Elämän flow: Tykkää musta, niin sit mäkin tykkään musta!

Kun surffailen somessa, erityisesti Instagramissa, voin välillä vähän huonosti. Ahdistusta aiheuttaa erityisesti teinien suosima selfieiden alalaji: huulet töröllä, muikea ilme, tarkkaan harkittu kuvakulma yläviistosta. Se, jossa pyritään näyttämään mahdollisimman ihkulta. Sitten kaverit tykkää ja hihkuu, että vitsi sä oot kaunis.

Luulen tietäväni, mistä ahdistukseni johtuu.

Elämän Flow - itsensä hyväksyminenMietin, miltä minusta olisi tuntunut, jos reilut 20 vuotta sitten kulttuuri olisi ollut samanlainen kuin nyt. Kameroita jokaisella, nettiyhteydet jatkuvasti käytössä, lukuisat mediat klikkauksen päässä odottamassa – ja tämä kaikki yhdistettynä nuoruuden epävarmuuteen, oman kehittyvän kehon kummasteluun sekä suunnattomaan tarpeeseen tulla hyväksytyksi.

Kuinkahan monta Facebook-kaveria minulla olisi ollut? Olisiko minun selfieistäni tykätty? Olisinko uskaltanut postata sellaisia kuvia kuin olisin oikeasti halunnut, vaikkapa itsestäni ja hoitohevosestani?

Oikeassa elämässä minua kiusattiin jo ihan riittävästi. En halua tietää, millaiseksi elämä olisi muuttunut sosiaalisen median myötä silloin, kun itseluottamusta ei vielä ollut ja elämä oli yhtä lauman luomaan muottiin asettautumista. Kuinka paljon enemmän olisin yrittänyt, jotta olisin kelvannut? Millaisia töröhuuliselfieitä olisin postannut? Miltä olisi tuntunut, jos niistä ei olisi tykätty?

Nyt aistin sen, mikä monien huoliteltujen ja glitterinhohtoisten selfieiden taustalla piilee: salainen toive saada hyväksyntää ja rakkautta. Kun kuvastani tykätään, minusta tykätään. Sitten minäkin tykkään itsestäni.

Elämän Flow - itsensä rakastaminenErityisesti nuorena olemme kovin riippuvaisia muiden mielipiteistä. Se, mitä lapsuus- ja nuoruusvuosina opimme muilta itsestämme, kulkee kuitenkin mukana elämässä vuosia, jopa vuosikymmeniä. Ne ”totuudet”, joihin uskoen kasvamme, saattavat värittää elämää hamaan loppuun, jos ei jossain kohtaa ala tietoisesti pohtia, mitä itsestään oikeasti ajattelee – ja haluaa ajatella.

Henkisen hyvinvoinnin valmentajana olen tottunut etsimään perimmäisiä syitä erilaisten henkisten haasteiden taustalla. Usein ongelmat, jotka pinnalta vaikuttavat aivan erilaisilta, pohjautuvat samaan ydinongelmaan: arvottomuuden ja riittämättömyyden tunteisiin. Pintatasolla ne voivat aiheuttaa muun muassa liikaa suorittamista, mahdottomuuksiin kasvavaa kunnianhimoa, itsensä syyttelyä, häpeän tunnetta, kiltteyttä ja kynnysmattosyndroomaa sekä omien tarpeiden, tunteiden ja unelmien hautaamista ja hylkäämistä. Jotta nämä päällimmäiset ongelmat voidaan muuttaa, täytyy ensin rakentaa taustalle uusi uskomus itsestä: olen hyvä, riittävä ja rakastettava tällaisena kuin olen.

Itsensä terveen rakastamisen ei tarvitse olla sitä, mitä perinteisesti ajatellaan negatiivissävytteisenä itserakkautena. Se ei ole toisten katsomista nenänvartta pitkin tai kuvitelmia, ettei itsessä ole minkäänlaisia vikaa. Kun ihminen rakastaa itseään terveellä tavalla, hän tuntee sekä vahvuutensa että heikkoutensa ja hyväksyy ne ilman, että kumpaakaan tarvitsee erityisesti korostaa. Hän ei vahvuuksien ansiosta nosta itseään muiden yläpuolelle, mutta ei myöskään ruoski itseään heikkouksien takia, hän ei anna puutteidensa pysäyttää itseään.

Jos keskittyy hakemaan tykkäämistä muilta, saa koko elämänsä mukautua muiden vaihteleviin toiveisiin. ”Muut” on valtava massa ihmisiä, joilla on kaikilla oma mielipiteensä asioista. Jos kelvatakseen yrittää olla sitä, mitä muut (ehkä) haluavat sinun olevan, katoaa itse kokonaan. Siksi hyväksynnän ja arvostamisen tunne on ensin löydettävä omasta itsestä. Kun osaa arvostaa omaa ainutlaatuisuuttaan, on helpompi nähdä kauneus myös muissa.

 

Kuvat: 123rf.com

Viisaan miehen 10 neuvoa elämään

Älä toivo täysin sairaudetonta kehoa. Jos et koe sairautta, sorrut ylimielisyyteen ja näin moraalittomaan käytökseen.
Viisaan miehen 1. neuvo: Sinun tulee ajatella sairautesi lääkkeenä, joka opettaa.

Älä toivo elämää ilman vastoinkäymisiä. Ilman vastoinkäymisiä, sinusta tulee ylimielinen ja leuhka.
Viisaan miehen 2. neuvo: Hanki viisautesi elämässäsi tapahtuvien esteiden avulla.

Älä luule oppivasi itsekuria ilman kärsimystä. Ilman kärsimystä, oppimisesi tulee aina olemaan vajavaista.
Viisaan miehen 3. neuvo: Suhtaudu elämän esteisiin jokapäiväisinä mahdollisuuksien ilmestymisinä.

Elämässäsi tulee aina olemaan ihmisiä, jotka eivät sovi suunnitelmiisi, mutta ilman heitä, et koskaan oppisi.
Viisaan miehen 4. neuvo: Ole ystävä ihmisille, jotka ovat sinua vastaan, jotta he voisivat auttaa sinua oppimaan.

Älä odota suunnitelmiesi toteutuvan helposti. Jos näin tapahtuu, olet altis röyhkeydelle.
Viisaan miehen 5. neuvo: Nauti vastoinkäymisten kukistamisesta. Olet taas oppinut lisää.

Älä ole ystävä jollekin vain oman mielenkiintosi vuoksi. Jos olet, satutat vain itseäsi.
Viisaan miehen 6. neuvo: Etsi ystäviä, jotka ovat usein eri mieltä kanssasi. Heiltä opit eniten.

Älä odota muiden olevan aina samaa mieltä kanssasi. Jos he ovat, luulet myös aina olevasi oikeassa.
Viisaan miehen 7. neuvo: Etsi elämääsi ihmisiä, jotka ovat eri mieltä kanssasi. Voit oppia heiltä ja tulla viisaammaksi.

Kun autat toista, älä odota vastapalvelusta. Kun oletat jotain, sinusta tulee altis ylimielisyydelle.
Viisaan miehen 8. neuvo: Ole tyytyväinen vain apuun, joka sinulle annetaan.

Älä odota saavasi enempää kuin olet panostanut. Jos saat enemmän, saat huonoja ajatuksia, jotka häiritsevät kehitystäsi.
Viisaan miehen 9. neuvo: Tyydy vaatimattomiin voittoihin.

Älä aina yritä todistella uhriksi joutumistasi. Jos leimaat itsesi uhriksi, leimaat jonkun toisen samalla syylliseksi.
Viisaan miehen 10. neuvo: Kun et ajattele itseäsi uhrina, ovi itsekuriin aukeaa.

Lähde: earthweareone.com


Mikä on mieleenpainuvin opetus tai mietelause, jonka olet löytänyt jostain kirjasta? Jaa omasi HIDASTA ELÄMÄÄ -KESKUSTELUALUEELLA.

Vastustuskyky – terveenä pysymisen salat

Tähän aikaan vuodesta ihmiset ovat valmiita saamaan kaikenlaisia pieniä pöpöjä kehoonsa ja sitä kautta saamaan itsensä sairaaksi – hetkelliseen epämukavaan oiretilaan. Tämä on hyvä uutinen kaikille, jotka tuottavat rokotteita, sun muita tuotteita, joiden luvataan pitävän sinut terveenä.

Harvoin kuitenkaan kuulee sanottavan valtamediassa, miten pitäisimme itsemme terveenä kaiken aikaa. Miten TUKISIMME omaa vastustuskykyämme, jotta se toimisi meidän puolesta, eikä meitä vastaan? Tämä kirjoitus hyppää siihen, mitä sinä voit ITSE tehdä omasta puolestasi, ilman ulkoisia potentiaalisesti vaarallisia aineita kehoosi laittamatta. Ei vastustamalla, vaan tukemalla, hypätään immuniteettiimme.

Mikä tähän vaikuttaa?

Jotta voisimme ymmärtää sitä, mikä voimistaa meitä, on meidän hyvä ymmärtää myös se, mikä heikentää meidän vastustuskykyämme. Tässä mielestäni tärkeimmät:

1. Henkinen ja tunteellinen kuormitus

Jokainen tietää jo tässä vaiheessa, että stressi ei ole jatkuvasti hyväksi kehollemme. Pienissä määrin se voi olla meidän kumppanimme, nostamaan valmiuttamme, mutta pitkään jatkuessaan se syö meidän voimavaroja. Viime vuosina olen paljon pyrkinyt ymmärtämään mielen toimintaa ja sen fyysistä vastinetta kehossamme. Nopeasti huomaamme, että tunteellinen, sekä henkinen kuormitus on yksi raskaimmista taakoista, joita voimme kantaa.

Viha, suru, sekä huoli ovat parhaimpia aseita laskemaan omaa vastustuskykyämme. Raskas kuormitus, jota kannamme pitkän aikaa tuottaa negatiivisia ajatusmalleja, joita pyöritämme päässämme. Näitä ajatuksia keho tulkitsee stressimekanismein, tuottaen entistä enemmän kortisolia, joka taas laskee meidän immuniteettiämme harmittavan paljon.

