikeita paikkoja ja hankalia jaksoja. On pieniä ja suuria ojanpenkkoja. Työtä on joskus liikaa, joskus liian vähän, talolaina hirvittää, kumppani ihastuu kolmanteen, kaljaa kuluu liikaa, roskapussit jäävät ovenpieleen, auto hajoaa, lapset valvottavat yöt, seksi ei kiinnosta. Mikä auttaa muuttamaan suuntaa?
Pienet valinnat. Pienet teot. Rakkauden uudelleen löytäminen. Näennäisesti päivittäiset valinnat tuntuvat monesti mitättömiltä. Näennäisesti vaikuttaa kovin pieneltä, pussaanko lähtiessäni miestä vai en. Kysynkö häneltä töiden jälkeen miten päivä meni. Silitänkö tai lämmitänkö saunan. Haluanko nähdä hyvän hänessä, itsessäni ja arjessamme. Näytänkö tunteeni, aloitanko ongelmista puhumisen pehmeästi, käännynkö kohti, otanko vastaan, pyydänkö anteeksi, annanko anteeksi.
Noista pienistä päätöksistä muodostuu kokonainen elämä.
Mies istuu toisella puolella pöytää ja katsoo autonkorjausvideoita. Otsa on vähän kurtussa ja ilme keskittynyt. Katson kuin näkisin hänet ensimmäistä kertaa. Vastaanotan häntä. Kaikki kasvojen uurteet, naururypyt silmien ympärillä, isot kädet ja tiimarista ostetut lasit. Juuri tuon ihmisen kanssa saan jakaa tämän päivän. Kuka hän on. Kuinka ihana. Kuinka ihmeellinen. Ihan omanlainen. Miten paljon minä saankaan rakastaa!
Hiljenny ja pysähdy. Mitä sinä näet, kun katsot omia rakkaitasi kuin ensimmäistä kertaa?
Joka aamu seison samalla bussipysäkillä samojen ihmisten kanssa. Törmään lähikaupan kassaan leikkipuistossa. Juoksulenkillä lahden ympäri samat tyypit juoksevat vastaan, aina siinä samassa tutussa kohdassa. Ryhmäliikuntatunnilla salissa rehkii taas se sama nainen, jonka kanssa olemme jumpanneet rinta rinnan jo useamman kuukauden. Tekisi mieli alkaa moikata heitä kaikkia, mutta tunnen, kuinka joku jarruttaa. Jostain syytä sitä ei vain oikein kehtaa, alkaa ujostuttaa ja sanat tarttuvat kurkkuun. Emmehän tunne toisiamme muuta kuin ulkonäöltä, vaikka näemmekin heitä enemmän kuin suurinta osaa ystävistämme. Ja voihan myös olla, että kukaan heistä ei ole kiinnittänyt huomiotaan minuun ikinä.
On täysin normaalia, tavallista ja hyviin käytöstapoihinkin kuuluvaa tervehtiä bussikuskia, kaupan kassaa, lapsen opettajaa, työpaikkaruokalan emäntää. Mutta mikä sitten jarruttaa tervehtimästä heitä, joita näemme jatkuvasti, mutta emme oikeasti tunne tai emme ole heidän kanssaan vaikkapa asiakaspalvelutilanteessa, jossa olisi sopivaa alkaa jutella? Monena aamuna olen hihitellyt itsekseni, kun olen miettinyt, josko sitä kajauttaisi kovaäänisen huomenta-tervehdyksen aamulla bussipysäkille saapuessa. Se on jäänyt ajatuksen tasolle. On niin paljon helpompi katsoa maahan ja leikkiä, että ei muka huomaa toista. Paljon vaikeampaa on katsoa toista suoraan silmiin ja vaikka sitten sanoa vain hei. Ehkä kyseessä on pelko siitä, että toinen ei vastaakaan tervehdykseen. Tekeekö tervehtijä tyhjille seinille puhuessaan itsestään silloin typerän? Vai lopulta – onko sillä edes mitään maailman merkitystä, tekeekö itsestään typerän vai ei. Kerranhan täällä ollaan, ainakin tässä samassa fyysisessä muodossa.
Vuosia sitten ohjaamillani ryhmäliikuntatunneilla kävi aktiivisesti eräs tyttö, johon sitten sattuman kaupalla törmäsin myös ravintolassa ja niinpä aloimme jutella ja jatkossa myös moikata. Kun olimme tutustuneet hieman enemmän ja etunimensä lisäksi sain tietää hänen sukunimensä ja kotipaikkakuntansa, huomasimme, että olemmekin pikkuserkkuja.
Asuessani naapurikaupungissa ja viedessäni lasta päiväkotiin, tapasimme joka aamu saman, kahta koiraa ulkoiluttavan naisen. Aluksi katselimme maahan, sitten aloimme tervehtiä ja lopulta jäimme aina vaihtamaan muutaman sanan. Monesti tuon naisen kohtaaminen pelasti väsyneen aamun ja sai hymyn huulille.
Eilen odotin bussia ja samalla räpelsin kännykkääni. Yhtäkkiä nostin katseen luuristani ja huomasin, että bussi oli jo ajamassa ohitseni. Nostin käteni ja syöksähdin kohti bussia, joka pysähtyi. Pyysin kuljettajalta anteeksi ja totesin olleeni vähän muissa maailmoissa. Hän vastasi iloisesti nauraen, että ei se haittaa, se on ihan joka päiväistä nykymaailmassa. Seisoessani bussin välikössä jonkun naisen vieressä, ampiainen alkoi pörrätä kintereilläni. Vaihdoin paikkaa, ja varoitin vierustoveriani. Bussin takaosasta tuli mies apuun ja poimi ampiaisen nenäliinaansa. Tästä saimme aikaiseksi hassun pienen keskustelun.
