Sivu 3 – Hidasta elämää

Olin kyllä väsynyt, mutta silti minun oli vaikea pysähtyä – Nämä syyt olivat levottomuuteni taustalla

Kuvittele tämä: kesäloma alkaa. Tätä on odotettu. Viimeinen vuosi töissä on ollut tosi rankka ja olet huomannut itselläsi useita uupumuksen oireita. Liian huonot yöunet, liian vähän liikuntaa ja liikaa hiilareita. Sinulla on ollut paljon vastuuta ja kannettavaa.

Loma-aamuja laskien olet saanut tiristettyä itsestäsi sen verran, että olet hoitanut vastuullisesti työasiat siihen malliin, että voit pitää vapaata. Olet saanut kalenteriin raivattua viikon tyhjää tilaa. Täydellinen kesto unelmien mökkilomalle. Luonto on kaunis ja kesä parhaimmillaan. Nyt on aikaa levätä.

Miksi ihmeessä siis riippumatossa lepäily saa sinut tuntemaan olosi levottomaksi ja kokemaan syyllisyyttä siitä, että et tee mitään hyödyllistä? Mökkiaskareet toisensa jälkeen pulpahtavat mieleesi ja loppujen lopuksi luovutat. Päätät tehdä ihan pieniä hommia, että että olisi ihan turhan panttina. Lomaksi tarkoitettu viikko muuttuu helposti työleiriksi.

Mitä ihmettä tässä tapahtuu?

Syyt ovat usein lapsuuden kokemuksissa

Niillä meistä, joilla on traumatausta, tällaiset elämän tyhjät hetket saattavat virittää hermoston ylikierroksille. Koska emme pysty olemaan puuhastelematta, koemme jossain syvällä sisimmässämme olevamme huonoja ja jopa vääränlaisia. Läheisille selitämme, että on kyse temperamentin piirteestä ja jatkuva puuhastelu on meidän tapaamme ”vain olla”.

Kyse voi kuitenkin olla jostain syvemmästä. Päiviin aukeavat tyhjät hetket saattavat muistuttaa meitä niistä lapsuuden kokemuksista, joissa tyyni edusti aikaa myrskyn edellä. Jos meistä huolehtivat aikuiset olivat arvaamattomia, päihteiden käyttäjiä, ristiriitaisia toiminnassaan, emme tienneet, mitä odottaa. Rauhallinen hetki illalla saattoi olla täynnä odotusta siitä, että juomassa oleva vanhempi saapuu kotiin ja edessä on riidantäyteinen ilta.

Olimme valppaita, valmiita toimintaan tai tarvittaessa muuttumaan näkymättömäksi. Hermostomme oli hälytystilassa. Levottomuus oli sisäinen kotimme. Se piti meistä huolta, vaikka emme sitä silloin ymmärtäneet. Peitimme sitä puuhastelemalla tai yliajattelemalla.

Elämässämme saattoi olla myös aikoja, jolloin sokeri tai päihteet tarjosivat meille hetkellisen rauhan tilan. Pakenimme suhteisiin, jossa voimme huolehtia toisista, koska emme osanneet huolehtia itsestämme. Olimme erityisen taitavia vaistoamaan muiden tunteet ja tarpeet.

Näistä lukuisista tavoista pitää huolta itsestämme ja vältellä haastavia tunteita saattoi myöhemmin muodostua jopa riippuvuuksia.

Kokemustemme varjossa koimme usein olevamme erilaisia kuin muut. Tunsimme häpeää. Se sai meidät pohtimaan ja hakemaan ratkaisua sydäntä särkevään sisäiseen kokemukseemme entistä vimmaisemin.

Tie ulos

Häpeä ja syyllisyys eivät tuo rauhaa. Ne eivät vie pois levottomuutta. Turvallisuus löytyy sisäisen lempeyden kokemuksen kautta.

Jos sisäinen lempeys on sinulle vierasta, voit aloittaa kysymällä itseltäsi aina, kun huomaat tuntevasi olosi levottomaksi, ”Mitä tarvitsen juuri nyt?”. Vastauksen perusteella voit tutkia, onko sinun mahdollista täyttää tarpeesi itse vai tarvitsetko siihen yhteyden johonkin toiseen ihmiseen. Gabor Matén sanoin ”Haavat syntyivät suhteessa ja ne myös paranevat suhteessa.”

Itselläni vastaus näissä tilanteissa on usein, ”Tarvitsen halauksen ja sen, että joku sanoo minulle: ”Kaikki on hyvin. Saat vain olla. Rakas, sinun ei tarvitse muuta nyt.” Ja jos ketään ei ole lähistöllä, voin halata itseäni ja sanoa nämä sanat itselleni. Näiden sanojen kautta hermostoni – ja sydämeni – löytää pienin askelin takaisin kotiin – uudenlaiseen rauhaan. Uudenlaiseen kotiin.

”Yhdessä. Se oli sana, joka kuiskattunakin kantoi kaksi elämää” – Lempeä ajatus sinulle, jota rakkaus on koskettanut

”Yhdessä tästäkin selvitään.” Nämä kumppanini sanat riittivät halkaisemaan pimeän ja rauhoittamaan hengityksen.

Elämä tuo väistämättä eteemme monenlaista ja lopulta meillä on melko rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa siihen mitä kaikkea ympärillämme tapahtuu. Minua lohduttaa ajatus, että voin jakaa askeleitani toisen kanssa. Että minun ei tarvitse pärjätä yksin. Että minun ei tarvitse selvitä yksin. Että voin jakaa elämän kauneimmat ja kauheimmat hetket.

Rakkaudessa tai läheisessä ihmissuhteessa lopulta koskettavin ja merkityksellisin sana on ”yhdessä”. Yksin maailma saattaa tuntua ajoittain liian julmalta ja kaoottiselta paikalta, mutta yhdessä toisen kanssa perspektiivi muuttuu ja askel kevenee. Tämä runo on sinulle, jota rakkaus on koskettanut. Ehkä löydät siitä myös ne tärkeimmät sanat, joilla kurottaa kohti ❤️

Tämän ja muita koskettavia rakkausrunoja löydät kirjasta Kiitos, että rakastat minua silti:

Lohtua vaikeisiin aikoihin

Kaikkien elämässä tapahtuu välillä kamalan vaikeita asioita. Joskus meillä on tosi vaikeita vaiheita, jolloin vastoinkäymiset seuraavat toisiaan. Se tietenkin herättää turvattomuutta, pelkoa ja hätääkin.