Jokainen meistä kokee kuormitusta mentaali- ja henkisellä tasolla ajoittain. Kuitenkin nämä tilanteet ja tunteet on mahdollista kokea, tuntea, sekä hyväksyä, jolloin voimme päästää niistä irti ja tuoda rakkautta, turvallisuutta, sekä luottamista elämäämme, joka alentaa meidän stressikuormaa, näin ollen nostaen vastustuskykyämme.

r

2. Kemiallinen kuormitus

David Wolfen mukaan toisen maailmansodan jälkeen meille on esitelty yli 70 000 synteettistä kemikaalia, jotka löytyvät ravinnostamme, sekä hygienia-/kodin tuotteista. Se on aikamoinen hyppäys puhtaammasta maailmasta, suoraan 2000-luvun haasteisiin. Tämä kuormitus on meidän keholle haaste, josta kannattaa olla tietoinen, mkäli tarkoituksenasi on nostaa omaa vastustuskykyä.

Yksi harvoin mainittu seikka, varsinkaan detox-kuureja suosittelevilta ihmisiltä on se, että kehomme on kykeneväinen puhdistautumaan itse. Se on suuri ymmärrys, pienessä lauseessa, joka vaatii toistamisen; KEHO KYKENEE PUHDISTAUTUMAAN MYRKYISTÄ ITSE – Mikäli emme kuormita sitä liikaa ja annamme sille peruspalikat toimimiseen.

Ratkaisu on kovin yksinkertainen ja monille tuttu. Syömällä puhtaampaa ruokaa, jossa minimoidaan kemialliset aineet, suosien fermentoituja (maitohappokäymisellä tehtyjä) ruokia ja juomia. Suosia kannattaa myös haasteellisissa suolistotilanteissa hyvälaatuista probioottivalmistetta. Myös hyvälaatuinen proteiinivalmiste on paikallaan. Heinäsyötöllä olleista eläimistä saatu heraproteiini, nostaa kehomme glutationitasoja, joka on enemmän kuin plussaa kehollemme. Glutationi (antioksidanttien mestari) on kehomme voimakkaimpia antioksidantteja, joka puhdistaa kehoamme, nostaa vastustuskykyämme, korjaa suolistoa, sekä taistelee lähes kaikkia länsimaalaisia oiretiloja vastaan. Tässäkin luonto on vetänyt pitemmän korren, sillä ravinnosta saatu toimii paremmin, kuin eristettynä lisäravinteena.

Panosta myös vahvaan d-vitamiiniin, sinkkiin, seleeniin, k2-vitamiiniin, c-vitamiiniin, magnesiumiin, sekä ennenkaikkea fermentoituihin ruokiin, jotka auttavat suolistobakteereita tekemään tehtävänsä. Myös sienillä on positiivisia vaikutuksia meidän vastustuskykyymme. Myös vahvat mausteet, kuten inkivääri, valkosipuli, kurkuma, sekä yrteillä on hyviä ominaisuuksia. Unohtamatta kotimaisia marjoja, sekä hyvälaatuisia proteiini- ja rasvanlähteitä. Suolisto on kuitenkin huomattavasti merkittävämmässä roolissa vastustuskyvyssämme, kuin monet muut tekijät.

vä
Sokeri ruokkii parasiittejä ja vähentää kehomme tärkeitä ravinteita, kuten c-vitamiinia, glutationia, sinkkiä yms. Juuri näillä ravinteilla on tärkeä rooli vastustuskyvyllemme. Sokeri myös kuormittaa soluja, sekä suosii epänormaalia solutoimintaa. Jos siis haluat heikentää vastustuskykyäsi, niin suosi sokerisia tuotteita, sekä valkaistuja ja puhdistettuja viljatuotteita, erityisesti vehnätuotteita.

3. Fyysinen kuormitus

Keho tarvitsee liikettä, seisomista, kävelyä ja kyykistymistä. Tämän ajan istumailmiö tukkeuttaa kehon omia mekanismeja, joita tarvitsemme terveenä pysymiseen. Huono asento vaikeuttaa myös vastuskykyämme toimimasta täydellä teholla. Paikallaan oleminen vaikeuttaa lymfajärjestelmämme toimintaa, joka on äärimmäisen tärkeä ”puhdistuspartio” kehossamme.

Solumme tarvitsevat happea, mieluusti syvähengitystä raikkaassa ulkoilmassa luonnon keskellä. Se tuskin yllättää ketään, mutta ehkä antaa lisämotivaatiota, hyppäämään pihamaastoon heti tämän kirjoituksen jälkeen! Tai vielä parempaa, hypätä avantouinnin mahtavaan maailmaan.

188674_183506971791701_1540109287_n

Kävely, syvähengitys, sekä intensiivisempi, raskaampi painoharjoittelu nostaa hormonitasojamme, joka auttaa vastustuskyvyssämme huomattavasti. Harjoittelu antaa kudossoluille happea ja nostaa energian tuotantoa vastustuskyvyllemme.

4. Uni & vesi

Tämä on yksi tärkeimmistä asioista, joille ruokimme hyvinvointiamme. Se on kaiken pohjusta, että nukumme riittävästi. Jos nukumme liian vähän, nostamme tulehdustilaamme, joka altistaa kaikille perussairauksille. Näin ollen se myös laskee vastustuskykyämme.

Sama homma on riittämättömän veden saanti. Monet oireista voidaan linkittää riittämättömän veden saantiin. Tai tarkemmin imeytymättömän veden saantiin. Harva putkistovesi on enää käsittelemätöntä vettä, joka imeytyisi kehoomme täydellisesti.

Yksi helppo tapa lisätä puhdistettuun veteen mineraaleja, on lisätä puhdistamatonta merisuolaa veteen. 1 l vettä + 1tl puhdistamatonta suolaa ajaa hyvin asian. Toki ei tämä lähdevettä korvaa, mutta joillekin se on helppo tapa aloittaa veteen panostamisen, joka ruokkii myös kehon omia puhdistusmekanismeja, näin ollen auttaen vastustuskykyämme kukoistamaan.

mahla
Loppupäätelmät

Kiehtovaksi homma menee siinä vaiheessa, kun tulemme tietoisen mielemme vaikutuksiin vastustuskykyymme liittyen. Aiheesta on jonkin verran tutkimuksia ja hyvin todennäköistä, että tulevaisuudessa entistä enemmän. Voimme tässä vaiheessa jo käyttää kuitenkin hyväksemme vanhaa ymmärrystä, jota nykyaikainenkin tieto tukee; meditaatio on erittäin tehokas tapa nostaa tietoisuuttamme, sekä nostaa aivojen kapasiteettia työskennellä, rentouttaa aivojen hermoratoja, vähentää sydänkohtauksen riskiä, parantaa muistia, rauhoittaa keskushermostoa ja näin ollen myös nostaa vastustuskykyä.

Vielä voimakkaampi keino parantaa vastustuskykyäsi on rakastua. Jokainen joka on ollut joskus rakastunut tietää, kuinka voimakas tunne se on. Rakastuminen tuottaa positiivista stressiä keholle, joka näkyy elinvoimana, innostuneisuutena, aivokemian muuttumisena (mm. serotoniinin, dopamiinin ja oksitosiinin nousuna), sekä suunnattomana ilona. Kaikki ovat ominaisuuksia, jotka vähentävät kortisolin vaikutuksia, laskien stressitilaa ja nostaen omaa vastustuskykyä. Silloin, kun ihmiset innostuvat esim. ravinnosta, yksi tekijä on juuri tuossa innostumisessa, joka tuo heille hyvää oloa. Samoin ihmissuhteissa, uusissa harrastuksissa ja muutenkin iloisissa elämäntapahtumissa.

Mitä voimme sitten oppia tästä kaikesta?

Meidän kehomme on vahvin vastustuskykyä tukeva tekijä. Haasteena on se, että meille on opetettu sen olevan heikko, hauras ja kykenemätön selviämään omillaan. Tämä uskomus itsessään luo meissä tiettyjä kemiallisia reaktioita, kuten myös positiivisessa mielessä.

Tämän hetken parhaimpia tekoja mitä voimme tehdä, on alkaa luottamaan kehon ja luonnon viisauteen, joka meille on annettu. Ruokkia itseämme parhaalla mahdollisella tavalla, pienentää kuormitusta siinä mittasuhteessa mitä pystymme ja luottaa elämän monimuotoisuuteen myös kehomme sisällä.

Emme ole särkyviä otuksia, vaan voimakkaita ekosysteemiin kuuluvia luonnon kappaleita, joilla on jo kaikki tieto itsessään sisään rakennettuina. Hyppäämällä ulkoilmaan, hakeutumalla luontoon, kaivamalla puutarhaa tai marjametsää annat itsellesi luvan olla kosketuksissa siihen osaa itseäsi, josta olemme pyrkineet erkaantumaan ihmisrotuna jo pitemmän aikaa. Luotetaan, vahvistutaan ja pysytään elinvoimaisina.

Terveydeksi ystäväni!

Kurkkaa myös kollegani Erkki Palviaisen kanssa tehty haastattelu, jossa Erkki vie vastustuskyvyn ja terveyden uudelle tasolle. Kurkkaa video TÄÄLTÄ

Kuvat: Ulla-Maija Takkunen / www.teemusyrjala.com

Täydellisyys on luonnonvastaista

Luomuperunoissa on useita mustelmia ja epätäydellisyyttä. Luomusitruunat  ja luomuavokadot ovat pienempiä, eivätkä luomuomenat ole niin kiiltäviä kuin ihmisen muovaamat. Ihmisen luoma keinotekoinen täydellisyys ei löydy luonnosta. Luonto on rehellisen epätäydellinen, eikä se sitä pyytele anteeksi ja se tekeekin siitä täydellisen ja kauniin.

Ihminen on kautta aikojen päättänyt mikä on täydellistä milläkin hetkellä. Armollisuus itseä kohtaan on unohdettu ja ihmisillä on huimat odotukset itseltään, puolisoltaan sekä lapsiltaan. Suurin osa viesteistä siitä, millaisia heidän tulisi olla, tulee ulkopuolelta.