Kesällä olin matkalla uimarannalle autolla ja käännyin isommalta tieltä pikkutielle, kun juuri siinä kohdassa kävellyt iäkäs hattupäinen herrasmies viittilöi minua pysähtymään. Avasin auton ikkunan ja kurotin hänen puoleensa pelkääjän paikan ylitse. Mies kysäisi, että saako soittaa. Toistin hänen esittämänsä kysymyksen ja aloin kaivaa puhelinta käsilaukustani, kun herra nostikin kävelykeppinsä rinnalleen ja jatkoi: niin, saako soittaa, ilmakitaraa. Hölmistyneen ilmeeni nähtyä hän purskahti nauruun ja jatkoi matkaansa.
No mitä yhteistä kaikilla näillä kohtaamisilla itselleni vieraiden ihmisten kanssa sitten on? Kaikki ne jättivät minuun jälkensä. Yksi voimakkaamman, yksi heikomman, yksi sellaisen, etten kohtaamista ehkä enää ensi viikolla muista. Kaikista näistä pienistä hetkistä tuli kuitenkin todella hyvä mieli. On myös hyvä muistaa, että vaikka itsellä olisikin laaja lähipiiri, kaikilla ei ole ihmisiä ympärillään kovin montaa. Silloin jokin yksittäinenkin muutaman sanan vaihtaminen vieraan kanssa voi tuntua merkittävältä.
Se, että moikkaa puolituttua tai alkaa jutella vieraan tai vaikka sitten sen saman naaman kanssa, joka siinä vieressä tänäkin aamuna seisoi, ei vaadi paljon vaivaa. Vaivan sijaan se vaatii rohkeutta, avoimuutta, kiinnostusta toisiin ihmisiin ja ehkä pienen hypyn pois mukavuusalueelta. Joka tapauksessa se antaa paljon. Toistuvasta tai satunnaisestakin kohtaamisesta voi syntyä vaikka mitä, tiedä, vaikka tapaisi tulevan parhaan ystävän, tulevaisuuden elämänkumppanin tai kadotetun sukulaisen. Jos toinen ei halua keskutella, ei se mitään, sitä on syytä kunnioittaa. Kuitenkin voit olla itsestäsi ylpeä, että sinä uskalsit tehdä jotain ehkä täysin uutta itsellesi.
Tänään haastankin sinut (ja itseni) moikkaamaan näitä tuttuja vieraita ihmisiä. Tehdään me aloite! Toki aina ei huvita olla seurallinen, mutta edes joskus. Jos ei joka päivä, niin vaikka sitten kerran kuussa.
Poikani kuuntelevat mielellään hevimusiikkia. Minä en moisesta paljon ymmärrä, enkä ole edes kiinnostunut. Kuitenkin, keväisenä iltana tuntui välttämättömältä mennä heidän huoneeseensa, katsomaan, mikä upea musiikki siellä soi. Jep. Sitähän se oli – hevimusiikkia – kait. Ei ilmeisesti perusheviä, kuitenkin hevimuusikon tekemää.
Kyselin muusikon nimeä. Jason Becker. Kyseinen herra oli tietysti minulle täysin tuntematon. Kuulin lisää muusikosta. Hänen tarinansa yhdistettynä kuulemaani musiikkiin oli pyörryttävä yhdistelmä. Sellainen, joka sai sydämeni miltei repeämään. Edelleenkin kyyneleet tulevat silmiini tätä musiikkia kuunnellessa.
Esiintymislavalta vuoteen pohjalle.
Miehen tie on traaginen. Kerron tarinan lyhyesti, olet sitten hänen musiikistaan mitä mieltä tahansa. Mies oli nuorena (80 -luvun lopulla) erityisen lupaava hevikitaristi. Maailman luokkaa.
Sitten kaverin sormet alkoivat kangistua ja liikkuminen hankaloitua. Hevarin hommat eivät enää luontuneet. Tutkimuksissa herralla todettiin ALS-lihasrappeuma. Siis mikä tauti. Yksinkertaistettuna, sairastuneelta menee ensin kyky liikkua ja voimat käsistä. Lopulta häntä ruokitaan letkulla ja kuolema koittaa hengityslihasten pysähtyessä. Kun sairaus todettiin, elinaikaa ennustettiin olevan enintään viisi vuotta. Ei kuulosta millään muotoa innostavalta tulevaisuudelta.
Hengityskoneeseen
Niin, entä herra Jason Becker? Hän joutui hengityskoneeseen vuonna 1995. Muiltakin osin hän on seurannut sairautensa käsikirjoitusta, kuitenkin sillä erotuksella, että on edelleen elossa. Kohta 25 vuotta taudin toteamisen jälkeen. Maailmantason lupaus ei pysty liikuttamaan käsiään eikä jalkojaan, ei edes puhumaan. Hän voi ilmaista itseään ainoastaan silmiensä liikkeillä. Luulenpa, että oma elämänhaluni olisi tuossa tilanteessa liian kovalla koetuksella.
