Sivu 360 – Hidasta elämää

Luottamus on lepoa

Mitä luottamus on?

Luottamus liittyy itseen, toisiin ihmisiin, se voi liittyä myös elämään tai johonkin meitä korkeampaan voimaan. Luottamus voi tarkoittaa sitä ja mielelläni näin itse ajattelen, että voin luottaa siihen, ettei kukaan tai mikään tee minua vahingoittavia tekoja tai yllätyshyökkäyksiä. Se on tunnetta siitä, että minun rinnallani seistään ja annetaan minun olla ehdoitta juuri, sitä mitä minä olen. Luottamus on lepäämistä, antautumista ja kannateltavana olemista.

Itseluottamus on hyvin tuttu termi enkä tykkää siitä yhtään. Itseluottamuksesta piirtyy mieleeni kuva kyvykkäästä ihmisestä, joka purjehtii elämässään suorituksesta toiseen ja niittää menestystä. Eikä siinä mitään, senkus vaan purjehtii ja menestyy :). Haluan kuitenkin tuoda tässä esiin ehkä vähän toisenlaisen tavan ajatella itseluottamusta.

Jos ajatellaan edellä esittämääni luottamuksen määritelmää, asetutaan valintojen äärelle. Minä olen itseni paras kaveri. Jos teen sellaisia valintoja, jotka tekevät itselleni huonoa, en ole luotettava. Tällainen itseluottamus on elinehto, eikö vaan? Jos sabotoi itseään valitsemalla olosuhteita, jotka syövät jaksamista ja muuta hyvinvointia , ei ole mitään syytä luottaa itseensä. Me ihmiset teemme niin paljon juuri tuota; valitsemme ja vaikka huomaamme tehneemme väärän valinnan, päädymme odottamisen olotilaan – jäämme odottamaan ihmettä, joka muuttaa kaiken paremmaksi. Itseensä on pakko pystyä luottamaan, jotta voi hyvin. Pelko on valtavan vahva voima ja saa meidät tekemään aika kummallisiakin valintoja.

Seisotko itsesi rinnalla joka hetki?

Teetkö omaa hyvinvointiasi ajatellen parhaita mahdollisia valintoja?

Ja sitten siirrytään toisiin luottamiseen. Edelleen ollaan valintojen äärellä. On paljon sellaisia ihmisiä, joihin ei voi luottaa tai jotka satuttavat meitä tietämättäänkin. ”Minun täytyy vain oppia luottamaan siihen ja siihen ihmiseen enemmän”. Joopa joo. Ihminen kyllä tietää, kuka on luottamuksen arvoinen. Aina vain emme halua kuunnella intuition viisasta ääntä. Itse tunnistan luotettavat ihmiset siitä, että lepään heidän lähellään henkisesti ja tunnen kasvavani vähän isommaksi. Luotettavien ihmisten seurassa saan olla näkyvä ja koen olevani rakastettu eli en koe tarvetta suojautua. Uskon, että itselle oikeiden ihmisten valitseminen omaan elämään oikaisee monta asiaa hyvään asentoon; silloin saa tukea ja apua, kun niitä oikein tarvitsee. Voi kokea yhteyttä yksinäisyyden sijaan. Ja saa tunteen siitä, että kuuluu johonkin.

Kenen annat satuttaa itseäsi?

Keiden lähellä sinä lepäät ja kukoistat?

Voitko valita lähellesi vain niitä ihmisiä, joihin voit täysin luottaa?

Jos ei seiso itsensä rinnalla eikä voi luottaa itseensä tai ei ole kokemusta siitä, että muihin voi luottaa, on vaikea luottaa itseä korkeampaankaan voimaan. Itselleni Jumalaan luottaminen on elämään ja sen tarkoituksenmukaisuuteen luottamista. Uskon, että kaikilla elämänkokemuksilla on korkeampi tarkoituksensa, vaikka en sitä tarkoitusta aina heti näekään. On hirvittävän raskasta yrittää kontrolloida elämää, koska se ei koskaan tottele. Elämä avautuu hetki hetkeltä siitä huolimatta, vaikka kuinka yrittää hallita.

Osaatko antautua elämän virtaan ja luottaa siihen, että virta vie kyllä sinne, minne pitääkin?

Toimiiko self help?

Ihmisellä on seikkailijan luonne. Jokainen meistä on sisukas, haluaa löytää oman totuuden ja ymmärtää maailmaa. Metsästin pakurikääpää, jota löysinkin, mutta käytetty aika, kuivauksen ja keittämisen vaiva ei normaaleilla tehokkuuden mittareilla kannata verrattuna siihen, että käyn ostamassa jauheen valmiina kaupasta. Seikkailu oli kuitenkin kiva ja oivalsin, miten siinä viehätti etsimisen ja löytämisen lumo. Etsiminen ja itsensä haastaminen tuottaa jännitystä, opettaa voimaa ja rohkeutta, se saa adrenaliinihormonimme jylläämään. Kun saavutamme jotain, syntyy meissä mielihyvää tuottavia dopamiini- ja endorfiinihormoneja ja olo on tyytyväinen ja kiitollinen. Evoluutio on saanut ihmisen kehittämään omaa toimintaansa tuottamalla mielihyvää siitä!

Valmiit ratkaisut kirjoista ja kaupoista eivät aina toimi, kun meidät on ohjelmoitu innostumaan uusista mahdollisuuksista ja haasteista ja saavuttamaan mielihyvää saaliin tai ratkaisun löytymisestä.

Jos on tarvetta uudelleensuunnata syömistottumuksia tai ajatuksia, kannattaa kokeilla ja erehtyäkin mutta oppia lopulta, mikä sopii itselle. Jos aina seuraa suosituksia ja dieettejä, ei löydä sisäistä tietoaan ja viisauttaan. Meissä on paljon sellaista sisäistä viisautta, joka ei kasva, jos aina kuuntelemme muiden ohjeita.

Self help pitää sisällään kirjoja, artikkeleita, dokumentteja, seminaareja ja videoita, joiden tarkoitus on auttaa meitä elämään paremmin. Se, mitä mistään tiedämme, on yleensä toisilta ihmisiltä opittua. Onhan toisilla hyviä elämänkokemuksia ja tarinoita kerrottavana ja jaettavana. Self helpiä on kuten mitä tahansa tietoa, hyvää ja huonoa, hyödyllistä ja humpuukia, eikä pitäisi yleistää. On hyvä oppia kuuntelemaan syviä tarpeitaan ja vahvuuksiaan.

Muita seuraamalla voi oppia, mihin suuntaan kannattaa kulkea, ja mitä hyviä juttuja toiset ovat löytäneet. Omalla intuitiolla voi parhaiten tunnistaa, mitä kannattaa kokeilla ja mitä ei. Joskus on vaan tarkoitus erehtyä, löytää kaunista uutta ja jättää taakseen jotain vanhasta elämästä.