Ego on katala ja haluaa erotella meidät. Se haluaa erottaa meidät muista ihmisistä, se haluaa, että me kaikki pyrkisimme ulkopuolisten arvojen orjiksi tavoittelemaan täydellisyyttä. Silloin me hukkaamme oman itsemme ja yhteyden toisiimme ja sitä ego haluaa. Epävarmuus kasvattaa egon valtaa.

Kysytkö koskaan itseltäsi, kuka sinä olet? Elätkö omaa elämääsi, vai muiden ohjaamaa elämää? Kuka sinua kontrolloi? Kontrolloitko sinä yhtä paljon muita? Teetkö asioita vain siksi, että muut odottavat sitä sinulta? Hoidatko lastasi ulkopuolisten antamien ohjeiden mukaan, vaikka sydän sanoo, ettei se tapa sovi teille? Miten kuvailisit itseäsi, jos et saisi sanoa titteliäsi tai ammattiasi? Pyritkö täydellisyyteen ja oletko onneton, koska et sitä voi saavuttaa? Kuka on määritellyt sinun ajatuksesi täydellisyydestä?

Meidät on luotu olemaan onnellisen epätäydellisiä, luonnollisia. Meidät on luotu asumaan perheissä, kommuuneissa, kylissä ja yhteisöissä. Meidät on luotu täydentämään toisiamme. Siksi lapsellakin on erilaiset ja toisiaan tasapainottavat vanhemmat ja sukua ympärillä. Äiti ei voi antaa lapsellensa samaa kuin isä voi ja toisinpäin. Me emme voi olla kaikkea kaikille. Täydellisyyttä ei voi ikinä saavuttaa.

Mikä helpotus olisikaan olla oma itsensä, niin epätäydellisenä kuin on. Olla ylpeä epätäydellisyydestään! Kerätä ympärilleen niitä ihania ja arvokkaita ihmisiä, jotka täydentävät sinua. Olla vain yksi pala universumin palapelissä, ei yrittää olla kaikkia palasia. Oman epätäydellisyyden myöntäminen antaisi vapauden tunnistaa itsessään asioita. Voisi tarkastella omaa elämäänsä ja vapauttaa asioita, jotka eivät sinua tee onnelliseksi ja lisätä asioita, jotka saavat sinut hymyilemään onnesta.

On suurinta itsepetosta teeskennellä elävänsä onnellista elämää, jos ei edes tiedä, mistä tulee onnelliseksi. Jos huomaat olleesi jo kauan tyytymätön, jos olet sairastellut ja elämäsi on ilotonta puurtamista, lataa elämäsi akut uudelleen ja tee muutoksia itseäsi kuunnellen.

 

Wayne Dyerin kirjassa ”Uskalla rikkoa rajasi” kehoitetaan tunnistamaan itsesi. Vain niin voit alkaa ohjata elämääsi oikeaan suuntaan, vapauden suuntaan. Voit harjoitella itsesi tunnistamista vaikka muutaman alla olevan kysymyksen avulla.

1. Jos sinulla olisi puoli vuotta elämää jäljellä, mitä muutoksia elämääsi tekisit? Tunnista mistä olisit heti valmis luopumaan ja ole kiitollinen niistä hyvistä asioista joita sinulla on jo elämässäsi. Jos todella haluat jotain, älä odota parempaa hetkeä, tee se nyt!

2. Kenen kanssa ja missä haluat elää? Perustuvatko ihmissuhteesi vapaaehtoisuuteen tai velvotteisiin? Ketä ihmisiä arvostat ja tapaatko heitä tarpeeksi usein? Oletko onnettomassa suhteessa? Haluatko asua maalla vai kaupungissa? Mikä sinua pitää paikoillasi? Osaatko arvostaa perhettäsi ja kotiasi?

3. Jos et tietäisi ikääsi, kuinka vanha kuvittelisit olevasi? Käyttäydytkö tai pukeudutko tietyllä tavalla vain ikäsi vuoksi? Odotatko lapseltasikin iän mukaista käytöstä? Tavoitteletko isompaa asuntoa tai ylennystä johonkin ikään mennessä? Määräävätkö numerot elämääsi? Oletko päättänyt että olet liian nuori tai liian vanha tekemään jotain mitä haluat tehdä?

4. Jos voisit aloittaa alusta, niin millaisen persoonan valitsisit itsellesi? Oletko jo leimannut itsesi tietynlaiseksi ja elät niiden rajoitteiden mukaan? Voit olla ihan millainen haluat, se vaatii vain uskallusta! Jos haluat olla seikkailunhaluinen, niin aloita pienillä askelilla. Jokaisessa meissä asuu rohkeus, viisaus ja supervoimat, ne pitää vain kaivaa esille!

5. Mitkä ovat kolme elämänarvoasi, joiden mukaan teet päätöksiä? Osuvatko ne yksiin puolisosi arvojen kanssa, entä lastesi? Miksi teet asioita joita teet? Ovatko arvot omiasi, vai saneleeko niitä joku muu?

Jos tunnistat itsesi ja hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet, sinun on paljon helpompi hyväksyä myös puolisosi ja lapsesi, etkä odota täydellisyyttä heiltäkään. Älkää antako niin suurta arvoa menestymiselle kaikessa, mitä te tai lapsenne yritätte tehdä. Sallikaa itsenne myös epäonnistua täydellisesti.

Meillä on kaikilla oikeus olla epätäydellisiä ja silti tuntea itsemme rakastetuiksi. Se on vapautta.

Sirpa Levonperän valokuvanäyttely tutkailee kasvoja ja olemista

Sirpa
Sirpa Levonperä (kuvaaja: Pertti Kemppainen)

Valokuvaaja Sirpa Levonperän viikon kestävässä valokuvanäyttelyssä (12.–18.1.2014) yhdistyvät kasvot ja kasvojen kantamat tarinat, pohdinnat omasta olemisesta.

Sirpa Levonperä, kuka sinä olet, mistä tulet ja mihin olet menossa?
“Olen valokuvaaja, joka on juuri oivaltanut, mitä haluaa tehdä. Vasta uupumuksen pakottamana ymmärsin hypätä freelancer-kuvaajaksi ja alkaa vihdoin toteuttaa omaa unelmaa. Itsensä johtajana voi ja pitää tehdä sitä, mikä on oma juttu. Ensin pitää kuunnella itseä ja päättää, mitä haluaa. Haluan kuvata, tavata sitä kautta mielenkiintoisia ihmisiä, tehdä heistä tähtiä upeilla kuvilla ja pohtia ihmismieltä siinä samassa. Tällainen psykologian ja kuvaamisen yhdistäminen on järjettömän mielenkiintoista. Itse asiassa haluaisin tehdä tällaisen kuvaushetken ja pohtimishetken ihan kaikkien ihmisten kanssa.”

Kun katsot kenen tahansa ihmisen kasvoja, mitä näet ihan ensin?
“Asenteen. Ystävällinen ja positiivinen lähestyjä saa luottavaisen fiiliksen, yrmyt kasvot päinvastaisen. Ja oman asenteensa elämän suhteen voi todellakin valita. Ihan vaan ajattelulla on voimakas vaikutus.”

Miksi kasvot kiehtovat sinua?
“Oikeastaan siksi, että jokaiset kasvot kuljettavat tietynlaisia elämäntapahtumia mukanaan. Elämänvalinnat, asenne ja tapahtumat muokkaavat kasvojakin. Ja ihan se on kiehtovaa, kun olemme niin erilaisia! Jokainen on ihan omanlaisensa sekoitus.”

Onko näyttelyn kasvojen tarinoissa jotain yhteistä?
“Mielenkiintoista vastauksissa on se, että vaikka kysymykset olivat samat, vastaukset ovat hyvin erilaisia. Jokainen tulkitsi persoonallisella tavalla aihetta. Yhtäläistä on se, että on oikeasti pysähdytty pohtimaan omaa olemista. Sehän noin normaaliarjessa jää helposti tekemättä. Kuvattavien tarinoista paistaa mielestäni sellainen seikka, että kaikki vaikuttavat olevan hyvin sinut itsensä kanssa. Se on suorastaan upeaa. Olen kiitollinen siitä, että teemaa oikeasti pohdittiin ja vastaukset ovat syvällisiä ja paljaan rehellisiä. Minulle tulee siitä sykähdyttävä ja nöyrä olo.”

Millaisia oppeja sait itse kuvattavilta elämästä?
“Minusta tuntuu, että toisten kuvaushetkestä opin itsestäni aina jotain. Olen mielestäni rauhallinen, mutta kuvaustilanteet saivat minut tuntemaan, että kannattaa rauhoittua vielä lisää, että kaikki on hyvin.”

INFO:

Mikä?
Valokuvaaja Sirpa Levonperän valokuvanäyttely Sinä olet oman elämäsi tähti. Näyttelyssä on esillä henkilöiden kasvokuvia ja kasvojen tarinoita. Kuvattavat ovat ihmisiä, joilla on mielenkiintoinen tausta, ura tai persoona. Jokaisella on oma tarina mukanaan. Juuri nämä kasvot kuljettavat omanlaisiaan tapahtumia takanaan.

Miksi?
”Psykologiselta kannalta näyttelyn tarkoitus on herättää ihmisiä pohtimaan oman elämänsä kuljettamista, muistuttaa, että olethan sinä varmasti oman elämäsi tähti. Persoonallista juuri tässä valokuvanäyttelyssä on se, että jokaisen kuvan takaa paljastetaan tarina. Yhdeksän kasvoa, yhdeksän tarinaa, yhdeksän pohdintaa tästä elämästä.”