Kun hevikitaristi sidottiin hengityskoneeseen ja sänkyynsä, hän oli 25 -vuotias. Normaaliin ihmisikään nähden odotettavissa on vielä 50 vuotta sitä samaa. Elämää sängyssä. Vailla kykyä nousta ylös, kääntää edes kylkeä, rapsuttaa kutittavaa nenää, maiskuttaa ruokaa tai edes, perkele kirota ääneen omaa tilaansa. Hänen kohtalonsa oli olla ihmisen muotoinen uppotukki, joka kuitenkin tuntee ja ajattelee.
Iloa toivottomuuden peräkammarista!
Katkeruutta, pelkoa, ketutusta, raivoa, toivottomuutta, täydellistä merkityksettömyyttä. Tuollaiset tunteet tuntuisivat enemmän kuin luonnollisilta. Olinhan hän vain soittanut ja halunnut soittaa kitaraa suurilla lavoilla. Esiintyä ja hullaannuttaa yleisönsä taidoillaan. Olihan hän vain halunnut antaa itsensä musiikkina heille, jotka häntä halusivat kuulla. Voisiko ero toteuman ja toivotun välillä olla paljoa suurempi? On turha uskoa, että osaisin edes kuvitella, miltä hänestä on tuntunut.
Entä sitten se musiikki, jota olin juuri kuullut. Se, joka oli tämän herran säveltämää, vaan ei soittamaa. Musiikki, joka henkii iloa, innostusta, rakkautta, energiaa ja kaikkea sellaista, jota ainakin minä haluan elämässäni kokea. Musiikki, joka oli herättänyt minut noihin tunteisiin normaalin arki-illan rutiineista. Musiikki, jota halusin ehdottomasti kuulla lisää. Mistä se oli kotoisin?
Se oli kotoisin koneen avulla hengittävän uppotukin silmistä. Hänellä on apuväline, jolla hän säveltää musiikkia silmiensä liikeiden avulla. Hän säveltää sieltä, sängyn pohjalta. Musiikkia, joka herättää niitä tunteita, joita me, terveinä tallustavat ja keskimäärin hyvin voivat ihmiset, haluaisimme kokea. Sänkynsä pohjalta ja liikkumattomin raajoin. Hän auttaa meitä kokemaan jotain sellaista, jota me iloksemme tarvitsemme.
Reilu peli? Sitä en tiedä. Sen kuitenkin tiedän, että kun me katsomme peiliin ja ajattelemme tätä tositarinaa, voimme täydellä varmuudella tehdä oman osamme itsemme ja yhteiseksi iloksi. Meidän jalkamme voivat kävellä, kätemme liikkua ja kykenemme puhumaan. Meillä on varmasti vähintään samat mahdollisuudet tuottaa iloa, kuin Herra Backerillä. Käytämmekö ja täytämmekö mahdollisuutemme?
Totta. Ei hevikitaristi ole sen suurempi sankari kuin kukaan muukaan. Ei – hänen ammattinsa ei tee hänestä sankaria. Hänesta tekee sankarin hänen asenteensa ja rakkautensa elämää kohtaan. Se tekee meistä jokaisesta sankareita.
PS. Tässä musiikki, jonka kuulin ja joka vei minut tämän tarinan äärelle.
Kalifornian yliopiston tutkimuksessa selvisi, että onnelliset ihmiset tekevät ainakin näitä 8 asiaa:
He omistavat paljon aikaa perheelle ja ystäville sekä ihmissuhteiden hoitamiselle.
He ilmaisevat kiitollisuutensa kaikesta, mitä heillä on.
He ovat yleensä ensimmäisenä auttamassa ihmisiä, myös ohikulkijoita.
He suhtautuvat positiivisesti tulevaisuuteen.
He elävät tässä hetkessä.
He harrastavat liikuntaa päivittäin.
Heillä on tavoite, johon he ovat sitoutuneet.
He ovat oppineet, että vastoinkäymisissäkin on voimaa.
Sen pituinen se? Vai pitäisikö tästä oppia jotain? Mitä voi itse tehdä, että olisi yksi näistä onnellisista ihmisistä?
Mitä tulee onnellisuuteen, vähän useasti on parempi kuin paljon kerralla. Pienet asiat tekevät onnellisemmaksi kuin suuret, koska pieniä ilon aiheita on mahdollista lisätä jokaiseen päivään.
Jos varaamme aikaa työlle, lääkärissäkäynnille ja unelle, miksemme varaa sitä onnelle? 40% onnesta on sellaista, johon voimme vaikuttaa valitsemalla, mitä teemme. Onnen tulisi olla niin syvälle juurtunut osa päiväämme, että siitä tulee tapa. Onnea pitää hankkia, mutta mistä sitä hankitaan ja miten?
Esimerkiksi näin:
1) Kun heräät, mieti ensimmäisenä hetken ajan näitä kolmea asiaa
a) Mitä et malta odottaa?
b) Minkä mukavan asian muistat?
c) Mistä asiasta olet kiitollinen?
Jokaisessa päivässä pitäisi olla jotain, jota et malta odottaa. Jos sellaista ei ole, se täytyy varata tai sopia (kahvit ystävän kanssa, matkalle lähtö illalla).
Kun muistat jotakin ihanaa aiemmin tapahtunutta, aktivoit stressiä vähentäviä aineita aivoissa.
Kiitollisuudesta on kirjoiteltu netti täyteen. Kiitollisuus poistaa masennusta, stressiä ja saa meidät muuttamaan elämänasennettamme.
2) NAUTI aamukahvistasi
Keskity. Haista. Makustele. Miksi? Siksi, että kyky nauttia yksinkertaisista asioista voi saada aikaan eron onnellisen ja onnettoman ihmisen välillä.
