Kaikella on aikansa, myös pitkäkestoisesta stressistä toipumisella, oli juurisyynä sitten uupuminen, masennus, suru- tai kriisityö, ero tai mikä tahansa elämää mullistava tai henkisesti maton alta vievä elämäntapahtuma.
Mieli ja keho tarvitsevat aikaa toipumiseen, mutta se kuinka nopeasti ihminen toipuu, ei ole hänen itsensä päätettävissä. Voimme tehdä toipumista tukevia valintoja arjessa, mutta varsinainen toipuminen ei ole mielen kontrolloitavissa, ei ajallisesti tai muutenkaan.
Toipuminen harvoin on myöskään kovin suoraviivainen ja selkeä matka, se on pikemminkin täynnä henkistä kompurointia, mahalaskuja, konttaamista, ylösnousemista yhä uudelleen ja uudelleen, lopulta pystyssä pysymistä omilla jaloilla ja pienten hatarien askelten ottamista eteenpäin.
Matkan varrella on kuitenkin syytä tiedostaa omat kompastuskivet, jotka tulevat eteen yllättäen. Nuo kivenmurikat saattavat olla isoja tai pieniä vääristyneitä uskomuksia, tunnetaakkoja, vanhoja selviytymismalleja tai pelkoja.
Kauanko toipuminen kestää ja miten siihen voi vaikuttaa?
Moni uupumuksesta toipuva on kysynyt minulta tuon maagisen kysymyksen: kauanko tämä toipuminen oikein kestää? Vastaukseni on tylsääkin tylsempi: en tiedä, mutta kauanko sinulla meni aikaa itsesi uuvuttamiseen?
Tuskin päiviä tai viikkoja, vaan pikemminkin kuukausia tai vuosia. Todennäköisesti toipumiseen menee myös kuukausia tai vuosia, mutta haluatko todella palata takaisin täysin samaan tilanteeseen jossa olit vai olisiko aika tehdä muutoksia niin asenteeseen kuin mahdollisesti konkreettisesti elämäntilanteeseen? Haluatko siis palata vanhaan vai olisko aidosti muutoksen aika?
Omaa toipumista voi edistää päivittäin pienillä askeleilla. Joskus askeleet ovat mielestämme niin mitättömiä, että hädin tuskin tunnistamme niiden merkitystä, mutta juuri noilla vauvanaskeleilla voi olla hyvinvointimme kannalta isoin merkitys pitkässä juoksussa.
Ihmismieli on rakentunut hakemaan pikahelpotusta ja nopeita tarpeiden tyydytyksiä, mutta valitettavasti toipumiseen ei ole tarjolla kuuriluonteisia ratkaisuja. Tässä vaiheessa moni pettyy ennen kaikkea itseensä: olenko todella syyllinen omaan ahdinkooni? Vastaukseni tähän on: et syyllinen, mutta vastuullinen kyllä.
Miten tulla toimeen syyllisyyden tunteen kanssa?
Syyllisyyden tunne on täysin normaalia etenkin toipumisen alkuvaiheessa, mutta sitä tulisi aktiivisesti kääntää juuri vastuullisuuden suuntaan: mikä todella on vastuullasi ja mikä on turhaa itsensä rankaisua syyllisyydestä ja pelosta käsin?
Näiden erottaminen ei ole toipumisen alussa kovin selkeää, mutta kysymysten kysyminen itseltään edistää pitkällä aikavälillä positiivista muutosta. Opit erottelemaan ylivastuullisuudesta kumpuavaa epätervettä syyllisyyttä ja vääristyneitä uskomuksia siitä, mikä on terveen aikuisen tasapainoista vastuullisuutta ja vapautta.
Tämä on iso kakku purtavaksi, mutta erottelun taito on oleellista toipumisen kannalta! Se saa asettamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja havainnoimaan itseään rehellisesti sekä yhtäaikaa myötätuntoisesti. Ilman itsemyötätuntoa homma kosahtaa karille alta aikayksikön ja hukutat nopeasti itsesi syyllisyyden mereen.
Moni meistä on saanut kohtuuttoman ankaran ja syyllistävän kasvatuksen lapsuudessa. Lähes jokainen asiakkaani on kertonut tarinaa ankarasta vanhemmasta, joka on rankaissut pienimmästäkin virheestä tai vaatinut lapselta taitoja, jota hänellä ei vielä ole. Lapsen vastuulle on myös saatettu laittaa koko perheen maine ja kunnia tokaisemalla ajan henkeen: mitä muut ihmiset tästä ajattelevat?! Lause huokuu ajanhenkeä siitä, että muiden ajatuksilla on kohtuuttaman paljon merkitystä ja pelko yhteisön hylkäämisestä leijuu jatkuvasti ilmassa.