Missä ja milloin?
Lasipalatsin Akkuna-tila, Simonkatu 3, Helsinki
12.1.-18.1. ma-su klo 12-18

MAKUPALOJA NÄYTTELYSTÄ:

SANNA: “Olen ehkä ollut jotain, mitä olen ajatellut muiden haluavan. Yhtä aikaa olen ollut paljon ja en mitään.”
SANNA: “Olen ehkä ollut jotain, mitä olen ajatellut muiden haluavan. Yhtä aikaa olen ollut paljon ja en mitään.”
IGOR: “Vapaus, niin henkinen kuin fyysinenkin, ovat asioita mitä pohdin päivittäin.”
IGOR: “Vapaus, niin henkinen kuin fyysinenkin, ovat asioita, mitä pohdin päivittäin.”
ANNE:  “Jostain kummasta syystä olen saanut järjettömän määrän 'sinnikkyysgeenejä', jotka ovat mielestäni aika epätyypillisiä.”
ANNE: “Jostain kummasta syystä olen saanut järjettömän määrän ’sinnikkyysgeenejä’, jotka ovat mielestäni aika epätyypillisiä.”

Mikko Palorantaa kiittäen ja rakkaudella muistaen

Sain valtavan koskettavan tehtävän kirjoittaa Hidasta elämää -yhteisön puolesta Mikko Palorannan muistokirjoituksen. Tänään olisi ollut Mikon vuoro julkaista vuoden ensimmäinen keskiviikkokolumni.

mikkopaloranta
Mikko Paloranta (1957-2014)

Yli kaksi vuotta sivuston keskiviikkokolumnistina toiminut Mikko kuoli 57-vuotiaana uudenvuodenaattona yllätyksenä kaikille. Mikko itse koki eläneensä ohuen langan varassa parikymppisestä asti, jolloin hän ensimmäisen kerran sairastui syöpään. Omien sanojensa mukaan hän pyrki elämään niin, että mikä tahansa päivä voisi olla levollisesti hänen viimeisensä. Mikkoa jäivät kaipaamaan vaimo, aikuisiksi ehtineet kaksospojat ja lukuisat muut ihmiset.

Mikko halusi olla luomassa merkityksellisiä asioita joka päivä. Hän nimitti itseään tietoisen johtajuuden aktivistiksi; hän toimi yrittäjänä Human Vision Oy:ssä. Mikko jakoi mielellään hyviä uutisia huonojen uutisten sijaan. Hän oli myös luomassa ”läsnäolon, kohtaamisen ja kuuntelemisen kansanliikettä”, Minulla on aikaa -tapahtumaa, joka on tarkoitettu henkilöille, jotka ovat halukkaita antamaan toisille aikaansa ja kuulemaan kuulumisia.

Mikko oli aina halukas keskustelemaan henkisyydestä, rakkaudesta ja hengellisyydestäkin. Kolumneissaan hän pohdiskeli muun muassa kiireeseen, vastuuseen, tuomitsemiseen, täydellisyyteen, kiitokseen ja kiitollisuuteen sekä itsensä rakastamiseen liittyviä teemoja. Itseäni tässä hetkessä koskettaa erityisesti teksti:

”Entä jos keskittyisin tänä jouluna kiitosten antamiseen? Sanoihin, jotka annan nauttien hänen katseestaan. Tai edes pieneen viestiin tai puheluun. Kertoisin läheisille ja ystävilleni, miten paljon he minulle merkitsevät. Kiittäisin avoimuudesta ja rehellisyydestä. Luottamuksesta ja kuuntelusta. Kärsivällisyydestä, erityisesti silloin, kun sitä on minulta puuttunut. Kiittäisin halauksista, joita olen saanut. Kertoisin miten suuri merkitys näillä asioilla on minulle ollut. Miten ne ovat melkein pysäyttäneet sydämeni ja saaneet minut tuntemaan itseni ihmiseksi. Sellaiseksi joka on hyväksytty sellaisena kuin on. Voinko saada sellaista paketista? Kiitos kaikki ystäväni. Nyt kerään rohkeutta kertoa tämän kaiken teille.”

Mikon kaiken olemisen ja ajattelun perusta oli rakkaus, jota hän välitti koko olemuksellaan. Mikolla oli tapana tulla lähelle, ottaa käsistä kiinni ja kysyä: ”Mitä sulle ihan oikeasti kuuluu?” Ja pysähtyi kuuntelemaan vastauksen.

Minä jään ikävöimään hassuja solmioitasi ja niin ihanaa nauruasi, kultasydämistä, ihanaa ystävää. Kotini nurkassa pulputtaa sinulta saamani lahja, iso akvaario, josta lupaan pitää oikein hyvää huolta.

Mikko Paloranta. Kuvaaja: Henriika Maikku

”Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.
Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta pieninkään luuni ei ole salassa.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut.” (Psalmi 139: 14-16)

Siunausta matkaan ihana Mikko, sinä olit suuri ihme. Lausumme yhdessä lämpimän kiitoksen siitä, että olit.

Koko Hidasta elämää -yhteisön puolesta,

Miia Moisio

Keskiviikkokolumnistit kesällä 2014 (vas. Mikko Paloranta, Miia Moisio, Sanna Wikström ja Jukka Suuniitty). Kuvaaja: Pequ Nieminen

Sielun soppa: Toivon, että teet virheitä

virhe.001Toivon, että teet alkaneena vuonna virheitä. Toivon, että minä teen virheitä. Paljon virheitä. Todennäköisesti vanhoja virheitä, ja toivottavasti myös uusia. Hölmöjä virheitä ja hassuja virheitä.

Se että teet virheitä, on tärkeää. Se kertoo, että kokeilet uusia asioita ja yrität uutta. Otat haparoivia askeleita jossakin, jota et vielä osaa. Elät, opit, asetat itsesi epämukavuuteen ja haavoittuvuuteen. Toivon myös, että uskallat kuunnella sisäistä ääntäsi tietäen, milloin joku turhan suuri moka on vältettävissä sillä, että hidastat tai vaihdat suuntaa. Ja vielä enemmän toivon, että uskallat aloittaa uutta, tehdä toisin  ja hypätä uuteen silloin kun sen aika on. Ja virhe – onnistuminen – kerrallaan kasvat itsenäsi, luot yhä tietoisemmin omaa elämääsi ja muutat maailmaa paremmaksi.

Ihminen unohtaa aika helposti, että myös tekemättä tai kokeilematta jättäminen on valinta. Valinta jolla voi olla valtavat seuraukset. “Vaikealta tuntuu. En lähtis kokeilemaan”, kiteyttää Saku Tuominen puheessaan meitä usein turhaan vaivaavan pidättäytymisen asenteen. Millä elämän osa-alueilla voisit pidättäytyä vähemmän ja kokeilla, heittäytyä, innostua enemmän? Kuunteletko lapsiasi tai ystäviäsi oikeasti? Kysytkö puolisoltasi aidosti kiinnostuneena, mitä hänelle kuuluu? Kiitätkö työkaveriasi? Annatko itsellesi armoa, myötätuntoa ja kannustusta silloin, kun pelottaa?

Lopulta vain teot ratkaisevat millaisen maailman me yhdessä luomme. Siksi toivon, että teemme alkaneena vuonna valtavan määrän ihmeellisiä virheitä, kauniita virheitä, huikeita virheitä. Toivon, että uskallamme yhdessä aloittaa uutta, astua tuntemattomaan, erehtyä ja antaa anteeksi. Toivon, että opimme antamaan virheemme anteeksi nopeammin. Itselle ja toisille.

Professori Carol Dweck on tutkinut miksi saman lahjakkuuden omaavista toinen saavuttaa oman potentiaalinsa ja toinen ei. Hän on erottanut kaksi erilaista ajattelumallia: suoriutumisorienteisen tai kasvurienteisen. Opittu ajattelumalli vaikuttaa ihmisen suhtautumiseen erilaisiin tehtäviin ja haasteisiin, ja sitä kautta oman potentiaalin saavuttamiseen.

Suoriutumisorienteinen ajattelumalli puskee meitä alisuoriutumiseen ja virheettömyyden tavoitteluun. Siihen, että näyttäisimme ulospäin mahdollisimman hyviltä ja menestyneiltä. Suoritukset ovat oman älykkyyden ja lahjakkuuden osoittamista ja oman maineen vahvistamista. Epäonnistuminen on pelottavaa, koska se hajottaa kuoren ja tuntuu paljastavan sisäisen epäonnistujan. Sisäinen puhe on armotonta ja kovaa.

Kasvuorienteinen malli auttaa ihmisiä kukoistamaan. Se kannustaa kokeilemaan uutta. Ydinkysymys ei ole, olenko nyt älykäs tai lahjakas asiassa x, vaan miten voisin kehittää itseäni ja kasvaa lisää. On turvallista epäonnistua. On turvallista kokeilla. Olen arvokas, ehjä itsenäni. Kehityn, tutkin ja kasvan tietäen, että olen samanaikaisesti jo valmis, hyvä ja arvokas. Minun ei tarvitse olla muuta kuin olen. Minä riitän. Ja ehkäpä onnekkainta on, että voimme jokainen kannustaa itseämme ja toisiamme kasvuorienteiseen suuntaan –  lempeämmäksi kasvussamme.

Alä siis turhaan pelkää virheitä. Elämän jäljet tekevät sinusta kauniin. Ei haittaa, jos asiat eivät mene mielesi mukaan ja täydellisesti. Elämä on aina sotkuista. Rakkaus, vanhemmuus, työ ja vapaa-aika on sotkuista.

Olkoon alkava vuosi villi, värikäs ja sopivasti sotkuinen! Jokainen on vuorollaan rähmällään, polvet ruvella ja virheistä väsyneenä. Toivon, että minä yhä useammin huomaisin antaa käteni ja auttaa kaverin takaisin tielle. Toivon, että katseeni on kiltti itselleni ja muille. Toivon, että kasvan näkemään mahdollisuudet jokaisessa tilanteessa – niissäkin, jotka aluksi tuntuvat emämunauksilta.

*** Henriika

Täsmäapua kilpirauhasen toiminnan tueksi – ”Pyrkii normalisoimaan kilpirauhasen toimintaa”

Mainosyhteistyo_Biomed

Terveen elämän puolesta on sarja, jossa esitellään laadukkaita luontaistuotteita. Omaan elämäntilanteeseen oikein valitut ravintolisät tukevat kehoa ja mieltä matkallasi kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Sarjan kustantaa Biomed Oy ja asiantuntijana toimii fytonomi Birgit Stenroos.


