Kun lopetin juomisen, oletin, että pahin olisi ohi. Olinhan tehnyt sen kaikkein tärkeimmän asian eli lopettanut. Jossain vaiheessa kävi kuitenkin jotain hämmentävää. Elämä ei muuttunutkaan pelkäksi helpotukseksi, vaan pintaan alkoi nousta kaikkea sitä, mitä olin vuosien ajan yrittänyt pitää poissa. Ahdistusta, häpeää, pelkoa, tyhjyyttä ja levottomuutta.
Mitä hittoa? Minähän olin raitistunut. Eikö minun pitänyt voida paremmin?
Tämä on yksi toipumisen paradokseista, josta puhutaan aivan liian vähän. Joskus toipuminen voi tuntua jopa kivuliaammalta kuin itse riippuvuus. Se ei välttämättä tarkoita, että jokin olisi mennyt pieleen. Päinvastoin se voi tarkoittaa, että teet asiat juuri oikein. Nyt kohtaat kaikkea sitä, mitä olet aiemmin paennut riippuvuuteen.
Mitä riippuvuus sinulle antoi?
Riippuvuus ei ole vain tapa, josta pitäisi päästä eroon. Jos riippuvuutta pidetään vain sen haittoina, ei ymmärretä sitä, miksi ihminen jää koukkuun.
Riippuvuudesta on meille myös hyötyä. Se on itse asiassa se syy, miksi jäämme koukkuun. Riippuvuus voi olla keino säädellä omia tunteita, täyttää tyhjyyttä tai auttaa esimerkiksi yksinäisyyden kokemuksen kanssa. Minulle alkoholi toi aikanaan helpotusta ahdistukseen, häpeään ja jatkuvaan itseni tarkkailuun. Myöhemmin sama tehtävä siirtyi muihin riippuvuuksiin ja haitallisiin toimintamalleihin. Keinot vaihtuivat, mutta niiden tehtävä oli hämmästyttävän samanlainen: tuoda nopeaa helpotusta.
Tämän vuoksi riippuvuudesta luopumisessa ei ole kysymys vain siitä, että lopetat haitallisen tavan. Itse asiassa sen päättäminen, että nyt lopetan, on yleensä suhteellisen helppoa. Tuossa päätöksessä pysyminen ja toipumisen ylläpito on se haasteellinen osuus, joka jatkuu koko loppuelämän. Kun luovut riippuvuudesta, luovut samalla keinosta, joka on ollut tukesi ja turvasi vuosia tai jopa vuosikymmeniä.
Kun et enää pakene, joudut kohtaamaan
Riippuvuuden kanssa elämä voi olla helvettiä, mutta samalla siinä on jotain tuttua. Tiedät, mitä tehdä, kun ahdistaa, olet yksinäinen tai häpeä vyöryy päälle. Kun tämä tuttu keino otetaan pois, jäljelle jäävät ne tunteet ja tarpeet, joihin riippuvuutesi on vastannut.
Siksi toipumisessa voi tulla vastaan vaihe, jossa ihmettelet, miksi voit näin huonosti, vaikka teet vihdoin asioita, joiden pitäisi olla sinulle hyväksi. Tässä kohtaa on helppo ajatella, ettet pysty tähän tai että olit sittenkin onnellisempi ennen. Todellisuudessa saatat olla ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tilanteessa, jossa et työnnä kaikkea epämukavaa saman tien pois.
Nyt vanhan keinon tilalle täytyy vähitellen opetella uusia tapoja olla vaikeiden tunteiden kanssa, tunnistaa omia tarpeita, pyytää apua ja säädellä omaa oloa. Toipuminen ei siis ole vain luopumista. Se on uuden oppimista.
Ehkä et olekaan menossa taaksepäin
Olen itse joutunut opettelemaan, etten arvioi toipumistani pelkästään sen perusteella, miltä minusta tuntuu. Joskus eteneminen tuntuu hyvältä ja joskus aivan paskalta. Vaikea tunne ei itsessään tarkoita, että olisit menossa taaksepäin.
Paljon kiinnostavampi kysymys on: toimitko samalla tavalla kuin ennen? Ehkä ahdistaa edelleen, mutta et juokse sitä karkuun. Ehkä häpeä nousee, mutta pystyt puhumaan siitä. Ehkä halu palata vanhaan tulee, mutta tällä kertaa pyydät apua.
Toipumisen tarkoitus ei ole rakentaa elämää, jossa mikään ei enää satu. Tarkoitus on opetella elämään niin, ettei jokaista vaikeaa tunnetta tarvitse paeta riippuvuuteen tai muuhun haitalliseen toimintamalliin. Vähitellen huomaat, että se, mikä ennen tuntui mahdottomalta kestää, meneekin ohi.
Täydellisesti ei tarvitse osata. 6/10 riittää. Hyvänä päivänä.
Älä jää yksin.
Jos vanha tapa houkuttelee edelleen, voit pysähtyä kysymään, mistä ja miksi kaipaat helpotusta. Tammikuussa ilmestyvässä kirjassani Houkutus – vapaudu haitallisista tavoista tutkin juuri tätä: miten tunnistaa haitallisten tapojen taustalla olevia tunteita ja tarpeita. Kirjan tehtävien ja harjoitusten avulla voit harjoitella uusia tapoja kohdata vaikeita tunteita.
