Selaat somea ja huomaat tutun ihmisen päivityksen. Hän on saanut uuden työpaikan. Vieläpä sellaisen, joka kuulostaa todella kiinnostavalta. Tässä tilanteessa kuuluisi varmaan olla iloinen hänen puolestaan. Jokin siinä kuitenkin ärsyttää.
Hetken päästä huomaat jo etsiväsi selityksiä. No, hänellä kävi nyt hyvä tuuri. Tuollainen työ ei ehkä edes olisi niin hienoa kuin se kuulostaa. Ja aika rasittavaa tuollaisella asialla on somessa kehuskella. Kateus ei ole niitä tunteita, joita mielellämme tunnustamme kokevamme. Mitä jos kateudesta voisikin olla meille hyötyä?
Kateus voi paljastaa oman toiveesi
Tunteen viemää -kirjassa kirjoitan siitä, miten kateus voi parhaimmillaan olla eteenpäin puskeva tunne. Toisen kadehtiminen voi nimittäin kertoa meille jotakin olennaista siitä, mitä itse haluamme. Jos ystävän uusi työpaikka ei kiinnostaisi minua lainkaan, tuskin tuntisin siitä kateuttakaan.
Ehkä hänen onnistumisensa osuu johonkin omaan toiveeseeni. Minäkin haluaisin vaihtaa työpaikkaa. Minäkin haluaisin tehdä kiinnostavampia työtehtäviä. Minäkin haluaisin uskaltaa kokeilla jotakin uutta. Silloin kateudessa onkin kiinnostavaa informaatiota. Sen sijaan, että keskittyisin toiseen ihmiseen, voisin kääntää huomion itseeni.
Mitä minä oikein haluan?
Vertailu vie huomion pois siitä, mitä kaipaat
Kateuden kanssa voi tietysti mennä myös toiseen suuntaan. Alan vertailla itseäni toiseen ja löydän nopeasti pitkän listan asioita, joissa oma elämäni näyttää huonommalta. Hänellä on kiinnostavampi työ. Parempi palkka. Hienompi koti. Enemmän vapaa-aikaa.
Vertailu ei välttämättä auta minua yhtään eteenpäin. Kateuden herättämän toiveen tunnistaminen voi sen sijaan auttaa. Jos huomaan kadehtivani ystäväni työpaikkaa, minun ei tarvitse saada juuri hänen työtään. Voin miettiä, mikä siinä herättää minussa kateutta. Onko se vapaus? Mahdollisuus oppia uutta? Arvostus? Rohkeus tehdä muutos? Siinä vaiheessa kateus alkaa jo kertoa enemmän minusta kuin toisesta ihmisestä.
Kaksi kysymystä kateuden hetkeen
Seuraavan kerran, kun huomaat kateuden piston, älä työnnä tunnetta heti pois. Älä myöskään jää liian pitkäksi aikaa pohtimaan, miksi toisella on jotakin, mitä sinulla ei ole. Kysy sen sijaan itseltäsi: Mitä sellaista tuolla toisella ihmisellä on, jota minäkin kaipaan?
Sen jälkeen voit kysyä vielä yhden kysymyksen. Mitä voisin tehdä saadakseni omaan elämääni edes vähän enemmän sitä? Ehkä huomaat kaipaavasi muutosta työelämääsi. Ehkä enemmän vapaa-aikaa. Läheisiä ihmissuhteita, luovuutta, seikkailuja tai rohkeutta tehdä asioita omalla tavallasi.
Kateus ei tietenkään tarkoita, että kaikki sen osoittama pitäisi saada. Kuitenkin joskus vähän ikävältäkin tuntuva kateuden pisto voi osoittaa yllättävän tarkasti kohti jotakin, mitä todella haluat. Ketä sinä viimeksi kadehdit – ja mitä se kertoo omista toiveistasi?
Kateuden pisto voi joko jäädä kaihertamaan ja katkeroittamaan tai auttaa huomaamaan, mitä itse kaipaat ja toimia rakentavana, eteenpäin vievänä voimana.
Sama pieni pysähdys voi muuttaa muitakin arjen hetkiä: ehdit huomata, mihin tunne sinua vie, ja valita, haluatko toimia niin. Satu Pihlajan kirja Tunteen viemää antaa esimerkkejä ja harjoituksia, joiden avulla voit harjoitella tekemään omannäköisiä valintoja myös voimakkaiden tunteiden keskellä.
Tutustu kirjaan Hidasta elämää -puodissa TÄÄLLÄ.