Jos sinua piinaa jatkuva väsymys, alakulo, viluinen olo ja kylmät väreet, saatat sairastaa tietämättäsi kilpirauhasen vajaatoimintaa. Kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) syntyy, kun kilpirauhanen ei enää pysty tuottamaan riittävästi kilpirauhashormoneja. Monilla vajaatoimintaan viittaavia oireita voidaan hoitaa masennuksena. Jos oireisiin kiinnitetään huomiota jo ajoissa, voidaan lievä kilpirauhasen vajaatoiminta mahdollisesti korjata normaaliksi ilman varsinaisia lääkkeitä. Tässä ovat tärkeänä tekijänä elämäntavat, ruokavalio ja ravintolisät.

Hiljaittain markkinoille saatiin täsmävalmiste kilpirauhasen toiminnan tukemiseen, Biomedin kehittämä TH Intensive. Kysyimme fytonomi Birgit Stenroosilta lisätietoja tästä tuotteesta.

Kenelle TH Intensive -valmiste on tarkoitettu?

Niille jotka epäilevät oireiden perusteella että heillä voisi olla kilpirauhasen vajaatoimintaa tai kokeiden perusteella tietävät että näin on. Joskushan arvot saattavat heitellä ja kaikille ei heti määrätä lääkitystä vaan tilannetta seurataan. TH-intensive pyrkii normalisoimaan kilpirauhasen toimintaa. Soveltuu henkilöille, joilla on kliininen tai piilevä kilpirauhasen vajaatoiminta ja se antaa myös lisätehoa suoritukseen, kestävyyttä vaativissa tilanteissa (tyrosiini).  Tyrosiinia ja jodia tarvitaan T4-kilpirauhashormonin valmistamiseksi. Sinkki ja seleeni ovat osatekijöinä T4-hormonin muuntumisessa T3-hormoniksi. C-vitamiini suojaa soluja oksidatiiviselta stressiltä. Niasiini auttaa säätelemään verensokeria. Glysiini aktivoi kilpirauhasen toimintaa.

Voiko sen käytön aloittaa ilman lääkärin valvontaa?

Jos käyttää tyroxiini tms. lääkitystä niin suositellaan että asiasta neuvotellaan lääkärin kanssa. Monet lääkärit eivät vain ikävä kyllä suosittele mitään ravintolisiä vaikka joskus ne olisivat erittäin tärkeitä tukihoitona. TH-intensive sisältää ravintoaineita joita päivittäin pitäisi muutenkin saada ravinnosta. Jodin ja L-tyrosiinin pitoisuudet ovat virallisia suosituksia korkeammat ihan tarkoituksella. Monella kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivällä on jodin puutos. Pitää kuulostella omia tuntemuksia käytön aikana. Tuotteen reseptin ovat suunnitelleet kaksi potilastyötä tekevää alan asiantuntijaa.

Voiko TH Intensive aiheuttaa kilpirauhasen liikatoimintaa?

TH-intensivessä jodin pitoisuus on suositustasoja korkeampi. Jodi on olennainen kilpirauhashormonien rakennusosa, ja sillä on yhteys kilpirauhasen vajaatoimintaan. Vaikka joidenkin tutkimusten mukaan ylisuuret jodiannokset voisivat ristiriitaisesti johtaa kilpirauhasen vajaatoimintaan tai jodin aikaansaamaan kilpirauhasen liikatoimintaan taikka vaikuttaa autoimmuuniin kilpirauhasen liikatoimintaan, on tärkeää huomata, että liika jodi edellyttää erittäin suuria annoksia ja haitalliset vaikutukset voivat johtua sinkin ja seleenin riittämättömyydestä. Siksi TH-intensive sisältää tarkoin suunnitellun reseptin mukaan kaikkia näitä ravinteita.

Miten TH Intensiveä pitäisi käyttää? Kuuriluonteisesti vai säännöllisesti?

Vaikka tuotetta pidetään nopeavaikutteisena, suositellaan kuitenkin pidempiaikaisia kuureja ja käyttö kannattaa aloittaa puolelle pussillisella päivässä. Kuurin pituus on yksilöllinen, koska kilpirauhasen toiminta pyritään saamaan tasapainoon ja se on tietysti yksilöllistä.

Onko mahdollista korvata kilpirauhaslääkitys TH Intensivellä?

Periaatteessa kyllä, silloin jos vajaatoiminta on vielä vähäistä. Silloin ruokavalio, kilpirauhasta kuormittavien myrkkyjen välttäminen ja oikeat lisäravinteet ovat avainasemassa.

Onko TH intensiven käyttö suositeltavaa jos haluaa tukea kilpirauhasen toimintaa stressin aikana?

Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen tuote kovan stressin aikana. Se auttaa elimistöä sopeutumaan stressaaviin tilanteisiin ja antaa energiaa. Tuotteessa oleva L-tyrosiini on aminohappo joka on kilpirauhashormonien lisäksi mm. dopamiinin, noradrenaliinin ja adrenaliinin esiaste ja sen käyttöalueita ovat mm. henkinen väsymys, uupumus ja ahdistuneisuus.


Biomed Oy on vuodesta 1982 alkaen kehittänyt ja valmistanut ravitsemushoitoihin soveltuvia ravintolisiä ja erikoisvalmisteita. Biomedin toimintaperiaatteena on pitkäjänteinen yhteistyö eri tutkimuslaitosten, yliopistojen ja käytännön lääkäreiden kanssa sekä eri alojen tietotaidon hyödyntäminen tuotteiden kehittämisessä.

biomed-logo-2013

Energian Ihme: Tänä vuonna on hyvä kuolla. Joka päivä, jollekin asialle.

Tänä vuonna on hyvä kuolla. Joka päivä, jollekin asialle.IMG_7569

Kuolema. Mitä se on? Jo pelkästään sanana se on monille pelottava, jotain sellaista mistä haluaa olla mahdollisimman kaukana. Jotain sellaista, mitä ei toivo kohtaavan. Se on jotain sellaista, millä meitä on peloteltu vuosituhansien ajan. Ja kuitenkin jotain sellaista mihin sisältyy kaunis lupaus.

Mutta mitä kuolema oikeasti on?

Minulle kuolema on siirtymä, kaunis siirtymä uudelle tasolle niin olemisessa, oivaltamisessa, tekemisessä kuin itseasiassa ihan kaikessa. Se on kaunis siirtymä sellaiseen, joka on aina ollut olemassa mutta josta emme ole ihan perillä ja jota emme ole ymmärtäneet. Se on jotain sellaista, mikä kuuluu meille kaikille ja joka on väistämättä edessä. Samalla se on myös siirtymä uudelle tietoisuuden tasolle. Sellaiselle tietoisuuden tasolle, jossa edellisen tason asiat menettävät merkityksensä ja uusi oivallus avaa uuden todellisuuden.

Kuolemaan liittyy Henki.

Henki on se meissä elämää ylläpitävä energia, jonka voimaa me vasta hahmottelemme. Itseasiassa suomen kielessä asia ilmaistaan todella upeasti: Ajattelepa ilmaisua “hengittää” tai “vetää henkeä”. Vedämme itseemme värähtelyä, korkeampaa taajuutta, joka sallii meidän todella elää. Ja vastaavasti kun vedämme henkeä viimeisen kerran, Henki poistuu kehostamme, kehomme kuolee. Henki päästää irti kehostamme.

Kuolema on energiatodellisuutta selkeimmillään.

Henki on siis energiaa, jonka avulla tapahtuu asioita, joita fyysinen maailma vasta opettelee huomaamaan.Tämä energia on kaikessa mitä me olemme ja kaikessa mikä on ympärillämme. Se, kuinka paljon ympärillämme on energiaa, joka pitää meitä kiinni menneessä, vaikuttaa tietenkin siihen, kuinka helppoa uusien asioiden on ilmentyä elämäämme. Jos olemme kiinni menneessä energiassa, on vaikeaa siirtyä kohti uutta, sielumme tarkoittamaa elämäntehtävää, kohti sitä todellista kutsumustamme.

Kuolema on irtipäästämistä

Kuolema on irtipäästämistä vanhasta, kaikesta sellaisesta, joka on jo tehnyt tehtävänsä ja joka ei enää palvele minua. Kuinka paljon meillä onkaan mukanamme asioita, kokemuksia, uskomuksia, tunteita, ajatuksia, sanoja ja tekoja, jotka olemme jo kokeneet ja jotka eivät enää ole tarpeellisia? Ja kuinka paljon ne pitävätkään meitä kiinni vanhassa ja estävät uuden oivaltamisen, uuden ajattelun kumpuamisen ja uuden syntymisen? Estävät siis uuden todellisuuden hahmottamisen ja tietenkin sen todeksi elämisen.

On tärkeää opetella kuolemaan

On tärkeää päästää irti sellaisesta, joka ei meitä enää palvele ja siten luoda tilaa uudelle ja tulevalle. Jokainen irtipäästäminen vapauttaa meissä mahdollisuuden uudelle tasolle siirtymiseen. On myös tärkeää olla valmis päästämään irti niin “hyvästä kuin vähemmän hyvästäkin” ja tehdä se kiitollisena niistä opetuksista mitä olemme saaneet kokea. Päästää irti oikeasti rakastaen ja kiittäen, ihan kaikesta.

Uuden vuoden lupaukset

Uudenvuoden lupaukset erilaisista, joskus kaukaisistakin asioista ovat usein yhden hetken tuotteita ja niihin saatetaan sitoutua härkäpäisestikin. “ Sitten ensi vuoden elokuussa mä teen näin…” Lupauksesta tulee kohde, joka sinulta tavallaan “puuttuu” kunnes ehkä tavoitat sen tai et tavoita. Olet siis kiinni siinä päätöshetken “puutoksen” energiassa ja tunnelmassa pahimmillaan koko vuoden ja voit varmasti kuvitella, miten se vaikuttaa kaikkeen tekemiseesi. Voisitko sen sijaan kuvitella olevasi myönteisessä, vapaassa ja rakastavassa tilassa koko vuoden ajan?