Jos et juo aamukahvia tai syö aamiaista, voit soveltaa tätä mihin tahansa aamurutiiniin.
Nauti!
3) Liiku
Liikunnan ja mielenterveyden yhteydestä on puhuttu maailman sivu. Liikkuvat ihmiset ovat löytäneet keinon, jolla purkaa pahaa oloaan terveellisesti. Suomalaisissa tutkimuksissa on selvinnyt, että kaksi tai kolme kertaa viikossa liikkuvat kokevat enemmän luottamusta ihmisiin ja vähemmän vihaa ja masennusta ja stressiä.
Tärkeintä on löytää oma suosikkilajinsa. Jos inhoat salia, ui. Jos inhoat uimista, kävele. Jokaisen on mahdollista löytää lajikirjosta se tapa liikkua, josta nauttii.
4) Tee pieniä palveluksia
Sanotaan, että vapaaehtoistyötä ja kuorolaulua harrastavat elävät pisimpään. Ja se on ihan totta. Useat tutkimukset ovat huomanneet, että jo viiden minuutin pyyteetön auttaminen tekee ihmeitä mielenterveydelle. Pienet palvelukset kannattaa ottaa jokapäiväiseen ohjelmaan.
5) (Työ)elämä on peliä
Onnellisilla ihmisillä on tavoitteita, ja he tekevät työtä jatkuvasti päästäkseen niihin. Neurotieteilijä, professori Richard Davidson tutki, että kovan työn tekeminen tavoitteiden eteen lisää positiivisia tunteita ja jopa ehkäisee pelkotiloja ja masennusta. Tällainen tavoite ei tarvitse välttämättä olla suuri, se voi olla esimerkiksi ”Teen tämän tänään kokonaan, ja sitten vasta lähden kotiin.”
Töissä kannattaakin pyrkiä (ei aina mahdollista) tekemään mahdollisimman paljon hyvältä tuntuvia työtehtäviä, panna merkille edistymisensä ja katsoa ja ihailla valmista tuotosta. Valmiista tiedotteesta, artikkelista, seinästä tai vaikkapa inventaarista saa voimaa seuraavan päivän koitokseen.
6) Ole ystäviesi kanssa
Amerikkalaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että kirkossa tai muussa hengellisessä tilaisuudessa käynti tuottaa iloa. Mutta ei siitä syystä, kuin saattaisimme luulla. Hengellinen aika on ennen kaikkea aikaa, jolloin tapaamme yhteisöämme ja ystäviämme. Itse asiassa jotkut tutkimukset ovat menneet niin pitkälle, että ne ehdottavat, että uskonnossa ei olekaan kyse siitä, mihin uskotaan ja siitä voiman saamisesta, vaan yhteisöstä: ihmisistä, joita tapaamme tutustuttuamme uskontoon lähemmin. Tästä kumpuaa ilo ja onni yhteisessä uskossa.
Myös rahaa kannattaa käyttää ystäviin. Kun seuraavan kerran menette kahville, ehdota että tarjoat. Ihmiset, jotka käyttävät rahaa itseensä, eivät tule niin onnellisiksi kuin ne, jotka käyttävät sitä toisiin.
7) Löydä hyvä huonosta
Kaikessa pahassa mitä meille tapahtuu, on aina jokin hyvä puoli. Onnelliset ihmiset eivät tarvitse paljon aikaa keksiäkseen tämän puolen. Yleensä vastoinkäymisiä kohtaamattomat ihmiset eivät ole niin vahvoja kuin ne, jotka ovat joutuneet kokemaan kovia. Yritä siis aina keksiä hyvä puoli vastoinkäymisessäsi. Joskus siinä menee aikaa, mutta keksit sen kyllä.
“Ihmisellä ei voi olla hyvä olo, ellei hän hyväksy itseään.”
Epämääräinen epämukavuuden tunne voi johtua siitä, että ei hyväksy itseään, tekojaan ja ajatuksiaan. Tästä tunteesta voi kuitenkin päästä eroon yrittämällä pitää itseään arvossa. Tämä johtaa rentoutuneempaan ulosantiin ja sisäiseen vapauteen. Itsearvostuksen puute voi olla ”viimeinen linnake” onnellisen elämän tiellä, kun ihminen rakentaa esteitä omaan mieleensä, vaikka esteitä ei itse asiassa ole. Tällaisia linnakkeita voi oppia välttämään etsimällä hyväksyntää sisimmästään, ei toisista ihmisistä.
2. Mielen rajoittuneisuuden välttäminen
”Ikä on yksi niistä asioista, joilla ei todellakaan ole väliä.”
Saatamme ajatella, että ihmiset ajattelevat meistä kaikenlaista, esimerkiksi ulkonäöstämme. Kuitenkin se, mihin kiinnitämme huomiota itse, on se minkä muut huomaavat – ja päinvastoin. Jos siis vähät välitämme isosta finnistämme, eivät muutkaan sitä huomaa. Ei myöskään kannata kääntää kaikkia ihmisten reaktioita negatiivisiksi – ihmiset reagoivat miten reagoivat, mutta voimme silti tehdä, mitä haluamme.
3. Piristy, ja muista pitää hauskaa
”Huumori on ihmiskunnan suurin siunaus”
Huumorin kukka on kaunein kukka, sanotaan. Huumorilla voi kääntää tilanteen kuin tilanteen päälaelleen, tai ainakin nähdä siinä parhaat, positiiviset puolet. Piristyminen auttaa myös työntekoa. Jos tunnet olevasi kuin sumuverhon ympäröimä, nouse hetkeksi ylös ja voimistele tai katso lempi-Youtube-pätkäsi. Hieman piristyneenä työnteko sujuu ihan eri tavalla.