Vaikeudet ja vastoinkäymiset eivät tarkoita, että olemme tehneet jotakin väärin tai olemme ”sivussa polultamme”. Jos olemme henkisesti orientoituneita saatamme niitata itseämme, että olemme manifestoineet jotenkin pieleen, vaikka kyse ei ole siitä. Vaikeina aikoina meillä on mahdollisuus kohdata itseämme aiempaa syvemmällä myötätunnolla. Ehkä meistä prosessin myötä kuoriutuu ja hiipuu pois kontrollia tai muita selviytymiskeinoja joita emme ole tunnistaneet. Kenties elämä auttaa meitä syvempään, autenttiseen yhteyteen itsemme kanssa, jotta jossakin vaiheessa olisimme vapaampia jatkamaan matkaamme enemmän sydänsynkassa itsemme kanssa, valmiina ihan uusiin juttuihin.

Vaikeat kuviot nostavat usein vanhoja, tuttuja trauma- tai haavatunteita pintaan, joita olemme ehkä valmiimpia käsittelemään ja kohtaamaan tietoisesti, sisäisen vanhemmuutemme sylissä. Tähän saa ja kannattaa ottaa myös hyvää jeesausta vastaan. Ja kuten kaikki tiedämme: vaikeat vaiheet ovat välillä yhtä selviytymistä, eikä siinä välttämättä millään tyylipisteillä ole kovin paljon väliä. Silti isossa kuvassa voi tapahtua jotakin syvästi uudistavaa, eheyttävää ja tärkeää. Usein haasteellisina aikoina tuota kuvaa ei voi eikä ehkä kuulukaan nähdä. Ymmärrys tulee vasta jälkikäteen. Itseään ei tarvitse vääntää mihinkään hopeareunus-ajatteluun, vaan voi tutkia kuinka vaikeita tunteitaan oppisi kohtaamaan ja itseään hoivaamaan rakkaudella, kun on vaikeaa.

Ja jos koko elämä on ihan helvatun vaikeaa kroonisesti vuosikaudesta toiseen, alla on usein syvästi tunnetasolla kohtaamatonta traumaa, jonka vapauttamiseen tarvitsemme todella hyvää ammattijeesausta. Voi olla, että olemme jo käsitelleet elämäämme paljon, mutta homma on sitä kuuluisaa sipulin kuorimista: jos meillä on syvää traumaa, saatamme tarvita useamman auttajan apua matkan varrella. Se on okei. Hyvässä, tunnetaitoisessa ja turvallisessa jeesauksessa traumaan liittyvät tunteet ja uskomukset ja selviytymismallit pääsevät vapautumaan.

Vaikeina aikoina tarvitsemme ennen kaikkea myötätuntoa, turvaa ja työkaluja, jotta voimme tukea itseämme. Joskus haasteellisten aikojen on tarkoitus opettaa meitä olemaan enää hylkäämättä itseämme.

Kuva: Unsplash

Voimauttavat kurssini, terapeuttisen valmennukseni ja parityöskentelyn löydät TÄÄLTÄ.

Parit: Täyttävään suhteeseen tarvitaan sekä turvaa että eloisuutta

Täyttävään suhteeseen tarvitaan sekä turvaa että eloisuutta. Onneksi kumpaankin liittyviä taitoja voi vaalia ja harjoitella. Sillä ne ovat taitoja ja tekoja.

Parisuhteen tunneturvallisuus on mm. luottamusta että te olette samalla puolella ja luottamusta siihen, että vaikeitakin juttuja voi käsitellä yhdessä.

Parisuhteen eloisuus taas voi olla huumoria, seksuaalista kipinää, keveyttä ja sitä, että teidän välillä on se joku teidän juttunne.

Suhde ei ole paikalleen lukkiutunut, vaan kokoajan elossa oleva oma yksikkönsä. Ole aidosti kiinnostunut niin omista kuin kumppanisi ajatuksista, tunteista ja toiveista. Kuten myös peloista ja siitä mikä herättää epävarmuutta. Luokaa yhdessä turvallinen tila jossa kommunikoitte tarpeistanne ja tunteistanne. Rehellisen kommunikoinnin käsiparina on aina myötätuntoinen kuunteleminen.Tämä kohta kuulostaa ehkä itsestään selvältä, mutta käytännössä tämän harjoittaminen ei ole aina helppoa. Yleinen haaste on, että toinen suhteessa on taipuvaisempi hakeutumaan yhteyteen, kun taas toinen hakeutuu omaan tilaan. Näihin kohtiin kannattaa sopia yhteisiä pelisääntöjä.

Kysymys suhteelle on: Miten ratkaisemme etäisyyden ja läheisyyden välisen tanssin niin, että molemmilla on turvallista?

Älä unohda kiittää kumppaniasi. Se että hän on elämässäsi, on vapaaehtoista. Huomaatko sen hyvän, mitä hän elämääsi tuo? Kerrothan siitä hänelle

Älä unohda olla aidosti kiinnostunut toisen sisäisestä maailmasta, tarpeista ja toiveista.

Äläkä unohda kertoa avoimesti omasta sisäisestä maailmastasi, sinun tarpeista ja toiveista. Vaikka se jännittäisi.

Älä unohda joskus vähän läpsäyttää hanuria, tai jollain muulla teille sopivalla tavalla viestiä siitä, että näet toisen seksuaalisena olentona <3

Lopuksi: Lämmin suositus Parisuhteen keskustelukorteille. Näiden avulla voitte keskustella yhdessä niin turvaan kuin eloisuuteenkin liittyvistä teemoista.

Sinun ei tarvitse pelastaa toista mukautumalla – Anna hänen vihdoin pettyä tai pahastua, hän kestää kyllä

Teksti on on yksi oivallus kirjasta 102 oivallusta elämästä:

Sinun ei tarvitse repiä itseäsi palasiksi
pitääksesi muut kasassa.

Kuinka usein myötäilemme, jotta muilla olisi hyvä ja turvallinen olo?

Joskus myötäily seurailee toisen oletteisia toiveita: vihjeitä toisen toiveista löytyy ilmeistä, eleistä, hiljaisuuden pituudesta tai katseen suunnasta. Toive voi myös olla suora ja myötäilijän muovailuvaha valmiina muokattavaksi.

Joskus myötäilijä haluaa muovailla myös tunneilmapiirin toiselle mieluisaksi. Siinäpä sitten muovaillaan värikästä möykkyä, suoraa pötköä ja pikkupalluraa – mitä saisi olla, että voisin pitää maailmasi kasassa?