Uusi lupaus?

Mitäpä jos lupaisit vain yhden asian? Päästää irti yhdestä asiasta joka päivä? Eli kuolemaan tänään yhdelle sellaiselle asialle, josta olet valmis päästämään irti? Se voi olla jotain hyvin vähäpätöiseltäkin vaikuttavaa, joka kuitenkin avaa polun seuravaan irtipäästämiseen. Jokainen kuolema eli jokainen irtipäästäminen luo sinulle uuden rakastavamman perustan ja puhtaamman olemisen tason ja kuka tietääkään, mistä kaikesta olet valmis päästämään irti vuoden aikana? Nouset siis uudelle värähtelyn tasolle ja olet jälleen valmiimpi päästämään irti jostakin sellaisesta mitä et ehkä aikaisemmin uskaltanut ajatellakaan. Pelottavaa? Ehkä…mutta varmasti vapauttavaa. Tulet hämmästymään siitä, kuinka upeaa on kuolla jokainen päivä jollekin asialle.

Minä kuolen tänään uskomukselle oman voimani rajallisuudesta. Mille asialle sinä kuolet tänään?

Rakkaudellista irtipäästämisen vuotta 2015. Joka päivä.

Sampo

Tämän vuoksi et pysty pitämään uudenvuodenlupaustasi, vaikka se tekisi elämästäsi parempaa

Kuinkahan moni tekee tänä vuonna lupauksen parantaa omaa elämänlaatuaan? Moniko on tehnyt edellisinä vuosina lupauksen, jota ei ole pystynyt pitämään? Kuinkahan moni on jättänyt lupauksen kokonaan tekemättä, koska sisällään ajattelee, ettei se kuitenkaan onnistu? Miksei?

Miksemme pysty pitämään lupauksia, jotka päällisin puolin näyttävät palvelevan meitä ja tuovan tyydytystä elämäämme?

lumiukko
Lupaus

Toimin itsekin työni puolesta ihmisten kanssa, jotka tekevät lupauksia. Milloin lupautuen painonhallintaan, milloin terveellisempään elämään, milloin liikuntaharrastuksen aloittamiseen. Jokainen meistä on elämänsä aikana luvannut jotain itselleen. Jotkin lupaukset ovat pitäneet, jotkin rikkoutuneet. Aika harvoin kuitenkaan pysähdymme miettimään miksi onnistumme ja miksi aina emme.

Me ihanat ihmiset teemme usein ”pitäisi” listoja. Meidän pitäisi pudottaa painoa, meidän pitäisi ruveta liikkumaan, meidän pitäisi syödä terveellisemmin… Pitäisi-listojen haaste on se, että eiväthän ne inspiroi ketään!

Pitäisi = pakko tehdä = joudumme pakottamaan itsemme = joudumme puskemaan. Silloin, kun joudumme puskemaan, käytämme motivaatioenergiaamme ja motivaatio ei yleensä kestä hirveän kauan. Sen takia tammikuun loppuun mennessä monet ”puskijat” ovat jo päättäneet oman taipaleensa tälle vuodelle. Motivaatio on hieno asia, mutta ei sillä mitään asioita viedä loppuun.

Motivaatio vaatii taakseen energiaa, voimaa. Jokainen joka on joskus roikkunut tangossa tietää, että kyllä siellä hetken jaksaa roikkua. Mutta jossain vaiheessa voimat ehtyvät ja ote lipeää.

Motivaatio on samanlainen voimavara. Monet jättävät lupauksensa motivaation varaan, jossa ote jossain vaiheessa irtoaa. Jätämme itsemme rotkon ylle roikkumaan ”minä en syö makeisia” -lupauksemme kanssa. Huomenna, kun tulemme katsomaan miten rotkon yllä roikkujalla sujuu, huomamme, että voimat ovat ehtyneet. Tästä mielikuvasta voimme ottaa opiksemme. Motivaatio ei riitä, tarvitsemme syvempiä tarkoituksia, jotka kannattelevat meitä rotkon yllä, silloinkin kun voimamme ehtyvät.

Tieto ja tunne

Huomattavasti tukevampi näkökulma on merkitys. Jos sinulla on merkitys lupauksellesi, sillä on jo mahdollisuus. Mietitäänpä: Jos sinulla on runsaasti tietoa, kuinka olla terve (mikä nykyisin jo todella monella on), se ei riitä mihinkään. En tiedä yllätyitkö, mutta tieto ei riitä mihinkään.

Pelkkä tieto ei saa meitä muuttamaan elämäntapojamme. Kaikki tietävät, että tupakka ei ole terveellistä. Moni tietää, että makeiset eivät ole terveydelle se kovin juttu. Kuinka monesti törmäät kadulla ihmiseen, joka tulee valistamaan sinua, kuinka hyvää tupakka tekee keuhkoille? Aika harvoin. Ihmiset tietävät kyllä.

Niin kauan kuin elämme päässämme, eli tiedossa, olemme hukassa. Tarvitsemme syvempiä merkityksiä, joista yksi voi olla vahva tunne. Olemme tunteellisia otuksia. Voimme olla tunteiden vietävinä, tai sitten voimme käyttää tunnetta hyödyksemme. Tieto, jonka otamme käyttöömme, on valtaa.

Kun tieto muuttuu tunteeksi, saamme jo valtavasti voimaa roikkumiseemme – ehkä jopa työntöapua lupauksellemme. Jos sinulla on tieto, että tupakka tappaa, et välttämättä välitä siitä. Mutta entä, kun lapsesi katsoo sinua silmiin ja sanoo haluavansa nähdä sinut elossa vielä silloin, kun hän menee naimisiin? Kun lääkärisi kertoo, että vielä yksi tupakka, niin kuolet?

Silloin meillä alkaa olla jo hieman tietoon liittyvää tunnetta, ja muutokset ovat mahdollisia. Mutta riittääkö tunne saamaan meidät pitämään lupauksemme? Valitettavasti ei aina. Koska tunnekin on heilahteleva tuuliviiri, niiden tullessa ja mennessä. Mitä sitten, kun tunne on poissa? Mitä tapahtuu lupauksillemme?

Tavat

Tavat, rutiinit, leimamme – miksi ikinä niitä haluammekaan kutsua, ovat tärkeä osa lupauksiamme ja erityisesti lupausten onnistumista. Tapamme ovat meihin koodattuja signaaleja, joita toistamme vuodesta toiseen, yleensä meidän itsemme niitä edes välttämättä huomaamatta.

Tietoisuus on tälläkin sivustolla kova juttu, josta monet meistä puhuvat. Jotta voimme ymmärtää tietoisuutta, eli hereillä/valppaana olemista, ymmärtämistä, meidän on hyvä tarkastella toista pelajaa, eli alitajuntaa. Alitajunta on noin miljoona kertaa vahvempi käsittelemään tietoa kuin meidän tietoinen mielemme. Aina kun emme ole valppaana, eli hereillä omissa toimissamme, toimimme alitajunnan eli opittujen toimintamallien kautta.

Kun opettelimme ajamaan pyörällä, olimme todella valppaina prosessissa. Samoin silloin, kun aloitimme autolla ajamisen. Oli vaihdekeppiä, peilejä, kymmeniä muita autoja, liikennemerkkejä, sääntöjä ja määräyksiä, joita piti totella. Ja vielä pitäisi pystyä rentoutumaan! Aikamoinen pala hallittavaksi tietoiselle mielelle.

Kuitenkin opimme ajamaan, jonka jälkeen siitä tulee lastenleikkiä. Kuinkahan monelle on käynyt ilmiö, jossa ajaessaan autoa tai pyörää, keskustelee vieressä olevan ystävän kanssa intensiivisesti huomaten yhtäkkiä olevansa jo perillä kohteessaan. Parhaimmillaan kymmeniä kilometrejä myöhemmin havaitsee, ettei muista koko ajamisesta mitään! Silti pääsimme perille, joten kysymys nousee: kuka ajoi autoa tai pyörää?

Alitajunta, joka on oppinut ajamisen tavat, hoiti homman kotiin, jotta pystyimme keskittymään tietoisella mielellämme tuohon kiinnostavaan keskusteluun ystävämme kanssa! Sama homma, kun uutena vuotena kotona ollessani tiskasin ystävien kanssa keskustellen – en keskittynyt tiskaamiseen.

Tietoinen mieli oli mukana keskustelussa, joka oli n. 100 kertaa kiinnostavampi, kuin tiskaamiseen keskittyminen. Alitajunta on hieno asia, koska sen ansiosta on mahdollista tehdä arkipäivän asioita vaivattomasti.

Aasinsilta oli ehkä pitkä, mutta asia on tärkeä ymmärtää. Tavat ovat usein alitajunnan toimintamalleja, jotka olemme oppineet menneisyydessä. Heräämme, pesemme hampaamme, juomme aamujuomamme, menemme töihin tai kouluun ja kaiken aikaa mietimme eilistä päivää, jossa tapasimme ihanan ystävän, tai huomista tärkeää tapaamista.

Tietoisen mielen miettiessä muita asioita, alitajuntamme hoitaa hommaa jatkuvasti. Arkiset tapamme ovat niitä avainasioita, joita tarkastelemalla voimme huomata, mihin olemme menossa. Jos tavoitteenasi on tulla elämäsi kuntoon, mutta tapasi ovat syödä köyhästi ja liikkua vähän, niin tulevaisuus on aika selkeä.

Jos tavoitteenasi on tulla elämäsi puolisoksi, mutta tapasi vievät sinua enemmän sosiaalisen median puoleen kuin yhteisiin hetkiin, suunta on selkeä. Tulevaisuus ei ole mikään sattuma omassa elämässämme, me luomme pohjaa tämän päivän teoilla ja rutiineilla. Hyvä on välillä kysyä, tukevatko tapani minua ja niitä lupauksia, joita olen tehnyt.

piha

Persoona

Viimeinen askel liittyy siihen, keitä me oikeastaan olemme. Jos pystymme tällä tasolla luomaan pohjaa, jotka ovat linjassa halujemme, lupaustemme ja tavoitteidemme kanssa, olemme jo perillä.

