Have Yourself A Merry Little Christmas on yksi lempijoululauluistani, koska siinä on sellainen sydämen ympärille lämpimästi kehräytynyt viba.
Jos joulussa on ikävämpiä tunnelatauksia tai ahdistuksia, ehdotan: tee siitä salaisesti vähän omasi. Sydänrunttujen vastapainoksi kehitä itsellesi jotain luovasti kivaa. Konsepteja saa kyseenalaistaa, ja omia odotuksiaan. Jos hommelit just nyt on eri tavalla kuin toivoisit, ei välttämättä tarvitse murhemielin pyyhkiytyä aalloissa. Saat olla murhemielin tai juuri niin oloin kuin olet, mutta kenties vähän mukavammin?
Kuka on sanonut, ettei koko jouluaattoa voi viettää peiton alla nakertaen keksejä ja sarjamaratonilla, jos se olisi kaikkein houkuttavinta? Kuka on sanonut, että ensin pitää mennä sukuloimaan ja sitten vasta voi tehdä mitä huvittaa? Kyllä joulu tulee ilman muiden miellyttämistäkin.
Kysyy kasvua ja uskallusta – usein juuri miellyttämisellä peitettyjen tunteiden kohtaamista – ohjautua enemmän oman sydämen kuin toisten (oletettujen) mielipiteiden kautta. Kun tekee sitä mikä ihanuuttaa, esiin pukkaa usein syyllisyyttä. Ei se mitään. Ei syyllisyyden tunteista tarvitse eroon päästä, mutta ei niiden ohjaamanakaan tarvitse elää. Jatka vaan ihanuuttelua ja puhaltele tähtipölyä syyllisyyden tunteiden päälle. Syyllisyys alkaa helpottaa, kun alat ohjautua enemmän itsesi kautta – eli kypsyä, irtautua läheisriippuvuudesta.
Elämästä tulee sellaista, kuin siitä luo. Se ei tarkoita kontrollia vaan vastuullisuutta oman sydämen puolesta. Kontrolli on uskomusta siitä, että asioiden pitää mennä tietyllä tavalla (ja sitä kaikkea pitää itse mikromanageerata), jotta voi olla hyvä olla. Kontrolli on ihan valtava illuusio ihmisyydessä. Mitäs sitten, kun tulee kriisi, menettää jonkun rakkaan tai elämässä tapahtuu rajuja muutoksia? Todellisuutta on se, että kaikkea tapahtuu – ja todellisuuden kanssa voi elää ihan rauhassa kaikissa fiiliksissä, sydäntään supportaten.
Elämä on tällainen villi ihana hurja hommeli, ja sitä saa luoda omantuntuisekseen. Niin kuin vähän kaikki syvät asiat, koko homma on paradoksi. Sydämen rauha ja voimautuminen tulee usein sen tunnistamisen kautta, että elämälle voi vain suostua ja antautua vastaanottamaan ja rakastamaan sitä sellaisenaan – tunnistaa, ettei voi kontrolloida – ja kuitenkin ottaa vastuun siitä, kuinka tätä elämää laiffaa. Tehdä valintoja oman hyvinvoinnin hyväksi.
Usein löytöretki siihen tarkoittaa, että joutuu luopumaan ihan valtavan monista asioista, joista on luullut onnen tulevan löytääkseen sen yksinkertaisuuden, että kaikki on tässä nyt. Ja on omissa käsissä, kuinka asioihin suhtautuu. Joskus on surua ja ketutusta, ja niidenkin kanssa voi oppia olemaan rauhassa, itseään hylkäämättä.
(Joulu)rauha ei ole sitä, että pääsee eroon asioista jotka tuottavat rauhattomuutta vaan sitä, että oppii olemaan itsensä ja laiffin kanssa pehmeämmin. Toisia syyttämättä, omista tunteista vastuun ottaen, kasvun kohtiaan peiliin tsiigaillen. Ja kuten aina muistutan: siihen saa ottaa jeesausta vastaan, ei tarvitse yksin nurkassa murjottaa. Ja hommeli on prosessi: uhrifiilikset ja syyttämiset voivat kuulua tunteiden kuvaelmaan – mutta kasvaminen tarkoittaa myös niistä eteenpäin kukkimista, omasta sisäisyydestä vastuun ottamista.
Ja silloin, kun elämä tuntuu olevan kiireistä, täynnä kaikkea, ehkä väsyttävää tai ahdistavaa, se ei tarkoita että meissä on liian vähän. Joskus laiffissa vaan on tosi paljon. Kuinka voit sitoutua siihen, että annat itsellesi lempeyttä ja lepoa siellä missä on paljon sen sijaan, että puserrat mailaa kovemmin ja jäät elämän runttuun? Mitä tarvitsee ehkä vähän hienosäätää tai jättää sivummalle?
Riittämättömyyden ja huonouden fiiliksiin auttaa lempeys ja itsensä hoivaaminen – se, että antaa olla – eikä se, että puskee menemään. Kukaan ei ole sanonut, ettei tekemisten lomassa saisi hoivata itseään. Mennä työpaikan salapiilopaikkaan lukemaan kirjaa ja syömään suklaata hetkeksi. Lähteä itsekseen kävelylle, jos tunnelma kuusen ympärillä alkaa tiivistyä vähän liikaa.
Vietän itse joulua sekä omassa kodissani että rakkaiden kanssa. Jouluun liittyy myös minulla kaikenlaisia tunnelmia. En odota kenenkään tuovan ihanuusviboja (tai mitään muitakaan tunnelmia minään muunakaan ajankohtana) siinä mielessä, että jos haluan graavisiikaa, ostan sitä itse. Jos tahdon joulutunnelmoida, järjestän sitä itselleni. Kaikki toisten kanssa saatu ja koettu on elämän ihanuusbonaria.
Minulla on kuuset ja tsydeemit, ja jouluni kestää virallisesti vähintään kuukauden. Joulunalusviikolla aion katsoa Netflixistä jonain iltana Marie Antoinetten, siemailla lempikuplajuomaani ja syödä herkkuja. Olla hiljaisuudessa sydämeni kanssa, valon juhlan ytimissä, juuri niillä oloilla kuin olen. Se tuottaa ihan valtavasti nautintoa. Oleminen syvän, ajattoman, riippumattoman ytimen kanssa.
Joulu tulee ja menee, vaikka olisit sydänmuusseissa. Jeesaa ja hoivaa itseäsi. Ja joulu tulee ja menee, vaikka se olisi maailman ihaninta. Ja myös, vaikka söisit kaikki puuromantelit itse.
Kaikki tulee ja menee, mutta olemassaolon ydin pysyy.
Kuva: Unsplash.com
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