On tietoa siitä, miten voimme voida paremmin, huonoja elämäntapoja ja stressiä voi pyrkiä ottamaan paremmin haltuunsa. Meillä on usein jo paljon tietoa ja siksi laitankin välillä kaikki laitteet kiinni, en lue enkä kuuntele mitään, vaan kuuntelen hiljaisuudessa itseäni. Hyvätkään self help tiedot eivät auta, jos emme itse koe. Jos luemme tietoa siitä, miten voisi rauhoittua, syödä paremmin tai liikkua enemmän mutta emme hyödynnä sitä arjessamme, mikään elämässämme ei vielä muutu.

Ajatukset ja tieto eivät pelkästään muuta elämäämme – oman toiminnan muuttaminen pienin askelin etsimisen ja oivaltamisen kautta tekee sen.

”Päästä jo irti” – Niin mutta miten?

Kirjoittaja Suvi Bowellan on monelle itsensä kehittämisestä kiinnostuneelle tuttu kouluttajana, energiahoitajana, valmentajana sekä kirjoittajana. Suvi on tehnyt pioneerityötä vaihtoehtoisten hoitomuotojen saralla tuoden Suomeen sekä ThetaHealingina maailmanlaajuisesti tunnetun menetelmän, että emotionaalista hyvinvointia edistävän Clearing Toxic Emotions –hoidon.

Pari vuotta sitten tilanne minun ja perheenjäseneni välillä kiristyi niin, että lakkasimme puhumasta toisillemme. Tapahtuma, joka katkaisi sen kuuluisan kamelinselän, sai vanhat muistot ja käsittelemättömät tunteet vyörymään pintaan sellaisella voimalla, että pieni huilitauko tuntui ainoalta vaihtoehdolta oman hyvinvoinnin kannalta. Huilitauon pitkittyessä, kehoni alkoi oireilla. Kärsin tulehduksen toisensa perään, vaikka laboratoriotesteissä ei näkynyt mitään. Syötyäni kolme turhaa antibioottikuuria, ymmärsin yhteyden tunteitteni ja oireitteni välillä ja käännyin homeopaatin puoleen. Kesti kaiken kaikkiaan yhdeksän kuukautta saada sen verran kiukkua ulos kehosta, että tulehduskierre loppui.

Meitä kehotetaan unohtamaan menneet, antamaan anteeksi ja päästämään irti. Nämä ovat ensisijaisen tärkeitä asioita mikäli haluamme nauttia elämästä, olla emotionaalisesti tasapainoisia, pysyä terveinä ja olla onnellisia ihmissuhteissamme. Sekä terapeutit, että henkiset opettajat kaikki peräänkuuluttavat anteeksiantoa, mutta miten ihmeessä se oikein tehdään, jos kipua ja kiukkua on sisuksissa niin paljon, että irti päästäminen tuntuu mahdottomalta? Moni puhuu kauniita sanoja anteeksiannosta, mutta jättää kertomatta miten tuo maaginen aidon anteeksiannon teko tehdään. Eräs asiakkaistani totesi kyynel silmäkulmassa: ”Olisinhan minä jo päästänyt irti vuosia sitten, kun tietäisin miten.”

Anteeksiannosta on kirjoitettu vaikka kuinka paljon ja menetelmiä tunteiden työstämiseen on tarjolla monenlaisia. Moni on istunut terapiassa vuosikausia saavuttamatta kuitenkaan lopullista rauhaa. Ei riitä, että meitä loukannut asia käsitellään älyllisellä tasolla. Ei riitä, että karjumme kiukkumme ulos. Ei riitä, että kirjoitamme kokemuksemme paperille ja poltamme sen seremoniallisesti nuotiolla. Ei riitä että hakkaamme nyrkkeilysäkkiä, jonka kuvittelemme edustavan vihaamaamme henkilöä. Kaiken oppimani valossa, en ymmärrä mitä hyötyä esimerkiksi siitä on, että huudan vieraalle ihmiselle, joka esittää äitiäni, isääni, ex-puolisoani, luottamukseni pettänyttä ystävää, tai jotakuta muuta, jolle olen vihainen.

Kun asiaa tarkastellaan energiatasolla, tulen vain vahingoittaneeksi tuota ihmistä, johon suuttumukseni energia kohdistuu ja rasittaneeksi omaa kehoani. Kokemukseni mukaan tunne voi tulla kehosta ulos jossain määrin sitä fyysisesti purkamalla, mutta perinpohjaiseen paranemiseen tarvitaan hyppysellinen ihmeitä tekevää puhdasta rakkautta. Syvällinen emotionaalinen eheytyminen on loppujen lopuksi lempeä prosessi.

Omalla tutkimusretkelläni olen tullut tutustuneeksi monenlaisiin vaihtoehtoihin. Homeopatian lisäksi olen käyttänyt vapauttavaa hengitystä, Paranemisen avain –nimistä tekniikkaa, EFT:tä eli naputtelua, ja kävinpä jopa kahden viikon dearmoring-retriitillä. Kaikki ovat vieneet minua eteenpäin paranemisen polulla. Nopeimman ja pysyvimmän avun sain kuitenkin tutustuttuani Clearing Toxic Emotions -hoitoon. Siinä anteeksianto ja irti päästäminen tapahtuu seitsemän askeleen avulla lempeästi ja turvallisesti. Paranemisen ytimessä on syvällinen kuulluksi ja nähdyksi tulemisen kokemus, myötätunnon löytäminen sinua satuttanutta ihmistä kohtaan ja tapahtuneen tarjoaman tärkeän oppiläksyn oivaltaminen.

Monesti anteeksianto jää pinnalliseksi siitä syystä, että halussamme olla ymmärtäväisiä ja hyviä ihmisiä hyppäämme suoraan vaiheeseen kaksi – hakemaan ymmärrystä siihen miksi toinen on vahingoittanut meitä käytöksellään. Silloin voi käydä niin, että anteeksianto tapahtuu vain mielen tasolla, sillä äärimmäisen tärkeä vaihe jää välistä: Meidän itsemme täytyy saada tulla kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi. Aidon eheytymisen kannalta se, että saamme ilmaista, mitä olisimme halunneet ja miltä meistä tuntui, kun emme saaneet sitä, on olennaisen tärkeää. Vasta sen jälkeen voimme siirtyä objektiiviseen näkökulmaan ja löytää aidon myötätunnon toista ihmistä ja hänen rikkinäisyyttään kohtaan.

Kun tuo myötätunto pehmentää sydämemme, voimme astua seuraavan askeleen ja lähteä tarkastelemaan tilannetta laajemmasta perspektiivistä. Mitä arvokasta tuo toinen ihminen on yrittänyt opettaa minulle? Mitä olen oppinut arvostamaan tapahtuneen seurauksena? Mitä vahvuuksia minussa on kehittynyt tapahtuneen seurauksena? Mitä ratkaisevan tärkeitä valintoja olen tehnyt kokemani myötävaikutuksesta?