4. Päästä irti vihastasi
”Viha on happoa, joka vahingoittaa lähtöastiaa paljon enemmän, kuin sitä astiaa, johon se kaadetaan.”
Viha on kieltämättä aika turhaa. Useimmiten, kuten Twain sanoi, se vahingoittaa enemmän vihaajaa kuin vihattavaa. Yritä keskustella sen kanssa, joka on saanut sinut suuttumaan, ja jos tämä ei ole mahdollista, päästä irti vihasta äläkä anna sen hallita enää elämääsi.
5. Vapauta itsesi odotuksista
”Älä ajattele, että maailma on sinulle jotain velkaa. Ei tietenkään ole. Sehän oli täällä ensin.”
Lapsena vanhempasi antoivat sinulle (melkein) kaiken mitä pyysit. Tästä joillekin jää tunne, että kasvettuamme aikuisiksi on maailman tehtävä antaa meille pyytämämme ja haluamamme. Tämä voi aiheuttaa paljon turhautumista ja ahdistusta, jollemme muista, että maailmalla ei ole tällaista tehtävää. On oma työmme löytää itsemme ja tulla sellaisiksi kuin olemme.
6. Jos et seuraa merkittyä polkua, varaudu reaktioihin
”Uusi idea on aina kummallinen, ennen kuin se onnistuu.”
Jos olet uskollisesti oman tiesi kulkija, ihmiset saattavat reagoida yllättävilläkin tavoilla. Iloisesti, tukien, arvostaen tai sitten välinpitämättömästi ja alas painaen. On hyvä muistaa, että reaktio kertoo enemmän reagoijasta kuin sinusta.
7. Älä keskity ongelmiisi
”Vedä ajatuksesi pois ongelmistasi. Tartu niitä vaikka jaloista, käsistä, raivelista… ihan mistä vain täytyy.”
Se, mitä ihminen ajattelee on se, mitä hän vetää luokseen. Missä tahansa tilanteessa voimme valita, mihin tilanteen puoliin keskitymme. Ota tavaksesi siirtää fokuksesi positiivisiin asioihin, missä tahansa sitten oletkin.
8. Keksi uusia tapoja piristyä
”Paras tapa saada oma olo paremmaksi on piristää muita.”
Jos autat jotakuta/joitakuita, avaat positiivisen kierteen. Autetut tuntevat yleensä kiitollisuutta ja haluavat vastata palvelukseen – jos eivät sinulle, niin ainakin joillekin muille. Näin olet laittanut hyvän kiertämään. Palveluksen lisäksi laitat eteenpäin myös positiivista asennetta.
9. Tee, mitä haluat
”20 vuoden päästä tulet katumaan niitä asioita, joita et tehnyt, etkä niitä, joita teit. Purjehdi siis kauas kotisatamasta, tunne tuuli purjeissa. Löydä. Unelmoi. Keksi.”
Ei lisättävää. Tämän lainauksen laittaisin jääkaapin oveen, muistutuksena siitä, että unelmaa on mahdollista elää.
Liki kaikessa syömässämme ruoassa on sokeria. Uskon, että moni osaa jo tunnistaa suurimmat miinakentät lisätyn sokerin osalta, mutta on silti yllättävää, kuinka paljon sokeria ylipäätään voi saada ruoan mukana päivän aikana. Suomalaissuositusten mukaan lisätyn sokerin määrä ruokavaliossa ei saisi ylittää 10 prosenttia päivittäisestä kokonaisenergiasaannista ja WHO:n suositusluonnoksessa määrä tulisi jopa puolittaa (5 prosenttia, joka vastaa noin kuutta teelusikallista sokeria).
Sokerikoukussa kamppaileva australialainen Sarah Wilson päätti uudenvuodenlupauksenaan päästä irti sokerista. Päätöksen seurauksena syntyi Irti sokerista -niminen teos, jonka tavoitteena on auttaa siivoamaan sokeri ruokavaliosta ja voimaan paremmin.
Irti sokerista (Pen & Paper 2014) käy ensimmäiseksi läpi Sarahin oman tarinan. Hän sairastui opiskeluvuosinaan useaan eri autoimmuunisairauteen, ja vaikka hän pystyi vuosien aikana vähentämään sokerinsyöntiään, piilotteli hän omien sanojensa mukaan niin sanottujen terveellisten sokerien eli mm. hunajan, tumman suklaan ja hedelmien suojassa.
Jos lukee tuokiokuvan hänen entisenlaisesta normaalista arkipäivästä, tajuaa, kuinka helposti ja vaivihkaa suositusten mukainen sokerimäärä ylittyy. Reilut 25 teelusikallista sokeria kertyi seuraavista yhden päivän aikana nautituista ruoka-aineista: kolme hedelmää ja kourallinen kuivattuja hedelmiä, pari teelusikallista hunajaa teen kanssa, pieni 35 gramman patukka tummaa suklaata ja hunajalla maustettu luonnonjogurtti tai muu vastaava pieni jälkiruoka. Lisäksi listasta puuttuu päivän mittaan esim. kastikkeista, ketsupista tai leivästä saadut piilosokerit. Ravitsemustutkijat eivät siis ole syyttä huolissaan.