Samalla kun myötäilijä touhottaa toisen muka-toiveiden tai oikeiden toiveiden perässä ja muovailee tunneilmapiiriä toiselle mieluisammaksi, unohtuvat kokonaan omat tunteet ja toiveet. Mitäpä niistä omista jutuista numeroa tekemään, pääasia, että toisella on hyvä mieli ja helppo olla.

Joskus myötäilyä on jatkunut niin pitkään – ehkä lapsesta saakka – että kokemus itsestä on huomaamatta hajallaan toisten kokemuksen palvelemisessa. Minä olen yhtä kuin se, mitä saan muiden palvelemisesta. Alan olla olemassa muiden kautta.

Johanna Pohjola kirjoittaa kirjassaan Vapaaksi miellyttämisestä jotenkin niin, että on luotettava siihen, että toinen kestää omat tunteensa. Toinen kestää pettymyksen, torjunnan ja kaikki muutkin tunteet. Minä en ole vastuussa siitä, miten hän kohtaa ja käsittelee tunteensa. Jos hän menee hajalle, hän selviää siitäkin. Omalla tavallaan, ei minun tavallani eli siten, että heitän pelastusrenkaan. Valitettavan usein on niin, että vieläpä heitän pelastusrenkaan ihmiselle, joka ei sitä tarvitse.

Samalla tavalla minä kestän sen, että tunnen syyllisyyttä, häpeää ja pelkoa siitä, kun en myötäile muita itseni kustannuksella. Kestän sen järisyttävän hylkäämisen pelon, joka sanoo, että on minun tehtäväni pelastaa toinen pettymyksiltä ja kurjilta kokemuksilta.

Kun ensin itse kestän ne tunteet, joita pakenen myötäilemällä, alan luottaa siihen, että muutkin kyllä kestävät. Lempeys itseä kohtaan tuo tasavertaisuutta, mitä todellinen myötätunto muita kohtaan vaatii. Nostan itseni muiden tasolle.

Tasavartaisina ihmisinä voimme kohdella toisiamme kunnioittavasti niin, että annan toisen kohdata, kestää ja kosahtaa omalla tavallaan ja omista lähtökohdistaan, ja toinen antaa minulle tilan samaan.

Lue kaikki 102 oivallusta elämästä:

Tommy Hellsten sai ensimmäisen hyvinvoinnin kirjallisuuspalkinnon

Terapeutti ja tietokirjailija Tommy Hellsten palkittiin Mielen valovoima -hyvinvointikirjallisuuspalkinnolla Hidasta elämää -festivaaleilla Ruovedellä 15.6.2025. Vinhan kirjakauppa ja Hidasta elämää -media jakavat vuosittain palkinnon kirjailijalle, joka on teoksillaan vaikuttanut merkittävällä tavalla suomalaisten hyvinvointiin.

Palkintoraati perustelee Tommyn valintaa seuraavasti:

”Tommy Hellstenin kirjat ovat olleet vuosikymmenten ajan ystäviä yksinäisille, opettajia eksyneille, ja rohkaisijoita niille, jotka eivät nää uskoneet toivoon. Tommyn kirjat ovat parantaneet meidän suomalaisten kokemusta elämästä. Hänen äänessä on ollut isän myötätunto, terapeuttinen viisaus ja ihmisen rehellinen haavoittuvuus.

Ensimmäinen Mielen valovoima -palkinto on kunnianosoitus paitsi Tommyn kirjoittamille teoksille, myös elämäntyölle, jolla on ollut mittaamaton vaikutus suomalaisten henkiseen hyvinvointiin, perhesuhteisiin, uskoon ja itsensä kohtaamiseen.”

Mielen valovoima -palkinnon valitsee toimikunta, johon kuuluvat Hidasta elämää – hyvinvointimedian perustajat Sanna Wikström ja Pequ Nieminen sekä Suomen vanhimman kirjakaupan omistaja Pasi Vainio ja tuottaja Kati Pihkanen.

Palkintona Tommy Hellstenille luovutettiin puinen Levonpuu®, arvopohjainen design-jalusta, joka kutsuu läsnäoloon ja rauhaan.

Seuraavan kerran Mielen valovoima -jaetaan vuoden päästä kun kolmannet Hidasta elämää -festivaalit järjestetään Vinhan kirjakaupan puutarhassa 12.-14.6.2026.

Kuva: Ville Juurikkala

Miten rakentaa konfliktin jälkeen silta yhteyteen?

Konfliktit ovat syvissäkin suhteissa väistämättömiä, eikä niitä pidä pelätä, sillä hyvin käsiteltynä ne lisäävät keskinäistä ymmärrystä ja yhteenkuuluvuutta. Ne auttavat tutustumaan toiseen toiveineen ja tarpeineen sekä tunnistamaan omia ja toisen rajoja. Ne saattavat myös tuoda valoon asioita, joita olisi syytä korjata.

Yksi syy konfliktipelolle ovat niiden herättämät epämiellyttävät tunteet sekä katkokset yhteenkuuluvuudessa. Mitä rajumpi konflikti, sen vahvempia ovat tunnekuohutkin. Puristavien ja kuristavien tunteiden otteessa ajattelumme kutistuu, kuuntelukykymme katoaa ja arviointikykymme sumenee, me tyhmennymme. Tipahdamme pikavauhtia vastuuttomiksi lapsiksi uhitellen, uhmaten, hyökäten ja syytäen suustamme kovaäänisesti, mitä soopaa sattuu kielelle nousemaan. Saatamme jopa sortua henkiseksi väkivallaksi katsottaviin keinoihin, kuten syyllistämiseen, nimittelyyn ja haukkumiseen. Myrkyllisistä keinoista myös sumutus, valehteleminen ja uhriutuminen lienevät konfliktituttujamme, vaikka emme useinkaan niitä itse tiedosta.

Konfliktit, tai paremminkin ylikuumentuneet tunteet, aiheuttavat joskus ovien paiskomisia sekä dramaattisia areenalta poistumisia. Ennen kaikkea ne aiheuttavat lyhempiä ja pidempiä katkoksia keskinäiseen yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Yhteenkuuluvuus ihmissuhteissa on tärkeä hyvinvointimme lähde, joten etenkin pidempään kestävät katkokset itselle merkittävissä ihmissuhteissa voivat olla hyvinkin kuormittavia.