Tämä voi kuormittaa yhä sekä tietoisena että tiedostamattomana sisäisenä puheena. Se ohjaa jatkuvasti olemaan valppaana siitä, mitä muut sinusta ajattelevat ja välttämään kaikin tavoin häpeää sekä syyllisyyttä. Se jähmettää tunne-elämää ja saa suorittamaan elämää teatteriesityksen tavoin. Ulkoiset kulissit ja saavutukset määrittävät kelpaavuuden ja arvon. Valitettavasti tämä ajaa toteuttamaan (usein kuviteltuja) muiden toiveita ja tarpeita sekä miellyttämään kaikkia muita paitsi itseä.
Onko siis ihme, jos olo on sisäisesti nääntynyt ja hukassa. Tällöin uupumus voi olla siunaus valepuvussa: vihdoin on aika kysyä itseltä kuka minä olen ja mitä minä aidosti halua tai mikä minulle todellisuudessa on tärkeää.
Kuka olet kuormituksesi alla?
Uskon, että jossain vaiheessa toipumispolkua jokainen uupumuksesta kärsinyt tulee tuon suuren kysymyksen äärelle ja pääsee aidosti pohtimaan sitä, kuka lopulta on tuon kaiken kuormituksen alla? Kuka on se autenttinen itse, joka on jäänyt taka-alalle, ja minkälaisista selviytymiskeinoista olisi aika hiljalleen luopua?
Jatkuva sisäinen pelko, syyllisyys ja häpeä on saanut sinut luomaan erilaisia sisäisiä strategioita, kuinka selvitä päivästä toiseen. Valitettavasti näistä on voinut syntyä myös sitkeitä negatiivisia uskomuksia omasta itsestä, joita on syytä työstää ammattilaisen avulla. Tarvitsemme tervettä ja myötätuntoista toisen ihmisen peiliä, jotta uskallamme kohdata todelliset tarpeemme. Nuo tarpeet saattavat olla haudattuna niin syvälle, että sinne sukeltaminen tuntuu suorastaan kuolettavan kamalalta.
Rohkeus, uteliaisuus ja myötätunto ovat avaimet henkiseen kasvuun ja toipumiseen. Syvällä itsessäsi on piilossa se helmi, joka aidosti olet. Se ei tule esiin pakottamalla, rankaisemalla tai kiireessä. Se on aito sinä, joka uskaltaa ELÄÄ, hengittää vapaasti, luoda, nauttia ja leikkiä. Se on läsnä tässä ja nyt, eikä pidä väkisin valheellisia kulisseja pystyssä. Se luottaa itseensä, tietoisuuteensa, läsnäoloonsa ja kykyihinsä. Se ei ole täydellinen, vaan pikemminkin aito ja keskeneräinen. Se luo, leikkii, kompastelee, oppii ja ihmettelee, sekä arvostaa ja kunnioittaa. Ennen kaikkea, se osaa rakastaa.
Kurkkaa myös Susannan Emotionaalisen palautumisen kortit, jotka ohjaavat havainnoimaan ja ymmärtämään tunnereaktioita sekä harjoittelemaan tunteiden vapauttamista.
Nämä kortit ovat sinulle, jos…
…kaipaat monipuolisia välineitä epämääräistenkin tunteiden käsittelemiseen.
…haluat löytää syvällisiä palautumiskeinoja, jotta arki voisi tuntua aidosti kevyemmältä.
…haluat tutustua itseesi ja kokemuksiisi syvemmin.
…haluat oppia suhtautumaan tunteisiin ”aikuismaisesti” – silti ohittamatta omia tarpeitasi, kokemuksiasi ja toiveitasi.
…haluat ymmärtää itseäsi ja omia reaktioitasi paremmin, löytää sisäistä varmuutta kohdata haastaviakin vuorovaikutustilanteita tai haluat keskustella näistä ohjatusti luotettavan ihmisen kanssa korttien avulla.
…olet kokeillut erilaisia palautusmiskikkoja, mutta olo tuntuu silti epämääräisen painavalta.
…koet, ettet voi vain sulkea työpaikan ovea ja jättää töitä työpaikalle. (Toisin sanoen tuo metodi ei toimi sinulle.)
…haluat saada energisyyttä, voimavaroja ja keveyttä elämääsi.
…haluat parantaa itsetuntemuksen avulla ihmissuhteitasi siten, että niistä tulee aidompia ja välittömämpiä.