Kun suuremman oppiläksyn viimein oivaltaa sydänjuuriaan myöten, tunne, joka herää, on valtava kiitollisuus. Siihen kun pääsee, on oma suhtautuminen menneisyyden tapahtumiin ja niihin liittyviin ihmisiin muuttunut pysyvästi. Olemme tehneet tilaa ilolle ja vapaudelle. Tehtyäni hoidon itselleni tänä kesänä, tunsin valtavan taakan pudonneen sydämeltäni ja harteiltani. Menin nurmikolle makaamaan pitkin pituuttani ja hengittelin ihmetellen keventynyttä oloani. Kaksi päivää myöhemmin tämä ihminen, jolle en ollut puhunut kahteen vuoteen, soitti. Vihan, kaunan ja pettymyksen tunteiden väistyttyä sydämessäni on taas tilaa rakkaudelle, myötätunnolle ja kiitollisuudelle häntä kohtaan.

Pieni kirjoitustehtävä irtipäästämiseen

Varsinaisessa hoidossa on muitakin olennaisia elementtejä, mutta jo tekemällä itseksesi kirjoitustehtävän, olo helpottuu. Tee harjoitus avoimin sydämin ja pyri pääsemään kiinni aitoon tunteeseen. Tehtävän tekeminen puhtaan älyllisesti tai uhriasetelmasta käsin ei auta.

Valitse henkilö, jolle haluat antaa anteeksi ja spesifinen häneen liittyvä tapahtuma, jonka haluat antaa anteeksi. Ota paperia ja kynä ja vastaa seuraaviin kysymyksiin aidosti ja rehellisesti:

1) ”Mitä olisit halunnut? Miltä se tuntui kun et saanut sitä?”

2) Jos olisit terapeutti ja tarkastelisit tuota toista ihmistä täysin objektiivisesti ja samalla myötätunnosta käsin, miten voit ymmärtää hänen käytöksensä? Mitä hän on jäänyt vaille, millaisia haavoja hänellä on? Onko taustalla mahdollisesti jopa mielenterveysongelmia?

3) Mikä suurempi oppiläksy tässä on taustalla? Jos totuus olisikin se, että sinulla on ollut niin sanottu sielun sopimus tuon toisen ihmisen kanssa, jotta voisit oppia oman henkisen kasvusi kannalta jotain hyvin tärkeää, mitä se voisi olla?

Anu Sinisalo: ”Tulevaisuus on uteliaisuuden herättävä seikkailu”

Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Seuraavassa näyttelijä Anu Sinisalo kertoo, mitä eri sanoista tulee hänelle mieleen.

EGO – Rakas ystävä, jonka kanssa tulee löytää rajat, tasapaino ja harmonia.

TULEVAISUUS – Uteliaisuuden herättävä seikkailu.

RAKKAUS – Kaiken kattava yhteys.

HIDASTAMINEN – Läsnäolo, kuuntelu.

ELÄMÄN TARKOITUS – Ihmisyydessä oleminen.

KIIRE – Ajoittaista, elämään kuuluvaa rytmiikkaa.

KOHTAAMINEN – Oivalluksia.

IHMISYYS – Elämä.

RAUHA – Hyvä olo, virtaavuus, hengitys.

OLEMINEN – Sen salliminen.

ONNELLISUUS – Olotilan muoto, johon voi itse vaikuttaa.

TYÖNTEKO – Intohimo ja opin paikka.

HYVÄKSYMINEN – Sitä, että kunnioittaa ja arvostaa niin omaa kuin muidenkin erilaisuutta.

FLOW-TILA – Soljuvuus, salliminen, rauha ja takertumattomuus.

SIELU – Ykseys.

PALJASTUMINEN – Vaatii rohkeutta, herkkyyttä ja luottamusta.

Kuva: Annika Miettinen

Lue Kaiken takana on ihminen -sarjan jutut täältä

Onnellisempaa talouspolitiikkaa

Yhteiskunta toimii ja elämä on miellyttävää jos ihmiset luottavat toisiinsa, tekevät yhteistyötä ja huolehtivat toisistaan. Tähän tulee kaikin voimin pyrkiä. Eikö tämän pitäisi määrittää myös talouden suoriutumista?

Olemme onnistuneet lisäämään vaurautta, mutta emme elämän mielekkyyttä. Puhumme vapaudesta, mutta kaipaamme yhteyttä, liittymistä ja kuulumista. Olemme yksinäisiä yltäkylläisyyden keskellä vailla ihmismielen ylevyyttä.

Viimeisten vuosikymmenten aikana olemme pyrkineet kaikin voimin paisuttamaan taloutta emmekä ihmisten kokemusta hyvästä elämästä. Olemassaolemisen ihanteemme on ollut kapea. Elämän tarkoitukseksi on riittänyt vaurauden maksimointi.

Talouden koon kasvattaminen keinolla millä hyvänsä on pitänyt kiireisenä ja vieraannuttanut ihmisen paitsi omasta itsestään myös muista elämisen ytimistä. Kansalaisuus on kytkeytynyt kuluttajana olemiseen. Ihmisten välinen luottamus ja sosiaalinen eheys ovat rapautuneet.

Meitä kaikkia yhdistävät yksinkertaiset materiaaliset tarpeet, joiden täyttymistä taloudellisen toimeliaisuuden pitäisi ensisijaisesti varmistaa. Näitä tarpeita ovat puhdas ilma ja puhdas vesi. Maukas ja terveellinen ruoka. Merkityksellinen tekeminen ja vanhuuden turva.

Eikö taloudestamme uhkaa muodostua epätaloudellista taloutta jos tavoittelemme sen kasvattamista tuotteiden ja palvelujen määrää kaikin keinoin maksimoimalla? Toimeliaisuus ei aina kohdistu siihen, mikä on hyvän elämän kannalta olennaisinta. Älykiuas voi olla kiva, mutta se tuskin onnistuu lisäämään elämän merkityksellisyyttä.

Onko siis niin, että talouspolitiikan tavoitteena tulisi olla pitkän ja merkityksellisen elämän takaaminen kansalaisille mahdollisimman pienillä kuluilla kasvattamatta taloutta yhtään sen suuremmaksi kuin on välttämätöntä? Jos näin on, bruttokansantuote pitäisi ymmärtää bruttokansankuluna. Onko tässä vallankumouksellisen talouspolitiikan ainekset?

Operatiivinen Onnivaattori

Olenko maalaillut itsen johtamisesta liian filosofisen kuvan? Kaipaatko konkreettisempaa otetta?