Sarahin kirjan punaisena lankana on 8 viikon puhdistuskuuri. Jokaisen viikon alussa käydään läpi viikon tavoitteet sekä ohjeistetaan, miten niihin päästään. Lisäksi jokaisen viikon kohdalla on ”Tutkittua tietoa”-osio, joka ainakin itselle tarjosi erittäin mielenkiintoisia oivalluksia. Kaikista pahimmaksi ”konnaksi” Sarah mainitsee fruktoosin, eli hedelmäsokerin. En esimerkiksi tiennyt, että kun syömme fruktoosia, elimistömme ei havaitse sitä ja siksi sitä voi syödä mielin määrin ilman kylläisyyden tunnetta. Lisäksi fruktoosi ohittaa kehossamme maksan rasvanmuodostusta säätelevän mekanismin ja muuttuu suoraan rasvahapoiksi ja sen jälkeen kehon rasvaksi. Jonkinlaisen tarkan lähdeviitteen olisin kaivannut tämän ja muutaman muun kirjassa esiintyvän lauseen tueksi. Uskoisin, että myös oma liikunnallinen aktiivisuustaso vaikuttaa siihen, kuinka paljon rasvaa keho tällä tavoin kerää. Joka tapauksessa jo kirjan ensimmäisen 20 sivun aikana käy selväksi, että liika sokeri on ihmiselle erittäin haitallista.
Puhdistuskuurin ensimmäisten kahden viikon aikana karsitaan sokerin määrää helpoilla pienillä muutoksilla ja lisätään reilusti rasvan määrää ruokavaliossa. Seuraavien viikkojen aikana ollaan jo selvästi tiukempia ja sokeria pyritään saamaan korkeintaan kuusi teelusikallista päivässä. Energian saannista huolehditaan rasvan, vihannesten ja proteiinin lisäämisellä. Ruokaohjeet, joita Sarah on kirjaan koonnut sekä omista arkistoista että tuttaviltaan, ovat monelta osin gluteenittomia ja viljattomia. Mikään paleokeittokirja teos ei silti väitä olevansa ja esimerkiksi maitotuotteita käytetään muutamissa resepteissä.
Kahdeksannen viikon lopulla ruokavalioon palautellaan vähän hedelmiä ja sokerin korvikkeita, mutta niitäkin kohtuudella. En itse käynyt koko kahdeksan viikon kuuria läpi, mutta ymmärsin, että loppujen lopuksi aika yksinkertaisilla ruokavaliomuutoksilla voi helposti vähentää ylimääräisen sokerin saantia. Lisäksi kirja antoi oivallisia neuvoja niihin hetkiin, jolloin mieliteko iskee ja keho pyytää jotain makeaa. Kaikkiin näihin haastaviin hetkiin löytyy jokin ratkaisu, kun jaksaa nähdä vaivaa ja ymmärtää, millainen suhde sokeriin ja sen sietokykyyn omalla keholla on.
Olen suuri kookoksen ystävä ja olin mielissäni huomatessani, että kirjan resepteissä käytetään paljon erilaisia kookostuotteita. Erityisesti kookosvoita/-sosetta olen tehnyt nyt kirjan inspiroimana monta kertaa, koska se on luonnostaan makeaa, antaa hyvin energiaa ja sopii herkullisen makunsa puolesta esimerkiksi gluteenittoman leivän tai lettujen päälle sekä porkkanoiden tai muiden kasvisten kanssa dippailuun. Lisäksi sen tekeminen itse on huomattavasti edullisempaa, kuin suoraan kaupasta ostaminen.
Kookosvoin tekemiseen tarvitset:
Vähintään 2 kpl 200 gramman kookoshiutalepusseja (mitä enemmän hiutaleita on, sen helpommin monitoimikone pyörittää massaa)
Kaada hiutaleet monitoimikoneeseen ja anna koneen käydä noin 10 minuuttia, välillä reunoilta kaapien. Huom. pidä huoli, ettei kone kuumene liikaa. Sen tehosta riippuen saattaa mennä hetki, ennen kuin seoksen rasva alkaa erottua ja hiutaleista alkaa muodostua sosetta. Säilytä voi lasipurkissa joko huoneenlämmössä tai jääkaapissa, vuodenajasta ja lämpötilasta riippuen. Itse säilytän voin huoneenlämmössä valolta suojassa, jolloin se on heti notkeaa ja helposti levitettävää.
Lisää ideoita sokerittomaan elämään löydät osoitteesta iquitsugar.com
Sanat ovat valtaa. Usein haukumme itseämme haukkumanimillä, joita myöhemmin ajateltuamme ”emme tarkoittaneet”. Tämä ei kuitenkaan ole totta, sillä sanomishetkellä sanoissa on intentio, ja tarkoitamme joka tavua. Jos tavoitteemme on olla kiltti ja ystävällinen, empaattinen ihminen, näiden viiden sanan käytön voi lopettaa:
1. Tyhmä
”Tyhmä” on sanamme sille, kun joku ei tee sitä, mitä haluamme, silloin kun haluamme. Jos lopetamme tämän sanan käytön, hyväksymme asiat sellaisina, kuin ne ovat. Meidän on lakattava tuomitsemasta ihmisiä, asioita ja tilanteita.
2. Lihava/läski
Meillä ei ole oikeutta käyttää tätä sanaa itsestämme eikä muista. Tämä sana hehkuu vihaa, jota emme todellakaan halua levittää tähän maailmaan.