Persoona määrittää kaiken mitä teemme. Ja jos persoonasi ei ole vielä täysin sitä, mitä haluaisit sen olevan, onneksi sitä voi muokata. Persoonaa emme täysin välttämättä pysty muuttamaan, ehkä se ei ole tarpeellistakaan, mutta jokainen pystyy sitä halutessaan muovaamaan enemmän omannäköiseksi taideteokseksi.

Persoona, joka on ”makeislakossa” on edelleen persoona, joka haluaa ja himoitsee makeaa. Persoonan joka ”ravitsee kehoaan parhailla mahdollisilla rakenteilla” ei tarvitse kamppailla, koska hän ei näe sitä enää tarpeelliseksi. Kumpikaan ei ole toistaan parempi ihmistasolla, niillä on vain erilaiset alku- ja loppupäätepisteet. Kumpi niistä tukee enemmän sinua, on täysin sinun päätettävissäsi.

Molemmissa ääripäissä voidaan mennä metsään, mikäli teemme ne pakosta ja tuskasta. Siinä vaiheessa, kun matka on vaivatonta, päämäärät, tavoitteet, lupaukset, täysin linjassa tekojesi, rutiiniesi kanssa, voimme huokaista, hengittää ja nauttia matkasta, jossa olemme jo kliseisesti perillä, koska olemme jo se, kuka haluaisimme olevan.

Loppusanoiksi voisin tiivistää tämän kaiken, vaikka paljon jäi vielä sanottavaa tähän pieneen, mutta merkitsevään aiheeseen. Yksinkertaisimmillaan:
Kuka sinä olet ja mihin olet menossa? Onko se suunta se mihin todella haluaisit mennä? Onko syy ja merkitys, niin voimakas, että se auttaa sinua silloin, kun tunne, jolla sanoit tekeväsi asian, on jo aikaa sitten ollut poissa? Onko lupauksesi edes sinulle merkittävä? Jos on, niin miten varma olet siitä, että sen saavutat?

Ja kaikessa näissä tavoitteellisuudessa, unelmissa ja muissa itsensä kehittämisjutuissa ei mielestäni ole kyse mistään asian tai tilanteen saavuttamisesta. Loppujen lopuksi ei sillä ole mitään merkitystä. Merkitystä on kuitenkin sillä tosiasialla, että me kasvamme, kehitymme ja muokkaamme persoonaamme entistä enemmän tätä kokonaisuutta ja maailmaa palvelevaksi. Sillä on väliä, koska se antaa meillä merkityksellisyyden tunteen, jota jokainen kaipaamme – myönsimme sitä tai emme.

Tehdään tästä meidän kaikkien vuosi, jossa tuemme läheisiämme mahdollisimman paljon, tukemalla ensin omaa kasvuamme. Ollaan vahvoja ja kuljetaan matka yhdessä.

Lupauksien avittamisessa: www.teemusyrjala.com / Kuvat: Ulla-Maija Takkunen

pro

Keltaisessa talossa: Tilinpäätös vuodelta 2014

Vuosi lähenee loppuaan ja jotenkin vaistomaisesti tulee mietittyä elettyä vuotta ja sen tapahtumia. Mitä yllätyksiä vuosi toi, mitkä haaveet toteutui ja mitä jäi toteutumatta.
Laskin tässä yhtenä päivänä, että tästä vuodesta olen kulkenut Eeva-telineellä, kipsijalkaisena kaikkiaan 4 kokonaista kuukautta, kahdessa eri jaksossa.

Se ei kuulunut suunniteltuihin asioihin, eikä kyllä ihan haaveisiinkaan, mutta silti siinä ajassa on ollut paljon hyvääkin. On ehtinyt tehdä oman elämänsä kirjanpitoa itsensä kanssa ja oppinut paremmin huomaamaan sen, mikä elämässä on oikeasti tärkeätä. Olen luonnollisesti ollut välillä todella ”tulenarkaa” käsiteltävää, kun paljon olen ollut kotona pääsemättä omin avuin mihinkään ja sen on perhe joutunut kokemaan nahoissaan. Onneksi he ovat jaksaneet kaikki vaiheet kanssani.

Bloggaamisen aloittaminen on ollut myös yksi uusi vaihe itselleni. Olin pitkään sitä miettinyt ja nyt se tuntui oikealta hetkeltä aloittaa. Aloittaminen silloin, kun ei oikeastaan tapahtunut yhtään mitään, oli ehkä se hyvä hetki aloittaa, näin on rima bloggaamiselle pysynyt sopivan matalalla. Aloitin omalla blogilla Keltaisen talon elämää ja myöhemmin uskaltauduin myös tänne kirjoittamaan, kun hieno tilaisuus siihen aukeni.

Raakakakku
Elämäni ensimmäinen raakakakku valmistui tänä vuonna

Yksi iso muutos ja ehdottoman positiivinen asia on ollut uusi työ ja uudet haasteet. Vasta jälkeenpäin sen ymmärtää, miten hyvää vaihtelu todellakin tekee. Totta on sanonta, ”on aika tulla ja aika lähteä”. Hieman yli 20 vuotta samassa työpaikassa on antanut paljon, mutta varmasti minulla itsellä on enemmän annettavaa uusissa haasteissa.
Nyt sairauslomalla ollessani en millään jaksaisi odottaa, että pääsen palaamaan töihin. Onneksi aika menee kuitenkin nopeasti!

Olemme Keltaisen talon isännän kanssa hiljalleen oppineet uuteen elämäntilanteeseen, että elelemme arkea kahdestaan ja nuorison käynnit ovat juhlaa. Ihan helppoa tähän oppiminen ei toki ole ollut, mutta aika on tehnyt tehtävänsä ja päällimmäiseksi nousee kiitollisuus siitä, että nuoret ovat paikkansa löytäneet ja ovat tyytyväisiä oman elämänsä alkutaipaleella ja me siirrymme taustajoukkoihin, jotka tarpeen tullen tukevat heitä.

Kun lopullisen tilinpäätöksen tästä vuodesta 2014 tekee, niin kyllä Keltaisen talon tilinpäätös jää reippaasti voiton puolelle. Jos tilinpäätösraportin tiivistää lyhyeksi voisin siinä todeta, että Keltaisessa talossa on eletty onnellinen vuosi, olemme saaneet olla terveinä koko perhe, meillä on ollut paljon Ystäviä, jotka ovat olleet erityisen tärkeässä osassa ja olemme saaneet tehdä työtä, josta pidämme. Mitä muuta voisi enää toivoa…

Keltaisen talon väki toivottaa kaikille hyvää alkavaa vuotta 2015

vieraskirja
Vieraskirja, joka ollut iloksemme ahkerassa käytössä tänä vuonna

Elämän äärellä: Sinussa on timantti

On, koska sellainen timantti on myös minussa. Et vain ehkä ole löytänyt omaasi vielä. Se saattaa olla ison pölykerroksen alla. Mutta usko pois, siellä se on, yhtä loistavana kuin sinä itse. Minä saatan voida auttaa sinua löytämään sen. Tammikuussa, kun Sisäinen voima – 365 ajatusta parempaan arkeen -kirjani ilmestyy.

Kun pari päivää sitten ajelin salilta kotiin, ja mietin sitä, miten onnellisuus, ilo ja rakkaus ovat nykyään oma perusolotilani, ovat olleet jo kauan. Miten hienolta tuntuu, kun voi hyvin ja on iloinen omasta arjestaan. Olen jo lapsesta saakka ollut aika energinen ja aikaansaava tyyppi, mutta silti elämässäni on ollut jakso, jolloin kaikki tuntui toivottomalta. Muistan hyvin esimerkiksi kuuden vuoden takaisen uudenvuodenaaton, jona istuin lapsuudenkotini eteisessä rappusilla ja itkin. Jos joku olisi kysynyt sillä hetkellä elämäni merkitystä, en olisi osannut vastata mitään. Valo oli kadonnut. Olin kuin tunnelissa, jossa oli sysimustaa ja pilkkopimeää.

Nykyään, vaikka arjessani on yhä pulmia, on isompia ja pienempiä vastoinkäymisiä ja elämä on välillä vuoristorataa, epäkohdat ja esteet eivät muserra minua. Enää. Usein ne eivät edes heilauta minua mihinkään suuntaan. Esimerkiksi kaksi päivää sitten, kun auto ei startannut kovasta pakkasesta johtuen, ajattelin, että kas, auto ei startannut. Aiemmin olisin pilannut moisella koko päiväni, jos en huomisenkin. Nykyään ajattelen niin, että se, mille voin itse tehdä jotain, sille teen jotain. Jos en asiaa voi muuttaa, en voi asiaa muuttaa. Silti enää harvoin esimerkiksi valitan mistään, koska miksi valittaa asiasta, jonka joutuu joka tapauksessa tekemään tai kokemaan, valitti siitä tai ei.

Kun palaan elämässäni seitsemän vuotta ja risat taaksepäin, tilanne oli toinen. Elämä näytti ulospäin hyvältä, ellei jopa täydelliseltä. Nykyään tiedän muuten senkin, että täydellisyys on harhaa, sellaista ei ole, se on vain suloista arjen utopiaa. Mietin pitkään, mitä kirjoitan, koska en halua loukata ketään, en ole vuosiin halunnut. Aina tilanne ei ole ollut samanlainen. Olen itsekin loukannut ihmisiä, en ole mikään puhdas pulmunen enkä sellaista väitäkään. Olen jopa halunnut loukata ihmisiä, koska olen kokenut, että he ovat tehneet samoin minulle. Nykyään sillä ei ole merkitystä, mitä kukin on tehnyt. Uskon ystävällisyyden ja rakkauden voimaan. Tiedän, että vihaa ei poisteta vihalla. Kaiken negatiivisen tässä maailmassa voi vain rakkaus ja ystävällisyys korjata.