Omassa itsen johtamisen järjestelmässäni on vahva strateginen taso, ehkä sitä voi kutsua Strategiseksi Onnivaattoriksi. Sillä tasolla avainkysymykset ovat: Kuka minä todella olen? Mikä on tehtäväni tässä elämässä? Elänkö oikein? Tämä taso auttaa minua kirkastamaan suuntani sekä löytämään energiaa ja rohkeutta kulkea valitsemaani polkua.

Sen rinnalla minulla on päivittäisiä ohjausmenettelyjä, joita kutsun Operatiiviseksi Onnivaattoriksi. Kerron tällä kertaa omista tavoistani, ne ovat vain esimerkkejä ja olisikin mukava kuulla sinun tyylistäsi.

Ohjaan itseäni kahdella tavalla:

Muistutukset: yritän muuttaa filosofisen tason tunnelmani kuudeksi aamumuistutukseksi – 5 arkipäivää ohjaavat työtäni ja lauantain muistutus käskee pysähtymään viikonlopuksi
Viikko- ja päiväohjaus: kirjaan joka viikon alussa omat odotukseni ja tavoitteeni alkavan viikon suhteen, ja annan itselleni palautteen viikon lopussa. Teen saman jokaisen työpäivän osalta, siis aamulla odotukset ja illalla palaute.

https://youtu.be/-MnUYMeHdF8

Muistutusten sisältö vaihtelee, ainakin itselläni ne kuluvat käytössä eivätkä enää vaikuta toimintaani, jos en muuttele niitä jatkuvasti. Tällä hetkellä kalenterissani on seuraava setti – sanamuoto on tiivis, jotta näkyy mukavasti kännykässä:

Maanantai: 80% huomiosta NYT, 20% tulevaisuus
Tiistai: Myyminen on auki olemista
Keskiviikko: Tiedän mitä teen
Torstai: Auttaminen auttaa
Perjantai: Erilaisuus luo erinomaisuutta
Lauantai: Pysähdyn ja katson syvälle

Jokaisen muistutuksen takana on minulle tärkeitä merkityksiä, joita olen työstänyt Strategisen Onnivaattorin mielentilassa ja työkaluilla. Ne avaavat minulle omakohtaisia tarinoita, joita en lähde tässä sen kummemmin erittelemään. Onnivaattori-kirjasta löytyy lisää esimerkkejä. Jos innostut kokeilemaan tätä tapaa, vietä hetki Strategisen Onnivaattorin puolella, ja mieti miten tiivistät itsellesi tärkeät teemat muutamaan sanaan.

Tuntuiko viikko- ja päiväohjaus sinusta ahdistavalta? “Kirjaan tavoitteeni ja annan itselleni palautetta”… yäk? Voit valita minkä tunteen se herättää. Minulle tämä käytäntö on piristävä, rohkaiseva ja vapauttava. Joskus päivän odotuksissa on paljon työtä, toisina päivinä siellä lukee että aamupäivä on vapaa ja silloin on aika käydä lenkillä. Illalla on aika antaa itselleni palautetta. Voin tietysti moittia itseäni tekemättä jääneistä hommista, mutta miksi ihmeessä tekisin niin? Minulle Operatiivinen Onnivaattori on armollisen ja rakentavan palautteen keidas. Rakennan itselleni myönteisiä tarinoita; joskus kirjoitan, toisinaan piirrän kuvan tai äänitän lyhyen yksinpuhelun.

Kuvassa esimerkki ensi viikon odotuksistani. Kirjoitan tätä blogia lauantaiaamuna, kun muu perhe vielä nukkuu ja aamu-usva leijuu kauniisti hiljaisella Kamreerinkujalla. Olen kirjannut tulevan viikon odotukset ja maanantain ennakkofiilikset perjantai-iltana valmiiksi. Joskus se toki jää sunnuntai-iltaan, mutta olen huomannut että viikonlopusta tulee parempi, jos teen sen jo perjantain viimeisenä hommana.

Miten sinä ohjaat omaa toimintaasi? Kuinka vaikuttava metodisi on? Pystytkö mittaamaan tai havaitsemaan vaikutuksen? Jos haluat, ota tästä vaikutteita ja parantele omia käytäntöjäsi. Olisi mukava kuulla sinusta ja omista kokemuksistasi – heitä viestiä tai varaa aika popup-Onnivaattorilta.

Älä kuitenkaan paranna tehoja siinä mitä teet, jos et ole ensin miettinyt miksi teet. Strateginen Onnivaattori on tärkeämpi tulokulma itsen johtamiseen. Ensi kerralla puhumme jälleen siitä.

– terveisin Pexi

Maanantaipalaverin 10 käskyä – Anna tilaa oivalluksille

Suuntaa ajatuksesi aamusta asioihin, jotka tuottavat kiitollisuutta, iloa ja myönteisyyttä, jotta saat hyvän aloituksen päivälle.
Arvosta kaikkea, mitä olette tähän mennessä saaneet aikaan. Sitä et kuitenkaan voi enää muuttaa. Vastoinkäymisetkin on parasta kääntää opiksi.
Usko itseesi, älä pelkää epäonnistumisia. Päästä irti rahaan ja pärjäämiseen liittyvistä tulevaisuuden peloista. Kukaan ei kuitenkaan kuolinvuoteellaan mieti niitä.
Ole avoin, läsnä ja oma itsesi, unohda roolit ja kuuntele aidosti. Tarvitsemme enemmän rakkautta kuin kritiikkiä. Kaikki tiimissä kuitenkin yleensä yrittävät parhaansa.
Älä ota huonoa kritiikkiä henkilökohtaisesti, sillä ihmisellä oli itsellään paha olo ja huono päivä. Kannattele itsesi tilanteen yli.
Poimi ideoita muilta ja jatka toisen ajatusta, älä tyrmää sitä. Herätä innostus, tahtotila ja yhteen hiileen puhaltaminen. Jos pidät jostain, sano se ääneen, kehu ja kiitä joka palaverissa jotakuta.
Tärkeämpää kuin perehtyä papereihin kahdesti, on levätä riittävästi. Tietoa meillä on usein paljon, oleellisempaa kuin lisätä sitä, on ottaa aikaa oivalluksille ja sen pohdinnalle, miten tietoa voi hyödyntää parhaalla tavalla. Älä säntää palaverista toiseen ilman taukoja!
Joskus kannattaa päästää irti (pikku)asioista ja vaalia luottamusta ja kunnioitusta. Priorisoi luottamuksellisten vuorovaikutussuhteiden luominen, ne ovat tärkeämpiä kuin tiukat säännöt.
Katso silmiin lempeästi, älä arvostelevasti. Välittäminen tuottaa myönteisiä tunteita ja luottamusta.
Huolehdi omasta olotilastasi, koska se välittyy muihin ja jaat tilaan sitä tunnetilaa, mikä sinussa vallitsee. Tutkimusten mukaan myönteiset tunteet työpaikalla lisäävät luottamusta, innovatiivisuutta, sosiaalisuutta, asiakastyytyväisyyttä ja vaikuttavat siihen, että asiat opitaan nopeammin. Myönteiset tunteet näkyvät myös vahvana sitoutumisena hankkeisiin, hyvänä yhteistyökykynä, taitavana päätöksentekona ja uuden luomisen haluna.