3. Pitäisi
Miten niin ”pitäisi”? Jos sinun pitäisi olla miljonääri, olisit. Jos sinun pitäisi olla ex-miehesi/vaimosi kanssa yhä, olisit. Olet juuri nyt siinä tilanteessa, jossa sinun tulee olla, ja on hyvä opetella käyttämään sitä, mitä on. Pitäisi-asioiden hokeminen ei vie sinua eteenpäin.
4. Viha/ minä vihaan
Voimakas sana, joka huokuu negatiivisuutta. Tämän sanan käytön lopettaminen opettaa meitä keskittymään niihin asioihin, joita rakastamme, ja jotka ovat hyvin.
5. Luuseri
Jokaisen meidän matka on kesken. Kukaan ei ole siis voittanut tai hävinnyt. Toisen matka saattaa näyttää sinusta oudolta, mutta älä sano mitään. Tuomitseminen ei ole meidän asiamme. Ihmisten kunnioittamiseen kuuluu se, että heidän ei tarvitse meidän taholtamme pelätä leimautumista tai rajoittamista.
Vitamiinit ovat saaneet viime vuosina paljon huomiota. Silti yllättävän vähän puhutaan R-vitamiinin vaikutuksista muihin ravinteisiin liittyen. Toki tämä sivusto on monen kirjoittajan osalta keskittynyt R-vitamiinin tärkeyteen liittyen muihin elämän osa-alueisiin. On kuitenkin aika liittää R-vitamiini myös ravitsemaan meidän koko kehoamme. Pieni kurkkaus tähän alajati laajenevaan ravinteeseen.
R-Vitamiini
R-vitamiini on löydetty jo aikojen alussa. Sen arvo on ymmärretty jokaisessa kulttuurissa, vaikkakaan sille ei ole annettu tieteellistä termiä näissä systeemeissä. R-vitamiini löytyy jokaisesta ruoka-aineesta, tosin hieman eri määrinä esiintyvänä aineena. Poiketen muista vitamiineista, voit itse vaikuttaa ravinteen määrään monin eri keinoin. Hassuinta tässä on se, että tämä ravinne on yksi uupuva tekijä erilaisissa dieeteissä, painonhallintamenetelmissä, oireiden poistamisessa tai kehon muokkaamisessa. Puutostila syntyy yllättävän helposti ja sen paikkaaminen voi kestää useita vuosia, pahimmillaan koko elämän mittaisen ajan.
R-vitamiini ja ympäristö
Kuinka ravinto kasvatetaan vaikuttaa siihen, mitä ruoka sisältää, tai mitä se ei sisällä. R-vitamiinia ei löydy välttämättä tehotuotetuista valmisteista lähtökohtaisesti. Myös prosessointi, kuljetustavat ja motiivit voivat joko lisätä tai vähentää R-vitamiinin määrää. Monien alkuasetelma on se, kuinka saada ruokittua oma kehonsa. Kääntäisin tämän kuitenkin ympäri ja kysyisin, kuinka me voimme ruokkia ympäröivää maailmaamme, kuinka voimme antaa yhteisölle takaisin omaa panostustamme, kuinka voimme lisätä R-vitamiinin määrää ravinnossa ja ennenkaikkea maaperässä, josta meidän ruokamme tulee. Mitä enemmän panostamme maaperään ja sen hyvinvointiin, sitä enemmän hyödymme itse siitä R-vitamiinin muodossa.
Kysymyksiä
Todellakin, kysymykset ovat supertärkeitä myös tässäkin aiheessa. Lähtisin näistä liikenteeseen.
Mikä on tarkoitukseni tässä ajassa ja paikassa?
Kuka olen sisimmässäni?
Mitkä asiat ruokkivat sydäntäni?
Kuinka löydän suurimman potentiaalini, onneni ja täyttymyksen?
R-vitamiini paljastettuna
R-, eli Rakkaus-vitamiini on kaikkialla mistä sen haluamme löytää. Ravinnossa pitäisin tärkeimpänä elementtinä sitä, kuinka lähestymme aihetta ja millä motiiveilla. Teemmekö kaiken täydellisesti, mutta otamme siitä stressiä ja ehdottomuutta, jolloin koemme ahdistavissa tilanteissa sympaattisen hermoston vaikutuksen, joka luo meille lisää stressiä. Vai pystymmekö ottamaan kaiken vastaan kiitollisena, rakkauden vitalisoimana elementtinä? Pystymmekö mukautumaan, olemaan joustavia omassa mielessämme, jolloin pystymme olemaan enemmän parasympaattisen hermoston puolella, joka rauhoittaa meitä elämään enemmän omassa kehossamme rauhassa.
Ravinto ja rakkaus eivät ole hirveän kaukana toisistaan. Monet puhuvat tunnesyömisestä. Ja mitä enemmän sitä kurkataan lähempää, sitä enemmän huomaamme, kuinka tunnesyömisellä paikkaamme, tukahdutamme, tai tuomme tiettyä nautintoa kehoomme.
Tunne. Tunne siinä missä rakkaus. Jos emme koe saavamme rakkautta ympäristöstämme, ihmisiltä, voimme hakea sitä ravinnosta. Aivan samoin, kuin pieni vauva yhdistää ravinnon turvaan, rakkauteen ja huolenpitoon, me omaamme nuo samat mekanismit. Voimme yrittää tukahduttaa ne, tai toivottaa ne tervetulleeksi elämäämme. Voimme ravita itsemme rakkaudella, tuolla isolla R:llä.