Mitä merkityksellisemmästä ihmissuhteesta on kyse, sen tärkeämpää on konfliktin aiheuttaman katkoksen jälkeen rakentaa silta takaisin yhteyteen. Parhaassa tapauksessa entistä syvempään. Yhtä ainoaa oikeaa ja varmasti toimivaa tapaa ei ole, siltoja voi rakentaa monin tavoin. Ohjeiden ja neuvojen sijaan tarjoilenkin tässä joitakin pohtimisen ja kenties kokeilemisen arvoisia rakennusaineksia ja työkaluja.

1. Yhteyden jälleenrakentamisen aloittamisen ajoitus on tärkeä. Jos konflikti on ollut kovin satuttava, sattuva ja tunteita kuumentava, yhteyttä ei välttämättä ole hedelmällistä yrittää korjata heti. Joskus kiehuvien tunteiden viilentyminen voi kestää, mutta sitä ei etenkään parisuhteessa pidä jäädä kuitenkaan odottelemaan kovin pitkään. Vanha viisaus, nukkuminen yön yli, on joskus ajattelu- ja ymmärryskyvyn palautumisen kannalta hyvä ja riittävä.

2. Omien tunteiden tasaannuttua, on tärkeä palata vastuulliseksi aikuiseksi ja kysyä itseltään, mitä pinnan alla olevaa tunnetta tai tarvetta oma ärhäkkyys ja puolustautuminen yrittivät suojella. Omien syvimpien tunteiden ymmärtäminen auttaa ymmärtämään myös toisen tunteita ja reaktioita, jolloin yhteyden jälleenrakentamiselle on jo olemassa tukipylväät.

3. Hyviä kysymyksiä itselle ovat myös, mikä oli oma osuuteni konfliktin ja katkoksen syntyyn? Sorruinko tulkitsemaan toisen sanomisia ja tunteita kuuntelemisen ja ymmärryksen sijaan? Pakeninko vastuutani oikeuttamalla oman käytökseni kyseisillä tulkinnoilla? Käännyinkö pois, kun olisi pitänyt kääntyä toisen puoleen?

4. Aloitteen tekeminen on viisasta, aikuista ja vastuullista. Usein jäämme odottamaan aloitetta kuitenkin toiselta, koska hänhän on mielestämme se, joka toiminut väärin. Vaikka aloitteellisuus yhteyden palauttamisen suhteen ei tunnu helpolta, tee se ja huomaa, miten hyvältä se molemmista tuntuukaan.

5. Tunteet ovat vaikutuksiltaan järkeä vahvempia, joten yhteyden jälleenrakentamisessa on molempien tärkeä kertoa toiselle rauhallisesti omista tunteistaan. Toisen tunteita ei pidä tulkita, koska tulkinnat ovat pelkkää arvuuttelua ja osuvat usein hutiin. Tulkintojen sijaan toisen tuntemuksia on kuunneltava tarkasti ja keskeyttämättä.

Keskustelulle voi sopia pelisäännöt, kuten esimerkiksi, että tulkitsemattomuuden ja keskeyttämättömyyden lisäksi toista ei syyllistetä. Puheenvuoroille voi sopia myös tietyn keston. Ensin annetaan tilaa kummankin omille tunteille, sitten toiveille ja tarpeille ja vielä, mitä ja miten niitä voisi tulevaisuudessa huomioida. Missä asioissa kummatkin voisivat petrata? Ongelmia kaivamalla löytyy yleensä vain lisää ongelmia, joten on hedelmällisempää keskustella siitä, mitä ja miten pitäisi tapahtua, että suhde voisi entistä paremmin.

6. Liika konfliktin syiden ja syntyjen puhkianalysointi ei ole hyväksi. Joskus yhteyden palauttamiseen saattaa riittää lämmin ja vilpitön anteeksipyyntö, anteeksiantaminen sekä lämmin halaus.

7. Aloitteen voi tehdä myös huumorin keinoin. Toiselle voi laittaa viestin vaikka tähän tapaan: ”Jos haluat tuottaa meille iloisen yllätyksen, niin tapaan sinut x-paikassa, x-aikaan. Siinä tapaamisessa ei puhuta konfliktista sanaakaan. Viestin saaja saattaa kyllä kiittää sinua. Molemmilla on hyvä mieli ja koko konflikti saattaa itsekseen hymyilyttääkin. Ehkä vähän myöhemmin yhdessäkin.

8. Yhteyden palauttamisessa auttaa se, että muistaa katkoksen koskevan itselle tärkeää ja rakasta ihmistä, jota haluaa ymmärtää, jolle haluaa hyvää ja jonka kanssa ME ollaan ME.

Konfliktit kuuluvat toimivaan ihmissuhteeseen, mutta jos niitä on kovin usein, ja ne toistavat samaa huonoa kaavaa, eivätkä yhteiset parannusyritykset ole tuottaneet toivottua tulosta, on hyvä miettiä ulkopuolisen ammattiavun hakemista.

Meillä kaikilla on huonoja, usein jo lapsuudessa opittuja toimintamalleja, joita emme useimmiten tiedosta itse lainkaan. Toimimmehan me valveilla ollessammekin yli 70 prosenttisesti tiedostamattoman mielemme ohjaamina. Se, että ei itse tiedosta toistuvia, haitallisia toimintamallejaan, ei tarkoita, etteikö niitä olisi.

Kun huomaa suhdetta, tai suhteita haittaavia, samanlaisina toistuvia tunteita, reaktioita ja toimintoja itsessään, on jo melko pitkällä. Seuraava askel on niiden korjaaminen, joko yksin ja yhdessä tai sitten ulkopuolisen sovittelijan kanssa. Miksi emme mekin turvautuisi ihmissuhteidemme solmukohdissa ”rauhanneuvottelijoihin” ja ”valtakunnansovittelijoihin”?

Avun hakeminen on kumppanille, ystävälle tai työkaverillekin merkki siitä, että toinen ihminen ja suhteen pelastaminen ovat itselle niin tärkeitä asioita, että on valmis korjaamaan jotain omaa haitallista toimintatapaansa. Se on osoitus välittämisestä itseä ja toista kohtaan.

Voit lukea lisää erimielisyyksistä, konflikteista ja niiden rakentavasta käsittelystä kirjastani.

On ihan ok myöntää kaipaavansa jotain tai jotakuta – Näin kaipuun voi lempeästi hyväksyä

Olen itse lähtenyt käsittelemään viime aikoina isoa aihetta nimeltä kaipuun hyväksyntä. Tarkoitan sillä sen tunnustamista ja hyväksymistä, että tuntee kaipaavansa jotain tai jotakuta. Omalla kohdallani kyseessä on parisuhteen ja rakkauden kaipuu.