Et ole geeniesi uhri – Todellisuudessa voimme itse vaikuttaa moniin sairauksiimme

Olin hiljattain Englannissa kuuntelemassa maailmankuulun solubiologin Bruce Liptonin luentoa uskomusten vaikutuksesta terveyteemme. Vaikka olinkin jo aiemmin lukenut hänen kirjansa Ajatuksen biologia, oli huikeaa kuulla hänen innostavaa tapaansa avata näitä ilmiöitä kansantajuisesti.

Emme siis ole geeniemme uhreja, vaikka näin meidät on valitettavasti opetettu ajattelemaan. Miksi esimerkiksi 50 % vaarallisen rintasyöpägeenin omaavista naisista ei koskaan elämänsä aikana sairastu tähän syöpään?

Lipton avaa kirjassaan epigeneettisiä tutkimuksiaan. Epigenetiikka on solubiologian tutkimussuuntaus, joka tarkastelee niitä solun ulkoisia tekijöitä, jotka vaikuttavat itse soluun ja sen toimintaan joko vahvistavasti tai heikentävästi. Tällaisia tekijöitä ovat mm. huonolaatuinen ravinto, saasteet, myrkyt ja säteily. Liptonin tutkimusten mukaan kuitenkin omat alitajuiset ajatuksemme ja uskomuksemme ovat kaikkein merkittävin tekijä, mikä vaikuttaa solujen terveyteen.

Tutkimukset todistavat geenien osalta sen, että vaikuttamalla solun ulkoisiin ”stressitekijöihin”, tällä voidaan muuttaa myös geeniemme ilmenemistä. Liptonin mukaan meistä jokainen kykenee vaikuttamaan geeniemme ilmentymiseen omilla elämänvalinnoillaan, ja erityisesti sillä, että lähdemme tiedostamisen ja rajoittavien uskomusten vapauttamisen tielle.

Kuva: Karita Palomäki (Matrix Reimprinting Convention 25.9.2015)

Meidät on opetettu uskomaan siihen, että jos meiltä löytyy johonkin sairauteen vahvasti liitetty geeni, riski sairastua on suuri, emmekä voi siihen juurikaan vaikuttaa. Tämä lisää entisestään uhriutumista. Juuri nämä toivottomuuden, keinottomuuden ja avuttomuuden tunteet jo itsessään sairastuttavat. Myös traumaattisessa tilanteessa koemme juuri näitä tunteita. Jos jäämme näiden tunteiden ja uhriajattelun vangeiksi, emme voi mahdollistaa kehon ja solujen luonnollisen paranemisprosessin käynnistymistä.

Meitä on myös ehkä jo lapsesta asti opetettu siihen, että joku muu tietää minusta ja paranemismahdollisuuksistani enemmän kuin minä itse. Saatamme kehittää alitajuisen ajatusmallin: ”Kipu/oire -> tarvitsen lääkäriä ja hän hoitaa minut kuntoon.” Korostan tässä kohtaa kuitenkin sitä, että totta kai vakavissa akuuteissa sairastumisissa ja onnettomuuksissa sekä järki että tunne käskevät minua menemään lääkärin hoitoon – tuskin kukaan hakeutuu akuutisti sydänkipuisena tai luunmurtuman saaneena esimerkiksi luontaishoitajalle tai psykoterapeutille? Suurin osa sairauksista on kuitenkin sellaisia, joihin voimme itse vaikuttaa tunnetyöskentelyllä, purkamalla stressiä ja muuttamalla elämäämme ja elintapojamme.

Luota kehoosi ja muuta uskomuksiasi, jotta mahdollistat solujesi terveyden!

Nykymaailman hektisyydessä emme malta odottaa sitä, että omilla toimillamme mahdollistaisimme oman kehon luontaisen paranemisen prosessin käynnistymistä ja paranemisprosessin loppuun saattamista. Maltanko levätä infektiotiloissa riittävän pitkään? Koenko tarvetta pysähtyä vapauttamaan lihasjumejani ja -kipujani vapauttamalla hengitystäni? Kuinka tietoisesti kohtaan ja vapautan stressaavia tunteita kehostani, heti kun ne tunnen?

Tunnistanko ylipäätään ne omat ajatukseni, jotka aiheuttavat kehomieleeni jatkuvaa stressiä? Miten hyvin tunnistan ja tiedostan sen, olenko kehon ja mielen tasolla stressivaiheessa vai jo toipumassa stressistä (vrt. META-Health –ymmärrys). Jos kiinnittäisimme tällaisiin seikkoihin enemmän huomiota, olisi meillä mahdollisuus siirtyä omavoimaisuuteen ja alkaa ottaa yhä enemmän vastuuta omasta terveydestä.

Ihmiskehon toiminnot ovat evoluution aikana kehittyneet viisaalla tavalla tarkoituksenmukaisiksi, auttamaan meitä tasapainoon pääsemisessä. Kehomieleni ON älykäs kokonaisuus. Soluni kasvavat ja elävät vastavuoroisessa suhteessa omaan elinympäristöönsä. Jos en jostakin syystä kykene kohtaamaan elämäni stressejä ja sairastuttavia tunteita ja ajatuksiani, keskeytän tai hidastan sillä oman kehoni kykyä tasapainottua itsestään.

Meidän jokaisen kehossa arvioidaan olevan 50-70 triljoonaa solua.

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, kuinka ihmeessä soluni osaavat toimia yhteistyössä niin, että ylipäätään pysyn hengissä? Miten tämä älykäs toiminta on mahdollista? Ja mitä mieli oikeastaan on? Asuuko se vain aivoissa? Miten kehoni reagoi ajatuksiini? Missä tunteet asuvat? Kun soluja kuolee kehossani jatkuvasti ja uusia syntyy, kuinka uudet solut voivat olla jo valmiiksi sairaita? Oletko tiennyt, että noin 98 % kehostasi ”syntyy” uudelleen 365 päivän sisällä?

Lipton korostaa sitä, että kun alamme yhä enemmän tiedostaa ja muuttaa niitä stressiä aiheuttavia ”ajatusnauhoja”, joita pyöritämme osittain tiedostamattamme päivästä toiseen, luomme samalla kehoomme ja ympäristöömme sellaisen ”informaatiokentän”, joka mahdollistaa solujen tasapainoisen toiminnan. Jos solu on sairas, sen ”informaatiokoodi” sairastuttavien ajatusten muuttumisen seurauksena muuntuu myös niin, että uudet solut syntyvät terveinä. Lisäksi itselle sopivalla, soluja ravitsevalla ravinnolla sekä tasapainottavalla hengityksellä ja liikunnalla voimme tukea tätä myönteistä kehää todella paljon.