Voimme myös muuttaa ajatuksen siitä, mikä sisältää rakkautta ja huolenpitoa. Mummon tuoma rakkauden osoitus yleensä on ollut aikojen saatossa makea. Makea, jonka yhdistämme koko elämämme siihen rakkauden tunteeseen. Makea, joka liiallisesti syötynä alkaa kuluttaa meidän voimavaroja, potentiaalia, sekä energiaamme elämässä. Mitä jos mummo olisi tuonut sinulle porkkanoita ja naurista rakkauden osoituksenaan? Olisiko mielleyhtymä ollut myös aikuisena erilainen? Olisiko ajatus rakkauden täyttämisestä ruoalla vaihtunut?
R-vitamiini ruokkii meidän kehoa, mieltä ja syvintä olemustamme. Sen vähyys ei tarkoita sitä, etteikö sitä olisi kaikkialla. Kyse on enemmänkin siitä, missä päätämme sitä nähdä. Pysähdymmekö, hengitämme ja annamme hetkelle, ihmisille ja ravinnolle arvostusta? Sitä arvostusta, joka rauhoittaa meidän kehoa ja mieltä. Sitä hetkeen pysähtymistä, joka saa meidät enemmän olemaan läsnä, suuremmin maistamaan, haistamaan, kokemaan ja sitä kautta enemmän tuntemaan iloa ja rakkautta hetkeä kohtaan.
R on ihmeellinen asia, jonka sydämestäni suosittelen tuomaan ravitsemuksen kentälle saman tien. On tavoitteesi mikä tahansa, se auttaa varmasti sinua löytämään suurempaa täyttymystä, kuin yksikään R-puutoksinen asia. Sydän on ihmeellinen asia, kuunnellaan, ihmetellään sen kautta elämää entistä enemmän ja annetaan sen täyttää lautasemme lisäksi koko elämämme.
Kiitos, että jaoit tämän hetken kanssani.
Kuvat: Ulla-Maija Takkunen / www.teemusyrjala.com
Rakkaudesta juttelimme myös radio/nettishowni aloitusjaksossa, kirjoittaja kollegani Aaro Löfin kanssa. Kurkkaa koko haastattelu täältä:
Seikkailu on ihanaa. Oli se sitten päivä Linnanmäellä, pitkä ulkomaanmatka tai vain Tukholman-risteily, jokainen meistä etsii välillä kunnon seikkailua. Olosuhteiden muuttaminen voi avata mielemme. Jos emme ruoki seikkailunhaluamme, se pienenee ja häviää.
Seikkailu auttaa meitä ymmärtämään enemmän itsestämme, maailmasta ja toisista ihmisistä. Vaikkei taskunpohjalla olisi yhtään rahaa, seikkailla voi silti omassa kaupungissaan. Seikkailemisesta voi tehdä elämäntavan käymättä koskaan ulkomailla.
Tässä neljä tapaa edistää seikkailumentaliteettia:
1) Poistu mukavuusvyöhykkeeltä
Meillä kaikilla on mukavuusvyöhyke – se sama kahvila, sama kauppa, sama kampaaja. Mutta mitä tapahtuu, jos yritämme lähteä tältä vyöhykkeeltä? Nähdä erilaisia tapoja määritellä normaali? Kun käymme joskus eri kahvilassa, kaupassa tai kampaajalla, perspektiivimme muuttuu. Mukavuusvyöhykkeeltä lähteminen voi muuttaa meitä ihmisinä parempaan suuntaan. Kun palaat sinne, saatat huomata asioita, joita pidit ennen itsestäänselvyyksinä.
2) Muista, että hallinta ei ole todellista
Jos olet jossain kaukana lomalla (esim. Etelä-Amerikassa), ja paluulento peruuntuu, et oikeastaan ihmettele ollenkaan. Palaat hotelliisi ja varaat uuden lennon. Mutta jos Helsingistä lähtevä lento peruuntuu, nousee siitä kamala haloo.
Tämä johtuu siitä, että Seutulassa olemme mukavuusvyöhykkeellä. Suomalaiset lentoyhtiöt toimivat, eivätkä ne saa olla myöhässä. Kriisi.
Seikkailumieliala taivuttelee meitä päästämään irti kriiseistä ja näkemään ne mahdollisuutena. Mahdollisuudet näyttävät meille myös osan todellisesta itsestämme; mihin todella pystymme, kun haluamme. Siksi kriisit kannattaa ottaa mahdollisuutena murtaa sitä, mitä emme ole, ja tuoda todellinen minämme esille.
3) Anna itsellesi mahdollisuus olla jatkuvasti ihmeissäsi
Uusia paikkoja, esimerkiksi uusia ravintoloita ja niiden ihanuuksia ihmetellään usein. Matkalla vau-efektin voivat aiheuttaa maan kielellä kirjoitetut kyltit, paikallisen arkkitehtuurin ilmentymät ja kiltit, ystävälliset ihmiset. Seikkailumentaliteetti opettaa, että vau-efektiä voi harjoittaa joka päivä. Yritä miettiä, mikä omassa elämässäsi on ihme.
4) Vain matkalla on väliä, ei määränpäällä
Jos jossain on vain rajattu määrä aikaa olla, keksii hyvin nopeasti, mitä siellä haluaa tehdä ja mistä tulee lempipaikkoja. Se, joka uskaltautuu pois mukavuusvyöhykkeeltä, arvostaa pieniä hetkiä, haasteita ja päivittäistä uurastusta. Juuri hetken arvostaminen tekee seikkailijasta seikkailijan.
-niminen teos, jonka tavoitteena on auttaa siivoamaan sokeri ruokavaliosta ja voimaan paremmin.