Kaipuun hyväksyntä voi toki liittyä myös mihin tahansa menetykseen, eroon, kaipaukseen kotia tai olemassa olevaa (tai puttuvaa) rakastettua kohtaan.

Kyse on eräänlaisesta prosessista, jossa en yritä paeta tai estää kaipausta rakkaudesta, vaan sallin itselleni tuntea sen ja hyväksyn sen osaksi omaa elämääni ja tunnekokemustani.

Ajattelen, että kaipuun tällainen lempeä hyväksyntä voi auttaa käsittelemään sitä surua, ikävää ja muita voimakkaita tunteita, jota yksin oleminen ja sinkkuus minussa herättävät.

Tarkoitus on, etten torju tunteitani, vaan annan itselleni luvan tuntea ja elää niiden kanssa.

Miten kaipuun voi hyväksyä?

Kaipuu voi olla monelle vaikea hyväksyä, koska se liittyy usein menetykseen, eroon tai jonkin tärkeän asian puuttumiseen elämässä. Tähän samaistun itsekin.

Helppoa se ei aina ole. On parempia päiviä ja aikoja, ja toisinaan hyväksyminen tuntuu ylitsepääsemättömän tuskaiselta. Silloin kaipauksen tunne on voimakas ja ahdistava.

On ollut kuitenkin tärkeää ymmärtää, että kaipuuta ei tarvitse torjua tai paeta. Sen hyväksyminen voi olla osa kasvuprosessia ja elämään sopeutumista. On ihan ok myöntää kaipaavansa jotain – ja silti, voi olla onnellinenkin. Jos ei joka hetki, niin vähintään usein.

Kaipuun hyväksyntä tarkoittaa minulle juuri sen tosiasian tunnustamista ja myöntämistä, että ”hei, olen sinkku ja minä kaipaan rakkautta”, ja sen tunteen osaksi elämää ottamista, vaikka se tekisi kipeää. Se voi vaatia aikaa ja etenkin lempeyttä itseä kohtaan.

Kaipuun hyväksymiseen voi myös liittyä sen ymmärtämistä, että kaipuu on osa elämän syklisyyttä: voin kaivata asioita, mutta myös kasvaa ja löytää uudenlaista sisältöä elämääni ajan myötä. Tunteiden käsittely voi auttaa saavuttamaan sisäisen rauhan ja hyväksynnän, vaikka se voi olla hidas ja vaikea prosessi.

Tällä matkalla minä nyt olen. Olen hyväksynyt sen, että olen sinkku ja toisaalta taas myöntänyt sen, että kaipaan parisuhdetta. Ja vaikka tiedän, että se on todella inhimillistä, olen joutunut antamaan itselleni siihen myös luvan. En enää jaksa tai halua esittää asian suhteen vahvempaa kuin olen.

Kaipuun hyväksyminen on usein kipeä mutta tärkeä osa ihmisenä kasvamista. Kaipuu ei ehkä katoa kokonaan, mutta sen ei tarvitse olla musertavaa. Sitä voi oppia kohtaamaan myötätuntoisesti. Tätä nyt siis opettelen.

On ihan ok myöntää kaipaavansa jotain.

Tässä muutamia lempeitä tapoja, joilla kaipuun voi opetella hyväksymään:

1. Tunnista ja nimeä tunne

Kaipuu ei ole vain surua, vaan siinä voi olla myös rakkautta, kiitollisuutta ja toivoa. Tunteen sanoittaminen auttaa sen käsittelemisessä.

2. Salli kaipuun olla läsnä

Älä yritä tukahduttaa tunnetta. Anna itsellesi lupa tuntea – vaikka se sattuu, se on osa ihmisyyttä ja osoitus siitä, että jokin oli sinulle tärkeää.

3. Kirjoita tai puhu siitä

Päiväkirja, runot, kirjeet tai keskustelut luotettavan ihmisen kanssa voivat auttaa jäsentämään tunnetta ja tekemään siitä vähemmän musertavaa.

4. Pienennä kaipuun mittakaavaa hetkeksi

Jos tunne kasvaa liian suureksi, tuo itsesi takaisin tähän hetkeen. Hengitä rauhallisesti, huomioi mitä näet, kuulet tai tunnet ympäristössäsi. Kaipuu on osa sinua, mutta se ei ole koko sinä.

5. Tee asioita, jotka yhdistävät sinut elämään

Luonto, liikunta, taide, musiikki, kirjoittaminen, käsillä tekeminen – kaikki nämä voivat antaa tilaa tunteille, mutta samalla tuoda iloa ja mieltä kohottavia kokemuksia rinnalle.

6. Ole yhteydessä muihin

Kaipuu usein vetää sisäänpäin. Hakeudu sellaisten ihmisten seuraan, joiden kanssa voit olla avoin tai vain olla – edes pieninä annoksina. Toisen läsnäolo voi keventää tunnetta.

7. Muistuta itseäsi: kaipuu ei ole heikkoutta

Se ei tarkoita, ettet olisi päässyt eteenpäin. Kaipuu kertoo siitä, että sydämesi on ollut auki. Sen kanssa eläminen voi tehdä sinusta lempeämmän myös itseäsi kohtaan.

8. Hyväksy, ettei kaikki kaipuu katoa

Ajan myötä tunne usein lievenee tai muuttaa muotoaan, mutta sen ei tarvitse kadota kokonaan. Se voi jäädä osaksi sinua lempeällä tavalla.

Oletko jo tutustunut Annukan esikoisteokseen Matka itsesi puolelle?

Onko Vessi todella maineensa veroinen?

Artikkeli on mainosyhteistyö Vessi/YOC Finland Oy:n kanssa

Vessi on noussut suomalaisen luonnonkosmetiikan kiinnostavimpien nimien joukkoon. Se valmistaa monenlaisia ihonhoitotuotteita, kuten käsirasvaa, vitamiiniseerumia ja erilaisia voiteita.

Kyseessä on täysin pohjoismainen yritys, jonka tuotteet on alun perin kehitetty Norjassa. Vuonomaasta Vessi on vähitellen laajentunut myös Ruotsiin ja Suomeen, ja nykyään sen tuotteita valmistetaan myös kotimaassa. Kaikkiin näihin tuotteisiin on lisäksi lisätty suomalaista lähdevettä, joten puhtauden pitäisi tässä suhteessa olla kunnossa. Mutta toimivatko ne? Me kokeilimme.