Mikä voisi olla sinun tapasi ottaa oma voimasi takaisin, ja luottaa siten omaan sisäiseen kykyysi tasapainottua?

6 uutta, itsetuntemusta lisäävää tapaa kokea Pohjois-Irlanti

Elämme voimakasta muutosten aikaa. Monet tuntevat muutoksen tuulet olotilassaan epämääräisenä levottomuutena, huolestuneisuutena tai tyytymättömänä. Osalla on elämässään jo tapahtunut tai tapahtumassa hyvinkin konkreettisia muutoksia esim. työhön, ihmissuhteisiin tai terveyteen liittyen. Kaikki nämä ohjaavat ihmistä kääntymään sisimpäänsä ja löytämään sieltä ehkä kadoksissa ollutta viisautta ja voimaa omaan elämäänsä. Ne johdattavat meidät itsemme äärelle tutustumaan siihen, keitä me oikein pohjimmiltamme olemmekaan. Itsensä aidosti tunteva ihminen on vahvoissa asemissa muutostenkin keskiössä.

Joskus on hyvä ottaa etäisyyttä nähdäksemme selvemmin. Etäisyyden päässä on rauha tarkastella ympäristöä täysin aistein ja avautua omalle kokemusmaailmalle. On lupa irrottautua välillä tutuista rutiineista, jotta voisi nähdä itsensä selvemmin. Näiden oivallusten kautta syntyi Pohjois-Irlannin kiertomatka, jolla sukelletaan syvälle itseen ja surffataan rauhoittavissa maisemissa.

1. Mindfulnesia matkalla Belfastiin

Dublinista vajaan tunnin ajomatkan päässä on kelttien pyhä paikka, Taran kukkula, yksi Irlannin mielenkiintoisimmista paikoista niin historiallisesti, kuin arkeologisesti katsottuna. Taran kukkulaa on muinoin käytetty hauta- ja palvontapaikkana, kelttien pitopaikkana ja yleisenä kokoontumispaikkana. Täällä saamme jo esimakua siitä, mitä on olla läsnä tässä hetkessä (Mindfulness). Illalla kokoonnumme itsemme ja toistemme äärelle tutustuman tarkemmin tietoiseen läsnäoloon. Teemme harjoituksia, joiden jälkeen uni taatusti maittaa.

2. Avautumista itsetuntemukselle, arvoille ja asenteille historian havinassa

Belfastin historia on mielenkiintoinen. Nimi on iiriksi Béal Feirste, eli suomeksi voidaan sanoa ”tulvajoen suu satamassa meren äärellä”. Kaupungissa on kontrastia niin viktorialaiselta kuin teollistumisenkin aikakausilta. Tunnettu laivanrakennusyhtiö White Star rakensi surullisen kuuluisan Titanic-laivan juuri siinä kohtaa missä tänä päivänä interaktiivinen Titanic-museo sijaitsee. Poliittisilta arvoiltaan kaupunki on ollut kahtiajakoinen, protestanttien ja katolilaisten kiistat sekä poliittiset seinämaalaukset muistuttavat kaupungin vaikeista ajoista. Onneksi elämä on tänä päivänä jo rauhoittunut ja nämä eri arvomaailmaa omaavat kansalaiset voivat asua rinta rinnan. Peilaamme tämän päivän kokemuksia sille, mitä aito itsensä tunteminen oikein on. Pohdimme myös arvojen merkitystä sekä asenteidemme vaikutusta mielekkääseen elämään.

3. Oman tarinan tarkastelua Antrimin rannikkoreitillä

Matka jatkuu kohti pohjoista Antrimin upeaa rannikkoa pitkin ja kuulemme lisää tarinoita näkemistämme paikoista. Vierailu Glenarmin linnassa tuo häivähdyksen tarinoista mitä linnan kiviseinät ovatkaan kuulleet aina 1200-luvulta lähtien. Carrick-a-Reden riippusillalla kävellessä voi uskaliaat nauttia upeista merimaisemista. Luonnon muokkaamalla Giant’s Causewayn jättilaisen portailla tarvitaan omaa mielikuvitusta, jotta voi nähdä mm. rannassa makaavan jättiläiskamelin lepäämässä tai jättiläisten nousevan merestä kiviportaita pitkin… Meillä jokaisella on omat lempitarinamme, joita mielellään kerromme muille ja joiden kautta selitämme elämäämme. Iltapäivällä tutustummekin omiin tarinoihimme ja uskomuksiin, jotka niihin liittyvät. Aiheeseen sopivaa ennakkolukemista on Intuitivon blogissa: Kuka olisit ilman tarinaasi?

4.Omien unelmien ja tähtihetkien luomista

”Torstai on toivoa täynnä” ja päivä on mitä sopivin unelmien toteuttamiseen. Antrimin rannikon yksi mielenkiintoisimmista tutustumispaikoista on Bushmillsin kylä ja sen tunnettu viskitislaamo. Kylä on pieni ja idyllinen, mutta sen tunnistaa nimeltä melkeinpä jokainen. Tunnettu viski on saattanut luoda monille omanlaisia tähtihetkiä ympäri maailmaa. Tässä kohden on hyvä muistuttaa omiin mieliimme elämämme tähtihetkiä ja oppia, miten luoda toivomansa elämä todeksi.

5. Kiireen taltutusta ja leppoisan olon harjoittelua

Palattuamme Irlannin tasavallan puolelle Dublinin etelärannikolle, keskustelemme kiireen olemuksesta ja ajankäytön valinnoista. Hotelli, jossa yövytään, on upea Royal Marine. Rento, kiireetön olo huokuu jo ilmapiiristä ja edesauttaa jokaisen leppoisen olon harjoittelua omaan tahtiin.

6. Yhdessä kokemisen voima

Viimeisenä päivänä ehditään vielä koota yhteen matkan anti ja sopia, millä eväillä kukin ylläpitää omaa hyvinvointiaan arjessakin. Ennen kotiin lähtöä ehditään vielä kuulla Dublinin tärkeimmät uutiset ja nähdä nähtävyyksiä. Kotiin viemisiksi saat unohtumattomia kohtaamisia ja kokemuksia, jotain uutta itsestäsi sekä käytännöllisiä työkaluja arkeen sovellettavaksi. Palaat kotiin voimaantuneena ja virkistyneenä.

