Kirjoittaja Sinikka Pakeman on kliininen ravintoterapeutti, joka pitkän kansainvälisen kaupallisen uran jälkeen valmistui The Institute for Optimum Nutritionista, Lontoosta 1997. Siitä lähtien hän on pitänyt vastaanottoa Lontoossa ja Helsingissä sekä toiminut suosittuna kouluttajana, luennoitsijana ja kirjailijana. Tätä nykyä Sinikka asuu Ranskassa.
“Syömme itsemme sairaaksi”
“Kuolema alkaa suolistosta”
“Olemme ylisyötettyjä ja aliravittuja”
Melkoisia kommentteja purtavaksi!
On valitettava tosiasia, että kaikki nämä eri asiantuntijoiden lausumat kommentit pitävät paikkansa tavalla tai toisella, suurimmalla osalla ihmisiä läntisessä yhteiskunnassa, mukaanlukien Suomi.
Elimistön tasapainotila on kaiken a ja o, jos halutaan ylläpitää terveyttä. Suolisto, jos mikä voi olla melkoisessa kaaoksessa ja silti toimia jotenkin.
Kuulen jatkuvasti vastaanotollani, että asiakkailleni on annettu diagnoosi ärtyneestä suolesta. Kun kysyn, onko annettu selitystä tai mitään varsinaista syytä siihen, vastaus on aina kielteinen ja ainut hoito: opi elämään sen kanssa.
Onneksi tiede on mennyt loikkauksin eteenpäin tälläkin alueella. Aiemmin tosin tiedettiin omalla alallani varsin hyvin, että ärtyneen suolen taustalla on monia tekijöitä, kuten bakteerikannan epätasapaino eli disbioosi, tulehdukset, ruoka-aine intoleranssit ja vuotava suoli ym. näitä kaikkia voi hoitaa ja täten vähentää ärtyneen suolen tuomia oireita, jopa parantaa kokonaan.
Emme asu yksin! Meidän kanssa asuu valtava joukko orgaanista materaalia, joillakin tästä joukosta on jo lajinimikkeitä, kuten kaikille tuttuja acidofilus ja bifidus. Kanssamme jakaa kehoamme mikrobiomi, josta kaksi kolmasosaa asustaa suolessa ja loppu muualla esim. ihossa. Suolessa oleva joukko kontrolloi kehoamme arvaamattomilla tavoilla. Jos tämä jengi ei ole tasapainossa ja terve, niin sen kehno toiminta alkaa jäytää kehoamme arvaamattomilla tavoilla.
Suolistoon liittyen on paljon tärkeitä kysymyksiä esitettäväksi, esimerkiksi:
Miksi suoliston toiminta vaikuttaa aivojen toimintaan?
Monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että monet mielenterveysongelmat sekä aivojen sairaudet ovat peräisin suolistosta.
Mitkä nykysairaudet voivat liittyä suolistoon ja etenkin mikrobiomin huonoon toimintaan?
Yhä lisääntyvässä määrin monet sairaudet voidaan liittää suoliston ongelmiin ja mikrobiomin kehnoon toimintaan, silloin kun se on epätasapainossa. Tulehdukset ovat useimpien sairauksien, kuten syöpä, sydän-ja verisuonisairaudet, allergiat, iho-ongelmat, hermoston ja aivojen sairaudet (Alzheimerin tauti) diabetes ja ylipaino, taustalla olevia merkittäviä tekijöitä.
Kaikki edellä mainittu ja paljon muuta on täysin riipuvaista siitä mitä suuhumme panemme, miten elämme jokapäiväistä elämää, miten kohtelemme kehoamme ja siten itseämme.
Mitä on tehtävissä, jos suuhun pantava tavara on niin kehnoa, että se johtaa kehomme tuhoamiseen?
Olisiko tarve lisätietoon, varovaisuuteen kaupoissa olevan ruokatavaran suhteen?
En tietenkään sano, että kaikki on syömäkelvotonta, mutta suuri osa on ja se palvelee, ei suinkaan meitä, vaan elintarviketeollisuutta. On kyseenalaistettava kaikki mainokset ruoista. Käyttämällä maalaisjärkeä, huomaa hyvin nopeasti että lupaukset ja puheet ovatkin useimmiten pelkkää hattaraa!
Mitä sitten voi syödä?
Tämä on yleinen kysymys nykyaikana, koska niin monia ruoka-aineita on julistettu pannaan, suuri yleisö on ymmällä ja jopa pelkää pistää mitään suuhunsa. Klinikkatyössäni kuulen mitä kummallisempia ruokailutottumuksia, joita on opittava purkamaan hitaasti ja varmasti, mutta ennen kaikkea on osattava auttaa asiakasta rakentamaan järkevä suhtautuminen ruokaan ja siihen mikä on terveellistä ja mikä ei. Onneksi se onkin lopuksi melko yksinkertaista.
Ovatko lisäravinteet tärkeitä ja jos ovat niin mitä kannattaa käyttää ja miksi?
Monet asiakkaani ostavat ison kasan lisäravinteita, mutta usein tieto on melko hataraa siitä, mihin tarkoitukseen mikäkin pilleri on. Loppujuoksussa lautasella oleva ruoka on tärkein tässä yhtälössä ja tarkasti valitut lisäravinteet ovat hyödyksi tukien ruokavaliota, kun niihin on konkreettinen tarve.
Terveisin,
Sinikka Pakeman
Kliininen ravintoterapeutti