Tutkimukset vahvistavat luonnonmukaisen ihonhoidon toimivuuden

Vessi kertoo sivuillaan, kuinka homman pitäisi ainakin teoriassa toimia. Suomen luonnosta poimitut ainesosat sisältävät runsaasti ravinteita, jotka suojaavat paitsi kasveja, myös ihmisiä.

Ravinteikkuuden syyksi Vessi mainitsee Suomen luonnon kaksijakoisuuden: pitkän ja kylmän talven vastapainoksi erityisesti pohjoisessa nautitaan kesäpäivistä, jolloin auringonvaloa riittää ympäri vuorokauden.

Onko tämä pelkkää sanahelinää, vai tuottavatko Suomen erityislaatuiset olosuhteet – erikoisten ihmisten ohella – myös oikeasti erityislaatuisia kasveja?

Vessin väitteet eivät ainakaan ole täysin tuulesta temmattuja, sillä aiheesta on hiljattain tehty useita tutkimuksia. Niiden mukaan äärimmäiset sääolosuhteet todella tekevät marjoista antioksidanttipommeja, joita voidaan hyödyntää ihonhoidossa.

Käyttäjien kokemukset Vessistä vakuuttivat…

Vessi päätyi tämän kirjoittajan tietoisuuteen alun perin kuulopuheiden perusteella, ja niihin on vuosien varrella oppinut luottamaan jopa enemmän kuin muihin lähteisiin. Pelkkiin kuulopuheisiin ei kuitenkaan voi artikkelia kirjoittaessaan nojata, joten selvitin myös, miten Vessin asiakkaat ovat yritystä arvioineet.

Vessin ihonhoitotuotteet ovat olleet laajalti esillä sosiaalisessa mediassa ja videoalustoilla. Näissä tuotteet ovat saaneet kiitosta käyttäjiltä, jotka vaikuttivat vilpittömästi ilahtuneilta ja jopa yllättyneiltä niiden laadusta. Lisäksi Vessin omilta sivuilta löytyy joitakin videoita, joiden avulla voi itse todeta, millaisia vaikutuksia erilaisilla rasvoilla on ollut oikeisiin ihmisiin.

Perinteisempää kokemuspohjaa edustava Trustpilot kertoo sekin omaa kieltään tuotteiden laadusta. Yli neljän tähden keskiarvo on vahva osoitus siitä, että ainakin suurin osa käyttäjistä on ollut Vessin tuotteisiin erittäin tyytyväinen.

… mutta halusimme kokeilla tuotteita itse

Oli miten oli, mikään ei silti voita itse tehtyä testausta. Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, kaiken kuulemani perusteella halusin itsekin kokeilla, miltä tuotteet tuntuvat omalla ihollani. Tilasin siis Vessin 11 tuotteen valikoimasta kaikkein kiinnostavimman voiteen, deodorantin sekä C-vitamiiniseerumin. Ne saapuivat muutamassa päivässä suoraan kotiovelle ilman postikuluja – kaikki hyvin ainakin tässä vaiheessa.

Valitsin tuotteet siten, ettei niiden käyttö menisi päällekkäin, ja voisin näin kokeilla useampia tuotteita nopeammin. Kasvoille laitoin C-vitamiiniseerumia, kaulan ja rinnan alueelle kiinteyttävää rasvaa ja päivittäiseen käyttöön testasin koko vartalolle suunnattua deodoranttia.

Tulos? Jo muutaman käyttökerran jälkeen aloin uskoa pohjoismaisen luonnon mystiseen, tieteellisesti todistettuun voimaan. Sen lisäksi, että tuotteet eivät aiheuttaneet minkäänlaista ärsytystä, ne tuntuivat todella parantavan ihon epäpuhtauksia ja muita ongelmia. Tuntui myös hyvältä käyttää ihonhoitotuotteita, joiden tiesi varmasti olevan luonnonmukaisia.

Oliko mukana mahdollisesti placebo-efektiä? Sitä en osaa varmasti sanoa, mutta vaikutus on vahva, jos se saa ihon kiinteytymään siihen malliin kuin Vessin rasva. Myös deodorantti oli yllättävän hyvä, ja sen vaikutus kesti kesäaikaan koko päivän. Ihan luvattua 48 tunnin toiminta-aikaa en kuitenkaan uskaltanut kokeilla – 24 tuntia riitti minulle vallan mainiosti.

Tarkkoja vinkkejä ihonhoitoa varten

Pelkkä oikeiden tuotteiden ostaminen ei välttämättä riitä, jos niitä ei osaa käyttää oikealla tavalla. Tässäkin suhteessa olin tyytyväinen siihen, miten Vessi ottaa asiakkaansa huomioon. Jokaisen tuotteen kuvauksen ja ainesosien erittelyn yhteydessä oli myös selkeä ohje, miten kyseistä tuotetta käytetään. Näin minun ei tarvinnut stressata siitä, teinkö mahdollisesti jotain väärin.

Vaikka et hankkisi Vessiltä ainuttakaan ihonhoitotuotetta, suosittelen silti vilkaisemaan sivuston blogiosion. Sieltä löytyy nimittäin lisää hyviä vinkkejä ihonhoitoon – ja nimenomaan luonnollisia sellaisia.

Esimerkiksi ihonhoitoklappaus – siis rasvan hellä taputtelu iholle – tuntui tuovan selviä hyötyjä. Vaikutukset olivat parempia verrattuna siihen, että voiteen vain hieroi ihoon. Pieniä asioita, mutta ne kannattaa ehdottomasti hyödyntää.

Aika lähteä marjametsälle?

Vakuutuin suomalaisten marjojen terveysvaikutuksista siinä määrin, että päätin napata marjakorin käteen ja lähteä saman tien marjametsälle.

No, ei nyt sentään, mutta pidin kyllä tavasta, jolla luonnollisuus ja tieteellisesti todistettu hyöty kohtasivat Vessin tuotteissa. Ne myös näyttivät ja tuntuivat hyvältä käytössä – mikä on tietysti aina tärkeää.

Jatkossa ihonhoitorutiiniini kuuluu takuuvarmasti entistä enemmän pohjoismaisia luonnontuotteita perinteisten kansainvälisten merkkien sijaan. Miksi lähteä merta edemmäs kalaan?