Kaikkina kuutena matkapäivänä on noin kaksi tuntia interaktiivista valmennusta. Keskustelu jatkuu päivän aikana upeissa käyntikohteissa ja lisäksi jää aikaa omillekin oivalluksille. Kannattaa siis varata kynä ja vihko mukaan! Yksi matkan suurista anneista on yhdessä koetut ja jaetut ihmeet.

Lähde matkalle yksin, kaksin tai pienellä porukalla.

Lämpimästi tervetuloa mukaan!

> Pohjois-Irlannin kiertomatka <

Lue lisää Kon-Tiki Toursin ja Intuitivon Kaija Pitkäniemen johdattamasta Pohjois-Irlannin kiertomatkasta 2.-7.5.2016 ja ilmoittaudu mukaan 29.2.2016 mennessä.

Matkanjohtajana toimii Kaija Pitkäniemi, henkinen valmentaja, jolle ihmisyys on kokonaisuudessaan merkityksellistä. Itsensä aito tunteminen ja sitä kautta kokonaisvaltainen vastuunotto omasta elämästä eli itsensä johtaminen ovat Kaijan pääteemoja. Hänelle on tärkeää pitää käsiteltävät asiat käytännönläheisinä ja ratkaisut sovellettavina jokaisen arkeen. Lämmin huumori ja sydämellä eläminen innostaa valmennettavia. Voit tutustua Kaijan blogikirjoituksiin: www.intuitivo.fi

Kotimainen, yksityinen matkanjärjestäjä Kon-Tiki Tours tuottaa erilaisia hyvinvointia edistäviä matkoja asiantuntijaoppaiden vetäminä. Kon-Tiki tuottaa yrityksille, yhdistyksille sekä muille yhteisöille eri teemoilla räätälöityjä ryhmämatkoja ympäri maailmaa. Yksittäisille asiakkaille on tarjolla www.kontiki.fi -verkkosivuilla matkoja, joille kuka tahansa voi ilmoittautua ja osallistua mukaan yksin, kaksin tai pienellä porukalla.

Elimistön tasapaino lähtee suoliston hyvinvoinnista

Kirjoittaja Sinikka Pakeman on kliininen ravintoterapeutti, joka pitkän kansainvälisen kaupallisen uran jälkeen valmistui The Institute for Optimum Nutritionista, Lontoosta 1997. Siitä lähtien hän on pitänyt vastaanottoa Lontoossa ja Helsingissä sekä toiminut suosittuna kouluttajana, luennoitsijana ja kirjailijana. Tätä nykyä Sinikka asuu Ranskassa.

”Syömme itsemme sairaaksi”

”Kuolema alkaa suolistosta”

”Olemme ylisyötettyjä ja aliravittuja”

Melkoisia kommentteja purtavaksi!

On valitettava tosiasia, että kaikki nämä eri asiantuntijoiden lausumat kommentit pitävät paikkansa tavalla tai toisella, suurimmalla osalla ihmisiä läntisessä yhteiskunnassa, mukaanlukien Suomi.

Elimistön tasapainotila on kaiken a ja o, jos halutaan ylläpitää terveyttä. Suolisto, jos mikä voi olla melkoisessa kaaoksessa ja silti toimia jotenkin.

Kuulen jatkuvasti vastaanotollani, että asiakkailleni on annettu diagnoosi ärtyneestä suolesta. Kun kysyn, onko annettu selitystä tai mitään varsinaista syytä siihen, vastaus on aina kielteinen ja ainut hoito: opi elämään sen kanssa.

Onneksi tiede on mennyt loikkauksin eteenpäin tälläkin alueella. Aiemmin tosin tiedettiin omalla alallani varsin hyvin, että ärtyneen suolen taustalla on monia tekijöitä, kuten bakteerikannan epätasapaino eli disbioosi, tulehdukset, ruoka-aine intoleranssit ja vuotava suoli ym. näitä kaikkia voi hoitaa ja täten vähentää ärtyneen suolen tuomia oireita, jopa parantaa kokonaan.

Emme asu yksin! Meidän kanssa asuu valtava joukko orgaanista materaalia, joillakin tästä joukosta on jo lajinimikkeitä, kuten kaikille tuttuja acidofilus ja bifidus. Kanssamme jakaa kehoamme mikrobiomi, josta kaksi kolmasosaa asustaa suolessa ja loppu muualla esim. ihossa. Suolessa oleva joukko kontrolloi kehoamme arvaamattomilla tavoilla. Jos tämä jengi ei ole tasapainossa ja terve, niin sen kehno toiminta alkaa jäytää kehoamme arvaamattomilla tavoilla.

Suolistoon liittyen on paljon tärkeitä kysymyksiä esitettäväksi, esimerkiksi:

Miksi suoliston toiminta vaikuttaa aivojen toimintaan?

Monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että monet mielenterveysongelmat sekä aivojen sairaudet ovat peräisin suolistosta.

Mitkä nykysairaudet voivat liittyä suolistoon ja etenkin mikrobiomin huonoon toimintaan?

Yhä lisääntyvässä määrin monet sairaudet voidaan liittää suoliston ongelmiin ja mikrobiomin kehnoon toimintaan, silloin kun se on epätasapainossa. Tulehdukset ovat useimpien sairauksien, kuten syöpä, sydän-ja verisuonisairaudet, allergiat, iho-ongelmat, hermoston ja aivojen sairaudet (Alzheimerin tauti) diabetes ja ylipaino, taustalla olevia merkittäviä tekijöitä.

Kaikki edellä mainittu ja paljon muuta on täysin riipuvaista siitä mitä suuhumme panemme, miten elämme jokapäiväistä elämää, miten kohtelemme kehoamme ja siten itseämme.

Mitä on tehtävissä, jos suuhun pantava tavara on niin kehnoa, että se johtaa kehomme tuhoamiseen?

Olisiko tarve lisätietoon, varovaisuuteen kaupoissa olevan ruokatavaran suhteen?

En tietenkään sano, että kaikki on syömäkelvotonta, mutta suuri osa on ja se palvelee, ei suinkaan meitä, vaan elintarviketeollisuutta. On kyseenalaistettava kaikki mainokset ruoista. Käyttämällä maalaisjärkeä, huomaa hyvin nopeasti että lupaukset ja puheet ovatkin useimmiten pelkkää hattaraa!

Mitä sitten voi syödä?

Tämä on yleinen kysymys nykyaikana, koska niin monia ruoka-aineita on julistettu pannaan, suuri yleisö on ymmällä ja jopa pelkää pistää mitään suuhunsa. Klinikkatyössäni kuulen mitä kummallisempia ruokailutottumuksia, joita on opittava purkamaan hitaasti ja varmasti, mutta ennen kaikkea on osattava auttaa asiakasta rakentamaan järkevä suhtautuminen ruokaan ja siihen mikä on terveellistä ja mikä ei. Onneksi se onkin lopuksi melko yksinkertaista.