No, siihen seitsemän vuoden takaiseen. Minut oli hylätty, jätetty, rikottu, hajotettu, itsetuntoni oli riekaleina. Minun henkiset ja fyysiset rajani oli tallottu niin monta kertaa lattian rajaan, että en itsekään enää tiennyt sitä, missä ne kulkivat. Minulle oli valehdeltu, lupaukset olivat petetty kymmeniä ellei satoja kertoja. Minua oli loukattu, huijattu, minulle oli valehdeltu, minua oli kusetettu. Silti enemmän kuin mitään muuta en halunnut muutosta. Olin jumissa, takerruksissa, halusin pitää kiinni. Uusi tuntui liian pelottavalta. Paljon turvallisempaa oli jumittaa vanhassa. Eräs terapeutti myöhemmin sanoi, että olin tuolloin ollut jo pitkään stressin sietokykyni äärirajoilla. Uskon, että hän puhui totta. Kun jakaa elämänsä omia lapsuuden traumojaan ja epävarmuuksiaan väärin keinoin eli muun muassa riippuvuuksin hoitavan ihmisen kanssa, sitä alkaa itsekin muuttua epävarmaksi. Sitä hipsuttelee taustalla ja tekee kaikkensa, ettei toinen suutu tai hermostu. Sitä valitsee sanansa ja tekonsa niin, että ne miellyttävät toista. Sitä hukkaa itsensä täysin. Se toinen voi yhtenä hetkenä olla maailman parasta ja hauskinta seuraa, toisena hetkenä kuin nilkkaan nyöritetty tikittävä aikapommi.

No, uusi oli väistämätöntä, eikä se uusi miellyttänyt minua. E-ei. Kun oli vihdoin tilaa hengittää, tein kaikkeni, jotta tilaa ei olisi ollutkaan.

Kun tilanne lopulta alkoi selkiytyä pikku hiljaa kuukausien kuluessa, minä hukutin murheeni ja ajatukseni työhön. Silloin minun ei tarvinnut keskittyä muuhun eikä ajatella mitään, joka satutti liian paljon. Ei tarvinnut tutustua itseeni. Liian usein siinä tammipuisessa, valkokiiltäväpintaisessa ja rosterikoneisessa sisustuslehtikeittiössä lapset söivät nakkeja ja ranskalaisia, koska työpäivien jälkeisen ajan en jaksanut laittaa oikeaa ruokaa, sillä mietin, mitä, miksi, mitä jos, miksi minä. Entä jos sittenkin. Jos jos jos. Vatvoin loputtomiin. Vatvoin myös aineellisia ongelmia, joita tilanne oli aiheuttanut. Lopulta jouduin luopumaan myös kodistani. Tunsin itseni niin loukatuksi, että en edes halunnut voida paremmin. Halusin uida itsesäälin suossa. Halusin rypeä. Minulla oli oikeus olla vihainen, koska olin joutunut kärsimään. Ja kaiken keskellä minun oli ihan pakko saada tietää, miksi. Mietin vuosien takaisia tilanteita, että jos sittenkin olisin tehnyt näin tai niin, miltä elämäni näyttäisi nyt. No, sanomattakin selvää, etteivät tuollaiset ajatukset vie eteenpäin, eivät sitten ollenkaan.

Sitten ajattelin, että uusi parisuhde varmasti tekee minusta onnellisen. Entä jos saisin vielä lapsen? Menin naimisiin ja tulin pian raskaaksi. Sain keskenmenon viikolla 13. Hän ei ollut valmis tähän maailmaan, enkä tainnut olla valmis minäkään. Luulinhan yhä, että toiset ihmiset auttaisivat minut pois olostani. Miten väärässä silloin olinkaan. Myöhemmin sain iltatähden, joka ilostuttaa arkeani joka päivä. Mutta onnen, tasapainon ja kaikki muut tunteet, ne olen löytänyt itsestäni, en kenestäkään toisesta ihmisestä.

Vuosien varrella olin myös omaksunut tehokkaasti aiemman parisuhteeni käytösmalleja. Kerran katsoin itseäni kuin ulkopuolelta. Minäkö olin tuo inhottava rähjäävä ihminen, joka oli alkanut vahtia toisen, omaan tilanteeseeni viattoman ihmisen jokaista lasillista? Pystyinkö minä sanomaan toiselle riitatilanteessa noin loukkaavasti? Sellainen en halunnut olla. Harkitsin muuttoa Berliiniin. Päätin, että jos aloittaisin täysin tyhjältä pöydältä, uudessa kaupungissa, elämäni muuttuisi onnelliseksi. Ihan varmasti. Ennen kuin olin pakannut kapsäkkini, jostain tuli vahva oivallus, että pakenemalla vieraaseen kaupunkiin mennyttä ei saa kumitettua pois. En ala voida paremmin sillä, että kiellän asioita ja lakaisen niitä maton alle. Ainoa mahdollisuus oli ihan itse omin pikku kätösin ja ajatuksin olla oma pelastusrenkaani. Ymmärsin, että alusta voin aloittaa siten, että nostan kissan pöydälle. Kun aloin tutustua itseeni, huomasin, että askel askeleelta minun on itse vahvistettava itseäni, muutettava omia ajatus- ja toimintamallejani. Käsiteltävä mennyt ja alettava katsoa elämää ja asioita eri kantilta. Mennä kohti tulevaisuutta.

Tein myös nämä huomiot, eivätkä ne ole tärkeysjärjestyksessä:

Minun oli mietittävä, että kuka olin ja mitä elämältäni halusin.

Huomasin, että vihalla ja katkeruudella en pääsisi ikinä eteenpäin. Oli siis annettava anteeksi puolin ja toisin. Itselle, kaikille asianosaisille ja koko maailmalle. Kun aikaa oli kulunut riittävästi, muutama vuosi, puhuin asiat halki monen ihmisen kanssa. Heti en kyennyt antamaan anteeksi. En edes itselleni. Se vaati aikaa, mutta tapahtui. Kaikista helpottavin hetki oli, kun muutaman vuoden jälkeen pystyin vastaamaan entisen puolisoni mummon puheluun. Olimme olleet läheisiä, mutta jossain vaiheessa en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin lakata pitämästä yhteyttä. Kaksi kuukautta siitä, kun kävimme pitkän ja tunnerikkaan puhelun, isoäiti kuoli.

Minun oli tunnusteltava sitä, mitä minä oikein tunsin. Miltä tunteiden tunteminen tuntui ja miten tunteisiini reagoin? Oivalsin, että tunteen kokeminen on eri asia kuin sen esille tuominen. Saan olla vihainen ja surullinen, mutta minun ei tarvitse räjähtää ja riidellä.

Minun oli hyväksyttävä, että tie kohti parempaa oli hidas ja mutkainen. Välillä tuntui, että itsetutkiskelu ei parantanut oloani, vaan vei yhden askeleen eteenpäin, kaksi taakse. Yhä tuli päiviä, kun makasin kolme päivää sängyssä ja tuijotin kattoon, leikin marttyyria ja mietin, että miksi.

Minun oli pakko alkaa nähdä myös se, että ihminen on peili. Sen ymmärrettyäni lakkasin projisoimasta omia tunteitani muihin ihmisiin.

Otin itse vastuun omasta elämästäni, tunteistani ja hyvinvoinnistani. En vedonnut enää mihinkään minulle tapahtuneisiin asioihin, olin niin paljon muutakin.

Asetin itseni oman elämäni eturiviin. Aloin ensin pitää itsestäni, sitten rakastaa. Sekin voi olla päätös, jonka joutuu tekemään joka päivä.

Aloin hyväksyä asiat sellaisina kuin ne ovat. Opin näkemään hyvää siinä, mikä oli ennen ollut kaaosta ja satuttanut minua.

Niillä keinoin minä menin eteenpäin. Elämäni isoimmasta myllerryksestä on jo seitsemän vuotta. Jos tuolloin ajattelin, että en ikinä voisi olla onnellinen, niin nyt en voisi olla onnellisempi. Olen kiitollinen kaikesta tapahtuneesta, joka teki minusta sen, joka olen. Oman, todellisen itseni.

Hiljattain hakiessani erästä työpaikkaa, ei se tuntunut missään, kun päivän psykologisten testien jälkeen luin tuloksista, että minua suositeltiin toimeen vain keskivahvasti. Sen sijaan silmäni takertuivat lauseeseen hyvä itseluottamus ja paineensieto. Tadaa! Ne ovat omin pikku kätösin ja ajatuksin rakennetut. Tuo lause tuntui pitkästä aikaa parhaalta palkinnolta ikinä. Tällä hetkellä se on täysin totta. Mutta vaatii itsetutkiskelua, joka päivä. Henkinen treeni on yhtä tärkeää kuin punttitreeni, usko pois.

Kun moni asia hajoaa, lopulta vihan, katkeruuden, toivottomuuden, surun ja epäuskon jälkeen jäljelle jää vain puhdas oleminen ja kuin uudesti syntynyt ihminen. Jäljelle jää se timantti ja sisäinen voima, joka meissä kaikissa on. Siitä timantista syntyi ensin Vastaisku ankeudelle -blogini, ja sitten kirja Sisäinen voima – 365 ajatusta parempaan arkeen.

Sinun ei tarvitse kokea kriisiä, että voisit löytää sisäisen voimasi. Olen koonnut kirjaan erilaisia pieniä ajatelmia, joilla sinua herättelen. Herättelen huomaamaan, miten upeaa arkesi on tai nipistän sinua huomaamaan, että aina on toivoa.

Kun on ollut riittävän kontallaan omassa elämässään, tulee syvä halu auttaa muita. Minä olen ollut. Sinäkin luultavasti olet. Ehkä siksi juuri luet tätä, että tiedät, miltä se tuntuu.

Olet tervetullut Sisäinen voima -kirjan Facebook-sivuille, jotka juuri laitoin pystyyn. Toivon, että näen sinut sielläkin.

Kaikkea hyvää tulevalle vuodellesi 2015!

Meri, yksi minun voimavaroistani. Sen kanssa jaan ilot ja surut.
Meri, yksi minun voimavaroistani. Sen kanssa jaan ilot ja surut.
Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image