Teksti: Cecilia Lagerström

10 tapaa miten tiedostamaton henkisen turvattomuuden tunne voi ilmetä työpaikalla (tai miksei parisuhteessakin)

Esivanhempiemme selviytymisvaistot vaikuttavat yhä meihin sosiaalissa tilanteissa

Nykyihmisen elämä on sen verran helppoa, että voimme yleensä tuntea olevamme suhteellisen turvassa normaalissa arjessamme. Tai ainakaan meitä ei normaalisti uhkaa mikään fyysinen vaara. Ihminen on kehittynyt paljon haastavammissa olosuhteissa, joissa selviämistä uhkasi jatkuvasti jokin, joten nykyelämä on siinä mielessä enimmäkseen varsin turvallista.

Selviämisemme oli kuitenkin aiemmin sidottu siihen, että olemme osa yhteisöä. Ihminen ei yksin selvinnyt kovin hyvin villissä luonnossa, mutta meihin kehittyi erittäin edistynyt kyky toimia hyvin yhteen, osana laumaa. Jos asemamme laumassa vaarantui, se tarkoitti suurta vaaraa ja jopa uhkaa omalle hengellemme.

Tämän vuoksi evoluutio on suonut meille herkän tutkan sille, että meihin kohdistuu sosiaalisessa tilanteessa jokin uhka, ja uhan tunne aiheuttaa meissä automaattisesti puolustusreaktion.

Perinteinen puolustusreaktioiden luokittelu kuuluu taistele, pakene, jähmety. Nykyisessä työelämässä ja sosiaalisissa tilanteissa nuo reaktiot ovat hillitympiä ja joskus hyvin vaikeasti havaittavissa. Voimme ajatella, että ihan hyvinhän meillä menee, heitetään hurttia huumoria ja vaikka välillä on vähän hankalia hetkiä, niin niistä aina jotenkin selvitään.

Merkkejä siitä, että en sittenkään tunne oloani täysin turvalliseksi työpaikallani

En koe oloani täysin turvalliseksi, jos…

jätän mielipiteeni mieluummin sanomatta.
sanon olevani samaa mieltä toisen kanssa vaikka en ole.
toivon, että ongelmat poistuvat aikanaan, vaikka en käsittelisi niitä.
jätän antamatta palautetta huonosta käytöksestä tai toiminnasta.
pelaan aina varman päälle enkä yritä mitään uutta etten epäonnistu.
esitän kovaa ja itsevarmaa, enkä näytä epäröintiäni tai epävarmuuttani.
pidän yllä jotakin roolia, joka ei ole luontainen itselleni.
en pyydä apua, vaikka tarvitsisin sitä.
en tohdi tarjota apua loukkaamisen pelossa, vaikka näen, että toinen tarvisi sitä.
piilottelen mokiani.

… koska pelkään että minulle tai suhteelleni muihin käy jotain pahaa, jos toimin toisin.

Mitä voin siis tehdä?

Yksi tapa parantaa turvallisuutta on tutustua paremmin työkavereihin ja jakaa erilaisia huolenaiheita ja tarpeita jo ennen kuin tilanteet kärjistyvät. Itselleni erinomaisesti toiminut mekanismi tällaiseen on Minun käyttöohjeeni -työkalu, jonka idea on että jokainen kertoo itsestään miten toimii ja mitä tarvii ryhmätilanteissa. Kun näistä asioista on keskusteltu, hankalistakin tilanteista tulee paljon helpompia ja uskallamme paljon turvallisemmin olla omia itsejämme ja vaikkapa ilmaista olevamme eri mieltä jostakin.

Muitakin tapoja varmasti löytyy. Jo lähtien siitä, että tervehditään muita paikalle tullessa ja kysytään vaikka, että mitä teit viikonloppuna. Kohtaaminen ihmisenä auttaa ymmärtämään toista ja tuntemaan empatiaa silloinkin, kun joku tuntee tilanteessa jonkinlaista uhkaa.

Minun käyttöohjeeni -työkalun löydät esimerkiksi Jarkko Kailannon ja Eevi Vuoriston syksyllä ilmestyvästä kirjasta Minun käyttöohjeeni.

Tommy Hellstenin 5 ajatusta elämästä – ”Kun suoritat elämää, kaikki näyttää hyvältä, mutta mikään ei ole oikeasti hyvää”

Lainaukset ovat poimintoja Tommy Hellstenin kirjasta Kun uskalsin olla totta – Kirja uskosta, rakkaudesta ja näkyväksi tulemisesta (Docendo, 2025).

Kiitollisuuden kadottaminen

”Kun saamme jonkin hyvän asian, koemme ensin suurta kiitollisuutta. Sitten arki hiipii paikalle, valtaa kaiken ja muuttaa sen tavalliseksi. Ihmetykseen hivuttautuu itsestäänselvyys ja vähitellen tulee tunne, että minulla on tähän oikeus. Ajan mittaan oikeus muuttuu vaivihkaa vaatimukseksi. Kun lahja on muuttunut vaatimukseksi, ilo ja kiitollisuus katoavat. Ihminen alkaa katsella sitä, mitä hänellä ei ole, sen sijaan, että näkisi mitä hänellä on.”

Suorittaminen

”Kun suoritat elämää, kaikki näyttää hyvältä, mutta mikään ei ole oikeasti hyvää, jos et itse osallistu elämääsi. Olet sen sivustakatsoja. Seisot rannalla ja huutelet ohjeita niille, jotka hurjaa vauhtia laskevat kajakeilla koskea. Olet turvassa, muttet elä. Rannalla seisten saat säilyttää suvereeniutesi, olet aina se, joka osaa ja tietää. Itse et ryvety, muut ryvettyvät, siis ne, jotka elävät. Mutta hinta, jonka maksat on elämätön elämä, ja palkinto, jonka saat, on, ettei sinun tarvitse kohdata häpeääsi ja pelkoasi.”

Levollisuus

”Levollisuus syntyy syvyydessä. Se syntyy siellä, missä ovat ihmisen tarpeet. Ei siellä, missä ovat ihmisen halut. Kun ei ymmärrä, mitä tarvitsee, haluaa varmuuden vuoksi kaiken. Halut ovat tarpeiden hapuilua, joka haroo tyhjää. Monet kuvittelevat, että tyydyttämällä halujaan, he saavuttavat rauhan. Mutta näin ei ole, sillä ihminen ei voi koskaan saada tarpeeksi sitä, mitä hän ei tarvitse.”