Ovatko lisäravinteet tärkeitä ja jos ovat niin mitä kannattaa käyttää ja miksi?

Monet asiakkaani ostavat ison kasan lisäravinteita, mutta usein tieto on melko hataraa siitä, mihin tarkoitukseen mikäkin pilleri on. Loppujuoksussa lautasella oleva ruoka on tärkein tässä yhtälössä ja tarkasti valitut lisäravinteet ovat hyödyksi tukien ruokavaliota, kun niihin on konkreettinen tarve.

Terveisin,

Sinikka Pakeman

Kliininen ravintoterapeutti

Ihan pihalla – Yhtä luonnon kanssa

Ihan pihalla – Osa 5

Tällä viikolla kolme erilaista asanaa auttavat sinua tuntemaan kaksi elementtiä, taivaan ja maan. Harjoitukset ovat energisoivia ja virkistäviä ja tuovat kiitollisuutta elämääsi. Näin harjoituksen loppupuolella on hyvä kokeilla venyttää tietoisuutensa rajoja. Jooga on fyysinen kokemus, mutta voiko se olla muutakin?

Avoinna maailmalle

Ennen kuin viet harjoituksen kohti maanpintaa, avaudu vielä kerran täyteen kokonaisuuteesi. Venytä raajoja ulospäin keskustasta. Olet kuin tähti avaruudessa. Voit myös kokeilla varvistaa. Tunne, miten sisäänhengitys virtaa navasta sorminpäihin ja uloshengitys jatkuu sormista, varpaista ja päälaelta kehon ulkopuolelle. Voit viipyä asennossa niin kauan kuin tuntuu hyvältä. Asento avaa kaikki energialinjasi ja lisää tietoisuutta kehosi ääripäistä. Arki voi helposti lytistää, mutta tämä asento avaa sinut täyteen mittaasi! Ole tähti, kun tarvitset itseluottamusta ja uutta intoa.

Rintakehän avaus

Etsi luonnosta muoto, joka houkuttelee taivuttamaan taakse. Anna sydämesi avautua. Kädet voit joko jättää lantion viereen tai viedä selän jatkeeksi pään viereen. Asento avaa rintakehää, venyttää vatsaa, hartioita, rintalihaksia ja kaulaa. Rinnan avaaminen auttaa hengityksen syventymistä ja helpottaa väsymyksen tunnetta sekä stressiä.

Luonnon äänistä nauttiminen istuen

Asetu risti-istuntaan niin että tunnet istuinluusi suuntautuvan maapallon keskipisteeseen ja päälakesi kohoavan kohti taivasta. Löydä selkärankasi koko pituus! Voit myös istua sopivan korkuisella kivellä tai kannon nokassa. Tarkista, että kämmenet ovat avoinna kohti taivasta, rentouta hartiat ja kyynärpäät sekä levennä rintakehä.

Kun olet saanut hyvän istuma-asennon, keskity luonnon ääniin. Anna tietoisuutesi virrata äänestä toiseen, ilman että nimeät tai yrität tunnistaa ääniä. Muutaman minuutin kuluttua keskity kehoosi, tunnista hengitykseksi liike ja selkäsi pidentyminen. Jää tarkkailemaan mieleen nousevia ajatuksia. Annat ajatusten tulla ja mennä, kuten pilvet taivaalla.

Harjoituksen lopuksi avaa hitaasti silmäsi ja hymyile maisemalle edessäsi. Kun nouset pystyyn, pyöritä vielä lantio ja hartiat. Jatka kiitollisena päivääsi.

Valokuvat: Doris Novak, Sarwayoga

Miten nuo toiset voivat olla niin väärässä?

En liene yksin kokiessani mediaähkyä mielipidekirjoitusten viidakossa. Ajassamme liikkuu näkemyksiä vahvasti jakavia teemoja. Talouspolitiikka, maahanmuutto, ilmaston lämpeneminen, ruokavaliot, maatalouden tukeminen… Useimmilla meistä on näistä mielipide ja useat meistä kertovat sen mielellään näkyvästi sosiaalisessa mediassa tai kuuluvasti kahvipöydissä.

On hyvin tavallista, että pidämme ensimmäistä mielipidettämme ”oikeana”, haemme ympärillemme samanmielisiä ja arvotamme saatavilla olevaa tietoa sen mukaan miten paljon se tukee jo olemassa olevaa näkemystämme. Epävarmassa ympäristössä ja kiivaasti muuttuvassa maailmassa pysyvyys luo turvallisuuden tunnetta. Mielipiteen muuttaminen tai tarkistaminen on joidenkin mielestä takinkääntämistä. Joissain tilanteissa se voi sitä ollakin, etenkin jos taustalla on oman edun tavoittelu yleisen edun kustannuksella tai muita hyväksikäyttäen.

Mediakonsernitkin toimivat myynnin ehdoilla. Räväkkä lööppi ja raflaava kuvateksti lisäävät liikevaihtoa. Otsikossa voi lukea melkein mitä vain, jos lause päättyy kysymysmerkkiin. Huolella rajattu kuva voi näyttää juuri sen sisällön, joka tukee omia tarkoitusperiä ja jättää kuvan ulkopuolelle jotain kokonaisuuden kannalta olennaista. Tykkäysten ja jakojen määrä on yhä suurempi tavoite sisällön perusteellisuuden ja todenmukaisuuden kustannuksella.

Tarvitsemme kipeästi analyyttistä ja neutraalia mediaa, toimittajia jotka valaisevat aihettaan useista näkökulmista ja paneutuvat taustoihin ilman sidonnaisuuksia.

Samanaikaisesti mediakonsernit irtisanovat ja ulkoistavat. Artikkelien tekemiseen on yhä vähemmän resursseja ja aikaa. Yliopistoilta uhataan leikata varoja tutkimuksesta.

Onneksi on olemassa myös pysyville arvoille uskollisia ja kunnianhimoisia toimittajia, sekä Long Play:n kaltaisia yhteisöjä. Mediakriittisyyttä opetetaan kouluissa säästöistä huolimatta. Opettajien rooli on tässäkin tärkeä.

(kuva: shutterstock)

Mitä sitten voimme tehdä yksilöinä? Ainakin voimme valikoida mitä lehtiä luemme ja mitä juttuja peukutamme sosiaalisessa mediassa. Voimme pyytää perusteluja ja esittää puntaroituja vasta-argumentteja. Kasvottomassa nettimaailmassa toimintakulttuuri on vielä kasvuiässä. Keskustelevan, kiinnostuneen ja toisen näkemystä kunnioittavan vuoropuhelun lainalaisuuksien soisi siirtyvän myös someen. Kuinka nopeasti se tapahtuu, on meidän omasta toiminnastamme kiinni. Yksi lumihiutale ei tee kinosta, mutta yhdessä kavereidensa kanssa se voi valkaista koko maiseman.