Turvattomuuden tunne

”Jos sisäinen turva puuttuu, ihminen alkaa kompensoida turvan puuttumista ulkoisella yliturvallisuudella. Kuvaan astuu siis jälleen kontrolli. Elämä itsessään on turvatonta, koska meillä ei ole itsessämme lopullista kontrollia. Voi tapahtua mitä vain, ja mitä vain tapahtuukin.

Yksi tapa yrittää luoda turvaa on se, ettei elä. Ei koskaan tee mitään sellaista, mitä ei hallitse. Kun asioita ei hallitse, saattaa tehdä virheitä, ja jos puuttuu rakkaus, virheiden tekeminen romahduttaa ihmisarvon. Syntyy massiivinen häpeä, joka lamauttaa ja katkaisee yhteyden omaan sisimpään. Ihminen menettää itsensä menettäessään rakkauden, ja kun ihminen menettää itsensä, ei ole enää ketään, joka eläisi. Jäljelle jää vain epätoivoinen elämän suorittaminen ja virheiden välttäminen.”

Täydellisyyden tavoittelu

”Pisimmälle vietynä virheiden välttäminen johtaa perfektionismiin. Mitä täydellisempi ihminen on, sitä enemmän hänessä on häpeää. Perfektionismi siis paljastaa häpeän olemassaolon. Perfektionismi syntyy, kun ihminen ei rakasta itseään keskeneräisenä. Silloin virheet uhkaavat hänen ihmisarvoaan. Tämä vie uupumisen tielle, sillä ihminen yrittää paikata romahtanutta ihmisarvoaan ulkoisilla suorituksilla.”

Tommy Hellstenin kirjan Kun uskalsin olla totta – Kirja uskosta, rakkaudesta ja näkyväksi tulemisesta (Docendo, 2025) löydät TÄÄLTÄ.

Koetko olevasi vääränlainen, mutta esität muille normaalia?

Se kalvava tunne sisälläsi. Tunnistat esittäväsi jotain, mitä et ole. Yrität epätoivoisesti pitää yllä kasvojesi päälle vedettyä maskia, etteivät muut huomaisi sen alla olevaa todellista sinua. Sitä, joka huutaa ääneti tuskaa ja pahaa oloa, koska pelkää tulevansa huomatuksi, vaikka samalla juuri sitä myös kaipaa.

Monet meistä elävät arkea, jossa he joutuvat luovimaan osin itsensä piilottaen. Pukeutumalla rooliasuihin, jotka helpottavat hetkellisesti erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, mutta jotka samalla puristavat siinä määrin, että muodostuvat pitkään käytettynä sietämättömiksi kantaa.

Tunnistamme tämän parisuhteessa, jossa mukaudumme ties monennenko kerran kumppanimme vaatimuksiin. Samoin myös työpaikan tiimipalaverissa, jossa esitämme olevamme kiinnostuneita pomon esittelemistä tuoreista myyntiluvuista. Myös yhteiskunnan yleinen ilmapiiri odottaa meiltä tiettyjä kannanottoja. Jos emme niitä suolla, saatamme joutua mustalle listalle.

Yhtä kaikki, on vaarallista ja pelottavaa olla oma itsensä, koska siinä joutuu herkästi hylätyksi. Näin ainakin usein ajattelemme.

Narratiivit tuovat turvaa, mutta ovat usein onttoja

Me ihmiset elämme monin tavoin arkea, joka ei ole meille luonnollista. Oireilemme ja pyrimme löytämään tavalla tai toisella turvaa. Kun pyhä kolmiyhteinen yhteys: yhteys ympäristöön, yhteys muihin ihmisiin sekä yhteys itseeni sakkaa, olemme pakotettuja keksimään narratiiveja, jotka sovimme yhdessä normeiksi.

Nämä narratiivit (käytännössä sadut) antavat meille hallinnan tunnetta ja tuntuvat siinä määrin selkeärajaisilta, että haluamme uskoa niihin. Uskoa, että elämä on tällaista.

Tämä siitäkin huolimatta, että tunnemme sisimmässämme narratiivien onttouden.

Luotamme silti, että sitoutumalla niihin pysymme turvassa emmekä joudu hylätyksi. Osuva käytännön esimerkki on urheilujoukkueen kannattaminen. Kun pukeudut suosikkijoukkueesi pelipaitaan, saat kokea olevasi osa tiivistä yhteisöä. Mikäli vaihdat päällesi toisen joukkueen paidan, muutut hetkessä saman yhteisön silmissä ulkopuoliseksi ja viholliseksi.

Kuten uskontojen dogmit, myöskään narratiivit eivät kestä kriittistä silmäilyä.

Uskalla tulla näkyväksi ja luottaa ihmisiin

Jos esittää jotain sellaista, mitä ei ole, se uuvuttaa. Ennemmin tai myöhemmin. Itseään alituiseen piilottava ihminen ei voi hyvin, vaikka saattaa eri riippuvuuksien avulla itselleen niin uskotella.

Hyvä uutinen on, että olemme kaikki samassa veneessä. Useimmat meistä tunnistavat kaipauksen tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenämme. Kun kuulemme tai näemme jonkun toisen tekevän niin, herää meissä toivon pilkahdus.

“Ehkä minäkin voisin?”

Toki osalle ihmisistä muiden näkyväksi tuleminen on yksinkertaisesti juuri sillä hetkellä liikaa Tällöin seurauksena saattaa olla aggressiivista ja syyttävää käytöstä. Se kumpuaa kuitenkin aina siitä pelosta, että henkilö joutuisi luopumaan narratiivista, joka on tuonut hänelle turvaa ja hallinnan tunnetta. Tämä riippumatta siitä, kuinka järjetön itse narratiivi on.

Yksi tärkeä askel on lähteä siitä olettamasta, että ihmiset haluavat lähtökohtaisesti sinulle hyvää ja ovat puolellasi. He eivät välttämättä ole aina samaa mieltä kanssasi, mutta ovat silti mieluummin ystäviä kuin vihollisia.

Tällainen olettama lisää luottamusta muihin ihmisiin.

On selvää, että jossain vaiheessa kohdallesi osuu myös henkilö, joka pettää luottamuksesi tältä osin. Tämä on syytä hyväksyä. Lähtökohtainen luottaminen on silti kestävämpi tapa elää, kuin muiden jatkuva epäily.

Siitä olettamasta käsin on suotuisampaa antaa myös itselleen luvan olla näkyvämpi juuri sellaisena, millaisena itsensä kokee kaikkein autenttisimpana olevan.

Silloin päälläsi ei ole tukahduttavia rooliasuja, vaan saat kirmata sielullisesti vapaana ja virtaavana.